Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Joulu

Risalamande – tanskalaisten joulujekku

Joulupuuro tanskalaiseen tapaan. Risalamande, vapaasti käännettynä riisiä mantelin kera.  Kuten meilläkin Suomessa on tapana, riisipuurokulhoon piilotetaan yksi manteli. En tiedä kuinka yleistä on, että mantelin löytäjä palkitaan tiskivuorolla, mutta niin meillä kotona tehtiin aikoinaan. Täällä Tanskassa mantelin saajaa odottaa kuitenkin lahja.

Kaikki saavat manteleita kylläkseen, sillä niitä lisätään tehosekoittimella rouhittuna runsain mitoin puuroon. Samoin kermaa. Näin ei varmaakaan ole aina tehty, puuroresepti on muuttanut muotoaan.

Risalamanden valmistamisen alku näyttää samalta kuin kotoisen riisipuuromme. Riisiä turvotetaan suolalla maustetussa vedessä. Turvonneeseen riisiin lisätään maitoa ja haudutetaan kypsäksi. Meillä puuro makeutetaan sokerilla, tanskalaiset lisäävät vaniljatangon.

Nyt tullaan siihen vaiheeseen, johon viittasin Facebookissa. Luulin, että laskevat leikkiä kustannuksellani, kun minulle kerrottiin että puuron voi hauduttaa myös tyynyn alla. Se tarkoittikin tuppervaarakulhoa peiton alla. Tyyny ja peitto menivät minulta vielä siinä vaiheessa sekaisin. Tanskan kielen sanastoa selvensin edellisessä postauksessani.

Esimummojen aikaan puuro haudutettiin padassa heinien seassa. Mikäli oikein ymmärsin siellä nukuttiinkin. Illalla riisi esikeitettiin ja yön aikana puuro hautui padassa siellä heinissä. Jotkut vanhat ihmiset kuulemma vieläkin noudattavat traditiota mutta heinät ovat vaihtuneet peitoksi.  Aamulla lisätään vain mantelirouhe, vatkattu kerma ja se onnenmanteli. No, nuori polvi hauduttaa nykyaikaisin menetelmin.

Täälläkin mantelin saaja saattaa piilottaa mantelin poskeensa kuten Suomessa. Meillä se piilotetaan siksi, että halutaan välttyä tiskivuorolta, täällä siksi, että halutaan tehdä jekkua.  Kaikki tietävät, että vatsa pullistelee äärirajoillaan jouluaterian jälkeen, mutta jokainen haluaa löytää mantelin. Sitä ei löydä syömättä puuroa.

Jotkut tekevät risalamanden kahdessa erässä. Ensin aatonaattona suomalaiseen puurovaiheeseen asti. Syövät sitä lounaaksi ja tuunaavat puuron manteleilla ja kermalla aattoillan jälkivuoaksi.

Tässä vielä syödään pääruokaa. Risalamenden vuoro tuli myöhemmin. Meidän porukan ei tarvinnut piilotella poskeen manteleita, sillä yhtäkkiä niitä alkoi löytyä useammasta suusta. Oliko kyseessä taas joku jekku vai tehosekoittimen laiskuus. Ensimmäisen mantelin löytäjä vaivihkaa siirsi palkintolahjansa pöydän pienimmälle. Lahjakassissani oli vielä yksi paketti, jolle en ollut löytänyt kohdetta. Suomiaiheinen pellavainen astiapyyhe. Tajusin tilaisuuteni tulleen ja laitoin kaikkien neljän mantelinlöytäjän nimilaput tonttumyssyyni. Pyyhe saatesanoineen ”kuuluu kaikille samassa taloudessa asuville  ja paranee käytössä” löysi tiensä viiden hengen perheeseen. He kaikki voivat muistella Suomea kuivatessaan astioita. Huom. Tanskassa ei ole kuivauskaappeja vaan kaikki käsitiski kuivataan.

