Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)
All Posts By

Kirsti Sergejeff

Voinko suositella Marrakechiä?

Sain viestin meseen. Perhe, vanhemmat ja 11-vuotias tytär varailevat joulumatkaa. He kysyvät, voinko suositella Marrakechiä.

Marokko on kiehtova maa ja Marrakech sadunhohtoinen keidas aavikon portilla. Norweigianin suora lento Marrakechiin kerran viikossa on huippujuttu! Viidessä ja puolessa tunnissa Suomen talvi vaihtuu Marokon kesään. Lento lanseerattiin tämän kuun alussa. Siitä postasin jo aiemmin. Avauslennolla ilmenneiden vaikeuksien toivon olevan historiaa.

Kun en tunne perheen matkustustottumuksia, budjettia ja odotuksia, suosittelemisen sijaan kerron muutamia kokemuksiani, jotka toivottavasti auttavat päätöksenteossa.

Marokossa saa rahalleen vastinetta. Hotellit ja ravintolat ovat suomalaiskukkarolle edullisia. Viisi tähteä takaa säälliset puitteet kolmen tähden hinnalla.

Le Grand Savoy

Yövyimme kaikki kolme yötämme Marrakechissa, Le Grand Savoy hotellissa. Hyvä, sillä monimutkaisia sisään- ja uloskirjautumisrituaaleja ei olisi halunnut joka päivälle. Usein tämän tyyppisillä pressimatkoilla hotelli vaihtuu tiuhaan, hyvä sinänsä, silloinhan saa kokea monenlaista hotellia.

Jo Le Grand Savoyn aula viestii ylellisyydestä. On mukavaa pöllähtää tähän ympäristöön päiväksi pariksi, mutta on selvää, että jos haluaa nähdä marokkolaista elämänmenoa, on mentävä ulos.

Huoneessani – tai oikeastaa huoneistossani –  Marokon kansallisjuoma, minttutee, vaihtuu kansainvälisten brändien pussiteeksi. Ne odottavat siistissä rivissä vedenkeittimen ja kahvikoneen vieressä.

Kylpyhuoneessa ilonaiheeni on argan-saippua. Marokkohan on kuuluisa juuri tuosta öljystä, ainakin kosmetiikkateollisuudessa.

Ylenpalttinen aamiainen käynnistää päivän.  Aamun kofeiinitason kohdalleen saaminen tosin on työlästä ja aikaa vievää. Kiikuttavat kuppi kerrallaan, kuten näissä tähtipaikoissa on tapana. Suomalaisten kahvinkulutus kiikkuu maailman kärkisijoilla eikä siellä pysytä ellei kaffia saa rivakammin eteensä.

Uloskirjautumistilanteessa Madame Mummolta ja muilta vierailta kyseltiin, miten vierailu sujui. Uloskirjautumisaikaan, kello 12 jono kiemurteli aulassa. Jonottajille kiikutettiin minttuteetä. En tiedä mitä touhusivat, mutta aikaa se vei. Kollegan huone käytiin tarkistamassa ennen kuin uloskirjautuminen oli mahdollista.

Hotellin tilat  hivelevät silmiä koristeellisuudellaan. Puitteet ovat kohdallaan. Palvelussa oli kuitenkin sattumanvaraisuutta. Taso riippui paljolti kuka palveli milloinkin.  Me bloggarit tietenkin vertailimme kokemuksiamme ja kaikenlaista kommenttia löytyi. Minä olisin toivonut hieman ripeämpää toimintaa ja sitä, että asiat olisivat ilmestyneet tai hoidettu ilman huomauttamista.  Joo, joo. Tiedän, olen kärsimätön ja rationaalisesta kulttuurista kotoisin.

Lähes oman kotini olohuoneen kokoisesta kylpyhuoneesta loppui vessapaperi. Vararullateline oli tyhjänä, mutta ajattelin, että riittää. Ei riittänyt.

Kahvikone! Olin ajatellut, että juon kupin, pari kahvia ennen kuin menen aamiaiselle. (Se on eduksi, sillä näillä pressimatkoilla joutuu usein seurustelemaan ennen ensimmäistä kahvikupillista).  Kuinka ollakaan, patruuna juuttui koneeseen (ei kannata kysyä miten ihmeessä) heti ensimmäisenä aamuna. Kiireissäni en muistanut mainita asiasta respaan eikä sitä korjattu kaikkina kolmena päivänä.

