Browsing Tag

camino

Missä siellä nukutaan? Portugalin reitti – camino

Voi miten monta kertaa minulta on kysytty, miten ja missä Santiagon teillä nukutaan.  Selvää on, että vaihtelevasti ja monenlaisissa olosuhteissa. Kuuteensataan kilometriin Lissabonista Santiagoon mahtuu vaikka mitä majapaikkaa. Jouduimmepa muutaman kerran paloasemillekin. Se on Portugalin reitin erikoisuus, sillä kaikkialla ei ole albergueja mutta kaikki tarvitsevat rahaa, myös palomiehet.

Julkiset alberguet – pyhiinvaeltajien majatalot – majoittavat yhden yön kerrallaan (tekevät joskus kyllä poikkeuksia). Pyhiinvaelluspassi tarvitaan. Reittien varrella löytyy kyllä muitakin majoitusmuotoja kuten hotelleja, hostelleja, yksityisiä albergueja, farmimajoitusta ja casa rural -paikkoja.

Pyhiinvaeltajien majatalojen – olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä – etuja ovat:

  • Kaikki ovat vaeltajia, usein rättiväsyneistä ja keskittyvät lepäämiseen.
  • Hiljaisuus laskeutuu yleensä iltakymmeneltä.
  • Harvoin tapaa niitä, jotka örveltävät tai mekastavat bailaavat kuten saattaa törmätä kaikille avoimissa suurten kaupunkien albergueissa.
  • Majataloissa voi pestä ja kuivattaa pyykkiä. Joissain on jopa pesukone ja kuivausrumpu.
  • Yleensä lähettyviltä löytyy ravintola, joka tarjoilee edullisia peregrino-menuja ellei halua itse valmistaa ruokaa.
  • Hospitaleroilta, majatalon hoitajilta, ja muilta vaeltajilta saa tietoa seuraavasta etapista ja seuraavasta majapaikasta.
  • Toki se rassaa, kun koko ajan on ympärillä paljon ihmisiä pienessä tilassa, mutta siinä huomaamattaan solahtaa yhteisöön.
  • Kaikki tsemppaavat toisiaan.

Tässä yksi lista majataloista jotka sijoittuvat  Portugalin keskireitille. Se on yksityishenkilön pitämä ja oli suureksi avuksi kun yritimme hahmottaa vaellustamme. Siinä ei varmaan ole kuitenkaan kaikki.

Toinen lista Associação de Peregrinos Via Lusitana

Kutrit kuntoon – Santiago de Compostela

Aiemmissa postauksissa tuskailin dilemmaa, joka syntyy kun camino-kamppeet pitäisi yhdistää kaupunkioleiluun. Aina näyttää kummajaiselta puutarhatossuineen ja vaelluskenkineen kaupungeissa korkkareissa sipsuttavien joukossa. Santiagossa helpottaa niillä, joilla se kaupunki on  päätepisteenä.  Voi heittää reissussa rähjääntyneet varusteet ja hankkia tilalle uusia. Tämä siis siinä tapauksessa, että ei aio jatkaa vaeltamista.

Vinkki sinulle, jos haluat kutrit kuntoon. Samalla kadulla, kuin Albergue Compostela on neljä kampaamoa.  Albergue sijaitsee tavallisten ihmisten asuntoalueella, mutta sopivan kävelymatkan päässä katedraalista. Väljät oleskelutilat ja muutenkin toimiva. Hieman häiritsi hämäryys – ellei peräti pimeys – makuutiloissa.  Parasta lienee se, että voi vetäytyä katedraalin seudun peregrino-humusta halutessaan.

 

 

Alkuasetelma – lähes kuuden viikon ajan rinka ja hatut sun muut systeemit hiersivät takatukan yhdeksi mytyksi. Siihen eivät tepsineet kotikonstit.

Celman kampaaja oli myös tyytyväinen kun haaste oli ohi. Takku saatiin taltutettua. Auts, auts. Hammaslääkärissä puudutetaan, kampaajalla ei.

