Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Viro

Narvan nähtävyyksiä – Viron vinkkejä

Matkaa Narva-Jõesuuhusta Narvan keskustaan on 16 kilometriä. Sotamuistomerkki toisensa jälkeen vilahtaa bussin ikkunasta. Narvan kaupunkiin tietää tulleensa kun kaksi linnoitusta ilmestyy näköpiiriin. Iivanan linna vuodelta 1492 on Venäjän puolella ja  Narvan linna  1270-luvulta Viron puolella. Kahden valtion välistä siltaa kulkee porukka jalan, polkupyörillä ja autoillaan.

Kummastusta herättää Narvajoen rannalla hienoilla paikoilla tyhjät tontit. ”Ne ovat yksityisessä omistuksessa, perikunnilla ja muilla”, matkanjohtajamme Pekka Linnainen kertoo. Narva pommitettiin maan tasalle toisessa maailmansodassa.

 

Jokipromenaadi valmistui vuonna 2014.

Narvan raatihuone

 

Narvan pienoismalli

Raatihuonella kannattaa käydä katsomassa rakennus rakennukselta koottua pienoismallia Narvasta ennen sotaa. Siis niin kauan kuin se on vielä siellä. Pienoismalli nimittäin etsii uutta kotia sillä raatihuone muutetaan juhlatiloiksi.

Fjodor Šantsõn on rakentanut  pienoismallia kymmenisen vuotta. Urakka jatkuu yhä.

Maailmalla matkatessa olen ihmetellyt tuota bastioni-sanaa. Eikö voi vain sanoa linnoitus. Bastioni on yhden muotoinen linnoitus. Muoto näkyy pienoismallin etualan valleissa.

Tarton yliopiston Narvan oppilaitos

 

Raatihuoneen vieressä oleva optinen harha on Tarton yliopiston Narvan oppilaitos (Tartu Ülikooli Narva kolledž), joka on rakennettu pörssirakennuksen tilalle. Kannattaa käydä katsomassa. Muna-kahviossa kotoinen tunnelma. Kirjasto sijaitsee yläkerrassa, hissimatkan päässä. Arkitehtuurista kiinnostuneet huom!

 

Uutta Narvassa

Victorian bastionin kasematit  ovat olleet yleisölle avoinna reilun vuoden ajan.

Taas tarvitaan wikipediaa, jotta tietää mitä odotettavissa on.

”Kasematti on linnassa tai linnoituksessa oleva erillinen, yleensä omalla vahvistetulla muurilla varustettu tähystys- tai ampumapaikka.”

”Bastioni: varsinaisesti suomeksi vallisarvi. Bastionilinnoituksen perusrakenne. Nelisivuinen tykkiasema, joka on avoin linnoituksen sisälle päin. Bastionin kyljet muodostivat terävän ulospäin kurottavan kärjen. Bastionit rakennettiin bastionirintamiksi siten, että ne pystyivät tukemaan viereisen bastionin taistelua eikä linnoituksen edustalle jäänyt katvealueita, joihin puolustuksen tuli ei olisi yltänyt.”

Hyvän oppaan johdolla historia aukeaa.  Vallien sisällä kulkevissa tunneleissa on lepakoita mutta ei rottia. Rotille ei ole mitään syötävää. Ryhmä pysyi hyvin koossa, oppaan ei tarvinnut juurikaan laskeskella osanottajia.

 

Kreenholmin tekstiilitehtaan autiot salit

Vielä mahtui päivään vierailu Kreenholmin tekstiilitehtaan alueella (Kreenholmi Manufaktuur). Sitä kutsutaan Viron Finlaysoniksi. Narvajoen saaressa sijaitseva tehdas on työllistänyt yli 10 000 ihmistä. Kerrotaan jopa sellaisestakin luvusta kuin 16 000.

Tehdassaleja oli neljässä kerroksessa. Energia otettin Narvajoen koskessa toimivasta vesiturbiinista.

Vuonna 1857 perustetun tehtaan alueella sijaitsivat aikoinaan myös tehtaan sairaala, työläisten kasarmit, johtajien talot ja puisto. Neuvostostoliitto sortui, Viro itsenäistyi uudelleen ja tekstiiliyritys yksityistettin vuonna 1994. Konkurssi koitti vuonna kuitenkin 2010.

Nykyään alueella hortoilevat satunnaiset turistiryhmät oppaineen.

