4,5 kk kuulumisia

Tänään hän on neljä kuukautta, yksi viikkoa ja neljä päivää vanha. Ei mikään tärkeä merkkipäivä, mutta nyt olisi hyvä hetki hieman laittaa ylös tämänhetkisia kuulumisia. Neljän kuukauden neuvolalääkäri tuli käytyä eilen ja hirveästihän tässä on tapahtunut viime kuukausien aikana!

Paino ylitti jo 7 kilon rajapyykin eilisessä mittauksessa ja pituuttakin on jo 67 senttiä! Huhh mikä kasvutahti! Dante kasvaa aika tarkalleen siinä keskikäyrällä, pituus on pari kertaa hypellyt siellä pluskäyrällä, mutta muuten keskikäyrä on ollut meille tuttu paikka. Pian ollaan siis tuplattu syntymäpaino, mikä on ajatuksena jotenkin ihan älytön. Miten ne kasvaa niin nopeasti?! Ja onko hän oikeasti ollut joskus puolet tästä?! Päänympärys kulkee keskikäyrällä myöskin ja kaikki toiminnot sydämestä keuhkoihin sai puhtaat paperit. Jäntevä, pitkätukkainen ja aktiivinen. Siinäpä niitä huomioita, mitä on hänestä tehty. Allekirjoitan nämä.

Tällä hetkellä meillä on kova into istua ihan itse, mikä kauhistuttaa. Toki lapselle kehittyy se taito silloin kun kehittyy, mutta jotenkin on vaikea kuvitella, että kroppa kestäisi sitä painetta vielä ihan hirveästi. Joka tapauksessa tällä hetkellä mieluisin paikka on tutkia maailmaa sylistä istuma-asennosta tai sitten rintarepusta, jossa ollaan alettu pitämään kasvot menosuuntaan päin jo pari viikkoa sitten. Selältä ei vielä ole suurta inspiraatiota kääntyä mahalleen, vaikka kyljelleen usein pyörähteleekin. Mahalta selälle oppi kääntymään suunnilleen kolme viikkoa sitten, ja sen jälkeen onki ollut sangen haastavaa yrittää lepuuttaa tyyppiä masullaan. Vippaa ittensä ympäri salamannopeasti. Ainoa, mikä saa viihtymään masullaan pidempään, on Benji, jota tykkää katsella. Nytkin mies heittelee Benjille palloa, jota tämä riemulla hakee ja Dante makaa vieressä mahallaan tilannetta seuraten. Vielä ei onneksi ole mitään yrityksiä lähteä ryömimään. Mä oon vaan tyytyväinen, jollei ole ihan supernopea liikkeellelähtijä, nimittäin nautin tästä, että hetkeksi voi vielä jättää jonnekin vaikka vessassa käynnin ajaksi :D Sitteri alkaa käydä viimeisiä hetkiään, nimittäin yritys nousta istumaan on niin valtaisa, että koko laite kippaa kohta ympäri. Continue Reading

8+

Related Posts

Mungobaby, Muumibaby


*Kaupallisessa yhteistyössä Muumi Baby

Kirjoittelin jo viimeksi hieman Muumi Baby -vaipoista ja moni osallistuikin tuohon arvontaan. Silloin moni nosti esille nimenomaan vaippojen hajusteettomuuden, joka oli jäänyt itseltäni aika vähäiselle huomiolle. Tai siis, me ei oltu tuossa vaiheessa kokeiltu kilpailevia merkkejä kuin yksittäisiä vaippoja, niin en ollut huomannut suurta eroa. Olin vaan jotenkin tottunut siihen, että nuo Muumi vaipat eivät vaan haise pahalle, tai sellaiselle kemialliselle. Ei tietenkään, kun ei ne sisällä kemikaaleja.

On myös sanottava, että kun viimeksi kehuin sitä, miten vauvalla ei ole ollut mitään ihoreaktioita, oli kokemus todella vain Muumeihin rajoittuva, muutamia muita näytekappaleita lukuun ottamatta.

