hawaiian_airlines

Kokemuksia lentoyhtiö Hawaiian Airlinesista

Kesän lomamatkalla lensimme kolmella eri lentoyhtiöllä; Helsingistä San Franciscoon ja takaisin Finnairilla, San Franciscosta Honoluluun United Airlinesilla ja sieltä takaisin Hawaiian Airlinesilla. Jälkimmäinen lentoyhtiö oli meille molemmille uusi tuttavuus enkä ole törmännyt siihen aiemmin edes matkablogeissa. Sillä ajattelin, että kokemukset saattaisivat kiinnostaa muitakin.

Hawaiian Airlines on vuonna 1929 perustettu lentoyhtiö, joka toimi alkuvuosina nimellä Inter-Island Airways. Matkustajamäärissä mitattuna se on Yhdysvaltain 13. suurin lentoyhtiö.

Hawaiian Airlines – lähtöselvitys

Lähtöselvitys oli mahdollista tehdä netissä 24 tuntia ennen koneen lähtöä. Tsekkasin meidät edellisenä iltana sisään sähköpostiin tulleen linkin kautta ja maksoin ruumaan menevistä matkalaukuista. Kahdesta laukusta maksu oli yhteensä 50 dollaria. Unitedilla oli sama hinta Havaijille päin mennessä. Lentomme lähti klo 13.10. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja menimme automaatille, jotta saisimme tulostettua lipukkeet matkalaukkuihin. Automaatti meni jumiin emmekä saaneet sieltä mitään ulos. Paikalla pyörivä lentoyhtiön virkailija oli kovin työllistetty, koska muillakin automaateilla oli ongelmia. Lopulta jouduimme hakemaan lipukkeet toiselta tiskiltä, koska automaatit eivät toimineet.

Turvatarkastusjono oli pitkä kuin nälkävuosi ja se kiemurteli osittain rakennuksen ulkopuolella. Kysyin jonon lähellä seisovalta virkailijalta kuinka nopeasti jono liikkuu, koska kello kävi ja pieni paniikki ehti iskeä, ettemme ehdi lennolle. Hän rauhoitteli, että jono menee nopeasti ja onneksi näin kävikin. Ehdimme hakea nopeasti vielä pientä purtavaa ennen koneeseen nousua. Olin yrittänyt löytää netistä etukäteen tietoa lennon tarjoiluista, mutta  en onnistunut sellaista tietoa löytämään.

hawaiian_airlines

hana_hou

Lentoyhtiöiden lehdet tulee ainakin selattua läpi. Usein siellä on ihan mielenkiintoisia juttujakin, kuten tässäkin oli.

hawaiian_airlines

Turvallisuusvideo oli tehty ”hawaiian style” eli eri nähtävyyksien äärellä lentoemännät esittivät turvaohjeita

Konetyyppinä tuolla lennolla oli Airbus A330-200. Vaikka Honolulun ja San Franciscon väliä lennetään useampi kerta päivässä, oli tämäkin vuoro täynnä. Istuimme keskirivillä ja aloin selailemaan koneen viihdetarjontaa vain huomatakseni, että kaikki elokuvat ovat maksullisia. Olipa tylsää! Ainoat ilmaiset olivat lyhyitä mainoselokuvia. Mukana oli onneksi luettavaa ja hetkeksi onnistuin myös torkahtamaan.

Hawaiian Airlines – tarjoilut

Aluksi näytti siltä, ettei lennolla ole muuta kuin maksullista tarjoilua. Joku tarjoiluvaunu kiersi käytävällä, ja viltit näyttivät käyvän kaupaksi. Koneessa oli aika viileää ja onneksi oli neuletakki mukana. Hetken kuluttua tuli toinen tarjoilukärry ja sieltä jaettiin jokaiselle lämmin kanaleipä sekä pieni pussi shipsejä. Myöhemmin tuli vielä kahvit ja pieni suklaa. Lento kesti reilut viisi tuntia ja noin tunti ennen laskeutumista saimme vielä drinkit, joka osoittautui jonkin sortin rommisekoitukseksi sekä pienet snacksipussit. Tarjoilut olivat minusta yllättävän hyvät. Viiden tunnin lennolla nyt ei ihmeitä tarvitse, mutta pieni suolainen maistuu aina eikä se drinkkikään hassumpi ollut.

