Safarilla Ranthamboren kansallispuistossa Intiassa

Epäonnisen junamatkan jälkeen oli ihanaa päästä vihdoin hotelliin suihkuun ja aamiaiselle. Majoituimme näyttävässä hotelli Nahargarhissa, jonka linnamainen ulkonäkö jäljittelee Rajputin metsästyspalatsia. Hotelli oli rakennettu keskelle-ei -mitään, joten hotellin ulkopuolella oli vain hiekka-aavikkoa. Loikoilimme uima-altaalla aamupäivän ja lounaan jälkeen vierailimme myymälässä, jonka tuotteiden myynnillä tuetaan paikallisten naisten toimeentuloa. Siellä oli valikoimissa mattoja, huiveja, kankaita ym. käsitöitä. Sieltä menimme ensimmäiselle safariajelulle Ranthamboren kansallispuistoon. Ystäväni sekä kaksi muuta onnekasta, jotka ehtivät junasta ajoissa ulos, olivat käyneet jo aamulla ensimmäisellä ajelulla ja Ilona oli nähnyt tiikerin. Ranthambore on Intiassa paras paikka bongata tiikereitä, mutta me emme niitä onnistuneet näkemään.

Upea hotellimme Nahargarh

Upea hotelli Nahargarh

 

Hotellihuone ihan ok :)

Hotellihuone ihan ok 🙂

Nahargarh

Nahargarh

Help_for_women_foundation

women_sew_fabric

Mattokauppa

Ranthamboren kansallispuisto on perustettu vuonna 1980 ja se sijaitsee noin 350 kilometriä Delhistä etelään. Se kuuluu Intian suosituimpiin kansallispuistoihin ihanteellisen sijaintinsa vuoksi. Läheltä löytyvät niin Agra ja siellä sijaitseva Taj Mahal sekä Jaipurin kaupunki. Aikoinaan Ranthambore oli pelkästään maharadžojen metsästysaluetta ja pääosin siellä metsästettiin tiikereitä.  Tiikerin metsästys kuitenkin kiellettiin lailla vuonna 1970, kun tiikerikanta alkoi vähentyä uhkaavasti. 70-luvun alkupuolella Intiassa aloitettiin erilaisia tiikerinsuojeluohjelmia ja Ranthambore oli yksi ensimmäisistä suojeluohjelmiin osallistuvista puistoista.

Ranthambore

monkeys_ranthambore

ranthambore

riikinkukko

ranthambore

Safarioppaat tiirailivat tieltä tiikerintassun jälkiä ja yrittivät kuunnella viidakosta kantautuvia ääniä. Eläimet varoittivat toisiaan varoitusäänillä, jos tiikeri liikkui lähistöllä.  Välillä kuulimme näitä ääniä, mutta silmät eivät silti erottaneet maastosta tiikeriä. Parin tunnin ajelun aikana näköetäisyydelle kuitenkin osui muun muassa riikinkukkoja, apinoita, sambarhirviä ja erilaisia lintuja.

sambar_hirvi

ranthambore

ranthambore

Seuraavana aamuna lähdimme varhain taas safarille. Näimme saman tien vilauksen leopardista. Tiikereitä ei näkynyt, mutta muita eläimiä kylläkin. Minulle tämä oli ensimmäinen safarimatka, joten ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Ystäväni oli käynyt Afrikassa safarilla ja totesi Intian safarin jäävän toiseksi. Tätä kirjoittaessa olen itsekin jo käynty Afrikan safarilla ja olen ystäväni kanssa samaa mieltä. Afrikassa näki paremmin eläimiä. Ranthambore oli aika ”metsämäinen”, joten sieltä oli välillä todella vaikea erottaa mitään.

ranthambore

ranthambore

ranthambore

Aamusafarin jälkeen jätimme hyvästit upealle hotelli Nahargarhille  ja matka jatkui bussin kyydissä kohti Agran kaupunkia. Matkaa sinne oli noin 300 kilometriä. Intian liikenne oli aika kaaosmaista. Mitäpä muutakaan voi odottaa maalta, jossa lehmät ovat etuoikeutettuja kaikkeen. Oman mausteensa tuovat huonokuntoiset tiet ja kehittymätön liikennekulttuuri. Moottoripyöräilijöiden tai skootterikuskien päässä ei kypäriä näkynyt. Matkamme jälkeen Intiaan on tullut kypäräpakko ja sitä on saatu erilaisten kampanjoiden avulla menestyksekkäästi toteutettua.

