Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Kostamus

Täytyyhän sitä esittäytyä ennen kuin riisuuntuu

Taisin loukata Sergeitä.

Tulimme illansuussa takaisin Kostamuksen majapaikkaan ja tarkoitus oli jatkaa matkaa kävellen heti aamiaisen jälkeen. Huonekaverini pitää uimisesta kuten minäkin. Mukavaa saada seuraa aamu-uinnille, erityisesti kun Kotirannan majatalosta on hieman matkaa Kontokkijärven rantaan.

Sinä aamuna uintipaikassamme istuskeli mies. Maassa hänen vierellään makasi puoliksi suomustettu kala, mutta mitään kalastusvälineitä ei näkynyt.

Ongelma!

Uimapuvut olimme jättäneet mökkiin, sillä lähdössä kun olimme, emme halunneet kastella niitä. Kämppis livahti uimaan puskien takaa mutta minä jäin yrittämään miestä pois.

Yritin englanniksi, mutta pian havaitsin turhaksi. Mies oli kännissä kuin Kontokkijärven käki.

Sergeiksi esitteli itsensä. Näytti osaavan muutaman sanan suomeakin.

”Sergei ei näe”, hän peitti silmänsä.

Yritin vielä lahjoa vatruskalla, piirakalla jota en ollut jaksanut illallisella syödä ja jonka olin aikeissa syöttää linnuille.

Ei hyvä. Sergei järjesteli humalan rentouttamat kasvolihaksensa ja tuhahti närkästyneen oloisena: ”Minulla on kyllä rahaa”.

Uimamieli voitti häveliäisyyden. Sitä paitsi Sergein muistikuvat olisivat varmaan niin hataria hänen humalasta herättyään, ettei niistä kannata kantaa huolta.

Aamiaisella kämppis naureskeli: ”Ai, tiedät miehen nimenkin. No täytyyhän sitä esittäytyä ennen kuin riisuuntuu.”

Matka jatkuu. Matkatoimiston johtaja Olga tulee paikalle kertomaan tulevien päivien ohjelmasta.

Huomioliivien jako, matkalaukut huoltoautoon ja astumaan.

20160726_094228 Vienan Karjala, Kormilo

26.7.2016

Väinämöinen urheiluhallin seinässä

Täällä Vienan Karjalassa Kalevala tuntuu merkitsevän tavallisille ihmisillle enemmän kuin mihin omassa elinympäristössäni olen  tottunut.

Minulle, koulussa Kalevalaan kyllästetylle, näyttäytyy aivan uusi maisema. Matkassa mukana oma Väinämöinen, joka rustaa runoja paikan päällä. Oman mallinsa mukaisia, mutta kalevalamitassa.

Väinämöinen kitetyttää Kalevalan runomitan lyhyen oppimäärän: kahdeksan tavua, parittomat painollisia.

Majapaikassamme joku luki hyllystä löytämäänsä Kalevalaa. Tuli lähes hiki.

Mieli palasi (esi)teiniaikaan ja espoolaiskoulun luokkahuoneeseen, jossa hikipakolla opiskeltiin Kalevalaa. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala olikin sitten seuraava, johon tartuin. Kolmekymppisenä, äidiksi itse tulleena.

Luin alle kouluikäiselle muksulle Koirien Kalevalaa ja hän sen innoittaman päätti mennä naimisiin Väinämöisen kanssa. Sittemmin suunnitelmat ovat muuttuneet.

Näitä taustoja ajatellen on ihme, miksi innostuin Via Kalevalaa -kävelystä ja olen täällä runonlaulajien mailla.

Miljoona linnunpöntöä

 

Oli meillä ihmettelemistä näissä puissa roikkuvissa luovuuden ilmentymissä. Niitä löytyi Kostamukseen liepeiltä  vaikka millaisia. Erilaisista jätteistä tehtyjä. Mahtaakohan täällä olla sama Miljoona linnunpöntöä -kampanja kuin Suomessa?

Kuvassa Leenan tyylikäs


yhdistelmä. Hän vaelsi kanssamme rajalta Kostamukseen.

Paikallinen media tekee juttua

Lepopäivät meneillään. Ydinporukka on vaeltanut jo puolitoistakuukautta – yli 800 kilometriä. Pari kävelijää aloitti Kuhmosta ja minä ja eräs toinen nainen vasta rajalta. Meille tämä on leppoista – vähän liiankin leppoista ainakin minulle, jonka vaellusvarvasta kutittaa. No levätä täytyy niiden jotka ovat jo pitkän reissun kävelleet. Ovat yöpyneetkin matkailuvaunuissa – huh – mutta nyt pääsevät oikeaan sänkyyn ja lakanoiden väliin.

