rayong

Rauhallinen Rayong ja viidakkoretki Kwai-joelle

Rayong. Tämä Thaimaan kohde aiheuttaa vieläkin meidän perheessä kulmakarvojen kohottelua. Sehän oli se äidin valitsema paikka rauhan tyyssijaan, keskelle ei-mitään. Lapsilta kuulin vielä pitkään matkan jälkeen, että ”viimeinen kerta kun annetaan äidin valita lomakohde”. Rauhallista siellä toki oli, mutta meidän lomapäiviin tuli vipinää, kun tutustuimme hotellin altaalla ikäiseemme pariskuntaan.  Vietimme aikaa yhdessä altaalla ja rannalla, teimme saariretkiä ja tutustuimme lähiseudun ravintoloihin.

Miten me sitten Rayongiin jouduttiin, muuta kuin minun päähänpistostani? Krabi ja Phuket oli jo nähty ja etsimme jotain erilaista. No, Rayong oli todellakin sitä. Rauhallisuuden ja hienojen rantojen lisäksi paikka mainostettiin aitona ja alkuperäisenä. Turisteja siellä oli silloin vähän eikä se taida vieläkään mikä turistirysä olla. Rayongin plussapuolia oli myös sen edullinen hintataso esimerkiksi Phuketiin nähden.

Lennot meillä oli Bangkokiin ja sieltä kesti vielä kolme tuntia autolla Rayongiin, joka sijaitsee Thaimaan itäosassa. Tuntuihan se pitkältä, kun lentokoneessa oli jo istuttu 10 tuntia. Asuimme Siri Home On Sea -hotellissa (nykyisin tunnetaan nimellä Bandara On Sea). Huoneet olivat pienissä taloissa ja ne olivat aika perustasoa. Hotellin  edustalla oli pitkä hiekkaranta ja puutarhasta löytyi allasosasto.

rayong

rayong_bandara_on_sea

rayong

Rayongin ostosmahdollisuudet

Hotellialuetta lähinnä oleva pieni kalastajakylä on nimeltään Ban Phe. Se sijaitsee reilun 10 kilometrin päässä ja sinne pääsee esimerkiksi lavataksilla. Hotellin portinvartija pysäytti meille kyydin ja silmä tarkkana katsoimme missä kohtaa painoimme soittokelloa poisjäännin merkiksi. Ensimmäisellä kerralla ei tietenkään mennyt nappiin, mutta seuraavalla kerralla jo tiesimme oikean paikan. Ban Phesta löytyy muutamia kauppoja ja ravintoloita.  Jos kaipaa kunnon ostoksille, niin silloin tulee suunnata Rayongin kaupunkiin, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Ban Phesta.

rayong_ban_phe

Ban Phe -kalastajakylän satamasta lähtee lauttoja muun muassa Koh Sametille.

Kävimme uudenvuoden aattona Rayongin kaupungissa ja suuntasimme ensin Tesco Lotus -tavarataloon. Se muistutti etäisesti meidän Citymarkettia. Emme kuitenkaan löytäneet sieltä mitään ostettavaa. Kävelimme pieniä katuja ristiin rastiin ja ajauduimme lopulta pieneen baariin virvokkeille. Siellä ei ollut muita asiakkaita meidän lisäksi eikä turistit tainneet sinne usein eksyä. Tilasimme oluet ja lapsille limpparit. Tarjoilija toi lisäksi vettä ja hedelmiä, eikä suostunut ottamaan niistä mitään maksua. Henkilökunta oli todella vieraanvaraista eikä poislähtiessä olisi halunnut edes tippiä. Tarjoilija kiikutti tytöille pienet shipsipussit matkaevääksi, kun teimme lähtöä ja toinen tarjoilija kysyi, osaammeko takaisin hotellille. Hän olisi ollut valmis viemään meidät, mutta olimme tilanneet paluumatkalle jo taksin.  Vaikka thaimaalaiset ovat ystävällisiä, niin tämä palvelu sai meidät ihan hämillemme.

