Siiven oikeassa reunassa näkyy Mount Everest

Vuoristolento Mount Everestille

Jos et omista paksua lompakkoa, liutaa sponsoreita tai Veikka Gustafssonin kiipeilytaitoja tuskin kiipeät koskaan Mount Everestille. Mutta eipä hätää, maailman korkeimman vuoren voi nähdä läheltä myös vuoristolennolla. Luulen, etten itse ainakaan koskaan tuon lähemmäksi Everestiä tule pääsemään.

Nepalin matkalla meillä oli mahdollisuus päästä tälle vuoristolennolle ja minun ei tarvinnut montaa sekunttia miettiä kun retkeä meille ehdotettiin. Retki ei kuulunut matkan hintaan, mutta koska vuorilla ei ollut rahaa mennyt juuri mihinkään, maksoin siitä mielelläni ylimääräistä. En ole laittanut hintaa ylös, mutta muistaakseni se oli jotain 100-150 dollarin välillä.  Minun lisäkseni myös Anneli ja Paula meidän ryhmästä innostuivat lähtemään mukaan.

mount_everest

Mount Everest 8848 m

everestin_vuoristolento

Meidät haettiin hotellilta seitsemän aikaan aamulla ja menimme siitä suoraan lentokentälle. Lento oli myöhässä eikä kukaan tiennyt mihin aikaan se pääsisi lähtemään. Sää oli pilvinen ja sumuinen, joten sen vuoksi koneet eivät lentäneet. Vuorilla sää muuttuu nopeasti ja lentokentät saattavat olla useita päiviä kiinni huonon sään vuoksi. Meitä tietysti jännitti ehdimmekö lennolle ollenkaan. Meidän piti olla lounasaikaan takaisin hotellilla ja iltapäivällä lähtisimme vielä kohti Delhiä. Viereisellä penkillä istui ryhmä italialaisia ja heidän matkanjohtajansa kävi kuumana, kun lennon lähtöajasta ei ollut tietoa. Heillä oli paluu vielä samana päivänä kotiin ja nainen mesosi lentokentän työntekijälle, etteivät he ole nähneet Nepalin matkallaan vielä yhtään vuorta, vaikka ovat siellä viikon ajan kiertäneet. Tämä olisi heille ainoa mahdollisuus. Ihmettelin kovasti minkälainen matkaohjelma italialaisilla oli ollut, jos he eivät olleet onnistuneet yhtään vuorta näkemään. Luultavasti olivat pyörineet Kathmandun liepeillä. Siellä ei lumihuippuja näkynyt.

Mekin olimme jo lähdössä pois, kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Paula soitti paikallisoppaalle ja pyysi kyytiä hotellille. Opas käski meitä kuitenkin ottamaan rauhallisesti ja odottamaan vielä hetken, koska lento lähtisi pian. Niinhän siinä kävikin, että lento lähti 15 minuutin kuluttua ja aivan viime hetkellä meidän aikataulua ajatellen. Lensimme 19-paikkaisella Buddha Airin koneella. Kone tuli täyteen, mutta italialaisia ei näkynyt. En tiedä pääsivätkö he koskaan lennolle näkemään vuoria. Koneessa oli käytävän molemmin puolin yhdet penkit. Pian nousun jälkeen ensimmäiset vuoret tulivat näkyviin.  Lentoemäntä jakoi meille esitteet, jossa vuorijonot näkyivät ja hän kiersi kertomassa mikä huippu milloinkin oli näkyvissä. Jokainen pääsi vuorollaan myös koneen ohjaamoon, koska sen isoista ikkunoista oli kaikista parhaimmat näköalat lumihuipuille.

buddha_air_ticket

buddha_air_vuoristolento

vuoristolento_everestille

vuoristolento_everestille

Olimme todella innoissamme ja valokuvasimme ahkerasti vuortenhuippuja. Kun tuli minun vuoroni päästä ohjaamoon, Mount Everest näyttäytyi koko komeudessaan edessämme. Minulla oli sekä videokamera että tavallinen kamera käsissä, ja häkellyin niin paljon näkemästäni, etten tiennyt millä olisin kuvannut. Toinen koneen ohjaajista tuli hätiin ja otti videokamerani kuvaten edessämme avautuvia näkymiä. Täytyy myöntää, että melkein tippa tuli linssiin, kun Everest oli siinä edessämme. Siinä se seisoi niin lähellä, mutta samalla niin kaukana.  Everestin kohdalla kone kääntyi takaisin samaa reittiä ja yhteensä lentomme kesti tunnin verran.

vuoristolento_everestille

Siiven oikeassa reunassa näkyy Mount Everest

Siiven oikeassa reunassa näkyy Mount Everest

Tämä lento oli yksi elämäni parhaimpia. En unohda koskaan sitä näkymää ohjaamon ikkunasta. Videokin taitaa olla vielä tallessa jossain, ehkä pitäisi kaivaa se esiin ja fiilistellä tunnelmia.

Vinkki: TV Kutosella esitetään keskiviikkoisin klo 19 ja uusinta sunnuntaisin puolen päivän jälkeen ohjelmaa ”Everestin huipulle” Siinä seurataan kiipeilyryhmän yritystä päästä ohjelman nimen mukaisesti maailman korkeimman vuoren huipulle. Toinen tuotantokausi alkoi keskiviikkona ja hyvin pääsee vielä mukaan, jos tällaiset ohjelmat kiinnostavat. Ohjelmasarja on ollut aikaisemmin katsottavissa Netflixin kautta.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

kathmandu_traffic

Ihanan kamala Kathmandu

Vastaantulevassa veneessä miehet alkoivat valokuvata meitä, kun veneemme lipui ohi. Tältäkö julkkiksista tuntui? Olimme Pokharassa Phewajärvellä veneretkellä ja paikallisten mielestä olimme niin eksoottisia, että meistä piti ottaa valokuvia. Edellisenä päivänä olimme palanneet takaisin Pokharaan viiden päivän Poon Hill vaellukselta ja tänään matka jatkuisi vielä Kathmanduun. Veneretki oli mukavan leppoisaa vaihtelua edellisten päivien jälkeen ja järveltä avautui komeat maisemat lumihuippuisille vuorille. Vierailimme myös järven keskellä olevalla saarella, jossa oli hindutemppeli Taal Barahi. Temppeli on myös paikallisten suosiossa ja varsinkin lauantaisin siellä on kovin ruuhkaista. Me olimme liikkeellä sunnuntaina, mutta väkeä siellä riitti silloinkin.