hawaiian_airlines

Lento oli muuten aika peruskauraa. Se lähti ajallaan ja oli illalla San Franciscossa seitsemän jälkeen. Henkilökunta oli ystävällistä ja tarjoilut sekä roskien kerääminen hoitui ripeästi. Vieressä istuvien kanssa on yleensä kiva vaihtaa muutama sana. Mies istui käytävän puolella, joten minun toisella puolella istui nainen, joka oli vankilassa töissä. Hänen tyttärensä oli mennyt naimisiin Hawaijilla ja hän oli hääjuhlasta palaamassa kotiin. Olisi ollut kiva kuulla lisää hänen työstään, joka käsittääkseni tarkoitti vanginvartijaa. Hänen toisella puolella istuva nainen innostui kuitenkin keskustelemaan niin tiiviisti, etten viitsinyt mennä väliin esittämään kysymyksiä.

Matkalaukut hetken hukassa

San Franciscon kentällä oli todella huonot opasteet sille matkalaukkuhihnalle, johon laukkumme tulivat. Pääsimme terminaaliin ensimmäisten joukossa ja lähdimme siihen suuntaan, mihin opasteet näyttivät. Lopulta sen hihnan numeroa ei löytynyt mistään. Harhailimme aikamme ja kysyimme sitten infosta tarkempaa opastusta. Alakerrasta löytyikin sitten lentokenttävirkailija, joka ohjasi ihmetteleviä matkustajia oikeaan suuntaan.

Kun laukut oli saatu, menimme etsimään paikkaa, mistä airport hotel shuttlet lähtevät. Seuraava ja viimeinen yö Kaliforniassa yövyttiin Park Pointe hotellissa, joka sijaitsi lentokentän lähellä. Jouduimme odottelemaan tovin ennenkuin kyyti tuli. Samaan kuljetukseen tuli muun muuassa lentoemäntä, joka kertoi tehneensä pitkän vuoron ja odotti että pääsisi hotelliin nukkumaan. Sitä mekin odotimme.

Onko sinulla kokemuksia Hawaiian Airlinesista?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

viini_ja_ruoka

Haluatko Viini ja Ruoka -messuille? Osallistu lippuarvontaan!

*yhteistyössä Helsingin Messukeskus / Viini ja Ruoka -tapahtuma*

Lokakuun lopussa Helsingin Messukeskuksen valtaa herkkuruoat ja iloinen lasien kilinä Viini ja Ruoka -tapahtuman merkeissä. Osallistun messuille ensimmäistä kertaa ja innoissani odotan mitä kaikkea siellä onkaan tarjolla.

Mitä matkabloggaaja tekee Viini ja Ruoka -messuilla?

Yksi matkustamisen hauskimmista puolista on syöminen ja juominen. Kaikki alkaa joko hotellin aamiaisesta tai sitten etsitään kulman takaa kiva aamiaispaikka, jonne istahdetaan tankkaamaan kunnolla ennen lomapäivän alkua. Kun on kävelty kaupungin katuja ristiin rastiin, onkin aika etsiä kiva lounaspaikka. Mikäs sen mukavampaa, kun istuskella terassilla, nauttia lounaasta ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Ehkäpä jossain välissä piipahdetaan vielä kahvilla ja/tai viinillä ennen kuin mennään hetkeksi vetämään hotelliin henkeä. Illalla valitaan kiva illallisravintola, jossa nautitaan pitkän kaavan mukaan paikallisia herkkuja ja viinejä. Viini ja ruoka kuuluvat siis aika olennaisena osana matkailuun.

Koska nämä messut eivät ole minulle entuudestaan tutut, olen tutkinut tarkkaan minkälaista ohjelmaa on tarjolla ja ennenkaikkea miten toimitaan, kun halutaan maistella viinejä. Siihen löytyy hyvät ohjeet täältä Samasta linkistä löytyvät myös messujen aukioloajat, messulippujen hinnat sekä muuta tärkeää tietoa tapahtumasta.

Rypäleenpoljennan SM-kisat

Viini-lehti järjestää tapahtumassa jälleen Rypäleenpoljennan suomenmestaruuskilpailut. Kilpailu järjestetään nyt kolmatta kertaa. Tämän vuoden kilpailussa on mukana neljä polkijaparia.Viime vuonna suomenmestaruuden veivät Madventures -parivaljakko Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff. Finaali järjestetään lauantaina 27.10 klo 17.

Kun vatsa on täynnä herkkuja, voit siirtyä nauttimaan hengen ravinnosta Kirjamessuille, jonne pääsee samalla lipulla.

