Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Ecuador

Koiranelämää Quitossa

Quiton vanhan kaupungin kujalla näin kuinka kulkukoira kamppaili saadakseen ruokaa sisältävän paketin auki. Paikalle riensi epämääräisiin vaatekertoihin pukeutunut mies ja ryhtyi avaamaan pakettia koiran kanssa. Ensin ajattelin, että onpas kiltti, kun auttaa koiraa saamaan suupalan, kunnes näin, että mies halusi osansa siitä. Kerjäläinen oli kiltti ja kohtuullinen. Hän ei syönyt kaikkea itse, vaan jakoi aterian kulkukoiran kanssa. Ihmisen elossapysymisen halu ei tunne rajoja.

Toisaalta eipä näytä ihmisten vinksahtamisellakaan olevan rajoja.
”La perrita violada” – raiskatun pikkukoiran kohtalo otsikoissa. ”Un individuo abusó sexualmente de la perra”. Piti oikein pyytää Adriana opea tulkkaamaan, että ymmärsin oikein. Kyllä vinksahtaneita riittää joka maailman kolkkaan. Open mukaan näitä aina silloin tällöin tulee esiin, tekijöinä yleensä huumehörhelöt.

Kulkukoiria juosta jolkuttelee erityisesti vanhassa kaupungissa. Jotkut syöttävät ja juottavat niitä. Kuten minä. Se oli luonnollinen jatkumo ravintolan jättiannokselle.

Kaikki vapaana juoksentelevat koirat eivät ole kulkukoiria. On myös huonosti koulutettuja koiria (malcriado) kuten open koira, joka karkailee.
”Se haluaa kavereittensa seuraan, vaikka onkin lemmikkikoira”, nauraa Adriana.

Kun koirakanta kasvaa liian suureksi, levitetään myrkkyä. Eläinsuojeluyhdistykset ovat voimattomia, rahat eivät riitä. Toinen Adrianan tyttäristä haluaisi opiskella eläinlääkäriksi ja ryhtyä auttamaan koiria. Pieni vaellus Quiton kaduilla ja puistoissa vakuuttaa, että työsarkaa riittää.

Näitä syödään Ecuadorissa

Riisiä ja kanaa. Kanaa ja riisiä. Maissia eri muodoissa. Se on perusruokaa Ecuadorissa. Popcornia kaikissa väleissä, jopa lounaalla alkupalaksi. Munia kaksin kappalein heti aamutuimaan.

Tässä joitakin ruokia. Päivitän lisää kun löydän kuvia.

Muutaman päivän Quitossa kävelyn jälkeen alkoi kuvottamaan rasvakeitinten haju. Se tulvahti jokaisesta ravintolasta ja katukeittiöstä.

Katukeittiön tarjontaa. Ecuador

Kanaa aamiaiseksi

Monet näyttivät syövän aamiaiseksi kanaa, mikä tuntuu kummalliselta.

Opettaja Adrianan selitys: ”Kana-riisiannos (arroz con pollo tai seco de pollo, jälkimmäinen tomaattikastikkeessa) maksaa 3,50 USD annokselta. Kun tilaa sen aamiaiseksi, loput voi ottaa lounaaksi. Näin säästyy rahaa.”

Ensimmäisinä päivinä, kun näin quitolaisten kävelevän mustat pussit kädessä ihaillen ajattelin, että hienoa kun keräävät koirien jätteet.  Sitten koitti aika,  jolloin en ravintolassa jaksanut syödä kaikkea ja asia valkeni kun minulle pakattiin dogibagi. Eivät ne mitään koirankakkapusseja olleetkaan, vaan eväspusseja. Ne ovat saman näköisiä kuin kotilähiömme koirankakkapussit.

