All Posts By

Kirsti Sergejeff

Falafelia Malmössä

Aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin falafelin, tuon tuhdin pikaruoan, jota myytiin hotellin nurkan takana olevassa katukeittiössä, mutta hotellin respassa ei sitä tiedetty. Eipä falafelia mainittu toimittajan infopaketissakaan, vaikka siitä löytyi kiitettävä kokoelma ravintoloita, kahviloita ja ”fika” -paikkoja. ”Fika” on jotain niin ruotsalaista, että ihmettelen jos se ei tartu korviin jo ensimmäisenä Ruotsissa vierailupäivänä.  Ehkä sen voisi kääntää kahvitteluksi. Kahvia tai teetä ja jotain syötävää – pullaa tai suolapalaa – ilmestyi eteen kun ”fikattiin”.

Falafelista en olisi tiennyt ellen olisi jutellut paikallisten kanssa. Falafel on must Malmössä. Niin minulle vakuutettiin useammasta suusta. Se ei ole varsinaista ruotsalaista perinneruokaa, vaan maahanmuuttajien mukana tullut ruokalaji, jota löytyy niin katukeittiöstä kuin ravintoloistakin.

Kävinpä siis kokeilemassa. Katukeittiö löytyi puiston kupeesta Regementsgatanilta.

 

Malmö: Super Falafel -katukeittiössä valmistuu tuhti pitaleipä-falafel. Olemukseltaan falafelini muistutti jättiporilaista. Paahtoleivät oli vain korvattu pitaleivällä ja makkara kikherneistä ja muusta kasvisperäisestä valmistetuilla pyöryköillä. Minun falafelissani sujautettin pitaleivän väliin sipulia ja muuta lisuketta valintani mukaan.

 

Malmö: Super Falafel -katukeittiö. Pitaleipä-falafel käärittiin voipaperiin ja muovipussiin. Monet näyttivät vievän paketin mukanaan, sen sijaan että olisivat syöneet paikan päällä.

 

Malmö: Super Falafel -katukeittiön valikoimaa.

Taisin jossain Malmö-postauksessani mainita hinnoista sen, että olivat ällistyttävän edullisia. Esimerkiksi Burger Kingissä kokonainen kala-ateria maksoi 39 kruunua eli 3,80 euroa. Falafelini hinta oli 35 kruunua.

Lounaskin irtosi useimmissa paikoissa alle kympillä.

 

Antavassa saunamailmassa – Malmö, Ribersborgs kallbadhus

Pakkohan sitä oli käydä kokemassa ruotsalaista saunakulttuuria, etenkin kun kehitän parhaillaan suomalaista saunatuotetta ulkomaalaisille matkailijoille.  Monenlaista olen saunomiseen liittyen nähnyt, mutta en nähtävästi vielä kaikkea.

Ribersborgs kallbadhus – jonkinlainen ympärivuotinen saunamaailma sijaitsee kävelyyn tottuneen mummon köpötttelymatkan päässä keskustasta. Paikalliset kylläkin jessustellen ehdottivat bussia, jos toista. Ainakin linja numero 7 vilahti keskusteluissa. Kätevä hakukone Malmön bussilinjoista löytyy tästä  Skånetrafiken.se

Ribersborgs kallbadhus – saunamaailmaan astuminen avasi uudenlaisen maailman minulle, suomalaisen saunan viikkokäyttäjälle.

Kun olin selvinnyt muodollisuuksista eli saanut pyyhkeen ja lukon – oikein kunnon Kiinassa valmistetun möhkäleen varustettuna kahdella avaimella – astelin naisille osoitetusta ovesta sisään saunamaailmaan. Pukukopeilla reunustetulla laiturimaisella alueella makaili naisia kuka minkäkinlaisessa asennossa – täysin alasti, jalkovälit joillain niin antavassa asennossa, että hämmentyneenä käänsin pääni taivaisiin. Tarkempi silmäys olisi varmaan paljastanut hammaslääkärin laittamat amalgaamitkin näiden kylpijöiden läpien kautta.

”Här badar man naken”, opasti paikallinen nainen, joka osoittautui himokylpijäksi. Miestenpuoli ja naistenpuoli erikseen, siksi kylvetään nakuna.

Hän kertoi käyvänsä kylpemässä kolme kertaa viikossa ympäri vuoden, omalla lukolla ja pyyhkeellä varustautuneena, ja asteli tottuneen näköisenä tiloissa. Suomalaisena olen tottunut alastomuuteen, mutta jotenkin niukemmin esiteltynä. Yleensä pyrimme kietoutumaan pyyhkeeseen liikuskellessamme varsinaisen lämpöhuoneen ulkopuolella.  Kaikkien naisten seassa käyskenteli mies, joka putsaili paikkoja hissukseen.