Le Grand Savoy – missä jono, siellä minttuteen tarjoilija

 

Le Grand Savoy – Tällainen asiakirja tuli allekirjoittaa sisäänkirjoutumisvaiheessa. Enpä ole ennen törmännyt moiseen. Ranskan kielellä mennnään., ymmärsi tai ei.

 

Le Grand Savoy – Erityinen ilon aihe ei näy tässä, kun ehdin käyttämään sitä ennen kuvaamista, paikallinen ylpeys, arganöljysaippua.

Le Grand Savoy – huonepalvelun hinnasto. Paikallisen valuutan, dirhamin kun jakaa kymmenellä, saa eurohinnat mummon tarkkuudella.

Le Grand Savoy – Imadin aamuinen teeseremonia. Teetä tarjolla – saa myös ilman sokeria. Marokkolainen tee on niin makeaa, että hampaat irtoo. Voi kumpa kahviakin olisi saanut samalla ripeydellä. Aamukahvikissalle sopii itsepalvelu, ainakin kahvin suhteen. Sen kanssa ei saa konstailla ja sitä pitää olla riittävästi ja ripeästi tarjolla. Mutta näissä viidentähden paikoissa joutuu tarjoilijoiden armoille. Odottamaan kuppi toisensa jälkeen.

 

Le Grand Savoy – tuunattu omeletti valintasi mukaan. Tai ehkä maistuisi lettu.

 

Le Grand Savoy – smoothiet ja jugurtit

 

Le Grand Savoy – Ulkoaaltaan käyttö oli rajattu klo 9-18. Kävin salaa uimassa aamuisin. Heti kuuden jälkeen, hieman ennen kuin siivoojat aloittivat työnsä. Muutoin ei ollut aikaa. Ohjelma oli niin tiukka, että hotellin spat, kuntosalit, hamamit ja muut jäivät käyttämättä.

Le Grand Savoy. Sisäallas käytössä 9-21

Mövenpick Hotel

Vierailimme myös Mövenpick Hotel Mansour Eddahbi & Palais des Congrès Marrakech

Emme yöpyneet Mövenpick hotellissa. Kävimme vain katsastamassa tilukset ja söimme  lounaan. Ruoka maistui ja kaikki oli kohdallaan, mikä nyt on luonnollista kun managerin vanavedessä kävelimme. Ja tieto mediaryhmän vierailusta oli varmaan levitetty kaikille toimijoille.

Mövenpick Hotel

Mövenpick Hotel – lounas puutarhassa

Mövenpick Hotel – alkuruoka

Mövenpick Hotel – hamam, saunaosasto

Mövenpick Hotel – vesi on Mövenpick Hotel Marrakechin elementti

Mövenpick Hotel – Kateryna Havrylova, marokkolaistunut ukrainalanen – hotellin viestintä- ja markkinointipäällikkö

La Mamounia

Kaupunkikierroksen aikana kävimme ihmettelemässä portin takaa luksushotelli La Mamouniaa. Siitä en osaa sanoa muuta kuin hulppealta näytti.

La Mamounia – luksusta halajavan hotelli

La Mamounia

Kuten tiedämme, hinnat kelluvat ja tuurilla voi saada hyvän, edullisen hinnan tasokkaasta hotellista. Surffailu netissä maksaa vaivan.

Aikakäsitys

Matkan ajaksi kannattaa lainata  hermoja lehmältä. Kaikki kestää, sillä Marokossa mennään ihminen edellä. Muu toiminta väistyy, kun vastaan tulee tuttu. Tutut kätellään. Olalle taputellaan. Kuulumiset omat ja muiden kysellään.

Aikataulut ovat suuntaa-antavia. Tuloiltana paikallinen matkanjohtajamme käytti parin minttuteen pituisen ajan saadakseen illallisen siirrettyä puolta tuntia aiemmaksi. Olimmehan väsyneitä ja pitkän päivän reissattuamme myös nälkäisiä. Ei onnistunut, keittiö avaa kello 20.30. Kun illallisaika koitti, matkanjohtaja saapui paikalle puoli tuntia myöhässä.