 

 

Näkymä Kreenholmin tehdasalueelta Venäjän puolelle

 

Matkailutoimittajien Killan lehdistömatka yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.

Kylpylästä kylpylään – Viron vinkkejä

Mitä olisi Viron reissu ilman kylpylöitä. Toila SPA:n kuivakylpemisen ja meriseikkailun jälkeen ajamme Narva-Jõesuuhun. Matkaa kertyy nelisenkymmentä kilometriä. Majoitumme Meresuu-kylpylähotelliin. Ohjelmassa ollut rantakävely vaihtuu jalkahoitoon. Päivä on ollut pitkä ja on aika kiittää jalkoja ja pyytää niitä vielä kantamaan hetkisen, sillä illalla on luvassa balettiesitys.

Meresuu-kylpylässä kone hieroo jalkoja. Yksi sessio kestää vartin verran. Hyvää teki, mutta jalat eivät kuitenkaan muuttuneet avauskuvan silosääriksi.

Narva-Jõesuu  oli aikoinaan Pietarin aristokraattien oma, suljettu kesänviettopaikka. Ensimmäiset kylpylät  rakennettiin alueelle jo 1800-luvulla. Vuonna  1990 Narva-Jõesuu erotettiin  omaksi kaupungiksi. Parhaimmillaan kaupungissa oli 900 pitsihuvilaa. Joitakin niistä on yhä jäljellä.

Kaksitoista kilometriä pitkä hiekkaranta vetää puoleensa rantaelämästä kiinnostuneita. Rannat omistaa valtio, tontit taas yksityiset. Tämä näkyy varsin monenkirjavana asuinrakennuskantana. Jotkut ovat hyvinkin viimeisen päälle hoidettuja, mutta viereisellä tontilla saattaa kenottaa vielä viimeisillä lankuillaan pystyssä pysyvä aikoja sitten autioitunut rakennelma.

Nykyään kaupungissa on Viron ainoa nudistiranta. Polku pitää löytää, jos sinne aikoo.

Kaupungin hautausmaalle on haudattu Erkki Toivasen äiti.

 

Meresuu kylpylän uusittu sisäpiha.

Narva-Joesuun monenkirjavaa rakennuskantaa.

Matkailutoimittajien Killan lehdistömatka yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.

Tarjolla Toilassa – Viron vinkkejä

Tallinnan satamasta Itä-Virumaalle Toilaan voi matkata bussilla, junalla ja tietenkin omin neuvoin autolla.

”Haemme myös vieraat Tallinnasta”, Toilan kylpylän myyntipäällikkö Kärt Purga lupaa.

Bussilla matka taittuu parissa tunnissa. Viivasuorat tiet, autobaanakulttuuri, ovat tuleet Viroon EU:n myötä ja monesti myös sen rahoittamana. Paljon ei ole suorilla teillä ole nähtävää, mutta bussit ovat aiemman kokemukseni mukaan mukavia. Netissä aika hujahtaa. Usein busseissa on ilmainen wifi, joka toimii-ei toimi-toimii.

Toila Spa Hotel

Toilan kylpylässä myyntipäällikkö Kärt Purga ja toimitusjohtaja Jaak Pruunes esittelevät tiloja. Kuulemme kuinka alunperin kaivosmiesten hoitolaitoksesta on kehittynyt uudenaikanen viihdekylpylä.

Kaikenlaista ovatkin kehitelleet turistin terveyden hyväksi.  Kryoterapian, huippukylmähoidon aikana hoidettava laitetaan muutamaksi minuutiksia kryosaunaan. Yleensä olen liittänyt saunan kuumuuteen, mutta kryosaunassa lämpötila on Kärtin mukaan -140 astetta. Huh! Mahdoinko kuulla oikein. Taisi joku mainita hoidon tepsivän peräpukamiinkin.

Marika Piilman ja hänen Jyväskylässä opiskeleva tyttärensä Airi nauttivat Toilan kylpylän rauhasta ja palveluista .

Mikä houkuttaa Toilassa

”Törmärannikko ja luonto”, kiteyttää Kärt.  Samaan hengenvetoon hän toteaa, että paikallisia tuotteita käytetään paljon.  Muun muassa käsille ja jaloille on tarjolla rypsiöljyhoito. Öljy saadaan lähipelloilta. Hyvä, hyvä! Kunnon meininikiä. Olenkin aina ihmetellyt, miksi kosmetiikkamaailmassa tehokkaimmiksi mielletään tuotteet, joissa käytetään mitä kummallisimmilta kuullostavia ainesosia. Niitä sitten roudaillaan maanosasta toiseen.