Meillä kävi tuossa vähän aikaa sitten vähän sellanen hupsista-hetki. Olin pakannut kaupungille mukaan neljä vaippaa, mutta päivämme venyikin Helsingin kesässä niin, että olimme kaupungilla melkein kahdeksan tuntia. Tämä oli jo joku aika sitten, kun oltiin just saatu poitsulle rota-rokotus, ja no, vaipoille oli aika tiuhaan käyttöä sinä päivänä. Eräänä hetkenä oltiin sitten Stockalla, vaihtopöydällä, kun kurkkasin kassiin ja kas, eipäs ole puhtaita vaippoja. No, onneksi siinä oli toinen äiti vauvan kanssa ja piffasi meille yhden koon liian pienen vaipan, jolla pärjäsi siihen asti, että ehti suhaamaan Herkkuun hakemaan vaippoja. Sielläpä ei vaan ollut Muumeja. Otin yhden markkinoiden tunnetun vaippamerkin oikeassa koossa ja takas vaihtohommiin vapauttaaman vauva liian pienestä vaipasta. Se päivä mentiin kilpailevalla merkillä, joskin tyytymättömänä. Jo ensimmäinen vaippa falskas. Todettiin, että jätetään ne vanhempieni luokse koti- ja yövaipoiksi kun siellä ollaan. Continue Reading

8+

Related Posts

Vauvan kanssa reissussa

Me ollaan aina reissattu aika paljon, ja tarkoitus olisi, että tahti jatkuu vauvan kanssa. Pieniä ja vähän suurempiakin muutoksia toki tuo kaveri tuo matkantekoomme. Tällä hetkellä ollaan kokeiltu vauvan kanssa matkustamista junalla, lentäen ja autolla, ja tässä hieman ensimmäisiä ajatuksiani matkustamisesta vauvan kanssa.

LENTÄEN:

Lentäminen jännitti tietenkin kaikista eniten, mutta se on mennyt kaikista parhaiten. Helsinki-Vantaalla jouduimme luopumaan vaunuista ennen turvatarkastusta ja kuljeskelimme kentällä vauva sylissä. Me tosin vetäydyimme aika nopeasti loungeen, jossa poika veti komeasti tirsoja riipputuolissa. Lennot meni oikein hyvin. Vauva turvavyöllä kiinni meikäläisen turvavyöhön ja sylissä syliä vuorotellen matka. Menosuuntaan Prahaan poitsu kaipasi ensin hieman viihdykettä, sitten piti käydä kokeilemassa vaipanvaihtoa lentokoneen vessassa (yllättävän hyvä vaihtopöytä!) ja sitten kaveri nukkuikin loppumatkan. Heräilyn alkaessa imetin ikkunapaikan suojissa ja Prahaan saapui nukkunut ja hyvin syönyt vauva. Finnairilla vaunut kulki oikein hyvin, molempiin suuntiin annettiin isot suojapussit, ja vaunut kulkivat kaikesta päätellen hyvinkin turvallisesti matkan. Paluumatkalla Prahassa sai pitää vaunut aina lähtöportille asti, ja ne pakattiin muovipusseihin vasta siellä portilla. Dante nyt ei ole mikään älyttömän painava vauva, eli vaunuttomuuskaan ei niin haittaa ja hän viihtyy repussakin ihan hyvin nykyään, joten ensi reissulle reppu mukaan :) Paluumatkalla istuimme pitkään odottamassa lähtöä ja vauva nukkui odotteluvaiheen. Ykskaks tuo heräsi ja aloitti hirveän itkuhuudon. Rinta ei kelvannut, pullo ei kelvannut, tutti ei kelvannut. Mikään asento ei kelvannut. Pieni kiljukaula itki kuin viimeistä päivää viitisen minuuttia ja minä jo paniikissa yritin miettiä, mitä ihmettä tapahtui. Se jäikin sitten mysteeriksi, ja säikäytettyään ensin kaikki kanssamatkustajat ajattelemaan, että tätä tämä on koko matkan, Dante oli hyvin hissuksiin loppumatkan ja nukkui taas suurimmaksi osin. En vieläkään tiedä mikä sparkkas kunnon huutoujelluksen, näkikö jotain painajaista vai mitä. Lennot meni siis oikein hyvin ja loi kyllä uskoa, että kaverin kanssa uskaltaa lähteä pidemmällekin lentomatkalle.

