alvar_carto_madrid

Minkä karttajulisteen sinä valitset? Osallistu arvontaan!

* yhteistyössä Alvar Carto*

Nuorempana ulkomailta tuli ostettua kotiin kaikenlaisia matkamuistoja. Niitä sain myös tuliaisiksi äidiltä, joka tykkäsi reissata aina kun se oli mahdollista. Kaapin päälle kertyi muun muassa erilaisia nukkeja. Oli maatuskoja, flamencoa tanssivia ja lapinpuvussa olevia. Pienelle tytölle ne olivat aarteita, ja leikkeihin niitä otettiin varoen. Kun muutin omaan kotiin ja siivoaminen lankesi myös omalle kontolle, alkoi kirjanhyllyn reunalla olevat matkamuistot ärsyttämään. Siivouspäivänä meni paljon aikaa, kun jokaisen posliiniesineen joutui pyyhkimään erikseen ja lapinnukkeja piti ulkona tomuttaa. Pikkuhiljaa nuoruudessa saadut matkamuistot siirtyivät pahvilaatikoihin varastoon ja muuttojen yhteydessä kirpputoreille.

Ensimmäisiltä Thaimaan matkoilta innostuimme pitkästä aikaa ostamaan matkamuistoja. Sieltä on kannettu kotiin puisia norsuja, pieniä pöytiä, tauluja ja buddhapatsaita. Osa niistä oli niin isoja, että ne piti ottaa matkustamoon mukaan, kun matkalaukkuun eivät mahtuneet. Gambiassa katselin myös erästä puupatsasta, joka esitti naista kantamassa vesiastiaa pään päällä. Se jäi kuitenkin ostamatta, koska tiesin, ettei sille löydy kotoa paikkaa.

Nykyisin ostan matkoilta harkiten matkamuistoja. Jääkaappimagneetti on usein ainoa tuliainen. Eksoottisimmista kohteista on tullut ostettua myös puunaamioita seinälle. Joskus olen ostanut myös kankaita, jotka olen kotiin palatessa vienyt kehystämöön ja niistä on tehty tauluja. Tauluista pidän muutenkin ja niinpä olin todella iloinen, kun sain sähköpostia Alvar Cartolta ja sain suunnitella oman karttajulisteen.

Alvar Carto ei ollut minulle tuttu yritys, mutta heidän karttajulisteita olin sen sijaan nähnyt monissa blogeissa. Heidän kauttaan voi suunnitella oman uniikin karttajulisteen haluamastaan paikasta. Julisteet ovat hyvälaatuisia ja valittavana on kolme eri kokovaihtoehtoa. Ja mikä parasta julisteet valmistetaan Suomessa.

Mietin pitkään mistä kaupungista haluan karttajulisteen. Otin tyttäreni suunnitteluavuksi ja yhdessä tuumin päädyimme Madridiin. Kokovaihtoehdoista päädyin keskikokoon 50 x 70 cm.  Viime viikolla hain sen postista ja tänään kävin ostamassa siihen kehykset. Siitä tuli todella kiva, vai mitäs sanotte?

alvar_carto

alvar_carto

madrid_alvar_carto

Minulla on hyviä uutisia myös teille. Saan ilokseni arpoa yhden karttajulisteen (arvo 39-69 €) blogini lukijoille. Arvontaan pääset mukaan kertomalla mistä kaupungista haluat karttajulisteen ja miksi. Jos osallistut myös blogin Facebook-sivulla, tuplaat voittomahdollisuutesi. Arvontaan voit osallistua 30.4.2018 saakka.

* yhteistyössä Alvar Carto*

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Kalifornian Road Tripin suunnittelua

Ensi kesänä toteutuu yksi pitkäaikainen matkahaave, kun lähdemme mieheni kanssa pariksi viikoksi kiertämään Kaliforniaa. Ensin haaveilimme Route 66:n ajamisesta, mutta kaksi viikkoa olisi siihen liian lyhyt aika. Niinpä päätimme keskittyä Kaliforniaan. Reittisuunnitelma on perinteinen San Francisco – Las Vegas – Los Angeles – San Francisco. Alunperin tämä reissu piti tehdä muutama vuosi sitten, kun vanhempi tytär kirjoitti ylioppilaaksi. Se olisi ollut hänen ylioppilaslahjansa, mutta sitten elämä puuttui peliin isolla eellä. Mieheni isä kuoli ja meille tarjoutui mahdollisuus ostaa hänen omistuksessaan ollut kesämökki. Paikka oli meille tärkeä ja olimme viettäneet siellä paljon aikaa. Tiesimme, ettei sellaista tilaisuutta tulisi toiste. Jos kesämökin haluamme, niin nyt piti latoa rahat tiskiin ja tehdä kaupat. Matkarahat sijoitimme mökkiin ja tuoretta ylioppilasta juhlimme Kalifornian sijaan Kyproksella. Nyt on tullut aika kaivaa haave naftaliinista ja matkaan lähdemme alkuperäisestä poiketen kahdestaan.

Koska meillä ei ole kokemusta road tripeistä kuin kotimaan kamaralta, matkan suunnittelu on vienyt paljon aikaa. Vieläkin on paljon avoimia asioita ratkottavana ja reittisuunnitelmaa pitää hioa. Kiitos matkablogien ja muiden matkasivustojen, niistä on saanut paljon apuja reittivalintoihin kuin ihan pieniin yksityiskohtiinkin.

No mitäs me ollaan jo tehty?

Lentoliput

Ensimmäiseksi varasimme lentoliput San Franciscoon. Kyttäilin Finnairin sivuja koko syksyn ja joulukuussa päätin, että nyt ne pitää varata. Pelkäsin nimittäin, että liput menevät kuin kuumille kiville ja jäämme nuolemaan näppejämme. Toinen pelko oli, että lippujen hinnat nousevat. Samalla googlailin muidenkin yhtiöiden lentoja ja olimme jo sortumassa edullisempiin lentolippuihin. Välilaskullisista lennoista puuttui tietysti matkatavarat sun muut jutut ja loppujen lopuksi hintaero olisi ollut niin pieni, että palasimme takaisin ensimmäiseen vaihtoehtoon eli Finnairin suoriin lentoihin.

Autonvuokraus

Kun lentoliput oli hoidettu, oli seuraavana vuorossa autonvuokraus. Muutama ilta siinäkin meni, kun mietimme sopivia vaihtoehtoja ja vertailimme eri vuokraliikkeiden tarjontaa. Lopulta päädyimme vuokraamaan auton Rentalcarsilta. Valintaan vaikutti kampanja, jossa hintaan sisältyi navigaattori. Näin kokemattomana autonvuokraajana en tiedä oliko tuo nyt hyvä etu vai ei. Nettikeskusteluissa moni kehoitti ostamaan oman navigaattorin eikä maksamaan autovuokraamojen kalliita hintoja. Toiset vannoivat kännyköihin ladattavien karttojen nimiin ja osa ehdotti paperikarttoja. Paperinen versio varmasti kulkee mukana taustatuen muodossa, mutta jostain syystä halusin sen perinteisen navigaattorin myös, ettei tarvitse tihrustaa kännykän pieneltä näytöltä reittejä. Emme myöskään halunneet autoa vielä lentokentältä mukaan. Tämä siitä syystä, että vietämme kaksi ensimmäistä päivää San Franciscossa enkä halua autoa sinne riesaksi. Luotettavien nettilähteiden mukaan siellä pärjää ilmankin ja parkkipaikat ovat kalliita sekä niitä ei yksinkertaisesti ole. Sovimme auton noudon keskustassa olevasta liikkeestä. Sen pitäisi olla sitä kautta myös edullisempi kuin lentokentältä.

kalifornia_pixabay

Kuva: Pixabay

Hotellit

Lentoliput ja auto olivat ne tärkeimmät asiat, jotka halusimme hoitaa ensimmäiseksi. Seuraavaksi aloin etsiä San Franciscosta hotellia kahdeksi ensimmäiseksi yöksi. Toiveena oli, että se olisi mahdollisimman lähellä Fishermans Wharfia. Tämä siitä syystä, että myös autovuokraamo on siellä nurkilla ja voisimme aamulla kävellä hakemaan auton eikä tarvitsisi turvautua taksiin. Kivoja hotelleja löytyi, mutta ne olivat kalliita. Sitten löytyi vähemmän kivoja, joita en normaalisti edes suostuisi harkitsemaan. Koska emme halunneet satsata kalliiseen hotelliin, piti etsiä sopiva vaihtoehto niistä vähemmän kivoista. Googlailun tuloksena niistä löydyi luteita, ympäristö oli kyseenalainen, huoneet likaisia, henkilökunta epäystävällistä jne. Aloin jo harkita teltan pakkaamista mukaan, kun lopulta löysin Hotel Bohemen, joka vaikutti sekä arvostelujen että kuvien perusteella kivalta.