Voita liput Viini ja Ruoka 2018 -tapahtumaan

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi ja ystävällesi liput Viini ja Ruoka 2018 -tapahtumaan. Arvon lippupaketin, joka sisältää kaksi lippua. Lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin tapahtumassa 25.-28.10.2018 ja sillä pääsee myös samanaikaisesti järjestettäville Helsingin Kirjamessuille. Yhden lipun arvo on 16 €. Osallistu kisaan kertomalla mikä sinua kiinnostaa eniten Viini ja Ruoka -tapahtumassa ja kenet ottaisit messuille mukaan. Osallistumisaikaa on torstaihin 18.10.2018 asti. Muistathan jättää kommentoinnin yhteydessä sähköpostiosoitteesi, josta tavoitan sinut voiton osuessa kohdalle. Sähköpostiosoitetta ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Voit tuplata voittomahdollisuutesi osallistumalla lippujen arvontaan myös Merjan matkassa -blogin Facebook-sivulla.

Lisätietoja tapahtumasta: Viini ja Ruoka

*yhteistyössä Helsingin Messukeskus / Viini ja Ruoka -tapahtuma*

lake_manyara

Matkoilla sattuu ja tapahtuu

Maailmalla matkaillessa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hassua, jota ei arjessa osaisi edes kuvitella. Vaikka yrittäisi etukäteen varautua erilaisiin tilanteisiin, ei tulevaisuutta pysty ennustamaan. Yleensä kommellukset eivät tapahtumahetkellä paljon naurata, mutta myöhemmin niistä saa hyvät naurut illanistujaisissa. Tässäpä muutama tarina iloksenne.

Turistibussi jätti kyydistä Barcelonassa

View this post on Instagram

Sagrada Familia #sagradafamilia #barcelona #spain

A post shared by Merja 🌍 (@merjan_matkassa) on

Olimme perheen kanssa lomailemassa La Pinedassa, Espanjassa. Koska lomakohteesta oli vain noin 100 kilometriä Barcelonaan, halusin tehdä sinne päiväretken. Mies ja lapset jäivät mielummin viettämään rantapäivää, kun minä istahdin retkibussin kyytiin ja lähdin kohti Barcelonaa. Alkumatkasta tutustuimme Sagrada Familiaan ja sieltä ajoimme Güellin puistoon. Kiertelin puistoa ja piipahdin lopuksi matkamuistomyymälään. Kassajonossa vilkaisin kelloa ja huomasin, että bussi lähtee eteenpäin viiden minuutin kuluttua läheiseltä parkkipaikalta. Koska bussi olisi kulman takana, arvelin ehtiväni kyytiin mainiosti. Lähdin kaupasta juoksujalkaa vain huomatakseni, ettei parkkipaikka ollutkaan kulman takana. Itseasiassa en enää tiennyt missä se oli. Hätäännyin ja kysyin vastaantulijoilta tietä puiston pääportille. Ystävälliset ihmiset neuvoivat minut sinne, mutta tajusin samantien ettei pääportti ollutkaan se mitä etsin. Kun 15 minuutin kuluttua vihdoin löysin paikan, jonne bussi oli meidät jättänyt, eihän se siellä enää ollut.

Siellä sitä sitten oltiin oman onnen nojassa Barcelonassa. Soitin itkien miehelle, joka ei tietenkään ilahtunut puhelusta. Mietimme puhelimessa mikä neuvoksi ja mieleeni välähti, että bussi kurvaisi Gaudin talon kautta Katalonian aukiolle. Jos selvittäisin tieni sinne, saattaisin löytää muut retkeläiset. Etsin lähimmän metron ja hurautin Katalonian aukiolle. En ollut käynyt siellä koskaan, enkä tiennyt miten iso se oli. Aukion reunoilla näkyi busseja ja suuntasin niitä kohti. Matkalla huomasin punapaitaisen miehen, joka näytti hämärästi tutulta. Hetkinen, eikös tuo mies istunut bussissa edessäni? Juoksin häntä kohti enkä siinä vaiheessa paljon miettinyt, mitä kaveri mahtoi ajatella häntä kohti juoksevasta naisesta, joka huitoi käsillään herättääkseen huomion. Mies osoittautui samaksi kaveriksi, joka oli istunut edessäni. Lyöttäydyin loppumatkaksi hänen seuraansa. Tällä välin mieheni oli yrittänyt saada kiinni turistibussin kuskia ja lopulta päätyi puhelinkeskusteluun bussiyhtiön toimitusjohtajan kanssa. Voitte arvata, että sain kuulla tästä retkestä muutamaan otteeseen perheeltä: ”Ai niin se oli se kerta, kun äiti eksyi” Jep!