Paikallinen media 64parallel.ru haastatteli kävelijöitä.

2016-07-24 10.10.50

Ydinjoukkoon kuuluva Väinämöinen ottaa torkut. Monta mediatapahtumaa on sisältynyt yli 800 kilometriin.

Astuvat tietä myöten – rajalta Kostamukseen

Tällä kokoonpanolla lähdimme ylittämään Venäjän rajaa ja kävelemään kohti Vienan Kalevalaa. Tarkkana saa olla maahansaapumislomakkkeen – pumaskan – kanssa. Se kirjoitetaan kahtena samanlaisena kappaleena, joista toisen saa mukaansa leimojen kera. Siitä tulee pitää hyvä huoli, sillä maasta poistuessa sitä tarvitaan.

Minulta ottivat molemmat kappaleet Venäjän tullissa. Onneksi olin valppaana ja palasin pyytämään toista kappaletta takaisin. Ryhmämme venäjäntaitoinen  Nelli avusti. Joku väläytteli jopa sakkoja mikäli lappu häviää, mutta liekö totta tapauksessani. Mehän tulemme takaisin samaa kautta ja laput ovat molemmat tullin hallussa.

Olin valppaana siis pumaskan kanssa, mutta valppaana oli rajavartiostokin. Matkanjärjestäjämme ajoi meidät bussilla Venäjän puolen sallittuun aloituskohtaan, josta lähdimme sitten astumaan – paikallinen ilmaisu kävelemiselle – kohti Kostamusta. Ehdimme kävellä jotakuinkin puolitoista kilometriä ennen kuin eteemme pöllähti pari virkapukuista. Passeja, viisumeja  ja pumaskoja pyöriteltiin. Sinne tänne soiteltiin. Meillä oli kyllä raja-alueen kulkuluvat etukäteen hankittuna, mutta säännöt olivat ehtineet muuttua. Ei auttanut kuin kiivetä takaisin bussiin, joka kuljettajineen oli hälytetty paikalle tilannetta selvittämään. Niinistöä on näköjään kuunneltu. Ottavat osissaan rajavalvonnan. Mutta mehän olimme menossa poispäin Suomesta…

Kävelymme kutistui pikku lenkkiin luonnonpuistossa, jonka jälkeen kuljettajamme ajoi meidät viiden kilometrin päähän Kostamuksesta. Sieltä jatkoimme tienlaitaa kohti majapaikkaamme. Sekin oli huomattu.  Kun pääsimme perille Kotirannan hirsimökkiin Olgalle, matkatoimiston johtajalle oli jo ehditty soittaa paikallisesta poliisista ja kysellä mitä ne siellä tietä myöten astuvat, kun polkuja pitkin olisi turvallisempaa. Niinpä. Siinä on Kostamukselle ja reitin varrella Suomen puolella oleville paikkakunnille kehityskohde tulevia ajatellen. Polkuja ja opasteita.

Kuvassa olevat vuosiluvut: Projekti on pitkäaikainen. Nyt on pilottivuosi ja vuoteen 2035 mennessä idean isän Antti Holopaisen (kuvassa oikealla) haaveena on aikaansaada yhtä toimiva matkailureitti kuin pyhiinvaellusreitit Santiago de Compostelaan.

Karjalat ojennukseen

Mitenköhän saisi nämä karjalat ojennukseen? On karjalaa kartassa ja tölkissä. On luovutettua Karjalaa, Vienan Karjalaa, Karjalan tasavaltaa, Etelä- ja Pohjois Karjalaakin. On kieltä ja murretta.

Yritän googlata tarkempia karttoja Lönnrotin kävelyreiteistä, sillä aion ilmoittautua Via Kalevala -kävelyyn. Reitti kulkee Sammatista Uhtualle. Vartiuksen raja-asemalle asti reitti näyttää selvältä, mutta sen jälkeen kaikki muuttuu vaikeaselkoisemmaksi. Kirjaimet tekevät tepposia. Ja paikannimet, kun niitä esiintyy suomalaisten nimien lisäksi venäjäksi ja karjalaksi.

Kokonaisuus hahmottuu paremmin kun käyttää paperikarttaa, luulen. Noudin kirjastosta karttakirjoja. Yhä hämää vielä nuo paikannimet ja sekin että Karjala on pilkottu erilaisiin karjaloihin.

Googlasin vaihteeksi. Kostamuksen kartta löytyi.

Ja mitä sieltä tulikaan esiin! Street view, jossa istuskelee Kekkonen ja Kosygin.

”Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja Aleksei Kosyginin ja Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkosen muistomerkki paljastettiin 14. syyskuuta Kostamuksessa.” kertoo Virallinen Karjala -nettilehti 14.9.2013.

 

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)