Rayongin ravintolat

Hotellin lähellä ravintolatarjonta rajoittui pariin rantabaariin. Lähiympäristöstä löytyi muutama kiva ravintola, joissa kävimme kun halusimme vaihtelua. Hotellista muutaman kilometrin päässä oli Chomtalaya, joka järjesti ilmaisen kuljetuksen ravintolaan ja takaisin. Kyydin sai soittamalla ja kun halusimme takaisin hotelliin, sanoimme siitä tarjoilijalle. Ravintola oli aika vaatimaton muovituoleineen, mutta hyvää ruokaa sieltä sai ja se oli pääasia. Kävimme Chomtalayssa muutaman kerran loman aikana.

Toisesta suunnasta taksimatkan päästä löytyi Buffalo Bill Steak House. Kävimme siellä yhden kerran syömässä pihvit ja samalla juhlimassa matkakaverimme syntymäpäiviä. Ravintolassa oli livemusiikkia ja kun istuimme lähellä lavaa pääsimme esittämään laulutoiveita. Ravintolassa oli kiva tunnelma ja siellä olisi viihtynyt vaikka koko illan.

Classic Forest -ravintolassa kävimme vain kerran, koska se oli suhteellisen kaukana noin 20 kilometrin päässä. Paikka oli tosin niin upea, että mielellään siellä olisi käynyt useamminkin. Ravintola oli viidakkomaiseen tyyliin rakennettu ja sieltä löytyi pieniä vesiputouksia, lintuja ja kalalammikoita. Palvelu oli erinomaista ja ruoka taivaallista.

Koh Samet

Ban Phen kylästä pääsi läheiselle Koh Sametin saarelle lautalla. Me kävimme siellä veneretken yhteydessä, jossa kiersimme myös muita lähialueen pikkusaaria välillä uiden ja snorklaillen. Koh Sametilla kävimme ensin syöttämässä kala-altaissa olevia kaloja. Altaiden välissä oli pari lankkua vierekkäin ja niitä pitkin siirryttiin altaalta toiselle. Hieman hirvitti kävellä kapeita lankkuja pitkin, kun alapuolella uiskenteli muun muassa pieniä haikaloja, barrakudia ja monneja. Onneksi kukaan ei tippunut, mutta jäin miettimään onko siellä joskus tapahtunut vahinkoja. Kala-altailta siirryimme saaren toiselle puolelle, jota kutsutaan ”timanttirannikoksi”. Siellä oli ihanaa valkoista puuterihiekkaa ja vastapainoksi ihan jumalattomasti väkeä.

rayong_boat_ride

rayong_snorkling

Retki Kwai-joelle

Matkan hienoin retki tehtiin Kwai-joelle. Kaksipäiväinen retki alkoi aamulla kukonlaulun aikaan puoli viideltä. Bussimatka kesti ikuisuuden halki Pattayan ja Bangkokin. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kanchanaburi, jossa vierailimme ensin Kuoleman rautatie -museossa. 1940-luvun alussa rakennettiin 400 kilometriä pitkä junarata Thaimaasta Burmaan (nyk. Myanmar). Työvoimana käytettiin sotavankeja ja pakkotyöläisiä, joita oli yhteensä noin 180 000. Huonojen olosuhteiden vuoksi suurin osa heistä kuoli nälkään, sairauksiin tai rakennusonnettomuuksiin. Tämän vuoksi junarataa kutsutaan kuoleman rautatieksi. Radan rakentamisesta on tehty myös elokuva ”Kwaijoen silta”, joka on varmasti monelle tuttu. Radan rakentamista käsittelevän museon lisäksi kävimme sen vieressä olevalla Don Rakin hautausmaalla. Sinne on haudattu noin 7000 radan rakenustöissä menehtynyttä vankia.

