PLUSSAN JÄLKEEN

vauva (2 of 10)

(Nt-ultra 12+5)

Selvennyksenä termistöstä asiaan perehtymättömille (joka itsekin olin ennen raskautta ja ihmettelin tätä): RV = raskausviikot. Lasketaan edellisten kuukautisten mukaan, eli yleensä kaksi viikkoa ennen hedelmöittymistä. Eli n. rv 2+0 tapahtuu hedelmöitys, ja sikiön ollessa esim. 3 vk, on rv jo 5+0. Laskettu aika lasketaan sen mukaan, milloin on 40+0. RV tulkitaan niin, että esim. 3+6 on kolme viikkoa ja kuusi päivää. RV 12+2 on esimerkiksi ollut raskaana 10 viikkoa ja 2 päivää, mutta näin tämä vaan lasketaan :)

Sain tietää olevani raskaana ihan elokuun alussa, rv 3+6, eli ihan hirvittävän aikaisin. Ensi töikseni soitin neuvolaan, jossa minulle varattiin ensimmäinen aika, käskettiin syömään foolihappoa (olin onneksi jo syönyt tätä ennen raskautta) ja D-vitamiinia ja onniteltiin raskaudesta. Samalla kerralla soitin myös varhaisultraan, ja varasin ajan laskujeni mukaan ajalle 6+6.

Tärkeät käytännön asiat selvitettyäni, alkoi asian henkinen prosessointi. Vaikka kuinka raskauteen varautuu ajatuksissa, ei siihen oikeasti voi varautua. Me mietimme lapsen hankintaa reilu vuoden ennen kuin heitimme ehkäisyn nurkkaan. En kuitenkaan siinä vaiheessa osannut edes kuvitella millaisia tunteita raskaus tulisi aiheuttamaan. En tiedä oliko tyhmyyttä vai viisautta, mutta päätin tuolloin, etten halua suunnitella liian pitkälle. Suunnittelimme häitä, suunnittelimme viinitilamatkaa Etelä-Afrikkaan, suunnittelimme reissua Vietnamiin ystäväpariskunnan kanssa, suunnittelimme vaikka ja mitä. Raskaus oli tavallaan ajatuksissa mukana, mutta ei sitten kuitenkaan kovin konkreettisena asiana. Asuntoa etsiessä vain sellaiset, joissa oli kolme tai neljä huonetta, oli potentiaalisia asuntoja. Remontoidessa emme kuitenkaan ihan hirveästi antaneet ajatuksia vielä lapselle. Meidän hanat ei tule ehkä olemaan ne käytännöllisimmät lapsiperheelle :D Suunnittelimme vaatehuoneen laajennusta siinä mielessä, että siitä tulee sitten joskus vauvan uninurkkaus. Laitoimme sen kuitenkin heinäkuussa minun pukeutumishuoneeksi. En suunnitellut työasioitani, opiskeluasioitani tai blogijuttujakaan vauvan mukaan. Myönnän, olen välillä typeryyteen asti taikauskoinen. Olen oppinut, että elämää ei kannata suunnitella hirveän pitkälle, koska mistään ei ole takeita. Minun mielessäni ehkäisyn jättämisestä vauvaan menisi puolitoista – kaksi vuotta. Vaikka pyrin olemaan optimisti useimmiten, taidan kuitenkin olla pessimisti pienessä päässäni. En uskaltanut ajatella nopeaa raskautta, koska pettyisin valtavasti, jos niin ei kävisikään. Ajattelin siis suoraan, että siinä menee aikaa. En tehnyt ensimmäisiä raskaustestejä edes sen takia, että olisin jotenkin oikeasti odottanut positiivista tulosta. Meillä oli tulossa serkkuni häät viikonloppuna ja halusin varmistua, etten vaan käyttäisi alkoholia raskaana. Raskaustesti oli mielestäni pieni hinta mielenrauhasta. Kyllä se postiivinen tulos raskaustestissä oli yllätys, vaikka ehkäisyn jättäminen olikin ihan tietoinen valinta.

Testin jälkeen meni muutama päivä ihan vaan asiaa käsitellessä. Varmistelin raskautta ties kuinka monella testillä noiden ensimmäisten jälkeen. Oi kyllä, minä olen se ihminen, joka teki peräkkäisinä päivinä testejä ja tutki onko viivat vahvistuneet. Päällimmäisenä tunteena tuli pelko. Haluaisin sanoa, että päällimmäisenä oli onni, mutta todellisuudesa minä pelkäsin ihan kaikkea. Keskenmenoa, tuulimunaa, kohdun ulkopuolista raskautta, kemiallista raskautta. Googlaillessani alkuraskautta löysin yhä uusia syitä pelätä ja tilanteita, joita en osannut ennen edes kuvitellakaan. Jälkeenpäin ajatellen helpommalla olisin varmasti selvinnyt ilman Googlea. Toisaalta sieltä sai hirveän määrän kaikkea tietoa, mitä ilman olisin jäänyt kokonaan. Pelokkaille ja pessimisteille suosittelen pysymään kaukana kaikesta raskauteen liittyvästä googlaamisesta. 

Kaikkien pelkojen keskellä varhaisultra oli meille siis aivan ehdoton. Päivät tuntuivat matelevan ennen varhaisultraa ja suurimman osan ajasta en edes muistanut olevani raskaana. Huolestuin kaiken muun lisäksi oireettomuudestani. Minua ei oksettanut, minua ei väsyttänyt. Kaikkialla toitotettiin, että oireet raskaudessa ovat hyvä asia, ja löysin itseni jopa toivomasta pahaa oloa. En meinannut millään uskoa, että olisin niin onnekas, että emme joutuisi odottamaan raskautta, että kaikki menisi hyvin ja raskaus jatkuisi ja vieläpä ilman pahoinvointia.

vauva (1 of 1)-3
(Varhaisultra 6+6)

En muista milloin olisi jännittänyt niin paljon kuin varhaisultraan mennessä. Olin lukenut, että sikiön sydän alkaa lyömään noin rv 6+3 ja niinpä ainoana toiveena oli nähdä pieni ihmisen alku, jonka sydän pamppailisi. Maalasin jo vaikka mitä kauhukuvia mielessäni, mutta siellä se vaan oli, pieni päivälleen oikean kokoinen sikiö, jonka sydän pamppaili vimmattua vauhtia. Tuijotin ultrakuvaa varmaan seuraavan viikon ja yritin sisäistää, että meille on tosiaan tulossa vauva. Kävimme varhaisultrassa omien laskujeni mukaan rv 6+6, ja sen sai tulokseksi lääkärikin.

