Viikonloppu Barcelonassa

Olen täällä blogissa hehkuttanut Madridin erinomaisuutta moneen kertaan, mutta eipä Espanjan toinen suosikkikaupunki Barcelona siitä kauaksi jää. Barcelona on monelle suomalaiselle tutumpi – näin uskallan väittää – ja usealle se on Espanjan kaupungeista se ensimmäinen minne mennään.

Kaksi vuotta sitten ”Ryhmä Rämä” – kuten äitini kutsuu meidän kolmikkoa, johon vielä siskoni kuuluu – lähti Barcelonaan viikonlopun viettoon. Minullahan oli Barcelonasta peräti muutaman tunnin kokemus, kun kävin siellä eksymässä muutamia vuosia sitten.  Ensimmäinen Barcelonan matkani ei siis  mennyt ihan putkeen, ja osa nähtävyyksistä jäi näkemättä, koska tosiaan eksyin muusta porukasta ja siinä häröilyssä kului aikaa.

Äitini oli nähnyt televisiosta dokumentin, jossa esiteltiin muun muassa Barcelonan kauniita kukkatoreja ja niitä hän halusi päästä paikan päälle katsomaan. Me emme siskoni kanssa olleet ihan kärryillä mistä me nämä kukkatorit löydetään, mutta se ei matkapäätöstä hidastanut.

Siispä vamos!

La Ramblalta löytyi nämä ihanat kukkaset.

Matka alkoi fiinisti Finnairin businessluokassa. Finskin pisteitä oli kertynyt sen verran, että korotimme niillä meidän kolmikon matkustusluokat. Äidille se oli ensimmäinen kerta ja ei tehnyt heikkoakaan nauttia viinilasillista Ultima Thulesta ja syödä kolmen ruokalajin illallinen. Ei tehnyt meillekään. Nautimme täysillä lentomatkasta. Busineksessä oli mahtava espanjalainen stuertti ja äitini töni minua vähän väliä ja pyysi kertomaan tälle nappisilmälle kaikenlaista. Ihan jokaista asiaa en osannut espanjaksi vääntää, mutta sitten otettiin englanti käyttöön. Koneesta poistuessamme hän kätteli meidät ja toivotti mukavat viikonloput. Enpä muista näin hyvää palvelua saaneeni aikaisemmin edes businessluokassa.

Siskoni huolehtii yleensä meidän reissuilla hotellivaraukset. Tällä kertaa hän oli varannut meille huoneet hotelli Sixtytwo´sta. Tämä viehättävä boutique-hotelli sijaitsee erinomaisella paikalla Passeig de Gràcia kadun varrella, lähellä yhtä Gaudin taloista Casa Batllóa.

Barcelonan kuuluisa pääkatu, La Rambla, oli kävelymatkan päässä hotellilta. Päätimme aloittaa lauantaiaamuna nähtävyyksien koluamisen sieltä. Ramblalla moni pääsee käsilaukustaan tai lompakostaan eroon, koska katu on taskuvarkaiden paratiisi. Käsilaukkuja puristaen mekin etenimme kohti La Boqueriaa, joka on tunnettu kauppahalli. Kadun varrelta löysimme myös kauniita kukkakimppuja ja harmittelimme kun niitä ei voinut kotiin asti viedä. Kauppahallissa riitti ihmeteltävää. Erilaisia kaloja, lihoja, mereneläviä, vihanneksia ja hedelmiä oli tiskikaupalla silmänkantamattomiin. Nappasimme herkulliset vastapuristetut mehumukit janoa sammuttamaan.

Barcelonan hop-on hop-off

Barcelonan nähtävyydet ovat sen verran hajallaan ympäri kaupunkia, että päätimme turvautua hop-on hop-off kiertoajeluun. Äiti ei olisi muutenkaan jaksanut kävellä koko päivää, joten bussi oli hyvä vaihtoehto. Liput maksoivat noin 25 €/hlö ja sillä pääsi ajamaan päivän aikana kolmea eri reittiä. Barcelonassa on ainakin kaksi bussiyhtiötä, jotka tekevät hop-on hop-off ajeluita. Turistikauden ollessa kuumimmillaan, bussin kyytiin saattaa joutua jonottamaan pitkiäkin aikoja. Meidän matka ajoittui aikaiseen kevääseen, jolloin ei ruuhkaa ollut vielä jonoksi asti.

Yksi Gaudin taloista: Casa Milà , jota myös la Pedreraksi kutsutaan

Aloitimme Barcelona Bus Turisticin ajelun siniseltä reitiltä ja jäimme Sagrada Familían kohdalla pois kyydistä. Gaudin tunnetuin elämäntyö, jota on rakennettu yli 130 vuotta, on Barcelonan tunnetuin kirkko. Kävin Sagradassa myös edellisellä reissulla ja onhan se vaikuttava pytinki.

Sagrada Família

Siinä Sagrada Familíaa tuijotellessa tuli puhetta kauppojen aukioloajoista. Seuraava päivä oli sunnuntai ja olimme ajatelleet silloin käydä ostoksilla. Jostain tuli mieleen, ettei kaupat välttämättä olekaan auki. Tämä täytyisi tarkistaa, mutta miten. Puhelimella ei päässyt nettiin, kun ei ollut wifiä eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kysäistä asiaa joltain. Minä sitten rohkaisin mieleni ja marssin läheiselle kioskille kysymään asiaa myyjältä. Espanjaksi sain väännettyä ymmärrettävän lauseen ja kun vielä ymmärsin vastauksenkin, niin olin tyytyväinen itseeni (ei se aina paljoa vaadi) Lopputulos ei kuitenkaan ollut hyvä, koska isot kauppakeskukset olivat sunnuntaisin kiinni, ainoastaan pienet kaupat saattoivat olla auki. Emme voineet ostoksia kuitenkaan niiden varaan jättää eli piti muuttaa suunnitelmia lennosta.

Ajelimme kuitenkin sinisen reitin loppuun ja jäimme Katalonian aukiolla (Plaça de Catalunya) bussista pois. Oli lounasaika ja päätimme mennä Hard Rock Cafén aurinkoiselle terassille syömään. Emme olleet ainoat, joilla oli nälkä siihen aikaan. Hetken aikaa saimme odotella pöydän vapautumista.

Tästä portista pääsee FC Barcelonan kotikentälle Camp Nou -stadionille

Katalonian aukiolla on myös iso espanjalainen tavaratalo El Corte Inglés. Lounaan jälkeen suunnistimme sinne ja löysin kivoja housuja ja mekkoja, jotka eivät edes maksaneet paljoa. Olin ostoksiini tyytyväinen ja halusin jatkaa kiertoajelua. Siskoni halusi kuitenkin jäädä vielä ostoksille, joten me jatkoimme äidin kanssa nähtävyyksien katselua ja sisko jäi shoppailemaan. Valitsimme äidin kanssa punaisen reitin, joka kiersi muun muassa Port Olímpic satama-alueen ja Montjuïcin. Kierros kesti lähes puolitoista tuntia ja olimme jo aika läkähdyksissä. Yksi turistipysäkeistä oli hotellimme vieressä, joten ei tarvinnut onneksi kävellä paahtavassa auringossa.