Avauskuvassa oleva valaisin herättää vieraiden huomion.

Raivon matkassa

Törmärannikkoon pääsemme tutustumaan heti lounaan jälkeen.  Toilan meripelastusseuran johtaja Raivo Rassak odottaa Toilan satamassa rib-veneineen.

”Minut usein sotketaan toiseen Raivoon, Raivo Roosnaan. En ole yhtä kuuluisa kuin hän”, Raivo Rassak pohjustaa.

(Netin mukaan Roosa ryösti kaverinsa kanssa Tillanderin kultasepänliikkeen 80-luvulla).  Tuo tuntui hyvältä lisältä, sillä kohta menemme lujaa. Merenkäynti on melkoinen. Reittiäkin Raivo muuttaa kertaalleen.

Raivo kertoo törmärannikosta rattia väännellessään. Yksityiskohdat putoavat mielestäni, sillä keskityn pysymään kyydissä.  Ensimmäisellä kerralla kun olin tekemisissä käsitteen ”törmärannikko” kanssa, en mitenkään pysytynt mieltämään tätä erikoisuutta. Seisomme rannalla – taisi olla Saarenmaalla – ja katselimme ylös juovikasta mäkimuodostelmaa, joka kohosi pystysuoraan merestä. Metrejä ei ollut monenmonta.

Sittemmin olen ajatellut, että Viro sijaitsee laattamaisella alustalla, joka on hieman vinossa ja tämä itäpuoli on enemmän kohollaan.  (Nyt saan varmaan geologit ja muut asiasta enemmän tietävät kimppuuni. Pitäisi varmaan lisätä kieleke Mummon mietiskelyt. Törmärannikot KG!)

Toilan lähistöllä törmät kohoavat yli 50 metriin. Veneestä käsin erotan korkeuksissa Valasten näköalatasanteen, jossa olimme aiemmin päivällä.

Niille jotka eivät tunne lyhenteitä KG ei ole kilo, vaan Kato Googlesta.

Matkailutoimittajien Killan lehdistömatka yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.

Pumput testissä

Lehdistömatkan toisena päivänä tukevan, pekonit ja pletut sisältävän hotelliaamiaisen jälkeen siirrymme saunan lauteille kokemaan saunarituaaleja Meresuu-kylpylän tapaan.

”Mentolia, tuntuuko tuoksu”, saunottaja Marten Randma kyselee. ”Ei vielä, vai?”

Marten panee ilman kiertämään huitomalla vimmatusti päänsä yllä pyyhkeellä.  Pyöröliike saa mentolin tuoksun löyhähtämään ja lämmön kohoamaan.

Uusi kauhallinen vettä kiukaalle kahden minuutin välein. Kaiken kaikkiaan rituaali kestää kymmenen minuuttia. Ulos ei saa mennä, alas saa.  Kolmoslauteelta kakkoselle, sitten alalauteelle… lattialle.

Välillä Marten helpottaa kuumuudesta kärsivää saunojaa hulauttamalla jääkylmää vettä niskaan.  Nopeimmat ehtivät hihkaisemaan: ”Minulle vettä  vain jaloille”.

Vihtavalikoimasta voi valita mieleisensä.  Netissä leikitellään aika ajoin ”Jos olisit puu, mikä olisit”. Minä olisin ilman muuta tammi ja valitsen punatammisen vihdan.

Loppuhuipentuma: sukellus 8 asteiseen veteen.

Siinä kuivatellessa Marten kertoo, että tämä oli erikoisesitys ryhmällemme, mutta samankaltaisia saunarituaaleja järjestetään kylpylävieraille tasatunnein sekä suolasaunassa että tässä Must saunassa, jossa ryhmämme kylpi.

”Toki niitä ei järjestetä aamusta, sillä täydellä vatsalla rituaali ei tunnu mukavalta”, Marten muistaa mainita.

Matkailutoimittajien Killan lehdistömatka yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa. Neljän toimittajan pumput tuli testattua.

Kuvat otti kollega Marja-Liisa Kinturi.

