HOW IT ALL BEGAN

vauva (5 of 10)
Ja ettei jäisi ilmoitusluontoisen asian ja käytännön asioiden tasolle, mennään ihan itse asiaan :) 

En voisi valehdella ja sanoa, etten ole koskaan haaveillut vauvoista ja perheestä. Minulla on hyvin perhekeskeinen tausta, ja perhe on aina jollakin tasolla ollut mielessäni. Mutta, rakkauspettymysten ja oman elämänkokemuksen myötä vauvahaaveet ja kaikki muutkin perhehaaveet olivat vain tipahtaneet kauemmas ja kauemmas ajatuksistani, ja pitkään olin jo ihan sujut senkin ajatuksen kanssa, että ehkä minä en saisi koskaan lapsia. Onhan minulla kaksi siskoa, joiden lapsia voisin sitten palvoa. Vanhempieni lapsenlapsihaaveisiin vastasin pitkään ja hartaasti “katsotaan”. Usein sanoin heillekin, että olen mieluummin ilman lapsia rakastamani miehen kanssa kuin ihankivassa parisuhteessa, mutta äiti. Minulle päämääränä oli aina rakkaus, ja jos sen kohtaamisessa kestäisi vuosia ja vuosikymmeniä, olisin sitten vapaaehtoisesti lapseton, mutta onnellisen rakastunut. En koskaan haaveillut lapsista yksinäni. Lapset olivat haaveissani vain osana onnellista perhettä, jossa on kaksi vanhempaa, jotka rakastavat toisiaan. Tiedän kyllä, että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, ja tilanteet muuttuvat, eikä nykytilannekaan ole koskaan taattu loppuelämäksi. Enkä arvostele ollenkaan, jos jollain on eri lähtökohdat vauvahaaveille. Tämä on vain se miten minä olen kokenut mielessäni äitiyden :)

Tavatessani ihanan mieheni, ihastuin ensisilmäyksellä häneen ja vahvassa humalatilassani ilmoitin kavereille, että tapasin juuri tulevan aviomieheni. Tätä humaltunutta toteamusta on seurannut tutustuminen elämäni ihanimpaan ihmiseen, jonka kanssa tiesin haluavani viettää jokaikisen päivän jo hyvin pian tavattuamme. Avioliittoon asti ei olla ihan vielä päästy, mutta senkin aika on hyvinkin pian :) Siinä missä lapset ovat olleet minulle välillä toissijainen unelma, naimisiinmeno on ollut kaukana niiden takana, kun emme kumpikaan ole hääihmisiä millään lailla. Niin vain sekin haave kuitenkin tuli meille ajankohtaiseksi ja kutsut häihimme ovatkin jo matkalla tai vastaanottajilla.

Lapsista meillä oli puhetta jo hyvin aikaisessa vaiheessa suhdettamme. Ei niinkään akuuttina, mutta sellaisena “sitten kun”. 2015 kesällä Kroatian reissullamme miehen mielestä jokainen alle polvenkorkuinen oli hirveän söpö, ja hän itsekin myöntyi kotiin palattuamme diagnoosiini vauvakuumeesta. Kuumeilu jäi taka-alalle, kun elämässä oli muuttoa, uuteen paikkaan kotiutumista, uusia työkuvioita ja niin paljon kaikkea muutakin. Ensilääkitys oli pienen koiranpennun muodossa, ja oikeastaan siitä lähtien vauvapuheet nousivat kyllä viikoittaisiksi. Keväällä päätimme, että ellen pääse opiskelemaan, alkusyksyllä olisi hyvä aika katsoa tilannetta. Lopulta päädyimme siihen, että toistaiseksi viimeisen ehkäisyrenkaan heitin roskiin heinäkuun alussa. Erilaisia valintoja teimme jo ennen sitä; mm. asunnon ostamiseen vaikutti lapsihaaveet, ja myös uusi auto otettiin viime keväänä tätä silmällä pitäen. (Pieni ja pippurinen automme vaihtui vaikka kaksosrattaat sisälleen nielevään Mazda CX-5:een. Toista autoa meille ei vielä näillä näkymin ole tulossa, sillä sellaista tuskin ihan hirveän pian tarvitsemme ja pyrin välttelemään sitä siihen asti, kuin vain mahdollista.)

vauva (7 of 10)

Nuorena kärsin ihan järkyttävistä kuukautiskivuista, ja minulle on määrätty ehkäisypillerit siitä syystä jo 16-vuotiaana. Olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä tauotta siitä asti. Pillerit ovat vaihtuneet ehkäisyrenkaaseen, mutta parin kuukauden kokeilua lukuun ottamatta en ole missään vaiheessa jättänyt ehkäisyä pois. Kuukautiskivut ovat sitä luokkaa ihan hormonaalisellakin ehkäisyllä, että ei kiitos.

Myönnän rehellisesti, että vauva-asiat ovat aina pelottaneet minua. Olen ihan nuoresta pelännyt, etten pysty saamaan lapsia. En tiedä, mistä tämä ajatus on tullut, mutta se on aina kauhistuttanut minua. Tosin, olen täysin avoin adoptiolle, eli mihinkään toistuviin painajaisiin asti tämä perustamaton pelkoni ei ole minua ajanut. Uskoin kyllä, että 12 vuoden yhtämittaisen hormonaalisen ehkäisyn jälkeen voisi raskaaksi tulo kestää hetken. En myöskään halunnut hypätä heti ensimmäisenä ovulaatiotikkujen ja laskutaulujen maailmaan. Niinpä meidän vauvahanke lähti  liikkeelle henkisesti hyvinkin säyseästi. “Lopetetaan nyt ehkäisy ja katsotaan mitä tapahtuu. Tulee kun tulee.” Hoin ja hoin miehelle monta kertaa, että tässä voi mennä monta kuukautta, ennen kuin mitään tapahtuu. Ehkä jopa pidempäänkin. Mies oli jotenkin niin rauhallinen ja innoissaan, että olin varma hänen kokevan hirveän pettymyksen. Samaan aikaan kun mietimme vauvajuttuja, sisustimme kuitenkin vieras/työhuoneen kotiimme ja suunnittelimme talven matkoja sillä ajatuksella, että silloin ei kyllä vielä olla mitenkään raskaana. Toisaalta olemme ajatelleet myös sitä mahdollisuutta, että se vauva tulisikin elämäämme nopeasti. Pukeutumishuoneesta kuoriutuu läjhitulevaisuudessa erinomainen ja rauhallinen vauvan nukkumisnurkkaus ja vierashuoneesta lapsen huone.

Jos kuitenkin olen täysin rehellinen, olin itse varautunut siihen, että mikään ei tapahdu kovin nopeasti. Ajattelin, että kierto tasaantuu n. 3-6 kk normaaliksi ja positiivista raskaustestiä joudutaan odottelemaan ehkä vuodenkin verran. Varasin heinäkuun alkuun ajan naistenlääkärille, kävin tarkastuksessa ja kyselemässä, mitä olisi hyvä huomioida vauvahaaveita potevana. Hän kertoi, että pitkän ehkäisyn jälkeen kropalla saattaa mennä hetki totutella, mutta toisaalta kaikki vaikutukset saattavat yhtä hyvin kadota muutamassa päivässä. Sain käskyn alkaa syömään foolihappoa ja kehoituksen tulla takaisin, jos ei kuudessa kuukaudessa tapahdu mitään.

