Monthly Archives

November 2016

LIIKUNNASTA

pregnant-women-exercise-735-350

Kuva: täältä

Kosketin liikunta-aihetta jo paino-postauksessa, ja siitä voisikin kirjoittaa ihan oman postauksen. En ole sellainen fitness-kimuli, jonka mielestä liikunta on ainooa avain onneen ja hyvään elämään. Mielestäni liikunta on hyvä lisä jokaiseen arkeen, ja etenkin raskaana ollessa tärkeä palanen. Liikunnan on mulle kuitenkin oltava mielekästä ja ilahduttavaa, ei mitään hiton viittä kertaa viikossa salilla ravaamista. Kuten painopostauksessa ehkä huomasi, minulle on tärkeää pitää kroppani edes jotenkuten samanlaisena kuin se oli ennen vauvaa, tai ainakin haluaisin pitää painonnousun ja varsinkin sen pysymisen hillittynä. Jos paino nousee raskauden aikana sen 20 kg, niin sitten nousee. Kunhan se nousee terveellisillä ainesosilla, eikä mitä tahansa mättämällä, kun nyt sattuu olemaan raskaana. Haluan pitää itsestäni huolta muutenkin, mutta ennen kaikkea raskaana, sillä se on lapsellenikin hyvästä.

Suurin liikuntahyöty tulee varmasti Benjin ulkoiluttamisesta. Mulla puhelin kellottaa jokaisen askeleen, ja päivittäin tulee käveltyä siis aivan vähintään 5 km, yleensä sellainen 10 km ihan pelkillä lenkeillä Benun kanssa. Käydään yleensä pari pidempää lenkkiä metsässä Benjin kanssa, hengitellään raitista ilmaa ja taaperretaan eteenpäin. Benji saa virikkeitä, minä liikuntaa ja ulkonaoloa. Kauniit lumiset kelit on ollu tosi hyvät, kun on ollut mukava liikkua ja kevyt pikkupakkanen on tehnyt ilmasta ihanan raikasta hengittää. Noi sateiset ilmat välissä hieman masensi, mutta toivotaan, että pakkanen on ja pysyy. Tavoite on pyrkiä kävelemään n. 10 km lenkkejä niin pitkään kuin mahdollista. Continue Reading

0

Related Posts

ENSIMMÄISISTÄ POTKUISTA

2d792aea0f016e7f0aa3824450ac078e

(Meillä on onneks todellinen judoka, ei tarvii paljoa olla huolissaan :) 

En varmasti ole odottanut raskaudessa mitään niin paljon kuin vauvan liikkeitä. Tai no okei, odotin myös pahoinvoinnin loppumista aika suurella innolla :D Jotain pientä kuplintaa on ollut havaittavissa jo viikolta 14-15 lähtien ja Balilla olin tuntevinani pienen tökkäisyn sisältäpäin. Toisaalta en ole meinannut uskoa, että ne olisi vauvan liikkeitä, vaan jotain muuta. Esim. ilmavaivoja tai muuta yhtä seksikästä.

Viikolta 17-18 lähtien ei ole enää voinut erehtyä :) Eräänä lauantaina elokuvissa kovan räiskintäkohtauksen aikana oli sellainen basso ja jytke, että taisi bebekin havahtua. Sellainen pyörintä oli alavatsalla, että tiesin varmaksi muutaman päivän pienet nykäisyt sitä ennen. Oikein nauratti, että siellä on oman elämänsä toimintasankari, joka heräsi vähän osaksi toimintaa :D

Seuraavana aamuna istuin pitkän pätkän sohvalla sähköpostien kimpussa, ja alavatsan kohdalla oli taas varsinainen sirkusesitys. Pieni pyöri pitkään ja hartaasti ja tuntuipa siellä muutama napakka potkukin ihan selvästi. Olin yllättynyt, että bebe pyöri ja potki menemään melko pitkään. Toisaalta meidän 16 viikon ultrassa pyöri niin älytön joogaaja kyydissä, etten ole yllättynyt tästä liikkumisen määrästä ehkä kuitenkaan. Nyt on nähtävästi tullut sen verran vaan jo painoa, että alkaa liikkeet tuntumaan ja vahvistumaan.

On hassua, miten äkisti toi liikkuminen meni nollasta sataan. Mulle on tosin sanottu ultrissa ja lääkärin vastaanotolla, että kohtu on jyrkästi eteenpäin kallellaan ja istukka takana, minkä enteilinkin tarkoittavan ajoissa tuntuvia liikkeitä. Tosin olen jutellut ystävien kanssa paljon ja monilla on alkanut liikkeet tuntumaan kunnolla vasta n. viikolla 24. Meillä alkoi ihan hirvee myllerrys heti kun ensimmäisiä liikkeitä kunnolla tunsin, ja nyt se on ihan jokapäiväistä onneksi.

vwN10SDq5Ufh9WnZKBaZASFQM3qcvwrO_lg

(Oon vahvasti toisella kolmanneksella :D Ensimmäinsenkin tiivistetty tosi nappiin tässä :D)

Ihanan rauhoittavaa ja ihan mielettömän kivaa, kun vauvan tuntee. Mieskin on tuntenut jo monta kertaa, kuinka tyyppi myllertää mahassa, ja pari ihan napakkaa potkua on jaettu myös tulevalle mummille. Mä oon jo ihan tottunut tässä about kolmen viikon aikana, että en ole missään yksin. Vaikka rakenneultra herätti malttamattomuuden vauvan suhteen, niin samalla ei ole mikään kiire synnärille. Vaikka olisi ihanaa tutustua pieneen jo pian, niin samalla on jotenkin sanoinkuvaamattoman ihanaa tuntea, kun hän liikkuu mukana ja jopa reagoi (koviin ääniin lähinnä). Luulen, että sitä tulee kaivanneeksi sitten synnytyksen jälkeen ihan hirveesti. Sitä, että vauva on oikeesti koko ajan mukana, osana itseäni. On ihana tuntea vauva läpi päivän, ja paijailla pientä möyrijää. Ensimmäisten potkujen myötä jostain syystä mun fiiliskin muuttui vauvasta. Alkuun oli hirveän vahva tyttöfiilis, joka on jostain syystä nyt muuttunut ihan poikafiilikseksi. En edes osaa sanoa miksi :D 

Kaikin puolin tuntuu jännittävältä, miten nopeasti vauva on kehittynyt. Maha on tullut nyt jäädäkseen, mikä on ihan kivakin. Tuntuu, että iso osa kylkiin kertyneestä turvotuksesta on nyt siirtynyt mahaan, ja maha on pyöreä ja pieni (tai ei enää edes kovin pieni), mutta ihan selkeä raskausmaha.

Tätäkin kirjoittaessa on koko ajan pientä tökkimistä alavatsassa. Iltajumppa menossa. Niin suloista ♥

0

Related Posts