Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
(*)

Voinko suositella Marrakechiä?

Sain viestin meseen. Perhe, vanhemmat ja 11-vuotias tytär varailevat joulumatkaa. He kysyvät, voinko suositella Marrakechiä.

Marokko on kiehtova maa ja Marrakech sadunhohtoinen keidas aavikon portilla. Norweigianin suora lento Marrakechiin kerran viikossa on huippujuttu! Viidessä ja puolessa tunnissa Suomen talvi vaihtuu Marokon kesään. Lento lanseerattiin tämän kuun alussa. Siitä postasin jo aiemmin. Avauslennolla ilmenneiden vaikeuksien toivon olevan historiaa.

Kun en tunne perheen matkustustottumuksia, budjettia ja odotuksia, suosittelemisen sijaan kerron muutamia kokemuksiani, jotka toivottavasti auttavat päätöksenteossa.

Marokossa saa rahalleen vastinetta. Hotellit ja ravintolat ovat suomalaiskukkarolle edullisia. Viisi tähteä takaa säälliset puitteet kolmen tähden hinnalla.

Le Grand Savoy

Yövyimme kaikki kolme yötämme Marrakechissa, Le Grand Savoy hotellissa. Hyvä, sillä monimutkaisia sisään- ja uloskirjautumisrituaaleja ei olisi halunnut joka päivälle. Usein tämän tyyppisillä pressimatkoilla hotelli vaihtuu tiuhaan, hyvä sinänsä, silloinhan saa kokea monenlaista hotellia.

Jo Le Grand Savoyn aula viestii ylellisyydestä. On mukavaa pöllähtää tähän ympäristöön päiväksi pariksi, mutta on selvää, että jos haluaa nähdä marokkolaista elämänmenoa, on mentävä ulos.

Huoneessani – tai oikeastaa huoneistossani –  Marokon kansallisjuoma, minttutee, vaihtuu kansainvälisten brändien pussiteeksi. Ne odottavat siistissä rivissä vedenkeittimen ja kahvikoneen vieressä.

Kylpyhuoneessa ilonaiheeni on argan-saippua. Marokkohan on kuuluisa juuri tuosta öljystä, ainakin kosmetiikkateollisuudessa.

Ylenpalttinen aamiainen käynnistää päivän.  Aamun kofeiinitason kohdalleen saaminen tosin on työlästä ja aikaa vievää. Kiikuttavat kuppi kerrallaan, kuten näissä tähtipaikoissa on tapana. Suomalaisten kahvinkulutus kiikkuu maailman kärkisijoilla eikä siellä pysytä ellei kaffia saa rivakammin eteensä.

Uloskirjautumistilanteessa Madame Mummolta ja muilta vierailta kyseltiin, miten vierailu sujui. Uloskirjautumisaikaan, kello 12 jono kiemurteli aulassa. Jonottajille kiikutettiin minttuteetä. En tiedä mitä touhusivat, mutta aikaa se vei. Kollegan huone käytiin tarkistamassa ennen kuin uloskirjautuminen oli mahdollista.

Hotellin tilat  hivelevät silmiä koristeellisuudellaan. Puitteet ovat kohdallaan. Palvelussa oli kuitenkin sattumanvaraisuutta. Taso riippui paljolti kuka palveli milloinkin.  Me bloggarit tietenkin vertailimme kokemuksiamme ja kaikenlaista kommenttia löytyi. Minä olisin toivonut hieman ripeämpää toimintaa ja sitä, että asiat olisivat ilmestyneet tai hoidettu ilman huomauttamista.  Joo, joo. Tiedän, olen kärsimätön ja rationaalisesta kulttuurista kotoisin.

Lähes oman kotini olohuoneen kokoisesta kylpyhuoneesta loppui vessapaperi. Vararullateline oli tyhjänä, mutta ajattelin, että riittää. Ei riittänyt.