Saunamaailmassa oli kolme erityyppistä saunaa. Kummallakin puolella oma puusauna ja  sähkösauna sekä kummallekin sukupuolelle yhteinen höyrysauna.

Höyrysaunankin näkymät yhtä antavia kuin ulkolaiturit. Erona vain se, että tällä kertaa lauteilla retkotti varsin tukevankokoinen mies. Miten olikaan päätynyt kävelemään koko saunatilan poikki naisten osaston oven viereen – ylälauteelle haarat levällään.

En sitten tullut ottaneeksi antavia kuvia. Tässä muutamia tiloista.

Ribersborgs kallbadhus, Malmö – saunasäännöt

Ribersborgs kallbadhus, Malmö näkymä Turning Torso – rakennukselle.

Ribersborgs kallbadhus, Malmö perustettiin 1898. Pukukoppeja seinustoilla.

Ribersborgs kallbadhus, Malmö

Saunomisen ja uimisen jälkeen voi istuskella ravintolassa. Naakkakin haluaisi osansa herkuista. Ribersborgs kallbadhus, Malmö

Teatterimiljöötä ja korkeita kerroksia – hotellivalinta Malmössä

Vertailin Kööpenhaminan ja Malmön hotellihintoja, sen mitä niitä nyt voi vertailla näinä kelluvien hintojen aikoina. Pienen otoksen perusteella väittäisin, että Malmössä yöpyy paljon edullisemmin kuin Köpiksessä.

Malmö kuuluu Suur-Kööpenhaminan alueeseen, johon lukeutuu alueita Juutinrauman sillan kummaltakin puolen sekä Tanskasta että Ruotsista. Vaikka malmöläiset eivät aivan mukisematta ole nielleet alueen markkinoinnissa käytettävää nimeä, on kahden maan yhteistyö tuonut paljon uusia mahdollisuuksia. Ennen kaikkea Malmöhön on helppo tulla mistä päin tahansa. Malmön oman lentokentän lisäksi Kööpenhaminan Kastrup sijaitsee parinkymmenen minuutin junamatkan päässä. Tiuhaan kulkevat junat vievät matkustajat kaupungista toiseen Juutinrauman siltaa pitkin.

 

Saunaa ja kuntoilua korkeuksissa – Scandic Triangeln -hotelli

Niin minäkin köröttelin siltaa pitkin ja ihailin merimaisemia. Juna vei lähes Scandic Triangeln -hotellin ovelle.  Piti vain älytä poistua junasta Triangeln -asemalla.

Triangeln hotellin voi luokitella helppoihin valintoihin. Värimaailma on tuttu. Sisustus on tuttu. Tavarat eivät huku tummanpuhuvien huonekalujen muhkeisiin fyllinkeihin.  Kaikki toimii, jopa suihkusta saa vettä kaltaiseni vajavaisella käytännön järjellä varustettu mummo.  Tämä ei totta vie ole aina ”the case”. Mitä vihreyteen tulee, kaikenlaista kestävän kehityksen sertifikaattia näyttäisi löytyvän.

Triangeln hotellin ylimmistä kerroksista aukenee Malmö .

Scandi Triangeln hotellin sauna sijaitsee 16. kerroksessa. Saunan voi käydä laittamassa päälle mihin aikaan vuorokaudesta tahansta. Puoli tuntia, ja löylyyn.

Scandic Triangeln kuntosalista lintuperspektiivi Malmön kaupunkiiin.

Ei niin ujot saavat kauneuskäsittelyn Scandic Triangeln aulassa, heti pyöröovien tuntumassa.

Tauluja ja teatteria – Teaterhotellet

Sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi minut sai asiakkaakseen Teaterhotellet,  sillä syystä tai toisesta Triangelin hinnat hipoivat luottokortilleni sopimattomia summia tuona yönä.

Teaterhotellet on Triangelnia pienempi hotelli, matalampi. Käytävien seiniä koristavat värikkäät taulut. Aamiaishuoneessa on vaihtuva pieni taidenäyttely. Kaiken kaikkiaan kelpo hotelli, hyvä sijainti. Äänimaailma tosin on huonosti nukkuvalle epäsopiva, ovet kolisevat liikaa.

Teaterhotellet – tunnelmaan pääsee jo hissinovien avauduttua.

Teaterhotellet – käytävätaidetta.

Respan porukka voisi tutkia hieman ympäristöä.

Paikallinen Daniel sanoi, että minun ehdottomasti täytyy maistaa falafelia kun olen Malmössä. Se ei varsinaista perinneruokaa, mutta niiiiiiiin malmöläistä.  Kun kysyin respasta, mihin pitäisi suunnata falafelia etsimään, niin neuvoivat kilometrien päähän Möllevångstorgetille vaikka lähes nurkan takana oli falafel-kioski.