Lue koko tarina: Iltapäivä Barcelonassa, joka ei mennyt kuin Strömsössä

Likavedet niskaan Ibizalla

Koska Ibizan matkalta ei kuvia tallessa, kuvituksesi naapurisaari Mallorcan päivänvarjot

Parikymppisenä vietin Ibizalla kaksi viikkoa ystäväni kanssa. Menimme sinne juhlimaan opintojen päättymistä ja se oli meille molemmille ensimmäinen rantaloma etelässä. Päädyimme eräänä päivänä lounaspaikkaa etsiessä syrjäiselle kujalle, jonka varrella oli muutama asuintalo. Päivä oli kuuma ja edellisiltaiset drinkit jyskyttivät vielä päässä. Pohdimme mitä tekisimme illalla, kun yhtäkkiä jostain heitettiin ämpärillinen vettä meidän päälle. Eikä mitä tahansa vettä, vaan väristä päätellen jotain pesuvettä. Katsoimme hämmästyneinä siihen suuntaan, mistä vedet oli heitetty mutta ketään ei näkynyt, kuului ainoastaan espanjankielistä pajatusta. Ilmeisesti jossain asuintaloista oli ollut siivouspäivä ja talon naisväki oli päättänyt nakata pesuvedet pihalle.

Kun olimme käyneet hotellilla siistiytymässä ja päädyimme ravintolakadulle, isokokoinen mainosteline kaatui suoraan jalkani päälle. No tämäkin vielä! Jalka oli pitkään kipeä ja mustelmilla. Arvoitukseksi jäi mikä telineen kaatoi, kun muita ihmisiä ei näkynyt eikä tuultakaan tästä voinut syyttää.

Kilimanjaron vaelluslupa kadoksissa

View this post on Instagram

Above the clouds #kilimanjaro #tanzania #trekking #mountains

A post shared by Merja 🌍 (@merjan_matkassa) on

Kilimanjaron kansallispuistoalueella tarvitaan vaelluslupa, jotta voi yrittää vuoren huiputtamista. Jos se puuttuu, ei alueelle ole mitään asiaa. Oli vuosi 2013 ja olin Aventuran matkassa kohti Kilimanjaroa. Lounaan jälkeen odottelimme lähtöä vaellukselle, kun opas kutsui minut ja yhden ryhmämme miehistä luokseen. Kävi ilmi, että jossain oli sattunut sekaannus ja meille kahdelle ei ollut vaelluslupaa. En meinannut ensin edes ymmärtää mitä opas sanoi. Siis miten tämä voi olla mahdollista? Opas rauhoitteli meitä, että yksi paikallisoppaista oli lähetetty jo matkaan ja hyvällä tuurilla saisimme luvat parin tunnin sisään. Huonolla tuurilla luvat saataisiin vasta seuraavana päivänä ja meidän pitäisi yöpyä jossain lounaspaikan läheisyydessä ensimmäinen yö. Kävi niin tai näin, emme ehtisi muun ryhmään mukaan vaelluksen ensiaskeleille, vaan tulisimme perässä.

Paikallinen pääopas Deo jäi meidän seuraksi odottamaan lupien saapumista. Odottavan aika on pitkä, mutta puolentoista tunnin odottelun jälkeen meillä oli luvat kunnossa ja pääsimme matkaan. Ihan emme ehtineet ensimmäiseen leiriin ennen pimeän tuloa, mutta loppujen lopuksi vain vähän muun ryhmän jälkeen. He olivat nautiskelleet matkasta, kun me jouduimme etenemään aika rivakasti. Oli todella epämiellyttävä kokemus, joka onneksi päättyi hyvin.

Lue koko tarina: Tietokatkoksia Tansaniassa

Retkikommellus Thaimaassa

Ensimmäisellä Thaimaan matkalla onnistuimme soluttautumaan retkelle, jolla meidän ei pitänyt olla. Kömmähdys selvisi, kun elefanttiratsastuksen jälkeen menimme katsomaan pieniä vauvaelefantteja sekä norsujen ruokintapaikkaa. Kun kävelimme sieltä takaisin, kysyin oppaalta milloin lähdemme kohti seuraavaa retkikohdetta. Nainen katsoi minua hölmistyneenä ja sanoi, ettei ole mitään muuta paikkaa. He myyvät vain eripituisia elefanttisafareita. Siinä kohtaa oli minun vuoroni näyttää hämmästyneeltä. Meidän ostamassamme retkessä olisi ollut elefanttisafarin lisäksi muun muuassa käynti Tiikeriluolatemppelissä. Lopulta kävi ilmi, että olimme ostaneet heidän kilpailijansa retken, mutta päätyneet heille. En vieläkään tiedä miten me tässä onnistuimme.

