All Posts By

Kirsti Sergejeff

Sisu, sauna ja Sibelius – suomalaiskansalliset ikonit

En voinut olla nauramatta ääneen, kun luin Joanna Nylundin kirjoittamaa Sisu – Suomalaisen sisun salaisuudet -kirjaa. Näin kesäaikaan kolahti erityisesti mökkielämän kuvaus englantilaisnäkökulmasta.

Joel Willans: ”Korkea työmoraali ja ajatus hihojen käärimisestä ovat osa heidän sisuaan. Kesämökki on täydellinen esimerkki. Voisi kuvitella, että sinne mennään rentoutumaan, mutta ennenkuin huomaatkaan, se on muuttunut työleiriksi. Siellä vain paiskitaan erilaisia hommia kuin työpaikalla. Esimerkiksi hakataan puita”.

Olihan kirjassa moni muukin ennalta tiedossa oleva asia mutta silti silkkaa hihittävää totta. Tätä mökkiasiaa ovat ihmetelleet tapaamani ulkomaalaiset kautta monilukuisten maiden. Eivät yhtään ymmärrä käsitiskiä, vedenkantoa ja muuta puuhaa, joka saa viikon vierähtämään rivakasti ohi. Aina ei jaksa lukeakaan riippukeinussa.

Sisu-kirja on nopealukuinen, 160 sivua käsittävä opus tästä suomalaisesta myytistä. Sopii hyvin riippukeinuun.

Sisu – suomalainen tietää mitä se on. Nyt siitä on kirjoitettu kirja, joka sopii riippukeinulukemiseksi.

Kenkäostoksilla – Minkälaista maastoa varten kengät?

”Jaha, ja minkälaiseen maastoon haet kenkiä”, kysyy retkeilyosaston myyjä. Olen hankkimassa vapaa-ajan kenkiä, enkä voi sulkea ajatuksistani camino-vaellusta. Viisi reissua, parituhatta kilomertiä Santiagon teitä on jo takana. Tuskin se hulluus ihan heti hellittää.

”Kävelen asvaltilla, metsäpoluilla, soratiellä, mukulakivillä, maantiellä, roomalaisten sotilaiden jalanjälillä…”

Myyjän silmät suurenevat.

”…nurmikoilla, pellonpientareilla, pellolla, mudassa, savessa, leijussa…”

Myyjän silmät harhailevat villisti.

”…rantahiekassa,  pikkupuroissa, silokivillä, veitsenterävissä kivikoissa, kerran jopa eräässä baskikaupungissa liukuhihnalla…”

Myyjän katse hakeutuu  takahuoneeseen.

”…kalliolla, rinteissä ylä- ja alamäkeen sateen jäljiltä liukkaita oksia vältellen …Ja usein jopa lehmänlannassakin.”

Myyjä hakeutuu takahuoneeseen.

Roottorilla mennään – Viking Linen uutuus

Jos joku ihmettelee Viking Gracella seilatessaan laivan keskiosassa taivaisiin kohoavaa tötteröä, niin se roottoripurje. Kyllä roottori, ei moottori. Se on maailman ensimmäinen matkustaja-alukseen asennettu roottoripurje. Korkeutta sillä on 24 metriä.

Roottoripurje asennettiin huhtikuun alkupuolella. Sen tarkoituksena on säästää polttoainetta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.  Kun asiasta uutisoitiin, maailman mediat innostuivat uutuudesta. Verkkosivuilla olevaa tiedotetta on klikattu yli viisi miljoonaa kertaa. Juttuja roottoripurjeesta on julkaistu 35 maassa, 14 eri kielellä.

Vaikka päästöistä ja säästöistä, niiden vähenemisestä puhutaan vain parin prosentin suuruusluokassa, mummo ei voi olla ilahtumatta. Maailma menee eteenpäin myös ympäristöasioissa. Kuten isoisomummo aikoinaan hoki: pienistä puroista syntyy suuri joki.

