Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

kielikurssi

Sattuman sanelema kielikurssi – Ecuador

Takaisin Suomessa pitkän ja vaiheikkaan matkan jälkeen. Minulta on kyselty miten päädyin kielikurssille juuri Ecuadoriin. Kysymykseen ei löydy kovin järkevää vastausta.

Jonkinlainen sattuma.

Espanjan taidot vaativat kohennusta.  Tein apurahahakemusta Jokesiin (Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö). Kiire oli. Googlasin kielikurssit Etelä-Amerikassa, sillä Espanja kulttuurialueena oli jo ennestään tuttu, mutta Etelä-Amerikassa en ollut koskaan aiemmin käynyt.

Ecuador pullahti googlesta päällimmäiseksi. Hieman väljyyttä laitoin hakemukseeni: ”Ecuadoriin tai muuhun espanjan kieliseen maahan Etelä-Amerikassa.” Kun apuraha myönnettiin, kartoitin muitakin mahdollisia maita, mutta Ecuador valikoitui.

Ihan hyvä valinta sillä Ecuadorissa puhutaan hyvää espanjaa. Kieli soljuu hitaammin kuin Espanjassa ja on siten helpommin ymmärrettävää.

Tehokkaita yksityistunteja

Kahden viikon aikana sain yksityisopetusta. Ensimmäisen viikon aikana neljä tuntia päivässä Simon Bolivar -kielikoulussa Quitossa Adrianan kanssa, toisen viikon Amazoneilla Gaia Lodgessa kaksi tuntia päivässä Tómasin opissa.

Molemmat opettajat osasivat laatia minulle sopivan ohjelman. Lehtikirjoittamista varten täytyy oppia kuulemaan täsmällisesti, sävyerot huomioiden.

Adrianan kanssa opiskelin verbimuotoja, joita tottavie riittää. Ecuadorilaisten arkisia asioita, naisten asemaa, tapoja, uskomuksia ja vaikka mitä ehdimme sivuamaan.

Tómasin kanssa keskityimme politiikkaan (maan 70 puolueesta! kymmenkunta käytiin läpi), talouteen ja ecuadorilaisten elämään. Kielioppi tuli siinä sivussa, ei kirjoista päntäten, vaan Tómas hienovaraisesti korjaili puheeseeni livahtaneita pahimpia virheitä. Hän näytti innostuneelta opettamisestani. Tunnit venyivät joka päivä. Hyvä minulle. Vielä paluumatkalla Quitoon täsmentelimme autossa yksityiskohtia.

Molemmissa paikoissa järjestettiin myös vapaa-ajan ohjelmaa. Tuntien aikana opittuja asoita pääsi käyttämään vapaa-ajalla. Amerikkalaisia kun vältteli. Heitä yleensä on useita paikassa kuin paikassa ja sen mukaan puhe helposti kääntyy englannin kielelle.

 

Avauskuvassa Isaias näyttää miten valmistetaan käsintehtyä suklaata.

Suuri perhekokous

Tänään keskustelimme ecuadorilaisten perhe-elämästä sekä sosiaaliturvasta ja sen rahoittamisesta. Verojen välttely, korruptio ja raakaöljyn barrelihinta tuntuivat olevan suurimpia harminaiheita.

Nykyisen presidentti Lenin Morenon vaalilupaus nostaa erittäin köyhien ( 10 % kansasta, jotakuinkin 1,7 miljoonaa henkeä eli perhe,  joka tienaa alla 80 dollaria kuukaudessa) sossuavustus 70 dollarista 150 dollariin herättää kysymyksen miten tuo kaikki rahoitetaan. Ope Tómas kertoo, että USA on vaihtanut öljyntuotantoprosessia. Uudella menetelmällä USA pystyy tuottamaan enemmän raakaöljyä, mutta ympäristövaikutukset ovat kyseenalaisia.  Enemmän öljyä, halvempi tuottajahinta. Ei hyvä Ecuadorille, jonka suurin osa tuloista saadaan öljystä.

Tómasin perheen kuvaaminen vaati piirustuksen tuekseen. Hänellä on kolmetoista sisarusta! Ikähaitari 49 – 74.

Selitys: äiti on ollut naimisissa kahdesti. Ensimmäisestä liitosta yksi lapsi, toisesta viisi +seitsemän bonuslasta miehen edellisestä liitosta.