Lue koko tarina: Väärällä retkellä Thaimaassa

Taksi tuo, taksi vie Venezuelassa

2000-luvun loppupuolella Venezuelaan Isla Margaritan saarelle tehtiin valmismatkoja. Sinne mekin lähdimme joulun jälkeen aurinkoa katsomaan. Halusimme myös vaihtelua parin Thaimaassa vietetyn joulun jälkeen. Eräänä päivänä lähdimme taksilla hotellin lähellä olevaan kylään. Sovimme kuskin kanssa, että hän tulisi hakemaan meidät seitsemältä. Matka ei ollut pitkä, mutta se ei ollut turvallinen käveltäväksi. Kun kello tuli seitsemän, menimme seisomaan kadun varteen, minne meidät oli jätetty. Taksia ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Ohiajavista pimeistä takseista huudeltiin meille kyytitarjouksia. Emme uskaltaneet niiden kyytiin mennä, koska oppaan varoituksen sanat kaikuivat päässä. Pimeä oli ehtinyt tulla ja tunsimme paikallisten tuijotukset niskassamme. Juuri kun pohdimme, pitäisikö meidän vaan hypätä jonkun taksin kyytiin ja toivoa parasta, ohitsemme ajoi ns. oikea taksi. Huidoimme villisti ja meidän onneksemme hän pysähtyi ja otti kyytiin. Siitäkin huolimatta vatsan pohjaa väänsi, kun mietin että tuokin tyyppi voisi ajaa meidät syrjäiselle kujalle ja tehdä mitä vaan eikä kukaan tietäisi missä me olemme. Meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä tämä taksikuski oli rehellinen kaveri ja ajoi meidät hotellille.

Lue lisää matkastamme: Uusi vuosi Venezuelassa

Kun junan ovet eivät auenneet Intiassa

Oi Intia, tämä junamatka ei unohdu koskaan. Lähdimme illalla Delhistä junalla kohti Ranthamboren kansallispuistoa. Erona VR:n matkoihin oli se, ettei kukaan tiennyt mihin aikaan olisimme perillä. Aika oli arvioitu kolmeksi aamuyöllä, mutta käytännössä se voisi olla ihan mitä vaan. Olimme kuitenkin varautuneet siihen ja ennen kolmea istuimme reput tanassa odottamassa perille tulemista. Opas tuli kuitenkin kertomaan meille, että juna oli myöhässä ja saisimme mennä vielä 1,5 tunniksi takaisin nukkumaan.

Ihmeekseni nukahdin saman tien ja kun heräsin oli junan käytävät täynnä elämää. Tajusin, että nyt olemme perillä ja pitäisi äkkiä päästä ulos junasta. Se ei kauaa pysäkillä odottelisi vaan lähtisi parin minuutin kuluttua eteenpäin. Näin käytävällä tuttuja reppuja ja juoksin perään. Kun pääsimme ovelle, se ei auennut. Ovea yritettiin avata meidän lisäksemme junan ulkopuolelta, mutta tuloksetta. Juoksimme käytävää pitkin nopeasti toiselle ovelle, mutta samalla juna nytkähti liikkeelle. Meidän ryhmästä kolme naista ja oppaat olivat ehtineet junasta ulos ja me muut jäimme junaan.

Kun juna kiihdytti vauhtia, menimme istumaan paikoillemme ja pohdimme mitä hittoa nyt tekisimme. Emme tienneet missä olisi seuraava pysäkki ja miten pääsisimme sieltä takaisin kansallispuiston asemalle. Konduktööri kertoi seuraavan aseman olevan lähellä, mutta se olikin tunnin junamatkan päässä. Opas oli siinä vaiheessa saanut yhteyden junan henkilökuntaan ja he tiesivät meistä. Seuraavalla pysäkillä hyppäsimme ulos ja meidät saateltiin takaisinpäin menevään junaan. Opas kertoi jälkeenpäin, että hän oli useita kertoja tehnyt ryhmien kanssa tämän junamatkan, mutta me olimme ensimmäinen, joka oli jäänyt junaan.