Lisää roottoripurjeesta. Näin se toimii -osio videossa minuutin jälkeen.

Pärnu, Narva vai joku muu – Viron vinkkejä

Tulipa mielenkiintoista juttua Pekalta, jonka matkassa olin viimeksi Itä-Virumaalla. Kävimme silloin muun muassa kaivoksessa, kartanossa, kylpylässä, entisellä tekstiilitehtaalla ja kuten arvata saattaa olutpanimossa. Myös Narva-Joesuun kuuluisalla hiekkarannalla tarvoimme, mutta uiminen täytyi jättää, koska oli vasta alkukevät ja ilma oli kylmä, vedestä puhumattakaan. Saunassakin kävimme ja se olikin sitten kuuma.

Mikäli kesälomareissusi suuntaa Viroon, käy katsomassa vinkkejäni

Itä-Virumaa

Pärnu 

Saarenmaa, Tartto ja vähän muitakin kohteita 

Itä-Virumaalla on kunnianhimoisia tavoitteita.  Pekka Linnaisen kirjoittaman jutun voi lukea tästä

Itä-Virumaa aikoo haastaa Pärnun matkakohteena

Pumput testissä #viro #Itä-Virunmaa #narvajoesuu #meresuuspahotel Lue lisää rantapallo.fi /mummomatkabloggaa

Narvasta pääsee siltaa myöten Venäjälle.

Kaivoksen uumenissa

Juhannus pääkaupunkiseudulla – Metrolla metsään ja sinkkubileitä

Suomalainen viettää juhannusta perinteisesti, ja mieluiten veden äärellä. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana alkanut yhä useammin kuulemaan ”vietän kaupunkijuhannuksen”. Se on tietysti mieluisaa Helsinkiin saapuville matkailijoille, sillä onhan mukavampaa nähdä ympärillään muitakin kuin muita turisteja.

Parahiksi juhannuksen alla sain tutustuttavaksi Elli Keisteri-Sipilän kirjoittaman Metrolla metsään -kirjan. 168 sivua kuvauksia paikoista, joihin pääsee metrolla. Kaikki toki eivät ole aivan umpimetsää vaan mukana on myös puistoja ja erilaisia luontokohteita. Ilahduttavan moni kohteista sijaitsee veden äärellä.

Jos juhannussuunnitelmat eivät ole vielä valmiina, muutama Metrolla metsään -kirjasta poimittu idea.  Jos et ehdi kirjaa tähän hätään hankkia, niin nettilinkit auttavat eteenpäin.

Sinkkumummoja kiinnostaa ehkä Eurosinkkujen juhannusjuhlat Espoon Korpilammella. Niistä ja muista Espoon juhannustouhuista Länsiväylän artikkelissa.  Juhannus Espoossa? Juhlia löytyy sekä perheille että sinkuille

Kylläpä löytyy tekemistä, aina ei tarvitse lähteä kauas kokolle.

Hyvää juhannusta kaikille!

Missä siellä nukutaan? Portugalin reitti – camino

Voi miten monta kertaa minulta on kysytty, miten ja missä Santiagon teillä nukutaan.  Selvää on, että vaihtelevasti ja monenlaisissa olosuhteissa. Kuuteensataan kilometriin Lissabonista Santiagoon mahtuu vaikka mitä majapaikkaa. Jouduimmepa muutaman kerran paloasemillekin. Se on Portugalin reitin erikoisuus, sillä kaikkialla ei ole albergueja mutta kaikki tarvitsevat rahaa, myös palomiehet.

Julkiset alberguet – pyhiinvaeltajien majatalot – majoittavat yhden yön kerrallaan (tekevät joskus kyllä poikkeuksia). Pyhiinvaelluspassi tarvitaan. Reittien varrella löytyy kyllä muitakin majoitusmuotoja kuten hotelleja, hostelleja, yksityisiä albergueja, farmimajoitusta ja casa rural -paikkoja.