Heinäkuu meni kuulostellessa omaa kroppaa ja foolihappoa popsiessa. Käyttäytyykö kroppani jotenkin eri lailla? Mikä tuo fiilis on? Maltan reissumme lopulla mulla oli kasa hämmentäviä lieviä oireita, mutta ajattelin koko ajan, että tätä se on kun kroppa tasoittelee hormonimyrskyn jäljiltä. En yhtään tiennyt, miltä ovulaation pitäisi tuntua. Tuntuuko se? Milloin sen pitäisi olla? En tiennyt, minkä mittainen kiertoni on. Edellisestä luonnonmukaisesta kierrosta oli jo lähes 12 vuotta, joten vähän oli muistikuvat hukassa, mitenkäs se teininä menikään. Luin tarinoita peräti 70-päiväisistä ja pidemmistä ensikierroista hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen, joten mitään kiirettä en menkoille uskonut olevan. Neljän viikon kohdalla en tainnut edes huomioida asiaa mitenkään, kuin korkeintaan jännittäen pelolla sitä, missä kipuhelvetissä saankaan viettää tulevia kuukautisia.

vauva (3 of 10)

Juttelin siinä sitten eräänä sunnuntaina parhaan ystäväni kanssa ja kerroin, että olimme lopettaneet ehkäisyn. Hän kovasti intoili, että minähän voisin siis periaatteessa olla jo raskaana. Nauroin vaan, että nojoo, mutta en mä ole. Maanantaina keskustelu oli mielessäni ja askeleet johdatti apteekkiin raskaustestien hyllylle. Nyt tiedän, että silloin oli dpo9, eikä siis kovin ihmeellistä, että raskaustesti näytti negatiivista tulosta. Nauroin itselleni ja hölmöille ajatuksilleni, syytin keskusteluani Viivin kanssa ja jatkoin päivääni muina naisina.

Keskiviikkona juttelin toisen rakkaan ystävän kanssa, joka oli saanut vauvan juuri paria kuukautta aiemmin. Keskustelu kulki rataa vauvat-vauvat-vauvat, ja huomasin jälleen kulkevani apteekin kautta kotiin. Tällä kertaa kuitenkin testin toiseen ikkunaan ilmestyikin haalea viiva, joka ei kyllä vaatinut tihrusteluakaan. Pläräsin testiohjeet epäuskoisena ja Googleenkin turvauduin. Jokainen lähde totesi, että haaleakin viiva on positiivinen tulos. Tuijotin kotona epäuskoisena välillä testiä, välillä seinää. Ajattelin, että mieheni pitää minua hulluna, kun parin päivän välein testailen, joten olin tehnyt testin ennen kuin hän oli edes tullut töistä kotiin. Olikin sitten aikamoisen piinavaa odotusta siinä pari tuntia, ennen kuin mies pääsi töistä kotiin.

Mies oli ihan yhtä hölmön rationaalinen kuin aina. Hän ei suostunut uskomaan ja iloitsemaan, koska viiva oli haalea. Haimme apteekista lisää testejä, ja illan mittaan kaksi muutakin tikkua näytti haaleaa viivaa. En malttanut odottaa aamuun, vaan klo 3 aamuyöllä tein vielä digitaalisen testin, joka näytti erittäin selkeästi, että RASKAANA tässä ollaan. Silloin mieskin jo uskalsi iloita, ja seuraava viikko taisi mennä aika lailla hämmennyksen vallassa.

En siis vieläkään tiedä, kuinka pitkä kuukautiskiertoni on :D Enkä voi vieläkään uskoa, että meidän vauva on pieni salamatkustaja Maltalta (jotenkin todella sopivaa tällaisen matkustusintoilija-pariskunnan jälkeläiseksi), joka yllätti meidätkin täysin. Suunniteltu ja äärimmäisen toivottu toki, mutta vauhdillaan yllätys. Dpo11 ja dpo 12 tein posiitiviset raskaustestit, ja rehellisesti myönnän, että epäuskoissani tein niitä sitten vielä muutaman lisää. (Ehkä ainakin seitsemän)

Tarkoituksenani ei ole missään nimessä tällä tarinalla “kerskua” (ei kai tällaisella asialla ylipäätään edes voi kerskua?), tai hieroa suolaa haavoihin kellekään, joka on joutunut omaa vauvahaavettaan odottamaan pitkään. Voin kertoa, että yhä tässäkään vaiheessa en meinaa uskoa, miten onnekkaita olimme, ja miten helposti raskautemme alkoi. Toivon, että tämä teksti tuo iloa ja toivoa niille, joilla vauvahaaveet siintävät tulevaisuudessa tai jopa lähitulevaisuudessa. Kun itse tutkin näitä asioita ennen raskautta, lähes poikkeuksetta törmäsin asenteisiin, että pitkä ehkäisy pidentää raskaaksi tuloa ja kyllä aina useampi kuukausi menee. Meillä tämä ei ainakaan pitänyt paikkaansa, ja minä ainakin stressasin ihan turhaan raskaaksi tulemisen vaikeutta. Toki tiedostan sen riskin edelleen, mutta turha stressaaminen ei ole hyväksi kellekään. On hyvä ymmärtää todennäköisyydet ja potentiaaliset riskit, mutta hyvä tiedostaa myös tämä toinen puoli. Olen ikionnellinen siitä, että aloitin foolihapon syömisen hieman ennen raskautta, ja olen onnellinen, että heti ehkäisyn poisjättämisen myötä seurasin alkoholinkulutustani hyvinkin tarkkaan.

vauva (4 of 10)

Tässä sitä nyt sitten ollaan, raskauden puoliväli häämöttää jo ensi viikolla. Rakenneultrassa emme vielä ole olleet, vaikka sen odottaminen olisi voinut olla omalla tavallaan perusteltua ja fiksuakin. Sekin häämöttelee kuitenkin jo ihan lähipäivinä, ja asian omalta kohdaltani ratkaisi se, etten osaisi olla kertomatta tästä raskaudesta, vaikka jotakin ihan kamalaa tapahtuisikin. Tosiasiassa raskaus ei ole koskaan “varmoilla” vesillä. Aina voi tapahtua jotakin. Ja niin se elämä on jatkossakin. Aina voi tapahtua jotakin, eikä elämä lapsen kanssa tästä murehtimattomaksi muutu enää koskaan.

Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee ihanasti, ja saamme elää tämän hattaraisen onnen keskellä vielä pitkään :)

P.S. Mungobaby päivittynee lähipäivinä vauhdikkaasti, sillä mulla on ollut tässä kolme kuukautta aikaa kirjoitella postauksia varastoon. Olen kirjoitellut niin omasta liikunnasta kuin vauvan liikkumisestakin, raskaana lentämisestä ja matkustamisesta, painosta, mielihaluista, oireista, voinnista ja vaikka mistä :) Pyrin niitä julkaisemaan nyt vähintään parin päivän välein, ellen useamminkin. Tästä aiheesta kun on tällä hetkellä vähintään miljardi ajatusta.

0

Related Posts

83 Comments

  • Reply Laura Wednesday, November 16, 2016 at 16:54

    Mä oon aina ajatellut, että vauva tulee sitten, kun sille on valmis. Me saatiin odottaa kolme (vai neljä?) kuukautta ehkäisyn lopettamisen jälkeen positiivista raskaustestiä. Tällä hetkellä tuntuu, et se oli just sopiva aika meille odotella ja olihan tossa kesän aikana kaikkia menojakin. Positiivisen tuloksen sain vähän hääpäivän jälkeen, ikäänkuin myöhäseksi hääpäivälahjaksi.

    Vaikka en oo uskonnollinen, niin koen silti, et joku korkeempi voima päättää jossain mein puolesta, et koska on oikee aika kaikelle.

  • Reply tuulia Wednesday, November 16, 2016 at 16:56

    Onneks olkoon! Ihana idea tämä oma vauva-blogi :) todella kiva kuulla sun raskauden etenemisestä ja ajatuksista liittyen raskauteen ja vauvaan! Päivät kuuluu opiskelijana neuvolassa ja illat sun blogia lueskellen joten vauvan täyteiset ajat tulossa :D

  • Reply Liina Wednesday, November 16, 2016 at 16:58

    Voi että, onnea kovasti! Ihana jäädä seuraamaan blogia, olen lukenut mungolifea lähes alusta asti ja samanikäinen kuin sinä ja meillä on laskettu aika esikoiselle 21.4. :) vaikka me väännettiin tätä vauvaa lähes 2 vuotta ja meinasi jo toivo loppua niin musta on vaan kiva kuulla että joillakin se on paljon helpompaa. Loppujen lopuksi kaikki mene juuri niin kuin on tarkoitettu :)

    • Reply Laura Wednesday, November 16, 2016 at 21:27

      Meillä sama laskettu aika myös esikoiselle :)

  • Reply Alia Wednesday, November 16, 2016 at 16:58

    No voi hitsiläinen, pakko se on uskoa, että itsekin on jo oikeasti aikuinen, kun alusta asti seuraamansa bloggaritkin saavat lapsia, menevät naimisiin ja kaikkea muuta ‘aikuista’!