Monikulttuurinen Malmö

 

Melkein tuupahdin reissujen vuoksi. Kuukauden sisällä kolme varsin erilaista, vaativaakin pidennettyä viikonloppua eri maissa: saarihyppely, Malmö, Berliini. Siitä tämä aika pitkä blogimykkyys.

Saarihyppelystä jo postasinkin. Nyt on Malmön vuoro.

Alun perin piti lähteä Malmössä järjestettävään Pohjoismaiseen freeseminaariin perjantaina ja palata sunnuntaina. Niin tapahtuikin seminaarin osalta, mutta kuhnin sen verran lentolippujen tilaamisen kanssa, että päädyin hintojen vuoksi viipyilemään Malmössä vielä maanantaihin. Hyvä niin, sillä ehdin katsella Malmössä muutakin kuin seminaaripaikkaamme Moriskania.

Hotellihinnat ehtivät kellua epäedukseni, niin että päädyin vaihtamaan Scandic Triangelnista Teater-hotelliin sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi. Sinänsä hyvä sekin, sillä nyt näin kaksi eri hotellia. Tämä kuitenkin osoittaa sen, että matkanjärjestelyissä kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Hinnat nousevat mitä lähemmäksi matkustusajankohta tulee.

Malmö herättää ajatuksia viimeaikaisten uutisointien takia. Autoja poltetaan ja levottomuuksista viestitään. Paikalliset kuitenkin vakuuttelevat, että Malmössä on turha pelätä sen enempää kuin muuallakaan. Autojen poltot ja muut hankaluudet keskittyvät Rosengårdin alueelle ja liitttyvät enemmänkin rikollisten omien välien selvittelyyn.

Superhelpon menomatkan jälkeen – lensin Kööpenhaminaan ja jatkoin junalla parikymmentä minuuttia Malmön Triangeln asemalle – jäi aikaa ennen illan free-tapaamista tutustua hotelli Scandic Triangelnin ympäristöön. Onhan Malmö aikamoinen kulttuurien sulattamo, sen näkee heti. Erään arvion mukaan lähes puolet malmöläistä on syntynyt ulkomailla. Kansallisuuksiakin löytyy 186.

Lähdin liikkeelle sen kummemmin kävelyreittiä suunnittelematta ja muutaman hetken päästä löysin itseni enemmän ulkomailta kuin olisin tällä reissulla olettanut päätyväni. Möllevångstorget – toriaukion ympäristö huokui monikulttuurisuutta. Oli intialaista, pakistanilaista, libanonilaista ja vaikka mitä etnistä ravintolaa, joukossa tanskalainenkin. Hinnat listoissa saivat minut epäilemään valuuttakurssivirhettä, niin edullisia olivat.

Tässä muutamia kuvia ensimmäiseltä iltapäivältä. Seuraava postaus käsittelee hotelleja.

Malmö Södra Förstadsgatan – tukka kuntoon 15 eurolla. Ei paha.

Malmö on pyöräilykaupunki.

Malmö on pyöräilykaupunki.

Sillagumman – vapaasti käännettynä sillieukko – Gunnel Friebergin teos 1980.

Möllevångtorgetin ympäristön katunäkymiä.

Puolukka-aika – Möllevångtorget

Möllevångtorget – hedelmäloistoa

Katunäkymässä myös irakilaista tarjontaa.

 

 

Ruotsi-Suomi Saarihyppely – Örö/Suomi

Korpoström ja taivaalla punastellut semitäysikuu jää taakse.  Matka jatkuu  M/S Amadalla kohti Ööröötä (Örö). Menosta vastaa Tore Johansson. Tätä paattia ohjataan  ruorilla – tällä kertaa ei napista.

Ohi vilahtaa Lökholmenin aavekylä. Sieltä ovat kaikki asukkaat kaikonneet mantereelle, mutta kesäisin palaavat paratiisiinsa lomailemaan.

Tykin sisällä Örön puolustusaarella

Örö on satavuotias puolustuskohde, tykinkantaman päässä Bengtskärin majakkasaaresta. Vierilumme kohokohtiin kuuluvat pyörällä ajelu ja käynti tykin sisällä.

Pyörän selässä olen ollut paljonkin, mutta ensi kertaa elämässä tykin sisällä. Tykin keskiö näyttää henkilökunnan taukotilalta.

 

Örön rannikkolinnake – Tykin tähystysaukolle kiivetään portaita

Örön rannikkolinnake – Bengtskär näkyy jos ilma sallii

Örön rannikkolinnake – tykin sisällä

Örön rannikkolinnake – tätä kannattaa väistää

Örön rannikkolinnake – Ammus takana

Örön rannikkolinnake – tykin sisällä keskiö. Eikö näytäkin taukotilalta?