Pyhiinvaeltajien majatalojen – olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä – etuja ovat:

  • Kaikki ovat vaeltajia, usein rättiväsyneistä ja keskittyvät lepäämiseen.
  • Hiljaisuus laskeutuu yleensä iltakymmeneltä.
  • Harvoin tapaa niitä, jotka örveltävät tai mekastavat bailaavat kuten saattaa törmätä kaikille avoimissa suurten kaupunkien albergueissa.
  • Majataloissa voi pestä ja kuivattaa pyykkiä. Joissain on jopa pesukone ja kuivausrumpu.
  • Yleensä lähettyviltä löytyy ravintola, joka tarjoilee edullisia peregrino-menuja ellei halua itse valmistaa ruokaa.
  • Hospitaleroilta, majatalon hoitajilta, ja muilta vaeltajilta saa tietoa seuraavasta etapista ja seuraavasta majapaikasta.
  • Toki se rassaa, kun koko ajan on ympärillä paljon ihmisiä pienessä tilassa, mutta siinä huomaamattaan solahtaa yhteisöön.
  • Kaikki tsemppaavat toisiaan.

Tässä yksi lista majataloista jotka sijoittuvat  Portugalin keskireitille. Se on yksityishenkilön pitämä ja oli suureksi avuksi kun yritimme hahmottaa vaellustamme. Siinä ei varmaan ole kuitenkaan kaikki.

Toinen lista Associação de Peregrinos Via Lusitana

Juhannusohjelmaa

Ei tiedossa ohjelmaa juhannukseksi?  Jokunen vuosi sitten päädyimme viettämään juhannusta Espoon Korpilammelle. Lampi, kokko, juhannusauna, pitopöytä ja tanssit. Mitä muuta sitä tarvitsee?

No, me liikunnallisina ihmisinä heitimme rinkat selkään ja kävelimme Viherlaaksosta Korpilammelle ja seuraavana aamuna takaisin. Toki bussillakin olisi päässyt. Ei ollenkaan hassumpi juhannus. Nyt sitä on mukava muistella.

Postasin jussistamme, löytyy tästä.

Katselin juuri netistä hintoja. Ei päätä huimaa, 140 euroa koko hoito yöpymisineen kahdelta hengeltä.

Juhannustarjous Hotelli Korpilampi 

Ydinsodasta selviävä otus – Tvärminnen eläintieteellinen asema

Menneen viikon kohokohtiin kuului tutustumismatka Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle ja sen lähistöllä sijaitsevaan  pikkusaareen, Furuskäriin.  Järjestäjinä Ympäristötoimittajat, Viking Line ja luonnollisesti aseman henkilökunta. Ällistyttävän montaa kansallisuuttaa henkilökunta edustikin. Meille Itämeren tutkimusta esitteli henkilöitä Maltalta, Espanjasta, Puolasta, Ruotsista, vain muutamia mainitakseni. Olkoonkin, että osa heistä oli vierailevia tutkijoita.

Vuonna 1902 asti toiminutta asemaa pyöritetään suureksi osaksi yksityisellä rahoituksella vaikka se toimii Helsingin yliopiston alaisuudessa. Tvärminnen historiaan voi tutustua tästä linkistä. 

Matkailevia mummoja tietenkin kiinnostaa miten tähän merimaisemaan pääsisi osalliseksi. Helpoiten se käy järjestämällä seminaarin tai kokouksen, sillä tiloja vuokrataan ulkopuolisillekin.

Tvärminnessä majoitetaan tutkijoiden lisäksi myös muita, mikäli tilaa löytyy. Kesäisin tutkijat valtaavat tilat, mutta talvisin heitä on vähemmän.

”Ei asema tyhjene talveksi, sillä talvellakin tapahtuu vaikka mitä. Ilmatyynyaluksella pääsee tutkimaan merta”, Joanna Norkko tarkentaa.

