Suomi

Riippumaton neitsytmatka Helsingin Pihlajasaareen

perjantai, elokuu 4, 2017

Elokuinen aurinko, Helsinki ja meri. Ja yhdet seikkailutreffit.

Tällä kertaa arjen seikkailupaikka valikoitui toteutettavan aktiviteetin mukaan: käyttämätön riippumatto kaipasi ensimmäistä ripustustaan. Kahden tukevan puun lisäksi toiveena oli myös merimaisema. Olimme piknikseuralaiseni kanssa käyneet jo edellisviikolla Lauttasaaren kallioilla vetämässä navat täyteen mansikoita ja mietin kuumeisesti mistä löytäisin yhtä idyllisen näköalapaikan ja (riippumaton) sidontaleikkeihin sopivan spotin (no pun intended). Pikaisen ”helsinki merimaisema piknik” googlauksen jälkeen löysin Helsingin ulkosaariston Pihlajasaaren. ”Saari-idea: Pihlajasaareen pääsee Merisatamasta vesibussilla…” viestitin virallisesti seuralaiselleni saman tien ja sain vastaukseksi itkunauruhymiön. Ehkä tätä näennäisen coolia viestittelyä voisi yrittää selittää sillä, että mua vähän jännitti. Olinhan tapaamassa seikkailukaveria ja menossa kiikkumaan riippumattoon, molempia vasta tokaa kertaa elämässäni ikinä (!!!).

Pihlajasaari sijaitsee noin 10 minuutin merimatkan päässä Hernesaaren edustalta ja saarelle liikennöi JT-Line Oyn vesibussi kesäkaudella tunnin välein sekä Merisatamasta että Ruoholahdesta. Starttasimme retkemme Merisataman laiturista Café Carouselin takaa. Meno-paluu saarelle vesibussin kyydissä kustantaa aikuiselta 7,5€, mikä tietenkin tuntui suolaiselta hinnalta verrattuna Indonesian puolentoista euron paattikuljetuksiin. Onneksi matkaseuralaiseni tarjoutui herrasmiesmäisesti maksamaan reittimatkani minun ollessa vastuussa piknik-eväistä.

Pihlajasaaria on oikeastaan kaksi, läntinen ja itäinen, mutta niiden välissä oleva kävelysilta yhdistää saaret kokonaisuudeksi. Suuntasimme etsimään sopivaa riippumaton ripustuspaikkaa läntiseltä saarelta pitkin rantaa idyllisten uimakoppien ohi ja vähemmän idyllisiä hahnenkakkapommeja väistellen. Hiekkaranta jatkui jatkumistaan (eli melko tarkalleen 500 metriä) ja ihmiset köllöttelivät onnellisen näköisinä pyyhkeillään. Ohitimme matkallamme myös sympaattisen rantakioskin, joka on kuulemma auki ainoastaan ”helleaikaan”. Iloisesti auki porskuttava kioski ei kuitenkaan tainnut olla tietoinen Suomen virallisesta 25 asteen hellerajasta.

Ripustusspotin löytäminen oli haaste, sillä olimme molemmat vahvasti sitä mieltä, että koska kyseessä oli maton neitsytmatka, oli lokaation ja fiiliksen oltava täydellinen. Ikuisuudelta tuntuneen etsinnän jälkeen (tässä meni oikeasti ehkä maksimissaan 15 minuuttia) löysimme optimaalisella näkymällä varustellun kahden puun välikön. Ripustusoperaatio nauratti: minä en ensinnäkään edes tiennyt miten riippumatto ripustetaan (varsinainen traveller) ja saaressa tuuli niin, että banaanin muotoisesta säilytyspussukasta vapauteen päästetty matto meinasi karata taivaan tuuliin. Onneksi jopa Havajilla asti riippumattoillut seuralaiseni hoiti homman kotiin ja pääsimme molemmat mönkimään potentiaalisen kuolemanloukun sisään nauttimaan risteilyalusten täyteisestä merimaisemasta ja olusista. Pihlajasaari eli ”Pihlis” olikin täydellinen paikka työpäivän jälkeiseen rentoutumiseen.

Mikäli saarelta mielii joskus takaisin mantereelle, on viimeinen vesibussi napattava klo 21. Innokkaimmat vierailijat voivat tosin viikonloppuisin pystyttää oman telttansa itäiselle Pihlajasaarelle 15€ majoitusveloitusta vastaan. Samaiselta saarenpuolikkaalta löytyy muuten myös naturistiranta mikäli uikkari unohtuu himaan. Mikä olisikaan ihanampaa kuin kirmata ilman rihman kiertämää kesälläkin jäisen Itämeren syleilyyn?

Odotellessamme vesibussia pelmahti noin kymmenen hengen iloinen seurue kaljasalkkujensa kanssa laiturille. Tuumattiin seuralaiseni kanssa, että saarellehan olisi mukava tulla vielä joku kaunis viikonloppu koko päiväksi palvomaan aurinkoa ja syömään piknik-eväitä (eli juomaan kaljaa). Illalla pitkin rantaa leijaili myös upea puusaunan tuoksu. Pihliksestä löytyykin useampi tilaussauna ja kotimatkalla suoritettu hintatsekkaus paljasti kustannusten olevan varsin kohtuulliset.

Kaiken kaikkiaan tästä Helsingin ulkosaariston huvilasaaresta jäi oikein positiivinen fiilis. Koska näin ensivierailulla keskitimme kaiken energiamme riippumattoon ja muuhun oheistoimintaan sen ympärille, jäi saarikierros hieman vajaaksi. Ensi kerralla pitää ehkä uskaltautua itäiselle saarenpuolikkaalle silläkin uhalla, että joku muukin nauttii siellä kesästä täysin rinnoin (tällä kertaa, pun intended).

ℰmilia ☀

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply