Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Santigontie

Oviedo – El Escamplero, 14 kilometriä, klo 9 – 16

Oviedossa vietetyn lepopäivän jälkeen jalka nousi taas kevyemmin. Reppukin istui selän muotoon mukavammin. Lähdimme Primitivo-reitille. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä alberguita näytti olevan sopivin välein.

Kauniita maisemia, korkeita nousuja, lehtomaisemissa kiemurtelevia suojaisia kujia.

2016-11-04 20.30.31

Emme tänäänkään välttyneet ylämäkeen kiipeämiseltä viime kilometreillä. Kannatti, huikeat näkymät.

Hieman ennen määränpäätä kahviossa  lounastavat papat yllättivät laululla.

 

El Escampleron alberguen löytymiseen alkoi kyllä usko hiipua. Matkan piti olla 11 kilometriä, mutta camino-kamun mittari osoitti 14 kilometriä. No tulihan se vihdoin vastaan keltaisten nuolten viitoittamana.

Avain piti hakea El Tendejon de Fernandon baarista, jonka jälkeen vielä muutama sata metriä albergueen. Tuttujakin tavattiin. Oviedosta tutut brasilialais- ja italialais –pariskunnat.

Fernando huolehtii rekisteröinnistä baarissa.

2016-11-04 20.26.22

Oviedo – vapaapäivä

Mummon mies!? Vanha olen, mutta en sentään noin vanha. Tämä herra tuijotteli minua heti kun saavuin Museo Arquelogico de Asturiasiin.

Jalkojen lepuuttelua ja kaupunkielämää ohjelmassa tänään. Oviedo sijaitsee camino-reittien risteyskohdassa ja täällä oli hyvä miettiä jatkammeko Nortelle vai Primitivolle.

20161103_184346

El Salvador albergue muistuttaa Harry Potterin ympäristöä. Korkealla.

2016-11-03 20.35.05

Siiderikatu. Calle Cascona. Siideri on suosittu juoma näillä main Näyttävä tarjoilurituaali. Kaadetaan korkealta ja vain pari senttiä lasin pohjalle. Paikallinen mies tuli ohjeistamaan meitä ummikkoja: kaikki kurkusta alas kerralla. Menihän se mutta…

2016-11-03 13.50.02

Pikku vieraita Museo de Bellas Artes de Asturiasissa.

.

 

 

2016-11-03 20.33.31

Pari leikkimielistä paikallista mummoa liittyi kenkäkuvaamme.

Seprayo – Val de Dios 16 km, klo 9 – 18

Sumuinen aamu vaihtui auringonpaisteeksi puolenpäivän jälkeen.

Kohta olemme camino-reittien risteyskohdassa ja joudumme tekemään päätöksen jatkaako Nortella vai siirrymmekö Primitivolle. Joidenkin tietojen mukaan Primitivolla olisi enemmän majataloja avoinna. Toisaalta se on kuulemma vaativampaa maastoa.
Asturian maisemat ovat miellyttäneet. Kaunista, vaihtelevaa. Toki kävelysauvat ovat joutuneet töihin, kun mäkiä on riittänyt.
Tänään yövymme Val de Diosin luostarissa. Tunkua ei ole. Lisäksemme vieraina vain yksi kolumbialainen ja yksi madridilainen.

Illallinen puffetista, mikä tarkoitti valikoimaa erilaisia purkkeja, joista sitten jokainen lämmitti mikrossa mieleisiään ruokia.

La Isla – Seprayo – 16 km, klo 9 -17

Roberto huhuili pihatöidensä parista. Tästä saat kauniin kukan hattuusi. Vaihdoin mielelläni tien poskesta keräämämme nuokkuvat kukat Roberton keltaiseen kaunokaiseen.

Sepraoyon albergue ammotti tyhjyyttään kun saavuimme. Samoin kylän raitti. Kauppaakaan ei näkynyt, ravintolasta puhumattakaan. Mutta mikä palvelu! Kauppa-auto. Sillä toimitettiin ruokaa peregrinoille uinuvaan kylään, jossa oli albergue ja energinen hospitalero. Hän asui muutaman talon päässä alberguesta ja kipitti kotinsa ja alberguen väliä milloin milläkin asialla.

Seuraksemme saimme kaksi espanjalaista ja yhden belgialaisen.

Taas kerran jouduimme köökkihommiin. Pussikeittoa ja linssimuhennosta. Punkkuakin myytiin kauppa-autossa.