 

 

Kasarmin ravintola

Ruokaa ilman ei saarella tarvitse kytjötellä. Seisova lounaspöytä kokeiltiin ja aivan kelvoksi todettiin.  Vaakunat seinällä kertovat mistä päin varusmiehet olivat kotoisin.

Örön historiaa on kerätty kansien väliin.

Sauli Niinistön kuva komeilee oven päällä.

Salon vaakuna – Sauli Niinistön syntymäpaikka.

Hotelli

Yöpyminenkin on Örössa mahdollista. Kasarmirakennus on muuntautunut  hotelliksi ja aivan mukavan näköisiksi oleskelutiloiksi.

Örö – hotellihuonen sisustus on väritykseltään huolella valittu.

Örö – hotellin kokoontumistiloja. Keittiökin löytyy kokkaushaluisille.

Örö – hotellin terassilta näkee meren.

Pyörällä ympäri satavuotiasta puolustuskohdetta – Örö

Pyöräretkellähän kävi niin kuin tuhat kertaa aiemminkin. Porukka istutetiin kuka minkin kokoisen pyörän päälle. Minulle valikoitui lyhytjalkaiselle soveltuva jopo, värikäs kuin mikä.

Sitten menoksi. Pyöränvalintajonon viimeisenä kun olin, niin pyörän päälle päästyäni ensimmäisenä pyöräjonossa olleet näkyvät enää vain pikku pisteinä maisemassa.

”Seuraa noita tuolla”, opas osoittelee pikku pisteitä.

No jaa, mitenhän tässä käy. (Kuulun ihmissorttiin, joka eksyy omassa puutarhassaankin.)
”Joo, joo, tulen perässä”, opas vakuuttaa huomatessaan epäröintini.

Onneksi jopolla pääsee riittävän lujaa ja saa hännänhuippuna pyöräilleen kolmikon kiinni. Mutta vain huomatakseni, että ei heidän suuntavaistonsakaan hääppöinen ole. Tarkoitus oli ajella 12 tuuman kasarmialueelta 6 tuuman kasarmialueelle, mutta edessä siintävä meri kertoo muuta. Onneksi yhdellä kolmikosta on oppaan puhelinnumero. Uusien ohjeiden avulla päädymme oikeaan paikkaan. Ja vielä takaisinkin, silläkin kerralla vain kerran reitiltä eksyneenä.

Kuvia pyöräretken tavoitteesta – kuuden tuuman kasarmialueelta.

Örö – riippusiltaa pitkin pääsee kohteesta toiseen.

Örö – pidä turvaväli riippusillalla.

Örö – tästäkin kohdasta näkee Bengskärin majakan.

Örö – pattereita, ammuskaappeja ja suojia voi tutkiskella kävelyreittiä vaeltaen.

Örö- paikallisia taideteoksia on näytillä . Tässä Merisiskot esittäytyvät ammusvarastossa.

Örö – maisemia ikuistaa ranskalainen matkanjärjestäjämme.

Örö – taidetta esillä huoltorakennuksessa.

Örö – kirjoita terveisiä! Tässä huoltorakennuksessa siihen on mahdollisuus. Tällaisella koneella on muinoin kirjoitettu. Ilman korjausnäppäinta!

Örö – huoltorakennuksessa taidetta .

Ruotsi-Suomi Saarihyppely – Saaristokeskus Korpoström/Suomi

Tässä tuli ihmetyksen aihe! Kuten edellisestä postauksesta näkee, aurinko panee maata jo silloin kun olemme yhteysaluksella. Saavuimme Korpoströmiin myöhään ja oli vaikea hahmottaa aluetta, mutta se minkä näimme, viehätti: Korpoströmin terassiravintola meren rannalla, veneitä kellumassa laitureissa ja taivaalla punasteli täysikuu.

Ravintolahenkilökunta oli pannut parastaan. Ruoka oli koristeellisesti esillä, odottamassa meitä. Mutta miksi tapaspöytä serranoineen ja oliiveineen? Missä paikalliset herkut? Tai voihan olla, että ruuat olivat paikallisia, sillä ilmakuivattua kinkkua tekee jo varmaan Hookookin nykyään. Mutta paikallisuus jäi ainakin mainitsematta. Tosin hässäkkä oli melkoinen, kun syötiin, saunottiin ja osa vielä kävi kuutamosoutelullakin olemattoman ajan sisällä. Henkilökunnan joustavuus tuli mitattua. Yksi tarjoilijoista jäi ylitöihin pitämään meidät saunaoluissa puoli yhteen asti.

