Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Tallinna

Blinejä lounaaksi Tallinnassa

Launtaina suuntasimme seitsemän hengen porukalla Tallinnaan. Tarkoituksena – ehkä jopa ainoana – syödä hyvin ja mieluiten blinejä.

Se onnistuikin yllättävän helposti. Saimme etukäteen monia ravintolavinkkejä. Joissakin olen käynytkin – ehkä – eihän niitä paikkoja millään pysty muistamaan nimiltä, mutta yksi on jäänyt mieleen Tchaikovsky.  Kävin siellä yksinäni lounaalla ja bors-keitto oli maittavaa.  Juttua löytyy blogistani.

Viron parhaat ravintolat löytyvät sivulta Eesti Maitsete Restoranijuht jonne on
vuosikausia listattu ravintoloita paremmuusjärjestyksessä.

2017-04-02 11.13.23

Seinätaulu, Troikka, Raatihuoneen torilla.

Troikkaa on ehdottanut moni. Raatihuoneen torilla oleva venäläinen ravintola. Me kävimme kuitenkin vain kokemassa tunnelmaa ja tutustumassa juomapuoleen. Lankussa oli maustettua viinaa: inkivääriä, anista, sitruunaa ja sen sellaista asiakkaan valinnan mukaan.

2017-04-02 11.18.08

Myös Telliskivi No 15, Babulja ja Moon olivat kollegojen  ja kavereiden suosittelulistoilla. Monia muitakin he mainitsivat, mutta vinkit olivat luokkaa ”Kyllähän sä muistat! Syötiin siellä silloin ja tällöin. Se vihreä talo kun mennään satamasta Viru-keskukseen”. No totta blinissä! Tällaisella elefantinmuistilla varustettu mummo sen paikan muistaa. Höh!

Päädyimme Mooniin. Se on aivan kivenheiton päässä Eckerö-linen terminaalista, jonne saavuimme.

Laivamatkasta täytyy todeta, että kyllä oli meininikiä. Ei taida oikein kapasiteetti riittää tällä nykyisellä sabluunalla, johon kuuluu useita kertoja päivässä lahden ylittäminen ja vielä rahtireissut yöaikaan. Vessat olivat sotkuisia ja palvelu jumitti. Joka paikkaan piti jonottaa. Jonottaminen ei ole hauskanpitoa.  Kaukana takanapäin ovat ne ajat, jolloin laivaravintolassa pystyi tilaamaan sohvalta käsin värikkäitä drinksuja ja keskittymään nautiskeluun. Tällä lauantian riessulla tanssahtelevalle mummolle iloa onneksi tuotti reipastahtinen musiikki. Ei tarvinnut nojailupartneria vaan yksin, kaksin kuka kenenkin kanssa mentiin lattialle.

Ravintola Moon löytyy Eesti Maitsete Restoranijuht listalta sijalta 17. Söimme bors-keittoa alkuruoaksi ja blinit pääruoaksi. Porukkamme ole aika yksimielinen sekä ruuan että palvelun suhteen, hyvää olivat kumpikin.

2017-04-02 11.15.13

Ravintola Moon, Vörgy 3 ikkunasta näkymä vanhoihin tiilirakennuksiin.

2017-04-02 11.17.46

2017-04-02 11.20.10

Kahvikuppien uusi elämä.

2017-04-02 11.19.50

2017-04-02 11.19.23

Bors-keitto on Viron must.

2017-04-02 11.16.51

Moonin lasku ei päätä huimaa.

Ravintola Moon aukesi kahdeltatoista ja meille jäi pieni tovi, sillä laiva saapui yhdeltätoista eikä kävelyyn mennyt kuin kymmenisen minuuttia. Ravintolan kanssa samassa talossa, osoitteessa Vörgy 3,  on oluisiin ja kahviin erikoistunut Uba ja Humal -myymälä, jossa voi nauttia lasillisen pari. Istuimia ei riittänyt koko joukolle, mutta laseja kyllä.

Hyllyjen välissä touhuava myyjä kertoi, että olut on tosi nosteessa Virossa. Pienpanimoja on jo nyt 35 ja lisää tulee. Uba ja Humaliin tuodaan oluita myös Viron ulkopuolelta. Kaikenkaikkiaan noin 350 eri sorttia. Kaukaisimmat lienevät Japanista. Kallein olut näytti hyllytietojen perusteella tulevan Islannista. Osaavat kyllä hinnoitella tuotteensa.

Suomalainen Vuorineuvos 4,50 egee pullo kalpenee 13,90 maksavan islantilaisen oluen rinnalla.

