Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
Browsing Tag

Amazon

Tasoittivat tien – sivilisaatio saapuu Ahuanoon

Kotiinlähtöä helpottivat, kun tasoittivat tien. Sivilisaatio saapuu Ahuanoon. Liikkuminen helpottuu, mutta luonto siirtyy kauemmas. Olemme ensimmäisiä asfaltilla ajelijoita.

Jo nyt kun tietyökoneet mellastivat, lintujen äänet vähenivät. Apinoita näkyi kyllä vielä joen puoleisolla piha-alueella. Siellä ne näyttävästi heijasivat itseään puusta puuhun kun söimme aamiaista.

Nyt takaisin yläilmoihin, Quitoon 2800 metrin korkeuteen.

Tilataksilla viitisen tuntia. Sama rauhallisesti ajava kuljettaja, Vadin kuin tullessa. Otin yhteystiedot ylös. Ehkä joskus tulevaisuudessa tarvitsen.

 

 

 

Renkailla pitkin Amazonin Rio Napo-jokea

Aina ei tuo espanjan kieli osu kohdalleen. Opas ohjeisti, että uimapuvut mukaan. Menemme ”mikälie ilmaisu se olikin” ja kuvittelin, että kyse on kylän nimestä. Hämmästyksekseni löysin itseni laskettelemasta Amazonin Rio Napo -jokea pitkin renkaalla.

Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa ollut. Hissukseen joki työnsi eteenpäin ja koskikohdatkin olivat vaisumpia kuin Kuusamossa, missä olen koskiin tutustunut, suuremmalla värkillä tosin kuin nyt.

Ainut mikä tuotti päänvaivaa, oli aurinko. Koska olin varautunut uimiseen, en ollut laittanut suojavoidetta. Puoli tuntia veden päällä.  Aurinko täällä on vahva. Paikallisetkin huolehtivat ihonsa suojaamisesta. Saati minä, jonka pitäisi välttää aurinkoa ihoni takia. Ihmeekseni en ole palanut kertaakaan, aiemmin. Käytän 50-kertoimista suojaa. Se on riittänyt. Toki suojaan vaatteilla niin paljon kuin mahdollista.

Videoklippi:

Jännittävä hetki. Mummo renkaaseen ja jokeen. Puolen tunnin kumirengasseikkailun loputtua huojentuneena totesin, että kaikki yhä tallella. Ne caymanit, lagartot lienevät amazoonilegendaa.

 

Huostaanotettuja eläimiä – Amazoonico

Ihmisten julmuudella ei ole mitään rajaa. Tutustimme tarhaan, jossa hoidetaan hylättyjä ja viranomaisten huostaanottamia eläimiä. Kilpikonnia, joiden kilpiin oli porattu reikiä, jotta niitä voisi taluttaa remmissä kuten koiria. Papukaijoja, joilta siivet oli katkaistu. Monia yksilöitä, joita on pidetty lemmikkeinä vastoin kansainvälisiä sopimuksia, ja jotka eivät enää selviä viidakossa.

Amazoonicoa meille esitteli USA:sta kotoisin oleva vapaaehtoistyöntekijä. Hän on työskennellyt viitisen viikkoa tarhassa ja muutaman päivän päästä koittaa kotiinlähdön aika. Ecuadorissa on paljon vapaaehtoisia monissa eri projekteissa ja kohteissa.

 

Maatumisaikoja #Amazon #viidakko #selva #äläroskaa #donotlitter #nobotebasura #ecuador #travelblog

Kotivierailulla

Ecuadorissa on 17 eri alkuperäisväestökulttuuria. Tenan alueella missä olemme, asuu kichwa-väestöä. Kävimme Isla Anacondassa tutustumassa heidän asuinalueeseensa ja Teresa-rouvan kotiin. Oppaamme Jaime kehotti aina käyttämään sen heimon opasta, jonka asuinaluetta lähestyy.

