kathmandu_traffic

Ihanan kamala Kathmandu

Vastaantulevassa veneessä miehet alkoivat valokuvata meitä, kun veneemme lipui ohi. Tältäkö julkkiksista tuntui? Olimme Pokharassa Phewajärvellä veneretkellä ja paikallisten mielestä olimme niin eksoottisia, että meistä piti ottaa valokuvia. Edellisenä päivänä olimme palanneet takaisin Pokharaan viiden päivän Poon Hill vaellukselta ja tänään matka jatkuisi vielä Kathmanduun. Veneretki oli mukavan leppoisaa vaihtelua edellisten päivien jälkeen ja järveltä avautui komeat maisemat lumihuippuisille vuorille. Vierailimme myös järven keskellä olevalla saarella, jossa oli hindutemppeli Taal Barahi. Temppeli on myös paikallisten suosiossa ja varsinkin lauantaisin siellä on kovin ruuhkaista. Me olimme liikkeellä sunnuntaina, mutta väkeä siellä riitti silloinkin.

Pokharan katukuvaa

Pokharan katukuvaa

pokhara

phewajarvi

phewajarvi

phewa_lake

phewa_lake

phewa_lake

phewa_lake

Iltapäivällä lensimme Kathmanduun. Kone oli taas pieni Buddha Airin kone ja sieltä oli ilmastointi rikki. Oli kuuma ja pomppuinen lento, joka ei onneksi kestänyt puolta tuntia kauempaa. Perillä jatkoimme suoraan kaupunkikierrokselle. Ensin menimme Swayambunathin tiibetinbuddhalaiseen stupaan, jonka newarit – Kathmandunlaakson asukkaat – perustivat aikoinaan laakson keskellä olevalle kukkulalle. Sieltä oli hienot näköalat kaupungin ylle. Tuhannet rukousliput liehuivat tuulessa ja melkein kuuli om ma ne pad me um -rukouksen kiirivän ylös tuulen mukana. Stupa tunnetaan toiselta nimeltä apinatemppelinä, koska siellä telmii lukuisia makaki-apinoita.

Kathmandun katukuvaa

Kathmandun katukuvaa

kathmandu

monkey

Swayambunath_stupa

Kultainen buddha

Kultainen buddha

Swayambunath_stupa

Swayambunath_stupa

Temppeliltä jatkoimme matkaa Durbarin aukiolle ja siellä kävimme katsomassa lapsijumala Kumarin palatsia. Neitsytjumalatar Kumari on maan päällä asuva maaäidin sijainen. Hän näyttäytyy palatsin ikkunasta muutaman kerran päivässä. Paras aika nähdä hänet on noin kymmenen aikaan aamupäivällä. Kumari ei saa sanoa mitään tavallisille kuolevaisille, hän korkeintaan hymyilee ja vilkuttaa. Kumarin valta ulottuu aina tytön ensimmäisiin kuukautisiin saakka, jolloin hänen tilalleen valitaan salaisin menoin uusi noin 3-4-vuotias pikkutyttö. Uskotaan, että hänen suonissaan virtaa veren sijasta maitoa ja jos Kumari saa vaikkapa verta vuotavan haavan, hän menettää valtansa, jumalattaren veri kun ei ole punaista.  Vallanvaihdon jälkeen tytön pitää opetella elämään tavallista elämää. Hän ei ole enää kuuluisa eikä kukaan tule katsomaan häntä kodin ikkunan taakse. Täytyy opetella tavallisia asioita kuten siivoamista. Vanhan uskomuksen mukaan Kumari ei voinut perustaa perhettä, koska hänen kanssaan naimisiin menevän miehen uskottiin kuolevan ennenaikaisesti. Onneksi Kumarit ovat tästä uskomuksesta huolimatta löytäneet miehen rinnalleen ja ovat menneet naimisiin. Oppaan tarinat kuulostivat meidän länsimaisten korviin aika rankoilta ja oli jotenkin vaikea ymmärtää tällaistä jumalatar myyttiä. Äitinä tuntui myös pahalta, että omasta lapsesta olisi tullut Kumari ja hänet olisi viety kotoa palatsiin asumaan. Kumarien äideille se on tosin tainnut olla kunnia-asia.

Kathmandu

Durbarin aukio

Durbarin aukio

Kumarin palatsi. Ikkunassa ei näkynyt ketään.