Laskeminen oli siihen mennessä hyvin pitkälti mutu-tuntuman varassa. Mulla oli ennen raskautta melkein 12 vuotta käytössä ehkäisy jotakuinkin putkeen ja koko ajan. Nuvaringin tehtävä on ehkäistä ovulaatio, niinpä mulla ei ollut minkään sorttista havaintoa, miltä ovulaatio tuntuu tai minkä mittainen kiertoni on. Jos nyt sieltä hämähäkkiverkkojen alta jostain muistojeni sopukoista kaivelen muistojani, niin muistelisin kiertoni olevan tavallista pidempi. Laskettu aika ja raskausviikot lasketaan yleensä viimeisten kuukautisten alusta tai viimeisen tyhjennysvuodon alusta. Siitä lasketaan 14 pv, ja sitä pidetään ovulaatio/hedelmöityspäivänä laskureissa. Oli onni, että mielestäni kuvittelin tuntevani ovulaation ollessamme Maltalla. Koska olen Google-narkki, niin olin googlaillut ovulaation oireita. (Voi kyllä, jos te vaan näkisitte mun hakuhistoriani.) Laskujeni mukaan ovulaatio osui siis viikon tai kahdeksan päivää oikeaa laskelmaa myöhemmäksi, ja itse laskin koko ajan tuon päivän mukaan. Onnekkaaksi tämän tekee se, että ilman tätä omaa laskelmaani olisin ajanut itseni ihan hulluksi ultrissa! Olisin mennyt varhaisultraan ihan liian aikaisin, ja murehtinut, ettei vauvan sydän lyökään. Tai olisin seuraavassa ultrassa kauhistellut, miten pieni vauva onkaan. Varhaisultran tehnyt lääkäri luotti sanaani, joten ei tarvinnut säikähtää siellä ultrassa. Luotin intuitiooni ja oman kropan tuntemiseeni, ja menin sillä tiedolla. Onneksi :)

Siitä oli mukava jatkaa raskautta, kun jokaisen repäisyn kohdalla ei tarvinnut ajatella munanjohtimen räjähtämistä kohdun ulkopuolisen raskauden takia.

Ymmärrän tietysti, että neuvolassa minun sanaani ei voitu luottaa, ja sen takia me kävimmekin kaksi kertaa nt-ultrassa. Meille varattiin ensimmäinen aika rv 11+5 kuukautislaskuista, jolloin oikea määrä oli 10+4. En ollut millään lailla peloissani, sillä vastassa olikin taas päivälleen oikean kokoinen pieni. Oli huimaa huomata, miten vauva oli kasvanut neljässä viikossa! Mikä alussa oli pienen pieni papu, jota hädin tuskin erotti, oli nyt ihan minivauvan näköinen. Oli pää, oli keskivartalo, oli jalat.  Ja siellä se vilkutteli jo meille :) Mittoja ei tuolloin otettu, vaan jäätiin odottamaan, että kirppu kasvaa kokoa. Vasta tuolloin laskettu aikamme vahvistettiin laskujeni mukaiseksi ja seuraava ultra olikin parin viikon kuluttua. Siellä oli vastassa hieman isompi, samannäköinen mini. Tuloksia odottelimme muistaakseni viikon verran, ja saatiin niin matalat riskiarviot, että oli taas hieman helpompi hengittää. Olimme puhuneet etukäteen, miten toimisimme, jos tulokset eivät olisi kovin valoisia ja olimme sikäli varautuneet kuulemaan kaikki mahdolliset tulokset. Ei siihen varmasti voi varautua, mutta ainakin olimme tietoisia toistemme ajatuksista tilanteessa “mitäjos”. Onneksi niitä ei ole tarvinnut miettiä, olemme todella onnekkaita ja kiitollisia siitä.

Olemme nähneet pienen jo aika monta kertaa. Meidän neuvolalääkärimme vastaanotolla n. viikkoa nt-ultran jälkeen kurkistimme jälleen kaverin kuulumisia. Näissä kaikissa vauva on käyttäytynyt mallikkaasti ja mitat on ollut helppo ottaa. Kunnes :D Halusimme Balin reissun jälkeen käydä ylimääräisessä ultrassa. Tai no, olisimme ehkä pärjänneet ilmankin, mutta tulevat mummit ja tädit halusivat kovasti nähdä myös. Helsingissä Perhe Arte on niin edullinen, että päädyimme sinne katsomaan pientä vielä rv 16 tienoilla. Ja voi pojat. Mua naurattaa edelleen se käynti. Ensin kaveri poukkoili ympäri ämpäri kuin viimeistä päivää. Hyvä kun sai mittailtuakaan. Hirveä show päällä, ja ihan älyttömiä jooga-asentoja siellä. Kätilökin nauroi, että nyt on aikamoinen joogaaja tulossa. Sitten tyyppi nukahti mahdollisimman hankalaan asentoon, eikä sitä sitten enää herättänyt mikään. Ei yskiminen, ei tökkiminen, ei tasajalkaa hyppiminen. Siellä se nukkui loppuajan ja kätilö meinasi jo turhautua :D Toivon, että tämä enteilee tulevaa. Hereillä ollessa painelee täysillä ja nukkuessa sitten nukkuu sikeesti :D

14923038_10154689770583007_177209034_o

(Joogaaja viimeisimmässä ultrassa :D) 

Mun laskujen mukaan me ollaan siis nähty vauva nyt jo viisi kertaa, ja ihan lähihorisontissa on tiedossa rakenneultra. Se minua vielä jännittää, vaikka onneksi vähemmän kuin nt-ultra. Toivottavasti kaikki on kunnossa ja vauva on terve. Siitä päätellen mikä myllytys masussa välillä on, toivon, että tyypiltä saadaan kaikki katottua.