Turvatarkastusten läpi mentiin niin pumpatun äidinmaidon kuin varmuuden vuoksi varatun korvikkeenkin kanssa. En kummassakaan päässä joutunut mitään maistelemaan tai kokeilemaan, eikä tuntunut olevan mitään väliä oliko niitä mukana yhteensä 4 dl vai 6 dl vai enemmän, vaikka oli vain kolmen tunnin lento kyseessä. Helsinki-Vantaalla oli tosi hyvin hoitotiloja ja lentokoneessa oli yllättävän hyvin tilaa vaihtaa vaippa ja alusta oli tosi jämerä, eikä heilunut. Vauvan kanssa olisi hirveän mukavaa istua hätäuloskäynnin kohdalla, kun siinä on enemmän tilaa, mutta se ei käsittääkseni turvallisuussyistä oo mahdollista. Täytyy pyrkiä suosimaan sellaisia lentoyhtiöitä, joissa ei tarvii istua polvet kurkussa :D

Lentomatkustaminen 3-kuisen kanssa saa multa siis ihan täydet pisteet, kaikki meni tosi kivasti. Toki me menimme kahdestaan, että voi olla yksin vauvan kanssa matkustaesssa ihan eri juttu. Nyt oli koko ajan ylimääräiset kädet, jos itse piti käydä vessassa tms.

JUNA: 

Junamatkustaminen ei taas todellakaan saa multa yhtään pisteitä. Kun Dante oli parikuinen, miehen piti lähteä Helsingistä hieman aiemmin Kuopioon, ja mulla oli sovittua menoa Helsingissä. No problem, me tullaan junalla perässä. Yeah right. Jäimme vielä niin Helsinkiin, että toin mukanani jonkin verran meidän tavaroita, vaunujen koriin kun niitä mahtuu aika hyvin. No… Ensin yritin selvittää VRn nettisivuilta, mihin vaunut saisi. Eipä löytynyt paikkakartasta mitään siihen viittaavaa. Soitin sitten VR:lle, jossa asiakaspalvelija selitti, että vaunut menee sinne, missä on matkalaukun merkki. Että sinne ne, paikan voi ottaa mistä vaunusta vaan. Tosin vain InterCitysta, koska Pendolinossa ei ole tilaa kärryille. Sain onneksi puhelimitse ostettua paikan sinne vaunuun, vaikka ko. paikka ei näkynyt myytävissä siihen junaan. Asiakaspalvelija selitti jotain, että osa paikoista ei ole myynnissä netissä ollenkaan. Jahas. Miksi? En tiedä. Sain kuitenkin paikan suoraan siihen matkalaukkumerkin viereen ja ajattelin, että jos Dante nukkuu junassa, niin mä oon ainakin ihan siinä vieressä. Ihmettelin tosin puhelimessa, että eikö vaunuille ole mitään varausta tms? Juu ei ole. Niitä tulee sen verran kun tulee, että kannattaa olla ajoissa. Kysyin vielä puhelimessa, että voiko tässä siis käydä niin, että jos ostan lipun ja tulen vaikka Tikkurilassa kyytiin, niin vaunut eivät mahdu kyytiin? Juu, niinkin voi käydä. Matkaväli oli Helsinki-Oulu ja pysähdyspaikkoja todella paljon. Päätin mennä kyytiin Steissiltä, enkä Tikkurilasta, just in case. Onneksi olimme siellä asemalla ajoissa, niin iskettiin nuo yhdistelmävaunut sitten siihen paikalleen. Vaunuissa kuitenkin hoitokassin ja käsilaukun lisäksi weekenderi ja sitteri, joka oli reissussa ollut mukana. Siinä sitten ihmeteltiin, kun porukkaa lappasi sisään ja vaunuja tuli lisää ja lisää. Huom, meidän isot yhdistelmävaunut ei mitenkään mene sellaiseen kasaan, että niitä saisi ylähyllyille. Ei alaosaa, eikä vaunukoppaakaan.

