Purjeveneellä Tallinnaan

”Ensi kerralla menen Tallinnaan isolla laivalla, ei ikinä enää purjeveneellä”. Tämä ajatus pyöri mielessäni moneen kertaan sinä heinäkuisena yönä kun teimme matkaa Tammisaaresta Tallinnaan omalla purjeveneellä.

Miten minä moiselle merimatkalle sitten jouduin?

Oli vuosi 2007 ja asuimme Karjaalla. Mieheni oli aina ollut (ja on vieläkin) intohimoinen purjehtija ja meillä oli Sunwind 26 -purjevene. Suurimmaksi osaksi olimme purjehtineet Päijänteellä. Päätimme kuitenkin pitää venettä muutaman vuoden merellä, koska sieltä olisi helppo ja nopea lähteä veneilemään. Löysimme lisäksi Tammisaaren vierestä viehättävän Prediumin satama-alueen, josta saimme venepaikan.

Mieheni oli käynyt purjeveneellä Tallinnassa jo kahtena edellisenä kesänä ystäviensä ja lasten kanssa. Minä en ollut päässyt mukaan töiden takia, mutta tällä kertaa ajoitimme matkan niin, että kesälomani alkoi tällä Tallinnan reissulla.

Purjehdusreissu meinasi peruuntua heti kättelyssä, koska viikolla oli ollut kova tuuli emmekä halunneet sellaiseen keliin lähteä. Tuuli kuitenkin tyyntyi perjantaita kohden ja mieheni soitti minulle töihin, että sään puolesta näytti hyvälle ja voisimme lähteä. Maininkeja saattaisi olla, mutta ne tuskin menoa haittaisi. Niinpä me perjantai-iltana pakkasimme veneen ja lähdimme Prediumin satamasta, Tammisaaresta kohti Tallinnaa.

Alkumatka meni mukavasti eikä aallokkoa ollut juuri havaittavissa saariston suojissa. Koska matkamme ajoittui vuoteen 2007, jolloin Viro ei kuulunut vielä Schengeniin, Suomen ja Viron välillä oli rajatarkastukset. Kävimme Jussarön rajavartioasemalla hakemassa leimat passiin ja näyttämässä veneen paperit. Avomerellä näkyi olevan kovempi aallokko ja rajavartioston mies sanoi meille, että leimojen takia meidän pitää lähteä laiturista, mutta voimme palata halutessamme, koska sää näytti kehnolta. Isompiakin veneitä oli kuulemma kääntynyt takaisin ja me teimme matkaa Sunwind 26:lla.

Koska laiturista piti jokatapauksessa lähteä, päätimme käydä katsomassa miltä keli näyttää avomeren puolella ja teemme sitten päätöksen. Aallokko tuntui huomattavasti, ja mies kysyi mitä tehdään. Ajatus paluusta ja yön viettämisestä Jussarössä ei kiinnostanut, joten totesin että eiköhän me oteta suunta Tallinnaan. Tunnin kuluttua jo kaduin sanomisiani, koska tuuli tyyntyi ja veneen takaa viistosti tuleva aallokko keikutti venettä siihen malliin, että toinen lapsista alkoi voimaan pahoin. Minullekin tuli huono olo, vaikka yleensä en sellaista veneessä potenut. Toinen lapsista meni veneen sisälle ja nukahti sinne. Minä en voinut sitä ajatellakaan, koska siellä aallokko olisi tuntunut entistä pahemmalta. Istuimme toisen tyttären kanssa peittojen alla veneen istuinkaukalossa koko yön. Mies huolehti, että meillä oli riittävän lämmin ja haki meille lisää peittoja sisältä. Lisäksi hän konttaili veneen kannella oikomassa purjeita ja huolehti monesta muustakin yön aikana. En voinut kuin ihailla, miten joku pystyi siinä kelissä toimimaan kuin ei mitään. Makasin surkeana peiton alle, olo oli etova  – mitään ei tehnyt mieli syödä tai juoda- ja peitoista huolimatta oli kylmä. Kun tiesin, että siitä tilanteesta ei pääse pois kuin vasta Tallinnan satamassa ja sinne oli monen tunnin matka, mielessäni pyöri monta kertaa miksi ihmeessä lähdin tälle matkalle.

Kokonaisuudessaan purjehdus kesti 11 tuntia. Aamuvarhaisella alkoi Tallinnan silhuetti näkymään ja saimme väistellä rahtialuksia. Oli sen verran aikaista, ettei matkustajaliikennettä vielä näkynyt. Kun vene oli vihdoin Piritan vierasvenesatamassa kiinni ja sain maata jalkojen alle, huono olo hävisi saman tien. Olin maailman onnellisin sillä hetkellä.

Vietimme Tallinnassa koko päivän. Satamasta oli muutama kilometri Tallinnan keskustaan ja sen vuoksi taitoimme matkan taksilla. Kävimme syömässä ja vähän ostoksilla. Kun lapset alkoivat väsyä, palasimme takaisin veneelle. Viereisessä veneessä oli suomalainen pariskunta, jonka kanssa vaihdoimme illalla kuulumisia. Koska edellinen yö oli mennyt vähillä unilla, painuimme aikaisin nukkumaan.