Pokharan katukuvaa

Pokharan katukuvaa

pokhara

phewajarvi

phewajarvi

phewa_lake

phewa_lake

phewa_lake

phewa_lake

Iltapäivällä lensimme Kathmanduun. Kone oli taas pieni Buddha Airin kone ja sieltä oli ilmastointi rikki. Oli kuuma ja pomppuinen lento, joka ei onneksi kestänyt puolta tuntia kauempaa. Perillä jatkoimme suoraan kaupunkikierrokselle. Ensin menimme Swayambunathin tiibetinbuddhalaiseen stupaan, jonka newarit – Kathmandunlaakson asukkaat – perustivat aikoinaan laakson keskellä olevalle kukkulalle. Sieltä oli hienot näköalat kaupungin ylle. Tuhannet rukousliput liehuivat tuulessa ja melkein kuuli om ma ne pad me um -rukouksen kiirivän ylös tuulen mukana. Stupa tunnetaan toiselta nimeltä apinatemppelinä, koska siellä telmii lukuisia makaki-apinoita.

Kathmandun katukuvaa

Kathmandun katukuvaa

kathmandu

monkey

Swayambunath_stupa

Kultainen buddha

Kultainen buddha

Swayambunath_stupa

Swayambunath_stupa

Temppeliltä jatkoimme matkaa Durbarin aukiolle ja siellä kävimme katsomassa lapsijumala Kumarin palatsia. Neitsytjumalatar Kumari on maan päällä asuva maaäidin sijainen. Hän näyttäytyy palatsin ikkunasta muutaman kerran päivässä. Paras aika nähdä hänet on noin kymmenen aikaan aamupäivällä. Kumari ei saa sanoa mitään tavallisille kuolevaisille, hän korkeintaan hymyilee ja vilkuttaa. Kumarin valta ulottuu aina tytön ensimmäisiin kuukautisiin saakka, jolloin hänen tilalleen valitaan salaisin menoin uusi noin 3-4-vuotias pikkutyttö. Uskotaan, että hänen suonissaan virtaa veren sijasta maitoa ja jos Kumari saa vaikkapa verta vuotavan haavan, hän menettää valtansa, jumalattaren veri kun ei ole punaista.  Vallanvaihdon jälkeen tytön pitää opetella elämään tavallista elämää. Hän ei ole enää kuuluisa eikä kukaan tule katsomaan häntä kodin ikkunan taakse. Täytyy opetella tavallisia asioita kuten siivoamista. Vanhan uskomuksen mukaan Kumari ei voinut perustaa perhettä, koska hänen kanssaan naimisiin menevän miehen uskottiin kuolevan ennenaikaisesti. Onneksi Kumarit ovat tästä uskomuksesta huolimatta löytäneet miehen rinnalleen ja ovat menneet naimisiin. Oppaan tarinat kuulostivat meidän länsimaisten korviin aika rankoilta ja oli jotenkin vaikea ymmärtää tällaistä jumalatar myyttiä. Äitinä tuntui myös pahalta, että omasta lapsesta olisi tullut Kumari ja hänet olisi viety kotoa palatsiin asumaan. Kumarien äideille se on tosin tainnut olla kunnia-asia.

Kathmandu

Durbarin aukio

Durbarin aukio

Kumarin palatsi. Ikkunassa ei näkynyt ketään.

Kumarin palatsi. Ikkunassa ei näkynyt ketään.

kathmandu_traffic

Kathmandun keskusta-alue oli täynnä elämää. Siellä menivät niin autot, mopot, ihmiset valtavine kantamuksiineen, eläimet – kaikki mahdolliset – sikin sokin pitkin katuja. Meteli oli tietysti sen mukaista. Katulapset juoksivat perässä kerjäämässä ja kaupustelijat olivat hihassa kiinni yrittäen myydä jotain. Hälinän keskeltä oli ihanaa päästä Shangri-La hotellin rauhaan.

Illalliselle menimme bussilla, koska ravintola oli 20 minuutin ajomatkan päässä. Ravintolassa oli vain matalia pöytiä ja niiden ääressä oli korituoleja. Kun istuimme pöytään, tuntui kun olisimme istuneet lattialla. Söimme paikallista ruokaa ja ruokailun lomassa katsoimme musiikki- ja tanssiesityksiä, jotka edustivat erilaisia tansseja ympäri Nepalia. Oli hauskaa nauttia illallista hieman erilaisessa ympäristössä. Hotelliin päästyämme, piti pakata jo valmiiksi tavaroita, koska aamulla oli aikainen herätys Mount Everestin vuoristolennolle. Sen jälkeen sanoisimme Nepalille hyvästit ja palaisimme Delhiin. Mutta siitä lisää tuonnempana – pysykää kanavalla!

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Nepal

Viimeiset vaelluspäivät Nepalissa

Jalat alkoivat tuntua melko tukkoisilta kolmannen vaelluspäivän alkaessa Nepalissa. Edellisenä päivänä olimme kiivenneet Poon Hillille katsomaan auringonnousua ja sen jälkeen oli reitti jatkunut nousuvoittoisena, joten eipä ihme, että kokemattoman vaeltajan reidet valittivat. Vielä oli kaksi vaelluspäivää jäljellä ja kyllähän ne jalatkin siitä vertyivät pikku hiljaa.

Alkumatka meni satumetsän siimeksessä. Puut olivat isoja ja sammaleen sekä naavan peitossa. Ylhäällä puiden latvoissa hyppeli apinoita, joita en olisi huomannut ilman opasta. Sitä keskittyi tuijottamaan eteensä, koska kivikkoisilla poluilla ei halunnut kompastua ja taittaa nilkkaansa. Jos halusi katsoa maisemia tai ottaa valokuvia, piti pysähtyä. Tämä oli niitä ensimmäisiä vuorella liikkumiseen liittyviä sääntöjä, joita opas meille opetti.

Nepal

Satumetsän siimeksessä

Satumetsän siimeksessä

Nepal

Metsäosuuden jälkeen upeat vuoret tulivat taas esiin.

Metsäosuuden jälkeen upeat vuoret tulivat taas esiin.

Jos edellisinä päivinä reitti oli ollut nousujohteista, tänään menimme alaspäin. Voisi kuvitella, että se on helpompaa, mutta voin kertoa, ettei ole. Minulla ainakin laskeutuminen kävi enemmän jalkoihin kuin nouseminen. Maasto oli myös haastavaa ja kieli keskellä suuta piti asetella jalkoja erikokoisille ja -muotoisille kiville. Tuskan hikeä pyyhittiin otsalta monta kertaa. Lopulta olimme solan pohjalla. Sieltä matka jatkui – yllätys, yllätys – ylöspäin. Sitähän se vuoristossa vaeltaminen on, ensin mennään ylös, sitten alas, kunnes taas noustaan ylös.