Meillä on sellainen nykyään kai aika harvinainen toive, ettei haluta tietää vauvan sukupuolta ennen syntymää. Artessa kuvannut kätilömme on tällä hetkellä ainoa, joka tietää vauvan sukupuolen. Hän kertoi tietävänsä kumpi on, mutta me emme halunneet tietää. Tai ollaanpa rehellisiä. Kaikki muut haluaa tietää, paitsi minä. Käännytin miehen heti alkuun siihen, ettei selvitetä, ja olen saanut lähes kaikkien perheenjäsenten mökötykset sen jälkeen kuulla :D

Palaan tähän sukupuoliasiaan ja miksen halua sitä tietää tarkemmin myöhemmin omalla postauksellaan.

Varhaisultra Kuopiossa maksoi n. 140 euroa InOviassa, ja itse kyllä suosittelen sitä lämpimästi. On aika paikkakuntakohtaista, missä tarjotaan varhaisultraa ihan julkisellakin puolella, mutta jos taloudellinen tilanne sen vaan sallii, suosittelen käyntiä. Puolet peloista tipahti yhdellä käynnillä. Sikiö oli oikeassa paikassa, sen sydän pamppaili ja kaikki oli hyvin.

Perhe Artessa ultra oli huomattavasti edullisempi, 74 euroa toimistomaksuineen. Arten ultraava kätilö saa minulta ihan äärimmäisen lämpimät suositukset. Ultrassa oltiin muistaakseni puoli tuntia, sinne sai ottaa äidin ja siskon mukaan (anoppi ei päässytkään, mutta sai videon) ja ultraaja oli todella todella perusteellinen ja ihan älyttömän ystävällinen. Jos asuisin Helsingissä, kävisin tuolla varmaan kuukauden välein :D

Minulle ultrat ovat tuoneet valtavasti varmuutta. Noudatimme lääkärin mielipidettä, emmekä ostaneet doppleria ennen kuin toisen kolmanneksen alussa. Kun emme voineet kuunnella sydänääniä, eikä liikkeitä tuntunut, oli joka päivä pientä epätietoisuutta vauvan olosta. Ultrissa sai aina valtavan helpotuksen, että kaikki on hyvin. Nyt pieni palloilee joka päivä aika säännöllisesti ja yleensä ruoan jälkeen tai tietyssä asennossa istuessani.

Hauskaa nähdä, miten vauva on kehittynyt sitten viime näkemän :)

0

Related Posts

69 Comments

  • Reply Jenni Thursday, November 17, 2016 at 20:07

    Heh, pakko kertoa oma kokemus rakenneultrasta. Meidän poika oli kans mahdottoman vilkas masussa ja kun yritettiin ultrata niin ei meinannut onnistua millään selkärangan tarkastaminen, kun poju sätki menemään mahassa. Sitten rauhoittui semmoseen asentoon ettei ultraaja saanut mitenkään ultrattua sitä mitä piti :D mä kans tökin mahaa, käänsin itse kylkeä, hieman hypin, heiluin jne ja VIHDOIN jäppärä suostui kääntämään kylkeä :D Ja meillä tämä ennuste meni oikein. Vauva oli todella hyvin nukkuva ja hereillä ollessaan vilkas ja touhukas ja nyt on todella vilkas pari vuotias poju :D Me ei saatu tietää sukupuolta Ultrassa vaikka kysyttiin. Ja mun mielestä se oli Toisaalta kivempi niin. Neutraaleja vauvanvaatteita ja tarvikkeita on kaupat pullollaan, siitä ei tule ongelmaa. Synnytyksessä oli mukava lisäjännitys vauvan sukupuoli. Mulle tehtiin sektio ja sektiossa Odotin eniten ensin vauvan rääkäisyä ja sitten sitä kumpi se on. Niinhän siinä kävi, vauva rääkäisi ensin kovaa ja sitten lääkäri sanoi “poika tuli!” Elämäni ihanin hetki! <3

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:00

      Hahha, ihanaa! <3 Ihanan uppniskainen pieni :D Minähän en näytä itseäni jos en halua :D Ja voi että, toivottavasti meilläkään ei kovin selkeästi näy, ettei omiin silmiin hyppää tuo onko kumpi :)

  • Reply Elli Thursday, November 17, 2016 at 20:09

    Voi että kuinka ihana lukea näitä! Vauva on suunnitelmissa lähitulevaisuudessa ja todella mielenkiinnolla luen näitä kirjoituksia! :) Kiitos myös tuosta rv selvennyksestä, en tiennyt että se lasketaan noin. En malta odottaa tulevia postauksia! <3 Vaikka blogiasi olen lukenut suht säännöllisesti nelisen vuotta, niin tämä vauvauutinen sai jotenkin mut "kiintymään" suhun ihmisenä ihan erilailla. Onneksi olkoon vielä ja oikein ihanaa loppuraskautta <3

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:00

      Tosi kiva kuulla :) Ja joo, se on usein monelle tosi epäselvä, en mäkään sitä kosksaan ennen tajunnut, en ennen ku oli ajankohtaista itelle :D

  • Reply Taru Thursday, November 17, 2016 at 20:36

    Onnea odotukseen teille! Mä (niinkuin varmaan moni muukin, heh) olen miettinyt aina välillä mahtaako teillä olla perheen perustaminen ajankohtaista ja jos on, niin minkä verran haluatte jakaa siitä blogissa. Nyt taas tulee luettua aktiivisemmin kun tuntuu että samaistuu enemmän elämäntilanteeseen :)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:01

      Mun mielestä raskaus ja vauvan saaminen on jotenkin niin tavallista ja luonnollista, etten näe syytä miksi siitä ei kertoilisi blogissa :) Sama se on kun kertoilisi muutoin ruokatottumuksista tai muuttuvan kropan herättämistä ajatuksista :) Jotkut asiat on toki yksityisiä ja sellaisena pysyvätkin :)

  • Reply Emppu Thursday, November 17, 2016 at 20:43

    En kestä, joka kerta kun luen näitä sun postauksia tulee tosi lämmin ja onnellinen olo teidän puolesta. Vaikka olen vielä aivan eri elämäntilanteessa kuin sinä, niin nämä sun postaukset antaa mulle toivoa siitä että ehkä mäkin olen joskus noin onnekas ja pääsen perustamaan perhettä elämäni rakkauden kanssa :)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:02

      Voi miten ihana kuulla, kiitoksia :) Ja en mäkään olisi tähän vielä kolme vuotta sitten uskonut, mutta tässä sitä vaan ollaan, ihanaa! <3 Eli varmasti kaikille meille on vaan oikea paikka, aika ja ihminen jossain :)

  • Reply A Thursday, November 17, 2016 at 20:45

    Jotenkin ihana lukea miten eri tavalla koet raskauden mitä itse koen. Itselläni on hyvä tuki verkosto takana kaikinpuolin, mutta ajatuksia ei oikein ole päässyt vaihtamaan, kun pelkään ettei ketään kiinnosta kuulla aina vaan raskaus, raskaus, raskaus.. vauva, vauva, vauva :D Joten on mukava lukea toisen ajatuksia ja verrata niitä omiin. Ja vaikka loppusuoralla olenkin niin hyvin on vielä alku raskauskin muistissa. Muista luottaa kroppaasi ja äidin vaistoihin, olethan äiti jo nyt. Ne kyllä kertovat sinulle kaiken tarpeellisen :) Ihanaa odotusta!