kanchanaburi

kwaijoki_dak_nou_cemetery

Hautausmaalta jatkoimme matkaa rautatieasemalle, jossa nousimme junaan. Se vei meidät kuoleman rautatietä pitkin Wang Phon kylään lähelle Myanmarin rajaa. Junamatka kesti puolitoista tuntia ja voin kertoa, ettei se kauniista maisemista huolimatta ollut täyttä nautintoa. Juna oli hyvin alkeellinen kovine puupenkkeineen eikä ilmastoinnista ollut tietoakaan. Junamatkan jälkeen nautimme maukkaan thaimaalaisen aterian Sommai-ravintolassa. Kun mahat olivat täynnä,  siirryimme pitkähäntäveneisiin ja 45 minuutin matka kohti Pikku-Kwain yläjuoksua alkoi.

kwaijoki_juna

river_kwai

Matka kohti viidakkoa oli kuin matka toiseen maailmaan. Pitkähäntäveneen pärinän lisäksi kuulimme lintujen ääniä ja joku tunnisti myös apinoiden kiljaisuja. Matkan varrella näimme erilaisia lauttahotelleja ja mietimme oltaisiinko jo kohta perillä. Yövyimme Jungle Rafts -lauttahotellissa, joka oli rakennettu kokonaan bambusta ja se ui joessa ponttoonien päällä.

kwaijoki_karjaa

kwaijoki_lauttahotellit

kwaijoki_hotelli

Huoneissa oli parisängyn lisäksi yksi lisävuode. Jokaiseen huoneeseen kuului myös pieni terassi ja riippumatto. Siihen oli ihana heittäytyä selälleen kuuntelemaan luonnon ääniä. Lautalla ei ollut sähköjä, mutta tasku- ja öljylampun turvin siellä pärjäsi myös pimeän tullen.

Lauttahotellin vieressä oli Mon-heimon kylä. Tämä pieni vähemmistökansa asustelee lähellä Myanmarin rajaa ja he olivat ensimmäiset alueella asuneet ihmiset 500-800 -luvulla. Myanmarissa heitä asuu edelleen noin kahdeksan miljoonaa. Mon-heimo harjoittaa pääasiassa maataloutta. Tutustuimme heidän kouluunsa, tapasimme pieniä oppilaita ja ostimme matkamuistoja tuliaisiksi.

Illallisen päätteeksi ohjelmassa oli vielä Mon-heimon tanssiesitys. Tanssijoilla oli hienot asut ja puitteet olivat myös upeat. Istuimme aika edessä kaiuttimien lähellä. Paikkavalinta oli huono, koska musiikki soi niin kovaa, että korvia särki.

kwaijoki_monheimo

Seuraavana päivänä tutustuimme norsuleiriin. Hyppäsimme aamulla pitkähäntäveneisiin, jotka veivät meidät bussille. Lyhyen bussimatkan jälkeen siirryimme bambulautoille ja noin puolen tunnin kuluttua olimme elefanttikylässä. Siellä kipusimme norsujen selkään ja teimme lyhyen kierroksen metsässä. Kylässä oli useita pikku norsuja, jotka seurasivat letkaamme emojensa vierellä. Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa elefanttishow. Norsukylistä ollaan montaa mieltä enkä itsekään tänä päivänä menisi enää ratsastamaan, mutta kahdeksan vuotta sitten asioista ei puhuttu vielä niin paljon kuin tänä päivänä. Elefanttikylästä menimme bussilla takaisin Kwaijoen sillalle ja söimme siellä lounaan kivassa näköalaravintolassa. Sitten alkoi puuduttava viiden tunnin bussimatka kohti Rayongia.

kwaijoki_aamu

Previous Post Next Post

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Sisko / Hieman_vino sunnuntai, tammikuu 14, 2018 at 09:04

    Mielenkiintoinen matka ollut. Tuo hiljaisuus ja rauha sopisi itselleni pariksi päiväksi, jonka jälkeen lähtisin jo tutkimaan mitä muualta löytyy. Thaimaasta tosiaan tuntuu löytyvän jokaiselle jotain. 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, tammikuu 17, 2018 at 22:15

      Pari päivää menee kivasti rauhallisessakin kohteessa, mutta pikkuhiljaa haluaa jotain muutakin ohjelmaa kuin rannalla tai altaalla loikoilua. Kyllähän sitä tuoltakin löytyi, mutta vaati omaa aktiivisuutta.