Parin viikon päästä heillä on kaksipäiväinen perhekokous, jossa läsnä sisarukset puolisoineen ja lapsineen. Mahdollisesti myös 102-vuotias isoäiti, ainut vanhan polven elossa oleva edustaja.  Hän tosin kaatui äskettäin ja on epävarmaa pääseekö lonkkavaivaltaan tänä vuonna mukaan. Kaiken kaikkiaan tätä lähipiiriä on 88 henkeä. Perhekokous järjestetään parin tunnin ajomatkan päässä Quitosta. Koko hotelli tarvitaan majoittamiseen.

 

Tómasin perhekartta Hän on sisarusparven 9. lapsi.

Kun perheestä puhuttiin, kietoutuivat mukaan myös sateenkaariperheet, avoliitto, avioerot ja sen sellaiset.

Ecuadorissa avoliitto (union libre) on mahdollinen. Avopareilla oikeudet ovat samat kuin kirkossa vihityillä. Homot – heitä kyllä vieroksutaan – saavat avoparin statuksen, mutta eivät voi adoptoida lapsia.

Kaksi viidestä avioparista eroaa.

Lapsia keskimäärin 3,7 perheessä. Köyhimmillä (60 %) eniten. Rikkailla ja keskiluokalla (loput 40 %) yksi, kaksi lasta.

Maa on katolinen ja vähän samaan tapaan uskonnollinen kuin Suomi. Paavi on kaukana, kirkossa käydään kerta pari vuodessa.

Tämän kaiken ja paljon muuta Tómas kumosi päähäni parin tunnin aikana.

Kohta lounas ja sen jälkeen alkaa iltapäivän kulttuuriretki.

 

 

 

Opiskelua Amazoneilla

Maanantai. Espanjan opiskelu alkoi tänään. Meitä on täällä Gaia-lodgessa viisi vierasta. Englantilainen ja saksalainen opiskelija, Quitosta mukanamme tullut opettaja ja hänen teini-ikäinen poikansa.  Koska espanjan kielen taitomme ovat kovin eri tasoilla, saamme yksityisopetusta kaksi tuntia päivässä jokainen.

Aloitin heti aamiaisen jälkeen 8.30. Ope intoutui niin Ecuadorin historiasta, alkuperäisväestöstä ja 90-luvun pankkikriisin kuvaamisesta, että unohti lopettaa kahden tunnin jälkeen. Minullehan se opi, sillä asiat olivat tosi mielenkiintoisia. Tiedän hyvin vähän koko Etelä-Amerikasta. Ecuadorkin  piti hakea kartalta, kun tein apurahahakemusta Jokesiin. (Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö)

Avauskuvassa opiskeluintoinen rotsikka.

Emme saa poistua lodgelta ilman opasta edes lähipoluille, koska emme tunne ympäristön vaaroja. Kengät täytyy tarkistaa ennen kuin panee jalkaansa.

En keksi suomenkielistä sanaa lodgelle. Sanakirja antaa mökki, maja ja loosi, mutta mikään noista ei kuvaa paikkaa. Tämä on kaksikerroksinen talonmainen puurakennus, jossa avoimet olohuoneet. Katto suojaa auringolta. Kaksihenkinen keittiöhenkilökunta pitää huolen ravinnosta ja opas aktiviteeteista.

Äänimaailma on vienyt jalat altani. Eilen illalla nukahdin kaikenlaisten lintujen ja sirkkojen ääntelyyn. Viiden tienoilla varis (siltä se ainakin kuulosti) herätti minut. Se varmaan kertoi lajitovereilleen, että kohta sataa, sillä pian raakunnan jälkeen trooppinen sade hulahti taivaan täydeltä. Kaikki tuo on kuin parasta musiikkia.

Jos joskus päättäisin kirjoittaa kirjan, tekisin sen täällä.

 

Gaia-lodgen luokkahuone. OpettajaTómas.

 

Yksityisopetus – hyvä idea

Viikon perusteella lähettäisin jopa tyttäreni tänne opiskelemaan espanjaa ellei tuo liikenne olisi niin kamalaa. Joka päivä lehdestä voi lukea kuolonkolareista. Tarvitaan pataljoona suojelusenkeleitä.