Nousuosuuden jälkeen saavuimme harjanteella sijaitsevaan Ghandrungin kylään (1951 m). Kylää asuttaa gurung-kansa, joiden viljelemiä riisipeltoja voi nähdä kylän ylä- ja alapuolella. Ghandrung tuntui myös isommalta kylältä kuin aikaisemmat. Terassiviljelmien lisäksi se tunnetaan liuskekivikattoisista taloista. Majoituimme alppitaloa muistuttavaan majataloon, jonka jokaisesta huoneesta löytyi oma kylpyhuone. Jes, voi tätä ilon päivää! Oma kylppäri tuntui tässä vaiheessa vaellusta todella hyvältä. Ei tarvinnut käytävällä jonotella yhteisiin vessoihin ja suihkuihin, joiden siisteystaso oli sitä sun tätä.

Nepal

Nepal

Alppitalo keskellä Nepalia

Alppitalo keskellä Nepalia

Nepal

Nepal

Päivän vaellusosuus oli lyhyt ja söimme lounaan majatalossa, kunhan olimme ensin vieneet tavarat huoneisiin. Ruoan jälkeen teimme pienen kävelykierroksen kylällä. Kävimme tutustumassa tiibettiläiseen rukoushuoneeseen sekä gurung-museoon. Aurinko paistoi lämpimästi ja kyläretken jälkeen hengailimme ulkona. Iltapuuhat toistivat jo tuttua kaavaa; suihku, illallinen ja nukkumaan.

Nepal

Nepal
Nepal

Gurung museo

Viimeisen vaelluspäivän aamuna oli taas aikainen herätys, kun nousimme katolle katsomaan auringonnousua. Kunnolla se ei ehtinyt nousta, kun meidän piti mennä aamiaiselle ja seitsemän jälkeen oli oltava jo reput selässä menossa. Ensimmäiset kaksi tuntia laskeuduimme alaspäin noin 4000 kiviporrasta. Älkää huolestuko, en laskenut niitä itse, vaan näin meille kerrottiin. Polvi tuntui aluksi kipeältä, mutta kun portaita oli jonkun aikaa tultu alaspäin, kivutkin hävisivät kropan lämmetessä.

Sunrise in Nepal

Sunrise in Nepal

Nepal

Osa niistä 4000 portaasta..

Osa niistä 4000 portaasta..

Nepal

Nepal

Paikallinen "tiskikone"

Paikallinen ”tiskikone”

Maisemia piti välillä pysähtyä katselemaan, sitä vartenhan sinne oli tultu. Kauniit terassiviljelmät jatkuivat pitkälle kylän alapuolelle. Ghandrungin jäädessä taakse, muita pieniä kyliä tuli eteen ja vuoret seurasivat kulkuamme. Pian lumihuiput hävisivät näkyvistä ja tuli hieman haikea olo. Seuraavat kaksi tuntia olivatkin sitten jo helpompaa maastoprofiilin suhteen, koska vihdoin alkoi tasainen osuus. Sen sijaan aurinko porotti siihen malliin, että alkoi olla tukahduttavan kuuma. Lämpötila kipusi n. 38 asteeseen eikä olisi jaksanut kävellä enää askeltakaan. Sitkeys palkittiin ja lopulta saavuimme Naya Puliin, josta olimme muutama päivä sitten lähteneet.

Nepal

Naya Pulissa meitä odotti pikkubussi, joka vei meidät 1,5 tunnin päässä sijaitsevaan Pokharaan. Yöpyisimme siellä Trek-o-tel -hotellissa ja seuraavalle päivälle oli ohjelmassa muun muassa veneretki Phewajärvelle. Puhelimessa oli vihdoin kenttää ja katsoin kotiväeltä tulleet kuulumiset. Olimme laittaneet juuri ennen matkaani omakotitalon myyntiin, koska meitä odotti muutto toiselle paikkakunnalle. Mies oli sopinut kiinteistövälittäjän kanssa talon ensimmäisestä näytöstä, joka olisi parin päivän päästä. Jännitti miten siellä käy. Meidänkään seikkailu ei ollut vielä lopussa, vaan kaikenlaista oli vielä edessä…

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Nepal

Auringonnousu Poon Hillillä

Toinen vaelluspäivämme Nepalissa alkoi kello kuuden herätyksellä ja seitsemän jälkeen olimme jo reput selässä matkalla eteenpäin. Aurinko paistoi ja eilisestä sateesta ei ollut tietoakaan. Aamupäivän nousimme kuuluisia Ullerin portaita jyrkästi ylös. Pidimme paljon huilaustaukoja ja vettä kului. Näimme myös pilkahduksen Annapurna Southista, joka ylväänä seisoi sinistä taivasta vasten. En voinut uskoa, että olin oikeasti Himalajalla maailman korkeimpien vuorien ympäröimänä. Piti välillä nipistellä itseään, olenko todella tässä vai näänkö unta. Onneksi se ei ollut unta.

Aamuvalmistelut menossa

Aamuvalmistelut menossa

Tirkhedhunga

Annapurna South kurkistaa toisen vuoren takaa

Annapurna South kurkistaa toisen vuoren takaa

Nepal

Nepal

Kapeilla poluilla annettiin tietä kantajille ja muille vaeltajille

Kapeilla poluilla annettiin tietä kantajille ja muille vaeltajille

Nepal

Lounasta söimme Banthatin kylässä (2250 m) ja sieltä matka jatkui kohti seuraavaa etappia; Ghorepania (2775 m). Maisemat olivat todella kauniit, kun vaelsimme halki alppiruusumetsiköiden. Näimme myös vesiputouksia sekä tammimetsää. Iltapäivällä saavuimme Ghorepanin kylään, jossa yöpyisimme seuraavan yön. Kylä on tunnettu sinikattoisista majataloista ja yhteen sellaiseen mekin majoitumme. Huoneen ikkunasta oli upea näköala vuorille sekä alppiruusupuihin. Muuten huone oli pieni ja siellä oli kylmä eikä ollut sähköä.

Nepal

Nepal

Pyykin kuivatusta nepalilaisittain

Pyykin kuivatusta nepalilaisittain

 

Ghorepanin kylä

Ghorepanin kylä

 

Meidän huone. Toisella seinällä samanlainen sänky. Kyllä täällä yksi yö menee..

Meidän huone. Toisella seinällä samanlainen sänky. Kyllä täällä yksi yö menee..