 

 

Jouluvalmisteluja Tanskassa

Samanlainen härdelli täällä Tanskassa näyttää olevan kuin Suomessakin. Ostetaan, ostetaan. Vain tavarat ja pakkaukset ovat erilaisia. Olen hukassa jo kotikonnuillani, kun joudun uuteen markettiin ruokaostoksille. Mitenkähän kävisi täällä jos joku iskisi jouluostoslistan käteeni ja passittaisi ruokakauppaan.  Varmaan hetken kärryjen sekamelskassa pyörittyäni ja pakkausten tekstejä luettuani  pökertyisin. Toivottavasti konjakkihyllyjen viereen ja joku vanhanajan lääkitsijä kaatelisi sieltä kurkkuuni virkistävää.

Suomessa mesotaan alkoholituotteiden eri myyntipisteiden prossista – ellei peräti kymmenes- tai sadasosista – mutta täällä nurkka-alepoissakin hyllyt notkuvat viinaa, viiniä ja olutta. Kattoa hipoviin tarjouskasoihin törmää jo ulko-ovella. Markettitarjonnan lisäksi porukka käy täydentämässä viinivarastojaan Saksassa siinä missä suomalaiset Virossa. Saksassa viini on kuulemma halvempaa kuin täällä Tanskassa.

Ankkaa ja possua. Aineksia kotona tehtyä risalamandea, suomalaisille tuttua riisipuuroa tuunattuna. Siitä kerron erikseen seuraavissa postauksissa. Sitten on liuta muita aineksia, joiden nimet vaativat vielä tutkiskelua. Tätä kaikkea näytti fredericialaisten ostoskärryihin sujahtavan.

Sokerissa paahdettuja manteleita. Hyvänmakuinen välipala ostosten lomassa. Myyntipisteitä kauppojen edessä.

Joulumieltä kohottamaan tonttulakki.

 

Ehtisikö tämän vielä saada valmiiksi. Optimisteja löytyy. Frederician ainokaisen vielä avoinna olevan lankamyymälän ovi kävi tiuhaan. Hyvä niin. Netti vie bisnekset kivijalkamyymälöiltä täälläkin. Moni on sulkenut ovensa.      husethansen.dk

 

Joulutorin pakkettivalikoimaa.

 

Kukkia, tottakai.

Kynttilä palaa kohti jouluaattoa. Vieressä adventtikynttilä. Sitä poltetaan yksi siivu joka sunnuntai. Näyttipä kaupoissa olevan myös uudenvuoden kynttilöitä. Logiikka sama, siivu joka päivä kunnes tulee uudenvuoden aatto.

Billund – matka jatkuu

Tämä on se kaupunki, jonka kohdalla suomalaisen kieli kangertelee. Pehmeä ja kova pee. Huolellinen ääntäminen on kunniassa. Kuinkahan monta kertaa Helsinki-Vantaan lähtöportin ohi käveli suomalaismiehiä virne suupielessään.

Billundin lentokentällä matkatavarahihnan vierellä piti oikein ihmetellä. Tanskaan olin matkalla, Kreikkaanko päädyin?

 

Matkatavarahihnaa hallitsevan installaation ruokalista.

Helpotuksen huokaus. Tutun näköinen laukku ilmestyy. En missään nimessä olisi halunnut, että hookoo blööt olisivat matkanneet päiväkausia teillä tietymättömillä. Varoittavia esimerkkejä on sekä omasta takaa että muilta useilta eri reissuilta.

Eteenpäin, sanoi mummo sohjossa ja minä Billundissa. Matka jatkui serkun autolla pitkin pimeää taivalta. Pitkä suora tie, välillä yksikaistainen johti parinkymmenen kilometrin päähän Vejlen kaupunkiin. Siellä tervehti uusi näky. Viisi sisarusta. Niitä ei viime reissulla vielä ollut.

Viisi sisarusta on viiden pyöreän kerrostalon rykelmä. Aika hauska. Siellä ne pyöreät paksukaiset loistivat pimeydessä.

