lake_manyara

Vehreä Lake Manyara ja Ngorongoron parittelevat leijonat

Aamuyöllä heräsin ulkoa kuuluvaan ääneen, joka muistutti possun röhkimistä. Mitä ihmettä? Kävin kurkkimassa ikkunasta ulos, mutta oli niin pimeää, etten nähnyt mitään.  Aamiaisella kuulin, että pihalla oli yöllä käynyt pahkasika. Myös norsu oli vieraillut telttalodgen ulkopuolella ja syönyt puissa ja pensaissa olevia lehtiä. Herätyskello soi kuudelta ja kun katsoin vessan ikkunasta ulos, joidenkin kymmenien metrien päässä meni suuri seepra- ja gnulauma joelle juomaan. Näky oli aika vaikuttava.

Maramboin telttalodge

Maramboin telttalodge

Maramboi

Aprikoin ennen aamiaiselle lähtöä, saanko poistua teltasta yksin vai pitäisikö puhelimella kutsua vartija. Mutta kun oli jo valoisaa, rohkaisin mieleni ja lähdin sieltä yksin kävelemään. Edellisenä iltana emme olleet maisemia juuri nähneet, kun oli pimeää. Nyt oli kiva nähdä paikka päivänvalossa.

Kun olimme syöneet aamiaisen, hyppäsimme autoon ja lähdimme hakemaan muuta porukkaa Tarangiresta. Sieltä jatkoimme matkaa Lake Manyaraan puistoajelulle. Lake Manyaran kansallispuisto on perustettu vuonna 1960 ja se sijaitsee Serengetin kansallispuistoon johtavan tien varrella. Puiston pinta-ala on 325 km²,  josta suurin osa järveä. Puisto rajoittuu länsireunalta Manyara järveen.  Lake Manyara on huomattavasti vehreämpi kansallispuisto kuin Tarangire. Jos Tarangire oli tunnettu suurista norsulaumoista, niin Lake Manyara on tunnettu puuhun kiipeävistä kissaeläimistä, lähinnä leijonista. Tähyilimme puiden latvoihin ja toivoimme näkevämme siellä jotain liikettä, mutta emme onnistuneet leijonia siellä bongaamaan. Apinoita ja norsuja siellä sen sijaan näkyi useampaan otteeseen. Ajelimme puistossa 1,5 tuntia ja sen jälkeen matka jatkui kohti Ngorongoron suojelualuetta.

Lake Manayara

Norsut Lake Manayaralla

Norsuja Lake Manyaralla

Apina Lake Manyaralla

Apinoita Lake Manyaralla

Ngorongoron suojelualue sijaitsee Tansanian pohjoisosassa, lähellä Kenian rajaa. Sen pinta-ala on 8288 km² ja siihen kuuluu muun muassa Ngorongoron tulivuorikraatteri. Kraatteri oli aikoinaan toiminnassa oleva yli 5000 metriä korkea tulivuori, joka noin kaksi miljoonaa vuotta sitten romahti kasaan. Syntyi kaldera, jonka ympärillä oleva reunuskehä kohoaa noin 600 metriä tasankoalueen yläpuolelle.  Halkaisijaltaan se on noin kahdenkymmenen kilometrin kokoinen alue. Ngorongoron suojelualue eroaa muista luonnonpuistosta siten, että siellä paikalliset masai-heimolaiset saavat asua ja laiduntaa karjaa. Kahteen muuhun kansallispuistoon verrattuna Ngorongoron suojelualue on myös eläimistöltään aivan eri luokkaa. Parhaimmillaan siellä asuu noin 30 000 eläintä, joista puolet on seeproja ja erilaisia antilooppeja. Tämä houkuttelee tietysti paikalle petoeläimiä. Leijonia sekä hyeenoja siellä on paljon. Kraatterissa elää myös muita kissaeläimiä leijonien lisäksi sekä virtahepoja, jotka viihtyvät päivisin lammella. Kirahvit ja norsulaumat eivät sen sijaan laskeudu kraatterin pohjalle. Jos norsuja näkee, kyseessä on silloin täysikäinen urosnorsu. Suojelualue kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Welcome to Ngorongoro

