Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Kreeta

Oliiviöljyä tuliaisiksi – Kreeta

Siitä on jo jonkin aikaa kun vierailin Kreetalla. Tapasin silloin saarella vuosikymmeniä asuneen suomalaissyntyisen kirjailija-yrittäjä Merja Tuominen-Gialitakin. Hän on tutkinut oliiviöljyn tietä tuottajalta ruokapöytään.  Nyt juttuni ilmestyi Taloustaito -lehdessä, joka löytyy pdf-tiedostona lehtikirjoittamisen blogistani. 

Oliiviöljyn makuvivahteisiin kannattaa tutustua ennen ostopäätöstä. Kreetalla monet oliivitarhat tarjoavat mahdollisuuden maistaa öljyjä paikan päällä.

Youtube-video oliiviöljyn maistamisesta

Merja Tuominen-Gialitakin viimeisin teos: Neitsytöljyn mustattu maine

www.kreetanmaku.fi/puristetaanko-neitsyt-vaiei

Jokaisella on mahdollisuus pieneen puutarhaan ja oliiviöljyyn

Kreetalla moni oli sitä mieltä, että Kreikan talouskriisi on poikinut hyvääkin. Moni on palannut kotikonnuilleen ja ryhtynyt yrittäjiksi.

”Kreetalla ei kukaan kuole nälkään, sillä jokaisella on mahdollisuus pieneen puutarhaan ja oliiviöljyyn. Usein lapsuudenkotitalossa on jo katsottu valmiiksi myös asunto. Siitä kertovat kattojen päällä törröttävät rautatangot, joita virheellisesti luullaan verotussyistä siellä pidettävän.”

Kiehtova oliiviöljy – Kreeta

Haastattelin lehtijuttua varten vuosikymmeniä Kreetalla asunutta suomalaissyntyistä kirjailija-yrittäjää Merja Tuominen-Gialitakia. Voi miten kiehtova ja monitahoinen onkaan oliiviöljyjen maailma. Varsinainen lehtijuttu ilmestyy lokakuussa. Laitan linkin blogiin sitten aikanaan.

Merjan viimeisin teos ”Neitsytöljyn mustattu maine” ja muu tuotanto löytyy linkistä.

Oliiviöljyä kannattaa maistaa

Hyvän oliiviöljyn tunnistaa maistamalla. Katso tästä miten se käy.

Merjan vinkki niille jotka eivät pääse Kreetan tarhoihin vertailemaan.

”Kannattaa ostaa uusi oliiviöljypullo hieman ennen kuin vanha tyhjenee. Näin pääsee vertailemaan kahta makua. On yllättävää miten suuria makueroja löytyy”.

Oliiviöljyn säilyvyys

Kreetan matkallamme monet suorastaan hamstrasivat oliiviöljyä.  Sitä ostettiin oliivitarhoista ja ostokset tietenkin mitoitettiin matkalaukun kilojen mukaan. Himokäyttäjät näyttivät täydentävän vielä öljyvarantojaan lentokentällä turvatarkastusten jälkeisissä myymälöissä. Tuolloin sai vielä viedä kolmen litran kanisterin käsimatkatavarana.

Jotkut epäilivät, liekö tuo säilyy. Merjan haastattelussa tuli ilmi, että hyvälaatuinen oliiviöljy säilyy kanisterissa, valolta suojattuna, useita vuosia. Tosin terveyshyötyihin vaikuttavien polyfenolien määrä vähenee öljyn ikääntyessä.

Oleokantaali

Merja kertoi, että ranskalainen tutkija Gary Beauchamp löysi oleokantaalin kymmenisen vuotta sitten. Sen arvellaan estävän Alzheimeria ja pitävän syövän kurissa.

” Oliiviöljyssä on huomattava määrä polyfenoleita – ja siten myös oleokantaaleja – mikäli öljyä ei ole käsitelty eli kemistien ihmettä ei ole tehty”, Merja kertoo. Kemistien ihmeellä hän tarkoittaa maailmalla ilmenevää tapaa jolloin huonompilaatuinen öljy päivitetään hyvälaatuisella. Näin laatutasoa saadaan nostettua.  Tästäkin lisää hänen kirjoissaan.

Kreetan oliivilehtojen uudet tuulet 

Uudet tuulet puhaltavat Kreetan oliivitarhoissa. Enää ei tyydytä viemään oliiviöljyä bulkkitavarana ulkomaille jalostettavaksi. Tuottajat ovat investoineet pullotuskoneisiin ja satsaavat omaan pullotukseen. Omat brändit ovat kasvava business maailman parhaaksikin luokitellusta oliiviöljystä.