2016-10-31 13.12.49

 

San Esteban – Isla 17 kilometriä, klo 9.30 – 17

Asturiasin puolella maisemat ON kohdallaan. Ei enää autotietä myöten vaan vehreitä merenrantaa, kukkuloita ja maalaismaisemaa.

Kuvassa perhe eväsretkellä lähellä La Islaa.

Hämärähommia Islassa

Islan alberguen hoitaja – 20 vuotta hospitelarona toiminut Angelita vaikuttaa tiukalta mummolta. Kun eläkeikää lähestyvä ranskalaispariskunta ei heti ymmärtänyt seurata häntä, niin johan keppi kolisi. Minulle hän löi alberguen avaimet käteen ja monisanaisesti kuvaili miten löydämme alberguen. Kepin kantaman päässä kun olin, niin  katsoin parhaaksi olla ymmärtäväni ohjeistuksen.

Majoittumistoimenpiteet olivat monimutkaisia. Piti käydä rekisteröitymässä hänen  talollaan, joka oli vihreän, keltaisen ja vaikka minkä talon vieressä ja aina kulman takana.

Illansuussa majataloon tuli muitakin. pergrinoja. Angelita pamahti paikalle juuri kun olimme aikeissa lähteä etsimään ruokapaikkaa. Hän johdatti koko joukon talolleen. Rekisteröinti kesti ikuisuuksia Angelitan tarkkojen silmien valvonnassa. Numeroita piti olla ja muuta dataa suureen plankettiin. Ei niin väliä mitä, minunkin tietoni hän otti Venäjän  viisumistani. Osoitti sormellaan, että tuon täytät tuohon, ja niin tein.

 

2016-10-31 06.59.02

Liettualainen illalliskaveimme saa ohjeet miten täyttää rekisteröintilomake.

2016-10-31 06.57.01

Onneksi kylän ainut auki oleva baari ei ehtinyt sulkea ennen kuin saimme rekisteröinnit tehtyä. Vietimme yhden parhaimmista illoista. Saimme – emme kyllä vieläkään lämmintä ruokaa –vaan salaattia ja mukavaa nuorta seuraa. Liettualainen nainen Skais´’te ja hollantilainen Richard  illastivat kanssamme. 

Venähti vähän myöhäisemmäksi kuin oli tarkoitettu, kun piti ideoida mitä kukin meistä tekisi, jos aikaa olisi elonaikaa vain 24 tuntia. Yleensä ihmiset kai pyrkisivät läheistensä luo, mutta liettualaisnainen olisi halunnut jollekin kauniille rannalle Etelä-Amerikassa. Paikan nimenkin sanoi, en vaan muista. Erikoista. Mutta hän on kaiken kaikkiaan erikoinen, oman tien kulkija.

 

 

 

Pineres de Pria – San Esteban 17 km, 9.30 – 17.30

Toinen nenänvalkaisupäivä jo peräjälkeen. Cerrado, cerrado ja cerrado. Paikka toisensa jälkeen on sulkenut ovensa.

Rabadesella

2016-10-28 21.51.25

Tähän albergueen olisimme jääneet, jos se vain olisi ollut auki. Mutta ei, jalkaa jalan eteen ja kohti seuraavaa majapaikkaa San Estebanissa.

Majatalo sijaitsee etäällä kaikista mukavuuksista kuten illallisista, baareista. Ostimme mukaan salaatin, jotta pärjäämme yön yli. Perillä selvisi, että jostain ravintolasta olisi voinut tilata ruokaa joka olisi tuotu majataloon.

Yöpyjiä oli neljä. Yksi espanjalainen ja saksalainen lisäksemme.

Majatalossa lämmin vastaanotto, hospitalero huhuili jo ulko-ovelta. Hän tiesi odottaa kahta suomalaista, sillä eräs ystävällinen nainen soitti hänelle. Yö oli sitten kylmä, hampaat kalisivat, sillä lämmitys ei ole päällä.

Katutaidetta

Pineres de Prian laitamilla kylän raittia koristelevat Santiagon teiden kulkijoiden iloksi maalattu kiviaita ja roskikset, jotka eräs kylässä asuva mies on maalannut. Pari vuotta kestänyt urakka jatkuu.

 

Cuerresin kylässä on vielä jäljellä pyhiinvaeltajien käyttöön tehty vanha kivisilta.

2016-10-28 21.57.53

Kuusamosta hirsitalo! Rakentavat pienessä kyläpahasessa täällä Norten varrella. Kaikkeen sitä törmääkin.