Taas mennään!

 

Museu Nacional d’Art de Catalunya Montjuïcin kukkulalla

 

Satama-alue

Palmusunnuntain pääsiäiskulkue

Seuraavana päivänä astelimme taas tuttuun tapaan kohti La Ramblaa. Ihmettelimme pyhäpäivän väenpaljoutta sekä hevosia ja niiden selässä olevia hienoihin asuihin pukeutuneita miehiä. Ihmisiä kerääntyi kadun varteen enemmän ja enemmän. Lähes kaikilla oli palmunlehviä kädessään. Jotain oli selvästi tapahtumassa. Olisiko tällä jotain tekemistä palmusunnuntain kanssa?

Pääsiäinen on espanjalaisille tärkeä juhlapyhä ja palmusunnuntai avaa pyhän viikon. Silloin nähdään ympäri Espanjaa pääsiäiskulkueita. Kulkueissa on mukana kaikenikäisiä aina lapsista vaariin saakka. Niin tässä meidänkin näkemässä. Ensin tuli lasten kulkue ja heidän jälkeensä lavetilla kannettiin pyhäinkuvia. Ilmassa oli kansanjuhlan tuntua, vaikka moni näyttikin liikuttuvan kuvista ja halusi koskettaa niitä. Lavetit oli koristeltu kauniisti erivärisillä kukilla ja ne olivat toinen toistaan näyttävämpiä.

 

Loppupäivän kiertelimme Barcelonan vanhan kaupungin kujilla. Löysimme myös muutaman pienen putiikin, jotka pitivät oviaan auki turisteille. Yhdessä putiikissa tapasimme suomalaisen tytön, joka oli kyseissä kaupassa töissä. Hän kuuli meidän keskustelevan huivien väreistä ja tuli esittäytymään. Hauska sattuma!

Kujilla samoilun jälkeen oli ihanaa istahtaa aurinkoiselle terassille, tilata tapaksia ja lasi viiniä sekä katsella ohikulkevia ihmisiä. Sitä tunnetta vaalin vielä kotimatkalla lentokoneessa ja melkein tunsin auringonsäteiden lämmön käsivarrellani.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Kun Ping Studio metsään meni

Jos et ole vielä käynyt Espoossa Haltian luontokeskuksessa tai Nuuksion kansallispuistossa, niin suosittelen lämpimästi retkeä sinne vaikkapa kesälomalla. Täytyy myöntää, että ensimmäinen kerta se oli minullekin kun autolla kurvailin kohti Haltian luontokeskusta ja PING Studio goes Outdoors -tapahtumaa työpäivän jälkeen.

Ennenkuin pääsimme samoilemaan Nuuksion metsiin, kuulimme löytöretkeilijä Pata Degermanin vauhdikkaan esityksen, jossa hän avasi retkiensä rahoitusta ja tarinoita kuvien takaa. Periksi ei saa antaa, vaikka retkien rahoittajat tarjoaisivat ensin vain ei -vastauksia. Täytyy kyllä hattua nostaa miehelle, joka on jaksanut sinnikkäästi soitella yrityksiin (kunhan on ensin saanut oikeat henkilöt langan päähän) ja hankkinut rahoitusta uusiin retkiin. Mutta eipä sitä mitään saa, jos ei mitään tee, näin Patakin totesi.

Pata ja pingviinikuva, jota Valio ei vielä ole ostanut.

Patan lisäksi kuulimme muitakin mielenkiintoisia esityksiä, joista varsinkin Retkipaikka jäi hyvin mieleen. Saattoi johtua siitä, että esimerkkinä oli käytetty Kouvolan lähellä sijaitsevaa Repoveden kansallispuistoa. Lahdesta ei ole sinne pitkä matka ja haaveilin jo viime kesänä lähteväni reppu selässä tallaamaan kansallispuiston polkuja. Enpä sinne koskaan päässyt, mutta nyt innostus heräsi uudelleen. Esitysten jälkeen oli mahdollisuus tutustua Luontokeskus Haltian näyttelyihin. Sitä ennen Tom of Haltia eli Tom Selänniemi kertoi meille itse rakennuksesta sekä meneillään olevista näyttelyistä. Tiesitkö muuten, että luontokeskus Haltia on rakennettu itävaltalaisesta kuusesta? Neljä vuotta sitten avattu luontokeskus on ensimmäinen massiivipuuelementeistä rakennettu julkinen rakennus. Syy miksi siihen käytettiin itävaltalaista kuusta eikä suomalaista oli se, ettei Suomessa silloin vielä valmistettu rakennuksessa käytettyjä clt-levyjä. Sittemmin puurakentamisen uusin tekniikka on rantautunut myös meille.

Tom Selänniemi Luontokeskus Haltiasta

Ennen näyttelyyn tutustumista kipaisin nopeasti autolle vaihtamaan vaatteet. Sää näytti uhkaavasti siltä, että sadekuuroja on luvassa ja onneksi olin ottanut kunnon ulkoilutamineet mukaan.

Luontokeskuksen päänäyttely esitteli kaikki Suomen 39 kansallispuistoa. Uutuutena näyttelyssä on panorama-seinällä 30 minuutin välein pyörähtävä teos, joka esittää miltä lintujen äänet näyttävät 3D:nä. Se oli visuaalisesti hienon näköinen.

Arvaa minkä linnun laulu kyseessä?

Koska kello tikitti kovaa vauhtia ja luontoretkelle lähtö oli vain minuuttien päässä, jäi päänäyttelyyn tutustuminen vähän puolitiehen. Halusin nähdä myös Haltian uusimman erikoisnäyttelyn Nou Hätä. Näyttelyssä on otoksia villieläimistä hassuissa tilannekuvissa. Kuvat ovat todella hauskoja ja niitä on mahdollista myös ostaa mukaan. Tuotot lahjoitetaan Born Free -luonnonsuojelujärjestölle.

Yksi suosikeistani Nou Hätä -näyttelyssä

Näyttelystä kiiruhdin pihalle, jonne muut olivat jo kokoontuneet odottamaan luontoretkien alkua. Tarjolla oli kaksi erilaista retkeä, joista toinen oli hyvinvointiretki ja toisessa olisi päässyt juomaan nokipannukahvit. Molemmat kuulostivat kivoilta, mutta päätin kuitenkin mennä hyvinvointiretkelle. Piece of Forestin Elli vei meidät parin kilometrin pituiselle Maahisenkierrokselle. Iloinen puheenpulputus kuului kun nousimme mäkeä ylös metsään. Elli pyysikin meitä hetken päästä tyhjentämään pään kaikista ajatuksista ja aistimaan miltä kävely tuntuu, miltä metsä tuoksuu ja ennenkaikkea olemaan hiljaa. Näinköhän se onnistuisi? Kiltisti tottelimme ja kävelimme hiljaisina kohti seuraavaa etappia. Yritin olla ajattelematta mitään, mutta eihän siitä mitään tullut. Hiljaa oleminen oli helppoa, mutta se ettei ajattele mitään, ei onnistunut ainakaan minulta.