 

Saaristokeskus Korpoström

Aamulla tutustumme Saaristokeskus Korpoströmiin heti aamiaisen jälkeen. Selvästikään emme olleet tyhjentäneet koko tapas-arsenaalia muutamia tunteja aikaisemmin, sillä niitä on yhä tarjolla.

Eilen Ahvenanmaalla näimme surullisen videopätkän ruttoon kuolleesta nuoresta tytöstä. Taisi olla 1700-luvun tarinoita. Loppuhuipentuman aikoihin monen silmäkulmassa kiilteli kyyneleet ja kuinka ollakaan juuri sillä hetkellä viereisessä neukkarissa ryhdyttiin taputtamaan railakkaasti. Niin siinä helposti käy, kun tiloista tehdään kevytrakenteisia ja joustavia, helposti erilaisiin käyttötarkoituksiin taipuvia.

Saaristokeskus Korpoström näyttelyssä Rauhattomia aikoja – 1700-luvun sotavuodet saaristossa kuvaa tapahtumia saaristolaisten näkökulmasta. Dramaattisia olivat. Sotaa ja ruttoa, mitä lie muuta.

Lisäksi osin valmiina, osin rakenteilla on Meidän saaristomme, pysyvä näyttely, jota täydennetään parin seuraavan vuoden aikana.

Saaristokeskuksen alakerrassa lapset ja lapsenmieliset mummot voivat tutustua saariston luontoon Junnulabrassa. Merivettä rannasta ja tutkimaan mikroskoopilla. Mikä sen hauskempaa! Ohjaaja opastaa.

Ja mikä matkailukohde se olisi, ellei saisi tuliaisia. Saaristokeskuksen yläkerran puodissa niitä on.

”Hyväksymme myyntiin vain paikallisia tuotteita”, oppaamme vakuuttaa.

Huoahdus ja helpotus, jos näin olisi aina. Miten monta kertaa olenkaan matkoillani sortunut paikalliseen muistoesineeseen ja kotona tarkemmin tutkittuani löytänyt made in china –tarran. Ja kuinka monta kertaa olen Helsingissä turistien kanssa jahdannut Suomessa tehtyjä matkamuistoja. Joskus jotain löytyy, mutta usein löytyy vain selitys: ”Niistä tulisi liian kalliita jos ne tehtäisiin Suomessa.”

 

Junnulabra – Saaristokeskus Korpoström

Paikallisia matkamuistoja – Saaristokeskus Korpoström

Sukunimillä on historiansa  – Saaristokeskus Korpoström

Korpoströmin posti – Yhteysalus tuo ja vie postin

Korpoströmin satamassa paatti poikineen,

Korpoström – näkemiin. Seuraava kohde odottaa jo meitä.

 

 

Ruotsi-Suomi Saarihyppely – Turunmaan saaristoon

Ahvenanmaalta, Långnäsistä matka jatkuu yhteysaluksella kohti Turunmaan saaristoa. Oppi numero yksi:

”Ei Turun saaristo vaan Turunmaan saaristo. Turkulaiset yrittävät omia saaristonkin. Se närkästyttää saaristolaisia”, yhteysaluksella opastettiin toimittajamummoa.

Otsikko meni uusiksi. Myönnytys sanavalinnalle saaristolaisten hyväksi on helppo. Olen viettänyt jokakesäisen lomaviikon Furuskärissä, Nauvon seutuvilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Saariston karut olosuhteet ja niissä läpi talven hengissä pysyminen ja peräti matkailupalvelujen pyörittäminen ovat alituisia ihmettelyn aiheita.

Laivamatkaa Långnäsistä Korpoströmiin kestää viitisen tuntia. Luonto panee parastaan. Meri kimaltelee tyynenä ja aurinkoa riittää taivaan täydeltä. Niin ranskalaiset kuin pohjoismaalaiset osallistujat myhäilevät tyytyväisinä. Kaikki saaristomatkailun järjestäjät tietävät, että saaristossa järjestetty tapahtuma on riski, mutta myös suuri mahdollisuus jättää unohtumaton muistijälki osallistujan mieleen.

 

Yhteysalus pysähtyy Kökarissa, mutta me jatkoimme matkaa. Jos haluaa lyhentää viiden tunnin merimatkan puoleen, niin kannattaa jäädä Kökariiin ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä.

Suomen ja Ruotsin välissä sijaitsevaa saaristoa luonnehditaan maailmanmitassakin ainutlaatuiseksi. Samaa mieltä ovat myös Defence tour -reissaajat.

 

Ranskalainen David ihailee näkemäänsä: ”Ainutlaatuiset maisemat. Pieniä saaria joka puolella”. Turunmaan saaristo.