Las Vegasin hotelli löytyi huomattavasti helpommin, koska siellä pääsi edullisella hinnalla kivoihin hotelleihin käsiksi. Varasimme huoneen Treasure Islandista, joka sijaitsee hyvällä paikalla keskustassa.

Kaikkia majoituksia emme aio varata etukäteen. Tien päällä vietetyt yöt olisi tarkoitus yöpyä motelleissa ja ne varaamme paikan päällä. Tiedän, että moni pelaa varman päälle ja varaa sekä maksaa kaikki majoitukset etukäteen. Me päädyimme varaamaan majoitukset vain isoihin kaupunkeihin. Los Angelesin hotelleja pitäisi alkaa seuraavaksi tutkimaan.

Aktiviteetit ja retket

Mies haluaa nähdä Alcatrazin vankilasaaren, joten hän hoiti meille liput. Ja onneksi hoitikin. Lippuja voi varata netistä korkeintaan kolmen kuukauden päähän.  Mies oli käynyt katsomassa varaustilannetta ja siellä oli loppuunmyyty jo suurin osa haluamamme päivän lähtöajoista. Aamuksi vielä löytyi tilaa ja hän nappasi meille nopeasti liput klo 9.10 lauttaan. Jos lippujen varaus olisi ollut minun vastuullani, niin Alcatraz olisi jäänyt näkemättä. En tiennyt, että liput myydään loppuun niin nopeasti.

Alcatrazin lisäksi emme ole suunnitelleet mitä teemme tai haluamme nähdä San Franciscosta. Loppujen lopuksi meillä ei ole paljoa aikaa viettää kaupungissa, mutta ainakin Pier 39:n merileijonia täytyy käydä moikkaamassa.

Grand Canyon ja Hooverin pato olivat myös must-see listalla ja pohdimme pitkään miten ehtisimme käydä niihin tutustumassa. Meidän aikataulu tulee olemaan aika tiukka ja noihin molempiin kohteisiin saa helposti kulumaan päivän jos toisenkin. Lopulta päädyimme ideaan, jota olimme pyöritelleet jo aikaisemmin, mutta hylänneet sen kalliin hinnan vuoksi. Nimittäin helikopterilento Las Vegasista Grand Canyonille ja takaisin. Näimme joskus vuosi sitten jossain tv-ohjelmassa pätkän lennosta ja katselin jo silloin hintoja netistä. Ne pyörivät noin 250 €:n hujakoilla per henkilö. Nyt kaivoin helikopterifirman tiedot netin syövereistä esiin ja varasin meille lennot. Kääks! Kohteena maailma -blogin Rami on tehnyt tämän saman lennon ja täältä voit lukea hänen kokemuksistaan.

Reittivaihtoehdot

Ajoreitit myös mietityttävät. SF – Las Vegas reitille löytyy ainakin kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa. Olemme nyt päätymässä sellaiselle, joka menee Yosemiten kansallispuiston halki, mutta kiertää Death Valleyn. Se olisi kiva nähdä, mutta on kuulemma niin kuuma paikka kesällä, ettei sinne ole asiaa kuin erikoisrenkailla. Enkä usko, että meidän vuokra-autossa sellaisia on.

Seuraavat pari kuukautta menevät loppuja varauksia tehden sekä ajoreittejä suunnitellen ja monta muutakin nippeli nappeli asiaa pitäisi hoitaa kuten ESTA. Kaikesta varmasti selvitään ja seuraavaa road tripiä suunnitellessa olemme jo lähes konkareita. Tai sitten tämä on ensimmäinen ja viimeinen Suomen rajojen ulkopuolella tehty road trip ja toteamme matkan jälkeen, ettei ikinä enää..

Kaikki Kalifornian Road Trip vinkit ja blogikirjoitukset otetaan ilolla vastaan. Laita parhaimmat vinkit ja linkit blogeihin kommenttikenttään.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Artikkelikuva: Pixabay

levi

Tyttöjen viikonloppu Levillä

Kun Etelä-Suomessa jo odotetaan lumien sulamista ja ensimmäisiä kunnon kevätpäiviä, me hyppäsimme ystävieni kanssa lentokoneeseen ja otimme suunnan kohti Leviä. Meillä oli ollut pitkään haaveena lähteä viikonlopuksi Lappiin. Yleensä näimme pääkaupunkiseudulla tai sen välittömässä läheisyydessä. Koska kaikki asumme tätä nykyä eri paikkakunnilla, oli Helsinki osoittautunut hyväksi tapaamispaikaksi. Nyt halusimme hetkeksi pois Etelä-Suomesta ja mikäpä näin keväällä olisi parempi paikka kuin Lappi.  Harmiksemme yksi ystäväporukan jäsenistä ei päässyt mukaan, mutta kolmen naisen voimin suuntaisimme pohjoiseen.

Aamulento oli pari tuntia myöhässä, mutta emme antaneet sen vaikuttaa matkatunnelmaan. Aika kului lentokentällä yllättävän nopeasti. Emme olleet nähneet sitten viime syksyn, joten juttua riitti kahvikupin (ja myöhemmin kuohuviinilasin) äärellä. Majoituimme Levin keskustassa Sirkantähden lomahuoneistossa. Huone oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta koska kävimme siellä vain nukkumassa ja vaatteita vaihtamassa, emme viitsineet panostaa parempaan. Tärkeintä oli hyvä sijainti, jolloin kävellen pääsi joka paikkaan. Sijainnista Sirkantähdelle voi antaa täydet viisi pistettä. Sieltä oli lyhyt matka niin kauppaan, rinteisiin kuin ravintoloihin. Mökki olisi toki ollut ihana, mutta kolmelle hengelle ne olivat joko liian isoja tai liian kalliita. Huoneistossa oli kaksi kerrosta ja nukkumatilat löytyivät parvelta. Sinne oli todella jyrkät portaat, joten niissä piti kulkea kieli keskellä suuta. Alakerrasta löytyi myös yksi petipaikka, keittiönurkkaus, pesutilat ja sauna, josta olimme erityisen ilahtuneita.

levi

Levin keskusta on kuin pieni alppikylä

levi_immeljarvi1

levi_poro

Reissun ainoat porot nähtiin ensimmäisenä päivänä

Perjantain sää oli tasaisen harmaa ja lunta sateli. Koska kaikki olivat aikaisesta herätyksestä ja matkustamisesta väsyneitä, päätimme jättää talviurheilut seuraavalle päivälle ja suuntasimme kohti Immeljärven jäätä. Ajatuksena oli käydä kahvilla Riihi-kahvilassa. Jäällä ei meidän lisäksemme näkynyt kuin muutama moottorikelkkailija ja hiihtäjä. Tuuli puhalsi kunnolla selän takaa ja ajatus paluumatkasta ei tuntunut houkuttelevalta. Puolessa välissä aloimme epäröimään olisiko kahvila enää edes auki, kun jäällä ei näkynyt muita. Päätimme tarkistaa asian, koska harmittaisi kävellä kahvilalle asti, jos se olisikin jo kiinni. Ystäväni soitti kahvilaan ja se oli onneksemme vielä auki.