2016-10-28 21.57.00

Hyönteisilläkin on albergue Camino de Norten varrella.

2016-10-28 21.56.39

Etsi virhe roskiksesta. Servicio ce Lipieza! Uniikkiroskis siis. Muissa lukee oikein Limpieza. (puhtaanapitopalvelu)

2016-10-28 21.53.23

Ensi kerran kun näin savua nousevan talon kupeesta, olin aikeissa soittaa hätänumeroon. Roskia polttavat.

2016-10-28 21.50.35

Aamu valkenee aika myöhään. Tänään kahdeksan seutuun oli vielä pilkkopimeää. Ilta pimenee joskus klo 19 jälkeen.

Poo – Pineres de Pria – 21 km, klo 10.30 – 19


Tänään takapakkia ensi kerran koko reissulla. Palaaminen tuntuu aina tappiolta. Kolme ylimääräistä kilometriä: ensin ylämäkeen, sitten alamäkeen. Mäenpäällä kirkon vieressä piti olla majatalo.

2016-10-30 11.22.31

Tässä kohtaa meinasi itku päästä. Päivän valo alkoi hiipua ja albergue – jos sellainen joskus paikalla oli ollut – oli kiinni, enemmän kuin kiinni. Kukkulan huipulla aavemainen kirkko, hautausmaa ja majatalo. Ei ristin sielua missään. Kukkulalle olimme päätyneet mäkien, peltojen ja metsien kautta. Hetken mietimme, jatkammeko. Näin jälkeenpäin ajatellen teimme oikean ratkaisun, kun lähdimme tietä myöten takaisin paikkaan, jossa olimme nähneet jonkinlaisen majapaikan.

Seuraavana aamuna saimme tuta, että matkaa seuraavaan avoinna olevaan majapaikkaan olisi ollut enemmän kun mitä olisimme jaksaneet.

2016-10-30 11.26.20

Jouduimme kokkaamaan jo toiseen kertaan. Edelliskerralla Isaacilla oli myynnissä linssikeittopurkkeja ja muuta pientä. Ei hätää. Nyt emme olleet varustautuneet ollenkaan, mutta emäntä löysi meille spagettia ja tomaattikastiketta. Niillä mentiin koko yö.

2016-10-30 11.30.35

Donativo: näin pystytään tarjoamaan yösija peregrinoille edullisesti. Lahjoituksesta ei tarvitse maksaa veroa Ranskan puolella. Sama lienee täällä. Kympin maksoi yöpyminen, aamukahvi ja pyykinpesu.

Päivät ovat parhaita. Ihanaa vaellella raikkaassa ilmassa. Ei ole liian kuumaa, juuri sopivaa. Lantin toinen puoli on yöt, ne ovat kosteita ja koleita majataloissa. Lisäksi monet majatalot, hostellit, hotellit ja ravintolat ovat sulkeneet koska vaeltajiakin on vähän. Valinnanvaraa on vähän ja välimatkat pitkiä.

Vaatteet kuivuvat joko auringossa tai tuulessa, myös päällä olevat. Tuntui ihanalta kun eilisillan emäntä pesi vaatteemme ja kuivasi ne kuivauskoneessa. Villasukat höyrysivät vielä kun hän toi pestyt vaatteet meille.

 

Rasittavat ranskalaiset

Poon majatalossa illallista syötiin yhdessä ja samassa pöydässä. Eihän meitä monta ollut: hospitalero ystävättärensä kanssa, José el Peregrino, ranskalainen pariskunta, camino-kamuni ja minä.

Peregrino höpisi omiaan hieman humaltuneena. Isäntäväki omiaan. Vieressäni istui ranskalaisrouva. Me suomalaiset pystymme olemaan hiljaa jos ei ole sanottavaa, mutta ranskalaiset eivät. Varmaankin pöytätapoihin kuuluu keskustella muiden kanssa, osasi sitten yhteistä kieltä tai ei. Rouva osasi ranskaa, ranskalainen kun oli, ja muutaman espanjankielisen sanan ranskalaisittain äännettynä. Kyselin kaikki mahdolliset kielet avuksi, mutta ei, vain ranskaa. Olen aiemminkin ollut samankaltaisessa tilanteessa, eli keskustellut muutamalla yhteisellä sanalla läpi koko aterian. Se vaatii ponnistuksia ja taivas tietää, etten olisi jaksanut kaikkien kilometrien jälkeen.

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)