 

Yhteysaluksella Jan-Mikael ruorissa tai oikeastaan napissa. Nykyaikaista alusta ohjataan napilla ja ruori on vain varalla. Långnäs-Korpoström

 

Nykyaikaista alusta ohjataan napilla ja ruori on vain varalla. Långnäs-Korpoström

Kartta yhteysaluksen ohjaamossa/ Långnäs-Korpoström

Jaloa kaffia sitten maissa.

Yhteysaluksen olohuone /Långnäs-Korpoström

Ruotsi-Suomi saarihyppelyllä – Smakby, Ahvenanmaa

Lounaspaikkamme wc-jonossa (vessoja on aina liian vähän bussiryhmille) on oiva tilaisuus tutkiskella Michael Björklundin, tutummin Micken diplomeja. Niitä riittää seinän täydeltä: vuoden kokki Ruotsissa, Suomessa, Bocuse d´Or ja vaikka mitä.

Smakbyns Krog, Bod och Bränneri on yksi Micken luomuksista. Se sijaitsee Kastelholman linnan kupeessa. Smakby – makukylä,  ei hassumpi nimi hänen kunnianhimoiselle hankkeelleen. Micke ei nimittäin aio tyytyä jo olemassa olevaan ravintola-puoti-tislaamo –toimintaan vaan toiveissa on kokonainen makuhermoja kutkuttava kylä.

Eipä Micke diplomejaan turhaan ole saanut. Ruoka on erinomaista (kanongod, sanoisi ruotsalainen) vaikka Mickeä ei näkynytkään mailla halmeilla. Hän on kuulemma Loviisassa jossain ruokatapahtumassa. Paikalla vetovastuussa on keittiömestari Ted Eloranta (avauskuvassa).

Alkuruoaksi maa-artisokkakeittoa, pääruoaksi lihapullia ja muusia ja jälkiruoaksi Ahvenanmaan pannukakkua.

Ruoka maistui, tunnelma oli mukava ja tarjoilijat hymyileväisiä. Pöydässämme kuitenkin virisi keskustelu, kun tarjoilijat juoksuttivat lautaset pöytiin kaikki intoleranssit vuorollaan suureen ääneen huhuillen. Tämä ilmiö on tavattoman yleinen. Eikö löydy hienotunteista tapaa saattaa erikoisruokavaliolautaset oikeille ruokailijoille, niin ettei ihmisten yksityisasioita huudella koko ravintolasalille? Toisaalta kaikki eivät koe intoleranssejaan yksityisasioiksi, sillä löytyyhän joukostamme niitäkin, jotka pöydässä kuin pöydässä luennoivat moninaisista tuhnutaudeistaan kanssaruokailijoiden riemuksi.

Keittiömestari Ted Eloranta kertoo mitä tuleman pitää ruokalajien suhteen. Smakby, Ahvenanmaa

Ravintolasalissa mahtuu viettämään suurempiakin tilaisuuksia. Smakby, Ahvenanmaa

Iloisia tarjoilijoita, tässä yksi heistä. Smakby, Ahvenanmaa

Ravintolan alakerrassa toimii tislaamo. Smakby, Ahvenanmaa

Näissä muhii ilolientä. Smakby, Ahvenanmaa

Ravintolan etuosassa on myymälä, josta voi ostaa makoisia kotiinviemisiä – ja tietenkin Micken kirjan.

Ruotsi-Suomi saarihyppelyllä – seuraavaksi Ahvenanmaalle

Matka jatkuu M/S Gabriellalla Tukholmasta Ahvenanmaalle. Laiva saapuu Maarianhaminaan puolenyön tietämillä ja aikaa poistumiseen on vain vähän ennen kuin laiva jatkaa kohti Helsinkiä. Aikamoinen härdelli hyttikäytävillä,  kun yritimme löytää laivasta ulos. Missään ei tietenkään näy henkilökuntaa ohjaamassa. Kerrassaan ihme, että koko porukka on kasassa, kun yön pimeydessä siirrymme laivasta takseihin ja takseista Hotel Pommerniin.

Pieni vilkaisu Maarianhaminaan aamusella.

 

Maarianhaminan satama

Maarianhaminan satama

Maarianhaminan Merikorttelit

Maarianhaminan Merikorttelit: parkkikielto saksaksi!

Maarianhaminan Merikorttelit – museorakennus

Maarianhaminan Merikorttelit – kaikenlaiset roistot tervetulleita

 

 

Pub Niska – Ahvenanmaa – Maarianhamina

Merimetsopitsaa – Pub Niska

Pub Niskan erikoinen nimi avautuu juopotteluhistorian tuntijalle. Algot Niska oli kuuluisa viinan salakuljettaja ja pubi on saanut siitä nimensä.