Ennen kuin lähdimme tutustumaan tarkemmin Ngorongoron suojelualueeseen, veimme tavarat seuraavaan majapaikkaamme, Ganako Luxury Lodgeen. Paikka oli melko uusi ja todella hieno. Alueen ympärille oli rakennettu aita, jonka tarkoitus ei niinkään ollut pitää eläimiä loitolla, vaan läheisen kylän asukkaita. Tie Ganakoon kulki pienen kylän ohi ja tien laidalla oli resuisissa vaatteissa lapsia kerjäämässä kädet ojossa. Tuntui aika ristiriitaiselta, että muutaman sadan metrin päässä oli luksusmajoitus turisteille. Minut majoitettiin kolmen hengen lodgeen, jossa oli muun muassa sähkötakka sekä kylpyhuoneessa poreamme. Vähemmälläkin olisin pärjännyt 🙂

Ganako Luxury Lodgen kolmen hengen huone, jonka sain omaan käyttöön

Ganako Luxury Lodgen kolmen hengen huone, jonka sain omaan käyttöön.

Ganako Luxury Lodge

Lounaan jälkeen oli tarkoitus lähteä puistoajelulle, mutta jouduimme hetken odottamaan, kun safariautomme renkaan kanssa oli jotain ongelmia. Hyvä, että vika huomattiin täällä eikä kraatterille laskeutuvan jyrkän tien varressa. Matka Ganakosta Ngorongoroon kesti noin 45 minuuttia. Aluksi nousimme autolla korkealle näköalapaikalle katsomaan kraatterin ylle leviävää maisemaa. Se oli huikea. Sieltä laskeuduimme alas kraatterin pohjalle. Saimme safarioppaalta bongauslistan, johon oli merkitty kraatterissa asuvia eläimiä. Laitoimme rastin ruutuun heti kun olimme jonkun niistä bonganneet. Näimme jo tutuksi tulleita seepra- ja gnulaumoja, strutseja, puhveleita ja impaloita. Virtahepojen päät kiilsivät auringossa, kun he nököttivät lammessa suurimmaksi osaksi veden alla. Aluksi ne näyttivät kiviltä, mutta opas kehotti katsomaan tarkemmin ja totta tosiaan silmät siellä muljuivat.

Safariauton korjausta

Ngorongoron suojelualue

 

Matkalla Ngorongoroon

Suolajärvi Ngorongorossa

Kuvassa näkyvä valkoinen alue on suolajärvi Ngorongoron kraatterissa.

Merja Ngorongoron näköalapaikalla

Seepra Ngorongorossa

Lintuja Ngorongorossa

Löydätkö kuvasta virtahepoja?

Löydätkö kuvasta virtahepoja?

Ngorongoro

Viereisellä safariautossa kaverilla oli järeä kameravarustus mukana :)

Viereisellä safariautossa kaverilla oli järeä kameravarustus mukana 🙂

Tarangiressa ja Lake Manayaralla emme onnistuneet näkemään leijonaa kuin hyvin kaukaa. Nyt odottelimme toiveikkaana, että pääsisimme bongaamaan tämän savannin kuninkaan läheltä. Meillä kävikin hyvä tuuri, kun huomasimme uros- ja naarasleijonan köllöttelevän auringossa. Hetken kuluttua uros nousi ylös, tönäisi naarasta ja kun sai tämän nousemaan ylös, alkoivat parittelemaan. Koko safariauton väki melkein pidätteli hengitystään ja katseli toimitusta ihmeissään. No, tätä ei oltu osattu odottaa 🙂

Leijonapariskunta Ngorongorossa

Leijonat Ngorongorossa

Leijonauros herättelee naarasta

Leijonat parittelee Ngorongorossa

Ngorongorolla on mahdollista myös nähdä harvinainen musta sarvikuono, mutta sitä emme onnistuneet näkemään. Kolmisen tuntia ajelimme ympäriinsä ja katselimme eläimiä sekä kaunista luontoa. Puiston portti sulkeutui kuudelta ja lopulta meille tuli kiire, että ehdimme sieltä ajoissa pois.