Lue koko tarina: Junamatka Intiassa

Minkälaisia kommelluksia sinulle on sattunut maailmalla?

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Suomessa matkablogit Vagabonda ja Travellover 

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa

ollilanlampi_pitkospuut

Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla

Viime lauantaina osallistuin matkabloggaajien Kerava-päivään. Jo perinteeksi muodostunut tutustuminen Keravan salattuihin helmiin sai nyt jatkoa. Viime vuonna päivä oli järjestetty ensimmäistä kertaa, joten eikös toinen kerta tee siitä jo perinteen. Matkabloggajakollegat Mika (Lähtöportti), Sonja (FiftyFifty) ja Outi (Maa Quzuu) toimivat päivän isäntänä ja emäntinä. Tämä päivä vahvisti tunnetta, että lähiseutumatkailua pitäisi harrastaa useammin.

Lounas Kulmakonditoriassa

Päivä alkoi lounaalla Kulmakonditoriassa, joka tarjosi meille blogiyhteistyönä lounaan sekä jälkiruoan. Olin valinnut lounaslistalta kana-vuohenjuustopastaa ja oliivi-rosmariinileipää. Annos oli iso ja todella hyvää. Se olisi jo riittänyt täyttämään vatsan, mutta eihän kahvilan herkullisia leivonnaisia voinut jättää maistamatta. Puheissa vilahteli myös salaperäinen Marjakori, jota ei valitettavasti listoilta enää löytynyt. Se oli kuitenkin tehnyt niin lähtemättömän vaikutuksen, että sitä muisteltiin pitkään ja hartaasti. Lounaan aikana kuulimme, että istuimme keravalaisten suosimassa kahvi- ja lounaspaikassa. Pöydät täyttyivät nopeasti ja tarjoilijat kantoivat ruokalautasia nälkäisten ruokailijoiden eteen sellaista vauhtia, että paikka tosiaankin oli suosittu. Pian puhe kääntyi ikkunan takana olevaan kävelykatuun, joka on kuulemma Suomen pisin. Tämä aiheutti vilkasta keskustelua, koska myös Porissa on mitattu Suomen pisin kävelykatu. Kumpi näistä on oikein – se vaatii lisäselvittelyä ja uusintamittauksia. Jos päätät käydä seuraavalla Keravan reissulla Kulmakonditoriossa syömässä, kannattaa huomioida, että kahvila löytyy jatkossa osoitteesta Kauppakaari 8.

kerava_kulmakonditorio

kulmakonditoria_kanapasta

porkkanakakku_kulmakonditoria

viinerit_kulmakonditorio

Mauri-myrsky esti seikkailuaikeet

Päivän pääaktiviteetti piti olla seikkailupuistorata Talma Active Parkissa Sipoon puolella, mutta tässä vaiheessa Mauri-myrsky astui peliin. Tuuli oli yltynyt niin kovaksi, että Talmasta laitettiin viestiä vierailun peruuntumisesta. Puuskissa tuulen nopeudeksi oli mitattu 26 m/s, kun turvaraja on 15. Kahvilassa istuessa ulkona puunlehtiä riepotteleva tuuli ei näyttänyt niin pahalta, mutta kun astuimme kävelykadulle, ei kukaan meistä enää epäillyt etteikö ratkaisu ollut oikea. Matkabloggaajat eivät kuitenkaan hämmenny suunnitelmien muutoksesta, koska sitähän tapahtuu reissussakin jatkuvasti. Kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi. Spontaanit suunnitelmat kehiin ja Mikalla, Sonjalla sekä Outilla riitti ideoita mitä voisimme tehdä.

Keravan Walk of Fame

Sää oli päivän aikana hyvin vaihteleva. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi kaatamalla vettä. Pahimpien sadekuurojen ajaksi onnistuimme löytämään aina katon pään päälle. Kaupunkikierroksemme alkoi Keravan Walk of Famelta. Kesällä kävin Hollywoodin vastaavalla kadunpätkällä ja nyt pääsin vertailemaan, miten nämä kaksi erosivat toisistaan. Turisteja oli Keravalla vähemmän eikä muitakin turistirihkaman tyrkyttäjiä ollut paikalla. Keravalla oli muutama laatta vähemmän kuin Amerikassa ja ihan jokaista keravalaista laatanomistajaa en tuntenut. Ei sen puoleen, en tuntenut Hollywoodissakaan. Ilo oli kuitenkin aina ylimmillään kun tunnistimme jonkun.

