krabi

10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani – osa 3

Leppoisaa sunnuntaita!

Minun piti aamulla nopeasti vilkaista Facebookista pari päivitystä ja laittaa sen jälkeen puhelin pois. Kuinkas sitten kävikään. Puhelin oli tanakasti kädessä vielä parin tunnin päästä ja sinä aikana olin lukenut muun muassa Madeirasta ja Islannista kertovia postauksia sekä tutkinut Canonin erilaisia kameramalleja. Kamerakuumetta siis ilmassa! Siitäpä tulikin sitten mieleeni tämä haaste, jonka luin Gambiassa uima-altaalla. Siellä jo päätin, että tähän täytyy osallistua, koska olen osallistut kahteen ensimmäiseen, niin täytyyhän niille jatkoa tulla.

Idea on vanha tuttu eli tarkoituksena löytää valmiiksi nimettyihin otsikoihin sopivat kuvat ja kirjoittaa kuvasta muutamalla sanalla. Haaste on lähtenyt liikkeelle Enemmän kuin äiti -blogin Jennan aloitteesta. Haaste on kaikille avoin ja postauksen lopusta löydät osallistumisohjeet.

Kaikkien aikojen lempiotokseni

Tämä oli hurjan vaikea, koska lempikuvia on niin monia. Joihinkin niistä liittyy perheenjäseniä, mutta koska he eivät halua kuviansa blogiin, en voi niitä esitellä. Lopulta päädyin tähän Nepalissa vuonna 2010 otettuun kuvaan. Nepalin lumihuippuiset vuoret ovat lähellä sydäntä. Tässä kuvassa on vielä kiva kontrasti vehreiden alppiruusujen kanssa. Tämä kuva on otettu aamupäivällä sen jälkeen, kun olimme aamulla kiivenneet Poon Hillin (3200 m) huipulle katsomaan auringonnousua. Söimme sen jälkeen majapaikassa aamiaisen, laitoimme reput selkään ja jatkoimme matkaa. Nämä upeat maisemat tervehtivät meitä matkan varrella.

Himalajan lumihuippuja Nepalissa

Yllättävä tilanne

Olin tyttäreni kanssa kesällä 2012 Dubrovnikissa viikonloppureissulla. Kaupungin edustalla on Lokrumin saari, johon pääsee lautalla noin 10 minuutissa. Olihan sinne siis mentävä. Ensimmäisenä meitä vastaan tuli riikinkukko, joka pörhisteli itseään mahtipontisen näköisenä. Katselimme sitä varuillamme, mutta päättelin ettei se vihainen ole, koska tuskin se muuten saisi siellä vapaana kävellä. Saari on helppo kiertää polkuja pitkin ja kun lähestyimme uimarantaa, piti hieraista silmiään kahdesti. Täällähän on alastomia ihmisiä. Olimme tulleet epähuomiossa nakurannalle. Vilkaisimme toisiamme ja hiippailimme poispäin. Ehkä tämä ranta ei ollutkaan meidän paikka..

lokrum_dubrovnik

Läheltä löytynyt helmi

Kun asuimme vielä Karjaalla, teimme kesäisin retkiä Tammisaaren kauniiseen saaristoon. Yksi lempikohteistamme oli Älgön saari. Se oli lähellä ja sinne oli kiva tehdä päiväretkiä. Joskus myös yövyimme siellä ystäväperheen kanssa. Lapsista oli hauska tutkia saarta ja sieltä löytyi myös vanha kalastajatila, jonka laitumella oli lampaita.  Auringonlaskut kalliolta nähtynä olivat tietysti kesäiltojen parhautta.

algo_tammisaaren_saaristo

Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä

Ensimmäinen Thaimaan matkamme suuntautui Krabille. Tutustuimme siellä perheeseen, joka oli kolmen sukupolven voimin reissussa. Vuokrasimme eräänä päivänä heidän kanssaan pitkähäntäveneen ja suuntasimme lähisaarille. Siellä saimme nauttia koko päivän auringosta, uimisesta, snorklailusta ja ananaksien syömisestä. Miten ne olivatkin hyviä. Teimme loman aikana veneretkiä myös oman perheen kesken. Saarihyppelyt olivat loistavaa ajanvietettä.

krabi

Jos pitäisi ajatella sanaa vapaus, näen mielessäni tämän

Kun istun lentokoneeseen, tunnen olevani vapaa. Usein se tarkoittaa vapautta arjesta ja työnteosta. Lomamatka edessä, mikäs sen parempaa. Tämä kuva on otettu vuonna 2011 kun olemme juuri laskeutumassa Lissaboniin. Vietimme siellä äitini 75-vuotissyntymäpäiviä. Eräänlaista vapautta sekin, että on mahdollista matkustaa.

lissabon

Idyllistä elämää

Villefranche-sur-Merin pieni kalastajakylä Nizzan kupeessa edustaa minulle idylliä parhaimmillaan. Sen söpöiltä ja kapeilta pikkukujilta löydät värikkäitä taloja, röykkiöittäin kukkaruukkuja ja viherkasveja, kehrääviä kissoja ja houkuttelevia putiikkeja, joihin on ihan pakko kurkistaa sisään. Villefranchen kujilla on hauska haahuilla ympäriinsä ilman päämäärää. Kylä on kuitenkin sen verran pieni, ettei eksymisen vaaraa ole. Hyvä päiväretkikohde Nizzassa lomaa viettäville.

Villefranche-sur-Mer

Luksusta on…

matkat ja sieltä saadut elämykset. Tämä kuva on Bodega Ramanyàn viinitilalta Mallorcalta viininmaistajaisista. Voitin siellä pienessä tietovisassa pullollisen tilan omaa valkoviiniä. Sitä ei ole vieläkään korkattu, vaan se odottaa sopivaa nautiskeluhetkeä. Luksus koostuu pienistä hetkistä, joita on mukava muistella myöhemmin kotisohvalla, kun ulkona tuiskuttaa lunta ja pakkanen puree poskipäitä.

bodega_ramanya

Arkkitehtuuria kauneimmillaan

Hienoa arkkitehtuuria näkee ympäri maailmaa, mutta omaa silmääni viehättivät Belgiassa Bryggen ja Gentin vanhat rakennukset. Ne näyttivät piparkakkutaloilta ja olisi tehnyt mieli haukata palata seinästä. Niin herkullisilta ne näyttivät. Nämä söpöydet ovat Gentistä.

gent

Katkeransuloinen matkamuisto

Hmm, tätä piti hetki miettiä. Matkoilla sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi kaikki sattumukset ovat toistaiseksi olleet aika harmittomia. Sillä hetkellä ottaa päähän, mutta myöhemmin jo naurattaa. Eräs tapaus tuli mieleen, jolloin kiukkukäyrä oli todella korkealla.