Kahvikone! Olin ajatellut, että juon kupin, pari kahvia ennen kuin menen aamiaiselle. (Se on eduksi, sillä näillä pressimatkoilla joutuu usein seurustelemaan ennen ensimmäistä kahvikupillista).  Kuinka ollakaan, patruuna juuttui koneeseen (ei kannata kysyä miten ihmeessä) heti ensimmäisenä aamuna. Kiireissäni en muistanut mainita asiasta respaan eikä sitä korjattu kaikkina kolmena päivänä.

Le Grand Savoy – missä jono, siellä minttuteen tarjoilija

 

Le Grand Savoy – Tällainen asiakirja tuli allekirjoittaa sisäänkirjoutumisvaiheessa. Enpä ole ennen törmännyt moiseen. Ranskan kielellä mennnään., ymmärsi tai ei.

 

Le Grand Savoy – Erityinen ilon aihe ei näy tässä, kun ehdin käyttämään sitä ennen kuvaamista, paikallinen ylpeys, arganöljysaippua.

Le Grand Savoy – huonepalvelun hinnasto. Paikallisen valuutan, dirhamin kun jakaa kymmenellä, saa eurohinnat mummon tarkkuudella.

Le Grand Savoy – Imadin aamuinen teeseremonia. Teetä tarjolla – saa myös ilman sokeria. Marokkolainen tee on niin makeaa, että hampaat irtoo. Voi kumpa kahviakin olisi saanut samalla ripeydellä. Aamukahvikissalle sopii itsepalvelu, ainakin kahvin suhteen. Sen kanssa ei saa konstailla ja sitä pitää olla riittävästi ja ripeästi tarjolla. Mutta näissä viidentähden paikoissa joutuu tarjoilijoiden armoille. Odottamaan kuppi toisensa jälkeen.

 

Le Grand Savoy – tuunattu omeletti valintasi mukaan. Tai ehkä maistuisi lettu.

 

Le Grand Savoy – smoothiet ja jugurtit

 

Le Grand Savoy – Ulkoaaltaan käyttö oli rajattu klo 9-18. Kävin salaa uimassa aamuisin. Heti kuuden jälkeen, hieman ennen kuin siivoojat aloittivat työnsä. Muutoin ei ollut aikaa. Ohjelma oli niin tiukka, että hotellin spat, kuntosalit, hamamit ja muut jäivät käyttämättä.

Le Grand Savoy. Sisäallas käytössä 9-21

Mövenpick Hotel

Vierailimme myös Mövenpick Hotel Mansour Eddahbi & Palais des Congrès Marrakech

Emme yöpyneet Mövenpick hotellissa. Kävimme vain katsastamassa tilukset ja söimme  lounaan. Ruoka maistui ja kaikki oli kohdallaan, mikä nyt on luonnollista kun managerin vanavedessä kävelimme. Ja tieto mediaryhmän vierailusta oli varmaan levitetty kaikille toimijoille.

Mövenpick Hotel

Mövenpick Hotel – lounas puutarhassa

Mövenpick Hotel – alkuruoka

Mövenpick Hotel – hamam, saunaosasto

Mövenpick Hotel – vesi on Mövenpick Hotel Marrakechin elementti

Mövenpick Hotel – Kateryna Havrylova, marokkolaistunut ukrainalanen – hotellin viestintä- ja markkinointipäällikkö

La Mamounia

Kaupunkikierroksen aikana kävimme ihmettelemässä portin takaa luksushotelli La Mamouniaa. Siitä en osaa sanoa muuta kuin hulppealta näytti.

La Mamounia – luksusta halajavan hotelli

La Mamounia

Kuten tiedämme, hinnat kelluvat ja tuurilla voi saada hyvän, edullisen hinnan tasokkaasta hotellista. Surffailu netissä maksaa vaivan.

Aikakäsitys

Matkan ajaksi kannattaa lainata  hermoja lehmältä. Kaikki kestää, sillä Marokossa mennään ihminen edellä. Muu toiminta väistyy, kun vastaan tulee tuttu. Tutut kätellään. Olalle taputellaan. Kuulumiset omat ja muiden kysellään.