Jos huoneita on vapaana sinne voi yksityishenkilökin vetäytyä vaikka kirjoittelemaan tai maalaamaan.

”Huonehinnat ovat maltillisia, ruokaakin saa jos keittiö toimii, muutoin voi valmistaa itse”, kuulin lounaspöydässä. ”Mutta mitään huvituksia ei ole, bussi kulkee kerran-pari päivässä kolmen kilometrin päähän.” Oiva paikka vaikka muistelmien kirjoittamiseen. Ei pääse inspiroitumaan mistään ulkoisesta.

Furuskärissä on majoitustiloja neljälle, mutta niitä voi vuokrata vain yliopiston henkilökunta.

Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla järjestetään avoimet ovet joka viides vuosi. Tarvetta olisi useammin, mutta henkilökunnan kapasiteetti ei riitä tiheämpään väliin.

”Varmaan vuonna 2019, kun saamme uuden katamaraanin järjestämme yleisötilaisuuden”, Joanna Norkko uumoilee. Tuota parin millin yksityistä rahaa vaatinutta alusta odotellaan kuin kuuta nousevaa.

Avauskuvan logossa komeilee kilkki, Itämeren äyriäinen joka voi selvitä jopa ydinsodasta. Samoin kuin kuulemma torakkakin.

Jos haluat nähdä miltä Tvärminnessä näyttää juuri nyt, käy vilkaisemassa tästä. 

Tvärminnen eläintieteellisen aseman perustajan professori Johan Axel Palménin kotitalo. Kaukaa viisas mies perusti aseman tähän hienoon ympäristöön jo yli sata vuotta sitten. Hän testamenttasi aseman Helsingin yliopistolle.

Tvärminnen eläintieteellisen asema sijaitsee hienolla paikalla. Ruokasalista voi katsella horisonttiin ja ihmetellä maailman tutkituinta merta, Itämerta.

Tvärminnen aseman tieteellinen johtaja itämeritutkimuksen professori Alf Norkko johdattaa toimittajaryhmän tutustumaan Furuskäriin.

 

Tvärminnen aseman tutkimuskoordinaattori Joanna Norkko vastaa akvaariotiloista, luonnonsuojelualueesta sekä kenttä- ja koe-eläintyöskentelyyn liittyvistä luvista. Joanna haluaisi siirtää fokuksen siihen miten paljon hienoa Itämeressä on.

Furuskär – samannimisiä saaria on vaikka millä mitalla – tämä Furuskär sijaitsee Trärminnen aseman lähistöllä. ”Furu tarkoittaa mäntyä, skär luotoa”, valaisi veneen kippari. Niin, saariston puusto on aika kippuramäntyvoittoista.

 

Tutkijoiden maailmassa kun ollaan, niin jopa hiidenkirnut on numeroitu. Tässä numero 41. Furuskär, Hanko.

Siellä se killuu, rannikko-observatorio MONICOAST. Sen tehtävänä on kerätä tietoa siitä miten lämpötila, suolapitoisuus, happipitoisuus, pH ja sameus vaihtelevat vedessä. Tvärminne

Kanamaista sanon minä – Koen Vanmechelenin näyttelyn avajaiset

Viime perjantaina avattiin Mäntässä Serlachius-museo Göstassa ja sitä ympäröivässä puistossa belgialaisen käsitetaiteilijan Koen Vanmechelenin näyttely. Aika mielenkiintoinen heppu.

Samoilla linjoilla liikutaan kuin muinoin. Gösta ja Ruth Serlachiuksen aikaan alue oli mallitila, jossa opetettiin talonpoikia viljelemään maata ja risteyttämään eläimiä. Nyt museolla tepastelevat Koen Vanmechelenin risteyttämät kanat ja kukot.

Näyttely avoinna koko kesän.