Olin tyttäreni kanssa viikonloppumatkalla Berliinissä. Menimme iltalennolla, joten olimme aika myöhään perillä. Otimme lentokentältä bussin keskustaan ja sieltä raitiovaunun hotellille. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kun hyppäsimme ratikasta pois. Emme tienneet mihin suuntaan pitää lähteä kävelemään. Yritin kartasta tihrustaa, että tässä lähellä hotellin pitäisi olla. Kävelimme katua eteenpäin, mutta kaikki rakennukset olivat asuintaloja eikä hotellia näkynyt missään. Kysyin parilta ohikulkijalta neuvoa ja saimme kuulla, olevamme väärällä kadulla. Kun vihdoin pääsimme hotelliin ja saimme huoneen avaimen, en osannut käyttää sitä. Avain oli ihan vanha kunnon iso avainmötikkä, ei mikään avainkortti. En tiennyt mihin suuntaan sitä olisi pitänyt lukossa kääntää. Vääntelin suuntaan jos toiseen, mutta ovi ei avautunut. Turhautuneena jopa potkaisin ovea. Ei auttanut kun mennä takaisin respaan kysymään apua. Jouduin odottamaan noin 10 minuuttia, koska toinen respan työntekijöistä oli juuri mennyt tauolle eikä toinen voinut jättää tiskiä tyhjäksi. Kun vihdoin pääsimme huoneen ovelle, respan kaveri sai oven tietysti heti auki ilman ongelmia. Avainta piti kääntää ensin vasemmalle ja naksauksen jälkeen oikealle. Mistä pirusta tuollaisia sääntöjä voi tietää? Olimme tässä vaiheessa jo todella väsyneitä ja nälkäisiä. Hotellin ravintola oli tietysti mennyt jo kiinni, joten lähdimme respasta saatujen ohjeiden mukaan etsimään lähellä olevaa italialaista. Olin jo varma, ettei ravintolaa löydy, kun se putkahti kulman takaa eteen. Kun olin saanut nenän alle pizzaa ja lasin viiniä, alkoi elämä taas helpottaa.

berliini

Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika

Näitä paikkoja on monia, mutta nostan tähän Suomen Lapin. Olen täällä kirjoittanut useampaan otteeseen, että lasten ollessa kouluikäisiä, vietimme joka hiihtoloman Pallaksella mieheni isän mökillä. Sittemmin mökki on myyty eikä Lapissa ole tullut sen koommin käytyä. Muutaman viikon päästä lähden tyttöporukalla Leville, joten se onkin ensimmäinen Lapin reissu pitkään aikaan. Ehkäpä pääsemme näihin lumisiin maisemiin myös perheen kanssa lähivuosina.

pallastunturi

Tässä vielä haasteen säännöt

1.  Haasteeseen saa tarttua kuka vaan, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Enemmän kuin äiti -blogin

2. Linkitä vastauksesi haasteen alkuperäisen postauksen kommenttikenttään Enemmän kuin äiti -blogiin

3. Voit halutessasi haastaa muita bloggaajia osallistumaan.

4. Haasteeseen saa tarttua aivan vapaasti, inspiraation iskiessä ei tarvitse odotella, että joku sinut haastaisi!

5. Liitä nämä ohjeet vielä omaankin haastepostaukseesi, että ne pysyy mukana matkan varrella.

Tässä linkit edellisiin 10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani -haasteisiin:

10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani
10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani – osa 2

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Jenna / Enemmän kuin äiti sunnuntai, maaliskuu 11, 2018 at 19:39

    Kiva, että osallistuit ja ihania kuvia! Tuo lempiotoksen vuorimaisema lumihuippuineen ja kukkineen on kyllä mieletön, tuosta voisi tehdä ison taulun seinälle!

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 17:51

      Kiitos Jenna! 🙂 Kiva, että keksit tämän haasteen. Nepalin kuva on kyllä omakin suosikki.

  • Reply Reissaaja1 maanantai, maaliskuu 12, 2018 at 17:17

    Hieno tuo Nepalin kuva! Noissa maisemissa silmä lepää. Ja mukavia tarinoita olit muutenkin saanut kirjoitettua. 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 17:52

      Kiitos Reissaaja! 🙂 Nepalin kuva on myös oma suosikki. Siellä on niin kaunista, että siltä reissulta olisi voinut julkaista useammankin kuvan.

  • Reply Mika / Lähtöportti maanantai, maaliskuu 12, 2018 at 23:03

    Tämän haasteen postauksia on aina kiva lukea, täytyypä itsekin osallistua myös kolmososaan, kunhan vaan ehtisi. Tykkäsin tuosta toteamuksesta että on vapautta, että on mahdollista matkustaa! Ja otin Villefranche-sur-Merin nimen muistiin siltä varalta, että palaan taas joskus Rivieralle 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, maaliskuu 18, 2018 at 19:08

      Kiitos Mika! 🙂 Tämä haastesarja on ollut tosi kiva. Vanhoja reissukuvia on hauska käydä läpi ja miettiä mikä sopisi minkäkin otsikon alle. Villefranche on ihana, joten menkää ihmeessä jos tie vie niille nurkille.