Auringonlasku Piritan satamassa

Kotimatkalla eikä onneksi aallokkoa

Rahtilaivoja näkyi matkalla useita

Kun sunnuntaina lähdimme kotimatkalle, oli kaunis aurinkoinen sää eikä aallokkoa juuri lainkaan. Tuntuihan se matka pitkältä, koska samainen 11 tuntia oli taas edessä, mutta huomattavasti mukavampi purjehtia, kun ei ollut paha olo. Pääsin kokemaan Tallinnan purjehduksen kahdessa hyvin erilaisessa säässä ja arvaatte varmaan kummasta tykkäsin enemmän.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Laura / Kaiken maailman matkoja tiistai, kesäkuu 6, 2017 at 20:13

    No johan oli seikkailu teillä ja nyt vähän alkoi hirvittää, en ole meinaan koskaan purjehtinut ja olen luvannut juhannuksena hypätä purjehdusveneeseen ensimmäistä kertaa ja heti pitkäksi viikonlopuksi! Nyt vielä kasaat viime hetken vinkit ensikertalaiselle purjehtijalle 😀

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, kesäkuu 14, 2017 at 22:29

      Purjehdus on suurimmaksi osaksi tosi mukavaa, mutta toki mukaan mahtuu myös näitä reissuja kun sää tekee kepposet. Päijänteellä ollaan jouduttu muutaman kerran ukkosmyrskyn keskelle ja se ei myöskään ollut kivaa. Nyt aallokko teki sen verran pyörivää liikettä että se aiheutti huonon olon. Minne päin lähdette purjehtimaan? Eiköhän kaikki suju hyvin. Jos on taipumusta merisairauteen niin kannattaa ottaa pahoinvointilääkkeet mukaan. Mukavat ja sateenkestävät vaatteet myös kassiin (aurinkoa tilattu juhannukseksi) ja sitten vaan nautit 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, kesäkuu 8, 2017 at 20:08

    Tässä on jotain samaa kuin meidän purjehduksessamme Tallinnaan kohta kait jo vuosikymmeniä sitten.
    Silloin kirjauduimme ulos maasta Suomenlinnasta ja saimme vähän kommentteja siihen tyyliin, että taitaa keli olla aika kova – ja niinhän se sitten oli. Kun ensimmäiset veneen osata hajosivat jo ennen Harmajaa, niin palasimme takaisin vielä yhdeksi yöksi Suomenlinnaan. Seuraavana aamuna sitten kauheissa mainingeissa matkaan, kun ei enää jaksettu odottaa. Mukana kaksi vähän toisella kymmenellä olevaa, joista toinen pärjäsi hyvin hyppivässä keulapunkassa vuorattuaan sen veneen patjoilla, toinen sitten lopulta kyyhötti toppatakissa kannella koko matkan yrittäen tuijottaa horisonttia. Miehet, joita seurueessamme oli kaksi, vaihtelivat ruorivuoroa tunnin välein, että jaksoivat keskittyä aaltojen ottamiseen sopivassa kulmassa, ettei vene hakkaisi turhan paljon. Mutta perille päästiin ja paluumatka oli sitten jo kesympi!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, kesäkuu 14, 2017 at 22:32

      Teillä on ollut sitten ihan samanlainen reissu. Kuulosti tutulta 🙂 Meillä ei onneksi hajonnut mitään mutta mainingit pyörittivät venettä siihen malliin, että se aiheutti pahan olon.

  • Reply Stacy Siivonen lauantai, kesäkuu 10, 2017 at 17:26

    Minä olen purjehtunut kerran Pielisellä ja siellä kapteenin vaimo sai sairaskohtauksen ja kapteeni antoi veneen minun ohjattavakseni. Minä en osannut lainkaan, vaan vene teki aika hurjia kallistuksia, väliin niin, että se oli melkein kyljellään.
    Ei mikään ihme, että rahtilaivoja pitää väistellä, niitähän kulkee tuolla merellä ihan jonona.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, kesäkuu 14, 2017 at 22:35

      Sinulla on ollut hurja kokemus. Veneen saa kyljelleen, ellei tiedä mitä pitäisi tehdä. Sen vuoksi minä en halua ohjata kovalla tuulella, kun en osaa niitä kikkoja. Mies kallistuttua venettä joskus tahallaan 🙂

  • Reply Sanna I Siveltimellä maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 20:36

    Luin tätä pelon sekaisin tuntein, koska meillä on suunnitelmissa tänä kesänä purjehtia ensimmäistä kertaa juurikin Tallinnaan 😀 Nyt siis peukut pystyyn, että tuulet on suotuisat ja aallokko ok 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, kesäkuu 14, 2017 at 22:39

      Pidetään peukkuja, että teillä olisi hyvä keli. Meillä oli tosi kiva paluumatka, kun oli myötätuuli ja aurinko paistoi.

  • Reply Johanna @ Out of Office maanantai, kesäkuu 19, 2017 at 17:02

    Tämä oli kiva juttu. Palasimme juuri eilen toiselta ”Veneellä Tallinnaan” -retkeltämme. Ensimmäinen meni aika kivasti: https://johannasuomela.com/2016/07/07/veneella-tallinnaan/

    Lauantaina saimme matkata Tallinnaan rasvatyynessä kelissä, tuulta oli 0,9 m/s. Eilen keli olikin sitten jotain ihan muuta, noin 12 m/s. Ja retken kruunasi passintarkastus keskellä merta. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Moottoriveneellä pääsee kyllä aika paljon helpommalla, kun aikaa menee vain 3 tuntia suuntaansa 😉

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, kesäkuu 24, 2017 at 15:56

    Kiitos Johanna 🙂 Kävin lukemassa teidän reissusta ja kivalta kuulosti. Kolme tuntia kuulostaa ihan inhimilliseltä 11 tuntiin verrattuna. Huonossa säässä ei ollut mutään herkkua. Jään odottelemaan postausta teidän toisesta venereissusta.

  • Leave a Reply