Kartta: Google Maps

Kartta: Google Maps

india_camel

india_traffic

Ajoreitti kulki maaseudun halki ja joku kyseli jaloittelumahdollisuutta kun saavuimme pienen kylän nurkille. Opas sanoi siihen tiukasti ei. Kylässä asuvat ihmiset eivät todennäköisesti koskaan ole nähneet vaaleita länsimaalaisia ihmisiä ja olisimme välittömästi olleet silmätikkuja pienen kylän raitilla. Ihmiset olisivat saattaneet tulla myös iholle. Jonkun ryhmän kanssa oli käynyt näin ja kokemus oli ollut aika ahdistava. Bussin madellessa hitaasti eteenpäin, ihmiset jäivät tuijottamaan meitä ja lapset jäivät juoksemaan perään meidän karauttaessa eteenpäin.

Myöhäisen lounaan söimme iltapäivällä Bharatpurissa. Ravintola muistutti hotelli Nahargarhia. Rakennetaanko täällä kaikki näin mahtipontisesti? Lounaan jälkeen matka jatkui. Moottoritien elämää oli hauska seurata bussin ikkunasta. Siellä ajettiin moottoritietä väärään suuntaan, kamelivankkurit, vesipuhvelit ja lehmät käyskentelivät autojen keskellä. Riksat olivat myös tuttu näky. Yksi sana kuvaa liikennettä: kaaos.

Ravintolamme Bharatpurissa

Ravintolamme Bharatpurissa

india_traffic

Tässä tehdään marmoria

Tässä tehdään marmoria

intia

Agrassa menimme aluksi tutustumaan marmorin tekemiseen. Siellä sai tehdä myös ostoksia ja olisi ollut hienoa ostaa puutarhapöydäksi iso marmorilevy, mutta milläpä sen olisi kuljettanut kotiin. Pieniä tuliaisia sieltä sen sijaan tarttui mukaan. Majoituimme hotelli Clarks Shirazissa Hotelli oli paikallisen luokituksen mukaan viiden tähden hotelli ja olihan se kieltämättä hieno. Illalla emme jaksaneet hotellialueelta enää poistua. Söimme siellä illallista ja kiertelimme hotellissa olevia kauppoja. Seuraavana päivänä olisi ohjelmassa Taj Mahal, jonka näkemistä me kaikki olimme jo kovasti odottaneet. Olisiko se luonnossa yhtä upea kuin kuvissa? Se selviää seuraavassa postauksessa. Stay tuned!

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

50 Comments

  • Reply Skimbacon Katja sunnuntai, maaliskuu 12, 2017 at 23:38

    Intian matkakuume sen kun nousee kun lukee näitä juttuja 🙂 Tuo hotelli ja muutkin mahtipontiset ”palatsit” ovat kyllä aika uskomattomia!

    • Reply mertsik keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 21:52

      Hotelli oli todella upea. Olihan se aikamoinen kontrasti muutaman kilometrin päässä sijaitseviin hökkeleihin.

  • Reply Johanna @ Out of Office maanantai, maaliskuu 13, 2017 at 00:43

    Jostain Afrikan savanneista juuri lukemassani jutussa safariopas kommentoi, että ”luontoa ei voi pakottaa esiin”. Se tullee varmasti konkreettisimmin esiin juuri tuollaisilla metsämäisillä alueilla, joilla eläimiä on vaikea havaita, vaikka niitä liikkuisikin.

    Tuo Intian kaaottisuus huolettaa niin paljon, että luulen että jätän Intian reissut suosiolla seikkailunhaluisemmille matkaajille. Eli pysyn kuulolla 🙂

    • Reply mertsik keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 21:55

      Näinhän se toki on, ettei luontoa voi pakottaa esiin. Hyvin sanottu muuten! Intian liikenne oli kyllä aikamoista. Kolareita siellä sattuu paljon, enkä ihmettele.