    Hirveästi onnea teille, ja ihanaa loppuodotusta <3

  • Reply Maiju Wednesday, November 16, 2016 at 16:58

    Ihan hurjan paljon onnea teille molemmille! ❤ Harvemmin kommentoin blogeihin, mutta nyt Mungolifea lukeneenakin oli pakko. Teillä on ihmeellinen ja ihana matka aluillaan! Terveisin 2v ja 2kk lapsuikaisten äiti. Jään innolla seuraamaan myös Mungobabya.

  • Reply tiinuliinu Wednesday, November 16, 2016 at 17:03

    Ihan ekana tuhannesti onnea! Meillä kävi myös niin onnellisesti, että tulin raskaaksi ensimmäisestä kierrosta ehkäisyn pois jättämisen jälkeen. Itselläni oli myös takana yli kymmenen vuotta yhtämittaista hormonaalista ehkäisyä ja teini-iän kammottavat kuukautiskivut. Poika täyttää ensi kuussa kolme ja en ole palannut raskauden jälkeen käyttämään hormonaalista ehkäisyä, eikä kuukautiskivuista ole tätä nykyä tietoakaan!

    Onnea ja jaksamista loppuraskauteen! Ihana seurata odotustasi, samalla itse toisesta lapsesta haaveillen :)

  • Reply Marja Wednesday, November 16, 2016 at 17:06

    Onnea! Oon lukenut Mungolifea niin monta vuotta ja aina tykännyt siitä. Tää uutinen tuli niin sopivaan aikaan, sillä siskoni odottaa lasta suurin piirtein samassa vaiheessa (en tiedä, onko oikea termi), joten voin opiskella tämänkin kautta asioita ja oppia ymmärtämään siskoani paremmin :)

  • Reply Laura Wednesday, November 16, 2016 at 17:14

    Hurjan paljon onnea teille!
    Olisi ihanaa, jos myös Mungobabyn löytäisi bloglovinista. Seuraan itse blogeja sitä kautta ja tämä aihe kiinnostelee kovin, vaikka itselle ei vauva olekaan ihan vielä ajankohtainen :)

  • Reply Juuls Wednesday, November 16, 2016 at 17:14

    Onneksi olkoon teille! :) hassua miten periaatteessa täysin tuntemattoman ihmisen iloinen uutinen tuo hymyn huulille! :) innolla postauksia odotellessa!

  • Reply Roosa Wednesday, November 16, 2016 at 17:17

    Eikä kuinka ihanaa, mä jotenkin arvasin, oot hehkunut siihen malliin!! Me eletään juurikin siinä hattaravaiheessa nyt rv 6+5 ja on tää vaan niin jännittävää❤ me yritettiin vuos ja juur olis alkanut lapsettomuustutkimukset mut niin se vain oli hedelmöittynyt sillä viikolla ihan itekseen kun oli ensimmäinen lääkärikäynti. :D toi raskautuminen näyttää olevan nyt kokemuksen mukaan niin päästä kiinni ja siitä alitajuntasesta stressaamisesta… mut nyt miettiessä ei olis voinut parempaan aikaan ilmottaakaan itestään kun asiat muovaantunut vakituisesti työsuhteesta isompaan kämppään muuttoon just niinku olis tarkotettukin. ..😊 jaksamisia loppuraskauteen, perästä tullaan! ❤

  • Reply Kiasa Wednesday, November 16, 2016 at 17:17

    Onnea ihan hirmuisesti vielä kerran! Meille syntyy joulukuussa esikoinen ja vauvajutut kiinnostaa aina! :)

  • Reply Mia A. Wednesday, November 16, 2016 at 17:18

    Hei Anna!

    Olen pitkäaikainen lukijasi. tajusin oikeastaan vasta tänään, että olen seurannut sinua jo ennen Rantapalloa eli kutakuinkin melkein alusta asti.

    Mitö iloa ja hämmennystä Nämä tekstit siis toivatkaan – esikoisen laskettu aika on mitö ilmeisimmin hyvin lähellä sinun laskettua aikaasi :D taidat olla reilun viikon edellä. Myös meillä kävi niinkuin teillä – ehkäisy lopetettiin ja toitotin miehelle, että kyllä tässä kauan voi mennä. No, ei mennyt. Tokasta kierrosta heinäkuussa nappasi. Aika monta raskaustestiä tein itsekin :D

    Onnea vielä <3

    On todella kiva lukea tuttua blogia, jonka kirjoittaja elää samaa elämänvaihetta kuin minä.

  • Reply Veera Wednesday, November 16, 2016 at 17:20

    Ihanaa! Tuli itku ja kyyneleet silmissä kirjotan nyt kommenttiakin. Olen seurannut blogia lähes alusta asti, välillä ahkerammin ja välillä laiskemmin ja oon niin vilpittömästi onnellinen teidän puolesta. Onnea❤️

  • Reply Mimi Wednesday, November 16, 2016 at 17:29

    Meillä meni 10 kuukautta raskaaksi tulemiseen vaikka hormonaalista ehkäisyä olin käyttänyt vain pari vuotta, en ollut varautunut siihen että voisi kestää niin kauan. Nyt on niin onni odottaa esikoista saapuvaksi loppukeväästä. :) Tosi kiva kuulla teidän tarinaa raskaaksi tulemisesta, kaikkia tarinoita tarvitaan. Kuitenkin raskaaksi voi tulla milloin vaan ja se on tärkeää ja lohdullista muistaa, oli aika sitten pitkä tai lyhyt :)

  • Reply jenni Wednesday, November 16, 2016 at 17:32

    Paljon onnea teille! Meilläkin on la 5.5 joten vähän perästä tullaan, ihanaa kuulla sun ajatuksia ja tuntemuksia. Odotan kovasti vauvan liikkeitä, vielä saa hetken odotella
    Itellä meni niinkin onnekkaasti että ekasta myös tärppäs ja oon ollu hyvävointinen koko ajan. Alussa vkot 6-10 väsytti kyllä niin paljon,töiden jälkeen heti päikkäreille ja klo 20 yöunille 😂 miehellä oli vähän tylsää!
    Nyt on kiva kun maha näkyy jo ja kaikki tietää asiasta niin voi vaan nauttia.
    Näkyykö sulla jo maha? Hyvin oot saanu piilotettua sitä,ite en enää pysty 😁

  • Reply Hanna Wednesday, November 16, 2016 at 17:38

    Ihania uutisia. Täällä myös ollaan raskaana viikolla 12. Ja meidän alku lähes samanlainen kuin teillä. Nopeasti siis tultu raskaaksi ja siitä hyvin onnekkaina ja kiitollisina ollaan.
    Ihan todellla innolla jään siis lukemaan tätä blogia ja odottelen postauksia.
    Itsellä myös ollut aika väsynyt ja pahoinvoiva alku mutta nyt alkaa olo paranemaan. Jaksaa jopa joskus ulkoilla. Olen kyllä ollut välillä niin raato työpäivien jälkeen, joten ymmärrän tuon töistä pois jäämisen.

  • Reply Rosa Wednesday, November 16, 2016 at 17:43

    Voi teitä! ❤️❤️❤️ Mun sydän pakahtuu! Ja häätkin tulee! Voi apua! Saako laittaa vielä pari huutomerkkia? Ite oon haaveillu häistä paljon, mutta mitä lähempänä niiden mahdollista toteutumista ollaan sitä enemmän epäilen. En tosiaankaan enää ole hääihminen ja se minkälaiset häät lopulta haluamme on iso kysymysmerkki. Ja kun tahdon on sanottu haluaisin näyttää vauvallekin vihreää valoa ja toivon että mies on sillon taas mukana juonessa. Hän poti suhteemme alussa jonkun vauvakuumeen ja on (varmaan minun jyrkän ein) nyt pysynyt jo vuosia hiljaa. Saas nähdä mihin tämä elämä vielä viskoo!