Turvallisuus

UM matkustustiedotteesta näkee turvallisuustilanteen. Matkustusilmoituksen tekemistä suositellaan. Sen tekemistä suositellaaan vaikka menisi vain lahden toiselle puolelle.

Liikenne on aika hurjaa. Marrakechin katuvilinää, katso video.

Metallinpaljastimia näkee paljon. Lentokentälle – koko rakennukseen – ei pääse ilman turvatarkastusta. Se tehdään ulko-ovella ensimmäisen kerran. Myöhemmin uudelleen lennolle tsekkautuessa.

Myös hotelliimme kuljettiin Metor -metallinpaljastimen kautta. Kollegan kaljat diskattiin. Hotelliin ei saa viedä alkoholia. Sitä kyllä sai hotellin baareista ja ravintolasta.

Hotellin turvatarkastus

 

Metoreista tuli niin nostalginen olo, sillä urani alkuaikoina työskentelin Outokummussa Metorien markkinointiosastolla. Ne olivat siihen aikaan suomalainen vientituote. Sittemmin amerikkalaiset – muistaakseni – ostivat toiminnot. Skitso tilanne: aina kun kone kaapattiin, myyntikäyrä pamahti kohti taivasta. Nykyään harvoin kuulee enää lentokonekaappauksista, muut kauheudet ovat tulleet niiden tilalle.

Kaiken kaikkiaan Marrakechissä on näkemistä, eksotiikkaa, hulppeita rakennuksia, paikalliselämää. Basaarit kiehtovat niitä, joiden kaapeissa on tilaa. Mummojen maailmassa on mahdotonta nauttia ostosten tekemisestä, tavaraa kun tuppaa olemaan liikaa. Paitsi tietenkin, jos täyttää muiden kaappeja.

Essaouira ja Agadir – meren ääreen kaipaaville

Marrakechin lisäksi kävimme Essaouirassa. Se on merenrantakohde parin kolmen tunnin ajomatkan päässä Marrakechista.
Aiemmin olen viettänyt viikon Agadirissa. Agadirin vetonaula on upea hiekkaranta ja totta kai ilmasto. Merivirrat saattavat olla voimakkaita ja siksi uimareiden tulee seurata rannoilla olevia varoituslippuja. Golfin pelaajat arvostavat myös viheriöitä, joita ympäristössä on paljon.

Sitten se vatsatauti

Kollegat alkoivat vaihtelemaan immodiumejaan kotiinlähtöpäivänä. Silloin vielä kuvittelin, että olin jo päivittänyt vatsani bakteerikannan Etelä-Amerikassa kesällä. Mitä vielä! Minuun riesa iski vasta kotona. En tiedä mikä osuus on maitohappobakteerien syömisellä, mutta niitä popsin pari päivää ennen reissua, reissun ajan ja viikon vielä sen jälkeen. Vatsatautini ei vaatinut stydimpää lääkitystä.

Yvesin ja Pierren ei-niin-salainen puutarha -Majorelle, Marrakech

Sivusin jo aiemmin yhtä Marokon suosituimmista käyntikohteista, Majorelle puutarhoja,  Ne ovat nykybloggareiden paratiisi, värikylläisyyden ja valon vuoksi aivan ihana kuvauskohde.

Kiinalainen mediatapahtuma meneillään. YSL pääosassa.

Majorelle puutarhat (Jardin Majorelle) perusti lähes sata vuotta sitten ranskalainen taiteilija Jacques Majorelle (1886-1962), joka ihastui alueen okran väriin ja erikoislaatuiseen valoon. Hän loi puutarhaansa useita kymmeniä vuosia. Yleisölle puutarhat avattiin 1947.

Marokkoon rakastui Yves Saint Laurent, joka tuli ostaneeksi kumppaninsa Pierre Bergén kanssa useamman rakennuksen Marrakechistä ja lisäksi nämä Majorelle puutarhat.

YSL:n ylellisyys ympäröi salaperäisesti puutarhassa vaeltelevan. Laurentin tuhka ripoteltiin puutarhaan kun hän kuoli vuonna 2008.

 

Puutarhan pienen pienessä Berberi-museossa voi eläytyä berberien elämään tähtitaivaan alla.

 

Monet haluavat jätttää käynnistään jäljen.

 

Majorelle puutarhan rauhaa umpirakastuneille.