Hieno hierarkia äitien välillä toimi jotenkin sanattomasti siellä junassa. Pienimpien äidit jättivät vaunut siihen kasattuina, hieman isompien rattaita kasailtiin kasaan. Ja sitten sinne punkee keski-ikäinen täti-ihminen vetokärryssään kaljalavoja. Ja ostettu paikka siihen mun viereen. Samaan aikaan ollaan juteltu muiden äitien kanssa, ja heillä on paikat aivan eri vaunuissa, kellä jopa yläkerroksessa. Tämä kaljalava-täti siinä sitten alkaa hosumaan niiden kaljojensa kanssa, että ne pitää nyt saada johonkin mahtumaan, hän kun on ostanut paikan itselleen matkatavara-osastoon. Joku siinä ilman matkatavaroita matkannut tarjosi vaihtaa paikkaa, niin täti sai kaljansa inva-paikan kohdille. Siinä jotkut äidit yrittivät hienovaraisesti kysyä, josko nämä kultaakin kalliimat kaljat voisi sijoittaa vaikka ylähyllylle. “En minä niitä sinne saa”. “No jos me autamme, me kun ei näitä vauvoja voida sinne laittaa”. Ei. Vaati kaikki mielenvoimani, että olin hiljaa enkä esim. tinttassut täysin tilannetajutonta tätiä kaljalavalla päähän. Noin niinku esimerkiksi. Siinä sitten seurailin tilannetta, kun rattaita alkoi kasaantumaan siihen käytävän puolelle jo. Tämä vasta Helsingissä. Matkalla Helsingistä Ouluu on aika monta pysäkkiä. Kuopioon matka kesti (tai sen pitäisi kestää) 4,5 tuntia ja siinä ajassa ehti seurailemaan tilannetta ja pohtimaan, että meniköhän tätä suunniteltaessa kaikki ihan nappiin.

Dante tartti vaipanvaihdon siinä alkumatkasta ja huomasin, että vaunun vieressä on vessa, jossa on hoitotaso. Sinne siis, niin ei tarvii aiheuttaa hajuhaittoja koko vaunulle vaunukopassa vaihtaen. Harmi vaan, että vessa oli superlikainen, siellä oli epämääräiset semi-narkkari-valot ja hoitopöytä oli todella epävakaa ja vinossa, niin, että vauva liukui siitä satavarmasti. No, onneksi jokainen äiti varmasti osaa selviytyä vaipanvaihdosta yhdellä kädellä, eli ei siinä sitten. Wet wipeseja, vaippa ja jäbälle vaatteet takas. Ja takas sinne vaunuun, vaunutetriksen läpi.