  • Reply Anne Wednesday, November 16, 2016 at 17:43

    Lämpimät Onnittelut!
    Esikoiseni sai alkunsa heti ja nuorempaa jouduttiin hieman odottelemaan. Kaikkea hyvää raskausajalle <3

  • Reply H Wednesday, November 16, 2016 at 17:44

    Valtavasti onnea!! Olen lukenut blogiasi vuosia ja vuosia, mutta en kyllä tiedä, olenko laiskana kommentoijana kommentoinut koskaan, tai ainakaan montaa kertaa. Pahoittelut siitä ja kiitos siis nyt yhdellä kertaa kivoista jutuistasi vuosien varrella! Nyt osuu niin lähelle omaa elämäntilannetta, että pakko kommentoida – oman esikoisen laskettu aika kun on maaliskuun alussa. :) Vertaistukea ei ole koskaan liikaa, joten jään erittäin innolla ja aktiivisesti seurailemaan myös Mungobabya. Onnea ja ihanuutta odotukseen!

  • Reply Mai Wednesday, November 16, 2016 at 17:45

    Ihan kamalasti onnea! <3 Olen seurannut blogiasi muistaakseni vuodesta 2009 lähtien, ja vaikken ole ikinä tainnut kommentoidakaan, niin olen seurannut sun elämän käänteitä myötäeläytyen, mukanasi iloiten, surren ja jännittäen. Alunperin Kuopiosta kotoisin olevana ilahduin tietty paljon uudesta kotikaupungistanne, ja nyt tämä vauvauutinen sai mut hymyilemään niin että naama oli ratketa :D Parasta! Olette upea pari ja musta on ihanaa että saatte nauttia tällaisesta onnesta.

  • Reply Jenni Wednesday, November 16, 2016 at 17:47

    Ihan aluksi, paljon onnea teille molemmille <3 Itselläni on kohta 2,5v poika ja vauvakuume on kova, taas :D Ihanaa että teillä on mennyt tuo niin mutkattomasti! Muistan kyllä itsekin alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen, se on jotain aivan järkyttävää. Keskiraskaus on yleensä ja oli itsellänikin ihanaa aikaa. Masu ei ollut liian iso vielä vaan näkyi juuri sopivasti ja olo oli energinen ja hyvä. Tuo aika on niin ihanaa kun saa valmistella vauvan tuloa kotona <3 Arvasin raskautesi jo etukäteen, Kai sitä äitinä paremmin huomaa nämä asiat ;) Teistä tulee varmasti hyvät vanhemmat teidän lapselle! Hyviä vointeja sinulle ja ihanaa loppuraskautta myös. Jään innolla seuraamaan myös tätä blogia :)

  • Reply kata Wednesday, November 16, 2016 at 17:50

    Oon ihan hirveen onnellinen teiän perheen puolesta! Mungolife on ekoja blogeja jota oon seurannu. Ittellä ollut samanlaisia ajatuksia siitä, että mitenkähän vaikuttaa vuosien ehkäisyn käyttäminen ilman taukoja ja olin jo viime viikoilla valmistautunu soittamaan lääkäriin, että meneekö mussa hedelmällisyys jotenkin rikki. (kun en ole siis kertaakaan pitänyt taukoja) Tämä sun teksti, kuitenkin tsemppaa mua uskomaan siihen, että kun vauva haaveet tulee meidän perheessä ajankohtaiseksi niin en oo välttämättä saanu mitään tuhoja aikasksi. ONNEA IHAN KAUHEESTI!

  • Reply Heidi Wednesday, November 16, 2016 at 17:53

    Oi onnea teille kovasti! :) Itselläni on reilu 3 kk ikäinen tyttö, joka ilostuttaa elämäämme joka ikinen päivä. Ihanat ajat teillä tulossa. <3 Olen seurannut Mungolifea jo kauan ja alan varmasti tätäki blogia seuraamaan. Olet hyvä kirjoittaja ja aivan ihastuttava persoona. :)

  • Reply H Wednesday, November 16, 2016 at 17:57

    Minäkin luulin, että pitkään jatkuneen hormonaalisen ehkäisyn jälkeen kestää kauemmin tulla raskaaksi, mutta jälkeenpäin olen kuullut, että sitä saattaakin seurata lyhyt, superhedelmällinen kausi, kun oma hormonitoiminta taas käynnistyy. Meillä kävi juuri samoin kuin teillä, täysin saman historian (siis pillerit 16v lähtien) jälkeen, ja yllätys ja kiitollisuus oli kyllä valtava kun kävi niin hyvin :) Mahtavan onnellista odotusaikaa teille!!! <3

  • Reply Kissatar Wednesday, November 16, 2016 at 17:58

    Lämpimät onnittelut! Nämä viimeisimmät kuvat teistä kahdesta (vai pitäisikö sanoa kolmesta ;) ) on ihan superihania ja niissä on hauskoja ideoita. Olen koittanut vaikka kuinka monesti yrittää ottaa onnistuneita pusuttelukuvia miehen kanssa, mutta meillä on huulet aina jotenkin oudosti, ei puhettakaan julkaisukelpoisesta materiaalista :D Onnittelut vielä kerran!

  • Reply Penni Wednesday, November 16, 2016 at 18:01

    Aivan ihana uutinen ja ihana mungobaby-blogi 😍 itselläni raskaus alussa (6+4) ja kamala pahoinvointi alkoi pari päivää sitten, huh. Ekasta osumasta oikeaan ajankohtaan tärppäsi meillä, olenkin jo vuosia vauvakuumeillut että vihdoinkin lämpesi mieskin :) Innolla odotan uusia postauksia! 😊

  • Reply hansku Wednesday, November 16, 2016 at 18:13

    Onnea paljon vauvasta! Näitä uutisia on ihana kuulla aina. Meinasinkin kommentoida Mungolifen puolella vähän aikaa sitten, että sä näytät niin kauniilta ja onnelliselta! Mäkin olen seurannut sua aika paljon ennen rantapalloa niin on ollut mahtavaa seurata sun elämää näin ruudun takaa. Itse saan toivottavasti muutaman vuoden päästä työskennellä pienten lasten kanssa ja ne tuo kyllä elämään ihan uudenlaisia tuulia. Omat lapset saa kyllä odottaa vielä jonkin aikaa. Toivottavasti sun loppuraskaus menee hyvin ja saatte ihanan pienen käärön turvallisesti maailmaan :) Jään kyllä innolla seuraamaan teidän matkaa :)

  • Reply Nonna Wednesday, November 16, 2016 at 18:15

    Onnea, ihania uutisia! <3

    Meillekin on tulossa kauan toivottu esikoinen alkuvuodesta. Tätä pientä on haluttu jo vuosia, joista reilu kolme viimeistä meni hoidoissa ja vasta useamman epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen jälkeen onnisti.

    Siksi minusta onkin hienoa lukea, että vaikka teillä onnisti heti, niin et pidä sitä lainkaan itseisarvona. Se kertoo sinusta paljon ihmisenä.

    Ihanaa odotusta, jään innolla seuraamaan blogia! :)

  • Reply Met Wednesday, November 16, 2016 at 18:43

    Onneksi olkoon!<3
    Innolla jään odottamaan postauksia tänne baby-puolelle. Itseni ollessa sinkku lapseton parikymppinen, jolle vauvajutut eivät tule olemaan ajankohtaisia pitkiin aikoihin, on melkein jopa huvittavaa kuinka paljon silti muiden vauvailut kiinnostaa :D

  • Reply Emilia Wednesday, November 16, 2016 at 18:46

    Oikein paljon onnea!!
    Olen kuullut, että useilla Nuvaringin käyttäjillä on käynyt samoin! Jopa niillä, kenellä on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi ja aloittanut elämäntilanteen muuttuessa ehkäisyn. Nuvaringin lopettamisen jälkeen raskaaksi tulikin sitten ensimmäisten kuukauksien aikana! Mielenkiintoista!