  • Reply Sateenmuru maanantai, maaliskuu 13, 2017 at 13:51

    Mielenkiintoista! En ole Intiassa käynyt, mutta usein maasta tulee hyvin sekava ja kaoottinen, lähes kakofoninen kuva kirjoituksissa: tästä jutusta tuli rauhallisempi mielikuva, vaikka kaaosta tuntui liikenteessä vähän olevankin. ^_^

    • Reply mertsik keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 21:59

      Kiva kuulla, että jutusta jäi rauhallinen mielikuva Intiasta 🙂 Se on niin valtava maa, että sinne mahtuu vaikka mitä. Liikenne siellä oli yhtä kaaosta. Meidän bussikuski sai painaa jarrut pohjaan useampaan otteeseen, kun joku tupsahti eteen. Mulla menis hermot jos pitäis siellä ajaa autoa.

  • Reply Ne Tammelat tiistai, maaliskuu 14, 2017 at 09:45

    Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos! Luonnonpuistot olisivat omiakin suosikkikohteita. Paljon sinne kyllä mahtuu, niin hienoja rakennuksia kuin kepeistä kyhättyjä katoksia. Pelottavaa meininkiä tuo liikenne siellä :-/

    • Reply mertsik keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 22:02

      Kiva kuulla, kiitos! 🙂 Intiaan mahtuu kaikkea mahdollista. Oli hienoja taloja sekä kaikennäköisiä röttelöitä. Liikenne oli aika kaoottista.

  • Reply Anne | Metallia Matkassa tiistai, maaliskuu 14, 2017 at 19:28

    Intiassa reissatessamme taitettiin matkaa pääasiallisesti junalla, 3. luokassa paikallisten seassa. Pari kertaa tuli bussilla mentyä, mutta se ei ollut niin mukavaa, että yritettiin välttää bussilla liikkumista ja mentiin mieluummin aina junalla, jos vain mahdollista. Harmi, ettette päässeet jaloittelemaan. Kyseessä oli ilmeisesti opastettu kiertomatka? Intiassa ihmiset kyllä helposti tulivat iholle asiasta kuin toisestakin, mutta siihen tottui ja piti vaan ottaa rennosti. Kiinnostusta riitti, varsinkin jos on hyvin vaaleatukkainen ja -ihoinen. Suurin osa paikallisten kanssa käydyistä keskusteluista ja kohtaamisista oli kuitenkin ihan positiivisia ja sellaista normaalia kyselyä ja ihmettelyä. Intialaisten tapa kuitenkin kysyä ensimmäiseksi siviilisäätyä ja kuukausipalkkaa oli joskus jokseenkin hämmentävä 🙂

    • Reply mertsik lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 19:18

      Teillä on sitten paljon kokemusta Intian junista. Me olimme Kaukoretkien mukana tuolla Intiassa ja jaloittelutauot oli ennakkoon mietitty. Intialaiset ovat aika suorapuheisia mitä noihin henkilökohtaisiin kysymyksiin tulee. Paikallinen opas kyseli meiltä myös, mitä teemme työksi Suomessa jne. Palkkaa ei muistaakseni kuitenkaan kysynyt 🙂

  • Reply Emma keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 09:31

    Kyllähän Afrikan safarit varmasti menevät Intian vastaavien edelle, mutta leopardin näkeminen on aika hieno juttu kyllä!

    • Reply mertsik lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 19:19

      Afrikan safarit painivat ihan eri sarjassa, se on totta. Leopardin näkeminen oli mukava yllätys. Tiikerit sen sijaan pysyivät piilossa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 13:29

    Vasta muutama vuosi sitten kuulin yhden matkailijatuttavani kertomuksen näistä safareista Intiassa ja täytyy tunnustaa, että ennen sitä en ollut edes ajatellut, että myös Intiassa voi tehdä safareita ja hyvällä tuurilla nähdä tiikerin luonnossa. Harmi, ettei teitä onnistanut tiikerin osalta!