Riihi-kahvila oli tunnelmallinen paikka ja emännän suosituksesta otimme lämmikkeeksi Riihitotit. Kahvilan yhteydessä on ravintola, joka tarjoaa lappilaisia herkkuja. Paikka on ymmärtääkseni kovin suosittu ja kun ruokalistaa katsoi, niin siellä oli muun muassa poroa eri muodoissa sekä karhua. Pihapiiristä löytyi myös sauna, jota voi vuokrata sekä mikä parhainta – palju. Se höyrysi houkuttelevasti saunan edustalla. Kun mukit oli tyhjennetty kynttilän valossa, lähdimme tarpomaan takaisinpäin. Paluumatkalla alkoi aurinko pilkistellä pilvien raosta ja lupaili seuraavalle päivälle hienoa säätä. Kävelylenkin jälkeen oli mukava mennä saunan lämpöön ja sieltä kohti Levin yöelämää.

levi_immeljarvi

Harmaata oli Immeljärven jäällä

levi_riihikahvila

levi_riihikartano

levi_riihitotit

Riihitotit

Lauantaina oli upea kevätsää. Aurinko paistoi ja ilmassa oli kevään tuntua. Tuollainen päivä täytyi ehdottomasti viettää ulkona. Niinpä suuntasimme aamiaisen jälkeen suksivuokraamoon ja muutamien hikisten hetkien jälkeen kaikille löytyi lasketteluvälineet. Sitten vaan kohti hissejä ja nauttimaan Levin rinteistä. Välillä poikkesimme juomaan limpparit ja sitten matka jatkui. Juuri kun olimme iltapäivällä laskemassa kohti Tuikkua ja perinteisiä monotansseja, minulta lähti käännöksessä suksi jalasta ja mätkähdin maahan. Oikean käden peukalossa tuntui kipua. Toinen ystävistäni lasketteli takanani ja hän tuli auttamaan minut ylös. Peukussa ei näkynyt mitään pahempaa vammaa, joten kun suksi oli taas jalassa, matka jatkui kohti tansseja. Peukaloon tuli myöhemmin turvotusta ja särkyä. Kävin reissun jälkeen näyttämässä sitä lääkärille, mutta onneksi sormeen oli tullut vain kova tälli eikä luita tai jänteitä ollut mennyt poikki.

Tuikun monotanssit ovat varsinainen legenda ja koska meistä ei kukaan ollut niitä kokenut, pitihän sinne nyt mennä. Baari oli jo lähes täynnä, mutta lisää ihmisiä virtasi ovesta. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa, kun Aallon rytmiorkesteri aloitti soittamisen ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Tuikkuun voi tulla myös autolla, joten väkijoukossa näkyi kypäräpäisten  laskettelijoiden lisäksi muitakin.  Seikkailunnälkäisille tiedoksi, että myös helikopterilla pääsee. Sightseeing-lento maksaa 60€/hlö.

Me viihdyimme Tuikun täpötäydessä tunnelmassa lähes loppuun saakka. Kun orkesteri päätti soittamisen solistin tekemään vaakaan baaritiskillä, painoimme kypärät taas päähän ja laskimme viimeiset mäet. After-skit jatkuivat rinteiden juurella Vinkkarissa. Ne jouduimme jättämään väliin, vaikka meno näyttikin hulvattoman hauskalta. Suihku ja ruoka houkutteli enemmän. Kun hiet olivat pois pinnasta ja vatsat täynnä ruokaa, meidänkin tie vei takaisin tanssiparketeille.

levi_laskettelu

Suksivuokraamoon mars ja sitten rinteeseen!

levi_rinne

levi

levi

levi

levi

levi

levi

Suomen Lappi on niin kaunis ja kevätsäällä Levillä on mitä parhaimmat ulkoilumahdollisuudet. Innostuimme tyttöjen kanssa niin, että päätimme tehdä tästä jokavuotisen perinteen. Toivottavasti saamme myös jäsen K:n ensi kerralla mukaan.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

arequipa_peru

Instagram Travel Thursday: Perun matkan parhaat palat

Tein ystäväni kanssa vuonna 2011 Peruun kahden viikon kiertomatkan. Sinne meidät innoitti Inkapolku ja Machu Picchu.  Ennen matkaa etsin tietoa Perusta blogeista sekä kaapista löytyvistä matkalehtikasoista. Yritin myös muistella, mitä koulussa oli luettu inkakulttuurista.

Matkan aikana huomasin, että Peru on monipuolinen maa. Kuitenkaan täällä pohjoisella pallonpuoliskolla ei Perusta juuri muuta tiedetä kuin Machu Picchu. Muistan kun matkani jälkeen kerroin junassa tuttavalle missä olin käynyt, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli ”Miksi sinä sinne matkustit? Eihän siellä ole mitään..”

Kyllähän siellä oli vaikka mitä. Kokosin tähän parhaita paloja matkamme varrelta vinkiksi ja inspiraatioksi Perun matkasta haaveileville ja suunnitteleville.

Lima

Limassa ehdimme viettää vain aamupäivän ennenkuin matkamme jatkui kohti Arequipaa. Kaupunki oli hiljainen seitsemän aikaan aamulla, kun talsimme pitkin katuja. Tie vei ensin El Parque del Amor -puistoon, joka on saanut vaikutteita Barcelonan Parc Guellista. Matka jatkui harmaassa säässä Plaza de Armasille, jonka ympäriltä löytyivät niin katedraali kuin presidentin linnakin. Vaikka meillä ei ollut aikaa Limassa tämän enempää, suosittelen sitä käyntikohteeksi. Olisi ollut hienoa tutustua vielä paremmin eri kaupunginosiin sekä muihin nähtävyyksiin.

Lue lisää: Hiljainen Lima ja lumihuippujen ympäröimä Arequipa

Parque del Amor – Lima #lovepark #parquedelamor #miraflores #lima #peru #southamerica

A post shared by Merja 🌍 (@merjan_matkassa) on

Santa Catalina luostari, Arequipa

Arequipa on Perun toiseksi suurin kaupunki ja se sijaitsee 2300 metrin korkeudessa. Lentomatka Limasta Arequipaan kestää 1,5 tuntia. Jos Limassa meitä oli vastassa harmaa aamu, niin Arequipassa paistoi aurinko. Teimme kaupunkikierroksen, joka päättyi Santa Catalinan luostariin. Paikka on perustettu 1500-luvulla varakkaiden espanjalaisperheiden tyttärille. Perheet olivat kovin ylpeitä, jos heidän tyttärensä pääsi luostariin. He luulivat, että pääsevät taivaaseen, kun yksi tyttäristä on lähellä jumalaa. Luostarissa asuminen oli tytöille rankkaa ja pakollisen neljän vuoden jälkeen moni jäi sinne, koska kotiin palaaminen olisi ollut perheelle suuri häpeä. Luostarin sokkeloisilla kujilla kävellessä mielessä pyöri surullisia ajatuksia tyttöjen puolesta.

Colca kanjoni

Colca kanjoni on Perun nähtävyyksistä kolmanneksi suosituin. Kanjonille mennään joko ihailemaan andien kondorien lentotaitoja tai vaeltamaan. Me halusimme nähdä nämä maailman suurimmat lentotaitoiset linnut vauhdissa. Onnea piti olla matkassa mukana, koska joka aamu linnut eivät näyttäydy. Meidän onneksemme viisi andien kondoria esitteli lentotaitojaan kanjonin yläpuolella juuri sinä aamuna, kun me olimme paikalla. Kaukaa katsottuna ei olisi uskonut miten isosta linnusta on kyse. Siipien kärkiväli voi olla yli kolme metriä.

Lue lisää: Andienkondorien lentonäytös Colca kanjonilla

Titicaca-järvi ja perhemajoitus Amantani-saarella

Titicaca on maailman korkeimmalla sijaitseva järvi (3821 m) ja samalla se on Etelä-Amerikan suurin järvi. Jos menet Peruun, suosittelen veneretkeä Titicacalle. Samalla voit vierailla Uros-saarilla.  Me vierailimme ensin näillä kelluvilla kaislasaarilla ja sen jälkeen siirryimme kolmen tunnin venematkan päähän Amantani-saarelle, jossa yövyimme paikallisen perheen luona.

Uros-saaret on tehty kelluvista totoro-kaisloista ja kaislaa lisätään kahden viikon välein, jotta lautta pysyy asuttavassa kunnossa. Elannon Uros-intiaanit saavat turismista, kalastuksesta sekä käsitöiden myynnistä. Saaria on useita kymmeniä, mutta turisteille näytetään niistä vain muutamia, koska osa perheistä ei halua vieraita omalle kotisaarelleen. Uros-saaret oli aika uskomaton paikka. Vaikea kuvitella elämää kaislasaarelle.

Amantani-saarella asuu noin 5000 ihmistä ja suurin osa perheistä majoittaa turisteja koteihinsa. Meidät jaettiin pienempiin ryhmiin ja sen jälkeen perheisiin. Meidän viisihenkinen ryhmä majoittui viehättävän Floran kotiin. Amantani-saarella ei ole autoja ja sähköä on hyvin rajallisesti. Siellä oli hyvin hiljaista, mitä nyt kukko kiekui riehakkaana aamutuimaan. Meillä oli mahdollisuus tehdä iltapäivällä harjoitustrekkaus saaren toiseksi korkeimmalle huipulle 4100 metriin. Ystäväni ei lähtenyt mukaan, koska hänelle oli ennen matkaamme tullut jalkaan rasitusvamma, joka lopulta esti häneltä myös osallistumisen Inkapolulle. Harjoitusvaellus meni mukavasti ja ehdimme huipulle kuvaamaan auringonlaskua. Yritimme kiirehtiä takaisin alas ennen pimeän tuloa, mutta ihan emme siinä onnistuneet.