  • Reply Ssanna Wednesday, November 16, 2016 at 18:57

    Moikka ja hirmuisesti onnea sekä raskaudesta että kihlautumisesta! Oli hirveän rohkaisevaa lukea tätä postaustasi ja tarinaasi vaikeiden kuukautiskipujen sekä pitkän hormonaalisen ehkäisyn kanssa, joista huolimatta tulit helposti raskaaksi. Vaikka perheen perustaminen ei ole minulle vielä millään lailla ajankohtaista, toivon joskus tulevaisuudessa saavani lapsia, mutta pelkään, että se ei ehkä olekaan mahdollista. Olen sinun tapaasi kärsinyt vaikeista menkakivuista teinistä asti eivätkä ne ole helpottuneet, vaikka olenkin jo monta vuotta syönyt e-pillereitä. Terveydenhoitaja pohti jossain vaiheessa endometrioosan mahdollisuutta, mutta sitä ei lähdetty tutkimaan tarkemmin. Tästä jäi kuitenkin mieleeni pelko siitä, että en pystyisikään saamaan ainakaan luonnollisesti lapsia. Sinun kokemuksesi kuitenkin osoittaa, että pahat kuukautiskivut ja pitkä hormonaalisen ehkäisyn käyttö eivät automaattisesti tarkoita lapsettomuutta. Kiitos siis, kun jaoit meille lukijoille tämän postauksen! :)

  • Reply Sanniski Wednesday, November 16, 2016 at 18:58

    Hurjasti onnea lempibloggaajalle ihanasta uutisesta! <3 postausta lukiessa huomasin kokoajan jo pitkään velloneen vauvakuumeeni vaan kasvavan ja innolla odotan millaisia ihania postauksia päivittelet tänne!
    Olen lukenut blogiasi ihan alkutaipaleesta asti ja silti tuntuu niin hassulta miten voi iloita sinänsä tuntemattoman ihmisen onnesta näin paljon. :D
    Ihanaa odotusaikaa!

  • Reply Sanna Wednesday, November 16, 2016 at 19:10

    Olipa ihana kuulla jo näin pian teidän tarinaa vanhemmiksi! :) Elämässäsi on kyllä suuria muutoksia tulossa, jos teillä on häätkin jo aivan pian! Onnea niistäkin, toivottavasti kirjoittelet niistäkin jotain. :)

  • Reply Katri Wednesday, November 16, 2016 at 19:33

    Oi ihanaa, onneksi olkoon!!!
    Itsekin tein positiivisen testin muutama päivä sitten ja odotan innolla tämän blogin lukemista! Meille tulee pian matka Yhdysvaltoihin miehen perheen luo, joten todella innokkaana odotan matkusteluun liittyvää postausta, itseäni reissaaminen raskaana jännittää!
    Ihanaa odotusaikaa! :)

  • Reply Elina Wednesday, November 16, 2016 at 19:35

    Itse olin kesällä 14vk raskaana, kunnes kehoni ei jaksanut enää.. Uskomatonta, vaikka en kauaa ehtinyt raskaana olemaankaan, tunneside ehti muodostua jo valtavaksi. Päällimmäisenä mieleen jäi pakkomielle omenamehuun.. Sitä olisi mennyt päivässä vaikka kuinka monta purkkia yhdessä pippuristen voileipäkeksien kanssa. Kunnon ruoka ei tullut kuuloonkaan :D Vointini oli myös merkillisen väsynyt, hajamielinen ja välillä pahoinvoiva. Uskon todella, että aika kultaa muistot :)
    Onnekasta odotusaikaa, hyvin se menee <3

  • Reply minea_ Wednesday, November 16, 2016 at 19:51

    Ohoh, onnea! :) Joskus oon sun toista blogia lukenut enemmänkin, viimeaikoina lähes kaikki blogit ovat jääneet. Nyt kuitenkin eksyin sinne – ja tänne! Vautsi mitä uutisia!

    Erityisen mielenkiintoiseksi tämän blogin tekee nyt se, että tänne odotellaan myös kevätvauvaa. Lasketut ajat meillä taitaa olla aika samoissa, kun täällä puoliväli napsahtaa viikonloppuna. Hauska seurata samaan aikaan kuluvaa raskautta siellä ruudun toisella puolella. Meille toki toivottavasti keväällä syntyvä murunen olisi jo kolmas. <3 Aina se on silti vain yhtä jännää, pelottavaa, kutkuttavaa ja hermostuttavaa. :)

  • Reply AnnaS Wednesday, November 16, 2016 at 20:03

    Paljon onnea teille! <3 tuli jotenkin vuoden takaiset fiilikset mieleen itselle, me ehdittiin odotella vauvaa 3 kuukautta ja sinä aikana tuli muutama testi ostettua :D nyt meillä on kohta 3kk vanha pieni prinsessa, joka kasvaa liian lujaa ja oppii kokoajan uutta. :)<3 Jään innolla seuraamaan tätä teidän taivalta vanhemmiksi, nauttikaa kaikesta (vaikka olo loppuaikana onkin välillä melkoisen tukalaa :D)

  • Reply veramarika Wednesday, November 16, 2016 at 20:11

    Voi Anna! Älyttömän paljon onnea. Mä ihan itken täällä liikutuksesta. Oon seurannu sun blogia hyvin monta vuotta, ainakin kuusi, ja vaikken tosiaan sua tunnekaan oikeasti, niin kuitenkin tuntuu siltä että “tunnen” ja oon niin aidosti onnellinen teidän puolesta <3 sun blogi on parasta mitä on, aina ollu, ehottomasti juuri sen takia kun se elää, elää sun elämän mukana. Mulla on kaksi poikaa, 2v2kk ja 4kk, joten tulen jatkossa odottamaan uusia postauksia vielä enemmän innoissani. Oot huikea tyyppi, jatka samaan malliin ja ihanaa odotusaikaa teille <3

  • Reply Salla Wednesday, November 16, 2016 at 20:11

    Tuhannesti onnea! Itse odottelin hää-uutisia (jotka tulee siis myös, iiiihanaa!), joten yllätyin kyllä täysin näistä vauvauutisista, mutta onpa kyllä niin ihanaa seurata sun raskautta täällä toisen blogin puolella <3

    Mulla ei itsellä ole vielä lapsia, mutta jospa ne tässä kolmen vuoden sisällä tulisi ajankohtaiseksi, häät meillä ensi kesänä… Ja koska oon itsekin syönyt e-pillereitä kohta 9 vuotta, ja pohtinut juurikin samoja asioita kuin sä, niin oli mahtavaa lukea sun kokemuksista. Joko se tärppää heti tai sitten odotetaan, mutta eiköhän se vauva tule juuri silloin niinkuin pitääki :)

    Perhana kun tuli heti pieni vauvakuume tästä sun postauksesta! :D Äkkiä lisää, ihanaa että niitä on valmiina luonnoksissa.

  • Reply Suvi Wednesday, November 16, 2016 at 20:17

    Olen todella onnellinen teidän puolesta! :) Itse olen raskausviikolla 23 tällä hetkellä (myös ensimmäinen lapsi kyseessä) eli voin samaistua sun fiiliksiin ja mielenkiinnolla luen sun mietteitä kaikista vauvajutuista! Onnellista raskausajan jatkoa! :)

  • Reply Sanni Wednesday, November 16, 2016 at 20:21

    Onnea ihan tosi paljon <3 näytätte niin onnellisilta ja kuvia katsoessa ja tekstiä lukiessa tulee niin hyvä fiilis itsellekin:) paljon kaikkea hyvää raskausaikaan:)

  • Reply M Wednesday, November 16, 2016 at 20:23

    Paljon onnea teille! Aivan ihana uutinen kyllä. :) Jään tätäkin blogia seuraamaan.

