Kenguruita kengurumaassa

Yksi Australian parhaista ja toisaalta yksi mielenkiintoisimista puolista on ehdottomasti sen uniikki luonto. Australian reissulla ei voi välttyä näkemästä valtavan kokoisia hämähäkkejä ja rannikolla varoitellaan milloin haista ja milloin tappavista kynnenkokoisista meduusoista. Mutta kaikkien tappavien otusten lisäksi Australia on tietysti tunnettu erilaisista ylisöpöistä pussieläimistä kuten koaloista ja kenguruista.

Koaloita elää villeinä tänä päivänä paljon vähemmän kuin aikaisemmin, koska koaloiden suosimia metsiä on kaadettu ja koirat sekä kissat ovat olleet tuhoisia pörröisille otuksille. Koaloita löytyy edelleen luonnonvaraisina, tietyiltä alueilta paljonkin ja tien päällä huomio kiinnittyy eläimistä varoittaviin kyltteihin. Ensimmäisellä Australian reissulla bongasimme iloksemme villin koalan Noosassa, joka on muuten yksi lempipaikoistani itärannikolla, kun yksi karhu nukkui rantareitin varrella eucalyptuspuussa. Toisella Australian visiitillä onni ei valitettavasti suosinut ja nallekarhut olivat matkustaneet syvemmälle metsään syksyn viileämmän sään vallitessa rannikolla. Mutta mahdotonta näiden otusten bongaaminen ei ole, silmät vain tarkkana ja katse kohti oksien haaroja. Älä kuitenkaan anna puissa olevien isojen pahkojen hämätä, ne kun näyttävät erehdyttävästi koaloilta.

Tämä otus asustelee Brisbanessa Queenslandin perustamassa luonnonsuojelualueen tarhassa. Tarhaan on ilmainen sisäänpääsy ja koaloita on kolme. Kaksi on pelastettu autokolarista ja tarhan uros kuuluu osana kasvatusohjelmaan. Tapasimme koalat ensimmäisen kerran vuonna 2015.

Koalan lisäksi Australiassa on tietysti nähtävä myös toisia pussieläimiä nimittäin kenguruita. Kenguruita bongaakin paljon helpommin kuin harvinaisempia koaloita. Kenguruista ei varoiteta tien päällä turhaan ja niiden takia pimeällä ajaminen kannattaa jättää väliin. Niitä on huomattavasti enemmän näköpiirissä kuin esimerkiksi peuroja Suomessa. Kolareista johtuen monet poikaset jäävät orvoiksi, koska emon pussi suojaa poikasta autokolarin sattuessa. Onneksi Australiasta löytyy paikkoja, joissa myös orvoista pikkuisista pidetään huolta ja tulen varmasti aina muistamaan meidän visiitin tuollaiseen paikkaan.

Horizons kangaroo sanctuary Agnes Water

Agnes Waterissa asuu pariskunta Garry ja Denise, joiden elämä pyörii kirjaimellisesti kenguruiden ympärillä. Horizons kangaroo sanctuary ei ole mikään virallinen suojelupaikka ja ainakin Garryn itsensä mukaan paikka on käytännössä laiton valtion silmissä, mutta tämä ei ole estänyt pariskuntaa omistamasta elämäänsä orpojen kenguruiden pelastamiseen ja niistä huolehtimiseen. Garrylle soitetaan usein, jos jostain löytyy kolarista selvinnyt pikkuinen.

Miehen mielipiteet kenguruiden puolesta ovat suorastaan fanaattisia. Käynnin aikana saat kuulla kuinka kaikki australialaiset vihaavat kenguruita ja kuinka kengurut ovat ihmisiä viisaampia, koska ne pureskelevat ruokansa huolella ja elävät öisin säästyäkseen hikoilulta ja eivät tästä syystä tarvitse paljoa juomavettä. Mutta kun kuuntelee tarinoita pilke silmäkulmassa ja pienellä suodatuksella, on kokemus ikimuistoinen.

Osaa kenguruista on ruokittu pienestä pitäen tuttipulloilla ja vierailijat saavat pian uteliaita otuksia ympärilleen kun huulet hamuavat bataatin paloja. Kengurut elävät alueella täysin vapaina. Osa niistä jää elämään lähiympäristöön ja osa lähtee hakemaan omia reviirejään. Pienimmillä yksilöillä on omat ommellut pussit, joihin pikkuiset palaavat seikkailujen jälkeen nukkumaan.

Horizon kangaroo sanctuaryssa on mahdollisuus myös campingiin joko teltalla tai campervanilla, jolloin kengurut pomppivat keskellä telttoja ja voit seurailla niitä rauhassa omasta majapaikastasi. Harmitti kun telttaa ei sattunut mukaan, mutta ensi kerralla sitten. Paikka on muutenkin kauniiden maisemien ympäröimä.