Kumarin palatsi. Ikkunassa ei näkynyt ketään.

kathmandu_traffic

Kathmandun keskusta-alue oli täynnä elämää. Siellä menivät niin autot, mopot, ihmiset valtavine kantamuksiineen, eläimet – kaikki mahdolliset – sikin sokin pitkin katuja. Meteli oli tietysti sen mukaista. Katulapset juoksivat perässä kerjäämässä ja kaupustelijat olivat hihassa kiinni yrittäen myydä jotain. Hälinän keskeltä oli ihanaa päästä Shangri-La hotellin rauhaan.

Illalliselle menimme bussilla, koska ravintola oli 20 minuutin ajomatkan päässä. Ravintolassa oli vain matalia pöytiä ja niiden ääressä oli korituoleja. Kun istuimme pöytään, tuntui kun olisimme istuneet lattialla. Söimme paikallista ruokaa ja ruokailun lomassa katsoimme musiikki- ja tanssiesityksiä, jotka edustivat erilaisia tansseja ympäri Nepalia. Oli hauskaa nauttia illallista hieman erilaisessa ympäristössä. Hotelliin päästyämme, piti pakata jo valmiiksi tavaroita, koska aamulla oli aikainen herätys Mount Everestin vuoristolennolle. Sen jälkeen sanoisimme Nepalille hyvästit ja palaisimme Delhiin. Mutta siitä lisää tuonnempana – pysykää kanavalla!

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

17 Kommentit

  • Vastaa Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, helmikuu 18, 2017 13:40

    Olen muistaakseni lukenut jonkun artikkelin tuosta Kumarista, kuulosti sen verran tutulta jutulta. Ja on kyllä erikoista länsimaisen korviin. Voin kyllä kuvitella tuota menoa Kathmandussa. Mutta hitsi, mulla on mennyt ihan ohi nuo sun vaellusjutut, täytyy käydä lukemassa. Nepalissa vaeltaminen olisi niin once in lifetime -juttu. :)

    • Vastaa mertsik lauantai, helmikuu 18, 2017 19:15

      Kumarista on ollut lehdissä juttuja ja netistä löytyy varmasti myös. Minä en tiennyt tuosta lapsijumalattaresta mitään ennen matkaa ja melkein suu auki kuuntelin oppaan juttuja. Ei tuota voi käsittää. Nepal on vaeltamisen mekka – jos vaan patikointi kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi :)

  • Vastaa Stacy Siivonen sunnuntai, helmikuu 19, 2017 16:52

    Mä vihaan hihaan tarttujia ja huomion keskipisteenä olemista. Aivan erityisesti vihaan kuvia itsestäni, selfiekeppiä en edes omista. Herää kysymys, eikö siellä missään saa omaa rauhaa, niinku. Eikä saa, koska puolet planeetan väestöstä sattuu asumaan siellä.

    • Vastaa mertsik tiistai, helmikuu 21, 2017 20:39

      Kathmadun kaduilla ei saanut kävellä rauhassa. Koko ajan oli joku nykimässä hihasta tai kaupustelemassa jotain. Kun pääsimme takaisin hotellille, sai vihdoin huokaista kun kukaan ei juossut perässä eikä halunnut sinusta mitään. En tiedä onko siellä koko ajan sama meininki vai satuimmeko vain vilkkaaseen iltapäivä/alkuilta ruuhkaan.

  • Vastaa Reissaaja1 sunnuntai, helmikuu 19, 2017 22:05

    Jännä ja samalla järkyttävä kertomus Kumarista. Itse en ainakaan omasta tyttärestäni jumalatarta toivoisi, tosin kulttuurierot taitavat olla sellaiset, että luulen, että Kumarin synnyttäneelle se on kunnia-asia (jos omasta tyttärestä siis tulee jumalatar). On ankea pudotus tytölle, kun hän joutuukin asemastaan pois. Nepaliin olisi päästävä, juuri noiden kulttuurierojen kuin erilaisten tarinoiden vuoksi.

    • Vastaa mertsik tiistai, helmikuu 21, 2017 20:40

      Kumarin tarina oli minulle järkytys. Minäkään en omalle lapselle tuollaista kohtaloa haluaisi, mutta niinhän se taitaa olla, että Kumarin äidille se on suuri kunnia.

  • Vastaa Anna | Tämä matka -blogi sunnuntai, helmikuu 19, 2017 23:21

    Joo – Ei

    Buddha Air niminen lentoyhtiö on jo yksinkertainen syy, miksi matka tuonne saattaa jääddä minulta tekemättä. Sitten kun olen 89-vuotias ja kaipaan kuolemaa, otan tämä ns. once in lifetime – kohteeksi.

