Browsing Tag

Espoo

Ekojoogaa ja festarimummoja

Pieniä ja suuria festareita, siitä on Suomen kesä tehty. Eilen käväisin Auroran kesäjuhlilla. Kyse on tietenkin Aurora Karamzinista, 210 vuotta sitten syntyneestä diakoniatyön uranuurajasta ja seurapiirikaunottaresta, joka vietti kesäisiä kartanopäiviä juhlineen Espoossa, Träskändan kartanossa.

Ekojooga minut sai liikkeelle. En kuulu varsinaisiin joogan harrastajiin, mutta utelias mieleni vaatii tutustumista tähän monimuotoiseen lajiin.

Ekojoogan saloihin meidät johdatti Susanna Hänninen (avauskuvassa). Oman kokemuksensa kautta hän löysi ekojoogan ja nyt ohjaa muita perustamassaan Ekovakaus -yrityksessä.

Kuvan ottamista varten pyysin Susannaa ottamaan jonkun sopivan jooga-asennon. ”Ekojoogassa ei ole varsinaisia asentoja ja venytyksiä. Ekojoogassa vain ollaan”, hän vastasi.

Eli jonkinlaista mielen venyttämistä siis.

 

 

Muutakin tapahtui Auroran kesäjuhlilla

Träskändan kartanon kohtalo avoinna

Träskändan kartanon omistaa Espoon kaupunki. Träskändan kartanon ystävät ry haluaisi pelastaa kartanon kuntalaisten käyttöön. Mittavia korjaustöitähän se toki vaatii.

 

Mahtaako mies pohtia Träskändan kartanon ostoa vai mitä.

Träskändan kartanon sisätiloihin pääsi tutustumaan, mutta huonon kunnon vuoksi vain alakertaan. Usein tätä mahdollisuutta ei ole.

 

Nykypäivän Aurora keräämässä nimiä kuntalaisaloitteeseen Träskändan kartanon pelastamiseksi.

Kuntalaisaloite tässä linkissä.

 

The Trion ensiesiintyminen

Untuvikkobändiksi esittäytynyt The Trio soitti letkeitä sävelmiä. Vasemmalla Marko, keskellä Seppo, vaemmalla Jeppe.

Seppo Sillanpää

Festarimummot Anneli, Hellevi ja Virpi nauttivat Auroran päivien annista.

 

Perinteisiin festariruokiin kuuluu tietenkin makkara. Maissi on uusi tulokas.

Skumppajoogaa automatkan jälkeen + Espoossa tapahtuu sunnuntaina

Jooga tuntuu nyt olevan in. On astangajooga, hatjoogaa, metsäjoogaa, easyjoogaa, heavy metal -joogaa ja sun muuta. Ne, jotka suuntaavat viikonloppuna Espooseen, voivat osallistua ekojoogakävelykierrokselle Träskändan kartanon puistossa sunnuntaina 12.8.  Träskändan kartanon ystävät järjestäää Aurora Karamzinin syntymäpäivän kunniaksi ilmaisen tapahtuman klo 12-17. Samalla pääsee tutustumaan kartanon sisätiloihin opastetulla kierroksella.

Juhannuksena autossa matkalla Puumalaan kehittelin skumppajoogan. Välineiksi tarvitaan Dom Perignonia, Proseccoa, Kuusenkerkkäkuohua, mitä tahansa skumppaa, hätätilassa kossuvissykin käy.  Lasit osallistujien mukaan. Joogamaton voi unohtaa, sillä skumppajoogaaminen käy seisten. Paikaksi valitaan ulkoa tila, johon porukka mahtuu rinkiin ja jossa on laskualusta lasille.

Sitten vaan rinkiin ja jokainen vuorollaan esittelee sellaisen seisaltaan tehtävän venyttelyliikkeen, jonka juuri sillä hetkellä mieluiten tekisi. Kun liike on tehty, hörpätään lasista.

Ah, miten tekee eetvarttia, kun saapuu mökille tai kyläpaikkaan pitkän automatkan jälkeen.

Koska idea syntyi autossa, kuukeloimme lähimmän Alkon. Pientä jännitystä aiheutti, onko Puumalan Alko tilausmyymälä. Ei ollut. Joskus sellaiseenkin on törmätty. Ajettu Alkon sivujen perusteella matkojen päähän ja perillä on selvinnyt, että pitää tilata ja tilaamansa saa parin päivän päästä.