”Olen kichwa. En edes minä voi mennä toisten alkuperäisasukkaiden alueelle. Siinä voi päästä hengestään. Erityisen tarkkoja ovat huao-ranit. Eivät kaikki. Koulutetut hyväksyvät, mutta osa on hyvinkin tarkka reviiristään.”

Huao-raneja asuu öljykenttien eteläpuolella.

Vaikka yritykseni, Cosy Finlandin kivijalka on kotivierailut, tunnen jonkin sortin kiusaantumista aina kun osallistun näihin järjestettyihin kotivierailuihin. Kohtaaminen jää vähäiseksi, näytelmänomaiseksi. Toivottavasti Cosyn vieraat eivät koe samoin – ja miksipä kokisivat, sillä hehän ovat kylässä, syövät ja keskustelevat kuten ystävät olisivat kokoontuneet ruokapöydän ääreen.

Kiusaantumistani ei yhtään vähentänyt se, että minut on peloteltu puolikuoliaaksi kichwa-väen tapa tehdä chichaa. Postailin siitä jo aiemminkin. Eli se juoma, joka tehdään yuccasta ja möyhennetään paikallisten naisten suussa. Kun Jaime kertoi, että tulemme näkemään chichan valmistuksen, aivoni alkoivat kuumeisesti miettiä millä verukkeella kieltäydyn loukkaamatta isäntäväkeä. Koululla olen jo ilmoittautunut kasvissyöjäksi (lihat, marsut ja häränpallit toreilla saavat sisuskaluni nurinpäin).  Mitähän keksisin?

Isla Anaconda – saarella pienessä lammessa asustaa liskoja (la garto).

 

Puutkin kävelevät – Palma caminante

Tämä palmu liikkuu eteenpäin. Miten ihmeessä? Se kasvattaa uuden juuren menosuuntaan. Palmun rungon takana oleva juuri kuolee.

 

Puhallusputki – ruokaa ja suojaa (Serbatana)

Jaime esittelee puhallusputken käyttöä. Se on ase, jota käytetään metsästykseen sekä yhteisön suojelemiseen.

 

Teräviä ovat. Myrkkyjä ei käytetä mutta apina lähtee hengiltä. Syövät apinoitakin.

 

Suu tiukasti kiinni putken päähän ja keuhkojen täydeltä ilmaa. Tätä olisi voinut kokeilla, mutta mutta. Kuinkahan moni sitä oli aiemmin nuoleskellut.

Seuraavaksi tähtään silmään, Jaime ilmoittaa.

Teresa-rouvan chicha

Teresa ja tyttärentytär

Kotitalo

 

 

Viidakkoveitset odottamassa lähtijää. Veitsellä raivataan tietä, viilletään puihin reikiä mehun vuodattamiseksi, hankitaan ravintoa, tapetaan käärmeitä.

Tulihan se chicha-armahdus. Ennen kuin astuimme sisälle taloon, Jaime kertoi että saamme myös maistaa juomaa. ”Se on vahvaa, 45 % viinaa ja yucca-ainesta, mehua. Jos ei halua maistaa, ei ongelmaa.”

Tartuin noihin prosentteihin ja kerroin, etten voi juoda vahvaa juomaa tässä helteessä.

Chichan valmistusvälineet

Kuumaa lientä, yuccaa. Teresa istuu lattialla ja hieroo taikinapallon. En kyllä nähnyt pureskelua. Tosin Teresa haki juoman toisesta huoneesta.

Kun näytös on ohi, Teresa ryhtyy laukun tekoon.

 

Älä halaa puita

Tarzanilla ei muistini mukaan ollut viidakkoveistä.

Oppaanamme täällä Amazoneilla toimivalla Jaimella on.  Jaime, kuten kaksi keittiössä hyörivää kokkia ovat Kichwa-alkuperäisväestöä.