    • Reply mertsik lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 19:22

      Intiaa ei kyllä safarikohteeksi miellä. Minäkään en siitä tiennyt ennen matkaamme. Jos pitäisi valita Afrikan tai Intian välillä, niin kyllä se Afrikka olisi ehdottomasti.

  • Reply Katja/jumalainenseikkailu keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 16:19

    Luin tämän innoissani, sillä vietin marraskuun Intiassa ja siitä muutaman päivän myös safareilla. Blogiini olenkin tästä kirjoitellut juttuja. Minulle kyllä Intian safari oli kahden kuukauden Aasian matkan täysi kohokohta. Jo upea luonto riitti ilahduttamaan, kaupan päälle tulivat eläimet – ja nähtiinhän me se tiikerikin, mistä en osannut edes haaveilla!
    Tässä safaritarinani, jos haluat lukea:
    http://www.jumalainenseikkailu.fi/2016/11/26/tiger-is-coming-onnenhetkia-jim-corbettin-kansallispuistossa/

    • Reply mertsik lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 19:23

      Kiitos linkistä, mielelläni käyn lukemassa teidän kokemuksia. Teillä kävi hyvä tuuri kun näitte tiikerin. Meidän matkalla ne pysyivät piilossa.

  • Reply Johanna Hulda / Vida de Estrada torstai, maaliskuu 16, 2017 at 13:52

    Melko uskomaton kontrasti noiden mahtavien hotellien ja ravintoloiden ja paikallisten todellisuuden välillä vallitseekin, se tuli itsekin Intiassa todettua. Hassua, että opas kielsi kävelykierroksen kylässä. Toki ihmiset tulevat välillä iholle ja varmaan tottumattomalle se voi olla ahdistavaa, mutta eihän niillä ihmisillä sentään mitään pahaa mielessä ole (tai ainakaan jos ei esim. yksin naisena ole liikkeellä). Kansallispuisto näyttää upealta, ja kiva jos edes jotain eläimiä näki. Onkohan siellä mahdollisuus kävelysafareihin tai patikointiin? Itse yritän miettiä asiaa siltä kannalta, että miten monta eläintä Suomessa yleensä näkee kansallispuistoissa – ei kovin montaa, joten maisemiin ja kasvillisuuteen ym. on hyvä keskittyä myös.

    • Reply mertsik tiistai, maaliskuu 21, 2017 at 21:32

      Kontrasti upeiden hotellien ja paikallisten asumusten välillä oli suuri. Samaan ilmiöön olen törmännyt myös esimerkiksi Afrikassa. Oppaalla oli huonoja kokemuksia kävelykierroksesta paikallisella raitilla eikä halunnut tehdä sitä uudestaan. Luulen, ettei Ranthamboressa voi tehdä kävelysafareita. En ainakaan meidän reissulla nähnyt siellä ketään kävelemässä. Puistossa kuitenkin on leopardeja ja tiikereitä, joten ei sinne varmaan pääse kuin safariauton kyydissä.

  • Reply Reissaaja1 torstai, maaliskuu 16, 2017 at 16:22

    Hotellinne oli vallan hienon näköinen! Joskus tuntuu olo huijatulta kun näillä eläinsafareilla ei sitten toivottuja eläimiä näekään. Mutta asian voi kääntää toisinkin päin, silloinhan eläimilllä on asiat hyvin, kun heillä on maastossa paljon luonnollisia piilopaikkoja.
    Maltan tuskin odottaa Taj Mahalin postausta! 🙂

    • Reply mertsik tiistai, maaliskuu 21, 2017 at 21:38

      Hyvää tuuria, jos tuolla onnistuu tiikerin näkemään, vaikka sitä tiikerisafarina kovasti mainostetaan. Mutta sellaistahan se safareilla on. Hyvä kuitenkin, että eläimet saavat vapaasti liikkua luonnossa eivätkä ole häkkeihin sullottuna turrejen ihmeteltävänä.