  • Reply Anna-Maria K sunnuntai, tammikuu 14, 2018 at 20:50

    Jaa, olisikohan tuo meille hyvä kohde 🙂 Me niin tykätään rauhasta. Ei olekaan tuttu paikka entuudestaan millään lailla.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, tammikuu 17, 2018 at 22:18

      Sittenhän se kuulostaa teille sopivalta 🙂 Aurinkomatkat tekee sinne matkoja tai sitten omatoimisesti matkaan. Rayong ei varmaan ole monille tuttu. Muut lomakohteet ovat enemmän esillä.

  • Reply Suunnaton maanantai, tammikuu 15, 2018 at 07:55

    Olipa kiva matkakooste! Tuo Kwaijoen osuus kuulosti kaiken kaikkiaan todella tutulta. Etenkin sillan ylittäminen on jäänyt vahvasti mieleen.
    On tosiaan jännä, miten vielä 10 vuotta sitten norsusafareihin ja -esityksiin ei osannut (itsekään) suhtautua kriittisesti. Nyt onneksi Suomessa aletaan olla jo valveutuneempia, mutta valitettavasti muu maailma tuntuu tulevan kovin paljon jäljessä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, tammikuu 17, 2018 at 22:22

      Kiitos 🙂 Eipä sitä tosiaan aikaisemmin osannut kovin kriittisesti norsusafareihin sun muihin suhtautua. Karon Beachilla muistan kiinnittäneeni huomiota pieneen norsun poikaseen, joka kiikutettiin joka ilta kadulle turistien ihmeteltäväksi. Sääliksi kävi toista, puhumattakaan apinoista joita yritettiin tunkea väkisin syliin kuvattavaksi. Ne ressukat taisivat olla huumattuja. Niihin kuviin emme suostuneet, mutta valitettavan moni suostui.

  • Reply Reason for Season maanantai, tammikuu 15, 2018 at 17:44

    Hauska lukea välillä näistä vähän tuntemattomammistakin Thaimaan kohteista. Itsekin muutaman päivän viihtyisin sellaisessa. Ehkä seuraavalla reissulla 8).

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, tammikuu 17, 2018 at 22:25

      Kiitos! 🙂 Mietin pitkään viitsinkö Rayongista kirjoittaa, kun matkasta oli kulunut jo niin pitkä aika. Koska siitä ei juuri blogikirjoituksia löytynyt, päätin tehdä jutun ja liittää mukaan Kwai-joki retken, joka on tänäkin päivänä lähes samanlainen matkatoimistojen ohjelmistossa.

  • Reply Travelloverin Annika keskiviikko, tammikuu 17, 2018 at 17:16

    Ymmärsinkö oikein, että tästä matkasta on siis jo kahdeksan vuotta? Mitenköhän kohde on muuttunut siinä ajassa? Se on hurjan pitkä aika turismibisneksessä kuitenkin. Itse tykkään usein eniten niistä paikoista, joissa ei ole oikeastaan ketään. Siksipä voisin hyvinkin mennä tuonne.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, tammikuu 17, 2018 at 22:28

      Kyllä, ymmärsit oikein 🙂 Googlailin ennen jutun kirjoittamista onko Rayong kenties muuttunut rauhallisesta keitaasta turistien valloittajaksi. Niiden kommenttien perusteella, joita löysin, paikka on lähes ennallaan. Marriottin hotelli on noussut rantaan meidän matkamme jälkeen ja ravintola tarjonnassa on varmasti muutoksia. Voisi olla sinulle sopiva kohde.

  • Reply lena / london and beyond lauantai, tammikuu 20, 2018 at 17:59

    Rayong oli joskus Thaimaan reissujen alkuaikoina varteenotettava kohde, mutta sinne ei sitten kuitenkaan koskaan päästy. Menin Pattayalle. 😀 Sekin kyllä kokemus eikä niin paha ehkä kuin maineensa on (löytyy myös rauhallisia paikkoja), mutta ei nyt ehkä ykköskohteeni. Tosin oltiin golfia pelaamassa, joten taisi se olla yksi syy kohteen valintaan.