Usko tai älä, juhannuksena tarvittiin kuvan tamineita. Kuukausien helteen keskeltä löytyi muutama viileä – ja erittäin tuulinen – päivä juhannuksen kieppeillä.

Om!

Juhannus pääkaupunkiseudulla – Metrolla metsään ja sinkkubileitä

Suomalainen viettää juhannusta perinteisesti, ja mieluiten veden äärellä. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana alkanut yhä useammin kuulemaan ”vietän kaupunkijuhannuksen”. Se on tietysti mieluisaa Helsinkiin saapuville matkailijoille, sillä onhan mukavampaa nähdä ympärillään muitakin kuin muita turisteja.

Parahiksi juhannuksen alla sain tutustuttavaksi Elli Keisteri-Sipilän kirjoittaman Metrolla metsään -kirjan. 168 sivua kuvauksia paikoista, joihin pääsee metrolla. Kaikki toki eivät ole aivan umpimetsää vaan mukana on myös puistoja ja erilaisia luontokohteita. Ilahduttavan moni kohteista sijaitsee veden äärellä.

Jos juhannussuunnitelmat eivät ole vielä valmiina, muutama Metrolla metsään -kirjasta poimittu idea.  Jos et ehdi kirjaa tähän hätään hankkia, niin nettilinkit auttavat eteenpäin.

Sinkkumummoja kiinnostaa ehkä Eurosinkkujen juhannusjuhlat Espoon Korpilammella. Niistä ja muista Espoon juhannustouhuista Länsiväylän artikkelissa.  Juhannus Espoossa? Juhlia löytyy sekä perheille että sinkuille

Kylläpä löytyy tekemistä, aina ei tarvitse lähteä kauas kokolle.

Hyvää juhannusta kaikille!

Juhannusohjelmaa

Ei tiedossa ohjelmaa juhannukseksi?  Jokunen vuosi sitten päädyimme viettämään juhannusta Espoon Korpilammelle. Lampi, kokko, juhannusauna, pitopöytä ja tanssit. Mitä muuta sitä tarvitsee?

No, me liikunnallisina ihmisinä heitimme rinkat selkään ja kävelimme Viherlaaksosta Korpilammelle ja seuraavana aamuna takaisin. Toki bussillakin olisi päässyt. Ei ollenkaan hassumpi juhannus. Nyt sitä on mukava muistella.

Postasin jussistamme, löytyy tästä.

Katselin juuri netistä hintoja. Ei päätä huimaa, 140 euroa koko hoito yöpymisineen kahdelta hengeltä.

Juhannustarjous Hotelli Korpilampi 

Tapiola on ihan outo – kaupunkikävelyllä

Kävelimme viikonloppuna reittiä Viherlaakso-Kera-Mankkaa-Pohjois-Tapiola. Nostalginen reitti, jota pitkin pyöräilin yritykseni alkuvuosina, sillä toimistoni sijaitsi Tapiolan Keskustornissa. Tällä kertaa suuntasimme elokuviin Kino Tapiolaan.

Mankaan kohdalla kaihertaa aina. Muistan ajan, jolloin pyöräilin lehtomaisemissa Mankkaan suolla. Sittemmin se muuttui golfkenttää myötäileväksi ulkoilureitiksi. Jotain hyvin viehättävää hävisi uudistuksen myötä.

Vessat ovat kaupunkikävelijälle tärkeitä. Hiki tulee halusi tai ei. Repussa kulkee aina mukana pikkupyyhe ja vaihtopusero.
Ensimmäinen Tapiolan kohteemme oli Grilli Toro. Torossa vessoja on vain yksi kummallekin sukupuolelle, mutta eriössä mahtuu vaihtamaan kuivaa päälle. Niin on mukavampi syödä. Koukkukin löytyy eriön seinältä. Reppua varten. Kumma kyllä monessa vessassa on unohdettu tämän pienen hyödyllisen tarvikkeen asentaminen.

Toro kuuluu ravintolamaailman mummokastiin. Ravintolan sisustus henkii 1970-lukua.  Konseptikin kaiketi toimii, sillä ravintolassa ovi kävi tiuhaan. Tarjolla on tuhtia liharuokaa, jolla kävelijän nälkä taatusti talttuu. Kuvaan ruokia nykyään vain erikoistapauksissa. Kaikki tietävät miltä possunleike ranskalaisilla näyttää. Toron tapaan valmistettuna annos tarjotaan paprikalla ja sipulilla. Hyvää oli.