Aamiaisella. Ecuador, Alausi

Ecuadorilaiset keitot ovat herkullisia

Keittoja: caldos, sopas paksumpi keitto, locros kermainen keitto
Locro de papa – perunaa, avocadoa, juustoa

Encebollado – mereneläväkeitto

Mereneläviä – sanastoa

Pescado – kala
Concha – simpukka
Camarones – katkarapu
Calamares – mustekala
Ceviche – mereneläviä – tosi herkku mutta  tarkista, että on kuumennettu – koleravaara

Vihreä banaani juustokuorrutus . Ecuador

Niitä näitä

Morocho – riisinpuuron kaltainen mutta tehdään riisin sijaan maissista
Quinoa – kvinoa, yhdenlainen viljakasvi, jota käytetään riisin tapaan. Keliaakikot ilahtuvat, sillä kasvi on gluteeniton.
Chifles – banaanilastut – välipala kotoisten perunalastujen  tapaan.

Humitas – jauhetusta maissista tehntyjä kääröjä. Sisältävät sipulia, valkosipulia, juustoa, munia ja kermaa.  Sisältö varmaan vaihtelee.

Cuy – marsu –  ihan totta, syövät marsuja!

Caldo de tronquit –härän penis, hurjan näköisiä toripuodeissa roikkuvia puolenmetrin mittaisia klönttejä, usein seurana kiveksiä.

Näitä juodaan Ecuadorissa

Hedelmämehua – ihan joka paikassa ja aina

Coca-colaa – yleensä kaikki tuontitavara on järjettömän kallista mutta kas kokis ei, varmaan valmistavat sitä lisenssillä tai jotain

Olutta – omaa valmistusta

Mate de cola – vuoristotaudin hoitoon lämmin juoma

Batido – hedelmäpirtelö

Vesi 14,50 dollaria, kahvi 1,50 dollaria. Hah! HaH! Printtivirhe, kertoi tarjoiija.

Canelazo – kuuma toti
Vino Herido – viiniglögi

Canelazo – kuuma toti /Ecuador

 

Ecuadorissakin ollaan huolissaan porukan pulskistumisesta. Elintarvikkeisiin on lisätty rasvan, suolan ja sokerin määrät asteikolla: korkea, keskinkertainen, matala

Onko oikein unohdella?

Tässä ostarissa menee pää pyörälle.

Ehdin jo ostaa kahdet vaelluskengät urheilukaupasta ennen kuin löysin Espiral-ostarin. (Spriaali)

Matkalaukulla on mittansa ja lentoyhtiöllä sääntönsä. Riskillä menin, kun vielä yhdet lenkkitossut ostin Espiralista. Riski kannatti, sillä matkalaukkuni oli keventynyt kuukauden aikana. Moni psykologisesti loppuunkulutettu vaatekappale sai reissun aikana uuden omistajan. Näin ainakin toivoin antaessani (tosi nolona) tai jättäessäni tavaroita hotellihuoneeseen kassissa roskiksen viereen.

Makukysymykset ovat vaikeita ja eri kulttuurien mieltymykset mahdottomia aavistaa. Siksi usein mietin, että kauheeta jos lisään jonkin alkeellisen lajittelumaan jätekuormaa. Onko oikein jättää tai peräti unohdella tavaroita? En tiedä, mutta niin teen. Unohtelen joskus tahallani , esimerkiksi puistonpenkille. Erityisesti jos lähistöllä näkyy rääsyisesti puettuja porukoita. Näin syntyy kotona kaappiin tilaa uusille ostoksille.

Ostamani vaelluskengät näyttivät hyvälaatuisilta. Myyjä vakuutteli vedenpitävyyttä. Jäälläkin pysyy pystyssä. Saas nähdä. Toisaalta, Ecuadorissa on paljon vaellusmahdollisuuksia ja lumihuippuja näkyy myös. Kai niitä kenkiä sitä ajatellen tehdään.

Espiral-ostari sijaitsee Mariscalin kaupunginosassa. Lähellä on myös Mercado Artesanal La Mariscal, katettu torialue, josta löytyy kaikki turistin tuliaistarve. Villapaitoja, ponchoja, peittoja, koriste-esinettä. Voi kun olisin jaksanut katsella alpakka-huivia.