  • Reply Heidi / Seikkailujen helmiä torstai, maaliskuu 16, 2017 at 23:51

    Olipa mielenkiintoista lukea juuri Intian safarista. 🙂 Harvemmin tulee missään vastaan. Pysyn kuulolla. Taj Mahalin postausta odotellessa!

    • Reply mertsik tiistai, maaliskuu 21, 2017 at 21:39

      Kiitos Heidi 🙂 Kiva kuulla, että Intian jutut kiinnostaa.

  • Reply Lotta | Watia.fi perjantai, maaliskuu 17, 2017 at 03:53

    Intiassa kyllä tuntuu löytyvän paljon erilaista nähtävää. No, onhan se valtava. Safarikierroksesta Intiassa en ole aiemmin kuullut enkä ollut oikein koskaan ajatellut tätä puolta Intiasta. Mulla on mielessä suurkaupungin häly ja biitsit. Kiinnostavaa kuulla tästäkin osasta Intiaa!

    • Reply mertsik tiistai, maaliskuu 21, 2017 at 21:43

      Intiasta löytyy kaikkea mahdollista. Mitä siellä ei ole, sitä ei tarvita 🙂 Intian safarit eivät tunnu kovin tunnettuja olevan. Katselin tänään Kaukoretkien matkaohjelmaa tuosta samaisesta reissusta ja nykyisin he eivät enää Ranthamboressa käy. Syytä en tiedä, mutta voisin mielenkiinnosta kysyä, jos Kaukoretkien väkeä messuilla näkee. Meidän matkasta on jo 7 vuotta aikaa.

  • Reply Heidi / Maailman äärellä perjantai, maaliskuu 17, 2017 at 20:10

    Mieheni on saanut kammon Intiasta omalla pitemmällä reissullaan, joten en tiedä, saanko häntä koskaan houkuteltua sinne takaisin. Luulen kyllä, että joskus minäkin haluan päästä kokemaan Intian. Safareista olen haaveillut jo kauan, mutten osannut ajatella, että Safarille voisi lähteä Intiassakin :). Voisikohan se olla tarpeeksi suuri houkutin, jolla saisin mieheni muuttamaan mielensä Intiasta :D.

    • Reply mertsik tiistai, maaliskuu 21, 2017 at 21:46

      Jos safarille haluat, niin suosittelen mielummin Afrikan safareita. Ne olivat ainakin minun mielestäni parempia. Toki jos tällä saat houkuteltua miehesi Intiaan, niin mikä ettei 😉

  • Reply Meidän matkassa / Monna perjantai, maaliskuu 17, 2017 at 22:03

    Oho kypäräpakko! Se on jo edistystä 🙂 Intia on kyllä mielenkiintoinen ja erikoinen maa, täytynee joskus ottaa suunnaksi, vaikka vielä maa tuntuu liian extremeltä itselleni 😀

    • Reply mertsik tiistai, maaliskuu 21, 2017 at 21:50

      Netistä löysin artikkelin, jossa kerrottiin tuosta kypäräpakosta. Tosi hyvä juttu ja onneksi ovat saaneet sen toimimaan. Tämä tosiaan tullut meidän reissun jälkeen.

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana perjantai, maaliskuu 17, 2017 at 22:32

    Täytyy sanoa, ettei itsellekään tullut ekana mieleen että Intiassakin on safareja. Tottahan sielläkin tietysti on valtavasti eläimiä, mutta tosiaan metsäolosuhteista niitä ei samalla tavalla näe kuin savannilta. Mutta varmasti mielenkiintoinen kokemus siltikin.
    .
    On se kyllä monipuolinen ja -ulotteinen maa, Intia. En ole itse päässyt oikein selvyyteen, mitä siitä ajattelisin. Haluaisinko matkustaa sinne, vai en. Tai siis periaatteessa totta kai haluaisin, mutta käytännössä…

    • Reply mertsik torstai, maaliskuu 23, 2017 at 20:44

      Intian safarit eivät ole kovin tunnettuja. Minäkään en ollut niistä kuullut ennen matkaamme. Intia on todella monipuolinen maa eikä todellakaan jätä ketään kylmäksi. Kokemukset varmasti vaihtelevat senkin mukaan minne siellä menee. Taj Mahal on kyllä näkemisen arvoinen, joten jos pitäisi jotain suositella niin sitä ehdottomasti.