 

 

 

 

 

 

Puutarhan viereen avattiin 19.10.2017 YSL -museo. Neljäntuhannen neliön verran kuuluisan muotisuunnittelijan elämää. Kannattaa varata aikaa. Ikävä kyllä Pierren aika koitti ennen museon avajaisia. Hän kuoli syyskuussa.

 

Haalistuuko Marokon aurinko pakkasessa?

Hitaasti etenevät Marokon postaukseni. Olen kontannut viimeiset päivät pitkin lattioita ja etsinyt kameran muistikorttia. Eilen illansuussa se löytyi. Pakastimesta.

Villeimmät teknisten härpäkkeiden pelastustarinat ohjeistavat, että jos kännykkä tippuu mereen tai vessanpönttöön, niin laita muovipussiin ja vei korjaamoon. Ei ole vielä noin käynyt. Paitsi rahakukkarolle Lintsin vessassa. Jätin sinne.  (On yleisesti tiedossa, että matkaan lähes rahattomana).

Kuivattelin muistikorttia yön yli. Eilen tanssitunnilla turkkilainen vatsatanssiopettajani arveli kuvieni säästyvän. Hän oli selvinnyt samantyyppisestä ongelmasta, nyk. haasteesta, tosin hänen muistikorttinsa oli yöpynyt vain jääkaapissa.

Avauskuva on pakastetulta muistikortilta, jonka juuri uskaltauduin tietsikan koloseen työntämään. Kuvat kunnossa.  Eipä edes kolmen päivän pakkanen haalistanut Marokon aurinkoa.

Majorelle puutarha, Marrakech

Kuvassa kiinalainen bloggaripari kuvaa YSL:n tuotteita tuossa ihanassa puistossa, jonka Yves Saint Laurent valitsi viimeiseksi leposijakseen.  Puoliso Pierre kuoli vastikään.

Puutarhan viereen on avattu vain muutamia viikkoja sitten YSL -museo.

Kyllä, näet oikein! Vuohia puun oksilla – Marokko

Arganpuut ovat oliivinsukuisia puita ja harvinaisuutensa vuoksi suojelun alla. Niitä kasvaa Meksikon lisäksi vain noin sadan neliökilometrin alueella Agadirin lähistöllä.

Arganpuunhedelmä saa vuohen kiipeämään puuhun

Alueen aluskasvillisuus on varsin niukkaa, ja vähäisten ravinnonsaantimahdollisuuksien takia vuohet ovat jopa oppineet kiipeämään arganpuun oksille syömään hedelmiä.

Siemeniä vuohen ruoansulatus ei  sulata ja siksi vuohi sylkee siemenet ulos.  Maastoon syljetyt siemenet ovat arganpuulle tärkeä leviämiskeino.

Jotkut tarinat vuosia sitten kertoivat siementen vaeltaneen läpi koko vuohen ruoansulatuselimistön ennenkuin ihminen keräsi ne saadakseen arvokasta arganöljyä. Sittemmin tarina on muuttunut teollistuneemmaksi tavaksi saada hieno öljy talteen.

Arganpuun ja sen tuottaman öljyn arvo tunnetaan nykyään. Eri puolille Marokkoa on perustettu Fair Trade- naisten osuuskuntia. Niiden tavoitteena löytää puun hedelmille taloudellista käyttöä ja täten suojella puita.

Nolo lanseeraus – Marrakech

Kotona vaiheikkaan matkan jälkeen. Norwegian lanseerasi eilen  suoran lennon Helsingistä Marrakechiin. Olimme siellä 15 bloggarin voimin kokemassa Marokkoa keskiviikosta lauantaihin. Yksi meistä vietti koko reissun ilman matkatavaroitaan, muilla onneksi asiat lutviutuivat paremmin.

Aamun avauslento Helsinki-Marrakech meni lentohenkilökunnan mukaan hyvin, mutta klo 16 lähteväksi ajoitettu paluulento päättyi fiaskoon. Suorasta tulikin varsin väärä. Tekninen ”issue”, suomeksi ongelma, lennätti porukan Köpikseen, jossa kone ilman teknistä ”issueta” valmisteltiin lennättämään matkalaiset Helsinkiin.

Lähtökentällä tiedottaminen oli olematonta. Porukkaa seisotettiin pökerryksiin asti lentokoneeseen johtavassa putkessa. Eikä Norskin tarjoama ”lasillinen vettä, teetä tai kahvia” tuntien odotuksen jälkeen ollut vitsi.