kerava

Kävelykadulla on pituutta. Voiko Porissa oikeasti olla pidempi?

kerava_walk_of_fame

tuntematon_keravalainen

graffiti_kontti_kerava

Porvoolaistaidetta Galleria Allissa

Kun taivas alkoi uhkaavasti tummua ja ensimmäiset pisarat koskettivat ihoa, siirryimme rautatieaseman lähellä olevaan Galleria Alliin tutustumaan porvoolaisen Merja Kauppilan näyttelyyn. Tämän viehättävän puutalon muistan viime vuodelta, kun se oli ulkopuolelta virkattu pinkiksi. Kuljin satunnaisesti junalla töihin ja jäin usein Keravan asemalla pois, mistä työkaverini nappasi minut kyytiin ja siitä huristimme kohti Espoota. Mietin monesti mikä tarina tällä virkatulla talolla oli. Nyt oli hauska nähdä miltä talo näytti sisäpuolelta, vaikkei ulkokuori enää ollutkaan virkattujen kuvioiden peitossa.

galleria_alli

Nimet vieraskirjaan Galleria Allissa

merja_kauppila

galleria_alli_paakallo

Ylimmäisessä ikkunassa näkyy vielä yksi pala virkatuista pääkalloista

Temppuradalta Keravan kirjastoon

Keravan kirjaston vieressä on vesiallas, jota voisi kutsua vaikkapa Keravan sisäjärveksi. Alue oli viehättävän näköinen ja mietin, että kesähelteillä se varmasti tarjosi mukavan keitaan kaupungin asukkaille. Kävelimme lähemmäksi vesisuihkuja ja kun vähän aikaisemmin lapset olivat juosseet niiden alta, niin tuli hullu ajatus; pitäisikö meidänkin? Juuri parahiksi vesisuihkut lennättivät vettä kivetykselle, josta meidän olisi pitänyt loikkia. Kukaan ei halunnut kastua, joten odotimme hetken aikaa, että suihkut hetkeksi sammuivat. Eihän siinä mitään seikkailupuistoa tarvinnut, kun löysimme ihan oman ”temppuradan” suoraan Keravan ytimestä. Kukaan ei onneksi horjahtanut veteen ja jatkoimme matkaa kirjastoa kohti. Pidimme siellä sadetta ja harkitsimme osallistumista dekkarivisaan, joka oli juuri alkanut. Palkintona olleella 100 euron kirjakaupan lahjakortilla olisimme lunastaneet jokaiselle omat matkaoppaat. Emme siis hetkeäkään epäilleet, etteikö voitto olisi osunut juuri meidän porukalle. Kisaan osallistuminen jäi puheen tasolle, kun sade lakkasi ja päätimme hypätä Mikan ja Sonjan autoihin ja siirtyä katsomaan purkutaidetta.

kerava

Keravalaisten oma temppurata

kerava

Kuva: Hanneli / Toisiin maisemiin

kerava

kerava_kauas_on_pitka_matka

Kauas on pitkä matka

Mikä ihmeen purkutaide?

Ei kaupunkia ilman graffitteja. Kerava on antanut graffititaiteilijoille vapaat kädet purkutuomion saaneiden rakennusten kanssa. Kävimme katsomassa hylätyllä huoltoasemalla purkutaidetta ja se inspiroi meidät kuvaussessioon, jonka tuotoksille sai nauraa vedet silmissä.

kerava_purkutaide

kerava_graffitti

kerava_jengi

Kerava-päivän jengi. Kuva: Katja / Lähtöselvitetty

Ollilanlammen pitkospuut

Kaupungilla pyörimisen jälkeen oli hyvä lähteä hetkeksi rauhoittumaan luontoon. Ajoimme Ollilanlammelle, josta tuli suosikkipaikkani päivän vierailukohteista. Sadekuurot eivät hellittäneet, mutta sateenvarjot keikkuen suuntasimme askeleet kohti lampea. Siellä uiskenteli valtava määrä sorsia ja niiden uiskentelua katselimme ja kuvailimme. Koska lampi ei ollut suuren suuri, päätimme säätä uhmaten kiertää sen ympäri. Toisella puolella oli pitkospuut ja ne saivat meidät innostumaan kuin pikkulapset konsanaan. Niitä kuvailtiin pitkään ja hartaasti.