 

Balettifestari Jõhvissa

Parinkymmenen tuhannen asukkaan Jõhvi voi ylpeillä konserttitalollaan ja tietenkin Viron ainoilla balettifestivaaleilla. Viikon kestävä balettifestari järjestetään vuosittain toukokuun alussa.

Eilen ryhmämme seurasi Georgianvaltionbaletin esitystä.

Naisten huoneessakin pysytään baletin tunnelmissa.

Eriöissä voi syventyä taustatietoihin.

Matkailutoimittajien Killan lehdistömatka yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.

Blinejä lounaaksi Tallinnassa

Launtaina suuntasimme seitsemän hengen porukalla Tallinnaan. Tarkoituksena – ehkä jopa ainoana – syödä hyvin ja mieluiten blinejä.

Se onnistuikin yllättävän helposti. Saimme etukäteen monia ravintolavinkkejä. Joissakin olen käynytkin – ehkä – eihän niitä paikkoja millään pysty muistamaan nimiltä, mutta yksi on jäänyt mieleen Tchaikovsky.  Kävin siellä yksinäni lounaalla ja bors-keitto oli maittavaa.  Juttua löytyy blogistani.

Viron parhaat ravintolat löytyvät sivulta Eesti Maitsete Restoranijuht jonne on
vuosikausia listattu ravintoloita paremmuusjärjestyksessä.

2017-04-02 11.13.23

Seinätaulu, Troikka, Raatihuoneen torilla.

Troikkaa on ehdottanut moni. Raatihuoneen torilla oleva venäläinen ravintola. Me kävimme kuitenkin vain kokemassa tunnelmaa ja tutustumassa juomapuoleen. Lankussa oli maustettua viinaa: inkivääriä, anista, sitruunaa ja sen sellaista asiakkaan valinnan mukaan.

2017-04-02 11.18.08

Myös Telliskivi No 15, Babulja ja Moon olivat kollegojen  ja kavereiden suosittelulistoilla. Monia muitakin he mainitsivat, mutta vinkit olivat luokkaa ”Kyllähän sä muistat! Syötiin siellä silloin ja tällöin. Se vihreä talo kun mennään satamasta Viru-keskukseen”. No totta blinissä! Tällaisella elefantinmuistilla varustettu mummo sen paikan muistaa. Höh!

Päädyimme Mooniin. Se on aivan kivenheiton päässä Eckerö-linen terminaalista, jonne saavuimme.

Laivamatkasta täytyy todeta, että kyllä oli meininikiä. Ei taida oikein kapasiteetti riittää tällä nykyisellä sabluunalla, johon kuuluu useita kertoja päivässä lahden ylittäminen ja vielä rahtireissut yöaikaan. Vessat olivat sotkuisia ja palvelu jumitti. Joka paikkaan piti jonottaa. Jonottaminen ei ole hauskanpitoa.  Kaukana takanapäin ovat ne ajat, jolloin laivaravintolassa pystyi tilaamaan sohvalta käsin värikkäitä drinksuja ja keskittymään nautiskeluun. Tällä lauantian riessulla tanssahtelevalle mummolle iloa onneksi tuotti reipastahtinen musiikki. Ei tarvinnut nojailupartneria vaan yksin, kaksin kuka kenenkin kanssa mentiin lattialle.

Ravintola Moon löytyy Eesti Maitsete Restoranijuht listalta sijalta 17. Söimme bors-keittoa alkuruoaksi ja blinit pääruoaksi. Porukkamme ole aika yksimielinen sekä ruuan että palvelun suhteen, hyvää olivat kumpikin.

2017-04-02 11.15.13

Ravintola Moon, Vörgy 3 ikkunasta näkymä vanhoihin tiilirakennuksiin.

2017-04-02 11.17.46

2017-04-02 11.20.10

Kahvikuppien uusi elämä.

2017-04-02 11.19.50

2017-04-02 11.19.23

Bors-keitto on Viron must.

2017-04-02 11.16.51

Moonin lasku ei päätä huimaa.

Ravintola Moon aukesi kahdeltatoista ja meille jäi pieni tovi, sillä laiva saapui yhdeltätoista eikä kävelyyn mennyt kuin kymmenisen minuuttia. Ravintolan kanssa samassa talossa, osoitteessa Vörgy 3,  on oluisiin ja kahviin erikoistunut Uba ja Humal -myymälä, jossa voi nauttia lasillisen pari. Istuimia ei riittänyt koko joukolle, mutta laseja kyllä.