Toki lentomatkustaja arvostaa, että tekniset viat otetaan vakavasti ja kone pysyy ilmassa, mutta kentillä klenuaminen ilman tietoa tulevasta ottaa useampia pattiin.

Koneessa kyllä saimme tietoa. Kapteeni kertoi, mikä mättää. Lentoemännillä hymy oli liimattu tavallista tiukemmin nassuun. He ottivat  vastaan spontaania palautetta. Wifi ei toiminut, mikä oli tietysti hyvä juttu Norskille.

Summa summarum: parin tunnin myöhästyminen. Sitä, saapuiko Villen Madridissa ja muualla omaa reissuaan tehnyt matkalaukku Helsinkiin yhtä aikaa Villen kanssa, en jäänyt seuraamaan. Oma sänky houkutti kiirehtimään taksiin.

Norskilta olisi odottanut parempaa, varsinkin kun koneen seiniä koristelee monenlaista ”vuoden paras sitä, vuoden paras tätä”-tarraa.

Marrakech Menara

Täällä sitä paluulentoa odoteltiin.

Marrakechin vuoden ikäisellä Menaran kansainvälisellä lentokentällä on satsattu visuaalisuuteen.  Kaunista katseltavaa riittää minnepäin tahansa silmänsä luo.  Ilmavuutta, koristeellisuutta ja muslimeille mukavuutta.

Facebook-sivuillani kerroin kuinka menolennolla Tukholmassa (suora lento on vain kerran viikossa, lauantaisin, siksi lensimme Tukholman kautta) muslimit rukoushetken koittaessa polvistuivat kuka missäkin. Nenaralla on homma hallussa jalkojen pesua myöten.

Huvittava palauma Tukholman kentän rukoushetekeen tuli Marrakechissä, kun oppaamme perusteli meillo miksi naiset ja miehet eivät rukoile yhdessä. Miehet eivät voi keskittyä Allahiin, jos nainen pyllistelee samoissa tiloissa. Tukholman kentällä tilan puutteen vuoksi miesmuslimi polvistui lähes otsa rukoilevan naisen takamuksessa. Eikä näyttänyt häiritsevän yhtään.

No, niin tässä hieman fasiliteetteja Menarasta.

Marrakech Menara – jalkojen pesupaikka

Marrakech Menara -rukoushuone

Marrakech Menara – halli ennen toista turvatarkastusta. Tässä on hyvä täyttää maastapoistumislipukkeet.

 

 

Menaran kentälle ei pääse sisään noin vain. Turvataskastus tehdään jo ulko-ovella.

 

Postailen lisää Marokon kokemuksista, kunhan nukun pois matkaväsymyksen.

Tutustumismatkaamme tuki Marokon matkailutoimisto.

Kolonie Wedding – Hyvinkää

Hyvinkään taidemuseossa (Hämeenkatu 3) esitettiin nykytaidetta Berliinistä.

Kolonie Wedding vie näyttelyn taustoista tietämättömän ajatukset häihin, ei kahden rakastuneen, vaan kokonaisen kolonian häihin. Herättää sinänsä ajatuksia.

Näyttelyn nimi tulee kuitenkin taiteilijoiden yhdistyksestä, siirtokunnasta, koloniasta, Berliinin Weddingin kaupunginosassa.

Ecuadorilaisen Pablo Hermannin seinän peittävä maailmankartta pysäyttää heti sisään tullessa. Karttaan hän on merkinnyt maapallon sota-alueet.  Ei kovin monta kolkkaa pallollamme, jossa ei jonkinlaista kahnausta olisi viimeisen sadan vuoden aikana ollut.

Teokseen kuulu myös tekstiiliteos, jossa sotilaskypärä ja teksti ”Antakaa meille neljä vuotta aikaa”.

Esillä on parinkymmenen taiteilijan teoksia 19.11. asti.