  • Reply Elle Wednesday, November 16, 2016 at 20:26

    Oi että, tässä vaiheessa en osaa sanoa muuta kuin onnea ihan valtavasti! <3 <3 <3 Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

    Jään innolla seurailemaan tätäkin blogiasi, vaikka olen itse aivan erilaisessa elämäntilanteessa eikä vauva ole omalla kohdallani lainkaan ajankohtainen aihe.

  • Reply C Wednesday, November 16, 2016 at 20:51

    Paljon paljon onnea! Olen jo vuosia seurannut Mungolifea ja todella iloitsen puolestanne! Itse jätimme ehkäisyn elokuussa pois myös sellaisella rauhallisella “tulee kun tulee”-ajatuksella. Odotan innolla tulevia Mungobabytekstejä :)

  • Reply Laura Wednesday, November 16, 2016 at 20:55

    Onnea ihan super super super paljon minultakin! <3 Hassua, miten vain blogin lukijana voi liikuttua ilon kyyneliin lukiessaan tällaisia uutisia :)

    Minulle muuten gyne joskus totesi, että hormoonallisesta ehkäisystä voi olla jopa hyötyä raskaaksi tulemisessa :)

  • Reply Annika Wednesday, November 16, 2016 at 21:04

    Ihanaa 😍 Paljon onnea molemmille, innolla odotan tulevia postauksia! Ajattelitko kertoa enemmän myöskin teidän hääsuunnitelmista vai pidättekö sen aiheen yksityisenä, mikä tietenkin on täysin ymmärrettävää 😊

  • Reply Hmclehto Wednesday, November 16, 2016 at 21:31

    Tuhannesti onnea exciting times ahead :)

  • Reply Tinde Wednesday, November 16, 2016 at 21:56

    Paljon onnea teille molemmille ❤️️ meillä esikoinen täytti eilen 6vuotta ja muistan kun aloitin sinun blogin lukemisen juuri kun jäin häneltä äitiyslomalle. Olen tykännyt seurata blogiasi ja tämä onkin ainut blogi jota olen seurannut tämän 6 vuotta säännöllisesti ja seuraan jatkossakin 😊
    Ihanaa odotusaikaa ja nauti niistä pienistä potkuista ja liikkeistä, niitä on itsellä niiiiiin ikävä. Meillä täyttää pienempi kohta 2v ja tuntuu että tämä vauvakuume on jatkuvaa. ❤️️

  • Reply Magritte Wednesday, November 16, 2016 at 22:26

    Lämpimät onnittelut! <3 Olen lukenut blogiasi enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo ennen Rantapalloa. Hauskaa saada asioihinntällainen uusi aihepiiri. Itsellä tänään 39+6, esikoinen ensi viikolla 3v. :)

  • Reply Jessica Wednesday, November 16, 2016 at 22:30

    Voi onneksi olkoon tuhannesti :)
    Enpä ole ikinä tainnut 6 vuoden aikana kommenttia jättää, mutta nyt tuli niin hyvä mieli näistä uutisista että rupesin vaan näpyttelemään kommenttia :D
    Itse olen muutamia viikkoja sua pidemmällä (eilen oli rakenneultra, kaikki hyvin pojalla :) joten näin monta vuotta sun blogia seuranneena, ihanaa että saan lukea nyt myös sun höpinöitä vauvaan liittyen :)
    Kaikkea hyvää odotukseen ja onnea vielä kerran koko perheelle :)

  • Reply Jen Wednesday, November 16, 2016 at 22:54

    Onnea!! Aloin lukemaan blogiasi kun jäin äitiyslomalle toisesta lapsestamme vuonna 2012,sille tielle jäin ja se on ollut minulle pieni pakomatka kotiäidin arjesta aina iltaisin kun saan lapset nukkumaan. Nyt odotan jo neljättä (la 24.3.17) ja aivan mahtava seurata matkaasi kohti äitiyttä,joka mullistaa maailmasi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Onnea hirmuisesti!

  • Reply Katri Wednesday, November 16, 2016 at 23:27

    Voi eikä, oon jotenkin ihan luvattoman innoissani ja onnellinen teidän puolesta, aivan ihanaa! Oon salaa odottanut tätä :D

    Mahtavaa nähdä, miten elämä kuljettaa, sunkin blogia oon lukenut yli kuus vuotta ja nyt vauva. Iiiih, ihanaa! Oon muutenkin ollu oman raskauden jälkeen tositosi innoissani kaikkien, myös tuntemattomien, raskausuutisista. Meidän pikkumies syntyi tämän vuoden huhtikuussa :)

    Raskautuminen kesti tasan vuoden (johtuen juurikin mun hormooniongelmista pillereiden lopetuksen jälkeen), mikä tuntui sillon piinaavan pitkältä ajalta, mutta jälkeen päin vauva tulikin just oikeeseen aikaan :)

    Vielä paljon onnea ja tsemppiä, jään todella innolla seuraamaan!

  • Reply noora Thursday, November 17, 2016 at 00:00

    Mietinkin kun bloglovinin kautta uusien postaustesi pikkuluvina on ollut viime pävinä kutsuja ja kampauksia, oliko ne hienovaraisia vihjauksia tulevista häistä vai vaan uskomattoman random sattuma bloglovinin puolelta? :D

  • Reply Nimetön Thursday, November 17, 2016 at 08:16

    Eikä aina raskautuminen ole iästäkään kiinni! Itse olen “vain” 22-vuotias, ja itseltä meni vuosi ennen kuin tärppäsi. Olihan se kuluttavaa, ja raskaustestejä kului ja kului, mutta onni sitäkin suurempi kun viimein tikussa näkyi ne kaksi viivaa! :) Oma aviomies ei kyllä millään meinannut uskoa, vaikka oltiin miljoona kertaa yhdessä tiirailtu negatiivisia tikkuja, ja yhtäkkiä tikussa olikin kaksi viivaa! :D

  • Reply Tiia Thursday, November 17, 2016 at 08:20

    Täältä vielä valtavasti onnea! Ihania aikoja teillä siellä<3

  • Reply meizi Thursday, November 17, 2016 at 08:46

    Voi teitä söpöläisiä…tuhannesti onnea koko perheelle..kun kattelin sun punaisen takin kuvia,jotenkin jossakin häivähti et voisko se ollakin vauva :)

  • Reply Ode Thursday, November 17, 2016 at 09:12

    Kuinka moni muu lukija kävi uutisten jälkeen tihrustamassa edellisiä postauksia että näkyykö se vauvamasu niistä ? :D
    Ihan mielettömän ihana juttu kyllä! Onko vähän hölmöä että täällä mä oon ihan onnellisena kun täysin tuntemattomat ihmiset saa vauvan? Kaikkea hyvää teille ja teidän tulevalle pienelle!

  • Reply NN Thursday, November 17, 2016 at 09:25

    Ajattelin ensin etten kommentoi, koska saatte varmasti niin paljon onnitteluita ettei kaikki edes ehdi lukemaan, mutta tää aiheutti mussa niin hassun tunteen, että pakko. Te olette mulle täysin tuntemattomia ihmisiä ja silti eilinen insta-kuvan näkeminen aiheutti sellaisen sykähdyksen mussa kuin olisitte olleet ihan tuttuja! Järjellä ajateltuna olet täysin tuntematon, mutta olen kuitenkin sun blogia ahkerasti lukenut jo ennen aussi-aikoja, joten kai se on sitten ihan normaalia kun on kuitenkin tavalla tai toisella seurannut sun matkaa monta vuotta. Ihan mielettömän paljon onnea teille molemmille!

  • Reply Nimetön Thursday, November 17, 2016 at 09:50

    Itselläkin tärkeintä on aina ollut todellinen rakkaus (ei mikään haalea kulissi) :) Kun tapasin hänet (itseasiassa ensimmäinen poikaystäväni), tiesin heti, et tää se on! Me taas mentiin lähes samantien naimisiin, jotenkin itselle se avioliitto on ollut aina sellainen unelma. Lapset taas itsellä ei aluksi olleet edes haaveissa, mutta neljän yhdessäolo vuoden jälkeen alkoi vauvakuume iskemään molemmille… Vuoden yrittämisen jälkeen lopulta raskaana ja meilläkin esikoisen laskettu aika huhtikuussa.. Voi tätä onnen määrää!