Koulu on hyvä ja yksityisopetus erinomainen idea. Kun tänne asti matkustaa, kannattaa satsata. Sitä paitsi yksityisopetus on edullista.

Neljä tuntia on aivan riittävä määrä. Aamuisin 8.30-12.30. Iltapäivällä sitten läksyjen kimppuun.

Manana-meininki on osoittautunut myytiksi. Bussit kulkevat ajallaan, tilaustaksit tulevat kuin nakutettuna ja koulu alkaa silloin kuin kuuluu.

Kouluni on Simon-Bolivar Spanish School . Cuencassakin olisi mahdollisuus opiskella, mutta valitsin Quiton. En halunnut istua bussissa kymmentä tuntia.

Muitakin vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla.

Eräs samassa Hostal Aleidassa (koulun kautta tilasin) yöpynyt kertoi käyvänsä Universidad Catolica del Ecuadorin tunneilla. Hyväksi arvioi.

Huomenna suuntaan Amazoneille.

Darran hoitoa Ecuadorissa

Tänään perehdyimme open kanssa darran hoitoon. Teema tuli kuin annettuna eilisen  cocktail-illan jälkeen.  Darra on enemmänkin miesten hommia täällä Ecuadorissa. Miehet (ja vapaamieliset naiset) käyvät kavereittensa kanssa pubeissa ja diskoissa.  Perinteiset naiset eivät pubeja harrasta.

Suomessa yleisin darra-ateria lienee pizza. Täällä syödään ”el ceviche”, mereneläviä.  Toki ”el cevicheä” syödään muulloinkin. Hyvää on ilman darraakin, olen maistanut jo monesti.

Kylmän (ja open mielestä kalliin, 7 dollaria) ”el cevichen” kuuma (ja edullisempi, 3 dollaria) darraruokakaveri on yuccasta valmistettu kalaruoka ”el encebollado”.

”El cevichestä” varoitetaan matkaoppaissa. Jotkut valmistavat sen raaoista merenelävistä. Kolerariski.

Open mukaan Perussa suositaan raakaruokia (pescado crudo), Ecuadorissa harvemmin. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ovatko merenelävät raakoja (crudo).

Sanastoa:

comida para asentar el chuchaqui (ruokaa darran hoitoon)

concha (simpukka)

camaron (katkaravut)

pescado (kala)

Lordia ja lakkalikööriä Ecuadorissa

Pari viikkoa on kulunut aika lailla kuivin suin. Ecuadorilaiset tuntuvat olevan mehukansaa. Mehuja juodaan aamulla, lounaalla ja illallisellakin.

Lasillinen viiniä ravintolassa, jos sitä ylipäätään on tarjolla, maksaa lähes yhtä paljon kuin ruoka. Eikä se kummoista ole missään ollut,  ovat maistuneet alkon kuuden euron viiniltä.  Aika pian lopetin kyselemästä viinilistaa, sitä kun ei monessakaan paikassa ole. Yksi viinisortti, talon viini, tuontitavaraa. Ecuador ei kuulu Etelä-Amerikan viinimaihin.

Koulullamme järjestettiin cocktail-ilta. Ensin luulin, että kyseessä on luento, mutta vau! Koulun terassi täyttyi opiskelijoista ja pöytään kannettiin tykötarpeet. Suurin osa täällä tällä hetkellä opiskelevista näyttäisi olevan amerikkalaisia. Pohjoismaita edusti yksi norjalainen ja minä.

Kolme drinksua parissa tunnissa näissä korkeuksissa! Kaksi ensimmäistä oli rommiperäisiä, kolmatta en muista.

Drinksut ryhtyivät elämään kropassani yöllä heräsin samanlaiseen oloon kuin ensipäivinä täällä Ecuadorissa. Päätä kivisti. Aluksi päätäni kivisti hapen puute, tänä yönä darra tai darrasiitto (pikkudarra).

Vinkiksi kaikille kurssille aikoville ja miksei myös muuhun käyttöön. Mieti valmiiksi yksi suomalainen  drinksu.

Kun vuoroni tuli kertoa mistä tulen, mikä on nimeni ja mikä on suosikkicocktailini, en muistanut yhtään suomalaista drinksua. Nyt olisi ollut oiva tilaisuus Suomi-tietouden lisäämiseen maailmalla.