  • Reply Katariina tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 00:22

    Tämmöiset haasteet ovat kyllä aina yhtä mukavia lueskella. 🙂

  • Reply Jonna tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 09:06

    Kiva haaste, ehkä jossain vaiheessa voisi itsekin osallistua. Näistä kuvista ihastuin erityisesti Gentin piparkakkutaloihin. Näyttää ihan minun näköiseltäni paikalta 😀

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, maaliskuu 18, 2018 at 19:12

      Osallistu ihmeessä Jonna! 🙂 Gentin söpöt talot olivat hurmaavia, tykkäisit varmasti.

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 19:47

    Näitä nyt lukeneena on vamisteilla omakin mutta kiva lukea tarinoitasi. Onneksi me emme Dudrovnikissä törmänneet nakuihin, vaikka jostain luimme siellä sellaisen alueen olevan. Me vietimme Lokrumissa kivan iltapäivän auringosta ja uimisesta nauttien. Se voisi olla kuvana vaikka luksuksessa tai idyllissä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, maaliskuu 18, 2018 at 19:14

      Lokrum oli kiva kohde enkä tiedä onko siellä nakurantaa enää. Meidän reissusta on jo aikaa. Tuli vaan ns. puun takaa.. 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää perjantai, maaliskuu 16, 2018 at 23:08

    Ihania kuvia! Itsekin osallistuin tähän taas kerran, nämä haasteet ovat sen verran hauskoja! Täytyy sanoa, että Thaimaasta minulle tulee todellakin aina mieleen turkoosi vesi ja valkoinen hiekka.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, maaliskuu 18, 2018 at 19:16

      Kiitos Paula! 🙂 Käynpäs kurkkaamassa sinun kuvat ja jutut. Muiden haastejuttuja on hauska lukea. Ja Thaimaa on 💙

  • Reply Elina Marjaana Travel Blog lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 08:52

    Juuri näin, matkat ja sieltä saadut elämykset ovat kaikkein parasta ja arvokkainta luksusta! Välillä tulee mietittyä, miten paljon vähemmän elämässä olisi ollut sisältöä, kokemuksia ja opetuksia, jos ei olisi matkustanut juuri lainkaan. Matkoista tekee luksuksen perinteisessä mielessä myös se, että niihin käyttää melko paljon rahaa ja sillä rahalla olisi varmasti saanut monta muutakin ”luksustuotetta”: 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, maaliskuu 18, 2018 at 19:22

      Juuri näin! Matkat ovat antaneet niin paljon ja on päässyt kokemaan ja näkemään sellaista, mitä pienenä näki vain telkkarista tai luki lehdestä. Silloin ei matkustelu ollut niin yleistä kuin tänä päivänä enkä olisi voinut uskoa, että jonain päivänä pääsen kaikkiin ihmeellisiin paikkoihin. Elämä olisi paljon kapeakatseisempaa ilman reissuja.

  • Reply Virpi/Hätälasku sunnuntai, maaliskuu 18, 2018 at 09:32

    Tämä on tosi kiva haaste ja pakko tulla aina lukemaan, kun näkee jonkun osallistuneen. Enpä ihmettele, että kiukkusuoni ärtyi tuolla Berliinissä. Itse olen tosi herkkä menettämään hermoni vastaavissa tilanteissa, etenkin lukkojen kanssa monesti manailen ellei ovi ala aukenemaan. 😀

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, maaliskuu 18, 2018 at 19:23

      Berliinissä oli pinna tiukalla sen hemmetin lukon kanssa, mutta nyt sille onneksi voi jo nauraa 🙂

    Leave a Reply