Illalla meille järjestettiin Inca Partyt, joihin pukeuduimme perulaisiin asuihin. Ilta oli ikimuistoinen tanssiessamme pimeässä yössä nuotion ympärillä paikallisen kyläbändin säestyksellä.

Lue lisää: Päivä Titicaca-järvellä

Taquile-saari

Jos yövyt Amantani-saarella, kannattaa piipahtaa myös Taquile-saarella. Siellä asuu noin 2000 ihmistä ja se on tunnettu perinnetekstiileistä. Tämä taito on – yllätys, yllätys – saaren miesten hyppysissä. Saarella eletään inkojen muinaisten lakien turvien ja poliisia on turha huutaa avuksi, koska sellaista ei koko saarelta löydy. Riitatilanteet ratkotaan kerran viikossa torikokouksessa. Varsin kätevää ja samalla ihmeellistä, että näin voidaan vielä toimia jossain päin maailmaa.

Lue lisää: Taquile-saaren neulovat miehet

Wiracochan temppelin rauniot

Jos reittisi kulkee Punosta Cuscoon, kannattaa matkan varrella poiketa Raqchin kylässä, josta löytyvät Wiracochan temppelin rauniot. Wiracocha oli inkamytologian pääjumala, jonka uskotaan luoneen maan, taivaan, auringon, kuun ja tähdet. Rappioituneesta temppelistä on vain yksi seinämä pystyssä espanjalaisten valloittajien jäljiltä. Siitä voi kuitenkin päätellä miten valtavasta pytingistä on aikoinaan ollut kyse. Temppelin rauniot ovat vaikuttavan näköiset, vaikkakin ne on aika nopeasti kierretty läpi.

Lue lisää: Inkatemppeleitä Cuscossa ja vaellukselle valmistautumista

Cusco

Cuscon kaupunki sijaitsee 3400 metrin korkeudessa. Jos matkaohjelmaasi sopii, kannattaa totutella korkeaan ilmanalaan ensin esimerkiksi 2000-3000 metrin korkeudessa. Päänsärky, ruokahaluttomuus ja huonovointisuus ovat merkkejä siitä, että olet tullut liian nopeasti liian korkealle. Me ehdimme hyvin totutella korkeaan ilmanalaan, koska Cusco ja Inkapolkuvaellus olivat kahden viikon matkamme loppupäässä.

Cuscossa kannattaa käydä tutustumassa Pukapukaraan, joka oli aikoinaan inkojen tulli. Sacsayhuamanin linnoitus, Coricanchan temppeli ja Cuscon katedraali ovat myös näkemisen arvoisia. Cuscon keskusaukio on myös viihtyisä paikka, jossa kannattaa pyörähtää. Cuscossa sataa usein, joten sadevarusteet tulevat tarpeeseen. Jos jatkat Inkapolulle, tulet tarvitsemaan niitä myös siellä. Mekin odottelimme Pukapukarassa jonkun aikaa sateen loppumista. Nähtävyyksiä on ikävä katsella kaatosateessa.

Amazing architecture of Incas #peru #cusco #sacsayhuaman #architecture #incaculture

A post shared by Merja 🌍 (@merjan_matkassa) on

Inkapolku-vaellus

Inkapolku on yksi maailman kuuluisimmista vaelluspoluista. Neljän päivän patikointi inkojen vanhoja vaellusreittejä pitkin huipentuu Machu Picchun legendaarisille raunioille. Kun näet televisiosta ja lehdistä tutut rauniot silmiesi edessä, vaelluspolun rankimmat kohdat pyyhkiytyvät mielestäsi ja tunnet olevasi voittaja. Machu Picchulle pääsee ilman vaellustakin, mutta jos yhtään patikointikärpänen on puraissut, niin suosittelen ottamaan haasteen vastaan ja laittamaan vaelluskenkää toisen eteen. Se on todellakin sen arvoista!

Lue lisää:
Inkapolku-vaellus alkaa

Kuolleen naisen solan ylitys
Vesisadetta ja jyrkkiä kiviportaita Inkapolulla

Dare to travel on new paths 🌍#travelquotes #southamerica #peru #incatrail #trekking #path

A post shared by Merja 🌍 (@merjan_matkassa) on

Machu Picchu

Machu Picchu on Perun kuuluisin nähtävyys ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Machu Picchulle pääsee vaeltamalla reilun 40 kilometrin pituisen Inkapolkun tai juna-bussi yhdistelmällä. Menit sitten jalkaisin tai jollain kulkuneuvolla, lähde liikkeelle aikaisin aamusta. Machu Picchun vierailijamäärää on rajoitettu niin, että päivittäin sinne pääsee 2500 turistia. Alue on paljon laajempi kuin mitä kuvat antavat ymmärtää ja osa kohteista vaatii kiipeämistä jyrkkiä portaita pitkin. Paikkaa ei suositella liikuntarajoitteisille tästä syystä. Liput tulee hankkia etukäteen, koska paikan päältä niitä ei voi ostaa.

Machu Picchu on niin uskomaton, ettei sanat riitä sen kuvailemiseen. Antaa siis kuvien puhua puolestaan.

Lue lisää: Vihdoin Machu Picchulla

Instagram Travel Thursday (IGTT) on kuukausittainen blogitempaus,  jonka tarkoituksena on levittää matkailutietoutta ja matkailun ilosanomaa. Instagram Travel Thursday kampanjan järjestäjinä Suomessa toimivat Travellover jaVagabonda -blogit. Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa

 

dubrovnik_satama

Viikonloppu Dubrovnikissa

Hikikarpalot nousivat otsalle, kun nousimme tyttäreni kanssa Dubrovnikin vanhankaupungin muureille. Vaikka oli vasta aamupäivä, auringon porotuksen tunsi jo niskassa. Ohitimme miehen, joka nojaili muuriin hikeä päästään pyyhkien. Kysäisin onko kaikki kunnossa ja kun saimme vastaukseksi nyökkäyksen, jatkoimme matkaa. Kahden kilometrin mittainen muuri jyrkkine portaineen voi kesän kuumimpaan aikaan viedä mehut nopeasti. Muureilta avautuvat näkymät olivat kyllä kaiken sen vaivan arvoiset. Adrianmeri kimmelsi auringossa ja Dubrovnikin punatiilikattoiset talot suorastaan hehkuivat. Hörppäsimme vesipullosta huikat ja jatkoimme kävelyä. Muurin päältä löytyy myös baari, jos vesipullo on unohtunut matkasta.

dubrovnik

dubrovnik_vanhankaupungin_muuri

dubrovnik_vanhankaupungin_muuri

dubrovnik

dubrovnik

dubrovnik_merja

dubrovnik

Muurilla kävelyn jälkeen etsimme auringolta suojaa vanhan kaupungin kapeilta kujilta. Suuntasimme kulkumme ravintolaa kohti, koska nälkä alkoi jo kurnia ja se ei ole kiva matkakaveri. Lounaan jälkeen siirryimme muurien ulkopuolelle venesatamaan. Siellä oli hauska katsella sataman hyörinää ja ihailla upeita veneitä. Koska lämpötila alkoi olla jo +30 asteen paremmalla puolelle, hyppäsimme Lokrumin saareen menevään lauttaan. Ehkäpä saaressa olisi vilpoisempaa.