Kävelimme näköalapaikalle, josta oli hienot näkymät Nuuksion Pitkäjärvelle. Vesisade vaan kiihtyi siinä vaiheessa ja erilaiset rastitehtävät suoritimme nopeutetussa tahdissa. Sateesta huolimatta teki hyvää hengitellä metsän tuoksua ja rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Ellin työkaveri kertoikin olevansa nykyisin paljon rennompi, kun käy joka päivä metsässä kävelemässä. Siinäpä hyvä mindfullnes -vinkki ja helppo toteuttaa.

Retken päätteeksi nautimme kodassa grillimakkarasta ja vaahtokarkeista. Olimme aika yksimielisiä siitä, ettei makkara olisi maistunut niin hyvältä ilman luonnossa samoilua.

Luontoretken tarjosi Visit Espoo

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

5 + 1 matkakohdetta, jonne haluan palata

Täynnä tie on tarinoita -blogin Virpi listasi tässä taannoin viisi kohdetta, jonne hän palaa aina uudestaan. Virpin vaihtoehtoja oli mielenkiintoista lukea ja samalla mietin mitkä ovat ne omat kohteet jonne aina palaa tai haluaisi palata.

1. Espanja – Madrid

Olen käynyt Madridissa vain yhden kerran, mutta sinne haluaisin ehdottomasti palata uudestaan. Madrid jää usein meren rannalla sijaitsevan Barcelonan varjoon ja sinne mennään vasta sitten kun on ensin käyty Barcelonassa. Tällainen mielikuva minulle on tullut, kun olen kuunnellut tuttavia sekä lueskellut matkablogeja.

No, mikä siellä Madridissa oli niin kiinnostavaa?

Madridissa tunsin olevani Espanjassa. Tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta se oli mielestäni espanjalaisempi kaupunki kuin Barcelona. Espanjankielinen puheensorina katukahvilassa oli musiikkia korville. Englantia ei osattu läheskään niin hyvin kuin Barcelonassa. Rennot tapasbaarit houkuttelivat piipahtamaan ja lepuuttamaan jalkoja kaupungilla kävelyn jälkeen. Lukuisat näköalapaikat myös viehättivät. Viikonloppumme Madridissa oli oikein onnistunut.

Madridissa ei ole samalla tavalla tunnettuja nähtävyyksiä kuin esimerkiksi Barcelonassa. En osannut nimetä ennen sinne menoa kuin kolme taidemuseota ja ne olivat jääneet mieleen espanjan tunnilta. Ne jäivät myös ensimmäisellä kerralla käymättä ja seuraavalla olisi kiva käydä esimerkiksi Pradossa. En ole erityisemmin museoiden ystävä, mutta isojen kaupunkien taidemuseot ovat kyllä hienoja. Kristallipalatsi sekä Templo de Debod ovat myös listalla, koska niihin emme ehtineet. Flamencoesitystä olisi myös kiva päästä katsomaan.

2. Ranska – Pariisi

Pariisissa olen käynyt kaksi kertaa, joista ensimmäinen kerta teini-iässä kielikurssimatkalla ja toinen kerta yli 20 vuotta myöhemmin miehen kanssa tehty hääpäivämatka. Muistan jo teininä ihastuneeni Pariisin tunnelmaan ja kun vuosia myöhemmin palasin sinne, tuo tunne oli edelleen tallella. Se on jotain sellaista, mitä ei voi sanoilla selittää. Sama juttu kuin Madridin kanssa.

Muistan ihmetelleeni metrossa, joka Eiffel-tornin kohdalla tulee maan pinnalle, mikseivät muut matkustajat  ihaile upeaa tornia. Minä tuijotin sitä niin pitkään kuin se oli näkyvissä. Pariisilaiset eivät ilmeisesti ymmärrä miten onnekkaita he ovat, kun voivat ihailla tornia päivittäin. Heitä tuntui kiinnostavan enemmän oma kännykkä kuin Eiffel-torni.

Pariisi Eiffel-tornista nähtynä

 

Père-Lachaisen hautausmaa

Pariisissa haluaisin tutkia vielä tarkemmin Montmartren kukkulan seutua sekä käydä Sacré Coeurissa. Versaillesin palatsi sekä Disneyland kiinnostaisivat myös. Ja aina niin suosittu kaupunkilomien ajanviete katukahviloissa istuminen on myös parasta Pariisissa.

3. Ruotsi – Tukholma

Tukholmassa on tullut käytyä lukuisia kertoja. On niin helppoa hypätä laivaan ja viettää päivä Tukholmassa. Viimeisimmät Tukholman reissut olen tehnyt talvella, mutta kaupunki on mielestäni ihan parhaimmillaan kesällä. Vaikka Tukholma on lähellä, siellä tuntee olevansa ulkomailla ja ikäänkuin olisi matkustanut kauemmaksi kuin tunnin lentomatkan päähän. Kaupungin nähtävyyksiä on tullut kierreltyä loppujen lopuksi aika vähän. Yleensä päiväreissulla käy jossain ostoskeskuksessa ja kun ei jaksa kierrellä kaupoissa menee syömään ja palaa sen jälkeen takaisin laivaan. Kun lapset olivat pieniä, kävimme Junibackenissa, Gröna Lundissa ja Kolmårdenissa. Ne ovat todella kivoja kohteita lapsille ja hyvin me aikuisetkin niissä viihdyimme.

Jos nyt lähtisin Tukholmaan, vaihtaisin laivamatkan lentokoneeseen ja viettäisin yhden yön hotellissa. Haluaisin käydä Abba-museossa, Phil’s Burgersissa hampurilaisella sekä haahuilla pitkin katuja vailla päänmäärää.

4. Venäjä – Pietari

Pietarin miljoonakaupunki on vain muutaman tunnin junamatkan päässä. Maaliskuussa tehty Pietarin reissu teki minusta heti vankkumattoman fanin ja mieli tekisi palata kaupunkiin vaikka saman tien. Pietarin nähtävyydet olivat niin upeita, että niitä vain tuijotti suu auki. Kuten olen blogissa jo aiemmin hehkuttanut, haluaisin nähdä kaupungin myös kesällä. Kesäpalatsi sekä Pietarin nousevat sillat ovat listalla ja olisihan kaupungissa muutakin nähtävää vaikka millä mitalla.

Suurin hidaste Pietari-kuumeeseen on viisumi. Vaikka sen hakeminen ei vaikeaa olekaan, täytyy siihen varata oma aikansa. Viisumi myös nostaa matkan hintaa.