Yksi näistä on Vassilakis Emm. S.A. perheyritys, joka on tuottanut oliiviöljyä jo vuodesta 1865.

Vuosituhannen vaihteessa yritys siirtyi uuteen ajanjaksoon. Se investoi pullotustehtaaseen. Kalliit koneet hankittiin Italiasta ja Saksasta. Nykyään tuotantolaitos pystyy käsittelemään 12000 kiloja oliiveja tunnissa.

Neapolissa toimivaa yritystä pyörittää Manolis Vassilakis lähisukulaisineen.

tytär Georgia ja isä Manolis Vassilakis _MG_9658 pikkukuva

Vassilakisin oliivitarhan toimintaan osallistuvat myös nuoret naiset, osa heistä perheen tyttäriä. Kuvassa tytär Georgia ja isä Manolis Vassilakis .

Toplún luostarissa

tutustuimme toisentyyppiseen oliiviöljyntuotantomiljööseen. Luostarissa tuotetaan sekä alkoholijuomia, viiniä että oliiviöljyä omalla Toplú merkillä.

”Valmistamme maailman parasta oliiviöljyä”, tämän lausahduksen kuulimme ties kuinka monta kertaa Kreetalla. Se tuli myös  lähes kolmenkymmenen pientuottajan konsulttina toimivan agronomin, Manoliksen suusta Toplún luostarikierroksella.

”Ennen vanhaan öljy toimitettiin tankeissa Italiaan, jossa sitä sekoitettiin paikalliseen öljyyn, pullotettiin ja vietiin italialaisena tuotteena Pohjois-Eurooppaan ja muualle maailmaan. Nyttemmin kreetalaiset ovat luoneet omia brändejä.”

 

 

 

 

Vielä maistuu Kreeta

Matkailutoimittajan duunin hyviin puoliin kuuluu se, että saa fiilistellä samaa reissua niin useaan otteeseen kuin vain jaksaa.

Kun tutustuu kohteisiin etukäteen…kun on kohteessa… kun ideoi juttuja eri medioihin…kun kauppaa juttujaan…kun kirjoittaa niitä…kun kaivelee kuvia tietokoneen syövereistä…kun jäljittää käyntikortteja…kun jahtaa lisätarkennusten toivossa haastateltaviaan, jotka ovat kadonneet kaukaisiin maihin omille lomilleen…

Joskus käy niinkin hyvin, että haastateltava ilmaantuu Suomeen, kuten minulle kävi Kreetan juttua kirjoittaessani. Vaikka kuinka on pelit, vehkeet ja värkit monenmoiset niin aina on helpompaa tehdä tarkistuksia puhelimitse tai haastatella kasvokkain.

Muutamia muistoja Vamoksen kylästä Kreetalta, 25 kilometriä Haniasta itään. Nykyään kylän 861 asukkaan lisäksi alueella asuu kolmisen sataa brittiä. Monet heistä ovat aikoineen asuneet siirtomaissa ja tottuneet lämpimään. Kreetalle oli ilmanalan puolesta hyvä asettua.

 

Vamosin vanha kivetty katu_MG_0709

Vamosin historia näkyy kaikkialla, sen halutaan myös näkyvän matkailijoille.

 

Fabrika Farmin meze-pöytä_MG_0751

Fabrika Farmin meze-pöytä taltuttaa pahimman nälän ennen kokkausnäytöstä.

_MG_0795

Aineksia ruuanlaittoon – villiyrttejä talviaikaan, kesäisin omasta puutarhasta. Etanoitakin voi noukkia farmin nurmikolta.

 

 

 

 

 

 

IMG_0746

_MG_0783

Hämärä alkaa laskeutua kun kokit ryhtyvät puuhiin.

 

_MG_0775

Keväällä 2015 valmistunut amfiteatteri toimii näyttämönä monelle tilaisuudelle. Tässä kylän kokit tekevät illallista. Yritit kiersivät ylöisön keskuudessa. Niitä maisteltiin ja haisteltiin.

_MG_0780

IMG_0807

Illan kruunasi paikalliset soinnit ja tahdit. Tanssimaankin pääsi. On kuulemma kiitoksen veroinen ele kreetalaisisännille, mikäli vieraat tanssivat.

 

 

Suosikkilelut säilyttävät asemansa

Kukapa ei olisi lapsena vetänyt perässään lelukoiraa ja haaveillut oikeasta koirasta.