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:02

      Voihan harmi :) Musta taas tuntuu, että tosi monia kiinnostaa paljon, ystäviä, perhettä, sukulaisia jne :) Ja vielä parasta kun saa täälläkin jakaa omia ajatuksia :)

  • Reply Riikka Thursday, November 17, 2016 at 20:46

    Voi,muistan niin elävästi nuo ultrat. Meillä oli hoitoalkuinen raskaus, ja kävimme julkisella alkuraskauden uktrassa rv 6+5. En silloin edes osannut (vielä) pelätä mitään ja jotenkin koko raskaus tuntui siinä vaiheessa niin utopistiselle ajatukselle että oikeastikko MINÄ olen raskaana kaikkien näiden vuosien ja hoitojen jälkeen. Nt ultra sitten jo jännittikin enemmän jatietysti myös rakenne ultra. Ja sitten kävinkin kerran kk raskauden loppuun asti äitipolilla seurannassa perussairauteni vuoksi. Ja aina se jännitti yhtä paljon, että onhan vauvalla kaikki hyvin.
    Mekään emme vauvan sukupuolta silloin halunneet selvittää, ja se oli oikein hyvä päätös. Olin varma pojasta ja kaikki viittasivat poikaan ( Oireettomuus raskaudesta, mahanmuoto, kaikki ne netti testit :D )Mutta tyttö saatiin. <3

    Muutoin en kokenut sukupuolen selvittämättömyyttä hankalaksi, mutta ne vaatehankinnat. Huomasin äkkiä että aika paljon on jokotai vaatetta vaaleansinistä, tai punaista. :/Ja sitten neutraalina oli valkeaa. Valkeaa tulikin sitten ostettua jonkun verran mutta huomasin käytännössä että ei se niin kiva ollut kuitenkaan. Liian kliininen ja väritön. :D

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:05

      Mun mielestä taas on niin paljon ihania valkoisia, beigejä, keltaisia, harmaita jne. vaatteita, jotka on supersuloisia molemmille :D Mulla on ehkä muutenkin vähän sukupuolineutraali maku lastentarvikkeiden suhteen, että ehkä sen takia ei ole vielä tuskastumista aiheuttanut :D Ja ultrat on kyllä superjännittäviä, mutta samalla tosi ihania hetkiä :)

  • Reply Zelinda Thursday, November 17, 2016 at 20:49

    Kuulostaa niin tutulta tuo alkuraskaus googlailuineen ja pelkoineen!
    Itse tein positiivisen raskaustestin toissa kesänä juhannuksen aatonaattona, myöskin varmistellessani sitä, käynkö ostamassa itselleni juhnnusjuomia :) yllätys oli melkoinen testin näyttäessä plussaa, sillä yritystä oli takana vuosi ja ovulaatiotestejä ja raskaustestejä takana vino pino. Ihanaa että teillä on tärpännyt noin nopeasti, etkä ole stressannut asian kanssa!
    Nyt neiti täyttääkin jo 9kk ja töihin paluu on edessä tammikuussa :/
    Itse jouduin töissä kertomaan heti positiivisen testin tehtyäni, sillä jouduin välttelemään tiettyjä (leikkaus)saleja, ettei sikiö saa läpivalaisua ym. Alkuraskaus olikin aika stressaava, kun kaikki töissä tiesivät raskaudesta ja mitä vain olisi vielä voinut käydä. En tiedä onko sinulla täällä Kuopiossa minkä verran äitikavereita, mutta jos kiinnostaa jutella enemmän, niin laita viestiä :)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:06

      No ei kyllä juuri ole, että saatanpa hyvin tarttuakin tarjoukseesi :) Ja mua ainakin kiinnostaa ihan hirveesti kaikkien KYSissä synnyttäneiden kokemukset paikasta :)

      • Reply A Saturday, November 19, 2016 at 13:20

        Hei, ei tullut tuossa aiemmassa kommentissa sanottua, mutta itsekin synnytän esikoisemme KYSsillä ja ihan mielelläni jaan ajatuksia ja kerron miten synnytys meni, jos haluat kuulla :) LA meillä oli jo eilen, niin nyt vain odotellaan :D

        • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 14:54

          Jeeee, tule sitten kertomaan kokemuksia KYSistä :)

  • Reply Hannah Thursday, November 17, 2016 at 20:57

    Itse kävin myös varhaisultrassa, juuri siitä syystä ettei voinut kuukautisista laskea raskauden kestoa. Kuukautiseni tulivat noin 3kk välein sen jälkeen kun jätin ehkäisyn :D siihen nähden tulin aika nopeasti raskaaksi.. Anyway, menkoista oli se 3kk mennyt ja tiesin kyllä ettei se johtunut raskaudesta vaan että ihan ekoilla viikoilla ollaan. Neuvolasta sain lähetteen varhaisultraan. Ja olen siitä tosi kiitollinen/iloinen. Olipa ihanaa kun ei tarvinnut odottaa ihan niin pitkään että pääsi näkemään mikä meno masussa oli :) tosin varhaisultrassa tehty arvio raskausviikoista ei pitäny paikkaansa vaan nt-ultrassa selvisi että olinkin viikon pidemmällä. Onneksi en “liian” pitkällä kun muistanko oikein että se ultra tai jotkin tietyt testit pitää tehdä tietyillä viikoilla viimeistään.. Hienosti unohtunut nämä jutut :D

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:07

      Joo, se on aikamoista arpapeliä, jos on epäsäännölliset kuukautiset, kun periaatteessa aikaikkuna nt:lle on vaan se pari viikkoa :) Tosin kaikkihan eivät halua seulontaa ollenkaan, että eihän se nyt ihan ehdoton muutenkaan ole :)

  • Reply Lukija Thursday, November 17, 2016 at 21:09

    Miksi et käytä sormusta, vaikka olet kihlauksen myöntänyt ja häätkin ovat jo tulossa?