Venematka kesti noin 15 minuuttia. Lokrumiin menevä lautta oli täynnä, emmekä olleet siis ainoat, jotka halusivat nähdä tämän luonnonpuistona säilytetyn saaren. Satamassa ihmiset hajaantuivat kuka minnekin eikä ruuhkasta ollut enää tietoakaan. Olin lukenut Lokrumista jo ennen matkaa, joten ihan äkillinen päähänpisto se ei ollut.  Koska sen sijainti lähellä Dubrovnikia houkutteli, mietin että se voisi olla kiva kohde. Sen enempää en ollut saaren tarjontaa tutkinut, joten kun saarelle pääsimme, haimme ensimmäisenä sataman infopisteestä kartan. Saarelta löytyy rantojen lisäksi muun muassa vanha luostari, Royalin linnoitus, ravintoloita ja riikinkukkoja. Ensimmäinen riikinkukko tepasteli meitä vastaan heti sataman tuntumassa. Suhtauduin siihen varauksella, koska se pöyhisteli siipiään siihen malliin kun olisi halunnut kutsua meidät kaksintaisteluun. Ohitimme sen varoen ja jatkoimme matkaa. Kauniita maisemia putkahteli esiin puiden lomasta merelle päin ja emme voineet muuta kuin ihastella luonnonkaunista saarta.

lokrum_dubrovnik

dubrovnik_lokrum

loksum_dubrovnik

lokrum_dubrovnik

lokrum_kuollutmeri

Paikallinen kuollut meri löytyi oksien takaa.

lokrum_riikinkukko

Lokrumin keskeltä löytyi pieni järvi, jossa ihmisiä oli uimassa. Myöhemmin luin netistä, ettei se ollutkaan mikä tahansa järvi, vaan paikallinen kuollut meri. Hienoja rantoja ja rauhallisia poukamia saarella oli tarjota halukkaille uimareille. Meitä harmitti, kun emme olleet ottaneet uimavarusteita mukaan. Eksyimme jossain vaiheessa myös nudistirannalle. Sieltä kipaisimme äkkiä polkua pitkin pois. Pysähdyimme välillä nauttimaan virvokkeita. Riikinkukot tepastelivat pöytien ympärillä ja ne näyttivät sen verran kesyiltä, etten enää pelännyt yhteenottoa. Niille oli taidettu antaa pöydistä herkkupaloja, koska ne katselivat viereisen pöydän lautasella olevaa tarjontaa sillä silmällä. Saariretken jälkeen päätimme palata bussilla hotelliimme, joka sijaitsi  Lapadissa muutaman kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Uiminen ja altaalla löhöily alkoi tuntua houkuttelevalta päivän päätteeksi.

Seuraavana päivänä palasimme Dubrovnikin vanhaan kaupungiin. Sen muurien sisäpuolella riitti nähtävää niiden muutaman tunnin ajaksi, jotka meillä oli Dubrovnikissa jäljellä. Matkan tekoamme kuitenkin hidasti matkalaukku, jota raahasimme mukana. En tiedä olisiko sille löytynyt jostain säilytyspaikkaa, mutta emme halunneet tuhlata aikaa säilytyksen etsimiseen. Pääkatu Stradun oli kaunis ja kun sieltä poikkesi pienille sivukaduille, niin hetken kuluttua huomasi olevansa eksyksissä. Onneksi hyvien opasteiden avulla pääsimme aina takaisin pääkadulle. Vanhan kaupungin ympäristöä tutkiessa kävi mielessä, että tämäkin paikka oli 1990-luvun alussa sotatantereena. Nyt sitä ei uskoisi, koska sodan jälkiä ei näkynyt enää missään.

dubrovnik_vanhakaupunki

dubrovnik

dubrovnik_vanhakaupunki

dubrovnik

dubrovnik_linnut

Ennen lentokentälle lähtöä pistäydyimme kaupunginmuurien pääsisäänkäynnin vieressä olevassa Johanneksen linnoituksessa. Siellä suuntasimme kulkumme Dubrovnikin akvaarioon. Paikka ei ole suuri ja se oli aika nopeasti käyty läpi. Vieressä olisi ollut myös Kroatian merenkulun historiaa esittelevä merimuseo, mutta jätimme sen nyt väliin. Jäätelöhammasta kolotti sen verran, että menimme läheiseen kahvilaan nauttimaan vielä isot jätskiannokset ennen siirtymistä lentokentälle.

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Senegal – Päiväretki Fathalan luonnonpuistoon

Aamun viileä tuuli puhalsi Atlantilta ja kiedoin neuletakkia tiukemmin ympärilleni. Katsoin kadehtien vastapäätä istuvan naisen kevytuntuvatakkia. Olisinpa tajunnut ottaa omani mukaan, mutta eipä untuvatakki ollut ensimmäisesnä listalla, kun Gambiaan laukkuja pakkasin. Oranssi pallo hieman meren yläpuolella punnersi itseään koko ajan ylöspäin ja tiesin, että jo tunnin kuluttua saisin heittää neuletakin kassiin. Päivästä olisi tulossa taas kuuma.

Olimme lautalla matkalla Gambian pääkaupungista Banjulista Barraan ja sieltä jatkaisimme Senegalin puolelle. Lauttamatka kesti normaalisti puolisen tuntia, mutta tänä aamuna meillä meni pidempään. Autoimme Banjulissa rahtialusta, joka oli jumittunut laituriin laskuveden aikana ja hinasimme sen pois.

senegal_lauttamatka

barra

Kun saavuimme Barraan, alakannelta lähtivät niin autot, mopot, rekat kuin ihmisetkin kaikki yhtä aikaa siltaa pitkin pois lautalta. Tilanne näytti kaoottiselta ja sitähän se olikin. Kaksi etummaista autoa lähti yhtäaikaa, kunnes tajusivat, etteivät molemmat mahdu kapeasta ulosmenoportista. Odotimme rauhassa, että alakannen väki purkaantui ulos. Tuohon sumppuun ei tehnyt mieli mennä.

Muu retkiseurue oli ehtinyt jo pikkubussille, kun kiirehdimme paikalle. Sieltä lähdimme ajamaan kohti Senegalin rajaa. Matka kesti noin 15 minuuttia. Matkalla paikallinen opas kertoi, että lauttaliikenne on tärkeää molemmille maille, mutta siitä huolimatta lautta kulkee säännöllisen epäsäännöllisesti. Pari päivää aikaisemmin lautta ei ollut liikennöinnyt lainkaan. Hänen oli ollut pakko perua Senegalin retki, koska Gambia-joen toiselle puolelle ei pääse turvallisesti muulla kuin lautalla. Paikalliset uskalikot yrittävät myös pienemmillä veneillä, mutta joka päivä joku venekunnista kaatuu ja matkustajat joutuvat veden varaan. Joku retkiopas oli kuulemma järjestänyt omalle seurueelleen pari päivää sitten tällaisen veneen ja turistiparat olivat olleet kauhuissaan kovassa aallokossa pienessä veneessä. Meidän oppaamme ei ollut sellaiseen suostunut.

barra_gambia

barra_gambia

Kuka menee ensin?

Kun lähestyimme rajaa, opas keräsi passit ja esitti ne Gambian viranomaisille. Senegalin puolella oltiin tarkempia ja siellä piti jokaisen itse mennä passin kanssa tarkastukseen ja antaa sormenjäljet. Tämä tuntui aika byrokraattiselta, varsinkin kun tiesimme, että muutaman tunnin kuluttua palaamme Gambian puolelle ja sama rumba uudestaan. Ympärillämme parveili lapsia ja nuoria, jotka yrittivät epätoivoisesti myydä meille hedelmiä ja pähkinöitä. Osa vain kerjäsi rahaa ja ilmeisesti heille olisi kelvannut ihan mikä tahansa. Eräällä pikkupojalla oli korvan takana mustekynä ja hän oli siitä kovin ylpeä. Kotona olevan kynävaraston olisi voinut helposti lahjoittaa näille lapsille. Enemmän niistä olisi heille ollut iloa kuin minulle.

Kun rajamuodollisuudet oli hoidettu, ajoimme noin 5 kilometriä Fathalan luonnonpuistoon, joka oli matkamme päämäärä. Paikka näytti siistiltä ja hyvinhoidetulta. Luonnonpuisto on noin 6000 hehtaarin alue, jossa on alkuperäistä ja suojeltua metsää. Luonnonpuiston omistavat etelä-afrikkalaiset liikemiehet, jotka ovat tuoneet Fathalaan siellä asustelevat villieläimet. Länsi-Afrikasta on metsästetty kaikki siellä alunperin olleet villieläimet ja Fathalan tarkoituksena on palauttaa eläinkantaa takaisin.  Luonnonpuistossa on myös mahdollisuus yöpyä luksusteltoissa. Perinteisten safariajeluiden lisäksi siellä järjestetään kävelyä leijonien kanssa sekä linturetkiä. Paikallisella oppaalla oli leijonien kanssa tehtävästä kävelyretkestä oma mielipide eikä hän suositellut retkeä meille. Eipä sillä, että meillä olisi ollut siihen aikaakaan.

Fathala tarkoittaa mandingan kielellä ”älä koske!”

fathala_senegal

fathala_visitor_centre

fathala_strutsi

Pihassa tuli ensimmäisenä vastaan strutsi, joka ylväänä katseli minkälaista porukkaa safarille oli lähdössä.