Majataloissa yöpyessä on mahdollisuus päästä suihkuun, joka puuttuu useilta telttavaelluksilta. Edellisessä majoituspaikassa oli tarjolla vain kylmää vettä, mutta Ghorepanissa vesi oli sentäs jo haaleaa. Peseytyminen kävi nopeasti, koska vettä piti riittää muillekin ja suihkuja oli rajoitetusti. Enpä kyllä kotonakaan jää asumaan suihkun alle, mutta tuolla pesut piti tehdä normaalia vauhdikkaammin. Hihkuimme innosta, kun huomasimme, että majatalossa oli länsimaiset vessat eikä reikää lattiassa, joka oli hyvin yleistä Nepalissa. Pienistä asioista sitä innostuu näillä reissuilla:)

Kun hiet olivat pois pinnasta, menimme kylään kävelemään. Aurinko oli mennyt pilveen ja sää tuntui tosi kylmältä. Piipahdimme paikalliseen leipomoon ja ostimme sieltä pullat. Toiset pullat otimme mukaan aamua varten. Meillä olisi seuraavana aamuna aikainen herätys Poon Hillille ja aamiaista saisimme vasta Poon Hillin huiputuksen jälkeen. Leipomosta kävelimme takaisin majatalon liepeille ja menimme ”Dining Roomiin” lämmittelemään. Siellä oli takka ja huone toimi ruokalana kylässä asuville ryhmille.

Yö tuli nukuttua todella huonosti. Seinät olivat ohuet ja viereisestä huoneesta kuului kuorsaus läpi yön. Korvatulpatkaan eivät suurta apua tuoneet. Heräsimme ennen viittä ja taskulampun valossa pukeuduimme ja otimme reppuun evästä ja vettä mukaan. Tarkoituksena oli kiivetä Poon Hillille (3193 m) katsomaan auringonnousua. Tiesin, että olisi pitänyt syödä jotain ennen lähtöä, mutta mikään ei maistuinut – ei edes eilen leipomosta ostettu pulla.

Kylästä oli 400 metrin nousu Poon Hillille, joka kuulostaa lyhyeltä matkalta, mutta tuntui pitkältä ja rankalta. Liekö johtunut aikaisesta aamusta vai energian puutteesta. Otsalampun valossa lähdimme matkaan, mutta aika pian saimme ne sammuttaa, kun aamu alkoi sarastaa. Ehdimme huipulle parahiksi näkemään auringon säteiden kipuamisen ylös taivaalle. Paikalla oli noin 200-300 muutakin turrea ja varsinkin aasialaiset pitivät aikamoista mekkalaa auringonnoustessa. Näköalat olivat upeat. Pohjoisessa näkyi Dhaulagir (8167 m), Annapurna I (8091 m) ja idässä Annapurna South (7219 m). Valokuvia tuli räpsittyä kymmenittäin.

Auringonnousu Poon Hillillä. Vasemmalla Machhapuchhare (6997 m)

Aamu alkaa sarastaa. Vasemmalla Machhapuchhare (6997 m)

Auringonnousu Poon Hillillä

Merja kiipeämässä Poon Hillille

Poon Hill

Annapurna South

Annapurna South

 

Dhaulagiri auringon ensisäteissä

Dhaulagiri auringon ensisäteissä

Dhaulagiri

Dhaulagiri

Näkemiin Poon Hill

Näkemiin Poon Hill

Huiputuksen jälkeen kävelimme takaisin kylään aamiaiselle. Minulle ei ruoka maistunut vieläkään, oli tainnut vuoristotaudin oireet iskeä. Päätäkin särki. Väkisin yritin jotain saada alas. Aamupalan jälkeen pakkasimme loput tavarat kasaan ja lähdimme eteenpäin kohti Tadapania. Reitti nousi aluksi jyrkästi takaisin 3000 m. Kävely tuntui nyt helpommalta kuin aikaisin aamulla. Maisemia ei voi kehua kylliksi; lumihuippuiset vuoret ja alppiruusumetsiköt loivat hienon kontrastin sinistä taivasta vasten.

Poon Hill vaellus

Nepal

Ennen lounasta kävelimme kuivuneen joen uomaa pitkin. Lounas nautittiin korkean seinämän vieressä olevalla majapaikalla. Lounaaksi tarjottiin valkosipulikeittoa, joka ei minulle maistunut, mutta keiton lisukkeena oleva leipä sen sijaan kyllä. Keiton lisäksi oli tarjolla spagettia ja ranskalaisia – mielenkiintoinen yhdistelmä. Koska oli aprillipäivä eli 1.4. opas huijasi meitä lounaan jälkeen kertomalla, että Tadapaniin olisi vielä kolmen tunnin matka. Todellisuudessa sinne kesti noin tunnin. Lounaan jälkeen lähdimme kapeaa polkua pitkin, joka myötäili jyrkkää rinnettä. Sitä seurasi jyrkkä nousu ja siellä Tadapanin kylä (2540 m) jo häämötti.

Nepal

Nepal

Nepal

Vielä vähän ja kohta ollaan perillä

Vielä vähän ja kohta ollaan perillä

Tadapan

Tadapanin kylä

Tadapanin kylä

Olimme kylässä hyvissä ajoin. Kello oli vasta kolme ja ehdimme käydä suihkussa ennenkuin muut ryhmät ryntäsivät paikalle. Ajoissa kannatti olla senkin vuoksi, ettei jäänyt ilman huonetta. Meidän ryhmästä yleensä joku kantajista lähti jo aamulla varaamaan meille huoneita seuraavasta kylästä, koska olisi ikävää todeta väsyksissä, että pitäisikin jatkaa vielä pari tuntia seuraavaan kohteeseen. Eikä se pari tuntia aina edes riittäisi. Kylän torilla myytiin erilaisia käsitöitä ja mekin hullaannuimme ostamaan huiveja ja shaaleja. Illalliseksi tarjottiin pizzaa ja se maistui, nam!

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Samarian rotko

Instagram Travel Thursday: Päivävaellus Samarian rotkossa

Olimme vuonna 2006 ystäväperheen kanssa Kreetalla lomailemassa. Olin jo ennen reissuun lähtöä katsellut retkitarjontaa ja huomioni kiinnittyi Samarian Rotkolle tehtävään päiväretkeen. Se kuulosti juuri sopivan erilaiselta tekemiseltä rantalomakohteeseen. Ystäväperheen mies oli myös kiinnostunut retkestä, mutta ei sitten lopulta lähtenytkään mukaan jalkavaivojen takia. Muu seurue ei ollut vaelluksesta kiinnostunut, vaan viettivät päivän mielummin ostoksilla ja rannalla.