Torosta pääsee Silkkiniittyä halkoen outoon Tapiolaan. Silkkiniitty onkin etäinen muisto siitä miltä Tapiolan puutarhakaupungin piti näyttää. Ja näyttikin alkuaikonaan.

Nyt Heikintorin ympäristö repsottaa remonttia odottamassa. Sisällä kauppiastalossa kaikuu tyhjyys.
Lukevatko turistit vanhoja matkaoppaita ja mitä, sillä silloin tällöin tapaa turisteja hortoilemassa Tapiolan keskustassa. Miksiköhän? Saman tyyppisiä rakennustyömaan ja kerrostalojen risteytyksiä maailmassa riittää.

Jotain uuttakin oudossa Tapiolassa on. Ainoan (se ainoa, heh heh) kauppakeskus ja metroasema sekä ravintola Sandro. Varmaan on muutakin, mutta nämä pongasin tällä reissulla. Metroa hämmästelin jo aiemmin. Se on  kerrassaan sekava, opasteineen, portaineen ja kävelykouruineen.

Sandron ruhtinaalliset vessatilat saivat ihastumaan. Monta eriötä. Koukkukin löytyi. Invavessassa kaupunkikävelijä voi melkein ottaa suihkun. Muuten Sandro on pieni. Niin pieni, ettemme leffan jälkeen mahtuneet istumaan edes baarinpuolelle.

Kino Tapiola ei sovi mummonpätkille. Vaihdoin kaksi kertaa paikkaa enkä sittenkään nähnyt kurkottelematta. Kroppa kenossa katselin Solsidanin, mutta kyllä nauratti.

Avauskuvassa: Taustalla Tapiolan Keskustorni. Garden hotelli oikealla, vasemmalla kulttuurikeskus. Etuallalla tekojäärata luistelijoille, lähellä Tapiolan uimahallia. Se mennee taas remonttiin.

 

Grilli Toron kalustus henkii 70-lukua.

Matkamuistoja – Helinä Rautavaara

Karatalossa (Kotkatie 4, 02620 Espoo)  avattiin tänään Helinä Rautavaaran elämästä kertova pienoisnäyttely. Muutamassa vitriinissä on esillä esineistöä, joita hän on kerännyt matkoiltaan. Lisää löytyy Tapiolassa sijaitsevasta museosta. 

Rautavaaran ensimmäinen Euroopan ulkopuoleinen keräilymatka suuntautui Pohjois-Afrikkaan. Hän oli aviomiehensä kanssa Espanjassa vuonna 1954 ja päätti jatkaa sieltä  Marokkoon, Algeriaan ja Tunisiaan. Matkaa ei tuohon aikaan tehty nopeasti ja mukavasti.   Kilometrit  taittuivat junalla, autolla, liftaten ja välillä kamelillakin.

Rautavaaran suuri toive paikasta, jossa esineet pääsisivät muidenkin tarkasteltavaksi – museo – toteutui 1998. Hän ei ehtinyt kuitenkaan nähdä avajaisia, sillä rintasyöpä vei hänet vain pari kuukautta ennen.

Avauskuvan esineet ovat vuosien varrelta. Kullanvärinen vyölaukku 1990-luvulta. Vau, juhlamalli oikein!

”Helinä Rautavaaran keräämät esineet eivät noudata länsimaista ajatusmallia, jossa arvostetaan vanhoja esineitä. Hän keräsi käyttöesineitä muun muassa toreilta – siis paikoista, joista tavallinen kansa hankkii tavaroita.  Rautavaara keräsi esineitä aina kuolemaansa 1998 asti. Koska esineistö oli meillä totutusta eri lailla arvotettu, sitä ei aluksi osattu arvioida. Jotkut pitivät rihkamakokoelmana”, konservaattori Elina Torvinen kertoo.

Pienoisnäyttelyn avajaiset olivat tänään 12.10.  Näyttely on avoinna 6.11. asti ma-pe klo 9–17, iltaisin ja viikonloppuisin tapahtumien yhteydessä.

