Pienestä hiljaisuudesta

valkoista (2 of 14)
Heipsan pitkästä aikaa tämänkin blogin puolella. Pahoittelut, että Babyn puolella on ollut aika hiljaista viime aikoina. Se johtuu ihan puhtaasti siitä, että ei ole ollut hirveästi uutta kerrottavaa. Tänne kuuluu hyvää, masu kasvaa ja vauva liikuskelee hyvin aktiivisesti. Närästyskään ei juuri vaivaa, kun sain siihen lääkkeen ja keksin lukijan vinkkaamana kokeilla manteleita. jotka vie närästyskohtaukset mulla mennessään. Olen tässä viimeistellyt yhtä isompaa projektia, ja aikaa ei ole ollut mitenkään liiaksi, mutta nyt tuntuu taas kalenteri siedettävältä ja lähiviikkoina on enemmän aikaa keskittyä molempiin blogeihin :) Mitään uutta ei siis ole tapahtunut, viikot kuluu yhtä hitaasti kuin vuodet ja tuntuu, että laskettuun aikaan on vielä ainakin miljoona vuotta ja olen roikkunut tässä samassa viikkoluvussa jo ties miten kauan. Toisaalta näin yksi päivä unta, että vauva syntyi 33-viikkoisena keskosena, ja säikähdin niin pahasti, että yritän olla ajattelematta mitään malttamattomia ajatuksia.

Mungolifen puolelle kyselin jo blogipostaustoiveita, ja siellä tuli muutama tännekin liittyvä toive, mm. hankintoihin liittyen. Hankintoja on jo ihan hirveästi, mutta vauvan huone ainakin vielä sellainen räjähdys, Continue Reading

Related Posts

Parasta ja pahinta

mustsa (14 of 14)

Hellurei hei tälläkin puolella :) Viime päivät ovat menneet aika sinänsä rauhallisissa merkeissä raskauden osalta, mutta elämässä onkin piinannut puuhaa.

Tällä hetkellä elämässä hallitsevana on kaksi eri raskausoiretta, joista toinen on ehdottomasti suosikkini ja toinen inhokkini. Mungolifen puolelle kirjoittelinkin jo siitä, miten innoissani olen tästä mun pesänrakennusvimmasta. On ihanaa, kun saa kotona paljon aikaiseksi ja oikeesti on hirveä into tekemiseen. Olen viimeisen kuukauden aikana saanut kotona enemmän aikaiseksi kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä :D Koko ajan on kova into ja tarve siivoilla, järjestää, laittaa vauvanhuonetta ja muutenkin hoitaa kotia. Ihanaa olla kerrankin ihan kodinhengetär ja on aivan ihanaa olla kotona. Listalla on vielä monta asiaa kodinhoitohuoneen järjestämisestä lähtien, mutta se ei yhtään ahdista, vaan päinvastoin. Huomaan, että jaksan panostaa ihan pieniin juttuihin ja kyllä nuo pesänrakennusvimman oireet kuvaavat hyvin tätä tekemistä. Millon jynssään hammasharjalla jotain likaista kohtaa, millon lajittelen sukkia :D Ihana oire, joka ei kerrankaan tunnu pahalta kuin korkeintaan liian lyhyiden yöunien takia. Continue Reading

Related Posts

Pommi ja vauva

benji (1 of 3)

Kaksikielisyyden lisäksi meiltä on paljon kyselty, miten aiomme tutustuttaa vauvan ja Benjin ja yleensäkin kysymyksiä aiheesta “vauva ja koira”. Ymmärrän, että se aiheuttaa kysymyksiä, sillä se aiheuttaa meissäkin aika paljon jännitystä. Tavallaan uskon kyllä vahvasti, että kaikki menee hyvin, mutta olisi typerää lähteä tilanteeseen takki auki olettaen, että kaikki menee hyvin.

Koirissa on omat haasteensa; isot koirat voivat aiheuttaa isompaa vahinkoa, pienet koirat ovat herkemmin omistushaluisia ja mustasukkaisia. Rotumääritelmiä voi tuijottaa loputtomiin, mutta tosiasia on se, että jokainen koira on erilainen, myös saman rodun edustajat. Simba ja Jedi on kuin yö ja päivä, Juti ja Benji on tosi erilaisia.

Olenkin keskittynyt lähinnä Benjiin näissä ajatuksissa ja yrittänyt kartoittaa meidän ongelmakohtia ja pelkoja Benjin suhteen.

Aloitetaan positiivisesta.  Continue Reading

Related Posts

30

Päivän fiilis: Malttamaton
Päivän painonnousu: +5 kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä (yhteensä siis n. 7-8 kg)
Päivän viikot: 30
Päivän olo: Väsynyt ja uninen
Päivän malttamattomuus: Voisko viikot mennä nopeemmin?

Täällä meni 30 täyttä viikkoa rikki jo viime viikon puolella, mutta tällä hetkellä tuntuu, että olen ollut 31:lla viikolla jo ainakin kuukauden. On koko ajan sellainen todella kahtiajakoinen fiilis. Toisaalta on ihan mahdoton malttamattomuus tutustua meidän pieneen ja haluaisin tavata hänet jo. Toisaalta en haluaisi, että raskaus päättyisi vielä pitkään aikaan, sillä maailman paras tunne on se, kun vauva myllertää mahassa! Sitä tulee varmasti ikävä! Ja meidän myllertäjähän myllertää! Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että liikelaskentaa ei paljoa tarvitse miettiä, kun ei mene kyllä kahtakaan tuntia ikinä ilman sitä, että mahassa on hirveä jumppa menossa. Voisi kuvitella, että se olisi jo niin tuttua, ettei enää tuntuisi niin mielettömältä, mutta joka ikinen päivä oon ihan fiiliksissä kun pikkuinen potkii.

Menneenä viikonloppuna oli vihdoin kauan odotettu ensimmäinen hikka! :D Olin niin tohkeissani! Oltiin syömässä miehen ja Vivven kanssa ja tunnustelin siinä jutellessa hieman mahaa, potkut oli jotenkin hassuja. Sellaisia kevyitä, mutta tosi rytmikkäitä, tuli tosi jotenkin tahdissa. Ihmettelin, mitä se pieni siellä puuhaa, ja sitten tajusin! Hikka! Sieltä se vihdoin tuli! Oli kyllä hassua. Ja jotenkin niin ihanaa, tuntui siltä, että vauva on ottanut taas yhden kehitysaskeleen lisää. Jotenkin tuollaiset asiat aina konkretisoi tuota raskautta ja vauvaa ihan eri tavalla. Hikkakin on niin inhimmillinen ja itsellekin tuttu juttu, että tuntuu kuin vauva olisi taas lähempänä ja todellisempi. Vauvathan taitaa tässä vaiheessa hikkailla aika useinkin, mutta tuo on tähän mennessä ainoa kerta, kun olen sen tuntenut :) Vivve ja mieskin saivat tuntea pienen hikan, kun se jatkoi sitä aika pitkän tovin :) Continue Reading

Related Posts