Miten meni kokonaisuudessaan – Portugalin camino

Miten tämä reissu meni näin nopeasti. Eihän siitä ole kuin hetki, kun panikoin Santaremissa, kun vaihdoimme kanssavaeltajaani. Siippa lähti kotiin (ja varmaan pitkään suuteli uudelleen avattua luottokorttiaan, kortti varastettiin Lissabonissa heti toisena päivänä) ja camino-kamu edellisiltä reissuilta jatkoi kanssani. Santaremissa ajattelin, että en selviä tästä. Jo siihen mennessä oli monenmoista vaikeutta koettu, lähinnä majoituksen löytymisessä.

Pääsiäinen sotki paljon alussa, lopussa 1.5. ajan juhlallisuudet. Espanjalaiset käyttävät kaikki tilaisuudet fiestaan. Paikalliset myös hyödyntävät neljän päivän vapaata vaeltamalla, mikä tietysti täyttää jo muutenkin vähäiset petipaikat.

Alkupäätä Lissabonista Porttoon voi suositella vain huippukuntoisille, 30-40 kilsaa päivässä veteleville, jos heillekään. Liikenteen seassa ei ole mukavaa, eikä edes turvallista käyskennellä. Tällä alkuosuudella koirat haukkuivat kun lähestyi kylää, koko kylän läpi kävelyn ajan ja vielä hyvän tovin sen jälkeen kun kylä oli jo ohitettu. Miten jaksoivatkaan. Ja miten jaksoivat kyläläiset kuulla moista mekkalaa. Jännä juttu Porton jälkeen koirien haukunta väheni, vain muutamia satunnaisia haukkujoita.

Portosta lähtien majapaikkoja löytyi helpommin. Niitä oli tiheämmässä. Tienlaitakävelykin vähentyi.

Ponte de Liman jälkeen alkaa jo olla mukavampaa reittiä. Espanjan puolella Tuissa vaeltajamäärä lisääntyi. Moni aloittaa sieltä, kun matkaa Santiagoon on reilut sata kilsaa eli pyhiinvaellustodistukseen tarvittava määrä.

Pontevedran jälkeen alkaa jo olla työlästä toivotella tuo peregrinokulttuuriin kuuluva kohteliaisuusfraasi ”Buen camino” kaikille poluilla kohtaaville.

Fatiman ja Santiagon reitit

Portugalin puolella kirkonkellot soittivat tasatunnein ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Sama soi myös Fatimassa sillä suurella aukiolla missä ihmiset konttasivat kohti pyhättöä. Portugalin reitillä Fatimaan matkaavat seuraavat sinisiä nuolia, Santiagoon keltaisia. Ne kulkevat samaa caminoa, mutta eri suuntiin. Fatima on portugalilaisten pyhiinvaelluskohde.

Kaiken kaikkiaan hyvin merkitty reitti aina Lissabonista Santiagoon asti. Alkumatkasta opasteet kiiltelivät uutuuttaan, joissain paikoin tolpista puuttuivat kyltit vielä. Niitä odotellessa joku oli merkinnyt käsipelillä suunnan.

Caminot erilaisia

Jos vertaa kävelemiäni reittejä – Ranskan, Pohjoisen (Norte) ja Portugalin – tämä Portugalin reitti on ottanut voimille eniten. Norte oli rankka sekin, mutta viehättävä, vaikkakin osin sielläkin joutui tallustelemaan liikenteen seassa. Ranskan reitti vaikuttaa lällärikamalta tämän kokemuksen jälkeen. Siellä olen kokenut suurimman vapauden tunteen. Reppu selkään ja menoksi. Matka taittui vailla majoitushuolia siihen saakka kun huvitti. On sielläkin toki kohtia, jossa täytyy ennakoida majojen sopivat välit.

Tunteet tällä Portugalin reitillä olivat loppumatkasta ristiriitaisia. Toisaalta en olisi halunnut vaelluksen loppuvan, toisaalta olisin halunnut. Alkumatkasta kaipasin ihmisiä, loppukilometreillä ihmismäärä lähes ahdisti.

Onnen hetkiä Portugalin caminolla

Pienistä asioista saa suuren ilon. Esimerkiksi kun jokin korvaamattomaksi (hankalaksi hankkia) luokiteltu esine häviää ja sitten löytyykin. Näitä onnenhetkiä voi järjestää itselleen niin monta kuin haluaa. Tavaroiden hävittäminen on superhelppoa. Pari päivää sitten luulin jättäneeni otsalamppuni edelliseen paikkaan. Yhtäkkiä rakas kaverini, jota ilman on hankalaa näissä yhteismajoituksissa ja uuden hankkiminen suurempi projekti kuin haluan ajatella, löytyi rinkan syövereistä.

