Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

edullinen majoitus

Majapaikat

Olisi hyvä, jos ei saapuisi paikkakunnalle lopen uupuneena. Silloin kaatuu helposti ensimmäiseen tarjolla olevan yöpaikan lähimpään sänkyyn.

Majoitusvaihtoehtoja löytyy. Loppusesongista syyskuun lopussa ja lokakuun alussa omalla reissullani oli lähes runsaudenpula. Periaatteessa pyhiinvaeltajien majataloissa saisi yöpyä vain yhden yön kerrallaan. Jossain oltiin hyvinkin tarkkoja, joissain taas katsottiin matalasesongin vuoksi sormien läpi.

Santiagossa alberguet kilpailevat asiakkaista. Esitteitä oli jaossa jo hyvän aikaa ennen saapumista. Ensimmäinen yö kympin, seuraavat alennuksella. Joissain jopa viides ilmaiseksi. Ei puhettakaan yhden yön säännöstä. San Lorenzossakin vaikka on kunnallinen, pystyi majoittumaan kolme yötä ja sai vielä alennusta.

Paikasta voi päätellä paljon silmämääräisesti: onko raikkaan näköistä, tuoksuista ja minkä oloinen on virkailija.

Yöpyminen samoin kuin peregrino-illallinen näyttää olevan aina yhtäläinen yllätys. Joskus saa reilulla kympillä lähes gourmet-aterian, toisinaan taas vain vatsantäytettä. Vitosen majapaikatkin saattavat olla hyviä.

Aluksi näytti siltä, että yksityiset majatalot olisivat paremmin hoidettuja, mutta ei sittenkään. Kaikki näyttäisi olevan kiinni siitä, kuka majataloa hoitaa. Jotkut kunnalliset tai seurakunnan hoitamat ovat tosi siistejä, toiset taas epämääräisiä. Samoin on yksityisten laita. Oppaista ja keskustelupalstoilta voi tietysti katsoa mitä muut sanovat, mutta väsy ei välttämättä tule juuri sen hyväksi kehutun kohdalla.

Mihin sitten päänsä kallistaakin, uni tulee taatusti. Sen takaa liikunta, ulkoilma ja pyhiinvaeltajan myöhään nautittu illallinen viineineen kaikkineen.

Aamiaiseksi makaronilaatikkoa

Majoituspaikan plus-puoliin kuuluu se ettei tarvitse itse kokata, ellei halua. Sekä aamiaisen että illallisen saa edullisesti ruokala(ravintolassa).

Illallinen on kelpo ravintoa. Lihaa tai joskus jopa kalaa ja perunoita kasapäitten ellei ole valppaana siinä vaiheessa kun virolaisemäntä sen lautaselle annostelee. Salaatit ovat kaalipainotteisia raasteita.

Aamiainen on oma lukunsa. Tänään tarjolla oli liha-makaronilaatikkoa. Sunnuntaina italiansalaatin oloista jotakin. Useimmiten on kuitenkin puuroa ja sellaiseen on jokainen suomalainen varmaan lapsuudessaan tottunut. Puuro on oikeastaan hyvää, sillä se ehtii hautua kauan ennenkuin viimeisimmät – kuten minä – vääntäytyvät aamaiselle. Asiakkaat ovat suurimmaksi osaksi virolais, liettualais, puolalais -taustaisia ja lähtevät aikaisin työihinsä rakennuksille ja siksi aamiaista tarjoillaan jo 5.30 alkaen. 

Emäntä, jonka suupielissa hymy ei juurikaan viivähtele, lupasi – näin olin murahduksen tulkitsevinani  edellispäivänä – tehdä minulle juustoleipiä makaronilaatikon sijaan. Siellä ne odottelivat vitriinissä aamulla.

Kahvi! Muistelen matkoilla ollessani kulkeneeni murokahvipussi käsilaukussa ennenkin. Liekö ollut Virossa. Tämän majapaikan kahvi on niin laihaa, että sen avulla pysyy unessa pitkälle iltapäivään.

Foncebadenin alberguet

Nyt se on nähty, tyly asiakaspalvelija, harvinaisuus näillä main.

Foncebadenissa, pikkukylässä vuorten kupeessa valitsin hiljaisimmalta vaikuttavan alberguen, Conventon, koska halusin lukea saamaani kirjaa. Hiljaisena se pysyikin. Olin ainut asiakas sinä yönä, eikä ihme, sillä vastaanoton tyly tyyppi varmaan karkotti herkkänahkaisimmat. Palveluilme jatkui johdonmukaisena aina illalliseen asti, jonka söin lattianpesuveden loiske taustamusiikkina.