Kapakki kuuluu tunnetulle ahvenanmaalaiselle kokille Michael Björklundille, jonka Smakbyn ravintolaan tutustumme myöhemmin. Sitä ennen bussissa nauramme joukolla netissä kiertävälle videolle, jossa Micke kertoo suomen kielellä miten puuroa valmistetaan.

Skeptikko minussa ihailee markkinointitapaa. Klikkauksia ja jakoja on epäilemättä valtavasti. Kokin tavanneet vakuuttavat:

”Micke puhuu oikeasti noin huonosti. Laittaa sanat vain peräjälkeen.”

Ai nii, Pub Niskassa kuulemma tarjoillaan merimetsopitsaa (skarvplåtbröd) 21-23.9.2018.

Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu ympärivuotisesti. Mites tämä nyt näin meni?

 

Maarianhamina – Merikortteli – Aika hauska hiekkalaatikko!

Historiallisia postiteitä ja punaisia mattoja

Matkaoppaiden eittämättä suosikkitarinoita ovat punaiset tiet.

”Ahvenanmaalaiset levittävät turisteille punaisen maton”.

Niin, siltä se aina silloin tällöin näyttääkin, kun ajelemme kohti Bomarsundin linnoituksen raunioita. Vaikka kyllä osin ovat mustiakin, mikä varmaan johtuu uudemmasta asvaltista. Punainen väri – tai ennemminkin roosa – saa tiedonhaluiset toimittajat kaivelemaan kuukelit esiin. Kiivaanoloinen väittely bussissa jatkuu kunnes herra Kuukeli ratkaisee asian. Onko rapakivi sama kuin punainen graniitti? On.

On helppo kuvitella pyöräilevänsä näillä main. Tasaista maastoa ja maantien laitaa myötäilee erillinen pyörätie. Jonkun kilometrin ajamme Ruotsin vallan aikaista postitietä. Sitä pitkin kiikutettiin kirjeet Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja sieltä eteenpäin aina Pietariin asti.

Bomarsundin rauniot

Pyöräilyä, kalastusta. Tuo kaikki on tuttua kun Ahvenanmaasta on kyse. Tämän kertaisen reissun teemana on saariston puolustuskohteet. Johdonmukainen jatko vie meidät Bomarsundin linnoitukseen – tai mitä siitä nyt on jäljellä. Ei paljon, mutta tarinoita sitäkin enemmän ja suunnitelmia alueen kehittämiseksi matkailijoiden iloksi.  Vessa ainakin nyt olisi tarpeen, sillä näen jo yhden sun toisen vilkuilevan Bomarsundin esittelyn aikana puskapissapaikkaa, jota ei ole. Aakeeta laakeetaa riittää ja aamukaffit pyrkivät ulos.

Bomarsundin linnoituksen rakennusprojekti aloitettiin kun Suomi oli Venäjän vallan alla. Siitä kaavailitiin Venäjän läntisintä puolustuspaikkaa. Keskeneräinen linnoitus tuhoutui Krimin sodassa 1854.

Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaa – Oppaamme Geir esittelee miltä linnoituksen piti näyttää.

Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaa – torni tykkeineen

Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaa – Tornista aukeavat näkymät

Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaalla. Aika tuju kanuuna. Kanonstor kanon!

Bomarsundin linnoitus, Ahvenanmaa.

Mahtaisiko olla tyrnipensas kuvauksen kohteena?

Bomarsundin maisemia dokumentoimassaTurun ammattikorkeakoulun opiskelija.

Bomarsundista pienen matkan päässä on myös hautausmaa, jossa mielenkiintoista historiaa.

 

 

Ruotsi-Suomi saarihyppelyllä – Gålö ensimmäisenä vuorossa

Oletko kuullut hylkeistä bongaamassa sukellusveneitä? Tai huippusalaisesta operaatio Palmenista? Gålöstä? No, en minäkään, ennen kuin osallistuin Turun ammattikorkeakoulun organisoimalle saarihyppelylle. Kävimme Ruotsissa Gålön saarella, joka joskus aikoinaan oli saari mutta nykyään kiinni mantereessa, sekä Ahvenanmaalla, Korpoströmissa ja Örössa. Neljän saaren hyppelyn tarkoituksena oli löytää kehityskohtia matkailupalveluissa.

Gålön saarelle on Tukholmasta matkaa nelisenkymmentä kilsaa, reilun puolen tunnin bussimatka. Bussiaikataulut löytyvät tästä.

Matkasimme kuitenkin tilausbussilla. Bussissa istui matkanjärjestäjiä, toimittajia ja reissun järjestelyihin osallistuvia.
Ryssevik-opaste vilahti hieman ennen Gålö Havsbadetia, jossa pysähdyimme lounaalle. Mikähän historia tuolla Ryssevik-kylällä on?