Torilta tarttui mukaan kuitenkin yksi panamahattu. Yhden olin jo ostanut ennen Amazonille lähtöä. Kannattaa tarkistaa hattua ostaessa, voiko hatun viikata pienen pieneksi paketiksi. Se on hyvä ominaisuus matkustavaiselle. Molemmat hattuni viikattiin ja ne laitettiin vielä puuaskiin.

Panamahattu tekeillä. Nimestään huolimatta panamahattu on kotoisin Ecuadorista.

Panamahattu voi maksaa useita satoja dollareita.

Olisin ostanut keittokirjan ”Cocinemos con Kristi”, mutta se oli kaikkialta loppu. Espanjan ope kehui sitä. Se on kuulemma peruskeittokirja, josta suuri osa ecuadorilaisista on  keittiöoppinsa ammentanut. En minä niiden reseptien takia olisi kirjaa halunnut, vaan nimen. Tiedän jo entuudestaan mihin eksoottisen maan reseptit johtavat. Tavaat ensi hiki essussa tekstiä, sitten mittoja, tutkit uunia ja viimein toteat, että jokin raaka-aine vaatii uuden reissun ko. maahan.

Lentokiloista: Kosteat vaatteet painavat enemmän. Ja kosteita ne ovat Amazonin viikon jälkeen. Samoin kuin vaellusmatkoilta palatessa.

Paholaisen nenä – Nariz del Diablo, Ecuador

Huikeiden maisemien reitti. Junamatka Nariz del Diablo: Alausí – Sibambe – Alausí

Junaemäntä kertoo mitä tuleman pitää. Tässä pieni videoklippi

Juna Nariz del Diabloon on Alausin pikkukaupungin vetonaula.

Lisää reitistä ja tilaukset.

 

Kaikki kunnossa? Nariz del Diablo

Tauon paikka henkilökunnalle . Nariz del Diablo

Henkilökunta. Nariz del Diablo

 

Pakko vaan luottaa että pysyy raiteilla.

 

Katso myös video: Värikäs paikallisten tanssiesitys. Kukaan ei kuristunut nauhoihin.

Lopuksi tanssitaan. Kaikki mukaan lattialle. 

Alkuperäisväestössä on tosi pieniä ihmisiä. Jotkut ovat kuin nukkeja.  Esim. videolla noin minuutin kohdalla aloitan tanssin miehen kanssa, joka on minua olkapäähän asti. Ja minä olen tosi pätkä – 158 cm.

Huh, huh! Oli sydäri lähellä. Onneksi olimme vaan 1800 metrissä, emmekä vaikkapa pääkaupunki Quitossa joka on vielä kilometrin verran korkeammalla.

Kuivan kaupungin kampaaja -Alausi, Ecuador

Riobamba oli oikein mukava kaupunkituttavuus. Paljon rauhallisempi kuin Quito, mutta oikeastaan valitsimme sen kohteeksi vain siksi, ettemme halunneet istua bussissa Alausiin asti yhtä kyytiä. Sitä paitsi nimi Riobamba kuulosti kivalta. Varsinkin kun kymmenet lipunmyyjät huusivat sitä Quiton linja-autoasemalla juuri ennen bussin lähtöä.

Alausiin halusimme siksi, että sieltä lähti juna Nariz del Diabloon (Paholaisen nenä). Quitossa Plaza Granden turisti-info järjesti meille liput tuolle hurjaksi luonnehditulle kahden tunnin junamatkalle.  Netistäkin olisi voinut varata. Jopa luottokorttimaksu kävi. Junassa on tilaa vain 58 hengelle, siksi kannattaa varata etukäteen.

Alausi on pikkukaupunki, oikeastaan kyläpahanaen. Mainittavimmat avut ovat juna-asema, ja niille jotka haluavat vierailla Incapircaan raunioilla, taksimatka on lyhyempi kuin esimerkiksi Cuencasta. Eli jos aikataulu sallii kannattaa Incapircaa varten varata aikaa. Meillä aikataulu ei sallinut vaan piti palata Quitoon.

Tulimme Alausiin jo edellisenä iltana ja yövyimme Hotel Europassa, bussiasemaa vastapäätä. Junareissun jälkeen yövyimme vielä yhden yön.