5. Turkki – Istanbul

Istanbul on loistava vaihtoehto, kun haluat kokea idän eksotiikkaa. Kaupunki on hieman rähjäinen ja rosoinen, mutta se osaa olla myös todella kaunis. Muistan ensimmäisen Istanbulin matkani illan, kun olimme väsyneinä saapuneet hotelliin ja menimme sen kattoterassille syömään. Pimeys oli laskeutunut ja kaupungin valot loistivat alapuolellamme. Ilma oli kuitenkin miellyttävän lämmin ja minareeteista kaikuivat rukouskutsut. Silloin tuli todella epätodellinen olo. Missä minä olen? Vielä muutama tunti sitten ajelin Helsingin keskustassa hakemassa siskoani töistä ja nyt olemme jossain ihan toisessa maailmassa. Piti nipistää käsivarresta, ettei kaikki vain ole unta.

Viime syksyisellä Istanbulin matkalla tutustuimme Istanbulin eri kaupunginosiin ja hurmaannuimme niiden erilaisuudesta. Harmillista, että kaupungissa on tapahtunut terrori-iskuja ja vallankaappauksia, jotka ovat karkoittaneet osan turisteista. Istanbulissa riittää mielenkiintoista nähtävää vielä kahden kerran jälkeenkin.

Sokerina pohjalla:

Nepal

Nepal on kaikkien vaellusta ja kiipeilyä rakastavien unelmakohde. Sieltä löytyvät maailman korkeimmat vuoret, ystävälliset ihmiset sekä upea luonto. Nepaliin tein ensimmäisen vaellusmatkani ja ihastuin lumihuippuihin sekä kauniisiin maisemiin. Sieltä löytyy lukematon määrä erilaisia vaellusreittejä ja toivon, että pääsen sinne vielä jonain päivänä uudestaan reppu selässä samoilemaan.

Vaikka maa kuuluu maailman köyhimpiin, matkalla tapaamamme ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Naiset menivät peltotöihin värikkäissä hameissa helmet kaulassa heiluen. Lapset kihersivät ihmeissään, kun näytimme heille taivaalla lentävää lentokonetta ja kerroimme tulleemme sellaisella omasta kotimaastamme. Eivät meinanneet uskoa, että puhuimme totta.

Mitkä ovat sinun suosikkikohteesi, joihin mielelläsi palaat?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Purjeveneellä Tallinnaan

”Ensi kerralla menen Tallinnaan isolla laivalla, ei ikinä enää purjeveneellä”. Tämä ajatus pyöri mielessäni moneen kertaan sinä heinäkuisena yönä kun teimme matkaa Tammisaaresta Tallinnaan omalla purjeveneellä.

Miten minä moiselle merimatkalle sitten jouduin?

Oli vuosi 2007 ja asuimme Karjaalla. Mieheni oli aina ollut (ja on vieläkin) intohimoinen purjehtija ja meillä oli Sunwind 26 -purjevene. Suurimmaksi osaksi olimme purjehtineet Päijänteellä. Päätimme kuitenkin pitää venettä muutaman vuoden merellä, koska sieltä olisi helppo ja nopea lähteä veneilemään. Löysimme lisäksi Tammisaaren vierestä viehättävän Prediumin satama-alueen, josta saimme venepaikan.

Mieheni oli käynyt purjeveneellä Tallinnassa jo kahtena edellisenä kesänä ystäviensä ja lasten kanssa. Minä en ollut päässyt mukaan töiden takia, mutta tällä kertaa ajoitimme matkan niin, että kesälomani alkoi tällä Tallinnan reissulla.

Purjehdusreissu meinasi peruuntua heti kättelyssä, koska viikolla oli ollut kova tuuli emmekä halunneet sellaiseen keliin lähteä. Tuuli kuitenkin tyyntyi perjantaita kohden ja mieheni soitti minulle töihin, että sään puolesta näytti hyvälle ja voisimme lähteä. Maininkeja saattaisi olla, mutta ne tuskin menoa haittaisi. Niinpä me perjantai-iltana pakkasimme veneen ja lähdimme Prediumin satamasta, Tammisaaresta kohti Tallinnaa.

Alkumatka meni mukavasti eikä aallokkoa ollut juuri havaittavissa saariston suojissa. Koska matkamme ajoittui vuoteen 2007, jolloin Viro ei kuulunut vielä Schengeniin, Suomen ja Viron välillä oli rajatarkastukset. Kävimme Jussarön rajavartioasemalla hakemassa leimat passiin ja näyttämässä veneen paperit. Avomerellä näkyi olevan kovempi aallokko ja rajavartioston mies sanoi meille, että leimojen takia meidän pitää lähteä laiturista, mutta voimme palata halutessamme, koska sää näytti kehnolta. Isompiakin veneitä oli kuulemma kääntynyt takaisin ja me teimme matkaa Sunwind 26:lla.

Koska laiturista piti jokatapauksessa lähteä, päätimme käydä katsomassa miltä keli näyttää avomeren puolella ja teemme sitten päätöksen. Aallokko tuntui huomattavasti, ja mies kysyi mitä tehdään. Ajatus paluusta ja yön viettämisestä Jussarössä ei kiinnostanut, joten totesin että eiköhän me oteta suunta Tallinnaan. Tunnin kuluttua jo kaduin sanomisiani, koska tuuli tyyntyi ja veneen takaa viistosti tuleva aallokko keikutti venettä siihen malliin, että toinen lapsista alkoi voimaan pahoin. Minullekin tuli huono olo, vaikka yleensä en sellaista veneessä potenut. Toinen lapsista meni veneen sisälle ja nukahti sinne. Minä en voinut sitä ajatellakaan, koska siellä aallokko olisi tuntunut entistä pahemmalta. Istuimme toisen tyttären kanssa peittojen alla veneen istuinkaukalossa koko yön. Mies huolehti, että meillä oli riittävän lämmin ja haki meille lisää peittoja sisältä. Lisäksi hän konttaili veneen kannella oikomassa purjeita ja huolehti monesta muustakin yön aikana. En voinut kuin ihailla, miten joku pystyi siinä kelissä toimimaan kuin ei mitään. Makasin surkeana peiton alle, olo oli etova  – mitään ei tehnyt mieli syödä tai juoda- ja peitoista huolimatta oli kylmä. Kun tiesin, että siitä tilanteesta ei pääse pois kuin vasta Tallinnan satamassa ja sinne oli monen tunnin matka, mielessäni pyöri monta kertaa miksi ihmeessä lähdin tälle matkalle.

Kokonaisuudessaan purjehdus kesti 11 tuntia. Aamuvarhaisella alkoi Tallinnan silhuetti näkymään ja saimme väistellä rahtialuksia. Oli sen verran aikaista, ettei matkustajaliikennettä vielä näkynyt. Kun vene oli vihdoin Piritan vierasvenesatamassa kiinni ja sain maata jalkojen alle, huono olo hävisi saman tien. Olin maailman onnellisin sillä hetkellä.