Tänään Jaime vei meidät viidakkoon. Hieman mutisten otin vastaan hänen ojentamansa kepin. ”Olen vanha, mutta en niin vanha…No, ehkä käärmeitä varten.”

Keppi osoittautui kuitenkin todella tarpeelliseksi, kun astelimme kasvillisuuden seassa Jaime edellä viidakkoveitsellä tietä raivaten. Liekö olisin selvinnyt liian suurine lainasaappaineni kaikenmaailman rinteistä ja mutakoista ilman keppiä.  Se oli hyvänä apuna ryteikön nousuissa. Ja alastuloissa.

Uskoisitko että nyt sataa? Kyllä sade ropisee, aurinko paistaa. Emme kuitenkaan tarvitse sateensuojaa, sillä viidakko tarjoaa luonnon suojan.

Jaime esittelee meille myrkyllistä ötökkää. Hän tietää miten sitä kuuluu pidellä. Häntäpäässä myrkkypistimet sojottavat ylöspäin. Kun pitää huolen, etteivät ne kohdistu ihoon päin, kaikki hyvin.

Termiittien pesä. Ne ovat kahdessa mielessä hyödyllisiä: niitä voi syödä ja ne ovat hyvä suoja hyttysiä vastaan. Termiittejä kämmenelle ja hierotaan ihoa.

Termiittejä en maistanut, mutta yhden sortin muurahaisia kokeilin. Maistuivat sitruunalta.

 

Tästä kepistä syntyvät panamahatut ja tansseissa käytettävät lannehameet.

Simbsalabim! Kepistä sukeutuu hieno viuhka, jonka säikeistä tehdään hatut ja hameet.

 

Luontaislääkitystä. Puu tuottaa sangre de drago -nimistä lääkeainetta. Jaime viilsi viidakkoveitsellään haavan puuhun, puu vuotaa vereltä (sangre) näyttävää ainetta, joka parantaa haavat nopeasti (kuten pihka Suomessa, kaiketi). Ainetta levitetään iholle. Se muuttuu hierottaessa punaisesta valkoiseksi, voidemaiseksi kalvoksi. Toinen käyttötarkoitus: kolme tippaa veden tai mehun kanssa närästykseen.

Aceite Ungurahua. Öljymäistä ainetta hierotaan päänahkaan. Se estää hiusten lähtöä ja edistää kasvua. Kichwa-väestöllä on myös kauneuskilpailuja. Niissä ei kilpailla parhailla muodoilla vaan sillä kenellä on kauneimmat hiukset. Hiusten täytyy ulottua peffaan asti. Oletko koskaan nähnyt intiaania tai jälkeläistä, jolla on harmaa pää. Todennäköisesti et, sillä he eivät harmaannu.

 

No, niinhän siinä kävi. Kahden tunnin vaelluksen jälkeen, kun olimme jo palaamassa lodgelle, jalkani tarttui juurikkoon. Lensin naama edellä ojaan. Miten paljon sitä ehtiikään miettiä lennon aikana muutamassa sekunnissa: varo käärmeitä, sivuuta tappajamuurahaiset, älä vaan lyö hampaitasi tuohon edessä odottavaan kiveen.

Siinä sen näkee. Suomalaiset naiset ovat rautaa. Keppi katkesi, mutta minulle ei käynyt mitenkään.

 

Eikä siinä vielä kaikki.

Lodgelle johtavalla kujalla kysyin Jaimelta, joka näyttää olevan erittäin ylpeä Kitchwa-taustastaan ja elinympäristöstään, halataanko täällä puita. Kun hän ei heti ymmärtänyt, kiepautin käteni lähipuun ympärille.

Vain pieni pilkahdus silmissä, muutoin kasvot ilmeettöminä, ääni hillittynä ja täysin liikkumattomana, Jaime sanoi.

”Varo congaa”, pieni sormiele osoitti tämän, ei tappavan, mutta vaarallisen ötökän olinpaikan aivan käsieni yläpuolella.