Aika kuiva kaupunki. Oluttakaan ei saa ruoan kanssa kuin yhdestä kuppilasta. Tarvitsevat lisenssin alkoholia varten ja koska ecuadorilaiset juovat mehua ruuan kanssa, ei kannata varmaan maksaa lisensseistä ellei ole riittävästi turisteja.

Kun mitään mainittavampaa tekemistä ei kylässä ollut, niin päädyin kampaajalle. Pitkät hiukseni olivat yhtä takkua samppoon ja veden yhteensopimattomuuden vuoksi. Kymmenen viimeistä senttiä piti saada pois, jotta kampa menisi läpi.

Hiustenleikkaus maksoi 3,50 usd. Pelkkä  leikkaus, sillä kampaaja ei voinut pestä. Kaupungista veden tulo keskeytyi  korjaustöiden vuoksi. Mielessä kävi, mitenköhän jos olisin uskaltautunut tilaamaan hiusten värjäyksen ja väri olisi jo päässä, kun vesihana vaikenisi.

Mallia valitaan kirjasta.

Matka jatkuu – maisemat muuttuvat jylhemmiksi

Busseissa rahastaja huolehtii matkustamosta, kuljettaja ajamisesta ja matkustajat hermoistaan. Aina ei ole yhtä leppoisaa menoa kuin tällä videolla.

Rinteet, rotkot ja kippuraiset tiet toivat jännitystä matkan tekoon mitä lähemmäksi saavuimme Alausia, seuraavaa kohdettamme. Lisämausteena vaarallisen näköiset ohitukset, vastaantulevat ajoneuvot ja täysin erilainen ajokulttuuri mihin Suomessa ja Euroopassakin on totuttu. Täytyy vain luottaa, että kuljettajat osaavat asiansa.

 

Musiikki kuuluu asiaan. Korvia täytyi oikein höristää, kun bussin kaiuttimista kaikui tuttu iskelmä. Aikuinen nainen.  Kaikkien karakebaarien ikikailotus ja sävel joka tulee ensimmäiseksi mieleen kun joku sanoo nimen Paula Koivuniemi. Soi se täälläkin,  mutta espanjaksi.

Onneksi ei näytetty toimintaleffaa kuten Quitosta tullessa. Oli kuin maailmansota olisi meneillään kun toimintaelokuvan äänet kaikuivat. Korvatulppia kaipasin. Nyt olisi ollut mukana, mutten tarvinnut. Musiikki on mukavaa.

Kun bussi pysähtyi, sisään marssivat kaupustelijat. Mehua, jäätelöä, välipaloja, vaikka mitä.
Myyntipuheet ovat moninaisia.
Kerjäläinen ja lapsi saa lompakon avautumaan.
Jotkut tarjosivat maistiaisia. Ole siinä sitten ostamatta.

 

Hintoja bussilla/hlö
Riobamba – Alausi 4,70 usd
Alausi – Quito bussi 7 usd (kesti 5,5 tuntia)

Mennään bussilla – helppoa Riobamba, Ecuador

Quitosta, Quitumben bussiasemalta lähtee busseja Riobambaan puolen tunnin välein.

Taksimatka Hostelli Rosariosta Quitumbeen taittui reilussa puolessa tunnissa. Taksikyytien hinnat eivät Ecuadorissa päätä huimaa. Tämäkin  hoitui kymmenellä dollarilla.  Takseja on eri sorttisia. Sellaisia, joissa kuljettajan kanssa sovitaan hinta etukäteen.  Ne ovat yhtälailla virallisia, kuvat ja luvat ovat esillä penkin selkämykseen liimattuina. Metrotaksi taas on mittarillinen taksi, joka saattaa maksaa enemmän, erityisesti jos on ruuhkaa.

Quitumben bussiasema näyttää modernilta. Laiturikin löytyi helposti, kun seurasimme samaan kaupunkiin matkustavaa paikallista. Helppo bongata, sillä jokaisella luukulla on oma päätepistekaupunkinsa ja lisäksi tiskin takana istuvat kassat kailottavat päätepisteen nimeä hullun lailla. Voi kun olisin ehtinyt ottaa videon siitä touhusta, mutta kun en, sillä piti juosta papparaisen perässä bussille.