”Helinä Rautavaaran matkat ja elämä -pienoisnäyttely Karatalossa 12.10.-6.11.!

Filosofian maisteri Helinä Rautavaara teki elämäntyönsä eri kulttuurien ja uskontojen dokumentoijana. Hän matkusti 1950-luvulla toimittajana Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Etelä-Aasiaan. Hänen keräämänsä rituaali-, käyttö- ja taide-esineet on tallennettu vuonna 1998 perustettuun museoon, joka sijaitsee Tapiolassa.”

 

 

Vieraskirjaan kirjautui nimi toisensa jälkeen.

 

 

Ikärasismia naapurilähiössä

Edellisessä postauksessa taisin jo todeta, että kauas ei tarvitse lähteä kokeakseen jotain uutta. Tänään, ilma kun oli niin ihana, päätin tehdä kauppareissusta tavallista pidemmän. Kävelin silmiähivelevän värikästä metsätietä Viherlaaksosta naapurilähiöömme, Karakallioon. Olen kyllä kuullut maahamme leviävistä muraaleista, mutta ohi korvien on päässyt se, että niitä hommaillaan kotinurkillamme.

Siellä Karakalliossa sain muraalimestarin kiinni lähes itseteosta. Syömään oli kaverinsa kanssa suunnistamassa eikä halunnut enää kiivetä korkeuksiin kuvattavaksi. Sen sijaan hän kaivoi esiin mallin, jonka mukaan hän maalaa muraalia.

Muraalitaiteilija Teemu Mäenpää maalaa Karakalliossa kerrostalon seinään muraalin. Teoksen aihe on karakalliolaiset itse. Suunnitteluvaiheessa hän tutustui lähiön elämään ja asukkaisiin viikon ajan. Maalattavaksi valikoitui talossa yli 50 vuotta asuneen pariskunnan kuva.

Valtavan seinän maalaaminen kestää viikon verran. Mäenpää aloitti maanantaina ja tulevana sunnuntaina työn pitäisi olla valmiina.

Paikalle pysähtyi kanssaihmettelijöitä. Yksi pahoitteli sitä, että muraali maalataan ”Karakallion huonokuntoisimpaan taloon, joka varmaan puretaan pian”.

Yhdessä taiteilijan ja hänen syömäkaverinsa kanssa rauhoittelimme, että kyllä taloja nykyään kai korjataan ennemminkin kuin puretaan.  Toisaalta minä ainakaan en ole asiasta aivan varma. Kyllähän kerrostaloja on maan tasalle pantu täällä pääkaupunkiseudullakin. Ehkä se on järkevää. Mieleen tulee, että sadan asunnon kerrostalon putkiremppaamiseen käytettävällä viidellä millillä ja siihen kuuluvalla hammaskaluston kiristyksellä saisi varmaan aikaiseksi jo aika monta kerrosta.

Pian paikalle sauvoo Mummoakin vanhempi pariskunta. Pahoittelen, jos erehdyin. Iän arvioiminen puolin ja toisin on vaikeaa.  Peilini ovat putsaamatta, rillit ysäriltä ja omat ikävuoteni tuppaavat häipyä mielestä.

”Kaikki täällä köpöttelee rollaattoreilla ja vielä seinillekin pitää maalata vanhoja ihmisiä”, rouva tuskailee.

Totta on, että näin päiväsaikaan silmäiltynä Karakallion ostarin liepeillä väki vaikuttaa olevan niinsanotusti kuudenkympin ja kuoleman väliltä. Nuoremmat ovat toivoakseni töissä.

Ikärasismi työelämässä puhututtaa mediassa, mutta en voinut olla yllättymättä, että söpö iäkäs pariskunta muraalissakin saattaa ärsyttää.

Ritva ja Esko ovat asuneet talossa yli viisikymmentä vuotta. He olivat taloyhtiön ensimmäiset asukkaat. Heidän kuvaansa ikuistetaan talon julkisivuun. Ritva on valmiimpi, Eskoa viimeistellään vielä.

Ikuistaminen on ehkä huono sana. Maalitehtailija on luvannut, että muraalissa käytetty maali pysyy seinällä kymmenen-viisitoista vuotta. Entisissä itäblokin maissa matkanneet kuitenkin muistavat ianaikaisia muraaleja talojen seinissä, jotkut ehkä kunnostettuja, toiset taas  ajan patinoimia.