Sit alkaa sulosointuinen sävelmä, eli itkujen kakofonia. Ja tätä ei tietenkään lapsettomana tajunnut, mutta nyt ymmärtää enemmän kuin hyvin, miksi muksut itkee junissa, lentokoneissa ja missä ikinä. Väsynyt, ylivirikkeellistetty vauva siinä yrittää saada unen päästä kiinni, ja olosuhteet on: kirkkaat valot, junan meteli, ihmisten meteli, kuulutukset “PLING PLONG SEURAAVANA LAHTI” ja kaiken kruununa konnarin joka pysäkin jälkeinen astuminen vaunuun reippaasti kuuluttaen “JA OLIKO MIKKELISTÄ TULLEITA!”. Kirsikkana kakun päälle, heti kun yksi hiljenee, toinen aloittaa. Jos vauva nukkuu, good. Dantea ei silloin välillä herättänyt mikään. Mutta auta armias, kun piti saada nukahtaa. Se vaatii edes vähän rauhaa. Kauniin itkujen kakofonian aloitti itse asiassa siinä vielä pk-seudulla eräs Dante Pastak, joka päätti esitellä keuhkojansa koko vaunulle noin vartin verran. Tyyppi oli väsynyt, yritti nukahtaa, mutta siitä ei tullut mitään, ja siellä sitten hyppyyteltiin ja keinuteltiin. Ihan sama millä metodein, kunhan nukahtaisi. Ja nukahtikin. Siirsin vaunuihin, nostin takaisin ensimmäisen toisen itkun tai kuulutuksen jälkeen, kun jäbä heräsi, hyssyttelin uneen ja takas vaunuihin. Luovutin jossain Lahden kohdalla ja annoin nukkua sylissä vastoin periaatteitani. Siinä suostui nukkumaan, kun aina havahtuessaan sain hyssyteltyä takaisin uneen.

Alkumatkan suunnittelin jo, että mies saa hakea puolestavälin matkaa, mutta Dante nukkui itse asiassa koko loppumatkan, sylissäni. Siinä sitten lueskelin BookBeatista kirjaa ja ihmettelin menoa. Juttelin äitien kanssa ja harvalla oli mitään positiivisia kokemuksia tuosta pitkän matkan junailusta. Samalla kun kaljatäti puristeli alecoqejaan siihen asti, että Lahdessa poistui kyydistä.

Ajatuksia, jotka syntyivät:

A) Minä, ja varmasti aika moni muukin, olisi valmiita maksamaan jonkun nimellisen hinnan siitä, että tietäisi saavansa varmuudella vaunut matkaan, eli, että pääsee lähtemään. Ei paljoa siinä aamulla hymyilyttänyt se tieto, että “sinne ei välttämättä mahdu”. Jos pienessä laukussa kulkevasta Benjistä veloitetaan 5 euron lisämaksu, niin miksei voisi olla olemassa ihan maksullisia paikkoja, jotka voi varata erityismatkatavaralle tai niille vaunuille? Mä maksaisin mielelläni mielenrauhasta, sillä on ehkä edes turha vaatia VR:ltä asiakaslähtöisyyttä ja sitä, että matkatavaroille on oma paikkansa, lastenvaunuille omansa. Eiköhän ole ihan itsestäänselvä asia, että niitä vaunuja tulee Helsinki-Oulu -akselilla kesällä aika moni.

B) Miksi tällaisia matkatavarapaikalla varattuja vaunuja on YKSI koko hiton junassa noin pitkällä matkalla? Eikö niitä voisi ripustaa pari lisää?

C) Olisiko mahdollista, että siihen nettikarttaan piirrettäisiin matkatavaroiden kohdalle joku merkki, että tässä on myös lastenvaunut? Ei tulisi niille muillekaan sitten yllätyksenä, että saavat vetää koko päivän mittaisen Helsinki-Oulu -matkan osastossa, jossa on ehkä kymmenen vuorotellen itkevää muksua. Itse olisin arvostanut tätä ihan lapsettomanakin, niin olisin varannut paikan toiselle puolen junaa todennäköisesti. Näin lapsen kanssa matkustaneena se olisi myös voinut välttää muutaman murhaavan katseen, kun vauvat huutelivat vuorotellen.

