parc_natural_s_albufera

Patikointia S’Albufera Park -kansallispuistossa Mallorcalla

Ennen Mallorcan matkaa olin selvitellyt vaellusreittejä, joihin pääsisi helposti Alcudiasta. Sain hyviä vinkkejä sekä nettiosoitteita, joista pääsi itsekin tutkimaan tarjontaa. Harmikseni mielenkiintoisimmat reitit olivat aika pitkiä tai siirtymiin olisi tarvittu auto. Matkaoppalta sain vinkin, että hotellimme lähellä on S’Albufera Park -kansallispuisto, josta löytyy muutama eri reittivaihtoehto. Päätin tutkia tätä mahdollisuutta lisää, kun pääsemme perille.

Kansallispuisto oli noin 20 minuutin kävelymatkan päässä Los Gaviotas -hotellista, joten se sopi meille mainiosti. Nuorempi tyttäreni oli lähdössä seuraksi muun perheen suunnatessa rannalle. Olin etukäteen katsonut, että reittivaihtoehdot olivat aika suppeat. Tarjolla oli neljä erilaista reittiä, joista lyhimmät olivat muutamasta sadasta metristä reiluun kilometriin ja pisin 11,5 kilometriä. Minua kiinnosti tietysti tuo pisin reitti, mutta päätettiin jättää päätös reitin pituudesta paikan päälle.

parc_natural_s_albufera

s_albufera_mallorca

Matkalla infoon sai jo ihastella tällaisia näköaloja

s_albufera_kansallispuisto_kartta

Lähdimme aamulla ennen yhdeksää matkaan, koska päivästä oli tulossa kuuma. Matkalla haimme isot pullot vettä evääksi ja suuntasimme päättäväisesti askeleet kohti kansallispuistoa. Sinne oli helppo löytää hyvien opasteiden avulla.  Perillä kävimme ilmoittautumassa infoon ja saimme esitteen. Menimme sen jälkeen katsomaan isoa opastaulua ja tekemään päätöstä reitin pituudesta. Päädyimme pisimpään reittiin, kun muut kuulostivat niin lyhyiltä. Ei muuta kuin matkaan.

S’Albufera Park -kansallispuisto

S’Albufera Park -kansallispuisto on Baleaarien suurin ja tärkein kosteikkoalue. Kansallispuisto siitä tuli vuonna 1988. Kansallispuistossa on erilaisia elinympäristöjä (kuten kosteita ruohikkoalueita sekä suomaata), joissa monet kasvit ja eläimet viihtyvät. S’Albufera Park -kansallispuisto on suojeltu ja se on erityisesti lintubongareiden suosiossa. Erilaisia lintulajeja puistossa on 303, joista 64 on siellä vain kesäaikaan. Yli 10 000 lintua talvehtii puistossa. Alueella on nähty myös harvinaisia lintuja.

Lintujen lisäksi S’Albufera Park -kansallispuistossa voi nähdä myös Iberian vihersammakon, Euroopansuokilpikonnan tai kyyrantakäärmeen. Näistä oli myös varoittavia kylttejä reitin varrella, mutta emme nähneet niitä (onneksi). Puistossa on lisäksi paljon perhosia ja siellä voi nähdä myös Mallorcan karjaa laiduntamassa sekä Camarguen hevosia.

Patikointi alkaa

Otimme kulaukset vesipullosta ja lähdimme etenemään reittiä numero 3. Opasteet matkan varrella olivat todella hyvät, joten eksymistä ei tarvinnut pelätä. Tosin oikean suunnan olisi pystynyt helposti päättelemään, koska reitti oli neliönmallinen. Kun pääsimme pidemmälle tuli eteemme tauluja, joista näimme missä olemme sillä hetkellä ja paljonko matkaa on vielä jäljellä.

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

Lintutornin maisemia

Reitti oli helppokulkuista, leveää polkua. Muita ihmisiä ei näkynyt. Pari moottoripyörää ohitti meidät, mutta muuten saimme kuunnella lintujen laulua. Polun molemmin puolin oli korkeaa kasvillisuutta, joten näkemistä alkureitillä ei sen vuoksi juuri ollut. Ympärillämme lenteli kuitenkin erilaisia lintuja ja perhosia. Lintujen lauluäänistä päättelimme, että eri lajeja oli paljon, mutta emme tunnistaneet niitä. Polun vieressä olevasta ruohikosta kuului välillä ääniä, joiden arvelimme kuuluvan isommalle eläimelle kuin linnulle, mutta onneksemme emme nähneet äänen aiheuttajaa.