Toisen kerran huomioliivini jäi baariin. Olin käyttänyt sitä istuinalustana, sillä muovituolit olivat tosi kylmä. Piti ehtiä junaan niin en voinut palata hakemaan.  Onneksi seuraavassa kaupungissa poliisit osasivat ohjastaa kiinalaisten kauppaan, josta sain uuden.

Alkumatkasta Carlos, majatalon omistaja teki meidät molemmat onnelliseksi. Sadepäivän iltana seitsemän maissa Albergue eteinen oli täyttynyt vettävaluvista vaeltajista. Majatalo sijaitsee yli kolmenkymmenen kilometrin päässä edellisestä, vailla muita vaihtoehtoja. Majatalo laajeni hetkessä sopivaksi kaikille. En tiedä mihin muut menivät, mutta me saimme huoneen hänen kotitalonsa ylimääräisistä huoneista. Carlos laajentaa majataloaan tulevia tarpeita varten. Vaeltajamäärät ovat kasvaneet viime vuosina, vaikka reitti ei ole valmis vastaanottamaan kovin paljoa lisää.

Tietenkin yksi onnenhetkistä on se, kun kaikkien päivän kommellusten jälkeen hymynaamainen tarjoilija ojentaa annoksesi pitkän päivän jälkeen. Lasissa odottaa punaviini.

Elämänhallintaa

Aika ajoin nettimainoksissa näkyvät elämänhallintataitojen kehittämiskurssit tuntuvat kaukaiselta caminolla. Täällä mitään ei voi hallita. Asiat vain tapahtuvat. Kaikki mitä tarvitset, matkaa selässä. Jos jotain ylipäätään tarvitsee hallita, niin rinkan sisältöä. Sekin tuntuu vaikealta aina alussa. Rinkan pakkaaminen, tasapaino löytyy kyllä ajan kanssa. Jos jotain hukkuu, voi lohduttautua ajatuksella, että se on painosta pois.

Muu hallinta tulee sitten siitä, mistä löytyy majapaikka. Ranskalainen reitti on Portugalin reittiin verrattuna lällärikamaa. Siellä löytyy helposti majapaikka, kun alkaa väsyttämään. Täällä Portugalin reitin Lissabonin päässä tuntuu olevan yli 30 kilometrin etäisyydet majatalojen välillä. Jos haluaa vähemmän, alkaa säätäminen ja etäisyyksien miettiminen. Kuukelit ja kännykät tietysti auttavat nykyvaeltajaa, ja majatalojen pitäjät.

Alussa mietin onko epäkohteliasta puhua portugalilaiselle espanjaa. Se kun tulee väkisin. Lopulta en enää miettinyt mitään sellaista. Kunhan sain jollain tavalla suunnat ja asiat selville.

Jossain vaiheessa alkoi usko palaamaan, että kaikki hoituu.

Kuvia tuli otettua paljon. Lisään niitä, samoin muutakin tietoa, kun ole ”ison tietsikan” äärellä.

Santiagon tunnelmia – Portugalin camino päättyy

Santiago ei ole entisensä. Reppuselkäinen peregrino-kansa velloo kujilla. Eräältä tarjoilijalta, joka silmät lasisina juoksi vaeltajien toivomuksia täyttämässä, kysyin asiakasmääristä.

”Tämä ei ole mitään. Heinäkuussa…elokuussa silloin vasta on väkeä”, tarjoilija sanoi ja viittoi tutun rahantuloa ilmaisevan eleen käsillään.

Eron huomaa kaikessa. Pysähtynyt katsekontakti, joka viestii sinun olevan universumin tärkein ihminen juuri sillä hetkellä, on Santiagossa vaihtunut seuraavaa asiakasta pälyileväksi katseeksi.