D) Olisiko mahdollista, että ko. vaunuosastoon ei voisi varata lippuja, ellei ole erityismatkatavaroita tai niitä lastenvaunuja? Oli aika huvittavaa, että siinä istu porukkaa esim. välillä Helsinki-Lahti, joiden matkatavara oli käsilaukku, samalla kun äideillä ja isillä oli paikat kahden vaunun päässä yläkerrassa? Että vaikka varausta tehtäessä ensin tarjottaisiin vaunuttomille/jättimatkatavarattomille paikkaa jostain muusta vaunusta? Ja ehkä myös joku maininta, että kolme kaljalavaa ei ole syy varata paikkaa niin, että niitä kuskaa loppujen lopuksi invapaikalla?

E) Junissa on osastoja, joissa voi tehdä töitä rauhassa. Niitä pieniä koppeja, missä on hiljaista. Voisiko sellaista harkita vauva-osaston yhteyteen? Onhan siellä jossain junissa perhehuoneita, mutta perhehuone palvelee aika rajatusti. Jos perhehuoneessa on samaan aikaan kaksi vauvaa, jotka yrittää nukahtaa ja neljä energistä leikki-ikäistä taaperoa, ei se palvele ihan koko porukkaa. Ne työskentelyhytit on kalliimpia yleensä, tai ne on aina varattuja, mutta jälleen, mä olisin valmis maksamaan ylihintaa (siis VR:n nykyisen ylihinnan lisäksi :D) siitä, että voisin varata paikan vauvan kanssa hijaiseen tilaan. En sitä tietenkään voi varata työskentelyhyttiin, koska siellä on sitten varmaan joku tosi otettu bisnesmiäs, joka tykkää kun Dante siellä venyttelee keuhkojaan. Ja sitä paitsi se on todennäköisesti neljän vaunun päässä matkatavara-osastostaja siitä wc:stä, jossa voi vaihtaa vaippoja. Voisi kuvitella, että pitkällä matkalla olis mukavaa, jos niitä saakelin kirkkaita loisteputkivaloja sais vähän hämärrettyä ja osasto hiljennettyä niiltä PLINGPLONGeilta.

Siinäpä muutama kehitysidea. Ei jokaisen junan tarvii olla tällainen. Ois hienoa, jos kerran päivässä kulkisi joku “baby-ystävällinen” juna, jossa olisi edes suorassa oleva hoitotaso ja mahdollisuus siihen, että lapset saavat nukkua rauhassa. Kaiken muun lisäksi olisi hienoa, jos vanhemmillakin olisi pelisilmää. Jos siellä vauvat huutaa ringissä ja äidit hyssyttelee, niin on mahdollisesti kivempaa leikkiä huutohippaa sen taaperon kanssa jossain muualla kuin juuri siinä osastossa. Nimittäin kaikille on mukavampaa kun ne vauvat saa nukkua rauhassa. Ne ei nimittäin silloin itke = huuda.

Nojoo, ei nyt oo mitään suurta intoa toistaa junakokemustani. Ei varsinkaan sen jälkeen kun tuo ilo kesti 4,5 tunnin sijaan 5,5 h. Kiitos VR, aina myöhässä kaikkialta. Ei edes yllätä. Ainoan positiivisen plussan saa konduktöörinainen, joka ystävällisesti kysyi haluaisinko vauvalle lipun muistoksi ekasta junamatkasta. Ei se lippu siinä olisi järin lohduttanut, mutta eipä se tilanne sen konnarin vika ole. Kiva, että huomioi asiakaspalvelussaan asiakkaita, eikä vaan suorittanut menemään.

Vinkkini siis junamatkustavalle: Ole ajoissa vaunujen kanssa tulossa kyytiin, ja jos mahdollista, iske kyytiin päätepysäkillä. Iso virhe tulla enää Pasilassa kyytiin. Siellä on jonku kaljalava varannut sen sun vaunujen paikan. Pehmeä vaihtoalusta ehdottomasti mukaan. Ei ole sellaista missään tarjolla. Varaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Ehdottoman pakottavat tavarat, jotka eivät ole kovin arvokkaita. Esim. vaipanvaihtoreissun yhteydessä jäi läppärit jne. sinne vaunuihin luottaen toisen äidin lupaukseen katsoa niiden perään. Niillä vaunuilla ei todellakaan mahdu liikkumaan yhtään siellä junassa.