 

#tulevaisuusonkultaa #stoll&wachall #videoinsallation #taidenautinto #hyvinkää #taidemuseo #finland #artmuseum

www.hyvinkaantaidemuseo.fi

Museomestarin tukeva työkalu – Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää

Hyvinkää sightseeing jatkui rautatieasemalta Käsityökeskuksen jälkeen kohti Suomen Rautatiemuseoa. Reitti oli helppo. Kohti siltaa, Siltakadun ali ja sitten suoraan eteenpäin Hyvinkäänkatua. Lähellä oli, niin kuin odottaa saattaa Hyvinkään kokoisessa kaupungissa. Tosin illemmalla minulle näytettiin, kuinka laajalle kaupunki on levinnyt. Uutta asuntokantaa on viime vuosina rakennettu ahkeraan.

Rautatiemuseolla pääsen aluksi tutustumaan museomestarina toimivan Jaakko Tuomisen tukevaan kännykkään. Laite kestää vaikka mitä.

”Pudottaa voi kahdesta metristä ja puolentoista tonnin painoisella kulkuneuvolla voi ajaa yli”, Tuominen kehuu. Hyvinkää Suomen Rautatiemuseo

Kuin malliksi kerään hetken päästä kännykkäni osia  Lättähatun luona. Yritin kuvata järkkärilläni, känny kainalossa. Ei pysynyt siellä. Akku, kotelo ja laite makaavat eri puolilla peronkia. Kestävä se on tämäkin, sillä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun se on kolmessa osassa. Katepillarilta se on toistaiseksi säästynyt.

Suomi 100 -juhlaa vasten kunnostettu Lättähattu. Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää

Lättähatussa matkustivat tavikset paikallisliikenteessä ja hiljaisilla rataosuuksilla. Se on nykyäänkin käytössä tapahtumapäivinä.

Aleksanteri II ja III käyttivät Suomen matkoillaan Keisarin junaa. Ikkunoista pääsee kurkistelemaan keisarin-, salonki- ja keisarinnan vaunuun. Mukavuuslaitoksestakin löytyy kuva.

 

 

Asema- ja kasarmialueella (kasarmi = rautatieläisten asuinrakennus) olivat maisemat kohdallaan. Ensilumi hehkui heleänä 1870-luvun rautatiemiljöössä.

 

 

Avauskuvan kieltotaulu löytyy kasarmirakennuksesta. Hurjaa oli teksti tuohon aikaan.

 

Näppäräsormisille – Hyvinkään nähtävyydet

Hyvinkään kaupungin viestintäpäällikkö Sari-Leena Lund hehkutti Hyvinkään Sveitsin avajaisten tiedotustilaisuudessa.

”Tuplajuhla Suomen kanssa, Hyvinkää ja Suomi ovat saman ikäisiä.”

Pistäydyimpä Hyvinkään rautatieaseman vieressä olevaan Hyvinkään käsityökeskukseen.

Triplajuhlahan Hyvinkään seudulla on tänä vuonna. Kolme satavuotiasta (vaikka saattaahan niitä olla enemmänkin, kuka tietää).

Taito Uusimaa ry. panee paremmaksi. Triplajuhla! ”Myös Uudenmaan käsityökeskus on satavuotias”, kertoo Marjo Vainio, Taito Uusimaa ry.

 

#makrame on nykyään #sejuttu Tämä teos löytyi #hyvinkää #finland #käsityökeskus aivan juna-aseman kupeessa.

Leinikkikassi. Taito ry:n klassikko

Ämpärit päässeet hyötykäyttöön. Rosanauha-kamppanjaanhan ne sopivat mainiosti.

Marjon suunnittelema myssy ja lapaset. Aika makeet, vai mitä?

Räsymatto on kuulemma taas in. Käsityökeskuksessa voi käydä kutomassa oman.

 

 

Tätä kaikkea voi tehdä Hyvinkään Sveitsissä

Ulkoilu ja rentoutuminen Hyvinkään Sveitsissä on ykkösjuttu. Mäntymetsien kankailla on hoidettu kaikenlaista henkistä, hysteriasta nykyihmisen stressiin. Ulkona liikkuvaa ilahduttaa se, että Sveitsin läheisyydessä on nelisenkymmentä kilometriä vaellusreittejä.

Näitä kokeilin iltapäivän aikana.

SuperPark- sisäaktiviteettikeskus

SuperParkissa käväsin. Kuvassa mallia pesäpallon peluusta näyttää viestintäkoordinaattori Anne Karppinen.

Kuntosali Fitpark

sopii kuulemma hyvin taviksille. Erikoisuutena virtuaalijumppa.