Ngorongoro

Ngorongoro

Ngorongoron world heritage site

Kun pääsimme takaisin Ganakoon, oli ihanaa päästä suihkuun pesemään päivän pölyt pois. Illallisella meille esiintyi paikallinen tanssi- ja musiikkiryhmä ja esityksen lopuksi he vetivät myös meidät mukaan tanssin pyörteisiin.

Ganako Luxury Lodge

Paikallista musiikkia Ganakossa

Illallisen jälkeen pakkailin tavaroita, koska huomenna alkaisi kotimatka. Suurin osa ryhmästämme jatkaisi vielä Sansibarille rantalomalle, mutta minun matkani suuntautuisi kohti Suomea. Seuraavalle päivälle oli kuitenkin ohjelmaa vielä jäljellä, muun muassa vierailu masai-heimon kylään.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Tarangiren kansallispuistossa
Masai-heimon luona kylässä ja tinkimistä Arushassa
Viisi safaria, kolme maata

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle tiistai, lokakuu 4, 2016 at 21:13

    Hyvä tuuri teillä kävi leijonabongauksen suhteen, kun pääsitte ihan seksikohtaustakin todistamaan. 😀 Tuli kyllä taas niin valtava safarikuume näistä kuvista. Ngorongolle pitää päästä jossain vaiheessa! 🙂

    • Reply mertsik keskiviikko, lokakuu 5, 2016 at 20:34

      Haha, joo meillä kävi aikamoinen tuuri. Katseltiin siinä kyllä aika ihmeissämme, että mitäs nyt tapahtuu. 🙂

  • Reply Venla / Breezes from my Atlas maanantai, lokakuu 10, 2016 at 09:11

    Varmasti mykistävää nähdä leijonia luonnossa ja varsinkin tollasissa puuhissa. 😀 Oli kyllä varmasti mielenkiintoinen kokemus hajoavine renkaineen kaikkineen.

    • Reply mertsik tiistai, lokakuu 18, 2016 at 20:46

      No kyllä, ihan pelkkä leijonien näkeminen läheltä olisi jo ollut elämys. Nyt nähtiin vähän enemmän 🙂

  • Reply Martta / Martan Matkassa keskiviikko, lokakuu 12, 2016 at 22:32

    Edelleen aivan mahtavia kuvia ja reissu on ollut varmasti upea kokemus! Kunnon luontoelokuva 😉

    • Reply mertsik tiistai, lokakuu 18, 2016 at 20:48

      Kiitos Martta! Luontoelokuvalta se alkoi vaikuttaa siinä vaiheessa kun leijonien luokse pääsimme 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, lokakuu 13, 2016 at 12:28

    Samoja seutuja aikanaan kiertäessämme kävimme ensin mm. Serengetissä ja sitten vasta Ngorongorossa ja vaikkakin Ngorongoro maisemana on ainutlaatuinen, niin eläimiä näimme mielestäni paremmin muissa puistoissa. Leijonat taitavat sittenkin tuota ”hommailla” aika taajaan, kun lähes jokaisella safarimatkallamme olemme jossain kohtaa paikalle osuneet, viimeksi nyt Masai Marassa, siinä rajan toisella puolella.

    • Reply mertsik tiistai, lokakuu 18, 2016 at 20:51

      Kiitos Pirkko kommentista! Serengeti ja Masai Mara varmasti myös upeita kohteita. Ehkä ne leijonat tykkää esiintyä kun tulee porukkaa paikalle 🙂 Hyvin tuolla eläimiä näki joka paikassa. Kissaeläimet ainoat, joita oli huonosti muissa puistoissa nähtävillä muuta kuin todella kaukaa.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty perjantai, lokakuu 14, 2016 at 14:26

    Minäkin jäin miettimään, että onkohan tuo leijonille kuinka tavallista, jos Pirkollakin on sama kokemus? Vai onko jopa kyseessä näytös ohi ajaville ihmisille?
    Hieman surullista tuo on, kuinka majapaikka erotetaan aidoilla paikallisilta. Tavallaan sen ymmärtää, mutta silti siihen liittyy myös ahdistava puolensa.