 

 

Pikkujouluristeilyllä

Tulipa käväistyä Tallinnassa. Viikkarin XPRS, miksiköhän tuo express – pikaisuuteen viittaava liite. Paattihan kulkee suunnilleen samassa ajassa kuin Ökköröön tavallinen laiva.
Jos jonottamisesta tykkää, niin kivaahan meillä oli. En olisi uskonut, että sanon mitään näin mummomaista, mutta ennen oli paremmin. Muistelen haikaillen aikoja, jolloin mättölät vielä viehättivät uutuudellaan. Jaksoi ihastella katkarapuja ja mätejä, ja syödäkin. Baareissa tarjoilijat juoksentelivat tarjottimineen tuomassa värikkäitä drinkkejä.
Nyt seisoimme loputtoman pitkässä jonossa ja nuoriso kantoi täysiä tarjottimellisia olut- ja lonkerotuoppeja. Yksi porukasta oli aina jonovuorossa ja muut bilettivät. Arvata vain saattaa, kauanko yhden asiakkaan palveleminen kestää. Ja kauanko kestää kun kymmenen jonottaa ennen sinua.
Tallinnassa saimme tilaisuuden viininmaisteluun. Veinidkoju –liike, satamassa D-terminaalin lähellä, Lootsi 14-2 olevassa punaisessa tiilirakennuksessa. Samassa tilassa sijaitsee myös sikarimyymälä.
Omistaja, suomalainen Lasse Öhman maistatti ja kertoi viineistä ja siitä miten niitä saa ostettua. Jotkut tietenkin haluavat ostaa tuliaiset paikan päältä mutta kotiin kuljetuskin on mahdollista. Riesling-kuohuviini kiinnosti tulevan kuohujuhlakauden takia. En ollut ennen maistanutkaan moista. Hyvää oli. Laskeskelimme että kuuden pullon tilaaminen kotiovelle asti maksaisi 18 euroa + juomat 17 euroa kipale. Eli jotakuinkin 20 euron pullohinta. www.viinitkotiin.com

Heille vaan ei meille

Tallinnan reissu siitä tuli.

Messuilla esiteltiin Ginger-mehuja. Innostuin heti kun arvelin, että syyskäheään kurkkuun löytyy pullosta helpommin helpotusta kuin tuoreesta inkivääristä kuorimisineen päivineen. Korkki vain auki ja mehua mukiin.

Sain esitteenkin.

Otsikko: ”Heille, jotka rakastavat inkivääriä!”

Lappusesta näki heti, ettei ammattikääntäjiin oltu tuhlattu. Juoman lupailtiin tekevän kehon sisältä kuumaksi ilman alkoholia. Karkeakin juoma oli esitteen mukaan.

Tujua tavaraa. Sen kertoi makuaisti, kun siemaisin huikan pikkuruisesta maistelulasista. Näin jo tulevien syyspöpöjen pinkovan henkihievereissään  kurkustani kohti raitista ilmaa.

”Mistä tätä voi ostaa”, kysyin.

”Tästä sitä saa ostaa”, nopein esittelijöistä osoitteli pullolaatikoita.

Mutta kuka nyt haluaisi kaikkien kirjojen – kirjamessuilla oltiin – lisäksi raahata vielä mehupulloja mukanaan. Jostain marketista tai erikoiskaupasta, luettelin toiveikkaana. Mutta ei.

”Tallinnasta”, esittelijä avuliaasti antoi kortin osoitetietoineen.

Mehu on siis heille, kuten esitteen otsikossa luvattiin, muttei meille. Tai sitten on lähdettävä Tallinnaan.

 

Voi pukki minkä teit

Eilen Tallinnassa päiväsiltään.  Matkasin Finlandialla. Tanssiorkesteri soitti ja joulupukki jakeli karkkeja.
”Tanssilattialla tavataan. Laita jotain kivaa päälle”, pukki huikkaa ohimennen.

Siirryn tanssilattian tuntumaan,tanssi-ihmiselle tavalliseen paikkaan, katsekontakti orkesteriin. Aamu kun on, niin vain kaksi paria tanssahtelee – voi miten hienosti. Unelmoin parkettien partaveitsestä, sittemmin joulupukista. Tanssivarpaitani kutkuttaa, mutta kumpaakaan ei näy.
Myöhemmin tavoitan pukin kun hän jakaa karkkeja vessan lähistöllä.
”Voi pukki minkä teit!” Pukin silmät harhailevat pakotietä etsien kun hän muistaa minut. 
”Ehkä sitten takaisintulomatkalla”, pukki lupailee.
Haa, tiedän. Pukki ulkoistaa tanssin, varmaan vuoro vaihtuu ja kollega astuu pukinkaapuun.
Tasoissa ollaan, pukki pelätti minut pienenä, minä pelotin pukin mummona. Kumma kyllä vuodet vierivät, mutta pukit sen kun nuorentuvat.