Bussimatka Riobambaan kesti 4,5 tuntia. Eväistä on turha huolehtia, sillä myyjiä riittää. Niitä hyppää kyytiin heti kun bussi vähänkin hidastaa.

Alkuperäisväestöä. Riobamba, Ecuador.

Hattukauppias. Riobamba, Ecuador.

Muraaleja. Riobamba, Ecuador.

Illallisravintola. Riobamba, Ecuador

 

Illallisravintolan seinäkoristeet pyrkivät yöllä uniin. Riobamba, Ecuador.

Sähkötöitä. Riobamba, Ecuador.

Vihanneksia kaupan. Riobamba, Ecuador.

 

 

Mercado Mereed – kauppatori

Jos liha maistuu käy haukkaamassa torilla lounaaksi ordado – paikallista perinneruokaa.

 

Mercado Mereed – kauppatori. Riobamba, Ecuador.

Mercado Mereed – kauppatori. Riobamba, Ecuador.

Mercado Mereed – kauppatori. Riobamba, Ecuador. Kaikki mukana myymässä, vauvasta vaariin ja mummoon.

Mercado Mereed – kauppatori. Riobamba, Ecuador. Eläimen ruho käytetään viimeiseen asti.

Riobamban joulu

Kaupungin museossa  oli esillä jouluaiheinen näyttely. Innokas opas kertoi kattavasti Riobamban joulutraditioista. Joulunajan kohokohtiin kuuluu läpi kaupungin kulkeva kulkue, jonka etunenässä  kannetaan Jeesus-lasta.

Tammikuun 6. leijat saavat tulta alle ja ne lentävät ties minne asti. Osa avaruuteen asti. Riobamba, Ecuador

 

Hotel Montecarlo

Hotel Montecarlo, Riobamba. Vallan sympaattinen hotelli. Ainutlaatuinen rakennus.

Huippujuttu – Cotopaxi, Ecuador

Tämä retki Cotopaxin tulivuorelle oli aivan huippujuttu. Olimme tosin tietokatkoksen vuoksi vähällä jäädä kyydistä. Vaihtoimme hostellihuoneen rauhallisempaan eikä respan iltavuorolainen sitä ollut huomannut, vaan vei viestin aikaisesta lähtöajasta väärään huoneeseen.

Aurinko nousee Quiton alueella hieman kuuden jälkeen. Matkaan lähdimme jo klo 7. Voisi kuvitella että tuohon aikaan kaupunki vielä nuokkuisi, mutta ei,  täysi härdelli oli päällä. Hostellin lähistöllä metroasemaa rakentaa kolkutettiin, baarit täyttyivät kana-riisi -aamiaisen syöjistä ja autot suhasivat kuin viimeistä päivää.

Hieman kauempan kaupungista La Murcan tienviitan jälkeen Ilinizan tulivuori kiilteli kilvan aamuauringon kanssa.

Cotopaxin ilmaantuminen näköpiiriin  sai pikkubussin matkustajat huokaisemaan ihastuksesta. Tutkin sen muotoa, kun muistin kuinka hotellissamme asuva ecuadorilainen Carlos harmitteli, että tulivuorenpurkaus joitakin vuosia sitten muutti Cotopaxin muodon.

”Ennen se oli täydellinen muodoltaan, nyt se on melkein täydellinen.”

Totta. Kyllä siinä oli painauma, kun oikein tarkkaan katseli.

 

Luonnonpuistossa vaihdoimme autoa. Auton sisätiloihin mahtui kuljettaja-oppaan lisäksi vain neljä matkustajaa. Muut matkasivat lavalla.

Tällä porukalla (+kolme sisällä autossa istuvaa naista) lähdimme valloittamaan Cotopaxia.  4864 metrin korkeudessa olevalle refugiolle oli matkaa kilometrin verran. Ensin yritimme autolla parkkipaikan lähistölle mutta tien olivat tukkineet sellaiset autoilijat, jotka eivät tajunneet miten vaikeaa tulivuoren rinnettä oli päästä autolla.