Meidän ryhmälle oli varattu safariauto, jossa oli istuimet ja katos pään päällä. Näimme muita ryhmiä, joilla oli pienempi auto ja siellä seisottiin ilman katosta. Koska aurinko oli kiivennyt jo korkeuksiin ja paahtoi täydeltä terältä, olin tyytyväinen että saimme olla katoksen alla. Safarikierros kesti 1,5 tuntia. Näimme seeproja, antilooppeja, apinoita, kirahveja, erilaisia lintuja sekä sarvikuonon. Luonnonpuistossa oli aiemmin ollut myös toinen sarvikuono, mutta se oli menehtynyt. Toinen sarvikuono oli temmellyksen tuoksinassa vahingoittanut sitä ja se oli kuollut saamiinsa vammoihin. Sarvikuono näytti kieltämättä yksinäiseltä, vaikka seeprat ja pahkasiat parveilivat sen ympärillä. Sarvikuonolle oli etsitty uutta kaveria, mutta luonnonpuiston taloudellisten vaikeuksien takia, sitä ei ollut vielä hankittu.

fathala_senegal

fathala_nature

fathala_animals

fathala_kirahvi

Etsi kuvasta kirahvi. Ne maastoutuivat luontoon niin hyvin, että melkein jäivät huomaamatta.

apinaleipäpuu_senegal

Maistelimme apinaleipäpuun hedelmää.

antilooppi

fathala_sarvikuono

Metsä näytti kuivalta ja paikoitellen todella karulta. Toisaalta ei mikään ihme, kun edellisestä vesisateessa oli jo aikaa. Luonto muistutti minua Intian Ranthamboren safarista, jonka luonto oli myös hyvin kuivaa ja karua. Tuli ikävä Tansanian vehreitä safareita. Ajelun jälkeen palasimme vierailukeskukseen, jossa söimme lounaaksi pizzat. Sieltä löytyi oikein kunnon kiviuunit, jossa pizzoista tuli herkullisen rapeita. Oli jo kova nälkä ja hotkaisimme pizzan nopeasti. Kyytipojaksi joimme senegalilaista olutta, joka maksoi 4 euroa/pullo. Hinnassa oli safarialueen lisä, koska Gambian puolella olutta sai halvimmillaan jopa eurolla.

Ruokailun jälkeen ajoimme takaisin rajalle ja rajamuodollisuuksien jälkeen kaasu pohjassa lautalle. Iltapäivän lautta lähti klo 14 ja yritimme ehtiä siihen, niin säästyisimme kolmen tunnin odotukselta seuraavaan. Onneksi ehdimme. Tällä kertaa lautalla ei tarvinnut palella, vaan mielummin olisin etsiytynyt varjoon, mutta ne olivat tietysti kaikki varattuja. Kun pääsimme takaisin Banjuliin, sieltä oli kuljetus takaisin hotellille.

lautta_banjuliin

lonely_boat_senegal

banjul

banjul

Back to Banjul

Fathalan luonnonpuiston tarjoama safari on varmasti elämys niille, jotka eivät ole koskaan safarilla käyneet. Koska itse olen muitakin safareita nähnyt muun muassa Tansaniassa, ei Fathala kovin suurta vaikutusta tehnyt. Mukava retkikohde silti ja pääsi varsin näppärästi käymään Senegalin puolella. Siinä mielessä suosittelen sitä kokemuksena, mutta jos hienompia eläinsafareita janoaa, niin suosittelen Itä-Afrikkaa.

Lue lisää Gambiasta:

Kohta mennään Gambiaan
Minkälainen lomakohde on Gambia?
Ajanvietettä Gambiassa – jokiristeily ja krokotiilipuisto
Gambian aakkoset

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Gambian aakkoset

Gambian matkalta tarttui mukaan kaikenlaista nippelitietoa. Siitäpä tuli mieleen tehdä aakkospostaus, jonka ideana on kertoa joku Gambiaan liittyvä asia kullekin kirjaimelle.

A-Aurinko

Gambia on talvella aurinkovarma kohde. Se sijaitsee lähellä päiväntasaajaa ja aurinko paistaa keskipäivällä todella voimakkaasti. Kunnon auringonsuojavoiteet, aurinkolasit ja päähine mukaan, niin lomasta voi nauttia heti ensimmäisistä päivistä lähtien.

B-Banjul

Banjul on Gambian pääkaupunki ja se sijaitsee Gambia-joen suulla Atlantin rannalla. Kaupunki tunnettiin aikaisemmin nimellä Bathurst ja sen nimen se sai brittiläisen siirtomaatoimiston Henry Bathurstin mukaan. Banjul on Gambian tärkein kaupunkialue ja maan taloudellinen ja hallinnollinen keskus. Tunnetuin nähtävyys on Arch 22, joka on vuonna 1994 sotilasvallankaappauksen kunniaksi pystytetty 35-metrinen riemukaari. Kaaren alta saa ajaa vain presidentti.

gambia_appelsiinit

gambia_arch22

Arch 22 mereltä kuvattuna.

C-Cape Point

Cape Point on yksi Gambian suosituimmista rannoista. Leveä ranta palmuineen houkuttelee auringonottajia. Kun nuoriso pelaa rannalla jalkapalloa tai rantalentopalloa, pienemmistä lapsista on hauska rakentaa hiekkakakkuja rannan tuntumassa. Uimareita näkyi vähän kovan merenkäynnin vuoksi. Uimista suositellaan vain rannan suuntaisesti kovien merivirtauksien takia.

D-Dalasi

Dalasi on Gambian rahayksikkö. Sata dalasia on noin 2 euroa. Rahaa voi vaihtaa jo Suomessa, mutta onnistuu myös Banjulin lentokentällä.

E-Eläimet

Gambia-joella on mahdollisuus nähdä virtahepoja, mutta muuten eläinbongaukset rajoittuvat apinoihin, liskoihin, krokotiileihin ja lintuihin. Lintubongareille Gambia on taivas. Siellä on mahdollisuus nähdä satoja eri lintulajeja. Myös delfiinejä on nähty jokisuulla. Eläimistä kiinnostuneille suosittelen päiväretkeä Senegaliin. Siellä pääsee safarille bongaamaan muun muassa sarvikuonon sekä kirahveja.

lisko_gambia

krokotiilit

gambia_vuohet

Vuohet kävivät hotellin pihassa vierailulla.

F-Fula

Fula on yksi Gambian kahdeksasta heimosta. Jokaisella heimolla on oma kielensä ja kulttuurinsa. Fula-heimo on etnisista ryhmistä toiseksi suurin. Vuonna 2015 suunniteltiin, että vuoteen 2020 mennessä Fulasta tulisi Gambian virallinen kieli ja se syrjäyttäisi englannin. Etsin tästä uutisesta päivitettyä versiota, mutta en sellaista löytänyt. Liekö ajatus hautautunut vuosien saatossa.

G-Gambia

Tähän sopii mikäpäs muu kuin Gambia, joka on Afrikan mantereen pienin valtio. Gambia sijaitsee Länsi-Afrikassa Atlantin rannikolla päiväntasaajan yläpuolella. Maan haki virtaa Gambia-joki, joka jakaa maan kahteen osaan. Gambiasta löytyy enemmän tietoa tästä postauksesta.

H-Hintataso

Gambian hintataso on alhainen. Aterian saa noin 300-400 dalasilla (7-9 €), viinilasin parilla eurolla ja oluen hinta vaihtelee alle eurosta pariin euroon riippuen siitä nauttiiko sen hotellin baarissa vai paikallisessa ravintolassa. Tuontiviinit ovat kalliita. Paikalliset tuorepuristetut mehut ovat hyviä ja niiden hinnat vaihtelevat eurosta kahteen. Jos teet ostoksia markkinoilla, muista tinkiä.

gambia_hotellipiha

gambia_citylife

I-Ilmasto

Gambiassa on subtrooppinen ilmasto. Sadekausi kestää kesäkuusta lokakuuhun ja kuiva kausi lokakuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Ihanteellisin aika Gambian matkoille on luonnollisesti kuiva kausi. Sadekaudella tiet ovat huonossa kunnossa ja vettä voi tulvia asuntoihin sisään. Kuivalla kaudella sää on useimmiten aurinkoista ja lämpötila pysyttelee +30 asteen molemmin puolin. Atlantilta puhaltava tuuli tekee säästä viileän varsinkin aikaisin aamulla ja illalla auringonlaskun jälkeen. Jotain pitkähihaista kannattaa myös pakata laukkuun mukaan.