 

Ilmainen ateria

Vielä joitakin vuosia sitten Hostal Reyes de Catolicos tarjosi kymmenelle peregrinolle aamiaisen, lounaan ja illallisen. Näitä jonotettiin hotellin autotallin edessä, josta henkilökunta ohjasi keittiön viereiseen peregrino-huoneen. Nykyään tarjolla on aamiainen ja lounas hotellin kupeessa olevassa peregrino-ravintolassa. Voucherin saa päivän ensimmäiset compostela-jonottajat. Muutkin voivat syödä peregrino-ravintolassa reippaaseen 17 euron hintaan.

Varoitus Marioista

Aika harvoin olen matkoillani hyväksynyt kujilla majoitusta kaupittelevan henkilön tarjouksen. Nyt kuitenkin niin kävi. Kun olin matkalla albergueen Maria, mummoikäinen nainen pysäytti ja esitteli mainoksiaan lähellä Santiagon katedraalia.  Hänen hintansa oli liian korkea. Kerroin budjettini. Hän sanoi, että ”sinulle tällä hinnalla, jos olet kaksi yötä”. Väsytti. Solmimme siinä paikassa kummallisen sopimuksen, joka maksaessani kahden yön jälkeen laskua, muuttui melodraamaksi.

Lasku piti maksaa Marian hedelmäkaupassa. Kun menin maksamaan Maria oli vapaalla ja poika Ramon hoiteli Marian majoituspalveluja.

Täytyy vain ihailla espanjalaisten tunneskaalaa, vaikka ei se minullakaan vallan huono ole. Siinä käytiin läpi sääli, yrittäjän vaikeudet ”ainoa vapaapäivä kuukauteen, on tyttären juhlissa, haluatko että hän tulee taksilla selvittämään asian”, oletettu ylemmyydentunto  ”pidät meitä tyhminä”, itku lähellä (oli muuten mummollakin, ellei olisi alkanut kiinnostaa käyttäytymistieteiden kannalta), viha, raivo, syyllistäminen ”kaikki huoneet varattuja ja jouduimme käännyttämään pois asiakkaita, jotka olisivat maksaneet täyden hinnan”…

Puhelin kävi kuumana. Väillä minä, välillä Maria, välillä kuviteltu assistentti, jolla oli Marian ääni, keskustelimme (ei muuten olisi tarvinnut mitään linjaa välissä, ikkuna vaan auki siellä missä Maria ikinä olikaan, niin hänen äänensä olisi kuulunut Granadaan asti). Tilanne alkoi tuntua niin epäreilulta, että sanoin odottavani poliisia paikalle.

Vaikea sanoa, miten pääsimme lopputulemaan, että maksoin mitä oli alunperin sovittu. En jäänyt enää kolmanneksi yöksi. Ramonin kanssa löimme kättä päälle ja jopa innostuimme kuvaamaan kaupassa.

Väärinkäsityksellä lienee mahdollisuus tässäkin asiassa, mutta ainakin se oli valhe, että huoneet oli varattuja. Vain viereisessä huoneessa oli vieraita. Epäilen myös, että majoitustilat eivät olleet rekisteröityjä. Osoite oli eri kuin Marian esitteessä, huoneet olivat tavallisessa kerrostalossa, ilman mitään majoituskylttejä, ja ilmeisesti poliisin asiaan sekoittaminen sai Marian muuttamaan mielensä.

Taas kokemusta rikkaampana. Mitä opin? Kaikki tarjoukset kirjallisena. Ja jos olisin ollut väärässä tässä asiassa, niin toivottavasti Mariakin oppi olemaan huolellisempi tarjouksissaan. Hänellähän tässä tapauksessa on suurempi vastuu. Hän on yrittäjä, minä taas kuluttaja.

Kuva kadulle Marian majoituspaikasta.

Santiagon katedraalin sisäänkäynti on remontin vuoksi muutettu.

Aikainen lintu peregrino-menun syö. Nämä olivat jonossa jo 7.30 aikoihin ja saivat voucherit.

Myös maksaville vieraille löytyy tilaa.

Hostal Reyes Catolicos kuppessa on nykyään Perrgrino-ravintola.

Tässä voucherin saaneiden pöytä. Aikaa ruokailuun on kolme varttia. Klo 13 lounas. Pöytä käytössä 13.45 asti..

Tällaisen voucherin saa kymmenen päivän ensimmäisen compostela-todistuksen saanutta.

Santiagon katedraalissa kaikki kulkee kuten ennenkin remontista huolimatta. Oli jo 2013 remontissa kun kävin.