Vietimme Tallinnassa koko päivän. Satamasta oli muutama kilometri Tallinnan keskustaan ja sen vuoksi taitoimme matkan taksilla. Kävimme syömässä ja vähän ostoksilla. Kun lapset alkoivat väsyä, palasimme takaisin veneelle. Viereisessä veneessä oli suomalainen pariskunta, jonka kanssa vaihdoimme illalla kuulumisia. Koska edellinen yö oli mennyt vähillä unilla, painuimme aikaisin nukkumaan.

Auringonlasku Piritan satamassa

Kotimatkalla eikä onneksi aallokkoa

Rahtilaivoja näkyi matkalla useita

Kun sunnuntaina lähdimme kotimatkalle, oli kaunis aurinkoinen sää eikä aallokkoa juuri lainkaan. Tuntuihan se matka pitkältä, koska samainen 11 tuntia oli taas edessä, mutta huomattavasti mukavampi purjehtia, kun ei ollut paha olo. Pääsin kokemaan Tallinnan purjehduksen kahdessa hyvin erilaisessa säässä ja arvaatte varmaan kummasta tykkäsin enemmän.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani

Lentopelko -blogin Janni ja Anssi olivat tehneet hauskan haastepostauksen, jossa kymmeneen annettuun aiheeseen valitaan sopiva kuva ja kirjoitetaan kuvaan liittyvä tarina. Alunperin tämä haastepostaus on lähtenyt Journey Diary -blogista. Tämä kuulosti niin kivalta, että päätin itsekin osallistua. Täytyy myöntää, ettei ollut ihan helppo nakki. Kuvia on kertynyt vuosien varrella tosi paljon ja juuri sen oikean kuvan löytäminen aiheeseen teki tiukkaa.

No, tällainen siitä tuli.

1. Kuva täydellisestä hetkestä

Tämän kuvan otsikkoon voisi lisätä täydellisyyden lisäksi myös hauskan. Vietimme kaksi vuotta sitten kesällä ystävämme syntymäpäiviä Sidessa, Turkissa kolmen perhekunnan voimin. Varsinaisena syntymäpäivänä vuokrasimme moottoriveneen kuljettajineen ja ajelimme ympäri Siden rannikko päivän aikana. Päivä oli täydellinen; aurinko paistoi, musiikki soi ja nautimme raikkaita juomia kera pienen purtavan hyvässä seurassa. Välillä hyppäsimme meren viileään syleilyyn, josta tämäkin kuva on otettu. Se hetki olisi saanut jatkua ikuisesti.

2. Perinteinen turistikuva

20. hääpäivä Pariisissa ja tässä rouva esittelee Champs-Élyséeta. Tämä on turreilua parhaimmillaan..

3. Kuva mahdollisimman kaukaa

Tämä kuva on otettu Inkapolku vaelluksen viimeisenä aamuna, kun olemme lähes perillä Macchu Picculla. Inkojen kadonnut kaupunki vei meidät kauas historiaan. Perun matka kokonaisuudessaan oli unohtumaton ja Inkapolku vaellus piste iin päälle.

4. Suurkaupungin sykettä

Espanjalaiset portaat Rooman sydämessä ovat aina täynnä elämää. Niin tänä kesäisenä päivänäkin vuonna 2009, kun olin mieheni kanssa siellä viikonloppumatkalla. Istahdimme hetkeksi portaille katsomaan kaupungin kuhinaa ennenkuin jatkoimme matkaa.

5. Zzz – matkustaminen väsyttää

Nukkumiskuvia ei löytynyt, niin valitsin tähän uima-altaalla makoilua. Paikka on Ayia Napa Kyproksella ja ”Lazy Day” menossa. Voin melkeinpä kuulla Bruno Marsin äänen korvissani ”Today I don’t feel like doing anything, I just wanna lay in my bed..”

6. Auringonlasku

Auringonlasku Päijänteellä. Vietimme muutaman päivän purjehtimalla Päijänteellä viime kesänä ja menimme yöksi pursiseuran tukikohtaan. Saimme koko paikan itsellemme, koska siellä ei meidän ihmeeksemme ollut muita, vaikka oli heinäkuu ja veneilykelit parhaimmillaan. Saunoimme, grillasimme ja nautimme näistä kauniista maisemista. Se oli kesää parhaimmillaan.

7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja

Nepalilaista ruokaa

Viimeinen Nepalissa syöty ateria. Olimme juuri tulleet vuoristolennolta ja lounas piti syödä ripeästi, jotta ehdimme Delhin lennolle. Lautasella oli vähän kaikenlaista, mutta parasta oli Chapati-leipä.

8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys

Kävimme Dubain aavikolla jeeppisafarilla ja täytyy myöntää, että paikka oli aikamoinen pettymys. Olin odottanut jotain aivan muuta kuin asutuksen lähellä olevaa hiekkamerta, jossa ryynättiin jeepeillä ylös ja alas. Kuvan miehet eivät liity tapaukseen.

9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva

Suolaista merivettä oli silmät ja suu täynnä, kun yritimme saada viehkeää rantakuvaa purkkiin. Hauskaa ajanvietettä Kyproksella 🙂

10. Kuva roadtripilta

Kuva on otettu Athabascan jäätiköltä, Kanadasta. Jäätikköajoneuvolla ei roadtripia tehty vaan bussilla, mutta käväisimme jäätiköllä matkalla Jasperin kansallispuistoon. Sää oli sateinen kuten kuvasta näkyy ja siellä oli kova tuuli. Nappasimme ystäväni kanssa äkkiä kuvat ja sitten ison auton kyytiin lämmittelemään.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

5 syytä matkustaa Berliiniin

Kävin tyttäreni kanssa Berliinissä syksyllä 2015 ja vietimme siellä hauskan viikonlopun. Sää oli sateisen harmaa lähes koko ajan. Aurinko taisi pilkahtaa vain pari kertaa koko reissun aikana, mutta emme antaneet sen haitata. Kiertelimme nähtävyyksiä, teimme ostoksia, söimme hyvin ja nautimme Berliinin tunnelmasta. Kieltämättä muutaman kerran kävi mielessä, että kaupunki olisi kiva kokea myös kesäaikaan. Terassilla olisi mukavaa siemailla lasillinen viiniä ja katsella ihmisiä tai mennä Berliinin halki virtaavalle Spree-joelle risteilemään.

Berliini on monen suomalaisen suosikkikaupunki ihanteellisen sijaintinsa sekä edullisten lentojen vuoksi. Myönnän, ettei Saksa ole minua matkailumaana ihmeemmin sykähdyttänyt. Mutta kun siellä on muutaman kerran käynyt niin todettava on, että onhan se monipuolinen maa. Jos Berliini ei vielä ole sinulle tuttu, niin tässä muutama vinkki miksi sinne kannattaa matkustaa.