  • Reply Jeny Thursday, November 17, 2016 at 10:24

    Tämä postauksesi todella huojensi omaa oloani. Olen joutunut kivuliasiin kuukautisvaivoihin aloittamaan pillerit 15-vuotiaana. Olen kohta syönyt niitä 10 vuotta. Vauvoista ollaan vähän haaveiltu, mutta ehkäisyn lopettamista ollaan ajateltu vuoden tai parin päähän ja laskettu siihen vielä se vuosi tai kaksi päälle, kun olen ollut varma, ettei sitä vauvaa kyllä ensimmäisen vuoden aikana kuulu, kiitos pitkän hormonikierteen :( Välillä olen pelännyt, että jos pillerit tekevätkin minut lapsettomaksi, joten tämä teksti kolahti todella ja voin samaistua fiiliksiisi. Toivon, että itse olisin yhtä onnekas kuin sinä ja raskautuisin alle vuodessa ehkäisyn lopettamisesta. Kaverillani tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta pillerien jättämisen jälkeen, vaikka oli popsinut niitä 10 vuotta. Me ollaan niin yksilöitä :) Onnea teille! <3

  • Reply Maria Thursday, November 17, 2016 at 11:02

    Onnea äärettömästi! Itsellä laskettu aika kesäkuun alussa ens vuonna ja mua kiinnostaa hirveesti mietittekö Balille lähtöä pitkään? Me varattiin nyt syksyllä matka Meksikoon tammikuulle, ennen kuin siis tiedettiin raskaudesta. Nyt kova pohtiminen kannattaako lähteä vai ei. Zika viruksen kannalta. Neuvolasta mulle sanottiin, että miksei on sielläkin kokoajan joku raskaana… Innolla odottelen postauksia tänne :)

  • Reply Minnea/Minnean muruja Thursday, November 17, 2016 at 11:06

    Onnea odotukseen! Olet niin onnellisen näköinen näissä kuvissa :)

  • Reply M Thursday, November 17, 2016 at 11:17

    Pitää nyt kommentoida ensimmäistä kertaa, vaikka “matkassa kulkenut” jo vuodesta kivi ja vasara toisen blogin puolella. Ensiksi, onnea hirmuisesti! :)
    Ja toiseksi, tuo teksti pelkoineen kuin omasta suusta. Jostain kumman syystä aina pelännyt etten taatusti ikinä raskaaksi tule kun kierrot heitellyt miten sattuu ja yhden kierron perusteella ovulaatiota edes tapahtunut. Itsellä kauhee kuumeilu ja miehellä ajatuksena että katellaan nyt muutama kuukausi vielä, mutta tolkutin että aikaa menee taatusti varmaan vuosikin ennenku mitään tapahtuu. Toisin kävi, stressaavimpaan aikaan kaksi viivaa tikkuun heti “kertalaakista”. Tämä tosin meni kesken ennenkun kunnolla alkoikaan alkuvuodesta, mutta uutta yritystä heti ja taas varauduin että menee aikaa ja paljon. Tässä sitä sitten ollaan viimeisellä kolmanneksella menossa ja tulokas pitäisi maailmaan tulla tammikuussa. :)

  • Reply Annnnie Thursday, November 17, 2016 at 12:06

    Niin suuret onnittelut <3 aivan ihanaa, oon lukenu sun blogia alusta alkaen ja oon niin onnellinen. Seuraan jatkossakin <3 tää ei kyllä auta omaan vauvakuumeeseen, hih!-<3

  • Reply mariiy Thursday, November 17, 2016 at 12:16

    Ihana lukea tälläisia kokemuksia! Mä olen kans syönyt pillereitä sen 10 vuotta ja vauva-haaveet alkavat tulla ajankohtaisiksi. Ensi kesänä juhlitaan häät, mutta sen jälkeen olisi tarkoitus luopua ehkäisystä. Oon just ajatellut, että saattaa mennä pitkäkin aika, että kroppa normalisoituu, mutta myös mun paras ystävä tuli heti raskaaksi lopetettuaan pillerit. :D Saa siis nähdä kuinka monta raskaustestiä sitä saa itsekkin tehdä sitten tulevaisuudessa!

    • Reply Tatjanal Thursday, November 17, 2016 at 13:07

      Mä olen itseasiassa kuullut että heti pillereiden lopettamisen jälkeen voisikin olla “hedelmällisempi” ja pidemmän ajan kuluessa saattaa hormonitoiminta mennä hetkellisesti sekaisin, kun ylimääräisiä hormoneja ei enää tule kehoon. :)

  • Reply Piia Thursday, November 17, 2016 at 12:19

    Pakko kommentoida että mä niin tiesin että odotat vauvaa!:) Jostain sun postauksista huokui sellainen raskaushormoneissa kirjoitettu fiilis:p

  • Reply riia Thursday, November 17, 2016 at 12:56

    Onnittelut molemmille <3

    Kiinnostais, että mitä kieliä meinaatte puhua tulevalle lapsille? Suomea, venäjää, viroa? Kaikkia vai pelkästään kahta? Meilläki on mun miehen kanssa pohdittu, että mitä kieliä puhuttaisiin mahdollisille tuleville lapsille. Löytyy siis ns molempien omat kielet plus yhteinen kieli :-D

  • Reply Enpu Thursday, November 17, 2016 at 13:01

    Toi Benjin ilme tos ekas kuvas. Tipahdin. Just sellanen “oh fuck, toi on se joka tulee varastamaan kaiken huomion” :D Ihanaa odotusta, jään innolla odottelemaan postauksia.

  • Reply Tatjanal Thursday, November 17, 2016 at 13:05

    Yritin jo eilen kommentoida, mutta jospa nyt onnistuisi paremmalla menestyksellä!
    Eli hurjan paljon onnea perheenlisäyksestä! Me ollaankin sitten lähes samoilla viikoilla, meillä on 19 viikko nyt menossa ja rakenneultra 1,5viikon päästä. Hauska sattuma, että jälleen odottaessani on kauan seuraamani bloggaaja raskaana lähes samassa tahdissa kanssani. Esikoisesta sekä moumou että nelliina ja nyt sinä :) Olenkin tähän raskauteen kaivannut luettavaksi blogia joka kulkisi suurinpiirtein samaa matkaa oman raskauden kanssa.
    Esikoiseni on siis reilu 2 vuotta ja jätimme ehkäisyn silloin elokuussa häiden jälkeen. Meilläkin tärppäsi tosi nopeasti, mutta ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon. Pari kuukautta myöhemmin esikoinen ilmoitti tulostaan. Tämän toisen raskauden kanssa kuljettiinkin sitten kivisempi tie ja imetyksen ja minipillereiden jälkeen meni kauemmin hormonitoiminnan palautumiseen. Sain kaksi keskenmenoa ja lääkityksen tulehdukseen ennenkuin hormonitoiminta palautui ja elokuussa tyyppi ilmoitti tulostaan :)
    Ihanaa että teillä raskautuminen tapahtui nopeasti ja tsemppiä rakenneultraan! Itse odotan jo kovasti että saataisiinko pojalle pikkusisko vai -veli :)

  • Reply Cara Thursday, November 17, 2016 at 14:06

    Paljon onnea ihanan uutisen johdosta! Tarina kuulostaa niin tutulta. Sanoin edellisenä päivänä miehelleni, että kai tiedät, että voi kestää vuosia tulla raskaaksi (minulla epäilty PCO:ta, on ylipainoa ja paljon stressiäkin ajoittain, epäsäännöllinen kierto…). Seuraavana päivänä testasin “huvikseni” ja haaleaa positiivista näytti, nyt rv 12 menossa ja kaikki on hyvin :) Raskaus alkoi ensimmäisestä pillerittömästä kierrosta, en olisi ikinä uskaltanut tälläistä onnea ja sattumaa toivoa! :) Paljon onnea odotukseen, ihanaa seurata mukana ja kasvatella omaa mahaa samalla.

