Kun Ping Studio metsään meni

Jos et ole vielä käynyt Espoossa Haltian luontokeskuksessa tai Nuuksion kansallispuistossa, niin suosittelen lämpimästi retkeä sinne vaikkapa kesälomalla. Täytyy myöntää, että ensimmäinen kerta se oli minullekin kun autolla kurvailin kohti Haltian luontokeskusta ja PING Studio goes Outdoors -tapahtumaa työpäivän jälkeen.

Ennenkuin pääsimme samoilemaan Nuuksion metsiin, kuulimme löytöretkeilijä Pata Degermanin vauhdikkaan esityksen, jossa hän avasi retkiensä rahoitusta ja tarinoita kuvien takaa. Periksi ei saa antaa, vaikka retkien rahoittajat tarjoaisivat ensin vain ei -vastauksia. Täytyy kyllä hattua nostaa miehelle, joka on jaksanut sinnikkäästi soitella yrityksiin (kunhan on ensin saanut oikeat henkilöt langan päähän) ja hankkinut rahoitusta uusiin retkiin. Mutta eipä sitä mitään saa, jos ei mitään tee, näin Patakin totesi.

Pata ja pingviinikuva, jota Valio ei vielä ole ostanut.

Patan lisäksi kuulimme muitakin mielenkiintoisia esityksiä, joista varsinkin Retkipaikka jäi hyvin mieleen. Saattoi johtua siitä, että esimerkkinä oli käytetty Kouvolan lähellä sijaitsevaa Repoveden kansallispuistoa. Lahdesta ei ole sinne pitkä matka ja haaveilin jo viime kesänä lähteväni reppu selässä tallaamaan kansallispuiston polkuja. Enpä sinne koskaan päässyt, mutta nyt innostus heräsi uudelleen. Esitysten jälkeen oli mahdollisuus tutustua Luontokeskus Haltian näyttelyihin. Sitä ennen Tom of Haltia eli Tom Selänniemi kertoi meille itse rakennuksesta sekä meneillään olevista näyttelyistä. Tiesitkö muuten, että luontokeskus Haltia on rakennettu itävaltalaisesta kuusesta? Neljä vuotta sitten avattu luontokeskus on ensimmäinen massiivipuuelementeistä rakennettu julkinen rakennus. Syy miksi siihen käytettiin itävaltalaista kuusta eikä suomalaista oli se, ettei Suomessa silloin vielä valmistettu rakennuksessa käytettyjä clt-levyjä. Sittemmin puurakentamisen uusin tekniikka on rantautunut myös meille.

Tom Selänniemi Luontokeskus Haltiasta

Ennen näyttelyyn tutustumista kipaisin nopeasti autolle vaihtamaan vaatteet. Sää näytti uhkaavasti siltä, että sadekuuroja on luvassa ja onneksi olin ottanut kunnon ulkoilutamineet mukaan.

Luontokeskuksen päänäyttely esitteli kaikki Suomen 39 kansallispuistoa. Uutuutena näyttelyssä on panorama-seinällä 30 minuutin välein pyörähtävä teos, joka esittää miltä lintujen äänet näyttävät 3D:nä. Se oli visuaalisesti hienon näköinen.

Arvaa minkä linnun laulu kyseessä?

Koska kello tikitti kovaa vauhtia ja luontoretkelle lähtö oli vain minuuttien päässä, jäi päänäyttelyyn tutustuminen vähän puolitiehen. Halusin nähdä myös Haltian uusimman erikoisnäyttelyn Nou Hätä. Näyttelyssä on otoksia villieläimistä hassuissa tilannekuvissa. Kuvat ovat todella hauskoja ja niitä on mahdollista myös ostaa mukaan. Tuotot lahjoitetaan Born Free -luonnonsuojelujärjestölle.

Yksi suosikeistani Nou Hätä -näyttelyssä

Näyttelystä kiiruhdin pihalle, jonne muut olivat jo kokoontuneet odottamaan luontoretkien alkua. Tarjolla oli kaksi erilaista retkeä, joista toinen oli hyvinvointiretki ja toisessa olisi päässyt juomaan nokipannukahvit. Molemmat kuulostivat kivoilta, mutta päätin kuitenkin mennä hyvinvointiretkelle. Piece of Forestin Elli vei meidät parin kilometrin pituiselle Maahisenkierrokselle. Iloinen puheenpulputus kuului kun nousimme mäkeä ylös metsään. Elli pyysikin meitä hetken päästä tyhjentämään pään kaikista ajatuksista ja aistimaan miltä kävely tuntuu, miltä metsä tuoksuu ja ennenkaikkea olemaan hiljaa. Näinköhän se onnistuisi? Kiltisti tottelimme ja kävelimme hiljaisina kohti seuraavaa etappia. Yritin olla ajattelematta mitään, mutta eihän siitä mitään tullut. Hiljaa oleminen oli helppoa, mutta se ettei ajattele mitään, ei onnistunut ainakaan minulta.