  • Reply Terhi / Muru Mou perjantai, maaliskuu 17, 2017 at 23:15

    Harmi, että ette nähneet tiikeriä, mutta kyllä leopardinkin näkeminen on varmasti hieno kokemus 🙂 Ja muutenkin vaikuttaa ihan kivalta safarilta, vaikka ei sitten Afrikan safareille ihan vedäkään vertoja!

    • Reply mertsik torstai, maaliskuu 23, 2017 at 20:46

      Kyllähän se hieman harmitti kun tiikeri jäi bongaamatta ja varsinkin, jos olisimme selviytyneet sieltä junasta ajoissa ulos, olisimme sen saattaneet nähdä. Yksi meidän ryhmästä oli sen bongannut, mutta hän oli niiden onnekkaiden joukossa, joka oli sillä junan ovella, joka avautui. He ehtivät tehdä yhden safarin aamutuimaan samaan aikaan kun me köröttelimme junassa. No, aina ei voi onnistua 🙂

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, maaliskuu 17, 2017 at 23:38

    Hauska lukea safaripostauksia muualta kuin Afrikasta, näitä on harvoin! Joo, ei ehkä vedä vertoja Afrikalle monessakaan mielessä, mutta kivalta kuulostava aktiviteetti joka tapauksessa. Valitettavasti olen itse kokenut intialaisten päällekäyvän käyttäytymisen ja se oli jotain hirveää. Silloinkin kyseessä varmasti jotain maalaisia, jotka näkivät blondin ensimmäistä kertaa. Täytyy todeta, valitettavasti, että niiden kokemusten jälkeen Intian joukkoraiskausuutiset eivät enää kummastuttaneet. 🙁

    • Reply mertsik torstai, maaliskuu 23, 2017 at 20:49

      Intian safarit eivät ole niin tunnettuja. Minäkään en ole muistaakseni törmännyt kenenkään muun juttuihin sieltä. Intialaisten päällekäyvän käyttäytymisen takia opas ei meitä halunnut sinne kylään päästää. Oli kerran sen virheen tehnyt ja ryhmä oli järkyttynyt kun iholle tultiin kysymättä. Suomalaisilla on kuitenkin se tietty turvareviiri, ei haluta päästää vieraita ihmisiä liian lähelle, olivat he sitten intialaisia tai suomalaisia.

  • Reply Sannahof // Unelmamaja lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 13:52

    Safarit kiinnostavat paljon ja Intia sitten kaaottimaisuudessaan ei yhtään, siksi olikin mukava kuulla, että Afrikan safari iski sinuun enemmän. Tosin ei ollut kyllä tullut aiemmin mieleenkään, että Intiassa olisi safareja.

    • Reply mertsik torstai, maaliskuu 23, 2017 at 20:51

      Afrikan safarit ovat ainakin minulle niitä ainoita oikeita, vaikka onhan niitä toki muuallakin. Intian safarilla oli kiva käydä, mutta sitten kun olin ollut Afrikassa, huomasin eron, joka oli kuin yöllä ja päivällä.

  • Reply Tiia/ReiseReise lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 16:15

    Vau, on kyllä upea tuo hotellirakennus, miksei myös ravintolakin. En ole tietänytkään, että Intiassa järjestetään safareita. Hurjaa, ettei jaloittelemaan päässyt, mutta ymmärrän kyllä..itsekin ihmettelin, kun Malesiassa pakistanilaiset halusivat ottaa kuvansa mun kanssa. Ei vaan aina muista kuinka kansainvälinen Eurooppa on.

    • Reply mertsik torstai, maaliskuu 23, 2017 at 20:53

      Hotelli oli todella hieno niin sisältä kuin ulkoa. Sisältä ei vaan tullut kovin montaa kuvaa otettua. Illallisenkin me nautimme ulkona puutarhassa. Intialaiset ovat aika päällekäypiä, varsinkin jos eivät ole nähneet vaaleaihoisia ennen. Siitä syystä emme päässeet kylään jaloittelemaan.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 17:42

    Todella kaunis tuo teidän hotelli. Harmi ettei tiikereitä näkynyt, vaikka leopardikin olisi kyllä hienoa bongata.