Kengät eivät kestäneet menon ajatusta. Kahdella eurolla sain kuitenkin ensiapua Kaubamajan kupeessa olevassa pikasuutarissa.
Suutari Kuldvötmeke
osoite Gonsiori 2

Janno Marjamae antaa vetoketjulle ensiavun ja matka jatkuu.

Raatihuoneen torilla joulu loistaa. Loistaa on myös eestin kielen sana ja tarkoittaa näkyy – jokin rakennus saattaa olla pimeä mutta loistaa jossain näköpiirissä.

Saippuaa irtomyynnissä Raatihuoneen torilla. Valitse tuoksu ja kerro kuinka paksu siivu.

Vene-kadulla oli useita Viron 50 parhaan ravintolan listalle päässeitä. Päiväristeilyn aikana ehtii maistella vain yhden.  Valitsin listan nelosen, Tchaikovskyn. Vaikuttavan näköinen interiööri, mutta niin kuin tavallista on, tämän tason paikoissa lounastaa yleensä yksinään. Niin nytkin, vain kahdessa pöydässä on ruokailijoita. 

Tchaikovsky ravintolassa lautasliinat taipuvat taideteoksiksi.

Keittiömestarin yllätys alkuun: sienicappuccino.

Sienicappuccinon nimi tulee kuohkeasta koostumuksesta.
Borch-keitto, seurana vodka lämmitti mukavasti. Hyvää, tuhdisti lihapaloja mukana. Kasvisruokailijalle soveltuvaa keittoa ei ole listalla, mutta tarjoilija lupaa, että jotain sopivaa loihditaan.

Keittolounasta enempää en tällä kertaa syönyt vaan matkasin Linette-alusvaatekauppaan,  Muurivahe 17. Sieltä löytyy jos jonkinnäköistä vastamakkaroille tarkoitettua kuristinta.  Mukavat myyjät auttavat valitsemaan.
Käsityöliikkeen mainostyö.

Totta kai piti pistäytyä hieman etäämmällä Muurivahe-kadulla Urmaksen baarissa Vanatallin-kahvilla  Ei näyttänyt olevan naisten suosiossa.  Vieressäni baarijakkaralla istuva mies kertoi, että Tallinnassa baarien omistajat ja nimet vaihtuvat tiuhaan mutta Urmas on ja pysyy. Urmas on baaritiskin takana totisena touhuava mies.  Piti baaria kuulemma jo Kekkosen aikaan. Kekkosesta miehelle muistuu mielleen:
”Saimme kaljun koiran ja nimesimme sen Kekkoseksi. Ei mitenkään presidenttiä pilkaten vaan siksi koska koiralla ei ollut karvoja.”

Viron saarille Tallinnan kautta

Kevään tutustumismatka mediaväelle järjestettiin yhteistyössä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston, Viron Saarten Matkailusäätiön, Tallinkin sekä alueellisten matkailuyrittäjien kanssa.


Tällä jatkamme Tallinnan satamasta – mitä jos jokainen haluaa eri suuntaan



Matkan varrella näkyy monia ällistyneitä ilmeitä ohikulkijoilla. Janojuomat voi laittaa pyörän keskelle telineeseen. Osa polkee taaksepäin. 

City Bike, Tallinnan vanhassa kaupungissa hoitaa konferenssipyörien ja myös muiden pyörien vuokrausta on www.citybike.ee
Reilika Lelov ottaa ohjat ja suuntaamme konferenssipyörällä vanhaan kaupunkiin

päämääränämme Kärt Seppelin, keramiikkataiteilijan atelje

MEKK toimittaa tarjoilut ateljen yläkertaan

Keittiömestari Rene Uusmees esittele modernia virolaista keittiötä.
Neuvostoliiton jälkeen tuli markettitrendi. 
”Se oli uutta, sai muovissa pakattuna ja ulkomaisia tuotteita. Torit jäivät unholaan, ne eivät olleet enää trendikkäitä.”
Yrityksen nimi: 
”Keittiömestari haluaa jotain, henkilökunta jotain, omistaja jotain. MEKK on viroa ja tarkoittaa hyvää makua, mutta myös modernin Eestin keittiön taidetta. Kaikki olivat tyytyväisiä MEKK nimeen.”
”Tulkaa käymään. Olemme enemmän töissä kuin kotona”, Rene kehottaa.

MEKK ravintolan keittiömestari Rene Uusmees esittelee uudempaa virolaista keittiötarjontaa

MEKK Ravintolapäällikkö  Edith Arro viimeistelee tarjoamuksia

Tallinna alkaa pian Kukkafestivaalit: näyttelilleasettajan lähde lantteja jo odottaa
Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)