 

Täytyihän sitä kokeilla! Kehonkoostumusanalyysi tehty, vaikka lopputuloksen olisin arvannut jo etukäteen. Liikaa läskiä, liikaa ruokaa. Lupasivat auttaa asiassa. Voisivat laatia sopivaa ohjelmaa, jolla rasvaprosentit putoaisivat.

 

Viihdekeskus 

Entinen squash-halli on muuttunut Bio Rex – leffateatteriksi, jossa on anniskeluoikeudet.

”Suurin elokuvateatteri, jossa esitetään Yösyöttö-elokuvaa”, toimitusjohtaja Aku Jaakkola lohkaisee.

Viisi salia. Sali jossa istumme vetää 23 henkeä. Tilavat tuolit, väljät käytävät ja eturivissä jalkoja varten rahit.

SeikkailuSveitsi

Otsalamppuja roikkui rivissä välinevarastossa.

”Pimeällä kiipeilyä varten”, ohjaaja Sami valaisee. ”Tänä iltanakin on tulossa porukkaa.”

Hyvä, että valoa  on, Suomessa kun suuri osa vuotta on pimeää.

 

Tuonne tuo mummo pitäisi saada tuupattua. Kuvassa Sami, ohjaaja.

 

Näillä varmistetaan, että pysyy korkeuksissa, mikäli omat jalat lipsuvat.

 

Ja lipsuvathan ne. Ainakin näin talvella. Aika liukasta oli. Pupu meni pöksyyn (ja piti kiirehtiä seuraavaan ohjelmanumeroon) ennen kuin pääsin radan läpi.

Kiinalaisnaisen näpeissä

Alisa hieroi selkäni ja jalkani. Kuten arvata saattaa, tämä kiinalainen hierojanainen löysi selästäni vaikka mitä.

”Särkeekö selkää? Päätä? Ei milloinkaan? ”Alisa ihmetteli. Kipukynnykseni lienee korkea, kun en tunne mitään kummempaa arjessani. Muistelen olleeni hierojalla viimeksi yli 20 vuotta sitten.

Kyllä sitä ihminen on tehnyt hullumpikin asioita leipänsä eteen. Niin hän, kuin minäkin. Mikähän ero on suomalaisella ja kiinalaisella hieronnalla?

Hyvä, että huomasin mennä ensin kiipelypuistoon. Alisa kehoitti pitämään itseni hoidon jälkeen lämpimänä ja juomaan kuumaa vettä. ”Suomalaiset juovat veden kylmänä, kiinalaiset kuumana. Kuuma vesi hellii vatsaa”, Alisa kertoi.

Alisa on hieronut Suomessa kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Perhe on Kiinassa.

Beayty Spa Sveitsi – kosmetologipalveluja

 

Guinot -maahantuojan edustajat Mirka Mäenpää ja Anna Kärkkäinen ottavat kaksoisselfien ennen vieraiden tuloa.

Kulmat kuntoon

Jutalla on hieno titteli – microblading artisti. Hän muotoilee kulmakarvoja, piirtää ne karva kerrallaan. Jutta lupaa loihtia vuoden kestävät kulmakarvat reilulla kolmella sadalla.

Jutan kulmakarvoista näkee mallia. Siitä on hyvä alkaa. Kulmakarvat nypitään, muotoillaan ja piirretään erityismenetelmin karva kerrallaan. Jotta lopputulos kestäisi vuoden, huoltokäsittely täytyy tehdä. kuukauden päästä.

Kulmakarvojen annoin olla, sen sijaan kokeilin käsienhoitoa.

Jutta istutti minut näin mukavaan ja pehmeään tuoliin.

Kädet laitettiin siloisiksi. Ne kuorittiin ja rasvatiin. Käsittlely kesti kymmenisen minuuttia.  Kelpaa illalla kätellä tuttuja ja muita iltaohjelmasta nauttimaan tulleita.

 

Kun tanssit oli tanssittu ja koitti seuraava aamu

Uimahalliin

Aamulla 6.30 avautui Hyvinkään kaupungin uimahalli ja seitsemän jälkeen siellä oli jo täysi polske päällä. Vesihierontalaitteet pauhasivat, poreet pulputtivat ja vesijumppaohjaaja innosti taivuttelemaan uimareita milloin mihinkin asentoon.

