Alvorgesta Cernacheen

Kymmenen kilsaa ja taivas aukesi. Pakko muuttaa suunnitelmaa, sillä eteneminen märkää ja mudassa rämpimistä.

Tässä paikassa ihanat immeiset auttoivat sekä majapaikan löytämisessä että bussiin ohjaamisessa.

Välimatkan krouvi. Kuva isännästä 7 vuotta sitten

ja nyt.

 

Digestivo.

 

 

Kuivurista lämpimät ja kuivat vaatteet. Puolalaisten taivas.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marja-Liisa lauantai, huhtikuu 14, 2018 at 22:30

    Kuulostaa vähän samantapaiselta nautinnolta kuin kävellä kivi kengässä koko päivän – kun saa sitten illalla kengät pois jalasta, olo on autuas ja onnellinen. Hyvää matkaa!

    • Reply Kirsti Sergejeff maanantai, huhtikuu 16, 2018 at 20:41

      Kiitos! Vapaudentunne on se juttu, se nautinto (tietysti sen kiven pois saamisen lisäksi).

    Leave a Reply