Conga on pistänyt Jaimea useita kertoja. Sen pistos nostaa kovan kuumeen, joka saattaa kestää kolme-neljä päivää. Pistokohdan jäsen turpoaa ja särkee.

”Viidakossa ei halata puita”, viilipytyn rauhallinen Jaime toteaa.

 

Suuri perhekokous

Tänään keskustelimme ecuadorilaisten perhe-elämästä sekä sosiaaliturvasta ja sen rahoittamisesta. Verojen välttely, korruptio ja raakaöljyn barrelihinta tuntuivat olevan suurimpia harminaiheita.

Nykyisen presidentti Lenin Morenon vaalilupaus nostaa erittäin köyhien ( 10 % kansasta, jotakuinkin 1,7 miljoonaa henkeä eli perhe,  joka tienaa alla 80 dollaria kuukaudessa) sossuavustus 70 dollarista 150 dollariin herättää kysymyksen miten tuo kaikki rahoitetaan. Ope Tómas kertoo, että USA on vaihtanut öljyntuotantoprosessia. Uudella menetelmällä USA pystyy tuottamaan enemmän raakaöljyä, mutta ympäristövaikutukset ovat kyseenalaisia.  Enemmän öljyä, halvempi tuottajahinta. Ei hyvä Ecuadorille, jonka suurin osa tuloista saadaan öljystä.

Tómasin perheen kuvaaminen vaati piirustuksen tuekseen. Hänellä on kolmetoista sisarusta! Ikähaitari 49 – 74.

Selitys: äiti on ollut naimisissa kahdesti. Ensimmäisestä liitosta yksi lapsi, toisesta viisi +seitsemän bonuslasta miehen edellisestä liitosta.

Parin viikon päästä heillä on kaksipäiväinen perhekokous, jossa läsnä sisarukset puolisoineen ja lapsineen. Mahdollisesti myös 102-vuotias isoäiti, ainut vanhan polven elossa oleva edustaja.  Hän tosin kaatui äskettäin ja on epävarmaa pääseekö lonkkavaivaltaan tänä vuonna mukaan. Kaiken kaikkiaan tätä lähipiiriä on 88 henkeä. Perhekokous järjestetään parin tunnin ajomatkan päässä Quitosta. Koko hotelli tarvitaan majoittamiseen.

 

Tómasin perhekartta Hän on sisarusparven 9. lapsi.

Kun perheestä puhuttiin, kietoutuivat mukaan myös sateenkaariperheet, avoliitto, avioerot ja sen sellaiset.

Ecuadorissa avoliitto (union libre) on mahdollinen. Avopareilla oikeudet ovat samat kuin kirkossa vihityillä. Homot – heitä kyllä vieroksutaan – saavat avoparin statuksen, mutta eivät voi adoptoida lapsia.

Kaksi viidestä avioparista eroaa.

Lapsia keskimäärin 3,7 perheessä. Köyhimmillä (60 %) eniten. Rikkailla ja keskiluokalla (loput 40 %) yksi, kaksi lasta.

Maa on katolinen ja vähän samaan tapaan uskonnollinen kuin Suomi. Paavi on kaukana, kirkossa käydään kerta pari vuodessa.

Tämän kaiken ja paljon muuta Tómas kumosi päähäni parin tunnin aikana.

Kohta lounas ja sen jälkeen alkaa iltapäivän kulttuuriretki.

 

 

 

Serkkuja tapaamassa – Ecuador – Amazonas

Tämän iltapäivän ohjelmassa moottorikanootilla ajelu Rio Napo -joen vehreissä maisemissa.  Napo on yksi Amazonin lukuisista haaroista.  Pienet apinat olivat vallan ihastuttavia. Avauskuvassa nuori ja utelias capuchino-apina.

Nyt on sitten uitu ensimmäisen kerran Etelä-Amerikassa. Vesi Napo-joessa oli huomattavasti lämpimämpää kuin kotijärvessä ennen tänne tuloa.