    Varmasti hyvä paikka vieläkin rauhaa etsivälle, etenkin mitä olen Thaimaa-foorumeilta lukenut. Mae Phimin puolesta liputetaan myös.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, tammikuu 23, 2018 at 20:49

      Rayong on nimenomaan rauhaa rakastavien kohde. Kun altaalla jutustelin pariskunnan kanssa, joka oli lomansa viettänyt siellä ties kuinka monena vuonna, he sanoivat nimenomaan arvostavansa rauhaa ja aitoa thaimaalaista tunnelmaa. Phuketiin heitä ei saisi millään. Mae Phim onkin uusi tuttavuus. Hmm, täytyypä tutkia sitä lisää..

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi lauantai, tammikuu 20, 2018 at 18:18

    Juu. Ei ollut Rayon kovin menomesta 🙂 Ajettiin Bangkokista rannikkoa alaspäin Ko Changillle muutama vuosi sitten ja pysähdeltiin siellä täällä. Rayon jäi mieleen paikkana, joka oli jopa meille hieman, hymm…. rauhallinen.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, tammikuu 23, 2018 at 20:50

      Haha, teilläkin siis siitä kokemuksia. Rauhallinen on hyvä sana paikkaa kuvailemaan 🙂

  • Reply Mika / Lähtöportti lauantai, tammikuu 20, 2018 at 23:55

    Me mietittiin Rayongia jonkinlaisena vaihtoehtona joskus kauan sitten, mutta eipä sinne tullut lähdettyä, eikä Kaakkois-Aasia ole tällä hetkellä suunnitelmissakaan. Oli silti kiva lukea kokemuksia, sillä kaikki tietoni Rayongista oli tätä ennen Aurinkomatkojen esitteen varassa. Tykkään kyllä hiljaisuudesta, mutta toisaalta kaipaan aina myös jossain määrin nähtävää ja tekemistä.

    Norsuista on samanlaisia kokemuksia. Tuli aikoinaan ratsastettua niin Thaimaassa kuin Indonesiassakin, mutta onneksi nyt on viisaampi eikä enää nousisi selkään.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, tammikuu 23, 2018 at 20:53

      Rayongista ei tosiaan paljon tietoa tihku. Kun etsin tietoa tätä postausta varten Rayongin nykymenosta, aika vähän löytyi kokemuksia. Sen verran kuitenkin selvisi, ettei se mikään menomesta ole tänäkään päivänä. Tekemistä pitää olla, mutta tuolla lähes kaikki aktiviteetit olivat kaukana (paitsi veneretkille pääsi omasta rannasta)

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures sunnuntai, tammikuu 21, 2018 at 10:21

    Ihana tuo norsu! <3 Juuri toiseen blogiin kommentoinkin, että olen alkanut miettimään uutta Thaimaan matkaa, jonka aikana olisi kiva nähdä niitä ei niin turistisoituneita paikkoja. Joita taitaa olla tänä päivänä kyllä aika hankalaa sieltä löytää. Jostakin syystä Kaakkois-Aasian muut maat ovat kiinnostaneet itseäni Thaimaata enemmän, mutta pitäisi kyllä antaa maalle uusi mahdollisuus. Ja niin kuin Annika tuossa yllä kommentoikin, olisi varmasti jännä nähdä miten tuo paikka on muuttunut näiden vuosien aikana. Ja onkohan norsuherra vielä olemassa? 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, tammikuu 23, 2018 at 20:57

      Sen verran Rayongista tiedän, että rauhallista siellä vieläkin on 🙂 Marriotin hotelli on noussut rantaan meidän reissumme jälkeen, mutta senkin tavallaan tiesin, koska sitä rakennettiin silloin. Veikkaan, että ravintoloita sun muita on myös tullut lisää, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Toivotaan, että Kwai-joen norsuherra vieläkin käy aamuisin ”takapihalla” aamupalalla.