Serkku päivitti Tanskan tietämystäni ajomatkan aikana. Sekä Suomi että Tanska keikkuvat vuoronperään maailman vähiten onnettomien maiden tilastojen kärjessä. (Pakko käyttää suomalaista ilmaisutapaa tuon tittelin kohdalla.)  Tanska on tainnut Suomea useammin olla ykkösenä.

Uusinta uutta Tanskan alkoholisoitujen mummojen maailmassa – ja miksei ukkienkin – on kohtuullisen huikan vanhainkodit (vapaa käännös).  Yksi niistä on Silkeborgissa sijaitseva Solgården. Alkoholia saa juoda, mutta hoitohenkilökunta yrittää hellävaraisesti houkutella asiakkaita vähentämään juomista. Ruoka on tärkeässä osassa.  Jonkinlainen ”hyvä ruoka, parempi mieli” -ajatus löytyy taustalta. Kun syö kunnolla, jaksaa kiinnostua asioista ja juominen vähenee.

Perillä Fredericiassa vaikea valinta: olutta 1,8 % vai omenamehua. Otin olutta ja viiniä.

Maallepanon aikoihin kävimme oudonlaisen vuodevaatteita koskevan keskustelun. Kerroin, että minulla on mukana oma tyyny (käytän muotoiltua pientä matkatyynyä, ylellisyys jonka sallin itselleni, sillä matkustaminen on suuri osa työtäni). Serkku silmät ymmyrkäisenä ihmetteli miten sellainen mahtuu matkalaukkuun. Mahtuu, mahtuu.

Kaiken tuloksena heräsin aamuyöstä kankut kohmeessa. Säädin lämpöpatterin täysille ja kietouduin tiukemmin pussilakanaan. Peiton puutetta hieman ihmettelin, mutta päättelin sen johtuvan siitä, että täällä nukutaan lämpimissä huoneissa olihan serkku puhunut pattereista ja lämpötiloista monisanaisesti.  Näitä nukkumistapoja ja -ympäristöjä on nähty vaikka minkälaisia.

Sanasto on sittemmin selvinnyt

  • dyne = peitto vaikka muistuttaa suomenruotsin dyna -sanaa, joka on tyyny
  • hovedpude = tyyny
  • tfeppe = täkki

 

Joulunviettoon Tanskaan

Pitikin hankkia kiire itselleen. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta pakkaaminen jäi viime tinkaan. Samoin kuin tämä tanskalaisten hyggeilystä kertova kirja, jonka jo hyvissä ajoin asetin sängyn viereen. Sain sen pikaluettua lähtöaamuna. Tanskalaiset ovat tehneet kotoilusta maabrändin. Siitä on ahkeraan kirjoitettu Suomen lehdissä ja on mielenkiintoista nähdä miten hyggeillään käytännössä.

Tuliaisiksi toivottiin Fazerin Sinistä suklaata, sitä perinteistä eikä mitään uusia makusotkuja. Turun sinappi, Sininen lenkki ja Koskenkorva-juusto olivat myös listalla.  Arvelin serkkujen muistin tehneet tepposia ja ostin Koskenlaskijaa.

Niin ja tietenkin ruisleipää. Tanskassa saa kyllä tummaa leipää, mutta se on yleensä meidän kokojyväleipää muistuttavaa. Tuore ruisleipä on herkkua.

Ihanaa. Kerrankin helppo ostaa joululahjat.

Viime ostokset survottiin Lähderannan parkkihallissa matkalaukkuun. Aika hyvin mitoitettu! Lentokentän virkailija kertoi, että muutama sata grammaa olisi vielä mahtunut 23 kiloon.

