Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Camino del Norte

Vuoden huippukohtia

Ihanaa saada viestejä muilta camino-vaeltajilta. Juuri äsken sain yhden Kanadasta Amelialta. Jaoimme pienen hetken, pienen pienessä Camino Norten varrella olevassa kylässä, jonka nimeä en edes muista.  Mutta Amelia jäi mieleen. Hän on tyttäreni ikäinen nuori nainen, joka vaelsi valtava reppu selässä telttoineen ja soittimineen, olemattomalla budjetilla kuukausia.

Majatalon makuusalissa hän soitti aamulla ennen kuin jatkoi matkaansa tämän kuuluisan camino-kappaleen.

Amelia playing

 

Caminolle Oviedosta – yövy lähellä bussi- ja rautatieasemaa


Lähellä rautatieasemaa on pieni perhehotelli, josta on mukava lähteä jatkamaan matkaa seka junalla että bussilla. Hostal  Gonzales, Avenida Santader.

Ravintoloita on samassa rakennuksessa. Sideria Estebania kokeilimme. Ruokaa saa klo 20.30 eteenpäin. Hyvä Fabada Asturias, paikallinen papupata, jossa mustaa makkaraa (morcilla), choritzoa ja sianlihaa.

Camino-kamu sapuu illalliselta. Takana hotellin emäntä.

Camino-kamu sapuu illalliselta. Takana hotellin emäntä.

Grado – Cornellana, 12 kilometriä, klo 10 – 15

Aika sanoa good bye kengille! Eivät kestäneet kivistä maastoa. Reikiä pohjissa, vettä kengissä. Ostin eilen kummarit ja matka jatkuu niillä. Joku tietysti ihmettelee, että noillako kävelet aurinkoisella ilmalla. No joo, luotan siihen ilmat ovat kenkieni puolella 🙂 lopun tämän kertaista caminoani.

2016-11-06 18.45.36

Palvelivat parin sadan kilometrin matkan.

 

2016-11-06 18.37.24

Näillä mennään jatkossa.

 

Toinen sadepäivä. Saavuimme litimärkinä Cornellanan luostariin. Olin jo valmistautunut kylmään ja koleaan majapaikkaan, mutta yllätys odotti. Luostari ei liene enää toiminnassa, mutta majoittaa pyhiinvaeltajia. Ilmeisesti ovat kunnostaneet huoneita, sillä olivat uuden oloisia ja raikkaita. Yksi parhaimmista alberqueista tällä reissulla. Lämmityskin oli. Ja mikä parasta, ravintola parin sadan metrin päässä.  Oikeastaan näytti olevan useampiakin vaihtoehtoja, sen minkä sateessa näki. Se on hyvä, sillä ravintoloilla saattaa olla vapaapäiviä mikä päivä tahansa. Kun paikkakunnalla on useampia, saa varmemmin ruokaa.

 

 

 

El Escamplero – Grado, 14 kilometriä klo 9- 16


Tänään se sitten sattui minullekin. Kengät hajosivat. Hyljättyjä, loppuun kuluneita kenkiä näkee aika ajoin milloin missäkin tienvarren tolpassa.

Camino del Norten maasto on kivistä. Terävät kivet vaativat kengiltä paljon, erityisesti pohjilta.

Kotona testasin kengät vesihanan alla. Eivät läpäisseet vettä. Kun katsoin kenkiä täällä parinsadan kilsan jälkeen, pohjat olivat reikiä täynnä. Vesi tuli sieltä sisään.

Olemme saaneet nauttia hienoista ilmoista kaksi viikkoa. Poutaa, ei liian aurinkoista, vaan juuri sopivaa kävelyä ajatellen. Tänään sitten ropsahti taivaan täydeltä.

Eipä tullut turhaan kannettua coretex-pukua. Kerran tosin jo käytin sitä. Nukuin se päällä,  kun majatalossa oli niin kosteaa.

Haa! Rinka tuntui tänään kevyeltä.

2016-11-05 19.05.03

Kaikenlaisia viritelmiä näkee sadesäällä. Tällä miehellä muovipussit suojasivat kenkiä.

Gradossa astuimme hotelliin siinä toivossa, että olisi lämmintä ja kuivaa. Huoneen termostaatti on asetettu 17 asteeseen. Huh, huh, talossamme syntyisi kapina mokomista asteista. Kosteus lisää vielä kylmyyden tunnetta.

Ostin kumisaappaat. Saas nähdä miten niillä camino sujuu.