Karakallion muraali on yksi UPEA17 taidetapahtuman teoksista. Se on julkisen tilan taidetapahtuma, jonka teoksia voi nähdä 13 suomalaiskaupungissa. Espoossa myös Matinkylässä ja Kivenlahdessa.

Esko, toinen muraalimalleista sattui tulemaan kalasaaliineen parkkipaikalle, juuri kun palasin kaupasta.

Kaupunkikävelyllä

Aina ei tarvitse lähteä kauas. Riittää kun lähtee eri suuntaan.  Lauantaina oli aivan mahtava päivä kaupunkikävelyä ajatellen.

Moneen suuntaan olemme jo aiemmin lähteneetkin Espoon Viherlaaksosta. Tällä kertaa suuntasimme Kalajärvelle reittiä Lähderanta-Jupperi-Linnainen-Hämeenkylä-Askisto-Vihdintie-Örkkiniitty (eikö muuten ole ihana nimi!)

Google kertoi matkaa kertyneen 15 kilometriä, jalkani seuraavana aamuna hieman enemmän. Kunnon nilkkoja tukevat kävelykengät olisi pitänyt olla. Lintsasin tässä asiassa.

Avauskuvassa Pitkäjärven rantamaisemia.

Espoon Pitkäjärven rannoilla aika on pysähtynyt huvila- ja mökkikauteen. Tähyilimme samalla josko Jenni ja Sauli sattuisivat lenkille näin hienona päivänä. #Kaupunkikävely #espoo #finland #finnishlifestyle

Nyt siirrytään jo Vantaan puolelle.

Linnaisten kartanon tiluksien väriloistoa. Vantaa

Ainontie 33. Linnaisten kartanon osoitenumero loistaa hohtavan valkoisena punamultatalon julkisivussa.

Hanhet tankkaavat etelänmatkaa varten. Vantaa

Joskus muinoin oli kansakoulu. Hämeenkylä, Vantaa

#kyltit ihastuttavat ja huvittavat kulkijaa #kaupunkikävely #vantaa #finland #finnishlifestyle #Cosyfinland

Vantaalla vaahteratkin ovat värikkäitä. Mietimme kulkiessamme, miksi joissain paikoissa vaahteranlehdet olivat muuttuneet jo ruskeiksi.

Joku muukin on lenkillä.

 

Mätäjoella ja vähän muuallakin – Espoo – Helsinki

Aika lähteä kaupunkikävelylle. Tärkeimmät varusteet maksukortin lisäksi ovat kunnon kengät. Reppu selkään. Reppuun vaihtovaatteet, pikku pyyhe, aurinkolasit, sateensuoja ja juotavaa.

Tämän kertainen kävelymme kesti reilut kolme tuntia. Espoo/Viherlaakso – Helsinki/Sofiankatu noin 17 km. Sofiankatu valittiin päätepisteeksi siksi, että halusimme maistaa paljon poristun Pizzeria Tribunalin tuotteita. Ravintola on erikoistunut napolilaisen pitsan valmistamiseen. Sitä varten tuotiin pitsauuni Italiasta asti. Pari tonnia painava uuni vaati alleen kestävät rakenteet ja sai sopivan tilan hakemisen aikoihin huomiota mediassa.

Espoosta Taliin: 1 ja 4. Kielot ja rentukat kukkivat nyt yhtä aikaa. 2) Kevyen liikenteen väylillä tapaa milloin minkäkinlaisia esteitä. Tässä jätelava, mutta ei siitä ole aikaakaan kun raahasin polkupyörääni ojanpohjia pitkin, koska pyörätiellä seisoi parakki. 3) Mätäjoki, voi mikä nimi! Siellä puskissa pongasi lintuharrastajat.

 

Matka jatkuu Talista Munkkiniemeen

1 ja 2. Entisessä toimistohuoneessani pelaa ilmastointi nykyään. Ns. Koneen talon toimistot muuttuvat pian julmetunhintaisiksi penthouse-asunnoiksi. 3) Siivouspäivä meneillään. Munkkiniemen puistotiellä kirppari. Sivukujilla miehittämätön kirppari . Laatikon sisältö odottaa ottajaansa.