  • Reply Martta Martan Matkassa tiistai, helmikuu 13, 2018 at 21:32

    Mielenkiintoinen retki! En ole tainnut nähdä elokuvaa Kwaijoen silta, mutta se tulee kuitenkin ensimmäiseksi mieleen 🙂 Reissu on ollut ilmeisen mukava kun moni asia muistuu vielä vuosien jälkeenkin mieleen ja sehän on onnistuneen loman resepti!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, helmikuu 14, 2018 at 22:08

      Kwaijoki retki oli todella hieno ja jos joskus on mahdollisuus osallistua, niin kannattaa mennä. Rayongin reissu oli myös mukava, vaikka kohteen rauhallisuudesta olen nurissut. Tutustuimme siellä pariskuntaan, joiden kanssa pidämme yhteyttä vieläkin.

  • Reply Joanna Sormunen keskiviikko, helmikuu 14, 2018 at 22:01

    Ihania paikkoja ja valokuvia! Kwai-joki on minua kiinnostanut teini-iästä lähtien kun luin kirja siitä ja kuoleman rautateistä. Varmasti vaikuttava vierailu.
    Kiitos kun osallistuit Viikon Kuva 4 – Link-Up Partyyn!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, helmikuu 14, 2018 at 22:11

      Kiitos Joanna! 🙂 Kwaijoki oli näkemisen arvoinen. Vaikka matka sinne oli pitkä, oli se sen arvoista.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas tiistai, maaliskuu 6, 2018 at 12:22

    Heh 😀 Naurattaa tuo, että äidin ei enää anneta valita lomakohdetta 😀

    Paljonhan te olette silti tehneet ja nähneet, vaikka kyse onkin rauhallisesta lomapaikasta. Tuo olisi kyllä paikallaan, kun oikeasti lähtee LOMALLE 🙂 Kelpaisi esim nyt 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, maaliskuu 7, 2018 at 20:30

      Yritettiin keksiä tekemistä, vaikkei hotellin lähellä oikein mitään ollutkaan. Koko aikaa ei jaksa altaalla / rannalla maata, vaikka sekin välillä on paikallaan. Hyviä retkikohteita löytyi mm. Kwai-joki vaikka sinnekin oli matkaa.

  • Reply Satu tiistai, maaliskuu 6, 2018 at 13:22

    Monet ystävät hakeutuvat Thaimaassa näille rauhallisille kohteille, itse vaan haluaa aina sinne keskelle tohinaa. Vaikka viihdyn rannalla enemmän kuin hyvin niin nopeasti on päästävä sykkeeseen… 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, maaliskuu 7, 2018 at 20:33

      Rayong oli jopa rauhallisempi mitä etukäteen kuvittelin. Onneksi oli retkimahdollisuuksia niin löytyi tekemistä rantapäivien lisäksi.

  • Reply Eeva tiistai, maaliskuu 6, 2018 at 17:55

    En ollut koskaan kuullut Rayongista. Mutta oi, etenkin tuo lauttahotellissa nukkuminen ja pienen heimon elämään tutustuminen kuulostaa makeelta!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, maaliskuu 7, 2018 at 20:35

      Rayong ei ole niitä Thaimaan tunnetuimpia kohteita – vieläkään, vaikka meidän reissusta on jo vierähtänyt aikaa. Kwai-joki retki oli elämys 🙂

  • Reply Karoliina Kazi tiistai, maaliskuu 6, 2018 at 19:21

    Rayongin rauhallisuus olisi ihanaa muutaman päivän ajan jonka jälkeen varmasti jatkaisin jonnekin toisella alueelle, lomaan on mukavaa yhdistää erilaisia osuuksia. Lauttahotelli kuulostaa aivan mahtavalle! Olipa ihanaa päästä tutustumaan kuviesi ja tekstisi kautta tutustumaan ihan uuteen paikkaan, kiitos xx

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, maaliskuu 7, 2018 at 20:38

      Kiitos Karoliina! Kiva kuulla, että tuli uutta tietoa. Rayong sopii hyvin ”kiertomatkan” yhdeksi kohteeksi. Jos tykkää Pattayasta, sinne ei ole niin pitkä matka ja Bangkok myös parin kolmen tunnin automatkan päässä.

    Leave a Reply