fathala_kirahvi

Senegal – Päiväretki Fathalan luonnonpuistoon

Aamun viileä tuuli puhalsi Atlantilta ja kiedoin neuletakkia tiukemmin ympärilleni. Katsoin kadehtien vastapäätä istuvan naisen kevytuntuvatakkia. Olisinpa tajunnut ottaa omani mukaan, mutta eipä untuvatakki ollut ensimmäisesnä listalla, kun Gambiaan laukkuja pakkasin. Oranssi pallo hieman meren yläpuolella punnersi itseään koko ajan ylöspäin ja tiesin, että jo tunnin kuluttua saisin heittää neuletakin kassiin. Päivästä olisi tulossa taas kuuma.

Olimme lautalla matkalla Gambian pääkaupungista Banjulista Barraan ja sieltä jatkaisimme Senegalin puolelle. Lauttamatka kesti normaalisti puolisen tuntia, mutta tänä aamuna meillä meni pidempään. Autoimme Banjulissa rahtialusta, joka oli jumittunut laituriin laskuveden aikana ja hinasimme sen pois.

senegal_lauttamatka

barra

Kun saavuimme Barraan, alakannelta lähtivät niin autot, mopot, rekat kuin ihmisetkin kaikki yhtä aikaa siltaa pitkin pois lautalta. Tilanne näytti kaoottiselta ja sitähän se olikin. Kaksi etummaista autoa lähti yhtäaikaa, kunnes tajusivat, etteivät molemmat mahdu kapeasta ulosmenoportista. Odotimme rauhassa, että alakannen väki purkaantui ulos. Tuohon sumppuun ei tehnyt mieli mennä.

Muu retkiseurue oli ehtinyt jo pikkubussille, kun kiirehdimme paikalle. Sieltä lähdimme ajamaan kohti Senegalin rajaa. Matka kesti noin 15 minuuttia. Matkalla paikallinen opas kertoi, että lauttaliikenne on tärkeää molemmille maille, mutta siitä huolimatta lautta kulkee säännöllisen epäsäännöllisesti. Pari päivää aikaisemmin lautta ei ollut liikennöinnyt lainkaan. Hänen oli ollut pakko perua Senegalin retki, koska Gambia-joen toiselle puolelle ei pääse turvallisesti muulla kuin lautalla. Paikalliset uskalikot yrittävät myös pienemmillä veneillä, mutta joka päivä joku venekunnista kaatuu ja matkustajat joutuvat veden varaan. Joku retkiopas oli kuulemma järjestänyt omalle seurueelleen pari päivää sitten tällaisen veneen ja turistiparat olivat olleet kauhuissaan kovassa aallokossa pienessä veneessä. Meidän oppaamme ei ollut sellaiseen suostunut.

barra_gambia

barra_gambia

Kuka menee ensin?

Kun lähestyimme rajaa, opas keräsi passit ja esitti ne Gambian viranomaisille. Senegalin puolella oltiin tarkempia ja siellä piti jokaisen itse mennä passin kanssa tarkastukseen ja antaa sormenjäljet. Tämä tuntui aika byrokraattiselta, varsinkin kun tiesimme, että muutaman tunnin kuluttua palaamme Gambian puolelle ja sama rumba uudestaan. Ympärillämme parveili lapsia ja nuoria, jotka yrittivät epätoivoisesti myydä meille hedelmiä ja pähkinöitä. Osa vain kerjäsi rahaa ja ilmeisesti heille olisi kelvannut ihan mikä tahansa. Eräällä pikkupojalla oli korvan takana mustekynä ja hän oli siitä kovin ylpeä. Kotona olevan kynävaraston olisi voinut helposti lahjoittaa näille lapsille. Enemmän niistä olisi heille ollut iloa kuin minulle.