Reitin varrelta löytyi lintutorneja, joihin kiipeämällä sai paremman kuvan alueesta. Jos meillä olisi ollut kiikarit, olisimme päässeet bongailemaan lintuja kunnolla, mutta tyydyimme nyt katselemaan pelkästään maisemia. Kauniita nekin olivat. Aluksi jaksoimme innostua torneista, mutta reitin loppupuolella emme jaksaneet niihin enää kiivetä.

Kun reitistä oli noin neljännes taivallettu ja siirryimme autotien kautta seuraavalle etapille, alkoi maisemat muuttua mielenkiintoisimmiksi. Polun toisella puolella näkyi peltoaukeamaa eikä tarvinnut enää kasvillisuuden keskellä kävellä. Tosin se huono puoli siinä oli, että nyt ei ollut enää yhtää varjopaikkaa. Vaikka oli vielä aamupäivä, aurinko porotti jo aika lämpimästi.

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

Varokaa lehmiä

Polun muuttuessa näimme lehmistä varoittavan merkin. Ihmettelimme sitä tyttäreni kanssa. Muistin nähneeni lehmän kuvan esitteessä, jonka saimme kansallispuiston infosta. Mietin jo silloin, että miksi tänne on kuvituskuvaksi laitettu tällainen kuva, mutta nyt selvisi sekin. En tiennyt etukäteen, että reitin varrella laiduntaisi Mallorcan karjaa. Hämmästyksemme olikin suuri, kun ensin polulle ilmestyi lehmän läjiä ja seuraavaksi edessämme näkyi karjaa syömässä heinää polun varrelta. Pälyilin ympärilleni ja mietin, että jos joku noista haluaa ajaa meitä takaa sarvet ojossa, niin mihin me pakenemme. Ympärillä kun ei näkynyt mitään minne kiivetä. Järkeilin sitten, että tuskin ne meille mitään tekevät. Tuskin turisteja päästettäisiin kävelemään eläinten laidunmaille, jos yhteenottoja olisi luvassa. Silti olo ei ollut kovin varman oloinen, kun lähestyimme ensimmäistä ruohonsyöjää. Se kohotti katseensa ja tuijotti meitä hetken. Sitten ruoho vei voiton. Kaverit suhtautuivat meihin samalla tavalla ja rauhassa saimme kävellä niiden ohi. Huh!

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

s_albufera_naturalpark_cow

Kun reitistä oli yli puolet taivallettu polku, muuttui asvalttiseksi kävelytieksi. Toisella puolella tietä oli pieniä taloja ja niiden takana näkyi viljelyksiä, toisella puolella tietä oli peltoa. Aurinko porotti siinä vaiheessa jo täydellä teholla ja oli tuskaisen kuumaa. Kävely alkoi myös tuntua jaloissa. Onneksi vettä oli vielä jäljellä, vaikka se olikin lämmennyt jo melkein juomakelvottomaksi.

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

Tällaisia tomaattirivistöjä oli kymmenittäin. Meidän pienessä kasvihuoneessa vain muutama..

camargue_horse_mallorca

Ympärillä näkyi erilaisia viljelyksiä. Tomaattiviljelmiä kadehdimme ihan vähän. Näky oli erilainen kuin meidän kesämökillä kasvihuoneessa. Täällä riitti aurinkoa ja lämpöä kasvattamaan vaikka mitä. Toki varjopuolena kuivuus. Asvalttiosuus onneksi päättyi aika pian ja polku muuttui samanlaiseksi kuin reitin alussa. Nyt tie muistutti kärrypolkua, mutta rehevää ja korkeaa kasvillisuutta oli jälleen ympärillä. Lehmistä varoittavia kylttejäkin ilmaantui taas näkyville, mutta ruohonpurijoita ei kuitenkaan näkynyt. Luultavasti niiden laidunpaikkoja vaihdellaan ja toisena päivänä olisimme saattaneet nähdä niitä täällä reitin loppupäässä.

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

Vihdoin kilometrit olivat täynnä ja saavuimme kansallispuiston infoon vievän tien varrelle. En ollut varma pitikö siellä käydä ilmoittamassa, että olemme palanneet reitiltä. Menimme kuitenkin ja paikan päällä selvisi, ettei heille olisi tarvinnut ilmoittaa paluusta. Infon mies vaan totesi meille hymyssä suin You are free to go.