Gålön saarelta löytyy Ruotsin eteläsaariston pisin hiekkaranta. Näin meille kerrottiin, tutustumaan emme kuitenkaan ehtineet. Kun ruotsalaiset puhuvat eteläsaaristosta, se tarkoittaa Tukholmasta etelään olevaa saaristoa. Mummon mitoilla ilmaistuna alue on kartalla sormenverran alempana kuin Tukholma.

Gålö havsbadet – Bistroon lounaalle

 

Gålö havsbadet – Bistrossa tarjoillaan ruotsalaista kotiruokaa

 

Gålö havsbadet – esteetön minigolfrata on paikan erikoisuus

 

Ranskalainen David tutkii pikkupuodissa infoa pitävän Sonjan kanssa alueen majoitustarjontaa. Gålö Havsbadet, Ruotsi

Gålön hyljeaseman salainen operaatio

Gålö Havsbadetista noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Gålön hyljeasema.

Hylkeitä ei Gålön hyljeasemalla nimestä huolimatta näy, kuvia kyllä. Ja houkuttavia kieltokylttejä. Tiedäthän, kaikki mikä kielletään, houkuttaa. Kieltokyltit ovat kuitenkin ainoastaan osoituksena menneestä maailmasta, ajasta jolloin paikalla toimi Ruotsin puolustusvoimien huippusalainen operaatio ”Operation Palmen”.  Operaation salaisista salaisimmat olivat hylkeitä.

Gålön hyljeasema – huippusalainen1940-luvulla. Nykyään toivottaa matkailijat tervetulleiksi.

Kaiken takana on Valdemar Fellenius, hyljekuiskaaja – siksi häntä varmaan nykypäivinä kutsuttaisiin, jos eläisi. Hän keksi, että hylkeitä voisi opettaa bongaamaan alueella liikkuvia vieraan vallan sukellusveneitä. Ruotsin puolustusvoimat innostui ajatuksesta. Näin turvattiin kauppalaivaston kulku saaristossa.

Tässä altaassa polski aikoinaan parikymmentäkin hyljettä. Gålö, Ruotsi

Nykyään Gålön hyljeasemaa kehitetään matkailijoiden käyttöön. Yhteisillä rahoilla kun sitä on elvytetty, niin pääsy tulee olla kaikilla. Siksi alueen pikkumökeissä yöpyjien lomassa vaeltelee myös päivävierailijoita. Mökkiläisten mukavuuksiin kuuluu tällä haavaa maisemasuihku ja ulkovessa, hyyskä kuten tällä reissulla korviin niin monesti kantautui. Huussi.

Gålön hyljeasema. – ei hassumpi ulkohuussiksi.

Gålön hyljeasema. – tästä suihkusta aukeaa hyvät näkymät.

 

Matkailutuotetta kehittävä ranskalaispari

Isabelle ja Olivier Boujou ovat kaksinkertaisia maahanmuuttajia. He muuttivat aikoinaan Ranskasta Ruotsiin. Sitten takaisin Ranskaan. Ja taas takaisin Ruotsiin. Nyt he ovat asuneet Ruotsissa kymmenisen vuotta. Isabelle pyörittää matkatoimistoa ja siksi kokonaisuuteen istuu tämä hieno hyljeaseman maisema, jonne pariskunta pykää turisteille sopivia majoituspalveluja. Mökit ovat jo valmiina, samoin keittiörakennus. Seuraavaksi on tulossa saniteettirakennus suihkuineen ja vesivessoineen. Valmista on kuulemma vielä tämän vuoden puolella. Perustukset näkyvät jo. Mahtaako täälläpäin olla ripeämpiä puolalaisia rakentamassa kuin Suomessa. Juuri putkirempan kokeneena uskallan epäillä. Mutta toisaalta jos vaikka myöhästyy, turistit varmaan tulevat vasta kesän korvilla.

 

Gålön hyljeaseman laiturilla voi istuskella saaristomaisemaa ihailemassa. Isabelle ja Olivier Boujou – harvinaista herkkua yrittäjäpariskunnalle.

 

 

Saariston puolustuskohteet -reissu on rahoitettiin EU-tuella. Turun ammattikorkeakoulun hallinnoiman Ruotsin, Ahvenanmaan ja Turunmaan saariston EU-hankkeen tarkoituksena on kehittää puolustuskohteista saariston matkailuvaltteja. Mukana seilasi matkatoimistoväkeä ja toimittajia sekä hankkeen toimijoita. Reissulta kerättiin asiakaskokemuksia, joiden avulla on tarkoitus hioa palvelut sellaisiksi, että kansainväliset matkanjärjestäjät innostuisivat tuomaan asiakkaitaan kohteisiin.