Kun rajamuodollisuudet oli hoidettu, ajoimme noin 5 kilometriä Fathalan luonnonpuistoon, joka oli matkamme päämäärä. Paikka näytti siistiltä ja hyvinhoidetulta. Luonnonpuisto on noin 6000 hehtaarin alue, jossa on alkuperäistä ja suojeltua metsää. Luonnonpuiston omistavat etelä-afrikkalaiset liikemiehet, jotka ovat tuoneet Fathalaan siellä asustelevat villieläimet. Länsi-Afrikasta on metsästetty kaikki siellä alunperin olleet villieläimet ja Fathalan tarkoituksena on palauttaa eläinkantaa takaisin.  Luonnonpuistossa on myös mahdollisuus yöpyä luksusteltoissa. Perinteisten safariajeluiden lisäksi siellä järjestetään kävelyä leijonien kanssa sekä linturetkiä. Paikallisella oppaalla oli leijonien kanssa tehtävästä kävelyretkestä oma mielipide eikä hän suositellut retkeä meille. Eipä sillä, että meillä olisi ollut siihen aikaakaan.

Fathala tarkoittaa mandingan kielellä ”älä koske!”

fathala_senegal

fathala_visitor_centre

fathala_strutsi

Pihassa tuli ensimmäisenä vastaan strutsi, joka ylväänä katseli minkälaista porukkaa safarille oli lähdössä.

Meidän ryhmälle oli varattu safariauto, jossa oli istuimet ja katos pään päällä. Näimme muita ryhmiä, joilla oli pienempi auto ja siellä seisottiin ilman katosta. Koska aurinko oli kiivennyt jo korkeuksiin ja paahtoi täydeltä terältä, olin tyytyväinen että saimme olla katoksen alla. Safarikierros kesti 1,5 tuntia. Näimme seeproja, antilooppeja, apinoita, kirahveja, erilaisia lintuja sekä sarvikuonon. Luonnonpuistossa oli aiemmin ollut myös toinen sarvikuono, mutta se oli menehtynyt. Toinen sarvikuono oli temmellyksen tuoksinassa vahingoittanut sitä ja se oli kuollut saamiinsa vammoihin. Sarvikuono näytti kieltämättä yksinäiseltä, vaikka seeprat ja pahkasiat parveilivat sen ympärillä. Sarvikuonolle oli etsitty uutta kaveria, mutta luonnonpuiston taloudellisten vaikeuksien takia, sitä ei ollut vielä hankittu.

fathala_senegal

fathala_nature

fathala_animals

fathala_kirahvi

Etsi kuvasta kirahvi. Ne maastoutuivat luontoon niin hyvin, että melkein jäivät huomaamatta.

apinaleipäpuu_senegal

Maistelimme apinaleipäpuun hedelmää.

antilooppi

fathala_sarvikuono

Metsä näytti kuivalta ja paikoitellen todella karulta. Toisaalta ei mikään ihme, kun edellisestä vesisateessa oli jo aikaa. Luonto muistutti minua Intian Ranthamboren safarista, jonka luonto oli myös hyvin kuivaa ja karua. Tuli ikävä Tansanian vehreitä safareita. Ajelun jälkeen palasimme vierailukeskukseen, jossa söimme lounaaksi pizzat. Sieltä löytyi oikein kunnon kiviuunit, jossa pizzoista tuli herkullisen rapeita. Oli jo kova nälkä ja hotkaisimme pizzan nopeasti. Kyytipojaksi joimme senegalilaista olutta, joka maksoi 4 euroa/pullo. Hinnassa oli safarialueen lisä, koska Gambian puolella olutta sai halvimmillaan jopa eurolla.

Ruokailun jälkeen ajoimme takaisin rajalle ja rajamuodollisuuksien jälkeen kaasu pohjassa lautalle. Iltapäivän lautta lähti klo 14 ja yritimme ehtiä siihen, niin säästyisimme kolmen tunnin odotukselta seuraavaan. Onneksi ehdimme. Tällä kertaa lautalla ei tarvinnut palella, vaan mielummin olisin etsiytynyt varjoon, mutta ne olivat tietysti kaikki varattuja. Kun pääsimme takaisin Banjuliin, sieltä oli kuljetus takaisin hotellille.

lautta_banjuliin

lonely_boat_senegal

banjul

banjul

Back to Banjul

Fathalan luonnonpuiston tarjoama safari on varmasti elämys niille, jotka eivät ole koskaan safarilla käyneet. Koska itse olen muitakin safareita nähnyt muun muassa Tansaniassa, ei Fathala kovin suurta vaikutusta tehnyt. Mukava retkikohde silti ja pääsi varsin näppärästi käymään Senegalin puolella. Siinä mielessä suosittelen sitä kokemuksena, mutta jos hienompia eläinsafareita janoaa, niin suosittelen Itä-Afrikkaa.