Muistin ainoastaan GT:n. Se onkin ainut drinksu, jota juon satunnaisesti. En kuitenkaan kelpuuttanut sitä tässä yhteydessä kerrottavaksi. Piti säveltää.

Muistin lakkaliköörin vaikkei se ole cocktail siinä mielessä kun haettiin. Maalailin Lapin maisemia ja kerroin että auringonvaloa on tällä hetkellä 20 tuntia vuorokaudessa. Tuosta en ollut varma, mutta mielestäni riittävä tarkkuus tässä yhteydessä.  Voit kuvitella kysymysten tulvaa: miten ihmeessä nukutte jos on aina valoisaa jne. jne.

German, koulun yhteydessä vapaaehtoistyötä tekevä, valmisti malliksi ensin Cuba Libren, sitten Mojiton ja lopuksi kantoi suuren säilönmallisen keittimen, josta laskettiin kuumaa juomaa. Ope arveli, että kyseessä olisi ollut canelazo, paikallinen totijuoma.

Kaikkien näiden drinksujen jälkeenkään kukaan ei tanssinut. Paitsi minä. (Saatoin pakottaa paikallisen lattialle ecuadorilaista tanssia opettamaan. Vanhalle naiselle ei helposti sanota ei.) Musiikkia soittava yritti saada porukkaa lattialle, mutta ei.

Lordi ei saanut kovin suurta suosiota sekään. Ainoastaan norjalainen ryhtyi rummuttamaan pöytää ja taputtamaan tahdissa muut ottivat joukkoselfietä. Voi tuota nuorisoa. Sama juttu olit sitten missä tahansa: hetkessä eläminen tarkoittaa somessa elämistä.

PS.

Joku saattaa ihmetellä miten soittivat Lordia. Minä pyysin musiikkimieheltä. Muutoin olisi italialaisiskelmät saaneet ylivallan.

Marsun elämää Ecuadorissa

Kun opettaja kuuli, että tyttärelläni on kuusi marsua lemmikkinä, hän otti asiakseen hakea materiaalia marsujen elämästä Ecuadorissa.

Marsut ovat monikäyttöisiä täällä. Niitä käytetään ravinnoksi maaseudulla. ”Ei juurikaan kaupungeissa”, arveli ope. Hän arvioi, että ehkä parikymmentä prossaa ecuadorilaisista syö marsua. Ei missään nimessä kaikki.

Marsuille järjestetään nopeuskilpailuja. Kourumaisen radan päähän laitetaan marsujen herkkuruokaa, alfa alfaa. Yleensä kaksi kilpailee. Nopeampi marsu voittaa ja isäntä saa palkinnon,  joka voi olla rahaa tai vaikkapa televisio.

Myös kauneuskilpailuja järjestetään. Marsu puetaan poliisisiksi, jäätelönmyyjäksi, kaniksi jne.  Eräs tunnetuista voittaja on otavalalaiseen (alkuperäisväestöä) asuun puettu marsu.

Santo Domingossa, kahden ja puolen tunnin päässä Quitosta voi saada marsuhoitoa. Samoin Otavalossa. Ikiaikainen julmanoloinen rituaali, jossa marsua pyöritetään alusvaatteillaan olevan sairaan päällä, kunnes marsu taintuu. Sen jälkeen marsun vatsa viilletään auki ja ”tohtori” katsoo sisuksiin. Jos sydän näyttää heikolta, sairaalla ihmisellä on sydänvaivoja.  Jos jokin muu sisäelin on huonossa jamassa, diagnoosi sen mukaan.  Sairaalle määrätään yrttiperäisiä rohtoja vaivan mukaan ja lähetetään kotiin paranemaan.

Helposti lisääntyvä marsu on myös kauppatavaraa sekä ravinnoksi että myös ulkomaille vientiä varten.

Totta kai marsuja käytetään myös lemmikkeinä.

Avauskuvasssa yksi Munkan marsufarmin marsuista. Kaikkia kuutta voi seurata instagramissa #munkanmarsufarmi  ja facebookissa @munkanmarsufarmi

Open antama teksti.