Hyllyjen välissä touhuava myyjä kertoi, että olut on tosi nosteessa Virossa. Pienpanimoja on jo nyt 35 ja lisää tulee. Uba ja Humaliin tuodaan oluita myös Viron ulkopuolelta. Kaikenkaikkiaan noin 350 eri sorttia. Kaukaisimmat lienevät Japanista. Kallein olut näytti hyllytietojen perusteella tulevan Islannista. Osaavat kyllä hinnoitella tuotteensa.

Suomalainen Vuorineuvos 4,50 egee pullo kalpenee 13,90 maksavan islantilaisen oluen rinnalla.

 

 

Haluatko korutaiteilijaksi

Minua voi nyt kutsua korutaiteilijaksi. Käväisin Endlan opissa Pärnussa alkukesästä ja  siellä tekemääni korua lippalakkeineen on kehuttu Turusta Baskimaahan.

Endla Murd, pop-jazz -laulunopettaja, on oikea monilahjakkuus. Hän ompelee ja tuunaa myös vaatteita sekä opastaa korujen tekemistä matkailijoille ja muille oppimishaluisille, omatekoista korua haluaville.

”Koulujen kesälomien aikaan on mahdollisuus pitää myymälää avoinna kauemmin”, kertoo värikäs persoona, värikkäässä puodissaan.

Endla Murd pikkukuva

Puoti sijaitseen keskeisellä paikalla Pärnussa, Maarja Magdaleenan killan kakkoskerroksessa.

www.maarjamagdaleenagild.ee

Endlan tuotteita myydään myös Tallinnassa ja Pärnussa parissa myymälässä.

www.endladisain.ee

Poronruokaa Pärnussa

Pressimatkan aikana söimme useassa nimekkäässä ravintolassa. Paikallisten raaka-aineiden ja rikkaruohojen hyötykäyttö nousivat monesti esiin kun ylpeät keittiömestarit esittelivät luomuksiaan.

Pärnussa, ravintola Raimondissa keittiömestari Herkki Ruubel yllätti meidät tervehdyksellään. Jäkälää!

Jäkälätervehdys keittiöstä IMG_7749 rajattu (1024x470)

 

Näin jäkälä nautitaan Hedon Span Sari Sopanen esitelee  IMG_7754

Hedon Span Sari Sopanen näyttää mallia miten jäkälää syödään

Itseasiassa poroilla on hyvä maku. Jäkälä maistui epämääräisesti tutulta yrtiltä. Suola oli kuulemma ainut mauste.

Mutta söimme me muutakin. Varsinaiseksi alkuruuaksi tomaattikeittoa. Yllätyksellinen, kylmä keitto. Pääruoaksi  lammasta, kanaa tai päivän kalaa, joka tarjoiltiin ohrapedillä.

 

Kuusenkerkää jälkiruoassa rajattu IMG_7769

Kuusenkerkkä maustoi jälkiruokamme.

 

Ravintola Raimond sijaitsee Pärnun historiallisen mutakylpylän rakennuksessa Hedon-kylpylän yhteydessä.

Herkki on opiskellut Gordon Ramsayn johdolla ja työskennellyt kuuluissa Noma-ravintolassa Kööpenhaminassa.

Raimondin keittiömestari Herkki Ruubel rajattu kuva

Mummon kuvaustaidot joutuivat koetukselle, mutta tällainen kuva syntyi keittiömestarista. Aikaa oli niukasti kuvaamiseen, sillä piti päästä tuore isä kotona odottavan kolmikuukautisen vauvan ja vaimon luo.

 

 

Päivän verran Haapsalussa

Haapsalun kaupungin pormestari Urmas Sukles joutui ulkoruokintaan kun bussilastillinen toimittajia ja bloggareita lapsineen valtasi Kärme Küülik –ravintolan. Mikäs siinä oli pormestarin päivää paistatella, sillä viime torstaina oli kuulemma Viron ensimmäinen kesäpäivä. Kaikkialla valmistaudutaan tulevaan, kesäterasseja kunnostetaan. Pian hiljaiset kadut täyttyvät matkailijoista.

 

 

Kärme Kuulik ravintola _MG_7569

Haapsalun kaupungin pormestari Urmas Sukles valkoisessa paidassa _MG_7607

Haapsalun pormestari Urmas Sukles (valkea paita) nauttii kesän ensimmäisistä päivistä Kärme Küülik –ravintolan terassilla.