Lue lisää Gambiasta:

Kohta mennään Gambiaan
Minkälainen lomakohde on Gambia?
Ajanvietettä Gambiassa – jokiristeily ja krokotiilipuisto
Gambian aakkoset

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Sini perjantai, maaliskuu 30, 2018 at 16:47

    Olen jo alustavasti suunnitellut ensimmäistä Afrikan matkaa lähitulevaisuuteen. Mielessä olisi safari – rantaloma – kombo. Ehkä juuri mainitsemassasi Itä-Afrikassa esim. safari Mombasasta yhdistettynä Sansibarin rantalomaan 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, huhtikuu 6, 2018 at 06:49

      Suosittelen Itä-Afrikkaa, siellä on mielestäni parhaimmat safarit. Etelä-Afrikka voisi olla toinen hyvä kohde. En ole käynyt, mutta safari Krugerissa kiinnostelisi 🙂

  • Reply Suunnaton perjantai, maaliskuu 30, 2018 at 19:22

    Jes, tätä postausta olen odottanut!
    Onpa siellä kuivaa! Tosiaankin ihan erilaista kuin Tansaniassa. (Vaikka toki en ollut Tansaniassa kaikkein kuivimpaan aikaan..). Olen aiemminkin nähnyt tuosta Senegalin puistosta kuvia, ja jostain syystä se vaikuttaa eläinpuistolta, johon on aidatulle aluelle tuotu joukko eläimiä. Ehkä tuo kuiva metsämaisema saa sen mielikuvan aikaan, verrattuna vaikka Serengetin laajoihin tasankoihin.
    Olipa tuolla lautalla ruuhkaa. Mukava kuulla, että oppaanne oli järkevä, eikä ollut lähtenyt ottamaan riskiä veneiden kanssa. Leijonakävely tosiaan kuulostaa vähän epäilyttävältä… Perusteliko oppaanne, mikä hänen mielestään kävelyissä oli vikana? Olisi kiinnostavaa kuulla, osuuko oma mielikuva yksiin sen kanssa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, huhtikuu 6, 2018 at 06:55

      Osuit oikeaan, että eläimet on tuotu tuonne. Länsi-Afrikasta ei villieläimiä enää löydy metsästyksen vuoksi ja näitä yksilöitä tuotu Etelä-Afrikasta. Opas ei leijonakävelyä perustellut sen enempää. Ehkä hän koki sen epäeettiseksi, on mun mielipide 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, huhtikuu 2, 2018 at 15:23

    Tulihan se sieltä, jo vähän odottamani Senegal-postaus. Parin vuoden sisällä ainakin, arvioisin suuntaavamme Gambiaan ja Senegaliin samalla reissulla sitten tietysti!

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, huhtikuu 7, 2018 at 10:54

      Jätin tämän postauksen viimeiseksi mutta kiva kuulla että tätä on odotettu 🙂

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures lauantai, huhtikuu 7, 2018 at 19:52

    Voih, ei siis vieläkään sarvikuono ole saanut kaveria. Samoja ajatuksia itselläni tuolla vuosia sitten käydessä, että sinänsä kiinnostava kokemus, mutta ei tietenkään voita Itä-Afrikan upeaa luontoa. Mutta parempi toki kuin ei mitään, ja varmasti houkutteleva Länsi-Afrikan matkalaisille, siellä kun ei paljoa villiä luontoa eläimineen pääse näkemään.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, huhtikuu 10, 2018 at 21:36

      Sarvikuono oli vielä yksinään, vaikka toki muita eläimiä pyöri ympärillä. Ei se kuitenkaan sama ole, vaan lajitovereita nekin kaipaavat. Ensimmäiseksi safariksi varmaan ok, mutta jos on Itä-Afrikassa käynyt, niin siihen verrattuna voi olla pettymys.