Peregrinot kohtaavat rappusilla ennen messua.

Faramellosta Santiagoon – Portugalin camino

Viimeinen etappi. Lyhyt noin 12 kilometri.

Hospedale Santa Cruz – oma huone lähellä katedraalia. Osaakohan sitä ollenkaan olla, kun ei ole porukkaa ympärillä.

Tarta de Santiagoa jälkiruoaksi.

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä jono. Compostela-todistuksen saaminan on tärkeä osa vaellusta useimmille.

Mummolla ei ole mitään osaa tähän mutta sattuivat kolaroimaan juuri kun saavuimme Santiagoon.

Näitä sitten näkyy. Santiago-tunnus ja kengät jotka ovat tehneet pitkän reissun.

Tässä kohtaa pitää valita mitä katua pitkin kävelee katedraalille; caminon päätepisteeseen, Marta sai viedä meidät.

Näitä näkee aika ajoin. Kevinin matka päättyi neljä kilometriä ennen katedraalia.

Santiago näkyy jo.

Mummoko se siellä luuraa?

Roskaongelma näkyy. Tässä jokin vapaaehtoinen tarjoaa omanlaisen roskiksen vaeltajille.

Talon väki on järjestänyt näyteikkunan vaeltajien jättämille esineille. Caminon varralla.

Nimmari on jätettävä vaikka mihin,

Tämä laiha peregrino löytyi eräästä casa rural .kahviosta.

Oudon näköinen kielto. Johtuu siitä että monet haluavat viettää kahvitaukonsa paljain jaloin.

Padronista Faramelloon – Portugalin camino

Teksti vähenee sitä mukaa kun matka määränpäähän lyhenee. Aivot eivät tuota mitään. Se johtuu varmaan siitä, että muut lihakset ovat olleet koetuksella. Yritän kuitenkin hieman muistella mennyttä kuukautta.  Kuvia kuitenkin otin.

Tänään olisimme voineet kävellä suoraan Santiagoon, sillä matkaa olisi ollut vain 24 kilometriä. Päätimme kuitenkin yöpyä Faramellossa, kun aikaa kerran oli. 12 kilsan vaellus, perillä jo yhden aikoihin. Tuntui aivan vapaapäivältä.

Faramellon alberguessa käy pulina monella kielellä. Vaikka en kaikkien kielistä ota selvää, sana Santiago toistuu tiuhaan. Monelle Santiagoon saapuminen on suuri asia, juhlan paikka. Peregrinot ovat vaeltaneet kuka minkäkin matkan. Ehkä jokunen muukin Lissabonista asti.

Majapaikkamme

 

Rauhallinen paikka ja pikku kylä, jossa baari. Hyvä lepuuttaa ennen Santiagon hulinaa.

Penkki täytyy olla. Siitä on hyvä katsella ohikulkijoita

Tätä kaalia on usein lautasella.

Viiniviljelysten lomassa vaeltelua pääasiassa.

Näitä keltaisia kukkia oli joka paikassa. Varmaan liittyvät 1.5. juhlallisuuksiin.

Caldas de Reisistä Padroniin – Portugalin camino

Yömyöhällä löydetty majoituspaikka sai meidät jäämään kahdeksi yöksi Caldas de Reisin Lotus-hotelliin. Hyvä niin, sillä eilinen päivä vettä satoi kaatamalla.  Lepopäivä. Niitä ei ole ollut kovin montaa, jos ollenkaan. Kuukauden reissussa olo alkaa väsyttää.

Tämän päivän vaellus puolipilvisessä säässä. Aika ihanteellinen, asteitakaan ei ollut hikoiltavaksi asti. Lähellä Santiagoa olemme, alle 25 kilometriä.

Tämä Padronin Corredoiras albergue tuntuu ylelliseltä. Fööniä myöten kaikenlaista. Kerrossängyt toki, kuten usein näissä majapaikoissa, mutta verhot lisänä.

 

Plataanipuut kesän kynnyksellä.

EU rahoittaa Camino portugues reittien parannustyötä.

Pyhiinvaeltaja patsaan muodossa.

Kirkon hautausmaalla kukka-asetelma.

Risteillä kauniit maisemat.

Musta possu.