Retkiaamuna herätys oli aikaisin, koska matkaan lähdettiin puoli seitsemän maissa. Kävin heti herättyäni viemässä muulle seurueelle pyyhkeet rantatuoleihin odottamaan hyville paikoille. Luulin olevani altaalla ensimmäinen, kun oli vielä pimeää, mutta eikös siellä hääräillyt jo joku muukin pyyhekasan kanssa. Tämä tapa oli itseasiassa todella ärsyttävä, mutta jos et vienyt pyyhettä aikaisin tuolille, jäit ilman paikkaa.

Bussi kiemurteli serpentiiniteitä ylös aina 1232 metriin saakka. Sää oli sumuinen ja yöllä oli satanut kaatamalla. Odottelimme jonkun aikaa sääennustuksia, koska keli näytti huonolta. Hetken aikaa jo pelkäsin, että koko reissu jää tekemättä sateisen sään takia. Ennustukset näyttivät kuitenkin, että sää paranee ja aurinko tulee pian esiin, joten pääsimme lähtemään.
Samarian rotko

Aluksi laskeuduimme rinnettä alas Samarian rotkon pohjalle. Siihen meni noin 1,5 h. Samarian rotko on muuten Euroopan pisin ja syvin rotko. Opas oli kertonut bussissa, että jos rotkon pohjalla tuntee itsensä väsyneeksi, ei kannata jatkaa matkaa, vaan pitäisi palata takaisin lähtöpisteelle. Alkumatkasta oli ruuhkaa ja yhdessä jonossa kuljettiin. Onneksi tilanne helpotti jonkin ajan kuluttua eikä tarvinnut kenenkään kantapäille kävellä. Reitin pituus on kokonaisuudessaan noin 16 kilometriä, joten mitä paremmassa kunnossa olet, sitä kevyemmältä meno maistuu. Minulla oli onneksi hyvä peruskunto eikä reitti tuntunut liian raskaalta. Alkumatkasta oli muutamia haasteellisia kohtia, mutta niistä selvisi, kun meni riittävän hitaasti ja muisti katsoa eteensä.

Samarian rotko

Samarian rotko

Samarian rotko
Vaellusreitin varrella oli levähdyspaikkoja, ja siellä sai täyttää vesipullon lähdevedellä. Rotkon pohjalla ylitimme puroja useampaan kertaan ja tasapainottelimme isoilla kivillä. Koska olin matkassa yksin eikä siihen aikaan selfieistä oltu kuultukaan, piti keskittyä kuvaamaan pelkästään maisemia. Edessäni kävelevä mies kuitenkin tarjoutui ottamaan minusta muutaman kuvan ja piti muutenkin seuraa loppumatkan ajan.

Rotkossa asustelee villivuohia ja niiden loikkimista oli kiva seurata taukojen aikana. Vaelluksen puolivälissä saavuimme pieneen Samarian kylään. Se on autioitunut 1960-luvun alussa ja toimii nykyisin vaeltajien levähdyspaikkana. Pienen tauon jälkeen matka jatkui ja vaelsimme korkeiden kallioiden välissä. Purojen yli saatiin taas hyppiä. Samarian vaelluksen kapein kohta on nimeltään Rautaportit ja rotko on siinä kohden vain muutaman metrin levyinen. Korkeat kalliot kohoavat ylöspäin noin 300 metriä. Näky oli huikea.

Samarian rotko
Vaelluksen pääpiste on noin 13 kilometrin kohdassa ja siitä käveltiin loppumatka Agia Roumelin kylään. Minulla meni aikaa vaellukseen noin viisi tuntia ja sen jälkeen kyllä vatsassa kurni. Kylästä löytyi hyvä ruokapaikka, joka oli täynnä vaeltajia. Pizza ja kylmä olut maistuivat rankan päivän jälkeen. Oppaalta sain laivalipun ja laiva Hora Sfakioniin lähti ennen neljää. Laivamatka kesti tunnin verran. Sieltä oli järjestetty bussikuljetus takaisin Plataniakseen. Serpentiiniteitä pitkin ajelu ei kovin kivaa ollut, mutta siitäkin selvittiin.

Samarian rotko
Samarian rotkon vaellus sopii kaikille vaelluksesta pitäville. Polvivaivaisille en sitä kuitenkaan suosittele, koska reitti on kivikkoinen ja alkumatkasta laskeudutaan 1,5 tuntia alaspäin. Ota mukaan vettä ja energiapitoista syötävää. Vesipulloa voi matkan varrella täyttää, joten kovin montaa litraa ei tarvitse kantaa mukanaan. Laita hyvät, tukevat kengät jalkaan. Minulla oli lenkkarit, mutta kevyet vaelluskengät ovat myös hyvät. Sandaaleilla ei missään nimessä kannata lähteä. Iloinen ja reipas mieli vielä lisäksi,  niin päivästä tulee täydellinen :)

Tämä blogikirjoitus on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Tempauksen ohjeet löydät täältä. Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa

Buddha Air

Hammassärkyä ja myöhässä olevia lentoja Nepalissa

”Pitipä sattua huonoon aikaan” oli ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin ystäväni hampaasta. Olimme juuri heräilemässä lentokoneessa, joka aloittaisi pian laskeutumisen Delhiin.  Ystäväni oli herättyään huomannut, että hampaasta oli lohjennut paikka. Matka jatkuisi Intiasta kohti Nepalia ja siellä tekisimme viiden päivän vaelluksen Poon Hillille (3200 m). Hammaslääkäreitä ei ihan joka kulman takaa löytyisi, joten hampaalle pitäisi saada väliaikainen paikka ennen sitä.

Oli vuosi 2010 ja olimme lähteneet ystäväni kanssa syntymäpäivämatkalle. Täytimme molemmat saman vuoden aikana pyöreitä ja mikäs sen mukavampaa, kun lähteä juhlistamaan synttäreitä Nepalin vaellukselle. Ystäväni oli kokeneempi vaeltaja, mutta minulle tämä oli ensimmäinen vaellusmatka. Olin aiemmin tehnyt vain päivävaelluksen Kreetalla Samarian rotkoon, joten aika vähäisellä kokemuksella olin liikkeellä.

Delhin lento oli kolme tuntia myöhässä teknisen vian takia. Kun aamukuudelta laskeuduimme Delhiin, meidät vietiin ensimmäiseksi Radisson hotelliin aamiaiselle. Olimme Kaukoretkien matkassa ja meidän seurueelle (11 hlöä + matkanjohtaja) oli varattu hotellista huoneet ja olisimme voineet käydä niissä siistiytymässä lennon jälkeen, mutta aikaa oli sen verran vähän, että mielummin käytimme sen ajan rauhalliseen aamiaiseen. Kun pikkubussimme ajoi hotellin portista sisään, vartija tutki metallinpaljastimella sen pohjia myöten. Tähän saimme reissun aikana totutella moneen kertaan.