 

En tiedä miten Suomessa moinen asia olisi järjestetty, jos lavamatkaaminen ylipäätään olisi mahdollista, mutta latinomaassa kun oltiin, niin naiset saivat sisätilat. Olen yleisesti aika sitkeää sorttia, mutta jossain raja menee. Luuni eivät olisi kestäneet tulivuoren rinteiden rytkytystä, eivätkä varsinkaan takaisin tullessa yllättänyttä raekuuron kylmyyttä. Vaatetta oli muutenkin liian vähän. Päästyäni 4864 metriin ostin lämmikkeeksi ainoan saatavissa olevan vaatekappaleen: Cotopaxi teepaidan. Hampaat kalisten ja hytisten laskeuduin alhaalla odottavalle autolle.

Opas Tomás Valladores

 

Tomás Valladares kertoi syövänsä valeriaana, eikä koskaan sairasta. Suklaa – mokka tuoksuu näissä pensaissa.

Fillarillakin voi lasketella Cotopaxin rinteitä.

Yhä ylös yrittää – Cotopaxi

Siellä se häämöttää – tähän refugioon asti pääsee Cotopaxilla kävelemään. Korkeus merenpinnasta 4864 metriä. Viimeiset rinteet huohotin  kymmenen metriä kerrallaan, sen jälkeen eteneminen vaati istuskelua. Vain  kolme retkueemme kahdeksasta pääsi refugioon asti.

 

Mate de cola – vuoristotaudin hoitoon.

Quiton kaupunki 4000 metrin korkeudesta

Quiton kaupunki Pinchincha-tulivuoren rinteeltä nähtynä.  Upeat näkymät alla olevaan laaksoon. Ilma sen verran ohutta, että pienikin ylämäki hengästytti.

Teleférico – köysirata, jolla noustaan yli 4000 metrin korkeuteen. Quito, Ecuador.

Täytyy vaan luottaa, että narut kestävät. Teleférico – köysirata. Alhaalla avautuu Quiton kaupunki, Ecuador.

Alueella voi vaeltaa. Se on hyvää harjoitusta, mikäli aiot kiivetä Cotopaxille . Kannattaa varata aikaa.

Ecuadorin 10 tulivuorta korkeuksineen.

 

Tulivuorella on myös kirkko. Seremonioita ei liene joka päivä.

Kun ei korkeus riitä, voi kiivetä penkille kuvaamaan.

4100 metrin korkeudesta 70 kilometrin pituista Quiton kaupunkia on vaikea saada yhteen kuvaan

Ei tulta eikä tuliaseita.

Täysi nolla

Yksi Quiton läheisyydessä  turisteja houkuttavista paikoista on Mitad del Mundon museoalue, joka sijaitsee 0°-leveyspiirillä  eli kotoisasti päiväntasaajalla.

Osa yli 40 000 kilometrin pituisesta päiväntasaajasta löytyy Mitad del Mundosta betoniin piirrettynä viivana. Siellä käydään ottamassa selfieitä jalat haarallaan seisoen samaa aikaa kahdella pallonpuoliskolla.

Kuvassa kantapääni ja varpaani ovat eri pallonpuoliskolla yhtä aikaa.  Mitad del Mundo, Ecuador.

Päiväntasaaja suomen  kielessä tulee siitä, että päivä ja yö ovat yhtä pitkiä.  Näin on esimerkiksi reilun parinkymmenen kilometrin päässä olevassa Quitossa. Amazoneilla, Tenan alueella oli vain parinkymmenen minuutin ero auringon nousun ja laskun välillä (+ tietenkin se 12 tuntia).

Ecuador nimi juontaa juurensa päiväntasaajasta eli ekvaattorista. Monia muitakin nimivaihtoehtoja oli kun maa monien käänteiden jälkeen sai nykyisen nimensä ja muotonsa, jonka maa-alasta Peru tosin otti osansa vuonna 1941.

 

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)