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:08

      Koska mun sormus on vasta valmistumassa :) Mulle teetettiin sormus ulkomailla, ja se ei ole vielä Suomessakaan. Ei mulla ole mikään kiire sormukselle ollut, se ei parisuhdetta tee :)

      • Reply julia Saturday, November 19, 2016 at 23:37

        Täytyy kanssa tähän kommentoida, että itse olen mennyt naimisiin helmikuussa, eikä mulla ole vieläkään vihkisormusta. En vaan ole löytänyt sormusta, josta tulisi oikea olo. Tiedän, että tiedän oikean osuessa kohdalle. Ja kuten Anna sanoit, tiedän itse hyvin parisuhteeni tilanteen, ei mulla ole mitään tarvetta ostaa sormusta vain sen takia, että muut näkis sen.

  • Reply Mimi Thursday, November 17, 2016 at 21:12

    Suosittelen myös varhaisultraa. Samat pelot oli itsellä, aika plussatestin jälkeen kului myös googletellessa ja peläten asioita, joista en ollut ennen edes tiennyt. Varhaisultraan päätettiin mennä jo ennenkuin testi näytti positiivista. Kävikin sitten niin onnellisesti että mulle annettiin eka neuvola-aika tosi aikaisin eikä neuvolatäti uskonut mun varmaa oloa ovulaatioajasta (minkä varhaisultra näytti varmaksi) niin saatiin lähete yksityiselle varhaisultraan. Mieluusti olisin itsekin koko lystin kyllä maksanut, kyllä se paljon mielenrauhaa ja iloa toi.

    Mua kiinnostaisi tietää myös miksi lääkäri suositteli doppleria vasta toka kolmanneksella, siksi että jos sykkeitä ei löydy niin ei tule huolta turhaan? Itse oon käyttänyt eka kolmanneksella jo, ja saanut tietoa että se on ok.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:09

      Mä en osaa sanoa, mutta meille sekä lääkäri, että hoitaja sanoi, että he eivät suosittele niitä ekan kolmanneksen aikana. Että dopplereista lähtee lämpöaaltoja, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa sikiöön, ja he haluavat minimoida kaikki mahdolliset vaikutukset silloin, kun on tärkeiden elinten muodostuskausi, tms. Molempien (eri paikoissa) toistamat tarinat oli hyvin samanlaiset, niin pitäydyttiin siitä täysin :)

  • Reply Niina Thursday, November 17, 2016 at 21:21

    Uusi vauva blogisi on ihana! <3
    Olet paljon avoimempi täällä, kuin mungolifessa, joten toivon todella että ihmiset osaisivat käyttäytyä ja pitäisivät katkerat ja ilkeät kommentit itsellään.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:10

      Kiitoksia ja kiva kuulla :)

  • Reply Suvitsu Thursday, November 17, 2016 at 21:27

    Sä kuulostat ihan minulta kaiken testailun ja panikoinnin kanssa. Ja meillä molemmat lapset ovat IVF -alkuisia :D Näköjään se paniikki voi iskeä lyhyellä ja pitkällä yrityksellä. Jotenkin lohduttavaa.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:10

      :D Joo, kyllä se on ihan normaalia kai missä tahansa raskaudessa hieman flippailla :D

  • Reply Kaisa Thursday, November 17, 2016 at 21:30

    Voi vitsit olen ihan mielettömän onnellinen teidän puolesta! Tosi kiva että selitit miten noi raskausviikot lasketaan, itse olen myös ollut niistä ihan pihalla ja usein vauvablogeissa oletetaan lukijoiden tietävän raskauden etenemisestä kaiken. Mukavaa että huomioit myös lapsettomat lukijat :) Jään ehdottomasti seuraamaan myös tätä blogia. Suuren suuret onnittelut vielä ♡♡

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:10

      Voi miten kiva kuulla :) Ja joo, tajusin sen jälkeen, että voisi ehkä myös selventää mikä ero on nt-ultralla ja rakenneultralla, mutta kaipa uteliaimmat voi goolataki asian :)

  • Reply emmimagdalena Thursday, November 17, 2016 at 21:40

    Vaikka asia ei olekaan itselleni täysin ajankohtainen, on ihan mahtavaa, että kirjoitat tästä omaa blogia. Näiden parin tekstin perusteella odotan jo innolla tulevaa :) Toivon, että olen muutaman vuoden päästä itsekin samassa tilanteessa. Kovasti onnea teille <3

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:11

      Kiva kuulla :)

  • Reply Heidi Thursday, November 17, 2016 at 21:42

    Mulla lienee tunteet pinnassa ja hormonit sekaisin koska oon kyynelehtinyt jokaista vauva postaustasi lukiessani. Olen niin onnellinen sinun puolesta, mutta kirjoitat auki myös omia ajatuksiani!

    Kirjoitat uskomattoman kauniisti! Oma laskettu aika on vapun tienoilla niin pystyn hyvin samaistumaan ajatuksiisi. Googlen hakuhistoria on täynnä mitä kummallisempia hakuja, melkein nolottaa, mutta ensikertalainen saa olla vähän pihalla!

    Kirjoitit viime postauksessa kuinka onnekkaita olette, että raskaus alkoi helposti. Meillä kävi täysin samoin, tosin ehkäisymenetelmänä oli kuparikierukka. Valmistelin miestäni ajatuksella, että voi olla että menee pitkäänkin ennen kuin tärppää ja kuinka ollakkaan kerrasta onnisti. Allekirjoitan ajatuksesi taikauskoisuudesta. Vaikka nyt on 17. vko menossa niin silti pelkään valtavasti että tämä onni viedään pois <3 Meille on sattunut tapaamisestamme lähtien niin paljon hyvää että aivan pelottaa.

    Nautitaan tästä ihanasta odotusajasta <3 Odotan innolla tulevia postauksiasi!

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:12

      Voihan hassu! :D Ja vitsi, meillähän ei sitten ole kuin pari viikkoa eroa :) Eikö ole kummallista, miten pelokkaaksi muuttuu, kun kaikki menee hyvin? Itsekin olen stressaillut vaikka ja mitä viime aikoina, vaikka ei ole mitään syytä. Pelkään vaan, että kaikki nämä onnelliset ja ihanat asiat viedään pois.