Nuoret ovat lähteneet maailmalle ja sen myötä paljon taloja on jäänyt tyhjilleen. Monet vuokraavatkin ylimääräistä tilaa matkailijoille. Haapsalussa kotimajoitusta on helppo löytää.  Joskus saa jopa salaatitkin poimia isännän tiluksilta.

Oppaamme Ritta Piperin mukaan Haapsalussa on paljon edullisempaa kuin Tallinnassa. Majoitus ja muut matkailupalvelut sekä kauneushoidot puolet Tallinnan hinnoista.

Kärme Küülik –ravintola on erikoistunut kaniruokiin. Erinomaisia tarjoomuksia kaikki tyyni.

Jälkiruualle siirryimme nurkan taakse Müüriääre kohvik–kahvilaan.

_MG_7588 (683x1024)

 

Epätoivoinen yritys päästä kaloreista eroon kävelyllä Haapsalun keskiaikaisessa piispanlinnassa.  Siellä Haapsalun Valkea Daami, rakkaudesta riutunut nainen, jonka sielu ei saa rauhaa, ilmestyy elokuussa täysikuun öinä kappelin ikkunaan suremaan rakastajaansa ja osoittamaan rakkauden kuolemattomuutta.

_MG_7595 (1024x683)

_MG_7618 (683x1024)

Kuu loistaa tästä ikkunasta ja heijastaa naisen muotoisen varjon kappelin seinälle.

 

_MG_7632 (683x1024)

Heinäkuussa piispanlinnan sisäpiha täyttyy joogaajista. Haapsalun joogafestivaalin Merit Raju.

Kiertoajelu minijunalla vei porukan ihmettelemään Haapsalon juna-asemaa. Junia ei enää kulje ja 320 metrin mittainen asemalaituri on tapahtumakäytössä nykyään. Tallinnasta pääsee Riisipereen asti junalla. Sen jälkeen voi jatkaa polkupyörällä kiskojen päälle rakennettua väylää myöten Haapsaluun. Matkaa nelisenkymmentä kilometriä.

IMG_7657 (1024x683)

 

IMG_7665 (1024x683)

IMG_7672 (683x1024)

Entisen rautatieaseman yhteydessä on linja-autoasema. Kuvassa aseman vessa. Kyllä kelpaa käydä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuurhaus (Kaivohuone) ja Kõlakoda-soittolava ovat ainoat rakennukset Virossa, joissa on säilynyt alkuperäiset puiset pitsikoristeet.

IMG_7696 (1024x683)

Promenaadikatu alkaa eksoottisen nimiseltä Afrikan rannalta. Vastapainona jääkarhuveistos meressä Kaivohuoneen, Kuursaalin edustalla.

IMG_7702 (1024x683)

Ilonin ihmeidenmaalla teemakeskus on Ilon Wiklandin kotitalo. Ilon kasvoi talossa ja myöhemmin kuvitti maailmankuuluisan ruotsalaisen kirjailijan Astrid Lindgrenin lastenkirjoja.

IMG_7712 (1024x683)

Lehdistömatkan Haapsaluun, Pärnuun ja Pärnumaalle järjesti Viron matkailun edistämiskeskus Länsi-Viron matkailun, Pärnumaan matkailun ja paikallisten matkailuyrittäjien kanssa.

Tallinnasta Haapsaloon oppaana toimi Riitta Piper, jolla juttua riitti. Kahdenkymmenen opasvuoden aikana on tullut selostettua faktaa jos toista. Menoa värittivät tarinat ja vitsit.  Yksi niistä oli Pikku-Kalle logiikkatunnilla.

Pikku-Kallelta pääsi pöksytuuli logiikkatunnilla ja opettaja poisti hänet luokasta. Ulkona rehtori kyseli miksi Pikku-Kalle seisoo oven ulkopuolella. Pikku-Kalle vastasi: ”Koska minulta pääsi vahingossa pöksytuuli. Mutta voisiko rehtori selittää, mikä logiikka tässä on, että haju on sisällä ja minä ulkona.”

IMG_7728 (683x1024)

Riitta opiskeli 1990-luvulla Turussa kuutisen vuotta. Haaste jonka hän yhä muistaa: ”Yötyöläiset syövät yömyöhään öylättinsä työpöytänsä vieressä.” Lausupa itse.

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)