Kenguruihin tutustuminen maksaa 10 dollaria ja tutustuminen tapahtuu joka päivä klo 15.30 alkaen kestäen noin 2 tuntia (pääset tarkistamaan ajantasaiset tiedot tästä). Garry pitää oppitunnin kenguruista samalla kun vieraat saavat tutustua ja ruokkia otuksia.

Cape Hillsborough

Toinen upea kokemus liittyi villien kenguruiden ihastelemiseen rannalla auringonnousun aikaan. Cape Hillsborough on melko kaukana, keskellä ei mitään, eikä majoitusvaihtoehtojakaan ole paljoa, mutta nyt jos jossain kannattaa hyödyntää airbnb:tä! Campervanilla ja teltallakin on mahdollisuus majoittua luonnonpuiston camping alueella, mutta sitä en voi suositella puhtaasti huonon asiakaspalvelukokemusken vuoksi.

Majailimme lähistöllä airbnb:ssä, joka oli melkoinen kokemus perheen 10-vuotiaan pojan opettaessa J:lle tulen syöksentää ja kertomalla kuinka lähistöllä heidän venepaikallaan asuu kymmeniä isoja krokotiilejä, jotka voi kuulla parittelukauden aikana heidän pihaan asti. Lisäksi maistoin tulisinta chilitahnaa ever! Mutta olen tosissani kun sanon, että kokemus oli täyden kympin arvoinen. Yövyimme Cape Hillsboroughssa kaksi yötä. Kävimme edellisenä päivänä tutkimassa rantaa, jossa suojelualue ja kengurut sijaitsivat. Rannalla kävellessämme bongasimmekin heti pari yksilöä keräilemässä virtaa yötä varten. Samalla kävimme tutkimassa suojelualueen camping-aluetta mielessämme kenties joskus palaavamme telttailemaan. Kysyimme hintoja ja samalla mihin aikaan rannalle kannattaa aamulla tulla. Respan nainen ei ollut todellakaan mistään asiakaspalvelun huipulta, vaan totesi töksäyttäen kertovansa infon heti kun kirjautuisimme sisään. Hmm, tässä vaiheessa jo alkoi mietityttämään, että mikä ihmeen kuvio kenguruiden ympärille oikein mahtoi olla kun ei kerran valtion suojelualueelta saa lisää tietoa asiasta. Kaivoimme sitten tiedon netistä ja totesimme, että taidamme myös tulevaisuudessa vältellä kyseistä campingia.

Aamulla kello soi viiden aikaan ja suuntasimme rannalle. Jännittyneinä odotimme mitä tuleman pitää ja bongasimmekin heti rannalle astuttuamme ensimmäiset pomppivat otukset. Sitten huomasimme, että kenguruita ja wallabeja oli camping alueen edessä. Ei hitto, nehän selkeästi ruokkivat houkutellakseen otuksia paikalle! Menimme myös tutkimaan lähemmäksi ja suojelualueen työntekijät olivat todella tarkkoja siitä, että ihmiset eivät menisi liian lähelle kenguruita, vaikka kengurut itse olivat asiasta täysin eri mieltä. Jotenkin olin sinisilmäisesti olettanut, että kengurut tulevat rannalle etsimään ruokaa itsestään, ja todennäköisesti näin on kenties alun alkaen ollutkin, koska otukset selvästi tonkivat rannalta herkkuja, mutta selkeästi tästä oli tehty matkailuvaltti. Tosin sinänsä ok kunhan rahat campingistä menevät eläinten ja luonnon suojeluun.

Upea auringonnousu oli kuitenkin todella näkemisen arvoinen.

Previous Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anna | Muuttolintu.com tiistai, marraskuu 14, 2017 at 22:05

    Ihania paikkoja! Meillä jäi nämä molemmat välistä Aussilan itärannikolla, molemmilla kerroilla. Asia on korjattava, pian! 😀 Valitettavasti useimmat turistit ei vielä ymmärrä mitä vahinkoa ne kenguruja ruokkimalla saa aikaan 🙁 Hyvä että sitä tuolla edes hiukan jotenkin valvotaan. Pakko kyllä ihmetellä noita valtavia hämähäkkejä, mielestäni niitä on helppo välttyä näkemästä jos vaikka ei reissaa kaupunkien ulkopuolella. Itse oon nähnyt 8 vuoden aikana ehkä alle viisi jättiläishämähäkkiä! 🙂

    • Reply Monna keskiviikko, marraskuu 15, 2017 at 10:30

      Kiitos kommentista Anna! Ehkä se hämähäkin koko on suhteellista 😀 Suomen hämähäkkeihin verrattuna jokainen Aussilassa näkemä yksilö on jätti! 😀 😀 Voin kyllä suositella molempia kokemuksia kenguruiden kanssa, joten bucket-listalle vain. 🙂 Tuo on varmasti totta että monet ajattelematta saattavat syöttää myös villinä näkemiään eläimiä..

    Leave a Reply