  • Reply Jonna Thursday, November 17, 2016 at 21:49

    Halkean liikutuksesta kun luen näitä juttuja! Voi, saisinpa minäkin vielä kerran olla raskaana ja elää vauva-arkea. Ottakaa raskaus- ja vauva-ajasta kaikki irti, ne hurahtaa niin äkkiä! ♡ Meidän kuopus täyttää kahden viikon päästä 2, vaikka vasta hetki sitten tuskailin ison mahan kanssa ja kaipasin häntä syliini :’)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:12

      Voi että <3 Varmasti otamme, mä ainakin saan ihan hirveitä onnenkohtauksia vaan siitäkin, että bebe potkiskelee vähän väliä ja voin jutella sille :)

  • Reply Noora Thursday, November 17, 2016 at 22:01

    Valtavan suuret onnittelut teidän perheelle! Ihanaa lukea näistä sun kokemuksista ja fiiliksistä, tutulta kuulostaa. Mulla menossa rv 15+3, eli pikkasen perässä tullaan. Eilen kuunneltiin miten vimmatusti sydän laukkasi ja nyt jännityksellä vielä odotellaan rakenneultraa – sen jälkeen koen jotenkin että uskaltaa huokaista vielä enemmän! :)

    Mielenkiinnolla jään seurailemaan kuulumisia ja sun ajatuksia, tsemppiä jatkoon!

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:12

      Voi miten ihanaa, onnittelut myös sinne! <3 Ja tsemppiä paljon RUn odotukseen ja ihanaa raskautta muutenkin! :)

  • Reply Janet Thursday, November 17, 2016 at 22:10

    Me kans käytiin Perhe Artessa 4D ultrassa. Ultria on meidän paikkakunnalla vain kaksi virallista ja lisäultria tulee vain, jos on jotain murehdittavaa. Oli ihana päästä näkemään 4D:ssä vähän pienokaisen piirteitä ja se helpotus mikä ultrassa aina tulee on ihan mieletön. Mä voin myös pelkällä lämmöllä suositella Artea, jos haluaa käydä lisäultrissa :)

  • Reply Solja Thursday, November 17, 2016 at 22:12

    Ihana lukea tällasia postauksia! Oon onnellinen teidän puolesta. Mä niin voin samaistua moniin sun ajatuksiin ja tuntemuksiin. Me yritettiin lasta vuosi ja sitte ihan yhtäkkiä, kaiken sen epätoivon keskellä huomasin olevani raskaana. Nyt viikkoja kasassa 9. Alkuraskaus on ollu pahoinvoinnin ja pelon kanssa tasapainottelua; entä jos jotain sattuu ja vauva ei pysykkään kyydissä?! Nyt pikkuhiljaa alkaa vähän jo uskaltaa toivoa, et kaikki menee hyvin. Kuinka rakas se pikkunen on jo nyt<3 Vauvauutiset on nii ihania <3 kirjotatko vielä sun raskauaoireista, niistä olis kiva lukea :) ihanaa odotusaikaa!!

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:13

      Joo, mä teen niistä oman postauksen :) Paljon onnea raskaudesta ja ihanaa odotusta sulle! <3

  • Reply Halina Thursday, November 17, 2016 at 22:16

    Isot onnittelut! :)

    Odotan innolla sun postauksia, sillä taidan olla lähes samoilla viikoilla menossa sun kanssa. Laskettu on huhtikuun alussa ja nyt on siis menossa viikko 21.

    Oon ettinykki blogia, jossa mentäis samoilla viikoilla, mutta ei oo löytynyt, joten fiilis oli ihan mahtava kun tän ilmoituksen löysin Mungolifen puolelta! (jota oon seuraillu on/off varmaan 2009 asti..)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:13

      Jep, olet ihan hilkun verran edellä meikäläistä, joten aika samoissa mennään :) Ja kiva kuulla, että tälle oli kysyntää :)

  • Reply Sini Thursday, November 17, 2016 at 22:22

    Ihan kun olisit kirjottanjt mun raskaudesta ja tunteista ja kaikesta. Pelkäsin kanssa paljon, kävin monessa ultrassa, googlettelin paljon, olin oireeton ja siitä vasta stressasinkin :D siksipä veikkaan että teillekin on poika tulossa! Onnea ihan mielettömästi vauvasta :)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:14

      Mullahan se oireettomus loppui kuin seinään ja alkoi ihan hirvee tuska, mutta nyt onneksi alkanut sellainen mukavempi vaihe :)

  • Reply Laura Thursday, November 17, 2016 at 23:08

    Voi kuule, kaikki panikoiminen kuulostaa tutulta😉 Hanki vielä dobler-laite jolla voit kuunnella sydänäänet jos vauva on liian hiljaa, niin minä tein👍 Paljon onnea teille! Tuo on niin ihanaa aikaa! Minulla nukkuu tässä vieressä 4kk vanha esikoinen, joten kaikki nuo tunteet on tuoreessa muistissa❤️

    Minä en myöskään halunnut tietää sukupuolta, ja puhuin myös mieheni ympäri. Sain koko raskauden kuulla siitä miksi en halua tietää ja miten voin olla kun en tiedä. Päätös oli aivan oikea! Kun sairaalassa ponnistusvaihe alkoi sanoin miehelleni että koitan työntää äkkiä ulos että nähdään kumpi tulee😂 Jännitys säilyi loppuun saakka, se oli niin ihanaa❤️❤️

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:15

      Meillä on itse asiassa doppleri, ja se on musta ihan superkiva! Meillä on ihan aina kuulunut sydänäänet hirveen pienellä vaivalla, joten saan enemmänkin mielenrauhaa siitä kuin muuta. Tosin en oo hetkeen kuunnellut, kun vauva liikuskelee niin selkeesti aamuin illoin ja välissäkin :) Ja voi miten ihanaa, mäki haluan pitää sen yllätyksenä! :)

  • Reply Heini Friday, November 18, 2016 at 00:51

    Onnea Anna tuhannesti <3 Oon lukenut sun blogia vuosia ja tämä postaus oli niin ihanaa vauvahössötystä etten voinut muuta kuin hymyillä ilosta, vaikken sinua edes tunne. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea odotukseen! Kauneinta maailmassa on saada kantaa uutta elämää.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:15

      Voi miten ihana kuulla, kiitkosia!! :)

  • Reply henunen Friday, November 18, 2016 at 02:14

    Hei Anna!