Jaime opastaa kaiken espanjaksi.

Mono lanudo -apinat viidakon kätköissä.

Paikalliset etsimässä kultaa. Kun vesi on matalalla, on helpompi löytää kultahippuset.

Opiskelua Amazoneilla

Maanantai. Espanjan opiskelu alkoi tänään. Meitä on täällä Gaia-lodgessa viisi vierasta. Englantilainen ja saksalainen opiskelija, Quitosta mukanamme tullut opettaja ja hänen teini-ikäinen poikansa.  Koska espanjan kielen taitomme ovat kovin eri tasoilla, saamme yksityisopetusta kaksi tuntia päivässä jokainen.

Aloitin heti aamiaisen jälkeen 8.30. Ope intoutui niin Ecuadorin historiasta, alkuperäisväestöstä ja 90-luvun pankkikriisin kuvaamisesta, että unohti lopettaa kahden tunnin jälkeen. Minullehan se opi, sillä asiat olivat tosi mielenkiintoisia. Tiedän hyvin vähän koko Etelä-Amerikasta. Ecuadorkin  piti hakea kartalta, kun tein apurahahakemusta Jokesiin. (Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö)

Avauskuvassa opiskeluintoinen rotsikka.

Emme saa poistua lodgelta ilman opasta edes lähipoluille, koska emme tunne ympäristön vaaroja. Kengät täytyy tarkistaa ennen kuin panee jalkaansa.

En keksi suomenkielistä sanaa lodgelle. Sanakirja antaa mökki, maja ja loosi, mutta mikään noista ei kuvaa paikkaa. Tämä on kaksikerroksinen talonmainen puurakennus, jossa avoimet olohuoneet. Katto suojaa auringolta. Kaksihenkinen keittiöhenkilökunta pitää huolen ravinnosta ja opas aktiviteeteista.

Äänimaailma on vienyt jalat altani. Eilen illalla nukahdin kaikenlaisten lintujen ja sirkkojen ääntelyyn. Viiden tienoilla varis (siltä se ainakin kuulosti) herätti minut. Se varmaan kertoi lajitovereilleen, että kohta sataa, sillä pian raakunnan jälkeen trooppinen sade hulahti taivaan täydeltä. Kaikki tuo on kuin parasta musiikkia.

Jos joskus päättäisin kirjoittaa kirjan, tekisin sen täällä.

 

Gaia-lodgen luokkahuone. OpettajaTómas.

 

Tervetuloa Amazoneille – Baezan katukeittäjät vilkuttavat Suomeen

Lähes kuusi tuntia kiemurteli pikkubussi ylämäkeen alamäkeen Quitosta tänne Gaia-lodgeen.  Olemme nyt reilut pari tuhatta metriä alempana kuin Quito.

Napo-joki siintää rehevän kasvillisuuden raoista. Lähin suurempi paikka on Tena.

Kerrankin pystyi nauttimaan maisemista sillä venäläistaustainen kuljettajamme ajoi rauhallisesti. Kuljetuksen järjesti Simon Bolivar -kielikoulu ehkäpä heidän kuljettajiaan on neuvottu hellittämään kaasujalkaa.

Edellämme ajava bussi. Katselin pitkän tovin, että koskahan tuo punainen kassi sieltä lentää.

Vaalimainoksia. Lasso ja Moreno olivat vastakkain keväällä presidenttikisassa viimeisellä kierroksella. Moreno voitti. Hän on kuulemma syntynyt Amazoneilla.

 

Myymälä Tenassa.

Ylitimme joen Punta de Ahuanossa.

 

Sataman kahvilassa voi odotella mikäli joki virtaa vuolaana ja oikukkaana. Tänään ei tarvinnut jäädä kupposelle, joki virtasi tyynesti.

 

Saksalainen opiskelija Gaia-lodgen terassilla. Uskomaton äänimaailma!

 

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)