Continue Reading

Oviedo – El Escamplero, 14 kilometriä, klo 9 – 16

Oviedossa vietetyn lepopäivän jälkeen jalka nousi taas kevyemmin. Reppukin istui selän muotoon mukavammin. Lähdimme Primitivo-reitille. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä alberguita näytti olevan sopivin välein.

Kauniita maisemia, korkeita nousuja, lehtomaisemissa kiemurtelevia suojaisia kujia.

2016-11-04 20.30.31

Emme tänäänkään välttyneet ylämäkeen kiipeämiseltä viime kilometreillä. Kannatti, huikeat näkymät.

Hieman ennen määränpäätä kahviossa  lounastavat papat yllättivät laululla.

 

El Escampleron alberguen löytymiseen alkoi kyllä usko hiipua. Matkan piti olla 11 kilometriä, mutta camino-kamun mittari osoitti 14 kilometriä. No tulihan se vihdoin vastaan keltaisten nuolten viitoittamana.

Avain piti hakea El Tendejon de Fernandon baarista, jonka jälkeen vielä muutama sata metriä albergueen. Tuttujakin tavattiin. Oviedosta tutut brasilialais- ja italialais –pariskunnat.

Fernando huolehtii rekisteröinnistä baarissa.

2016-11-04 20.26.22

Oviedo – vapaapäivä

Mummon mies!? Vanha olen, mutta en sentään noin vanha. Tämä herra tuijotteli minua heti kun saavuin Museo Arquelogico de Asturiasiin.

Jalkojen lepuuttelua ja kaupunkielämää ohjelmassa tänään. Oviedo sijaitsee camino-reittien risteyskohdassa ja täällä oli hyvä miettiä jatkammeko Nortelle vai Primitivolle.

20161103_184346

El Salvador albergue muistuttaa Harry Potterin ympäristöä. Korkealla.

2016-11-03 20.35.05

Siiderikatu. Calle Cascona. Siideri on suosittu juoma näillä main Näyttävä tarjoilurituaali. Kaadetaan korkealta ja vain pari senttiä lasin pohjalle. Paikallinen mies tuli ohjeistamaan meitä ummikkoja: kaikki kurkusta alas kerralla. Menihän se mutta…

2016-11-03 13.50.02

Pikku vieraita Museo de Bellas Artes de Asturiasissa.

.

 

 

2016-11-03 20.33.31

Pari leikkimielistä paikallista mummoa liittyi kenkäkuvaamme.

Seprayo – Val de Dios 16 km, klo 9 – 18

Sumuinen aamu vaihtui auringonpaisteeksi puolenpäivän jälkeen.

Kohta olemme camino-reittien risteyskohdassa ja joudumme tekemään päätöksen jatkaako Nortella vai siirrymmekö Primitivolle. Joidenkin tietojen mukaan Primitivolla olisi enemmän majataloja avoinna. Toisaalta se on kuulemma vaativampaa maastoa.
Asturian maisemat ovat miellyttäneet. Kaunista, vaihtelevaa. Toki kävelysauvat ovat joutuneet töihin, kun mäkiä on riittänyt.
Tänään yövymme Val de Diosin luostarissa. Tunkua ei ole. Lisäksemme vieraina vain yksi kolumbialainen ja yksi madridilainen.

Illallinen puffetista, mikä tarkoitti valikoimaa erilaisia purkkeja, joista sitten jokainen lämmitti mikrossa mieleisiään ruokia.

La Isla – Seprayo – 16 km, klo 9 -17

Roberto huhuili pihatöidensä parista. Tästä saat kauniin kukan hattuusi. Vaihdoin mielelläni tien poskesta keräämämme nuokkuvat kukat Roberton keltaiseen kaunokaiseen.

Sepraoyon albergue ammotti tyhjyyttään kun saavuimme. Samoin kylän raitti. Kauppaakaan ei näkynyt, ravintolasta puhumattakaan. Mutta mikä palvelu! Kauppa-auto. Sillä toimitettiin ruokaa peregrinoille uinuvaan kylään, jossa oli albergue ja energinen hospitalero. Hän asui muutaman talon päässä alberguesta ja kipitti kotinsa ja alberguen väliä milloin milläkin asialla.

Seuraksemme saimme kaksi espanjalaista ja yhden belgialaisen.

Taas kerran jouduimme köökkihommiin. Pussikeittoa ja linssimuhennosta. Punkkuakin myytiin kauppa-autossa.

2016-10-31 13.12.49

 

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)