 

Tumma Lenin – Ecuador

Neljä tuntia kahdestaan opettajan kanssa. Aluksi luulin, etten jaksa olla niin intensiivisesti läsnä, mutta hyvin sujuu. Käymme läpi minua kiinnostavia aiheita ja ope panee verbit ojennukseen siinä sivussa. Mikä parasta ei tarvitse odotella muiden muodostaessa lauseita ja miettiessä oikeita sanoja. Sen voi kaiken tehdä itse.

Tänään keskustelimme Ecuadorin presidentistä Lenin Morenosta (Lenin Tumma, vapaasti käännettynä). En tiennytkään, että hän tarvitsee pyörätuolia.  Luimme lehdestä hänen aloittamasta matkailuprojektista. Moreno haluaa edistää liikuntarajoitteisten matkailua.

Teiniraskaudet oli toinen teema. Täällä saa kuka tahansa nainen, iästä riippumatta ilmaisen katumuspillerin julkisesta terveydenhuollosta. Pillerin voi myös ostaa apteekista. Ongelmana on julkisen terveydenhuollon jonot ja teinit, joilla ei ole varaa ostaa pilleriä vaikka se olisi mahdollista. Julkisen puolen lääkärille pääsy saattaa kestää kuukausia, niin kauan että katuminen ei enää auta.

Trumpkin mainittiin ”Que!” -lehdessä. (Vastannee meidän Metro-lehteä) USA:sta on karkotettu 250 paperitonta ecuadorilaista. Merkillisintä, että heillä ei ollut mahdollisuutta edes käydä USA:n kodissaan hakemassa irtaimistoa, vaan joutuivat suoraan lentokentälle. Voisiko olla totta? Nyt he ovat täällä vailla kaikkea.

Ei täällä pelkästään opiskella, vaan kyllä meillä on kahvitauko. Kuvassa open tämän päiväiset kynnet ja kahvikuppi, jota hän käyttää. Kahvi täällä? No joo, kyllä juhlamokkaa alkaa kohta tulla ikävä. Laihanlaista täkäläinen kahvi on paikasta riippumatta.

Tänään oli turkinpippuripäivä. Siitä ope ei selvinnyt. Meni hyvin kunnes marjanmakuinen kuori suli ja suuhun tulvahti varsinainen turkinpippurijauhe. Nenäliinaa ja pahoitteluja seurasi.

 

Salsatunnilla Quitossa

Kielikoulu järjestää myös iltaohjelmaa, joissa syvennytään kulttuurin eri osa-alueisiin. Viikonloppuisin on retkiä.

Tänään ohjelmassa oli salsa. Sehän on mummon mieleen. Jalkoja (omia) tuntui tosin olevan liikaa. Askeleet eivät ole koskaan olleet minun juttuja. Sen verran diskosukupolvea edustan. Mutta eipä tuo menoa haitannut.

Salsa Club Quitossa yksityistunnit maksavat 10 USD tunnilta.

Salmiakkia Ecuadorissa

Aika kauan olen  ilman salmiakkia selvinnyt, mutta eilen oli pakko avata aski. Kuulun ihmisiin, jotka pakkaavat matkalaukkuun aina muutaman salmiakkipastillirasian, jos ei muuten niin  testatakseni muiden kulttuurien edustajien makunystyröitä.  Tämä tapa on perua opiskeluajoilta, jolloin työskentelin vuoden verran Lontoossa hotellissa. Keltanokka kun olin, en tajunnut kuinka haluttu tuo karkki on, kun sitä ei ole saatavilla. Kun minulta kysyttiin mitä eniten kaipaan Suomesta, en puhunut järvimaisemista, vaan salmiakista.

”Tämä on karamelli”, maiskutteli ope Adriana epäuskoisena suutaan kun aamupäivän tunneilla tarjosin hänelle tätä aarrettani. ”Jos sanot kenelle tahansa ecuadorilaiselle tätä karamelliksi, hän nauraa. Meillä karamellit ovat AINA makeita.”

Ei salmiakki niin valtavan pahaa hänenkään suussa ilmeisesti ole. Otti jo kolmannen, kun jatkoimme verbiharjoituksia salmiakin voimin.

Silmät tosin levähtivät Cotopaxin kraaterin kokoiseksi, kun kerroin että meillä on myös salmiakkijäätelöä ja -suklaata.

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)