Lento Billundiin. Hyvä yhteys Jyllannin eri kaupunkeihin. Alle kaksi tuntia, Finnairin suora Helsingistä. (Legolandiin matkustaville hyvä vaihtoehto)

Kiva yllätys. Serkut halusivat, että tuon joulupukin mukanani. Joulupukkihan on siis suomalainen. Se on asia,  josta pitää ulkomailla muistuttaa alinomaa, kun ruotsalaiset ja joskus jopa norjalaiset yrittävät omia hänet.  No kuinka ollakaan, joulupukki tallusteli pitkin Helsinki-Vantaan lentoterminaalin käytäviä. Finavian kampanja, jonka tarkoituksena on tarjota mahdollisuus nähdä pukki myös niille, jotka eivät ehdi Lappiin asti.  Lisää voi lukea www.santaclausfinland.fi

Melkein sainkin pukin mukaani. Mutta matkustusasiakirjoja varmaan puuttui ja pukki jäi lentokoneesta. Noin vanhalla miehellä passit ja muut lienevät tsaarinaikaisia. Lupasi kuitenkin tulla aattona perässä.

Joulupuu on kaadettu – Lohjansaari

Melkein kuin silloin ennen. Kävimme kaatamassa oman joulukuusen Martinpihalla Lohjansaaressa. Emme kaataneet kaikkia vaan jätimme muillekin eli huomenna vielä ehtii. Pieni retki oli muutenkin vaivan väärti. Voin vain kuvitella miten kaunista Lohjansaaressa on kesällä. Kaunista oli nytkin kun puut ja pellot olivat huurrutettuja kuin piparimaisema pölysokerilla.

Oli muuten eka kerta kun siippani tarttui joulukuusta hankkiessa sahaan ja vieläpä kuusifarmin isännän mielestä oikein ottein. Kuusen leikkauskohdan tulee olla ”vino”. Varmaan on kyse samasta ilmiöstä kuin leikkoruusujen kanssa. Vinoon leikattu pinta imee paremmin vettä.

Pukki hukassa – Kemi

Mukavia muistoja pöllähti sähköpostiini.  Kemiläinen orkesteri, Erkki Huru Band, on tehnyt joululaulun ja videon. Videolla vilahtelee tuttuja maisemia vuosien takaiselta Kemin matkalta.  Tein päiväreissun Sampo-jäänmurtajalle ja kelluin tietenkin aluksen kupeessa hyisessä vedessä.

Italialainen mies loikki jäällä ja toisti toistamasta päästyään. ”Uskomatonta että allani on metrikaupalla vettä.”

Nyt muutama silloisista kuvistani on päätynyt joululauluvideon kuvitukseksi. (luvallani)

Pukki hukassa videon näet tästä linkistä.

IMG_7099_Sampo_kuvannut_Kirsti_Sergejeff

 

IMG_7023-2BSampo_kelluntaa_kuvannut-2BKirsti-2BSergejefff

Joulupuu on rakennettu – vanhoista ikkunalaseista

Lapuan joulunavausmarkkinat menivät jo, sorry vaan. Mutta joulu tulee joka vuosi ja markkinat järjestetään myös ensi vuonna samoihin aikoihin. Ole valppaana, sillä ne kestävät vain kaksi päivää. Tänä vuonna markkinat pidettiin la-su 19.-20.11 Kultturikeskus Vanhassa Paukussa.

Mutta mahtavaa joulupuuta Vanhan Paukun pihamaalla kannattaa käydä katsomassa vielä tämän sesongin aikana. Sen rakennusaineet on roudattu Lapuan Viron ystävyyskaupungista Rakveresta asti.

Illallisilla Rakveren kaupunginjohtaja Mihkel Juhkami liittyi meidän toimittajien seuraan. Hän kertoi, että joulupuu on rakennettu vanhoista ikkunalaseista ja muusta uusiokäyttöön kelvollisesta jätemateriaalista. Virolaistaiteilija Teet Suur (on oikea nimi, teet suuria joulupuita 🙂 ) loi teoksen Rakveren torille viime vuonna.

”En tiedä mistä ajatus tuoda joulupuu Lapualle syntyi. Sen vaan joku keksi”, muistelee kaupunginjohtaja Juhkami illallispöydässä.

Käytännön mummona ja aikoinaan porakalustoa maailman eri kolkkiin laivanneena tiedän, että jonkinmoisia ponnistuksia lasisen kuorman liikuttelu vaatii ja siksi kysynkin mitä kuljettaminen vaati.