Viimeisen vinkin voi ottaa sitten ihan huumorilla, eikös niin..

Uutta ja vanhaa samassa kuvassa – sellainen on Berliini

1. Berliinissä on helppo liikkua

Berliinissä liikkuminen on helppoa, koska julkinen liikenne toimii hyvin. Jos aikoo käyttää julkisia paljon päivän aikana, edullisinta on ostaa päivälippu, joka maksaa 7 euroa (alueilla A-B, joilla suurin osa nähtävyyksistä sijaitsee). Meillä oli päiväliput käytössä ja kuljimme niin metrolla, raitiovaunulla kuin bussillakin. Bussilinjat 100 ja 200 kannattaa myös painaa mieleen, koska niillä pääsee kulkemaan lähes kaikille Berliinin päänähtävyyksille.

2. Berliinissä yöpyy edullisesti myös hyvissä hotelleissa

Berliinin hotellit ovat edullisia verrattuna muiden Euroopan pääkaupunkien hintatasoon. Kaupunki sopii hyvin siis myös budjettireissaajan kukkarolle.

Meidän hotelliksi valikoitui  Victor´s Residenz, joka sijaitsee keskustan lähellä vastapäätä Volkspark Friedrichshainia. Hotelli oli nappilöytö. Jos menen joskus uudestaan Berliiniin, yritän päästä takaisin tähän hotelliin. Plussaa tuli erityisesti maittavasta aamupalasta, johon sisältyi kuohuviini sekä valoisa, kiva huone. Myös sijainnille iso plussa. Hotellista käveli Alexanderplatzille noin 15 minuutissa ja hotellin edestä kulki bussi nro 200, jolla pääsi muun muassa Potsdamer Platzille ostoksille.

3. Mielenkiintoiset nähtävyydet

Berliini on mielenkiintoinen sekoitus uutta sekä vanhaa. Kaupunki huokuu historiaa ja osa nähtävyyksistä laittaa hiljaiseksi juurikin niiden julman menneisyyden vuoksi.

Me aloitimme nähtävyyksien kiertelyn Televisiotornista (Fernsehturm), joka sijaitsee Alexanderplatzilla. Menimme sinne aamulla hyvissä ajoin, jotta välttyisimme jonottamiselta. Jostain niitä turisteja oli jo paikan päälle tullut ja saimme noin 15 minuuttia odotella omaa vuoroamme hissiin. Hissimatka oli jo kokemus sinänsä. Se kiidätti meidät viiden metrin sekuntivauhdilla näköalatasanteelle. Yli 360 metriä korkea torni tarjosi hienot näköalat Berliinin ylle. Harmi, että sää oli hieman utuinen niin kaikista kirkkaampia otoksia ei kameraan tarttunut.

Osuimme Berliiniin Festival of Lightsin aikaan ja kaikki nähtävyydet oli valaistu upeasti. Tässä Televisiotorni.

Brandenburgin portti ei esittelyjä kaipaa. Tämä Berliinin maamerkki on kaupungin tunnetuin symboli. Se säilyi toisessa maailmansodassa ehjänä, mutta vaurioitui pahasti. Portti korjattiin kuntoon 1950-luvun alussa. Portti sijaitsee Pariser Platzin aukiolla ja Berliinin pääkatu Unter der Linden päättyy portille. Porttia kannattaa käydä katsomassa myös illalla, koska se valaistaan monen muun nähtävyyden tavoin upeasti.

Portti Festival of Light valaistuksessa

Holokaustin muistomerkki jättää sanattomaksi. Muistomerkki on omistettu juutalaisten kansanmurhalle ja se koostuu 2711:sta erikokoisesta harmaasta betonipaadesta, jotka on levitetty kahden hehtaarin kokoiselle alueelle. Paikka on koskettava, joskin se jakaa myös mielipiteitä. Paljon on ollut myös keskustelua, onko paikka oikea selfien ottamiseen.

Valtiopäivätalo on kovia kokenut parlamenttirakennus, joka on kärsinyt niin tuhopoltosta kuin toisesta maailmansodasta. Valtiopäivätaloon on mahdollista päästä tutustumaan ilmaiseksi, kunhan on käynyt ilmoittautumassa etukäteen parlamentin nettisivuilla. Valtiopäivän kupolista on hienot näkymät Berliinin ylle. Meiltä jäi kupolissa käynti väliin, koska luin tuosta vierailumahdollisuudesta sen verran myöhään ettemme sinne enää ehtineet.

 

Checkpoint Charlie oli yli 28 vuoden ajan Berliinin muurin tärkein raja-asema sotilaille, ulkomaalaisille ja liittoutuneiden diplomaateille. Kyltti ”Olet poistumassa amerikkalaiselta sektorilta” on yhä paikoillaan muistuttamassa kylmästä sodasta. Paikalla on myös kopio vartiotuvasta. Raja-aseman vieressä on museo, jonka seinät on peitetty lehtileikkeillä, valokuvilla ja Berliinin muurista kärsineiden kertomuksilla. Museon kaupasta voi ostaa kylmään sotaan liittyviä matkamuistoja esimerkiksi paloja Berliinin muurista. Checkpoint Charlie sijaitsee yhdellä Berliinin keskustan pääkaduista, Friedrichstrassella.

Vuonna 1961 rakennettu Berliinin muuri erotti Itä-Berliinin ja sitä ympäröineen Itä-Saksan valtion Länsi-Berliinistä. Kylmän sodan tunnetuin monumentti murtui vuonna 1989. Muurinkappaleita löytyy alkuperäiseltä paikaltaan muun muassa East Side Gallerysta. Suurin osa muurista on romutettu, koska Saksojen yhdistymisen jälkeen siitä haluttiin päästä nopeasti eroon.

Berliinin tuomiokirkko eli Berliner Dom on Saksan suurin protestanttinen tuomiokirkko. 270 porrasaskelmaa vie kupolin näköalatasanteelle, josta on 360 asteen näkymät Berliiniin. Kirkon sisälle on sisäänpääsymaksu 7 €. Vinkki: Jos ottaa kuvan Berliinin tuomiokirkon vierestä, saa samaan kuvan myös Televisiotornin – kaksi yhden hinnalla 🙂

Ainoa museo, jossa kävimme oli DDR Museo. Museosta sai hyvän kuvan minkälaista elämä oli Itä-Saksassa. Siellä pääsee selailemaan koulukirjoja ja kokeilemaan salaisen poliisin salakuuntelulaitteita. Yleensä museoissa ei saa koskea mihinkään, mutta täällä nimenomaan kehoitettiin tutkimaan pöytälaatikkojen sisältöä tai istumaan Trabant-auton penkille. Museo oli todella mielenkiintoinen ja siellä kului mukavasti muutama tunti.