    Ensinnäkin valtavasti onnea koko perheellenne, olen todella onnellinen puolestanne!
    Perheenlisäysuutisenne oli itselleni kyllä valtava yllätys, blogin perusteella ei vaikuttanut yhtään siltä että tämmöinen elämänmuutos olisi tulossa. Tämä nyt muistuttanee jälleen vain siitä kuinka pienen raapaisun blogi antaa ihmisen ajatuksista ja elämästä ulkopuolisille.

    Itsellä vauvahaaveet ovat vielä kaukainen asia, mutta odotan silti innolla minkälaiseksi tämä blogi ja teidän elämä muotoutuu odotuksen myötä. Mungobaby on avannut aivan uuden puolen sinusta, paljon inhimillisimmän ja pehmeämmän ja toivon todella että asia pysyy näin. Mungolife on aina jylissyt itsevarmuutta ja omien rajojen kunnioittamista ja antanut täten sinusta välillä vähän tylynkin kuvan. Ymmärrän sen kyllä täysin, maailma on täynä kateellisia idiootteja. Toivottavasti ne eivät koskaan löydä tänne ja pystyt pitämään blogin avoimempana, on ilo lukea tekstiä josta vilpitön onni välittyy näin ihanasti.

    Odotan jo aivan innolla tulevia tekstejä ; miten sisustatte lastenhuoneen, mitä lastenvaatteita ja leluja suositte ja ennenkaikkea näitä vahvoja mielipidepostauksia esimerkiksi tästä sukupuoliasiasta. Aavistan jo etukäteen että tulet herättämään vahvoja mielipiteitä lukijoissa ja vauva.fi keskustelut käyvät kuumana, mutta älä anna sen lannistaa! Olen aivan varma että kaikki menee lopulta hyvin ja tunnen jopa pientä kiitollisuutta siitä että päätit ottaa meidän lukijat osaksi tätä seikkailuanne. <3 Onnea vielä <3 Olette sen ansainneet.

    • Reply Essi Friday, November 18, 2016 at 11:22

      Tää kommentti oli kuin suoraan mun näppikseltä. Todella puun takaa tuli tällekin lukijalle, mutta voi että, miten onnellinen olen teidän puolesta. Teistä tulee varmasti loistavat vanhemmat. <3

      • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:18

        Kiitoksia kovasti :)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:16

      Kiitoksia kovasti :) Ja hahaha, ihanaa, että edes jollekin oli yllätys :)

      Toivottavasti voin pitää täällä sellaista henkilökohtaisempaa ja pehmeämpää linjaa, se ei vaan ole aina itsestä kiinni, kuten olet oivaltanutkin :) Mutta kai tämä on asiana niin hempeä, että vaikea tämän kanssa on kovakaan olla :)

  • Reply Laura Friday, November 18, 2016 at 07:58

    Kuulostaa samalta, ku mun alkuraskaus. Kävin myös varhaisultrassa, siellä siirrettiin laskettua aikaa viis päivää eteenpäin ja ekalla kertaa ku yritettii nt-ultraa, nii laskettu siirty vielä neljällä päivällä. Oli nii piinallista, ku oli ollut jo nii pitkään raskaana, mut aina ultrassa viikot vaan väheni. Onneks toka kerralla nt-ultra onnistu ja sillon tyyppi vastas viikkoja. Tosin, epäonnistuminen ei ollut kaukana, koska tyyppi harjotteli jotain uintiliikkeitä ja venytteli kaulaansa jne. Ja ihan niinku sullakin, nukahti mahdollisimman epäonniseen asentoon turvotuksen mittaamisen kannalta. Nyt ku on alkanu vähän tuntee liikkeitä, ni kaveri vaikuttaa kyl todella vilkkaalta…

    Toiki on hauska juttu, miten sukupuolen selvittäminen tai selvittämättä jättäminen on jonkun mielestä aina väärin. Mua on ihmetelty monesti siitä, et miks haluan tietää sukupuolen. Ei sillä mitää väliä periaatteessa ookkaan, mut jos se näkyy, ni kyllä sen haluan kans tietää. Musta molemmat on ihan yhtä oikein.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:18

      Voin vaan kuvitella! Mä onneksi pidin heti alusta pääni ja uskoin omaa ajatustani oikeata ajasta, joten oon aika lailla koko ajan osannut pysyä samassa laskussa. Yhdellä päivällä laskenta heittää omastani, joten en ole joutunut pettymään missään vaiheessa, tai huolestumaan :)

      Ja mun mielestä sukupuolen selvittäminen on tosi nykypäivää? Ei siinä ole mitään väärää. Kuten ei siinäkään, että jättää selvittämättä :)

  • Reply Sofia Friday, November 18, 2016 at 08:50

    Moikka! Halusin vaan sanoa että mulla on ihan mielettömän onnellinen fiilis teidän puolesta. Oon seuraillut sun blogia jo ihan alkuajoista lähtien ja olet ehdottomasti kaiken onnesi ansainnut. :) Halauksia ja tsemppiä loppuraskauteen – susta tulee varmasti ihana äiti.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:18

      Tosi ihana kuulla! Kiitoksia :)

  • Reply Terhi Friday, November 18, 2016 at 10:18

    Oi kun ihana oli huomata, että olet raskaana!! Onnea ihan mahdottomasti <3 Kuulostaa tutulta tuo googlaaminen ;) Mies kielsi multa googlaamisen raskausaikana, koska meinas mennä yöunet niitten juttujen takia. Itse koinkin sitten tosi hyödylliseksi Facebookin vertaistukiryhmät eli oman lasketun kuukauden vauva-ryhmän ja lisäksi Imetyksen Tuki ry:n ryhmän. Tähän edelliseen suosittelen liittymään jo ennen vauvan syntymää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tätä uutta blogia!