Viherlaakson kirjastossa tämä värikäs leikkikoira odotti isäntäänsä tai emäntäänsä.  Kovin oli yhdennäköinen Hanian arkeologisen museon vitriinissä kököttävän leikkikalun kanssa. Sanoivat sen olevan 2700 vuotta vanha.

2700 vuotta vanha leikkikalu IMG_0635

Tyyris Graviéra

Ennen kotiinpaluuta ostin Hanian kauppahallista juuston, kuulun graviéran. Myymälän seiniä koristivat monet palkintoplakaatit. Oppaan kanssa olimme sopineet, että kuljettaja pysäyttää vielä ennen lentokenttää sopivalla paikalla, jotta voimme tunkea viime hetken ostokset jo muutenkin pulleisiin matkalaukkuihimme.

Kuljettaja tietenkin unohti, mutta terminaalin läheisyydessä laukut nostettiin parkkipaikalle. Noloa! sanoo mummo. En pidä yhtään siitä, ette joudun katseiden saati sitten huvittuneiden tuijotusten kohteeksi matkalaukku sepposen selällään. Sain kuin sainkin juuston ja likomärät uimakamppeet sullottua kuljettajan avustuksella matkalaukkuun.

Tavaraa oli enemmän kuin koskaan. 23 kiloa ja 65 grammaa kertoi lentokentän vaaka. Aika tarkkaa hommaa summamutikassa pakattuna.
Kreetalla vaatii erityistä luonteenlujuutta olla ostamatta yrttejä, jotka tuoksuvat jumalaisilta; viinejä, jotka pyörryttävät maullaan sekä prosenteillaan; öljyjä, joita paikalliset rinta rottingilla luonnehtivat maailman parhaiksi, ja tietenkin luonnonkosmetiikkaa, jolla rypyt oikenevat tuota pikaa.

Kotona aamuyöstä yritän avata laukun ja pelastaa juuston kylmään.
Numerolukko ei aukea. Levyn on täytynyt liikahtaa kuljetuksessa. Aamulla vielä epätoivoinen yritys kokeilemalla viereisiä numeroyhdistelmiä. Ei aukene.

Lukonavaaja Tuhattaiturin puhelinvastaaja kertoo olevansa paikalla kahden päivän päästä, maanantaina. Vieraat tulevat päivän päästä.

Vasaralla lukko aukeaa. Juusto pääsee jääkaappiin ja märät vaatteet sinne mihin ne kuuluvat. Koeluontoisesti napsautan lukon kiinni. Jospa laukkua vielä voisi käyttää. Kiinni pysyy. Taas tarvitaan vasaraa.

Matkalaukku aukeaa vasaralla _MG_1013 pikkukoko

Satasen Samsonite tärveltyi mutta neljäntoista euron juusto pelastui. No joo! Tyyristä oli.

Miltäkö juusto maistui? Suolaiselta.
Kovaakin oli. Miten lie siellä Kreetalla saivat graviérastaan niin nättejä puikkoja punaviinin seuraksi.

Siellä missä pippuri kasvaa

Melkoista menoa. Slovakiasta kotoisin oleva kuljettaja kaasutteli suruttomasti. Minubussi pysyi tiellä ja porukka penkeillään koko 230 kilometrin ajan.

Yksi kohteistamme oli pippuripuun kupeessa oleva Taverna Piperia Pefkin kylässä (lähellä Ierápetraa)

Tavernan omistaja, Fanis Eikosipentakis oli ehdokkaana 20.9.2015 parlamenttivaaleissa. Ei kuitenkaan päässyt parlamenttiin.

Nikos Deligiannis tarjoilee mezen toisensa jälkeen_MG_9939 pikkukoko

Nikos Deligiannis tarjoili mezen toisensa jälkeen. Taustalla Piperian omistaja Fanis Eikosipentakis.

Mezet _MG_9895 pikkukoko

Xigalo – tuoretta vuohenjuustoa lampaan maidossa, täytettyjä kesäkurpitsan kukkia (kyllä, kukkia!) riisin kera paistettuana sekä tuoreena, staka-munakasta, fenkolipiirakkaa, juustopiirakkaa, Piperian omaa salaattia, savustettua possua, luumujälkiruokaa (tosi makeaa).

Kesäkurpitsan kukkia -näitä söimme juuri täytettyinä IMG_0006  pikkukoko

Kesäkurpitsan kukkia -näitä söimme täytettyinä.

 

Kuten hyvään tapahtumaan kuuluu, seuraa yllätys.Iäkäs rouva, Ourania Remountaki tuo retkueellemme kaktusviikunoita. “Tämän aamun sato tarjotaan vieraillemme”.