Muiden peregrinojen kanssa jaoimme yöpymiskokemuksia. Domus Dei /parroguial moitittiin suttuiseksi. Monte Iragoa kehuttiin – illallinen ja tunnelma huippua.

Foncebaden aamuauringossa

 

Taidemajatalo – San Miguel

San Miguel -majatalon isäntä, Pedro on taiteen ystävä ja tarjoaa maalaustarvikkeet peregrinoille. Monet ovatkin tarttuneet tilaisuuteen; maalauksia löytyy joka puolelta taloa. (Hospital de Obrigo)

Siitä välineet

 

Kuka tahansa voi maalata
Muiden peregrinojen maalauksia

Begoña ja Pedro – alberguen omistaja sisarensa kanssa
Hospitalero on paikan sydän. Tässä vapaaehtoinen hospitalero Alberto vilkuttaa buen camino -toivotuksen keralla peregrinot matkaan. Itse hän lähtee kotiseudulleen takaisin, sillä albergue sulkee talvikaudeksi.

Santa Marian alberguessa tapahtuu

Mihin tahansa majataloon astuukin sisään, takuuvarmasti vastassa on jonkinlainen jalkahoitola. Tässä Carrion de los Condes -kylän Santa Maria seurakunnan majatalon hospitalero puhkoo peregrinon rakkoja ennen yhteislaulutilaisuuden alkamista.

 

Kun rakot on hoidettu, hospitalero ottaa kitaran esiin. Yhteislaulu voi alkaa. Laulut ovat iloisia, eivät muistuta vähääkään meille suomalaisille niin tuttuja virsiä.

 

Yöpymisvaihtoehtoja

Logroñossa kokeilin ensimmäisen kerran seurakunnan tarjoamaa pyhiinvaeltajien suojaa. Se on yksi
monista tavoista laittaa päänsä tyynyyn Santiagon teillä.

Parroquia Santiago el Real -majatalossa, katedraalin kupeessa odotti oikeastaan aika mukavat olosuhteet: sänky makuusalissa, illallinen ja aamiainen. Herttainen Elsa-rouva halasi mennen tullen.

Kun seurakunnan majoituksesta on kyse, uskonnolliset rituaalit kuuluvaat ohjelmaan. Illallisen jälkeen oli rukoushetki ja koska ulkona mellasti ukkonen, meidät peregrinot johdatettiin salaisia kellarikäytäviä myöten katedraalin puolelle.

Kielien sekamelska oli melkoinen, sillä mukana oli kuuden korealaisen lisäksi sekalainen muiden kansallisuuksien joukko.

Pyhiinvaeltajat illallisella

 

Leipää, valkosipulia ja munaa. Siitä syntyy aragonilainen maalaiskeitto.

Aamiaispöydässä sain sisäpiiritietoa Logroñon toisesta majatalosta, albergue municipalista (kunnallinen pyhiinvaeltajien suoja). Ranskalaisnaisen mukaan siellä oli armeijan järjestys ja sängyt niin tiheässä, ettei liikkumaan mahtunut.

Majatalot kilpailevat näköjään keskenään, myös ns. ei-kaupalliset paikat, joihin nämä seurakuntien ja kuntien paikat kuuluvat. Ranskalaisnaiselle oli kunnallisessa majatalossa kerrottu, että seurakunnan majassa joutuu nukkumaan lattialla.

Kunnallisilla majataloilla on yleensä kiinteä maksu yöpymisestä, viidestä eurosta ylöspäin. Seurakunnat taas toimivat lahjoituksilla (donativo) eli lähtiessä laitat kirstuun sen verran kuin haluat. Yksityisiä albergueja löytyy myös paljon. Niissä yöpyminen maksaa muutaman euron enemmän kuin ei-kaupallisissa. Usein ne ovat myös hyvin pidettyjä, siistejä paikkoja.

Jos yksityisyyttä, omaa huonetta ja kylpyhuonetta kaipaa, on paras suunnata hotelliin.

Logroño heräili kun jatkoin matkaa Elsa-rouvan poskipusujen saattelemana. Nuoret kiirehtivät yliopistolle luennoille, katuja puhdisteltiin ja kuppiloiden ikkunasuojia availtiin. Huikea tunne vaeltaa vastavirtaan, ulos kaupungista, toimisto ja koti selässä.

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)