Serlachius-museo Gösta 19.5.–16.9.2018

 

Koen Vanmechelenin yli 20 vuotta kestänyt kanojen risteyttämisprojekti kiinnostaa kaikkialla. Esimerkiksi Kuubasta hävinnyt alkuperäislaji saatiin elvytettyä, kun Koen Vanmechelenin löysi USA:sta lajin edustajia ja palautti kannan osana Cosmopolitan Chicken Project -ohjelmaansa. Se tietysti herätti valtavasti ihailua Kuubassa. Tässä taltioidaan Mäntässä avajaispuheita.

 

Hauska tapa tarjoilla pikkupala: pyykkipoika pitää annoksen kasassa.

 

Malja taiteilijalle.

 

Horniolaiset kukot lennätettiin Belgaiaan lokakuussa. Siellä ristetyttämisen tuloksena nyt museon aitauksissa tepastelee uusi sukupolvi. Niina Leppämäki esittelee kahta ujoa kukkoa.

 

Pikku tipuja lämmittelelmässä lämpölampun alla. Nämä ovat Suomessa syntyneitä ja Mechelse Maatiaiskanan ja ns.teollisuuskanan eli Dekalb Whiten risteytyksiä.

 

Ilmakin tilattu viimeisen päälle.

 

Toistaiseksi kukot ja kanat oleilevat tässä häkissä. Evira edellyttää umpihäkkiä. Valmiina lähistöllä hauskoin tekstein varustettuja pikkuhäkkejä.

 

Cosmopolitan Chicken Projektin viimeisin vaihe. Numero 21. Horniolainen alkuperäislaji, jota kuvaillaan sitkeäksi kuin suomalainen ihminen, harvinainen suomalainen maatiaiskanalaji ja Mechelske Dansk.

 

Taideteoksia sisätiloissa – Serlachius museo Gösta

 

Mummo Koen Vanmechelenin kaa.

Eläin on vahvasti läsnä esillä taideteokissa oli ne sitten veistoksia, maalauksia tai installaatioita.

Cosmopolitan Chicken Project -risteytyshankkeessa syntynyt kanasukupolvi on osoittautunut edellistä elinvoimaisemmaksi, pitkäikäisemmäksi, vastustuskykyisemmäksi ja vähemmän aggressiiviseksi, kerrotaan museon verkkosivuilla.

Kutrit kuntoon – Santiago de Compostela

Aiemmissa postauksissa tuskailin dilemmaa, joka syntyy kun camino-kamppeet pitäisi yhdistää kaupunkioleiluun. Aina näyttää kummajaiselta puutarhatossuineen ja vaelluskenkineen kaupungeissa korkkareissa sipsuttavien joukossa. Santiagossa helpottaa niillä, joilla se kaupunki on  päätepisteenä.  Voi heittää reissussa rähjääntyneet varusteet ja hankkia tilalle uusia. Tämä siis siinä tapauksessa, että ei aio jatkaa vaeltamista.

Vinkki sinulle, jos haluat kutrit kuntoon. Samalla kadulla, kuin Albergue Compostela on neljä kampaamoa.  Albergue sijaitsee tavallisten ihmisten asuntoalueella, mutta sopivan kävelymatkan päässä katedraalista. Väljät oleskelutilat ja muutenkin toimiva. Hieman häiritsi hämäryys – ellei peräti pimeys – makuutiloissa.  Parasta lienee se, että voi vetäytyä katedraalin seudun peregrino-humusta halutessaan.

 

 

Alkuasetelma – lähes kuuden viikon ajan rinka ja hatut sun muut systeemit hiersivät takatukan yhdeksi mytyksi. Siihen eivät tepsineet kotikonstit.

Celman kampaaja oli myös tyytyväinen kun haaste oli ohi. Takku saatiin taltutettua. Auts, auts. Hammaslääkärissä puudutetaan, kampaajalla ei.