No, Dante siirtyy parin kuukauden päästä seuraavaan malliin vaunuissa, ja ei enää olla vaunukopalla liikkeellä sitten. Junamatkakin onneksi lyhenee puolitoistatuntiseksi, eikä tarvii tätä Kuopio-Helsinki väliä enää kulkea. Sen puolitoista tuntia seisoo vaikka päällään, siinä missä 4,5 h sitä, että vauva on sylissä eikä vessaankaan voi oikein mennä, ellei raaski herättää pientä taas siihen valojen ja äänien sekamelskeeseen, on vähän perberistä. Toki juna saa pisteitä autoa vastaan siinä, että siellä voi ottaa lapsen syliin ja heijailla tarvittaessa. Harmi vaan, että se menee sen verran jytäkästi eteenpäin, että ei paljoa uskalla liikkua vauva sylissä, ennen kuin löytää itsensä turvallaan vauvan kanssa jonku äkkijarrutuksen takia.

AUTOILLEN:

Autolla on omat positiiviset puolensa. Voi pysähtyä vauvan vaatimusten mukaan ja jos kiljukaulailu alkaa, sitä joutuu kuuntelemaan vain oman auton väki. Kuitenkin, siinäkin on miinuksensa. Vauvan on oltava turvakaukalossa. Kaikki muu on vaarallista. Vauvan niska on herkkä, eikä siihen tarvita mitään kolaria, että on hengenlähtö lähellä, jos ei ole kaukalossa. Niska voi repsahtaa äkkijarrutuksen vuoksi, ja sellaisen voi aiheuttaa niin eläin kuin toinen kuskikin tai vaikka jalankulkija. Omat ajotaidot voi olla vertaansa vaille ja siltikään sitä lasta ei saa kuskata sylissä tai muualla kuin kaukalossa. Se kaukalo on olemassa syystä, joten lapsi sinne, kasvot tulosuuntaan ja siinä sitten istut. 4,5 h matkan aikana saattaa mennä reissu miten vaan. Siinä saattaa mennä 4,5 h, eikä se tarvii yhtäkään pysähdystä. Niin on menny ehkä 50 % reissuista, nimittäin tuo on syönyt ennen matkaa, leikkinyt ekan tunnin ja simahtanut kaukaloon loppumatkan ajaksi. Great. Toinen vaihtoehto on 8 tuntia ja yhtä monta pysähdystä. Milloin vaipanvaihtotarve, milloin turvakaukalossa olo v****taa ja millon vaan kiukuttaa kaikki ja halutaan syliin. Sitten kun äiti ja isi ei enää jaksa kuunnella meuhkaamista, pysähdys. Käsiin tai vaunuihin nukuttaminen. Siirto turvakaukaloon ja herätys siinä siirron aikana. Vartti matkaa, väsynyttä meuhkaamista, uusi pysähdys, sama juttu. Meillä on tällä hetkellä menossa vaihe, missä turvakaukalo on välillä suurin vihollinen, ja kiinnostus sitä kohtaan on hyvin vaihtelevaa. Välillä siinä voi mennä hyvin parikin tuntia, välillä jo vartti on ihan ehdoton maksimi, kun kaveri yrittää pöngätä itseään sieltä ulos naama punaisena.

Siltikin, autossa on plussia. Kukaan ei katsele silmiään pyöritellen, et häiritse kenenkään matkantekoa ja pysähdyt just sillon ku itseäsi miellyttää. Tosin, matkaan kannattaa varata iäisyyden verran aikaa varmuuden vuoksi ja/tai sitten rautaiset hermot. Suurimmaksi osin meidän reissut on autolla menny aika hyvin. Tällä hetkellä D ei vaan suostu nukahtamaan turvakaukaloon, eli pitää pysähtyä, nukuttaa ja sitten siirtää kaukaloon. Siellä sitten kuitenkin yleensä nukkuu ihan hyvin.