Saunassa käytiin läpi paikkakunnan asioita, sillä uimahallia käyttävät sekä hotellivieraat että hyvinkääläiset.  Sain vinkkejä missä kannattaa kaupungilla käydä.

Uimahalliin pääsee hotellista putkea myöten.

Paheitten pesästä hyveitten pesäksi

Uusiutunut Hotelli Sveitsi ja matkailukeskus, Hvyinkäällä vietti avajaisia viikonloppuna. Mediaväki pääsi tutustumaan tarjontaan torstaina.

Yllätyin. Hyvinkäälle pääsee tosi nopeasti. Espoosta matka sujahti nopeammin kuin some-kanavien tarkistus. Matkalipun hankkiminenkin vei enemmän aikaa kuin varsinainen matka. Nykyään lippuja ei saa konduktööriltä, vaan ne pitää ostaa etukäteen ärrältä, netistä tai aseman automaatista. Kauniaisissa automaattia ei ole, Viherin ärrä lopetti jokin viikko sitten, netti kenkkuili, chattääjät ylityöllistettyjä. Siinä sitä haastetta, mutta sain tiristettyä lipun jostain VR:n beta-versiosta.

Korjaustöiden takia Hotelli Sveitsi on ollut suljettuna kaksi vuotta.  Paikalle uumoiltiin vastaanottokeskusta, mutta suunnitelmat muuttuivat. Tulikin matkailukeskus.  45 miljoonan investointiin sisältyy matkailukeskuksen lisäksi myös kaupungin uimalan peruskorjaus ja kylpylälaajennus.

Nyt avatusta matkailukeskuksesta löytyy hotelli, kokoustiloja,  neljä ravintolaa ja monenlaista aktiviteettia köysiradasta kiinalaiseen hierontaan.

Alkuperäinen hotelli kuului Rantasipi -ketjuun. Siitä on muistona juhlasalin yhdeksikön muotoinen kattokuvio. Rantasipi numeroi ja koristeli avaamansa hotellit.  Sveitsi oli Rantasipi-ketjun 9. hotelli kun se avasi ovensa vuonna 1974. Hotellia operoi nykyään Primehotels.

Yökerhoa ei enää ole. Sveitsin yökerho oli kova sana 1970-luvulla. Bailaamaan tuotiin bussilasteittain ihmisiä Helsingistä asti. Nykyään meno on toisenlaista. Ihmiset hakevat liikuntaa, luontoelämyksiä ja työpaikoilla satsataan hyvinvointiin ja ryhmähengen nostattamiseen.

Eero Nuutinen, hallituksen puheenjohtaja, Primehotels, naurahtaa:

”Muutimme hotellin paheitten pesästä hyveitten pesäksi.”

Toivottavasti menestyy. Ja miksi ei, asuuhan tunnin automatkan päässä hotellista pari miljoonaa ihmistä.

Hotelli Sveitisi, tässä ravintolassa nautimme lounasta ja aamiaista.

Kaikki kiiltää uutuuttaan. Kylpyhuoneen vesikalustoa.

Kylpyhuoneen lattiakin heijastuu uutuutta kililtävään harjatelineeseen.

 

Viimeistelytöitä riittää jouluun asti. Nämä olivat ahkerassa käytössä vielä torstaina.

 

Tuhannen vieraan iltajuhla

Avajaisia vietettiin useampana päivänä. Torstaina median tiedotustilaisuuden jälkeen iltapäivällä oli mahdollisuus tutustua palveluihin.

Iltajuhlassa esiintyivät Paula Koivuniemi ja Hanna Pakarinen sekä Loveband solisteinaan Johanna Iivanainen ja Antti Koivula.

Jatkot järjestettiin viihdekeskuksen aulassa. Varsinainen visuaalinen hullunmylly! Solisti lauloi, muutama rohkea tanssi hänen edessään, jo koska leffateatterin aulassa olimme taustalla hyppivät trailereissa Heinähattu ja Vilttitossu, Rokka marssi vakavana toisella, kolmannella kankaalla joulupukki ilotteli jonkun naisen kanssa.

Tutusemaan asetuttiin jo puolen yön maissa. Ihan hyvä niin. Aamulla pirteänä testaamssa uima-altaita.

Vanhojen aikojen muistoksi naiset tanssivat ringissä iltalaukkukeon ympärillä.

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address

(*)