Ourania Remountaki tuo retkuellemme kaktusviikunoita IMG_9954 pikkukoko

 

Nirso kaveri

Reissun neljäntenä päivänä ryhdyin epäsosiaaliseksi. Kun saimme vapaaillan seitsemästä eteenpäin, irtauduin muusta porukasta ja hakeuduin yksikseni illalliselle. Tämä siitäkin huolimatta, että kreikkalaiset pitävät yksin syömistä säälittävänä.
Asetuin rantaravintolaan kävelykujan välittömään läheisyyteen, katse kohti sysimustaa merta ja salamoivaa taivasta. Pikku pala vegepitsaa ja lasi pari punkkua riittäisi kaiken kreikkalaisen herkuttelun jälkeen.
Sateen vuoksi kävelijöitä kulki harvakseltaan, mutta pian näin jotain tuttua. Rannalla aamu-uintieni aikoihin vaeltanut kulkukoira pysähtyi tapittamaan minua. Miten hellyttävään kurttuun se kuononsa saikin!
En ehkä olisi saanut antaa sille ruokaa, mutta kun tilaamastani pitsanpalasta keittiö oli luonut pellinkokoisen, päätin heittää kurttunaamalle palasen. Koira näykki pitsasta hieman juustoa, heittäytyi selälleen ja ryhtyi nuolemaan takamustaan. Joo, uroskoira oli. Puhdistautumisen jälkeen koira vilkaisi pitsaa, nappasi sen suuhunsa ja hyppäsi kukkapenkin ylitse ja palautti palan jalkojeni juureen.
Viereisen pöydän briteillä oli hauskaa. Miten noin laiha koira voi olla noin kranttu. Itse mietin mitä minun pitäisi ajatella vegepitsasta, joka ei kelpaa edes kulkukoiralle.

Rantojen yövuorolaiset

Kun turistit siirtyvät rantatuoleistaan hotelleihinsa valmistautumaan iltarientoihin, rannalle ilmestyvät yövuorolaiset, kulkukoirat. Ne jolkuttelevat tyhjällä rannalla. Joskus aamuyön tunteina rantahotellien vieraiden yöuni saattaa keskeytyä koiralauman keksinäisiin välienselvittelyihin.

Aamulla rantahiekka on täplittynyt tassunjäljistä. Varhaisimmat uimarit saattavat törmätä läjiin, johon ei mielellään astuisi. Ne kuitenkin pikaisesti rantabaarien avauduttua lakaistaan jäljettömiin.Kulkukoirien jäljet ja jätökset lakaistaan aamusta jäljettömiin pikkukuva_MG_0015

Hauskaa hammaslääkärissä

Paikka irtosi hampaasta. Matkailijan kauhunhetki. Niin siinä kävi, että lihassa oli yllättäen luunsiru ja reipas puraisu irrotti paikan. Eikä antanut armoa. Hymyyn ilmestyi reikä kahden etuhampaan väliin. Seuraavana aamuna pitäisi jatkaa matkaa muiden mukana tiukassa aikataulussa. Mistä löytyisi hammaslääkäri?

Onneksi lähtö seuraavaan kohteeseen oli vasta lähempänä puoltapäivää ja respassa neuvokas virkailija sai järjestettyä ajan omalle hammaslääkärilleen ennen varsinaisia potilaita.

Harvoin minulla on hauskaa ollut hammaslääkärissä, mutta nyt oli. Eikä edes sattunut.

Ensin tietenkin puhuttiin lomakokemukset ja muut. Hieman hermostutti ajankäyttö, näinkö joudun pidättelemään muuta retkuetta kun matkalaukun pakkaaminenkin on vielä kesken. Mutta ei, hammasrivistö saatiin kuntoon ripeästi. Vielä ehdimme ottamaan tuplaselfietiäkin ja jutustella niitä näitä.
Matka takaisin hotelliin sujui helpommin kuin meno hammaslääkäriin. Opiksi seuraava kertaa varten: ohjelappu myös paikallisella kielellä ja kirjaimistolla. Eivät osanneet aamutuimaan tapaamani iäkkäät ihmiset neuvoa minua, kun eivät tainneet ymmärtää englanninkielistä ohjelappustani.
Jos Kreetalla on pakko puraista hammas rikki, tehkää se Sitiassa. Siellä mukava hammaslääkäri saa hymyn kohdalleen. Vastaanotto löytyy bussiaseman läheltä,  osoite Panagouli Alexander.

Kuvassa Emmanouil-I.-Foundoulakis, joka korjasi hymyni ennen Sitiasta lähtöä.

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)