    • Reply mertsik torstai, maaliskuu 23, 2017 at 20:55

      Hotelli oli todella upea. Hassua tosin, että se oli rakennettu keskelle ei mitään. Muistaakseni silloin oli puhetta, että lähistölle rakennettaisiin toinen hotelli, mutta en tiedä onko se hanke toteutunut.

  • Reply Susanna/Matkapatonki lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 18:02

    Aika hulppeita hotelleja, hyvä kontrasti muuhun maahan 😀 Olen viimeiset 10 vuotta hinkunut Intiaan lomalle, sillä maan kulttuuri on aina tuntunut kiehtovalta. Useasti blogipostaukset Intiasta keskittyvät rantaelämään Goalla, joten tämä on kivaa vaihtelua!

    • Reply mertsik sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 at 17:48

      Intian kulttuuri on mielenkiintoista ja kuten olen jo edellä maininnut, niin se ei jätä ketään kylmäksi. Minun lempimaaksi se ei noussut, mutta toivottavasti pääset pian tutustumaan maahan paikan päälle. 🙂

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi sunnuntai, maaliskuu 19, 2017 at 08:26

    Olen käynyt tuolla tiikerisafarilla ja ainakaan silloin ei olisi ollut mitään mahdollisutta ollut nähdä tiikeriä. Ihmiset ei yksinkertaisesti osanneet olla hiljaa, joten tyhmempikin tiikeri häipyy kauemmaksi.

    En ehkä vertaisilisi Afrikan ja Intian safareita lainkaan, sillä niin erilaisesta toiminnasta on kyse. Mukava, että näitte kuitenkin muita eläimiä.

    • Reply mertsik sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 at 17:50

      Yksi ero noiden safareiden välillä oli juuri tuo, että ihmiset eivät osanneet olla hiljaa ja safariautojen kuljettajat tööttäilivät toisilleen vähän väliä. Mietin jo silloin, että arat eläimet pinkovat pakoon minkä ehtiivät tuossa metelissä. Muita eläimiä siellä kuitenkin näkyi ja tiikerin näkeminen taitaa olla todella hyvästä tuurista kiinni.

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, maaliskuu 19, 2017 at 09:21

    Intia kiinnostaisi kohteena ja ilman muuta olisi safari siellä omanlaisensa elämyksensä. Tietysti jos sen tiikerin luonnossa näkisi, niin olisihan se sellainen once a lifetime -hetki 🙂 On oikeastaan aika hienoakin, että sen näkeminen ei ole kovin helppoa. Osaavathan sitten liikkua omassa rauhassa.

    • Reply mertsik sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 at 17:52

      Intialainen safari oli ihan kokemisen arvoinen juttu, vaikkei se niin paljon pisteitä saa kuin esimerkiksi Afrikan safarit. Tiikerin näkeminen olisi vaatinut todella hyvää tuuria sekä sitä, että ihmiset olisivat olleet hiljempaa.

  • Reply Liza in London sunnuntai, maaliskuu 19, 2017 at 13:31

    Hahahaha, hotellihuone näytti tosiaan olevan ihan OK 😉 Mäkään en ole muistaakseni aiemmin lukenut intialaisista safareista, mielenkiintoista!

    • Reply mertsik sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 at 17:53

      Hotellihuone oli todella hulppea. Varsinkin kun olimme viettäneet edellisen viikon Nepalissa alkeellisissa majataloissa 🙂

  • Reply Maria / Tinytrek sunnuntai, maaliskuu 19, 2017 at 16:25

    Intiassa taitaa kaikki olla, tai ainakin tuntuu siltä – äärimmäistä. Äärimmäisen hienoja rakennuksia ravintolaa tai hotellia varten, äärimmäistä köyhyyttä ja millon kuivuutta, äärimmäisiä kokemuksia 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 at 17:54

      Näinhän se on, siellä mennään rajusti laidasta laitaan.

    Leave a Reply