J-Julbrew

Paikallinen olut, joka maistui myös tällaiselle ei-niin-usein-olutta juovalle.

K-Katchikallyn krokotiilipuisto

Katchikallyn krokotiilipuistossa asustelee noin 100 krokotiilia. Erikoista puistossa on se, että krokotiilejä voi silittää. Puiston vanhin asukas on Charlie, jonka puiston työntekijät erottavat kymmenistä muista krokotiileistä. Puiston keskellä olevan lammen veden uskotaan sisältävän parantavia voimia ja perheenlisäystä toivovilla naisilla on altaalla omat rituaalinsa.

gambia_krokotiili

gambia_lentokenttä

Banjulin kansainvälisellä lentokentällä on ulkoterassi, jossa voit nautiskella virvokkeita tai syödä odotellessasi koneen lähtöä.

L-Luonnonpuistot

Gambiassa on useita luonnonpuistoja, joista suurin on Kiang West National Park. Se sijaitsee Gambia-joen eteläpäässä ja puistossa voit bongailla yli 300 lintulajia. Gambia onkin lintubongaajien paratiisi, koska monet linnut talvehtivat siellä. Voit helposti nähdä eri lintulajeja esimerkiksi jokiristeilyllä tai vaikkapa hotellin terassilla. Meidän terassilla viihtyi kuningaskalastajan näköinen lintu, joka tykkäsi varastella lounaalla ranskanperunoita. Kotona googletin, että lintu olikin abessiinian sininärhi. Olen nähnyt Nepalissa kuningaskalastajan ja muistaakseni se oli todella arka. Sillä ihmettelin tätä Gambian lajitoveria, joka tuli todella lähelle ihmistä.

M-Mandinka

Mandika on Gambian suurin heimo. Jopa 42 % gambialaisista kuuluu siihen. Vaikka etnisiä ryhmiä maasta löytyy useita, heimojen välillä ei ole riitoja. Toisten kulttuuria kunnioitetaan ja eletään sulassa sovussa.

N-Nähtävyydet

Gambian nähtävyydet eivät ole mitenkään tunnettuja enkä osannut nimetä ensimmäistäkään, kun sinne lähdin. Jos pidät markkinoista suuntaa joko Banjuliin Albert Marketin markkina-alueelle tai Serekundaan, josta löytyy myös suuri markkina-alue. Krokotiilejä pääsee silittelemään Kacikallyn krokotiilipuistossa ja Bijilo National Parkissa voit tehdä tuttavuutta apinoiden ja liskojen kanssa. Gambia-jokiristeilyllä voi hyvällä tuurilla nähdä delfiineja, virtahepoja sekä erilaisia lintuja. Senegalin puolella kannattaa käydä Fathalan luonnonpuistossa. Safariauton kyydissä voit bongata sarvikuonon, seeproja sekä kirahveja.

gambia_abessiinian_sininarhi

Abessiinian sininärhi, joka varasti lautaselta ranskalaisia

gambia_pelikaanit

O-Opetus

Gambian kouluissa opetus on ilmaista, mutta perheiden kustannettavaksi jää koulupuvut, kynät ja kirjat. Tämän vuoksi noin viidesosa lapsista ei käy koulua. Kouluihin on mahdollista päästä vierailulle ja haluttuja tuliaisia ovat kynät, kumit ja kirjat. Rahalahjoitukset luonnollisesti myös kelpaavat.

P-Pähkinät

Suurin osa gambialaisten elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Parhaiten tunnettu viljelykasvi on maapähkinä, jota viljellään niin paljon, että siitä riittää myös vientiin. Maapähkinöitä käytetään paljon myös ruoanlaitossa. Jos olet pähkinäallergikko, kannattaa ravintolassa tarkistaa, ettei niitä ole lisätty ruokaan.

Q-Quote

Hmm, tämä on hankala. Laitetaanpa tähän vaikka Gambia aiheinen lainaus eli quote: Have no fear, the gambian is here.

gambia_katukuvaa

gambia

R-Rantapummit

Rantapummit eli bumsterit ovat gambialaisia nuoria miehiä, jotka tarjoutuvat turistioppaiksi korvausta vastaan. Näihin kavereihin voit törmätä niin rannalla kuin kaduillakin. Usein he päivystävät hotellien lähellä ja lähestyvät turisteja tuttavalliseen sävyyn. Bumsterit ovat harmittomia kavereita, jotka ymmärtävät sanan ”ei” ja jättävät rauhaan. Silti moni turisti kokee heidät riesaksi. Bumsterit ovat usein kotoisin maalta köyhistä oloista ja helpon rahan toivossa tulevat sinne, missä turistit liikkuvat.

S-Serekunda

Serekunda on Gambian suurin kaupunki. Siellä järjestetään isot markkinat, joilta voi ostaa kaikkea mahdollista aina sohvista vuohiin. Serekunda on kaupunkimaisempi kuin Banjul ja sieltä löytyy ravintoloita ja kauppoja myös länsimaalaiseen makuun.

T-Tinkiminen

Tinkiminen on tärkeä osa kaupantekoa Gambiassa. Hinnoista lähtee helposti 50 % pois alkuperäisestä. Kaupan hyllyllä olevissa tuotteissakaan ei hintalappuja välttämättä ole. Läheisessä minimarketissa oli osa tuotteista merkitty hintalapuilla ja osa ei. Koin tämän ärsyttäväksi, koska monen tuotteen hintaa piti kysyä erikseen. Lentokentällä hinnat oli merkitty Englannin puntina. Se taitaa olla ikiaikainen jäänne siirtomaan ajoilta.

gambia_city

gambia_horse

U-Uskonto

Suurin osa gambialaisista on muslimeja (90%),  kristittyjä 8 % ja perinteisiä uskontoja 2 %. Vaikka Gambia on muslimimaa, ei se siellä juuri näy. Hotellimme lähellä ei ollut minareetteja, joten rukouskutsuja en kuullut kertaakaan. Muutaman kerran meiltä kysyttiin kadulla olemmeko kristittyjä, mutta silläkään ei tainnut olla sen suurempaa tarkoitusta. Se oli yksi kysymys mistä maasta tulet ja mikä nimesi on -kysymysten joukossa.

V-Valuutanvaihto

Rahaa voi vaihtaa lentokentän ja hotellien lisäksi rahanvaihtopisteissä, joita löytyy helposti kaupungilta. Niissä on myös parempi kurssi kuin esimerkiksi hotellissa. Hotellimme lähellä Cape Pointissa oli Mr.Fixit, jota suositeltiin rahanvaihtoon hyvän kurssin takia. Osa seteleistä on todella huonokuntoisia; repeytyneitä ja likaisia. Rahaa vaihdettaessa kannattaa olla tarkkana, että saat oikean summan takaisin. Minulle annettiin yhdessä rahanvaihtopisteessä tukku rahaa käteen enkä tiennyt paljonko siinä pitäisi olla, koska tiskin takana ollut nainen ei sanonut sanaakaan. Oikea summa siinä oli, kun vertasin mitä olin edellisessä vaihdossa saanut. Muista, ettet koskaan vaihda rahaa kadulla, koska siellä sinua huijataan.

W-Wassut

Wassun kivikehät on pystytetty 500-1000 -luvulla. Tarkempaa tietoa pystyttäjistä ei ole, mutta lähes 30 000 kivisen paaden on epäilty olevan hautapaikkoja. Youtubesta löytyy video, josta saa hyvän käsityksen kivikehistä.

gambia_markkinoille

Paikallisilla markkinoilla

gambia_mausteet

X-Xema Sabini

Seuraavaksi lintutietoutta: Xema Sabini eli tiiralokki on yksi Gambiassa talvehtivista linnuista. Xema sabini on lajin vanha latinankielinen nimi. Nykyinen on Larus Sabini.

Y-Yahya Jammeh

Yahua Jammeh on Gambian entinen presidentti. Adama Barrow voitti hänet joulukuussa 2016 pidetyissä vaaleissa. Jammeh hallitsi Gambiaa kovin ottein vuodesta 1994 lähtien. Vallanvaihto ei sujunut suotuisissa merkeissä, koska Jammeh ei aluksi suostunut luopumaan vallasta. Maahan julistettiin poikkeustila ja turistit evakuoitiin maasta. Lopulta pattitilanne laukesi ja Barrow pääsi palaamaan takaisin kotimaahansa Senegalissa viettämänsä kriisiajan jälkeen. Kun kysyin krokotiilipuistossa oppaanamme olleelta kaverilta mitä hän piti uudesta presidentistä, hän hymyili ja totesi olevansa tyytyväinen. Tyytymättömyyttäkin on ollut. Moni odotti asioiden paranevan saman tien kun uusi presidentti astuu virkaansa.