Hauskoja roskiksia. Vaellussauvat koristavat roskista.

Caldas de Reisin avoinna oleva baari. 1.5.juhlat hankalia matkailijoille. Palvelut kiinni.

Peregrinoille ensimmäinen oma lehti. Ilmainen, mainoksilla rahoitettu.

Peregrinan lepopäivä.

 

Redondelasta Caldas de Reisiin – Portugalin camino

Aamu alkoi luottavaisin mielin, iltayö tiesi enemmän. Kaikki hyvin kuitenkin ennen puoltayötä, jolloin vihdoin löysimme sängyt itsellemme. Siihen tosin tarvittiin joukko camino-enkeleitä. Ihme, jota olemme saaneet kokea monesti jo tämän Portugalin caminon varrella. Miksi ihmiset haluavat ja jaksavat auttaa kerta toisensa jälkeen. Kiitokset aluksi portugalilaisille, sittemmin espanjalaisille paikallisille.

Pulassa olemme olleet usein. Paljon useammin kuin koko camino-historiani aikana. Viisi caminoa, noin 2000 kilometriä takana. Jokin on muuttunut sitten vuoden 2008 ensimmäisen caminoni.

Sen lisäksi että camino-harrastus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, mummolla on ikää on tullut kymmenen vuotta lisää. Se tarkoittaa sitä, että enää ei kirmaista samaa vauhtia kuin kolmekymppiset peregrino-”kollegat”, jotka asettavat reppunsa albergue-jonoon aikaisin iltapäivällä. He ovat jo aamun tunteina ehtineet vaeltaa päivämatkan ja onnistuvat saamaan kunnallisen majapaikan. Siinä vaiheessa kun mummot ovat ottaneet valokuvansa, nauttineet maisemista ja vaeltaneet perille, kaikki majat ovat jo täynnä, myös yksityiset.  Paikkoja on kerta kaikkiaan liian vähän valtavaa vaeltajamäärää varten. Näin erityisesti tällä viimeisellä sadalla kilometrillä ennen Santiagoa.

Miksi sitten viimeinen sata kilsaa? Siksi, että viimeiset sata vaaditaan jotta saa monien himoitseman compostela-todistuksen.  Mummolla on jo niitä kaksi, ei niin tärkeää.

Galiciassa ollaan. Meri pilkottaa jo korkeuksista.

Oikealla oleva mies vaeltaa vain yhdellä jalalla. Hänenkin päämääränä on Santiago.

Kaikkien caminojen varrelta löytyy paikkoja johon vaeltajat jättävät esineitä. Kiviä., simpukoita, läheisten kuvia ja esineitä. Niihin liitetään usein toive parantumisesta tai muusta vaelluksen motiivista.

Galician kukkuloita kuvaa.

Peregrinot jonossa kohti Santiagoa.

Pyykkipäivä. Aurinko kuivattaa. Ekologista vai mitä?

Pyykkärin kanssa vaihdoimme muutaman sanan auringosta ja Santiagoon menemisestä.

Ruokasäilö johon eläimet eivät pääse. Lapissa saman tyyppisiä mutta puusta.

Erään talon kukkakoristeet.

Kevätkylvö menossa.

Galicia – ITE-taidetta.

Näin paljon vielä matkaa Santiagoon (höh, metrin tarkkuudella)

 

Voi kun olisin katsonut ylöspäin, niin tietäisin onko kyseessä plataani vai eucalyptys.

Kuin suomalaisessa lehtomaisemassa.

Pontevedran kaikki majapaikat varattuja, myös hotellit, sillä paikkakunnalla oli pyöräilytapahtuma. Lisäksi vielä 1.5. eli paikallista vappua edeltävän vapaapäivän vuoksi paikalliset viettivät juhlia ja vaelsivat. Peregrinot eivät mahtuneet albergueihin eikä siis myös hotelleihin. Info neuvoi, jatkamaan matkaa bussilla seuraavaan kohteeseen eli Barroon. Niin teimmekin. Nämä kaksi naista vasemmalla tytär Fani ja oikealla hänen äitinsä Flor pysähtyivät keskellä ei mitään ja noukkivat meidät kyytiin iltayhdeksältä. He veivät Barron albergueen, joka tietenkin oli täynnä. Kun ei onnistunut, nijn halusivat viedä meidät seuraavan isompaan kaupunkiin. Siinä välissä kävivät tervehtimässä 80-vuotiasta isoäitiä, joka köpötteli autolle asti toivottamaan meille hyvää matkaa Santiagoon. Caldas de Reisesissä jäimme kyydistä keskustassa, jossa oli paljon majotusapaikkoja. Ikävä kyllä täynnä.