Vanhoja vodkapulloja

4. Monipuolinen ostoskaupunki

Berliinistä löytyy kaikki tunnetuimmat merkkiliikkeet sekä useita tavarataloja ja pieniä putiikkeja. Voisipa melkein sanoa, että mitä sieltä ei löydy, sitä ei tarvita.

KaDeWe on Manner-Euroopan suurin tavaratalo. Se on yli 100 vuotta vanha ja sen kaikki kahdeksan kerrosta tarjovat shoppailijalle paratiisin. Sanotaan, että se mitä tavaratalosta ei löydy, niin se tilataan. Siellä kyllä tuntui olevan kaikkea mahdollista. Seitsemäs kerros on pyhitetty herkuille ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sieltä saa muun muassa ylellisiä suklaakonvehteja, vuosikertaviinejä sekä ainekset herkutteluaterioiden valmistukseen.

Tämä matkamuisto jäi kauppaan, vaikka aika hurmaava olikin.

Galeries Lafayette löytyy Friedrichstrassen hienolta ostoskadulta. Sieltä saa myös kaikkea mahdollista. Elintarvikeosasto on tässäkin tavaratalossa näkemisen arvoinen. Siellä voi maistella suussasulavia leivonnaisia tai tutkia juustotiskiä.

5. Berliinissä saa juoda pussikaljaa missä vaan

Tämä tieto on todella tärkeä kaikille oluen ystäville. Ei siis tarvitse jännittää voiko puistossa tai kadulla juoda olutta, kun se on sallittua. Olutta saa ostaa ympäri vuorokauden Spätkaufista eli tuttavallisemmin Spätistä. Spätit ovat kioskien ja pikkukauppojen yhdistelmiä. Niissä myytävien tuotteiden hinnat ovat kalliimpia kuin kaupoissa, mutta Suomen hintoihin vertailtuna kuitenkin edullisia.

Oletko sinä käynyt Berliinissä? Mikä on sinun paras vinkkisi sinne?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Vaikuttava Iisakinkirkko Pietarissa

Pietarin matkan viimeisenä päivänä kävimme Iisakinkirkossa.  Edellisenä päivänä kävelimme kirkon lähettyvillä, kun odotimme Eremitaasin avautumista. Päätimme silloin tulla tutustumaan siihen paremmin vasta seuraavana päivänä, koska emme halunneet ahnehtia nähtävyyksiä liikaa yhdelle päivälle. Lauantaina tutustuimme Eremitaasiin sekä Verikirkkoon ja niiden jälkeen oli jo aikamoinen kulttuuriähky päällä.

Iisakinkirkon rakentaminen kesti neljäkymmentä vuotta (1818-1858), josta on tullut suomen kieleen sanonta ”rakennetaan kuin iisakinkirkkoa”. Kirkko on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus (101,5 metriä) ja se pitää sisällään 100 kg kultaa.

Iisakinkirkon historia

Iisakinkirkko on todella vaikuttava eikä uskoisi, että alunperin se on ollut pieni puukirkko. Pietari I ja Katariina I vihittiin siellä vuonna 1712. Seuraavaksi se rakennettiin kivestä, mutta se vaurioitui tulipalossa korjauskelvottomaksi. Kolmas kirkko rakennettiin nykyiselle paikalle, mutta soinen maasto ei soveltunut silloin rakennuspaikaksi ja työt piti keskeyttää. Neljännen eli nykyisen version kirkosta suunnitteli arkkitehti Auguste Ricard de Montferrand, mutta rakennustyöt kestivät niin kauan, ettei hän elinaikanaan ehtinyt nähdä sitä valmiina.

Sisällä on kuvia kirkon rakennus- ja korjaustöistä

Neuvostovallan aikana 1920-luvulla kirkko suljettiin ja se muutettiin museoksi. Rakennus kärsi sota-aikana vahinkoja ja sen kullatut kupolit maalattiin tummanharmaiksi vihollisen harhauttamiseksi. Kirkossa suoritettiin mittavat kunnostustyöt 1950-60 luvuilla ja tummanharmaa maalaus poistettiin.

Kirkon pääalttarilla on pidetty 1990-luvulta lähtien jumalanpalveluksia suurina juhlapyhinä. Venäjän ortodoksinen kirkko on halunnut jo pitkään kirkkoa omaan käyttöön, mutta se on toiminut museona Pietarin kaupungin toiveesta. Tämän vuoden tammikuussa Pietarin kuvernööri kuitenkin ilmoitti, että Iisakinkirkko luovutetaan ortodoksikirkon käyttöön ainakin 49 seuraavaksi vuodeksi. Pietarilaiset ovat kovin hämmentyneitä uutisesta ja pelkäävät, että muutoksen myötä kirkkoon pääsevät enää vain ortodoksit. Helsingin Sanomien uutisen tilanteesta voi lukea tästä.

Iisakinkirkko sisältäpäin

Kirkon sisällä kannattaa vierailla, se oli nimittäin todella upea. Varsinkin kuolleista noussutta Kristusta esittävä alttari-ikoni on hieno yksityiskohta. Ikonin arvellaan olevan maailman suurin lasimaalaus.

Kirkon edustalla on Nikolai I patsas.

Iisakin kirkon näköalatasanteelta (kolonnadi) avautuu upeat näköalat Pietarin ylle kaikkiin ilmansuuntiin. Me luulimme pääsevämme samalla lipulla sekä kirkkoon että näköalatasanteelle, mutta sinne olisikin pitänyt ostaa oma tiketti. Näköalat jäivät nyt toiseen kertaan.

Iisakinkirkon avoinnaoloajat ja osoite

Kirkko on avoinna 10.30-18.00 (suljettu keskiviikkoisin), lippu 250 ruplaa (4 €), näköalatasanteelle 150 ruplaa (2,50 €).

Kesäaikaan 1.5. -30.9. avoinna myös iltaisin 18.00-22.30 (suljettu keskiviikkoisin), iltalippu 400 ruplaa (6,50 €)

Iisakinkirkko, Isaakievskaja ploshchad 4. Lähin metroasema on Admiralteiskaja

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Viikonloppu Roomassa – onko neljäs kertaa liikaa?

Rooma on yksi Euroopan tunnetuimmista kaupunkikohteista. Reilun neljän miljoonan asukkaan kaupunki vetää turisteja puoleensa joka vuosi useita miljoonia. Kompaktin kokoinen kaupunki on hyvä kohde viikonloppulomalle ja sinä aikana ehtii koluta kaupungin tärkeimmät nähtävyydet läpi.

Suunnittelimme viime talvena siskoni kanssa viikonloppureissua, jonka tarkoituksena oli juhlia äitimme syntymäpäiviä. Siskoni ehdotti Roomaa, joka oli hänen lempikaupunkinsa. Olin käynyt siellä kolme kertaa ja neljäs kuulosti jo vanhan kertaukselta. Koska en parempaakaan vastaehdotusta keksinyt ja äitikin innostui, päätin lähteä Roomaan vielä kerran.