”Jaa, sen jätimme lapualaisten huoleksi. He hoitivat kuljetusjärjestelyt. Me vain annoimme joulupuun.” (ja Yle-uutisten mukaan maksoivat kuljetuksen Lapualle.)

Kulttuurikeskus Vanha Paukku

Lapuan joulunavajaismarkkinoihin, matkailutarjontaan ja yrittäjätoimintaan tutustumisreissun toimittajille järjestivät Matkailutoimittajien Kilta yhteistyössä Lapuan kaupungin kanssa.

2016-11-23 21.17.46

Rakveren kaupunginjohtaja Mihkel Juhkami avaa joulunavausmarkkinat Lapualla Kulttuurikeskus Vanhan Paukun aukiolla.

2016-11-23 21.19.50

Joulupukinkonttiin Lapuan kirkon kattoparruja!

 

2016-11-23 21.20.38

Lumi ehti muuttua rännäksi mutta Polle kyyditsee kumipyörillä.

Kaloreita, katumusta – siis normaalia joulunviettoa

Valmiiseen joulupöytään tänä vuonna. Suuntana Vanajanlinna.

Sunshine on Xmas Eve_MG_1793 pieni

Aurinkolaseja kaipailin autossa. Harvinaista jouluaattona.

 

Vanaja Church_MG_1788 pieni

Vanajan kirkossa järjestetään useita kertoja aaton aikana joulukirkonmenot. Tunnelmallinen tilaisuus kestää reilun puoli tuntia.

Me and my husband on the way to  to Xmas party - this year in sunshine _MG_1801 pieni

Lähestymme juhlapaikkaa.

Joulusaunassa riitti vilinää ja vilskettä, kun sinkkuklubi pamahti paikalle. Nelisenkymmentä jäsentä kokoontui joulunviettoon.

Katumajärveen pulahti moni.  En tiedä mistä järven nimi ja mitä muut katuivat, mutta minä kaduin kaikkia viimeaikoina syömiäni kaloreita, kun tunkeuduin uimapukuun.

A big hole this year Katumajärvi _MG_1825 pieni Cold but not as cold as last time _MG_1897 pieni

Illalla lisää kaloreita. Tämä pienimmästä päästä, mutta juuri ja juuri mahtuu muiden jatkeeksi.

Jälkiruoka Vanajanlinnassa 20151224_200433 pieni

Valkosuklaata ja kärsimyshedelmää.

 

 

IMG_9248 Try ice-swimming pari vuotta sitten

Vielä vertailun vuoksi pari vuotta sitten näytti Katumajärven avanto tältä. Tänä vuonna se oli suurempi – järven kokoinen.

Visualistit – tehkää vallankumous

Suomi on täynnä kolkonnäköisiä kaupunkikeskustoja, joissa kaikenkirjavia laatikkomaisia taloja on aseteltu ruutukaavaan. Rakennustelineitä, kieltokylttiä ja muuta rompetta makaa milloin missäkin.  Voi kun kaupungeissa olisi visualisteja, vaikkapa vapaaehtoisia, katselemassa kaupunkia kauneuden näkökulmasta.

Kuvatessa saa käyttää kaiken nokkeluutensa saadakseen kauniin kuvan. Lumi pelastaa paljon, jos sitä on.

Tässä yksi viimeisimmistä. Yritin ottaa  Hämeenlinnassa kuvan torin joulukuusesta taustana kirkko. Halusin mukaan torin autiuden, vihreät nurmikentät ja auringon säteet mutta en valkoisia ajoesteitä. (Varmaan jossain oli kuoppa tai muu syy, jonka takia nuo torin laidasta laitaan esteet oli paikalle roudattu ja sinne jätetty joulupyhien ajaksi).

Aurinkokin paistoi kauniisti, muttei niin kauaa, että ehdin etsiä sopivan kuvauspaikan. No toisaalta, autenttinen kuva ainakin on.

 

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)