    • Reply mertsik tiistai, lokakuu 18, 2016 at 20:57

      Ehkäpä sille urosleijonalle tuli näyttämisen halu 🙂 Piti itse asiassa käydä googlettamassa lisätietoa ja leijonat voivat paritella 50 kertaa vuorokaudessa, joten aika hyvät mahdollisuudet nähdä toimintaa livenä 🙂

  • Reply Meidän matkassa / Monna perjantai, lokakuu 14, 2016 at 22:00

    Wow tuo Afrikka vaikuttaa kyllä niin upealta! Mutta tosiaan onhan tuo tosi harmi kun majoituspaikka on oikein keskellä paikallisia köyhempiä mutta ei kai sitä voi oikein välttääkään..

    Haha onkohan tosiaan niin että jellonat paneskelevat menemään useinkin 😀

    • Reply mertsik tiistai, lokakuu 18, 2016 at 21:04

      Afrikka on kyllä upea! Lähinnä oli surullista, että meidän hienon hotellin vieressä oli paikallisia, joilla todennäköisesti pulaa kaikesta aina vedestä lähtien. Sitten meidän hotellihuoneessa oli oma poreamme, joka houkutteli veden läträämiselle. No, minulle riitti pelkkä suihku ja mielummin olisin sitä vettä antanut niille pienille lapsille.

  • Reply Lotta | Watia.fi lauantai, lokakuu 15, 2016 at 11:58

    Ihana nimi tuo Ngorongoro! Hih. Safarille olisi kovasti hinku! Aivan mahtavalta kuulostaa tuo reissu. Aika hienosti tosiaan virtahevot ovat maastoutuneina. Opas on tarpeen – ei sitä ummikko osaisi aavistaakaan, mitä kaikkea vedessä tai heinikossa vaanii.

    • Reply mertsik tiistai, lokakuu 18, 2016 at 21:16

      Nimi ei tosiaan helpoimmasta päästä. Piti tavata sitä monta kertaa 🙂 Opas oli kyllä kullan arvoinen tuolla matkalla. Monet eläimet, varsinkin linnut, olisi jääneet näkemättä, ellei joku olisi kertonut minne katsoa.

  • Reply Tiia/ReiseReise sunnuntai, lokakuu 16, 2016 at 12:00

    Voi haluisin niin kovasti safarille! Tuota seeprakuvaa tuijotin kauan, on se vaan käsittämätöntä miten tuollainen mustavalkoraidallinen eläin on olemassa!

    • Reply mertsik tiistai, lokakuu 18, 2016 at 21:24

      Haha, totta mitä kirjoitit seeprasta 🙂 Mistähän raidat ovat peräisin? Safari oli upea elämys.

  • Reply Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar sunnuntai, lokakuu 16, 2016 at 18:51

    Rakastan eläinbongausta, mutten en edelleenkään päässyt Afrikan safareille asti. Sri Lankalla on muuten myös hienot eläinbongausmaastot. Hieno tuuri teillä kävi tuon leijonaepisodin kanssa, muutenkin olette päässeet tutkailemaan vaikka minkämoisten liikkujien elämää. Upea matka varmasti kaikin puolin, jollainen on omallakin bucket-listilla aivan kärkipäässä!

    • Reply mertsik tiistai, lokakuu 18, 2016 at 21:35

      Safari Afrikassa oli minullakin pitkään bucket-listalla. Toivottavasti pääset pian. Leijonien parittelupuuhat eivät kai niin harvinaisia olekaan, kun ne saattavat touhuta 50 kertaa vuorokaudessa. Pirkko tuolla aiemmin kirjoitti myös nähneensä samat episodit 😉

    Leave a Reply