Asuimme viehättävässä Lord Byron hotellissa Villa Borghesen puiston laidassa. Hotellin vieressä oli USA:n suurlähetystö ja sen ulkopuolella vartijat liikkuivat rynnäkkökivääreiden kanssa. Totesimme olevamme turvallisissa käsissä, kun ”pojat” vartioivat ulkona. Hotellilta oli noin 15 minuutin matka Piazza del Popololle. Ensimmäisenä päivänä kävelimme sinne, mutta muina päivinä kuljimme taksilla, koska äiti ei jaksanut pitkiä matkoja kävellä.

Hotelli Lord Byron

Galleria Nazionale d’Arte Moderna

Kaupunkimatkoilla on ihan parasta istuskella kahviloissa ja terasseilla katselemassa ihmisiä. Samalla voi nauttia capuccinon tai lasin proseccoa. Rooman kevät oli huhtikuussa jo pitkällä ja piazzan laidalla sai istuskella ilman takkia. Aurinko lämmitti mukavasti ja siinä vaiheessa viikonloppumatka Roomaan ei tuntunutkaan enää hullulta ajatukselta.

Piazzalla istuskelun jälkeen kävelimme Fontana di Treville. Siellä oli tungokseen saakka muitakin turreja, joten otimme nopeasti muutamat valokuvat ja jatkoimme matkaa. Espanjalaiset portaat olivat harmiksemme remontissa, joten tällä kertaa ei nähty sitä hienoa kukkaloistoa, joka siellä yleensä on.

Espanjalaiset portaat olivat remontissa

Fontana di Trevi – Rooman suurin suihkulähde, jossa näyttelijä Anita Ekberg kahlasi Fellinin elokuvassa Ihana elämä.

Rooman nähtävyydet hop on – hop off bussilla

Kaupunkilomilla on kätevää mennä nähtävyyksiltä toiselle hop on – hop off bussilla. Roomassa nähtävyydet ovat Vatikaania lukuunottamatta kävelymatkan päässä toisistaan, mutta nyt tulimme siihen tulokseen, että bussi olisi meille järkevin vaihtoehto. Äiti ei jaksaisi kävellä koko päivää, varsinkin kun lämpötilakin alkoi päivän mittaan nousta. Lauantaina otimme heti aamusta taksin keskustaan ja ostimme liput hop on -hop offiin. Liput maksoivat noin 28 €/hlö. Lippuihin on mahdollista yhdistää pääsymaksuja esimerkiksi Colosseumille tai Vatikaaniin, mutta meille riitti ihan perusliput. Hyppäsimme kyytiin ja jäimme ensin pois Colosseumin kohdalla.

Il Monumento Nazionale a Vittorio Emanuele II -monumentti, jota roomalaiset haukkuvat kermakakuksi

Colosseum ja Vatikaani

Colosseum ei esittelyjä kaipaa. Jykevä amfiteatteri on Rooman symboli, jonka historia on raaka erilaisine taisteluineen. Varsinkin eläintaistelut kuulostivat niin pahalta, etten ymmärrä miksi joku on halunnut sellaisia mennä vapaaehtoisesti katsomaan. Kävelimme Colosseumin ympäri, mutta emme menneet sisälle. Sinne alkoi jo kertyä jonoa, joten suuntasimme takaisin bussipysäkille ja jatkoimme matkaa. Seuraava pysähdys oli Vatikaanissa. Emme olleet suunnitelleet Vatikaanin museoihin menemistä, vaan päätimme vasta paikan päällä, jäämmekö tutustumaan niihin tarkemmin. Pietarinkirkon edustalla olevalle Pietarinaukiolle kiemurteli pitkä jono ja jonottajista päätelleen kaikkien lähiseutujen opiskelijat olivat siellä. Taisimme olla liikenteessä suosituimpaan luokkaretkiaikaan. Sikstuksen kappelin olisin halunnut äidille näyttää, mutta emme jaksaneet jäädä jonottamaan sinne.

Matkalla Vatikaaniin

Jos olisimme menneet Pietarinaukiolle sunnuntaina, olisimme ehkä päässeet kuulemaan paavin puhetta. Näin kävi muutamia vuosia sitten, kun olin mieheni kanssa Roomassa. Kävimme Vatikaanissa kahtena päivänä peräkkäin ja sunnuntaiaamuna  ihmettelimme isoja näyttöjä aukiolla sekä väenpaljoutta. Pian selvisikin, että kohta paavi pitää puheen. Jäimme kuuntelemaan ja onnistuimme myös näkemään silloisen paavin ikkunassa.

Siellä, siellä se paavi on.. (kuva vuodelta 2009)

Lauantai iltana menimme siskoni kanssa illallisen jälkeen hotellin viinibaariin. Äiti oli sen verran väsynyt päivän ohjelmasta, että hän meni jo yöpuulle. Tarjoilija oli kovin ilahtunut asiakkaista, koska siellä ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Koska kello ei vielä ollut paljoa, päätimme tilata pullon kuohuviiniä. Tarjoilija tarkisti meiltä pari kertaa, tarkoitimmeko siis oikeasti koko pulloa vai kahta lasillista. Viinin lisäksi hän toi meille kerrostarjottimen, joka oli täynnä erilaisia pieniä voileipiä. Koska olimme juuri syöneet, ei ollut nälkä, mutta pitihän niitä suolapaloja maistella ja ne olivat todella hyviä. Myöhemmin hän toi meille uuden tarjottimen, jossa oli erilaisia suklaapaloja.

Sunnuntaina oli vielä koko päivä aikaa ennen iltalentoa kotiin. Menimme aluksi Pantheonille ja sinne me sitten jäimmekin. Siellä oli alkamassa lapsikuoron konsertti, jota jäimme kuuntelemaan. Konsertti olisi kestänyt noin 1,5 tuntia, mutta tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa. Päädyimme Piazza Navonalle ja menimme piazzan laidalla olevalle terassille nauttimaan capuccinot sekä seuraamaan aukion kuhinaa.

Konsertti alkamassa Pantheonilla

Pantheon

Piazza Navona

Rooma tarjosi tälläkin reissulla uusia elämyksiä ja näin kaupungin ihan uusin silmin. Rooma huokuu historiaa enemmän kuin mikä muu näkemäni paikka. Kadut ovat täynnä toinen toistaan hienompia rakennuksia enkä nyt tarkoita palatseja, vaan niitä vanhoja kauniita taloja. Joka kadunkulma tarjosi silmiä hivelevää historiaa ja viehättäviä mukulakivikatuja. Vaikka olin suurimman osan nähtävyyksistä nähnyt jo aikaisemmin, ei niidenkään hohto ollut himmentynyt. Historialliset monumentit kestävät useammankin käyntikerran. Fontana di Treviin en kuitenkaan heittänyt kolikkoa, olisikohan pitänyt?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.