  • Reply Riitta keskiviikko, huhtikuu 25, 2018 at 23:22

    Itä-Afrikka on varmaan vahvempi kokemus, mutta nostan hattua senegalilaisten yritykselle palauttaa eläimistöä alueelle. Asialla ovat taas eteläafrikkalaiset… Muistan Etelä-Afrikan ratsastussafarilta ”jurassic park” -tunnelman, joka syntyy, kun ratsastaa suljetun portin taakse alueelle, josta etukäteen tietää keitä sielä asustaa. Mutta on hienoa päästä katsomaan villieläimiä luonnossa!
    Erikoinen tuo leijonakävely… osallistuuko sinne ihan oikeasti porukkaa? Ratsastussafarilla tsekkasimme leijonan jäljet maasta ja suunnistimme oitis päinvastaiseen suuntaan…
    Jännittävä paikka varmaan myös Senegal!
    Ja extrapisteeet loistavasta tilannekuvasta lautalla ”kuka ensin”?!
    Kiva postaus!

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 10, 2018 at 21:10

      Kiitos Riitta! 🙂 Leijonakävelystä en valitettavasti osaa sanoa sen enempää, mutta luulen että sinnekin porukkaa riittää, koska niitä edelleen järjestetään. Senegalista löytyisi varmasti muutakin mielenkiintoista kuin tämä Fathalan luonnonpuisto, mutta tällä reissulla ei ollut aikaa tutustua maahan sen enempää.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas perjantai, huhtikuu 27, 2018 at 10:27

    Kuulostaa ihan miellyttävältä päiväretkeltä – itse aina hyödynnän tilaisuuden, jos pääsee noin näppärästi samalla käymään jossain toisessakn maassa 🙂 Minulle tuo olisi varmaan ihan safarinakin jo hieno kokemus. Vielä en ole ollut missään safarilla – sitä odotellessa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 10, 2018 at 21:12

      Sama täällä, jos pääsee päiväretken muodossa piipahtamaan naapurimaassa, niin ehdottomasti hyödynnän sen tilaisuuden. Meidän hotellissa asunut suomalaispariskunta oli tuosta safarista ihan fiiliksissä. Heillekin se oli ensimmäinen kerta. Mutta kun on nähnyt hienompiakin safareita, niin aika valjun fiiliksen jätti sen vuoksi.

  • Reply Karoliina Kazi perjantai, huhtikuu 27, 2018 at 13:33

    Melkoista menoa ja meininkiä lauttamatkalla, loistava tapa kuitenkin päästä matkustamaan myös Seneglaiin. Luulen että oppaanne kokee leijonien kanssa kävelyn epäeettisenä ja kuinka se edes voi olla mahdollista villien leijonien kanssa.. Apinaleipäpuun hedelmä näyttää upealle, mille se maistuu?

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 10, 2018 at 21:16

      Lauttamatka oli jo sinänsä kokemuksen arvoinen, varsinkin poistuminen sieltä 🙂 Alkoi naurattaa koko touhu, kun kaikki rynnivät lautalta yhtäaikaa pois ja eihän siitä mitään tule. Mulla oli samat ajatukset, että opas ei oikein ymmärtänyt leijonakävelyn viehätystä ja eettisyysasiat painoivat varmasti myös kupissa. En osaa selittää apinaleipäpuun hedelmän makua, mutta itse en siitä oikein tykännyt. Kiva oli kuitenkin päästä maistamaan.

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi keskiviikko, toukokuu 2, 2018 at 20:23

    Itseäni kiehtoisi kovasti joku safarimatka. Gambiaakin olen miettinyt talvilomakohteena, varmasti silloin tulisi lähdettyä tälle retkelle. Voi kun tuli vähän surullinen olo sarvikuonon puolesta.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 10, 2018 at 21:19

      Gambia on helppo kohde, jos Afrikkaan mielii ja samalla reissulla pääsee käymään myös safarilla. Katselin eilen jotain ohjelmaa, jossa Jethro seikkailee ja hän oli tuolla samalla safarilla. Mulle tuli myös surullinen fiilis sarvikuonon puolesta, kun on ilman kaveria.

    Leave a Reply