    • Vastaa mertsik tiistai, helmikuu 21, 2017 20:43

      Haha! Buddha Air nimi herätti hilpeyttä jo ennen matkaa, mutta täytyy myöntää että hyvin siellä kaikki toimi, paitsi yhden koneen ilmastointi. Pikkukoneilla lentämisessä on toki oma jännityksensä, mutta kun ensimmäisestä lennosta selvisi, niin jännitys hävisi samassa. Toivottavasti elät vanhaksi niin pääset Nepaliin :)

  • Vastaa sari/ matkalla lähelle tai kauas maanantai, helmikuu 20, 2017 21:29

    Kathmandu on varmaan shokkikokemus hiljaisten vaellusten jälkeen? Melko sotkuisen näköinen kaupunki mutta niinhän nuo kaikkia aasialaiset mutta silti niin kiehtovia jo ihan historialtaankin.

    • Vastaa mertsik tiistai, helmikuu 21, 2017 20:44

      Olihan se ihanien vaellusmaisemien jälkeen melko ankea. Toki keskustassa oli kauniita rakennuksia ja ylhäällä kukkulalla oleva stupa oli myös hieno. Mutta se kaikki sekasorto, jätteet kadulla, ihmispaljous ym. ei ollut miellyttävää.

  • Vastaa Kati / Lähinnä Kauempana tiistai, helmikuu 21, 2017 08:59

    Ai kamala, oma Tytär just siinä iässä, että se voitaisiin salamenoin valita Kumariksi. Kyllä kylmää. :(

    Nepalin matkan jälkeen on varmasti mennyt kauan kaiken koetun, nähdyn ja kuullun pureskelussa. Onneksi sinulla on tämä matkablogi, missä voi purkaa ajatuksia ja kokemuksia. Näitä on todella mielenkiintoista lukea!

    • Vastaa mertsik tiistai, helmikuu 21, 2017 20:47

      Onneksi Suomessa ei valita Kumaria. Ei voi muuta kuin ihmetellä mihin kaikkeen ihmiset uskovat. Nepalin matka on tehty itseasiassa jo seitsemän vuotta sitten, mutta kyllä sen kaiken sulattelussa meni aikaa. Nyt on ollut kiva käydä matkaa uudestaan läpi, kun olen lukenut matkapäiväkirjaa ja kirjoitellut juttuja tänne. Mukava kuulla Kati, että olet viihtynyt :)

  • Vastaa Merituuli tiistai, helmikuu 21, 2017 19:09

    Kumara-tarina sai äitinä melekin kyyneleet silmiin. Mikä hukkaanheitetty lapsuus!

    • Vastaa mertsik tiistai, helmikuu 21, 2017 20:48

      Sanopa muuta! En haluaisi omille lapsille samaa kohtaloa.

  • Vastaa Johanna Hulda keskiviikko, helmikuu 22, 2017 17:25

    Tämä on varmaankin joku vanhempi reissu, kun maanjäristys ei ole vielä tehnyt Kathmandussa tuhojaan? Tänä päivänä siellä voi näyttää vähän erilaiselta. En ole koskaan käynyt, mutta Delhissä olen, joten voin kuvitella että vilskettä ja kaaosta riittää Nepalinkin pääkaupungissa, vaikkei varmaan samassa mittakaavassa kuin naapurissa.

    Veikkaan, että Kumariksi valitseminen on juurikin kunnia-asia ja varmaan monille perheille helpotuskin, koska tytön koulunkäynnistä ym. ei ole silloin tarvinnut huolehtia. Kiinnostava perinne kyllä.. Millaiseksihan sitä kasvaa, kun on lähes koko lapsuutensa ollut palvottu jumalhahmo?

  • Vastaa Anna | Muuttolintu.com torstai, helmikuu 23, 2017 03:31

    Kathmandu ja Nepal on jossain välissä lähdettävä kokemaan. Jonkin vaelluksen yhteydessä epäilemättä. Se tuntuu aina hassulta, kun paikalliset kuvaa meitä länkkäreitä. Sitten taas toisaalta, otetaanhan mekin niistä kuvia samalla tavalla :)

  • Vastaa Mira Jalomies torstai, helmikuu 23, 2017 10:55

    Kathmandu ympäristöineen ja Everestin vuoristoseutu tekivät todella syvän vaikutuksen, kun reissasin siellä joskus 15 vuotta sitten. Vieläkin menevät kylmän väreet (ihanat sellaiset), kun muistelen sitä. Helppo matkakohde se ei toki missään nimessä ole.

  • Jätä vastaus