 

Tässä kolmikko, joka viimeisteli majan meille. Pension de Peregrinos La Modernassa ei tilaa. Isännät Maria Jose (vasemmalla) ja Jose (keskellä) sekä oikealla yhdeksän kuukauden vanhan vauvan äiti,, Jana, joka miehensä kanssa näki meidät ihmettelemässä iltayhdeksältä joudummeko puiston penkille. (Kummallisissa paikoissa olemme yöpyneet jo tähän menneessä, mutta aina sisällä). Mies hoiti vauvan ja ostokset, ja Jana ryhtyi kännyllään etsimään meille majapaikkaa. Lopputuloksena Lotus hotelli, johon sitten majoittauduimme muutamaksi päiväksi. Lepo tarpeen. Kalingradista kotoisin oleva Jana kertoi tavanneensa miehensä internetin välityksellä. Kuusi yhteistä vuotta ja kaunis tyttövauva ja tuohon pienenlapsen äidin vaiheeseen kuuluva univelka. olivat keskusteluissamme päällimmäisinä. Olisi luullut että hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä lauantai-illan ratoksi kuin hoitaa kahta peregrinoa hotelliin. ”Tiedän miten rankkaa peregrinon matka joskus on. Kaikki paikalliset tietävät ja haluavat auttaa. Emme välttämättä auttaisi yhtä paljon turisteja.”

Lotus hotellin huone 103 varattu käyttöömme. Numero puuttui.

Tui – Porrino – Redondela – Portugalin camino

Espanjan puolella mennään.

Avauskuvassa saksalainen peregrinopari lepää kesken koitoksen.

Haluu mukaan!

Leipätoimitus kotiin.

Mos -kylän roskisteksti.

Taksimainos varmuuden vuoksi.

Fidel on kotoisin näiltä nurkilla.

ITE-taidetta.

Polttavat kaikkialla.

Nyt alkaa näkyä jo sadan metrin tarkkuudella paljonko on Santiago de Compostelaan.

Posti toiseen ja leipä toiseen luukku

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Roskis. Tällä kertaa Redondelassa.

Portugali vaihtuu Espanjaksi – Portugalin camino

Rubiaesista  Valencaan ja sieltä  Tuihin. Vaihtui maa sekä aika ja kieli. Ja Pastel de Nata – leivonainen kaloripitoiseksi kakuksi  Tarta de Santiagoksi. Rajamuodollisuuksia ei ollut, sillä Schengenissä ollaan. Espanjan puolella poliisit tekivät pistokokeitaan. Kamu olisi halunnut nähdä piikkimaton käytännössä, kun on vain elokuvissa nähnyt, kuten minäkin.

Jäljellä on enää 120 kilometriä. Juuri kun on oppinut rinkan pakkaamaan. Aamulähdötkin ovat ajallisesti puolittuneet. Alussa meni puolitoista tuntia aamiaisineen, nykyään selviää kolmessa vartissa,

Ponte de Liman jälkeen camino-reitti muuttui kauniiksi, ei ajotietä mukailevaksi. Molemmat päiväosuudet ovat olleet nyt miellyttäviä. Porukkaakin näkee polulla sekä albergueissa. Ponte de Lima olisi hyvä paikka aloittaa camino, niille jotka eivät liikenteen melua ja autojen seassa vaeltamista siedä.

Alan jo pitämään Portugalin reitistä. Loppupää miellyttää.

Ja nyt täytyy ruveta jo pohtimaan paluulentoja.

Espanjan Tuissa yhdistyvät ranta- ja keskus-caminoreitit. Se tietää lisää vaeltajia.

Tuin alberguessa käykin melkoinen kuhina aamukuudelta. Kaikki haluavat ajoissa liikkeelle. Kenellä kiire Santiagoon, kenellä seuraavaan albergueen.

Kuvia päivän maisemista.