Radisson hotellin aula

Radisson hotellin aula

Aamiaisen jälkeen menimme bussilla takaisin lentokentälle ja varsin perinpohjaisen turvatarkastuksen jälkeen pääsimme odottamaan lentoa Kathmanduun, Nepaliin. Oli maaliskuun loppu ja sää Delhissä oli varsin paahteinen. Lentokentän viileissä tiloissa oli mukava odotella lentoa. Kentällä oli myös hauska seurata ihmisvilinää, jollaista en ollut muualla vielä nähnyt.

Kathmandussa majoituimme Shangri-La hotelliin, joka oli oikein viihtyisä ja siihen kuului viehättävä pieni puutarha. Ehdimme viettää siellä hetken aikaa ennen illallista. Illalla piti vielä jaotella vaelluksella tarvittavat tavarat reppuun ja muut tavarat jäisivät matkalaukkuun hotellille.

Näkymä Shangri-La hotellin ikkunasta. Takapiha oli oikein kaunis eikä olisi uskonut, että muutaman metrin päässä on Kathmandun pölyiset kadut.

Näkymä Shangri-La hotellin ikkunasta. Takapiha oli oikein kaunis eikä olisi uskonut, että muutaman metrin päässä on Kathmandun pölyiset kadut.

Shangri-la hotel Nepal
Seuraavana aamuna heräsimme klo 6.30 ja aamiaisen jälkeen siirryimme jälleen lentokentälle odottamaan Pokharaan lähtevää lentoa. Se oli noin tunnin myöhässä, mutta pienellä kentällä aika meni nopeasti kun katselimme ihmisiä ja ihmettelimme maailman menoa. Lensimme Pokharaan Buddha Airin 42-paikkaisella koneella. En ollut aikaisemmin lentänyt noin pienellä koneella, joten aluksi hieman jännitti, mutta lento sujui oikein hyvin. Pokharasta jatkoimme matkaa 1,5 tuntia bussilla Naya Puliin. Tavarat lastattiin bussin katolle ja sinne taisi mennä osa kantajistakin kyytiin. Bussimatka vei meitä ”slummialueiden” läpi. Pyykkejä kuivateltiin nurmikolla ja lehmät maleksivat siellä sun täällä.

Kathmandun katukuvaa

Kathmandun katukuvaa

 

Kathmandun lentokentän check-in tiskit

Kathmandun lentokentän check-in tiskit

Buddha Air

Kohta mennään, jaiks!

Kohta mennään, jaiks!

 

 

Kuva: Google Maps

Kuva: Google Maps

Pokhara airport
Pokhara, Nepal

Pokhara

Naya Pulista aloitimme vaelluksen. Vettä alkoi sataa saman tien kun lähdimme, joten piti kaivaa heti repusta sadevaatteet sekä repun suojus. Reitti kävi välillä 1600 metrissä ja oli sen verran kivinen, että piti katsoa tarkasti mihin astuu. Lounaan aikana ukkonen alkoi jyrisemään ja välillä tuli vettä ja välillä rakeita. Sade onneksi loppui pian, eikä tarvinnut loppumatkaa sadeviitan alla kulkea. Matkan varrella näimme myös todella kauniita vesiputouksia. Kuuden jälkeen illalla olimme perillä Tirkhedhungan kylässä (1577 m).

Pokhara

Trekking in Nepal

Trekking in Nepal

Vihdoin perillä. Kuvassa aurinkoinen apuopas majatalon edessä.

Vihdoin perillä. Kuvassa aurinkoinen apuopas majatalon edessä.

Ensimmäinen vaelluspäivä oli takana ja neljä vielä edessä. Niin ja mites ystäväni hampaalle kävi. Hän pääsi Kathmandussa hammaslääkäriin. Olimme tulleet juuri hotelliin, kun opas tuli sanomaan, että paikallisopas vie hänet moottoripyörällä lähimmälle hammaslääkäriasemalle. Moottoripyöräkyyti Kathmandussa ei kuulostanut houkuttelevalta, mutta kun vaihtoehtoja ei ollut, niin kypärä päähän ja menoksi. Hammaslääkäriasema oli ollut todella siisti ja hammaslääkäri oli puhunut hyvää englantia. Hampaaseen saatiin väliaikainen paikka eikä se onneksi vaivannut matkan aikana. Eipä sitä moni ole Kathmandussa hammaslääkärissä käynyt, joten kokemus sinänsä.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Matkamessut

Tunnelmia Matkamessuilta

Pohjois-Euroopan suurin matkailutapahtuma, Matkamessut, päättyi eilen Helsingin Messukeskuksessa. Olin koko viikonlopun messujen hyörinässä mukana. Torstai-iltana osallistuin ammattilaispäiville ensimmäistä kertaa matkabloggaajan roolissa ja perjantaista sunnuntaihin olin tiskin toisella puolella päivätyöni merkeissä. Työvuoron jälkeen heitin bloggaajan kortin rintaan ja kiertelin osastoja ennen kotiin menoa.

Matkamessut

Matkamessut

Messu-urakka alkoi torstaina työpäivän jälkeen. Tapasin matkailualalla olevan siskoni ja hänen kollegansa Messukeskuksessa ja kiertelimme yhdessä osastoja. Heillä oli paljon tuttuja, kun ovat vuosikausia olleet alalla ja siinä vanavedessä minäkin pääsin esittäytymään eri maiden näytteilleasettajille. Käyntikortteja vaihdeltiin ja oli ilo todeta, miten positiivisesti kaikki suhtautuivat matkabloggaukseen ja mainitsivat sen olevan tätä päivää. Olin valmistautunut kertomaan blogini kävijämääristä sekä sosiaalisen median kanavista, mutta kukaan ei kysynyt niistä mitään. Lähinnä heitä kiinnosti minkä tyyppisistä matkoista kirjoitan.

Matkamessut

Mitä messut sitten tarjosivat yleisölle? Matkakohteiden lisäksi erilaiset ruoka- ja juomaständit olivat lisääntyneet (tai sitten en ole aikaisemmin kiinnittänyt niihin niin paljon huomiota). Pientä purtavaa, kahvia ja teetä sai ostaa osastoilta. Ei välttämättä tarvinnut lähteä erikseen kahvilaan, jos kahvihammasta pakotti. Myös viiniä oli tarjolla. Adegon osastolta kävin hakemassa iltapäivän piristykseksi pienen espresson sekä keksin. Sen avulla jaksoi taas puhua pajattaa omalla osastolla.