 

Saa ottaa! Ja mehän otamme. Reilun kolmen tunnin kävelyn jälkeen palkinto.  Alkuun Gini ja Tonic ruokaa odottaessa. Pizzeria Tribunalissa GT tarjoillaan teräspillillä varustettuna. (Samanlainen putkilo kuin tyttäreni marsuilla. Nyt tiedämme miltä marsusta tuntuu. Mutta marsut eivät taida tietää, että meillä teräspillistä tulee vettä väkevämpää. ) Vertailun vuoksi tilasimme erilaiset GT:t, toisen palkintojakin saaneella suomalaisella ginillä ja toisen englantilaisella. Pizzeria Tribunali ei ota vastaan pöytävarauksia. Meillä kävi tuuri, sillä pääsimmme suoraan päytään. Siciliana maistui.

Helsingissä tapahtuu – Maailma on tullut kylään

Pakkohan Maailma kylässä -festareilla oli pistäytyä ennen kotiinlähtöä.

Reilu matkailu. Miten siirtäisi kauniit ajatukset käytäntöön? Olen suosinut paikallisia tuotteita ja palveluja jo kauan ennen kuin kukaan puhui reilusta matkailusta täällä Suomessa. Ei mitään pyhimyksenrengasta pään päälle! En vain ole osannut heti yhdistää mieltymystäni matkailun rahavirtoihin. Paikallinen on yksinkertaisesti ollut mielenkiintoisempaa. Miksi juoda tai syödä kansainvälisiä tuotteita, kun voi maistella jotain tyyystin erilaista. Tuota vesien roudaamista Ranskasta Kiinaan ja ties minne, en ymmärrä alkuunkaan. Paitsi jos kohteessa ei ole vettä.

 

Tässä syntyy hennatatuointi. Habiba taiteilee.

 

Ja kun on kerran maailma kylässä, pikku annos tiibetiläistä. Kokkina Tobden.

 

Saunalahti ennen ja nyt

Näitä saisi olla enemmän! Espoon eri kaupunginosien esittelykierroksia.

Viime torstaina matkailualan perustutkintoa Omniassa suorittava Amina Mowjun kierrätti kiinnostuneita Saunalahdessa. Kierros oli hänen opastuspalvelut -näyttötyönsä. Parikymmenpäisen yleisön joukossa opastusta seurasi kolme näyttötutkintoarvioijaa, joista olin yksi.

Vaikka olenkin asunut vuosikymmeniä Espoossa, Saunalahden on alue jäänyt vieraaksi.

Aminan suunnittelema Saunalahti ennen ja nyt -kävelykierros antoi aivan uuden näkökulman tähän Etelä-Espoon merelliseen kaupunginosaan.

Kävimme 1700-luvulta olevan Bastvikin kartanon pihapiirissä. Ikävä kyllä sisälle kartanoon emme päässeet, sillä se on yksityiskäytössä ja asukkaat olivat hiihtolomalla. Saimme kuitenkin kuulla, että perhe pitää kartanossa pientä kahvilaa, joka on avoinna yleisölle joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna. Monet siellä vierailleet ovat pitäneet kartanon maittavista brunsseista. Kannattaa tsekata verkkosivuilta brunssien ajankohdat ja varata pöytä.

2017-02-26 11.05.46

Bastvikin kartano

Kummelivuori

Keli oli sen verran talvinen, että huikealle, sata metriä merenpinnasta korkealle Kummelivuorelle kiipeäminen jäi kesäksi. Sieltä näkee kuulemma pitkälle Espoonlahteen.

2017-02-26 11.09.40

”Kummelivuorella oleva rapautumaonkalo on muodostunut ennen jääkautta. Näitä on vain muutamia Suomessa”, Amina kertoo.

2017-02-26 11.10.26 2017-02-26 11.07.15

 

Saunalahti uudistuu

Kävelimme kaiken kaikkiaan tunnin verran. Amina esitteli meille alueen uusia asuinrakennuksia ja julkisia tiloja.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana uudistuneessa Saunalahdessa asuu 7000 ihmistä. Siellä on 800 oppilaan koulu. Koulurakennuksessa on päiväkoti, esikoulu, ala-aste, ylä-aste, Saunalahden nuorisotila ja Saunalahden kirjasto.

2017-02-26 11.04.23

Korkealle kukkulalle rakennan minä taloni, niinhän siinä mummojen kouluajoista tutussa laulussa sanotaan.