Z-Zikavirus

Gambia kuuluu alueeseen, jossa on tavattu zikaviirusta. Raskaana olevia naisia kehoitetaan välttämään Gambiaan matkustamista. Virus leviää hyttysten välityksellä, joten on syytä suojautua pistoilta vaatuksella ja karkotteilla. Zikavirus tarkoittaa suurimmalle osalle ihmisistä lievää infektiota, eivätkä kaikki saa edes oireita. Lisätietoja löytyy THL:n sivulta.

Ä-Äiti

Äidille tulee lähetettyä joka matkalta kortti, mutta nyt täytyy myöntää, että Gambiasta ei ole postia luvassa. Anteeksi äiti, kun en saanut aikaiseksi ostaa postikorttia ja -merkkiä. Yritän parhaani ensi kerralla <3

Ö-Ötökät

Gambiassa on hyttysten lisäksi kaikenlaisia ötököitä, mutta me emme niitä reissun aikana nähneet. Hotellihuone oli siisti eikä siellä ollut kutsumattomia vieraita. Pihalla näin jonkun isoa koppakuoriaista muistuttavan ötökän, johon en halunnut lähempää tuttavuutta tehdä. Liskoja oli paljon, mutta ne ovat mielestäni kivoja enkä laske niitä ötököiksi. Hyttyset lähtevät liikkeelle iltaisin. Silloin kannattaa varustautua pitkähihaisella ja -lahkeisella sekä käyttää karkotteita.

Lisää Gambia aiheisia juttuja:

Kohta mennään Gambiaan
Minkälainen lomakohde on Gambia?
Ajanvietettä Gambiassa – jokiristeily ja krokotiilipuisto

leirielamaa_kilimanjaro

Kohtaamisia ja oivalluksia matkoillani

Yksi matkustamisen hienoista puolista on kohtaamiset maailmalla. Ne voivat olla hyvät huomenet samaan hissiin tulevan tuntemattoman kanssa, kuulumisten vaihtamiset aamupalalla tarjoilijan kanssa tai rupatteluhetket ravintolassa naapuripöydän seurueen kanssa. Aina ei tarvita edes sanoja, vaan teot puhuvat puolestaan.

Olen tehnyt useamman vuorivaellusmatkan ja näillä matkoilla ei selviydytä ilman paikallisia apuvoimia. Kilimanjarolla, Afrikassa isona apuna oli kantaja nimeltä Alfred. Hän tuli esittäytymään minulle ensimmäisenä iltana, kun saavuimme leiriin. Hän näytti mistä löydän telttani ja kertoi huolehtivansa siitä sekä tavaroistani, jotta itse pääsen keskittymään vaeltamiseen. Hänen ystävällinen ilmeensä kertoi, että tämä kaveri tekee mitä lupaa. Alfredin tehtävänä ei ollut pelkästään huolehtia minun tavaroistani, vaan hän auttoi myös ruokatarjoiluissa. Joka aamu hän tuli telttani ovelle huhuilemaan hyvät huomenet ja tarjoilemaan teetä. Vaikka en kotioloissa ole teen ystävä, unihiekat silmissä ja hieman viluissani, tee maistui todella hyvälle.

Kantajien työ on raskasta, mutta se on myös haluttua hommaa hyvän palkan vuoksi. Kiipeilysesongin aikana kantajat puurtavat asiakkaiden ja leirin tavaroita kantaen ja keräävät rahaa säästöön perheelleen. Kun sesonki on ohi, he palaavat kotiin maanviljelyksien tai muiden askareiden pariin. Meidän unelmamme vuoren huiputuksesta ei onnistuisi ilman näitä kavereita ja meidän haaveidemme vuoksi heillä riittää töitä.

kilimanjaro

Ensimmäinen aamu leirissä

leirielamaa_kilimanjaro

happy_guides_kilimanjaro

Iloiset oppaamme ja Alfred oikeassa reunassa. Juhlimme seurueemme jäsenen 30-vuotissynttäreitä.

Kilimanjaron vaelluksella koin pahimmat hetkeni viimeisenä vaelluspäivänä ennen huiputusyritystä. Ylitimme satula-alueen ja reitti tuntui todella pitkältä. Päänsärky oli vaivannut jo edellisinä päivinä, mutta ylävuoristossa särky paheni niin, että aloin jo henkisesti valmistautua siihen, etten pääse huipulle. Kun vihdoin ja viimein pääsimme School Hutiin (4750 m), oli Alfred siellä jo vastassa. Kantajat lähtevät matkaan ennen meitä tai viimeistään heti meidän jälkeemme. Heidän vauhtinsa on kuitenkin paljon nopeampi, koska he ovat tottuneet kulkemaan vuoristossa. He laittavat leirin pystyyn ja odottelevat milloin me kömmimme paikalle. Olin School Hutin leirissä niin poikki, että jaksanut ottaa edes reppua pois selästä. Alfred huolehti minusta kuin pienestä lapsesta. Hän harjasi vaatteeni pölystä, otti repun pois, avasi teltan vetoketjut että pääsin köllähtämään teltan lattialle. Hän kysyi haluaisinko teetä vai jaksanko hetken kuluttua tulla messitelttaan ottamaan välipalaa. Halusin vain levätä hetken.

Kun vihdoin pääsin messitelttaan ja Alfred kiikutti teetä nenän eteen, tapahtui ihme. Päänsärky katosi. Koska myös happisaturaatiolukemat olivat hyvät, sain luvan jatkaa yöllä huipulle. Päänsärky pysyi ihmeeksi poissa myös yöllä ja niin pääsin yhdessä kolmen muun ryhmämme jäsenen kanssa huipulle aamulla klo 7.15. Yö ei ollut helppo ja olimme kaikki todella väsyneitä. Meillä oli huiputuksen jälkeen vielä pitkä matka edessä seuraavaan leiriin. Ensin vuoren rinnettä alas ja sen jälkeen matka jatkui Horombo Hutille (3719 m). Alfred ja kumppanit olivat siellä vastassa ja onnitteluja sateli niin oman ryhmän jäseniltä kuin kantajiltakin. Vielä yksi yö teltassa ja sitten pääsisimme hotelliin ennen safarille lähtöä. Viimeisenä aamuna meillä oli läksiäisseremoniat kantajien ja oppaiden kanssa. Osa oppaista tulisi kanssamme Marangun portille asti, mutta kantajia emme tämän jälkeen enää näkisi. Kilimanjaro-laulut raikuivat ja ilmassa oli niin iloa kuin haikeuttakin. Kantajat palaisivat kotiin ennen seuraavan ryhmän tuloa ja me jatkaisimme reissua eteenpäin.

auringonnousu_kilimanjaro

Auringonnousu Kilin rinteellä

kilimanjaro

Alfred ja minä viimeisenä aamuna. Kasvoni ovat turvoksissa huiputusyön jäljiltä.

Päämäärä ei ole tärkeintä vaan itse matka

Mitä opin tältä reissulta? Päämäärä ei ole tärkeintä vaan itse matka. Pidin vielä matkan aikana tärkeimpänä sitä, että pääsen huipulle. Millään muulla ei ollut väliä. Jos en olisi päässyt, olisin ollut todella pettynyt. Matkan jälkeen ymmärsin, ettei Kilimanjaron valloitus ollutkaan reissun tärkeintä antia, vaan matka kokonaisuudessaan. Tutustuin siellä uusiin Alfredin kaltaisiin ihmisiin, jotka jaksoivat auttaa ja kannustaa niin hyvinä kuin heikkoinakin hetkinä.

Jos sinä haaveilet Kilimanjaron valloituksesta, niin mene ja valloita se. Yksin sinun ei tarvitse sitä tehdä, koska Alfred ja kumppanit pitävät huolen, että saat onnistuneen matkakokemuksen joka tapauksessa.

Lue lisää Kilimanjaron matkasta:

Tietokatkoksia Tansaniassa
Päänsärkyä ja tähtiä Kilimanjarolla
Pole pole – hitaasti kohti Kilimanjaroa
Afrikan katolla