Matkamessut
Suomi oli hyvin edustettuna ja omaa silmää miellyttivät varsinkin pohjoisten kaupunkien ja paikkakuntien osastot. Sallan osasto oli hyvin ”lappimainen”. Toki piti käydä myös VisitLahden osastolla, joka viime vuotiseen tapaan edusti myös Lahden ympäristökuntia. Monilla osastoilla oli VR-laseja, joilla pääsi virtuaalisesti tutustumaan eri paikkoihin. Kokeilin laseja vain Lahden osastolla ja pääsin kokemaan miltä tuntuu hypätä Lahden suurmäestä. Huh, olipas kokemus! Onneksi ystävälliset edustajat lupasivat ottaa kädestä kiinni, jos tuntuu että kaadun :)

Matkamessut

Jos ihmettelette missä kaikki ihmiset ovat, niin tiedoksi, että kuva otettu aamulla ennen messujen avautumista.

Jos ihmettelette missä kaikki ihmiset ovat, niin tiedoksi, että kuva otettu aamulla ennen messujen avautumista.

 

Rantahiekka fiiliksiä by Aurinkomatkat

Rantahiekka fiiliksiä by Aurinkomatkat

Matkamessut

Matkamessut

Ulkomaista suomalaisille tutut matkailumaat Espanja, Turkki ja Kreikka olivat hyvin edustettuina. Minua kiinnosti erityisesti Jordanian osasto, koska olen suuntaamassa sinne talviloman viettoon. Sain osastolta koko maata kattavan esitteen, kartan ja yhteystiedot, jos herää myöhemmin jotain kysyttävää. Tarkoitukseni oli mennä kuuntelemaan kalliokaupunki Petrasta kertovaa esitystä, mutta enpä sinne harmikseni ehtinyt. Sen sijaan kävin kuuntelemassa Pata Degermanin esityksen vuodenvaihteessa toteutetusta Etelämantereen kelkkaretkestä. Aika huimia tarinoita!

Matkamessut

Pata Degerman ja seinällä Etelämantereen majoitus

Pata Degerman ja seinällä Etelämantereen majoitus

Matkamessut

Matkamessut

Aventuran ja Kaukoretkien osastoilla piti tietysti käydä juttelemassa vaellusmatkoista. Ne ovat aina lähellä sydäntä. Niin paljon kivoja vaelluksia olisi tarjolla, kun vaan olisi aikaa ja rahaa.

Viimeisenä messupäivänä kävin tervehtimässä matkabloggaaja kollegoja Blogipaviljonki -osastolla. Olisin mennyt sinne jo aikaisemmin – mutta täytyy tunnustaa – en meinannut löytää koko osastoa. Vaikka vieressä oli TUI-lava, se kulma jäi jotenkin vähemmälle huomiolle. Harmi sinänsä, koska kollegoja olisi ollut hauska tavata enemmänkin. Muutamia tapasin myös torstai-iltana ja harmitti kun NBE-juhlat jäivät osaltani väliin tänä vuonna. Siellä olisi voinut jatkaa tarinointia myöhään yöhön. Vaikka en ollut heistä ketään tavannut koskaan aikaisemmin, tuntui kuin olisi vanhojen tuttujen kanssa jutellut. Samanhenkistä porukkaa, jota yhdistää rakkaus matkusteluun ja bloggaamiseen <3

Blogipaviljonki oli sisustettu tosi kivasti.

Blogipaviljonki oli sisustettu tosi kivasti.

Tänä vuonna jäi myös esitteiden raahaaminen kotiin vähemmälle. Ennen vanhaan niitä tuli kannettua kilokaupalla ja sitten ne lojuivat nurkissa aikansa ennenkuin poimin helmet joukosta ja loput meni roskiin. Nykyisin netistä löytyy niin hyvin tietoa, ettei paperia jaksa enää kotiin kantaa. Sen sijaan karttoja otin mielelläni varsinkin vähän eksoottisimmista kohteista.

Matkamessujen tarkoituksena on antaa inspiraatiota ja vinkkejä tuleville matkoille. Toivottavasti 70 000 kävijää saivat sitä eikä kenenkään tarvinnut poistua Messukeskuksesta talven kylmyyteen tyhjin käsin. Itse olin tainnut inspiroitua jo ennen messuja, kun seuraavat matkakohteet olivat tiedossa enkä niihin juuri mitään lisää saanut maiden edustajilta. Omat odotukset kuitenkin täyttyivät kun tapasin ihania matkabloggaaja kollegoja – toivottavasti ensi vuonna on mahdollisuus tavata heitä vielä enemmän.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Wien

Talvinen viikonloppu Wienissä

Tämän vuoden ensimmäinen matka suuntautui Itävallan kauniiseen pääkaupunkiin Wieniin. Olen käynyt siellä kerran aikaisemmin, noin 10 vuotta sitten, työmatkalla. Wien ei silloin kolahtanut lempikaupunkieni joukkoon. Annoin sille nyt uuden mahdollisuuden ja hyvästä syystä. Meidän viime vuoden ”kesätyttö” lähti sinne syksyllä vaihtoon ja päätimme työkaverini kanssa lähteä katsomaan häntä ennenkuin opinnot Wienin yliopistossa päättyvät.

Lindner Hotel am Belvedere

Lindner Hotel am Belvedere

Ebookersin kautta löysimme edullisen viikonloppupaketin Finnairin suorilla lennoilla ja viime perjantaina töiden jälkeen lensimme Wieniin. Hotelliksi valikoitui Lindner Hotel Am Belvedere, jonka sijainti osoitteessa Rennweg 12 oli erinomainen. Lentokentältä pääsi junalla (asema Rennweg) lähelle hotellia ja kaupungille kätevästi raitiovaunulla 71. Ostimme netistä valmiiksi kahden päivän matkakortin jo ennen lähtöä ja se kävi niin junaan, metroon, bussiin kuin raitiovaunuunkin. Lentokentän ja keskustan välille piti erikseen ostaa vielä lisälippu, joka oli noin neljä euroa.

Ennen matkaa tulee yleensä mietittyä varsinkin kaupunkikohteisiin mentäessä, mitä siellä haluaa nähdä. Nyt lähdimme aika väljällä toivelistalla. Pääpaino hyvässä ruoassa, viinissä ja yhdessäolossa. Väliin pientä shoppailua ja nähtävyyksistä Schönbrunn ylsi listan kärkeen. Myös vilaus Tonavasta olisi hienoa.

Huoneemme oli hotellin ylimmäisessä eli 7.kerroksessa ja sieltä oli hienot näkymät Belvederen kasvitieteelliseen puutarhaan sekä Karlskirchen suuntaan. Lauantaiaamuna kurkkasimme verhon raosta miltä sää mahtaa näyttää, koska sääennusteet olivat näyttäneet kaikkea mahdollista aina auringon paisteesta räntäsateeseen. Valitettavasti räntäsateen ennustaja oli osunut oikeaan, koska sitä tuli taivaan täydeltä lähes koko päivän.