  • Reply Mari Thursday, November 17, 2016 at 15:01

    Lämpimät onnittelut! Tällaisten ihanien uutisten lukeminen ei lainkaan helpota omaa vauvahaaveiluani… No, kaikki aikanaan! Odotan innolla vauva- ja raskausaiheisia kirjoituksiasi. Toivon teille kaikkea hyvää!

  • Reply Suvitsu Thursday, November 17, 2016 at 15:39

    Onnea kauheasti. Itsellä kaksi tyttöä ja onhan ne maailman rakkaimmat. Olisi muuten tosi kivaa lukea postaus siitä, mitä ajattelet äitiydestä nyt ja millaisia ajatuksia sulla on vaikka tulevista haasteista ja vauvan kanssa elosta. Itse tein sellaisen merkinnän päiväkirjaani ja yllättävän moni asia on nyt aika päinvastoin :D

  • Reply Jenny Thursday, November 17, 2016 at 16:11

    Aivan ihana uutinen! <3 Vauvahaaveilua täälläkin ilmassa joten ei oikeastaan voisi olla parempaa yhdistelmää kuin Mungolife ja vauva! Musta on ihanaa lukea kaikkia raskausjuttuja ja tosi kiva, että kerrot näin avoimesti ja tarkasti kaikesta :) Ensin olin vähän hämilläni kun kerroit Mungolifen puolella Rantapallon vuosipäivästä ja ajattelin että tuleekohan tällaista "syväluotaavampaa" kertomusta ollenkaan mutta onneksi tuli! Onnittelut vielä ja ihanaa raskausaikaa ja kaikkea hyvää, täällä seurataan todella innolla! :)

  • Reply Janni Thursday, November 17, 2016 at 16:16

    Myöhäiset onnittelut, aivan ihana uutinen! <3 Luin jo eilen ensimmäisen mungobaby-postauksen mutta ujostelin kommentoida.
    Vauva-asiat ovat kohdallani vielä todennäköisesti vähintäänkin muutaman vuoden päässä, mutta kihisen puolestanne iloa ja jännitystä!:) Blogiasi alkuajoista seuranneena olenkin jo tätä uutista odotellut, varsinkin kun ajatuksia vauvasta on vilahdellut viime vuoden aikana yhä tiuhempaan tahtiin teksteissä;)
    Vielä kerran aivan hurjasti onnea ja ihanaa odotusaikaa!

  • Reply Eve Thursday, November 17, 2016 at 16:24

    Ikinä en oo jättänyt kommenttia mihinkään blogiin, mutta nyt meinasin, että hitto vieköön kyllä jätän! Vuosikausia sun menoa ja melskettä seuraillut ja nyt tuntuu, että “paras bloggausaika” edessä sulla tän raskauden myötä! Toivottavasti täällä mungobabyn puolella pysyy tahti kovana, odotan innolla kaiken lukemista ja näkemistä.

  • Reply Henna Thursday, November 17, 2016 at 17:48

    Voi miten ihania uutisia! Suuret onnittelut erityisesti sinulle ja miehellesi, mutta myös tuleville isovanhemmille ja muille läheisille! :) Se on ihan mieletöntä, miten paljon rakkautta voi pieni ihmisenalku tuoda mukanaan kovin monen ihmisen elämään. :’) <3 Täällä odotellaan toista lasta rv12, joten perässä tullaan ja tämä uusi vauvablogi osui kyllä loistavaan saumaan. :) Vitsit, oon niin onnellinen teidän puolesta! Vauva ja häät, niin ihanaa <3

  • Reply Lelle Thursday, November 17, 2016 at 21:06

    Paljon paljon onnea tulevasta pienestä! <3
    Olen lukenut sun blogia jo 6 vuotta silloin tällöin kommentoiden. Saannut sinä aikana esikoisen, mennyt naimisiin, saannut kaksoset. Itkenyt ja nauranut ja ollut iltaisin iloinen voidessani tulla lukemaan mitä sinulle kuuluu. :) Toivon monen monta jarrusukkaa teidän vauvataipaleelle ja vielä kerran onnea koko perheelle! <3

  • Reply Anna Thursday, November 17, 2016 at 22:06

    Paljon paljon onnea raskauden johdosta, vaikutat niin järjettömän onnelliselta!
    Toi alimmainen Benji kuva on ihan ehdottoman hyvä! Ihan sellanen korvat luimussa oleva “äiti ethän sitten unohda mua kun se tyyppi tulee” ilme :D

  • Reply H Thursday, November 17, 2016 at 23:28

    Kun näin ensin instassa ekan kuvan raskaudesta niin olin ihan epäuskoinen, et oikeestiko! Oot kuitenkin muistaakseni kerran tai kahdestikin huijannu aprillipäivänä tällasilla jutuilla ;) Mut sit se usko tuli.
    En oo pystynyt oikein luennoilla keskittymään tässä parin päivän aikana kun oon huomannu uusia postauksia ja on ollu pakko tulla lukemaan ne heti :D Tätä tekstiä kun luin pääsi pieni onnen itku teidän puolesta.
    Se onnen itku on kuitenki myös vähän surullista itkua. Oma taustani on että olen syntynyt ilman kohtua, eli en tule koskaan saamaan itsekannettua lasta. Oon “jo” 26 (näitä asioita kun joutuu miettimään niin tuntuu et 22 on ikäloppu :D ), ja oisin niin kovin halunnut olla äiti alle 30-vuotiaana. Oon asiaa työstänyt teini-ikäisestä asti, ja tullut lopputulokseen et adoptiojonoon heti kun oon valmistunut ja saanut suht hyvän duunin, et saan sen kymppitonnin adoptiokuluja säästettyä valmiiksi. Adoptioprosessi sit voikin kestää 5-7 vuotta. Eli mun haaveet alle 30-v äitiydestä meni siinä, ja kaikenlisäks jää yks jännittävimmistä ajanjaksoista pois kokonaan.
    Mulla on lähiystävissä yksi henkilö joka on saanut lapsen, hän on nyt 2 vuotta. Raskausajan sulatteleminen oli sillon vähän vaikeaa, ja huomasin etten tarkotuksella pitänyt häneen raskauden aikana kovin paljon yhteyttä. Lapsen synnyttyä oli helpompaa, lapseen tutustuttuaan ei vaan voi olla surullinen :) Tai ehkä ihan vähän. Aina välillä.
    Vaikka en sua tunne henkilökohtaisesti, niin oon muistaakseni lukenut mungolifea n. 2012 lähtien, eli tavallaan, yksipuolisesti, olet tuttava. Sen takia mä luulen että tää raskaus iski herkkään kohtaan. Tavallaan tuttava mut tavallaan ei :) Mutta. Tällä höpinällä haluan vaan sanoa kiitos, kiitos, KIITOS, että jaat tämän myös blogiin. Kun ystäväni sai lapsen, en ollu valmis olemaan raskausaikana mukana oman taustani takia, eikä mua toisaalta kenenkään täysin tuntemattoman raskaus samalla tavalla liikuttaisikaan. Mutta että nyt saan lukea sun kokemuksia tästä ajasta ja kokea sen kaiken mitä en itse saa ikinä kokea sun kirjoittamisen kautta (ja vaikuttaa että in great detail, kiitos siitäkin! :D ) on aivan älyttömän arvokasta. Voin iloita teidän puolesta ja eläytyä raskauteen etäältä laskematta oman suruni varjoa teidän kokemukselle (paitsi tän yhden kerran).
    Toivon teille kaikkein parasta ja ihanaa raskausaikaa, ja lopulta perhe-elämää. :)

  • Reply Niina Monday, November 21, 2016 at 13:28

    Nyt on pakko kommentoida ensimmäistä kertaa! Olen miettinyt pitkään, että odotattekohan, jotenkin sen vaistosi..

    Paljon onnea <3 <3 <3

    Ollaankohan sitä keväällä yhtä aikaa kysillä punnertamassa? :) Terveisin satunnainen lukija 'naapurista' (LA 12.4)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post