Aikataulut ovat suuntaa-antavia. Tuloiltana paikallinen matkanjohtajamme käytti parin minttuteen pituisen ajan saadakseen illallisen siirrettyä puolta tuntia aiemmaksi. Olimmehan väsyneitä ja pitkän päivän reissattuamme myös nälkäisiä. Ei onnistunut, keittiö avaa kello 20.30. Kun illallisaika koitti, matkanjohtaja saapui paikalle puoli tuntia myöhässä.

Turvallisuus

UM matkustustiedotteesta näkee turvallisuustilanteen. Matkustusilmoituksen tekemistä suositellaan. Sen tekemistä suositellaaan vaikka menisi vain lahden toiselle puolelle.

Liikenne on aika hurjaa. Marrakechin katuvilinää, katso video.

Metallinpaljastimia näkee paljon. Lentokentälle – koko rakennukseen – ei pääse ilman turvatarkastusta. Se tehdään ulko-ovella ensimmäisen kerran. Myöhemmin uudelleen lennolle tsekkautuessa.

Myös hotelliimme kuljettiin Metor -metallinpaljastimen kautta. Kollegan kaljat diskattiin. Hotelliin ei saa viedä alkoholia. Sitä kyllä sai hotellin baareista ja ravintolasta.

Hotellin turvatarkastus

 

Metoreista tuli niin nostalginen olo, sillä urani alkuaikoina työskentelin Outokummussa Metorien markkinointiosastolla. Ne olivat siihen aikaan suomalainen vientituote. Sittemmin amerikkalaiset – muistaakseni – ostivat toiminnot. Skitso tilanne: aina kun kone kaapattiin, myyntikäyrä pamahti kohti taivasta. Nykyään harvoin kuulee enää lentokonekaappauksista, muut kauheudet ovat tulleet niiden tilalle.

Kaiken kaikkiaan Marrakechissä on näkemistä, eksotiikkaa, hulppeita rakennuksia, paikalliselämää. Basaarit kiehtovat niitä, joiden kaapeissa on tilaa. Mummojen maailmassa on mahdotonta nauttia ostosten tekemisestä, tavaraa kun tuppaa olemaan liikaa. Paitsi tietenkin, jos täyttää muiden kaappeja.

Essaouira ja Agadir – meren ääreen kaipaaville

Marrakechin lisäksi kävimme Essaouirassa. Se on merenrantakohde parin kolmen tunnin ajomatkan päässä Marrakechista.
Aiemmin olen viettänyt viikon Agadirissa. Agadirin vetonaula on upea hiekkaranta ja totta kai ilmasto. Merivirrat saattavat olla voimakkaita ja siksi uimareiden tulee seurata rannoilla olevia varoituslippuja. Golfin pelaajat arvostavat myös viheriöitä, joita ympäristössä on paljon.

Sitten se vatsatauti

Kollegat alkoivat vaihtelemaan immodiumejaan kotiinlähtöpäivänä. Silloin vielä kuvittelin, että olin jo päivittänyt vatsani bakteerikannan Etelä-Amerikassa kesällä. Mitä vielä! Minuun riesa iski vasta kotona. En tiedä mikä osuus on maitohappobakteerien syömisellä, mutta niitä popsin pari päivää ennen reissua, reissun ajan ja viikon vielä sen jälkeen. Vatsatautini ei vaatinut stydimpää lääkitystä.

Previous Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Susanne lauantai, marraskuu 18, 2017 at 11:04

    Kiitos Kirsti oivallisesta reportaasista, kyllä tämän perusteella Marrakeshiin lähtee helpostikin!

    • Reply Kirsti Sergejeff lauantai, marraskuu 18, 2017 at 12:39

      Kiva, jos siitä on hyötyä. Tulen postailemaan lisää kunhan kerkiän. Kuvien plaraaminen kestää, niitä on paljon. Mutta pysy linjolla. Mukavaa kun jätit ”jäljen” vierailusta blogissani. Kiitos!

    Leave a Reply

    Follow

    Follow this blog

    Get every new post delivered right to your inbox.

    Email address

    (*)