Kallista jäätelöä

Vesipullot oli juotu viimeiseen pisaraan ja kun ensimmäinen kauppa tuli vastaan matkalla hotelliin, kävimme ostamassa jäätelöt. Kassahenkilö löi jäätelöiden hinnaksi koneeseen 19,90 €. Hän jäi itsekin katsomaan sitä hämmästyneenä ja niin jäin minäkin. Muy caro. Olipas jäätelön hinta noussut poissaollessamme. Kassahenkilöä alkoi naurattamaan, niin minuakin ja oikea hinta ilmestyi koneeseen 1,90 €. Nyt kuulosti paremmalta.

Hotellilla vaihdoimme uikkarit päälle ja menimme rannalle etsimään muita. Oli taivaallista päästä uittamaan varpaita meriveteen. Loppupäivä kuluikin hyvällä omallatunnolla rannalla lojuen.

Kansallispuiston plussat ja miinukset

+ hyvä sijainti lähellä hotelleja sekä Playa Muron rantaa
+ ilmainen sisäänpääsy
+ hyvät opasteet reiteillä
+ paljon eri lintulajeja, lintubongareiden paratiisi, sopii myös muille luonnosta pitäville

– suppea reittivalikoima
– pitkä reitti tasaisen tylsä, olisin kaivannut enemmän maastonvaihtelua

Lue lisää: S’Albufera Park -kansallispuisto

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Johanna @ Out of Office perjantai, heinäkuu 21, 2017 at 21:19

    Hektinen patukka! Siitä kyyrantakäärmeestä toivoin puolittain lisää tietoa – toisaalta hyvä ettette kohadanneet…

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 12:25

      Kyyrantakäärmeestä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta ihmekös tuo kun lajia ei ole Suomessa. Se ei pure, mutta silti olen tyytyväinen kun ei siihen törmätty.

  • Reply Suunnaton sunnuntai, heinäkuu 23, 2017 at 21:03

    Kiva, että kansallispuistossa on edes noinkin hyvin kävelyreittejä. Valenciassa on myös Albufera-kosteikkoalue, ja siellä päädyimme kävelemään 10 km pääosin vilkasta asfalttitietä pitkin.
    Lehmien ohittaminen noin läheltä taitaa tosiaan olla aika jännää!

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 12:29

      Netissä törmäsinkin tuohon Valencian Albuferaan. Näköjään kun on hyvä nimi keksitty niin sitä käytetään sitten joka paikassa 🙂 Tuolla oli tosi rauhallista ja luulenpa ettei monet edes kierrä sitä pitkää reittiä. Reitin loppupäässä tuli muutamia pyöräilijöitä vastaan mutta hetken kuluttua he suhahtivat taas ohi. Vaikka olen lehmiä nähnyt ennenkin niin silti hieman hermostutti noin läheinen ohitus 🙂

  • Reply Anna K - Kaukaa haettua lauantai, heinäkuu 29, 2017 at 10:10

    Oi, nyt mä kyllä odotin hienompia maisemia. Mut ymmärrän toki et hienommille reiteille oli vaikea päästä. Sitä vaan heti kuvittelee et joku vaellus menee aina jossain vaihtelevassa upeassa maastossa ja vähintään vuorilla! 😀
    Onneks oli lehmät tuomassa seikkailuhenkeä!

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, elokuu 1, 2017 at 20:00

      Niin minäkin! Sen arvasin, ettei vuoristomaisemia ole tarjolla, mutta jotain muuta kuitenkin odotin. No tulipa ainakin kuntoiltua ja jännitettyä lehmiä 🙂

  • Reply Katariina lauantai, heinäkuu 29, 2017 at 10:42

    Se on aina ehdotonta plussaa, että jostain löytyy hyvin merkittyjä vaellusreittejä ylipäätään. Mutta ehkä tosiaan olisi olettanut, että maisema olisi ollut hiukan vaihtelevampi 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, elokuu 1, 2017 at 20:08

      Reitit oli hyvin merkitty, tosin tuolla olisi pystynyt muutenkin arviomaan oikeaa suuntaa, kun reitti oli niin yksinkertainen. Maisemat olisi tosiaan voineet olla hienommat.

    Leave a Reply