LAIVA: 

Tulipahan sekin kokeiltua. Kaukaa viisaina otimme matkalle hytin. Maksoi 30 euroa, joka sentin arvoinen. Autolla laivaan sisään, jäbä mukaan ja hyttiin. Vähän leikkiä, ruokaa ja koko perheelle unta kaaliin. 2,5 h laivan käytävillä tai jossain hiton baarissa ei paljoa naurattaisi. Best money ever spent. 10/10 pistettä Eckerö Linelle. Tosin, jos vauva olisi vähän isompi, eikä olisi uniaika, harkitisin loungea vauvan kanssa. Ruokaa ja juomaa, rauhaa ja takuuvarmat istumapaikat about samaan hintaan kuin hytti. Jos voisin, kulkisin kaikkialle laivalla tällä kokemuksella :D

AUTOILU KOHDEMAASSA:

Tähän keksin maailman parhaan ratkaisun. Prahassa meitä oli kentällä vastassa hotellin kuski, jolla oli autossa turvakaukalo per pyyntömme. Meno-paluu maksoi 50 euroa, eli suunnilleen taksin verran. Erona vaan se, että kukaan ei yrittänyt kusettaa hintaa, vauva matkasi turvallisesti kaukalossa ja kaikki oli äärimmäisen helppoa ja mukavaa. Suosittelen siis meiliä omalle hotellille ja pyyntöä kuljetuksesta niin, että autossa on turvakaukalo. Paras idea, jonka oon ikinä saanut.

Teen pientä vinkkilistaa matkanteosta vauvan kanssa ja muista jutuista kooten siihen myös teidän vinkkejä sitten kun takana on useampi matka lapsen kanssa.

Miten te olette kokeneet reissaamisen vauvan kanssa? :) Ja teen vielä omat postaukset ravintolavinkeistä ulkomailla vauvan kanssa sekä meidän vaunuista, kun niistä on tosi paljon kyselty ja ne saa multa kyllä reissuja ajatellen ihan 10/10 arvosanan! :)

5+

Related Posts

Kokemuksia doulista

Multa on useampi toivonut postausta siitä, mikä on oma kokemukseni doulista, ja kun eilen sopivasti kaupoilla törmäsimme toiseen doulistamme, tuli mieleeni palata tuohon aiheeseen. Kirjoittelin doulista täällä ensimmäistä kertaa, ja sen jälkeen lupasin kirjoitella kokemuksiani. Pahoitteluni muuten pienestä hiljaiselosta täällä Mungobabyn puolella, meillä on tulossa muutto reilu kolmen viikon päästä ja tällä hetkellä arki on normikiireiden lisäksi vielä pakkailua ja asuntonäyttöjen pitämistä :)

Mutta niin, doulat. Meillä oli kaksi doulaa siis, joista toinen oli “päädoula” ja toinen oli sitten siltä varalta, että päädoula ei pääsekään paikalle. Meillä kävi vaan vähän epäonnisesti ja loppujen lopuksi synnytyksessä ei ollut yhtäkään doulaa mukana :D Tapasimme doulamme kolmesti ennen laskettua aikaa, ja loppumetreillä raskautta päädoulamme työkuviot muuttuivat niin, että hän teki vuorotyötä. Toinenkin doula kun oli vuorotyössä, saattoi tämä tarkoittaa sitä, että kumpikaan heistä ei pääse paikalle synnytykseen. Niinpä heidän ehdotuksesta otettiin vielä varadoula kuukautta ennen synnytystä. Tarkoitus oli, että ehdimme tutustumaan kolmanteen doulaan ennen ja jos hänenkin kanssaan kemiat kohtaavat, niin sitten hän on varalla, jos synnytys on niin, että doulamme ovat töissä. No ei mennyt maaliin sekään. Continue Reading

8+

Related Posts