Kävelimme näköalapaikalle, josta oli hienot näkymät Nuuksion Pitkäjärvelle. Vesisade vaan kiihtyi siinä vaiheessa ja erilaiset rastitehtävät suoritimme nopeutetussa tahdissa. Sateesta huolimatta teki hyvää hengitellä metsän tuoksua ja rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Ellin työkaveri kertoikin olevansa nykyisin paljon rennompi, kun käy joka päivä metsässä kävelemässä. Siinäpä hyvä mindfullnes -vinkki ja helppo toteuttaa.

Retken päätteeksi nautimme kodassa grillimakkarasta ja vaahtokarkeista. Olimme aika yksimielisiä siitä, ettei makkara olisi maistunut niin hyvältä ilman luonnossa samoilua.

Luontoretken tarjosi Visit Espoo

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Veera maanantai, kesäkuu 19, 2017 at 11:05

    Nuuksio on itsellä yksi satunnaisen säännöllisistä vakiokohteista. Tänä vuonna ei ole silti vielä tullut käytyä, vaikka onkin tosi kiva, että myös näin läheltä Helsinkiä löytyy kunnon metsää.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, kesäkuu 24, 2017 at 15:49

      Nuuksiosta olen kuullut paljon, mutta nyt vasta tuli tilaisuus päästä itse käymään siellä. Ymmärtääkseni sinne pääsee Helsingistä myös julkisilla, joten todella kätevää jos ei autoa omista.

  • Reply Johanna @ Out of Office maanantai, kesäkuu 19, 2017 at 16:56

    Olipa kiva päästä mukaan tuolle Maahisenkierrokselle! Tosin olen käynyt siellä kerran aimminkin, ihan ”livenä”. Silloin tosin näköala oli hiukan selkeämpi 🙂

    Vieläkin kyllä järkyttää tuo tieto siitä että Haltia on rakennettu ulkomaisesta puusta. Mutta ehkä tämä tästä, nyt kun Suomessakin on jo herätty puurakentamiseen…

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, kesäkuu 24, 2017 at 16:02

      Kiitos Johanna sekä kommentista että näyttelyseurasta 🙂 Sää oli harmittavasti sateinen ja kolea. Aurinkoisella ilmalla tuolla olisi ollut kiva kuvailla pidempään.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, kesäkuu 21, 2017 at 13:12

    Metsä on kyllä ihana ja rauhoittava elementti, ja tekee itse kullekin välillä oikeastikin olla vain hiljaa ja kuunnella metsän ääniä. Ja omia ajatuksia. Viisas opas siis teillä!

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, kesäkuu 24, 2017 at 16:05

      Harvoin tulee metsässä käveltyä (mitä nyt koirien kanssa) vaikka kodin läheltä ei pitkä matka olekaan. Juoksulenkeillä käyn usein pururadalla, joka kiemurtelee metsän keskellä. Se on paljon miellyttävämpää kuin tien reunassa juokseminen. Nyt olen innostunut polkujuoksusta, jossa pääsee rämpimään metsässä ihan kunnolla.

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle perjantai, kesäkuu 23, 2017 at 08:07

    Minä niin allekirjoitan metsissä samoilun psyykkiset ja fyysiset hyödyt. Koirien omistaminen on varmistanut sen, että minua ulkoilutetaan riittävästi ja metsään onkin päästävä melkein joka päivä. Kaduilla tallailu on todella tylsää.

    Kuulostaa siltä, että teillä oli oikein antoista iltapäivä ja ilta. Harmittaa, että nämä Ping studiot ovat yleensä päiväsaikaan, joten töiden vuoksi on vähän haasteellista osallistua, vaikka mieli tekisikin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, kesäkuu 24, 2017 at 16:10

      Meilläkin kaksi koiraa ja mielummin niiden kanssa kävelee metsäpolkuja kuin kadulla. Muuten tulee metsässä käveltyä todella harvoin, pitäisi useammin. Juoksemassa käyn metsäpoluilla, mutta se on eri juttu kuin kävely. Minä osallistuin ensimmäistä kertaa Ping Studioon ja oli hyvä tapahtuma. Pata Degerman varsinkin kiinnosti ja luontoretki oli myös kiva lisä.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita lauantai, kesäkuu 24, 2017 at 23:18

    Oi mikä ihanampi tapa rentoutua työpäivän jälkeen kuin lähteä metsään. Ja ainakin yrittää olla ajattelematta mitään. 🙂 Mielenkiintoisilta kuulostavat myös nuo luento-osuudet.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, kesäkuu 25, 2017 at 15:07

      Jokaisen työpäivän päätteeksi pitäisi päästä metsään, niin stressikertoimet laskisivat 🙂 Usein sitä tulee jatkettua ilta samoilla höyryillä.

    Leave a Reply