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:18

      Joo, mulla on moni ystävä suositellut tota, niin täytyy liittyä siihen :)

  • Reply Tiia Friday, November 18, 2016 at 16:20

    Suuret kiitokset termien selittämisestä :D En oo ikinä tajunnut noita.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:19

      Haha, joo, ne on kieltämättä vähän hankalat, ellei ole perehtynyt :)

  • Reply Laura Friday, November 18, 2016 at 16:30

    Paljon onnea! <3 Mun "vauva" on jo melkein 2 v ja mulla on kamala vauvakuume. Ei yhtään helpota omaa vauvakuumetta kun lukee sun postauksia mutta jään seuraamaan :) Ei tullut mieleenkään ja että uudet tuulet blogiin tarkoittaa vauvaa, vasta jälkeenpäin hoksasin että sullahan on ollu aika löysiä vaatteita viime aikoina eikä lomaltakaan oo yhtään bikinikuvaa.
    Sellainen juttu mua jäi mietityttämään että vähän aikaa sitten kommenttiboksissa sanoit että kihlaus on liian henkilökohtainen asia tuoda blogiin niin nyt kerrot tosi yksityiskohtaisesti miten vauva sai alkunsa niin eikö se tunnu vielä henkilökohtaisemmalta? En kysy pahalla eikä oo pakko vastata mutta jäi vain mietityttämään :)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:22

      Kiitoksia :)
      En mä ole tainnut sanoa, että kihlaus on liian henkilökohtainen? Mä sanoin, että kosinta on liian henkilökohtainen, ja sitä en halua jakaa tuhansien tuntemattomien kanssa. Mun mielestä kosinta on tiukasti minun ja mieheni välinen hetki, joka ei ole yhtään sellainen asia, jota haluan tuoda esille. Enhän mä ole vauvastakaan kertonut, että missä asennossa se on saanut alkunsa tai miten jne.

      Mun mielestä on eri asia sanoa, että päätimme jättää ehkäisyn ja vauva sai alkunsa yllättäen heti. Kuin vaikka se, että kertoisin, miten kävimme ehkäisyn jättökeskustelun. Tai siis mun mielestä on hetkiä, jotka on parisuhteen omia, esim. kun ollaan keskusteltu ja haluttu sitoutua toisiimme lapsen myötä. Tai milloin ja miten ollaan tunnustettu rakkautta ensi kerran tms. Raskaus on raskaus, se on aika samanlaista ja luonnollista kaikille, ei siinä ole mitään niin erityistä tai vain kahdenvälistä. En tietenkään raportoi tänne kaikkia asioita, kuten miehen reaktiota ensipotkuihin tms. Ne on meidän välisiä hetkiä. Mutta yleisiä ajatuksia raskaudesta jne. ei musta ole mitenkään liian henkilökohtaista jakaa. Ähh, kauhean vaikea selittää, toivottavasti tämä edes vähän avasi asiaa :)

  • Reply Heikka Friday, November 18, 2016 at 19:35

    Ajatuksiani siihen, kun mietit sitä, että onko jopa typerää suunnitella kaikkia menoja, jos sattuukin tulemaan raskaaksi… Olen vasta nyt syksyllä tajunnut, että on vain helpompi elää hetkessä ja suunnitella niitä viinitilamatkoja ensi keväälle, kun raskaus ei ole tärpännyt yli vuoden yrityksestä huolimatta. Minusta pitää elää siitä huolimatta, että on vauvahaaveita. Muuten saattaa vierähtää vuosiakin sillä tavalla, että ei täysillä nauti elämästä. Kuitenkin raskaus on aina pienimuotoinen ihme, ja kaikki asiat kyllä saa järjestykseen raskauden varmistuttuakin.

    Onnea teille odotukseen! Kaikki menee varmasti huippuhyvin! :)

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:22

      Niin, kaikkia suunnitelmia pystyy kuitenkin muuttamaan, joten miksi laittaa elämää odottamaan, näin mä itsekin sen ajattelin :) Kiitoksia! <3

  • Reply Mariii Friday, November 18, 2016 at 21:43

    Mä olen kans miettinyt sen dobblerin hankkimista. Olen nyt 19+5. Mutta toisaalta en tiedä mitä se loppujen lopuksi auttaa? Tai siis, luultavasti mulle tulee siihen pakkomielle ja sitten jos en saa sydänääniä kuulumaan, niin mitä sit voi tehdä? Ei mitään. Luulen että stressaan sit viel enemmän.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:23

      Hmmm, no tässä vaiheessa en tiedä onko se enää niiiin tarpeellinen. Yleensä tässä vaiheessa ne äänet kuulee jo tosi helposti, koska vauvakin on jo niin paljon isompi, eikä helposti pääse “piiloon” siellä missään :) Mutta jos vauva liikuskelee, on doppleri melko turha, siitä liikkumisestahan saa sen tiedon, että vauvalla on kaikki hyvin :)

  • Reply Annika Saturday, November 19, 2016 at 12:20

    Toi doppler on varmasti jossain tapauksessa ok, mutta näin ammattilaisena voin sanoa, ettei se oikein riitä että ne äänet kuuluu.. Sitten kun viikkoja on se 22+ja jos vauva on vaisu niin ei mitään dopplereita vaan päivytyksenä lähimmälle synnärille ja siellä katsotaan vauvan vointi. Liikelaskenta on se tärkein. :) Ymmärrän toki sitten aiemmin sen dopplerin… Nim. Itse odotan tuplia viikolla 7+4 ja huh kuinka huolettaa.

    • Reply Anna Saturday, November 19, 2016 at 12:25

      Joo, nimenomaan näin! Mä itse asiassa kirjoitin just dopplerista oman postauksen luonnoksiin, ja juuri tämä, että siinä vaiheessa kun vauvan liikkeitä on alkanut melko säännöllisesti tuntemaan, niin doppleri on tavallaan turha, ja sen sanomaan on turha turvautua, vaan ne liikkeet on tärkeimmät :) Mutta sitten nuo viikot 12-20, tai 12-18 tai millon ne liikkeet nyt alkaakin kellä tuntumaan, niin silloin se ehkä tuo hieman mielenrauhaa, jos ei vielä tunne vauvaa ollenkaan :)

      Paljon onnea tuplaraskauteen! <3

  • Reply Anonyymi Wednesday, November 23, 2016 at 17:31

    Arte on loistava paikka. Vähän harmittaa että meillä on enää yksi käynti siellä, vaikkakin kiva saada pikkuinen maailmaan. :)
    Ollaan joka kerta ultrattu Artessa (myös 3D) ja oon ollut todella helpottunut niin perusteellisista käynneistä.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post