Maisema hotellin ikkunasta

Maisema hotellin ikkunasta

Ystävämme tuli aamulla meitä hotellille vastaan ja koska huonehintaan ei kuulunut aamiaista, lähdimme raitiovaunulla keskustaan etsimään aamiaispaikkaa. Ystävällämme oli pari kivaa paikkaa tiedossa ja ensin kävimme Ulrichin ovella, mutta siellä oli täyttä, joten siirryimme läheiseen Café Burggasseen. Se oli hyvin vintagehenkinen paikka, jonka yhteydessä oli myös vintagemyymälä. Kahvilan puolella nurkassa paloi takkatuli ja yhdelle seinälle oli pinottu halkoja. Tuolit ja pöydät olivat eri paria ja tunnelmaa loivat erilaiset viherkasvit sekä kynttilät. Aamiaisen jälkeen lähdimme räntäsateeseen, jonka kova tuuli piiskasi vasten kasvoja. Totesimme, että kaupungilla kävely ei siinä säässä oikein houkuta, joten siirryimme kiertelemään kauppoja. Ostoskierroksen jälkeen vatsassa oli kakun mentävä kolo ja päätimme mennä Wienin suosituimpiin kuuluvaan Café Centraliin. Kahvila on ollut samalla paikalla 1800-luvulta lähtien ja se on upean näköinen sisältä marmoripylväineen ja kattokruunuineen. Kahvilaan saimme myös tovin jonottaa. Valitsimme vitriinistä mieleisen leivoksen ja painoimme sen numeron muistiin. Kun tarjoilija tuli ottamaan kahvitilausta, kerroimme hänelle leivosta vastaavan numeron. Kuten voitte arvata, leivos oli todella suussa sulava.

Wien

Wien

Wien

Cafe Burggasse

Café Burgasse

Café Burggasse

Café Burggasse

Wien

Wien

Wien

Stephansdom

Stephansdom

Wien

Café Central

Café Central

Café Central

Café Central

Alkuillasta teki mieli meksikolaista ruokaa, mutta ensimmäinen ravintola, jonka oven ripaa kävimme kokeilemassa, oli kiinni. Menimme sitten lähellä olevaan Santos Wieden (Favoritenstraße 4-6) -ravintolaan. Se osoittautui oikein viihtyisäksi paikaksi.

Santos

Merja Santosissa

Ystävämme asuu Wienin keskustassa nuoren pariskunnan alivuokralaisena ja pääsimme näin tutustumaan illalla wieniläiseen kotiin. Asunto oli vanhassa kerrostalossa, mutta se oli remontoitu moderniksi ja oli todella viihtyisä. Ystävällämme on käytössä iso huone ja yhteisiä pesutiloja, avokeittiötä ja olohuonetta saa myös vapaasti käyttää. Viileästä säästä huolimatta huoneet olivat lämpimät, mutta eteistilaa ja sen yhteydessä olevaa wc:tä ei lämmitetä joten ne tuntuivat melkoisen kylmiltä. Wienissä tuntui olevan yleistä, että wc ja suihku olivat erikseen. Näin oli myös meidän hotellissa.

Kävimme tutustumassa myös Wienin iltaelämään yhden lasillisen verran. Halusimme johonkin näköalabaariin, mutta useimmat niistä ovat tammikuussa suljettuja. Sky Bar sen sijaan oli auki ja menimme sinne. Ikkunan viereiset paikat olivat tietenkin jo varattuja, joten näköalaa emme päässeet ihailemaan. Sky Bar oli oikein mukava mutta olimme täysin unohtaneet, että baareissa saa sisällä polttaa tupakkaa ja näitä tupruttelijoita istui meidän viereisessä pöydässä. Vaatteet ja kaikki haisivat ikävästi tupakalle baarireissun jälkeen.

Wien

Sky Barin Mojito

Sky Barin Mojito

Sunnuntaina paistoi aurinko, mutta kylmä tuuli teki säästä viileän. Menimme aamiaiselle Ulrichiin, jonne emme edellisenä päivänä jaksaneet jonottaa. Paikka oli taas täynnä, mutta odotimme noin 15 minuuttia pöydän vapautumista. Aamiaisen jälkeen suuntasimme metrolla Schönbrunnin linnaan. Se on keisarinna Maria Theresian rakennuttama ja se toimi aikoinaan kesäpalatsina. Palatsissa on yhteensä 1441 huonetta, joista 45 on auki yleisölle. Me emme kuitenkaan menneet sisätiloihin vaan kävelimme valtavassa puutarhassa. Turistien lisäksi paikalla näkyi myös paljon lenkkeilijöitä. Schönbrunn pitäisi nähdä kesällä, jolloin puutarha olisi täydessä loistossa. Hieman ylempää löytyi iso huvimaja. Sinne johtavalle tielle oli asetettu puomit ja kyltissä luki, ettei siellä ollut talvikunnossapitoa. Kuitenkin ihmiset kiersivät puomit ja tasapainoilivat liukasta tietä ylös. Me mietimme hetken mitä teemme, mutta päätimme kuitenkin kiivetä ylös maisemia katsomaan. Sää alkoi tuntua jopa keväiseltä kun kauniissa auringonpaisteessa poseerasimme kameralle Schönbrunnin upea linna taustalla.

Ulrich

Café Ulrich

Ulrich

Schönbrunn

Schönbrunn

Schönbrunn

Schönbrunn

Schönbrunn

Schönbrunn

Kävelylenkin jälkeen palasimme keskustaan ja menimme yliopiston kampusalueella olevaan ravintolaan syömään schnitzelit eli kotoisammin wieninleikkeet. Lisukkeeksi sai valita ranskalaiset tai perunasalaatin. Ruoan jälkeen kello olikin jo sen verran, että haimme matkalaukut ystävämme asunnolta ja siirryimme junalla lentokentälle ja kotia kohti.

Wien on kaunis kaupunki ja varsinkin sen arkkitehtuuria katselee mielellään. Siitä huolimatta kaupunki ei toisellakaan kerralla tehnyt niin suurta vaikutusta, että nostaisin sen lempikaupunkieni joukkoon. Missä vika? No ei ainakaan seurassa. Meillä oli tyttöjen kanssa hauskaa ja nauroimme vedet silmissä monta kertaa kaikenlaisille kommelluksille. Roomakin teki minuun vaikutuksen vasta neljännellä kerralla, joten ehkä pitää antaa Wienille vielä pari mahdollisuutta :)

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.