ollilanlampi

sorsa_ollilanlampi

ollilanlampi_pitkospuut

Keravan Sherwood

Kun kuntoilun makuun päästiin Ollilanlammella, niin seuraavaksi meidät vietiin tosi haasteen äärelle. 261 askelmaa Keinukallion kukkulan päälle ja takaisin. Ei muuta kuin tassua toisen eteen ja vihdoin se viimeinenkin askelma koitti. Matkalla ihmettelimme Sherwood kylttiä. Se ilmestyi Keinukalliolle kaksi vuotta sitten yhdessä yössä. Kyltin pystyttäjät kutsuivat ryhmäänsä ”Iloisiksi veikoiksi”, mutta arvoitukseksi jäi keitä he oikeasti olivat.  Hienoksi asian teki se, että kaupungin johto antoi kyltin jäädä. Sääntö-Suomessa kun ollaan, niin tällaiset tempaukset eivät aina ilahduta päättäjiä vaikka kaupungin asukkaiden mielestä ne olisivat hauskoja. Valitettavasti kyltti ei ole säästynyt ilkivallalta. Viime keväänä se tuhottiin, mutta aktiivisten kaupunkilaisten ja kaupungin avustuksella paikalle nousi entistäkin ehompi Sherwood-kyltti.

sherwood

keinukallio_kerava

Hiljentymistä Keravan kirkossa

Kuntoilun jälkeen suuntasimme katsomaan arkkitehti Ahti Korhosen suunnittelemaa Keravan kirkkoa. Olen itse enemmän vanhojen kivi- tai puukirkkojen ystävä, joten sen vuoksi vuonna 1963 rakennettu moderni kirkko ei minua sykähdyttänyt. Olihan se valoisa ja avara ja omalla tavallaan kaunis, mutta siitä puuttui se henki, joka on satoja vuosia vanhoissa kirkoissa. Sivuseinällä oleva kastepuu herätti meidän kiinnostuksen. Siihen on virkattu kukkasia, joihin on kirjoitettu kastettujen nimet. Kukkasia pidetään kastepuussa noin vuosi ja sen jälkeen ne annetaan perheelle. Todella kiva idea.

keravan_kirkko

kastepuu

Tässä kohtaa minä kiitin seurasta ja lähdin junalla kohti Lahtea. Muut bloggaajakollegat olivat kiertäneet vielä muita kiinnostavia kohteita, joista erityisesti olisin halunnut nähdä kivisillan sekä salakapakka Alcatrazin. Ei kaikkea kerralla – nyt jäi ainakin kaksi hyvää syytä pysähtyä Keravalla toistekin.

Iso kiitos päivän järjestelyistä Mikalle, Sonjalle ja Outille. Kiitos myös hauskasta seurasta Katjalle (Lähtöselvitetty), Hannelille (Toisiin maisemiin) sekä Nooralle (Kerran poistuin kotoa)

Tutustu myös muiden mukana olleiden tarinoihin:

Keravan kätketyt helmet / Lähtöportti
Kolmen koon syksy: Mitä annettavaa Keravalla on Kouvolan ja Kotkan jälkeen? / Lähtöselvitetty

 

hotel_de_paris_odessa

Pala Pariisia Odessan sydämessä

Hotel de Paris Odessa – MGallery by Sofitel on viehättävä boutique-hotelli Odessan keskustassa Potomkinin portaiden vieressä. Hotellin edessä on terassi, jonka suojaksi on laitettu punaiset varjot. Kun rakennusta katsoo ulkoapäin, voisi kuvitella olevansa Pariisissa.

Boutique-hotelleissa yhdistyvät hyvä asiakaspalvelu, laatu ja huolella mietityt yksityiskohdat. Hotel de Paris Odessan ovella seisoo Vladimir, joka tarkkailee hotellin edessä pyöriviä ihmisiä. Kun astumme hotellin kuljetuksesta ulos, hän on valppaana avaamassa meille ovea ja ohjaamassa sisälle vastaanottoon. Pöydän takana istuva virkailija ottaa meidät vastaan ja häntä vastapäätä istuva concierge-tiskin takana oleva tyttö ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Kauniita, kiiltävähiuksisia nuoria naisia. Kun toinen tytöistä kuulee, että olemme Suomesta, hän hihkuu innosta ja kertoo meille haaveilevansa Suomen matkasta. Hän on niin herttainen, että toivon vilpittömästi hänen joskus tänne pääsevän. Kun odottelemme, että meidät kirjataan sisään, katse kiinnittyy seinällä olevaan isoon mainostauluun, jossa vaihtuu fiiliskuvat hotellista.

odessa_le_bar

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

Hotel de Paris Odessassa on 51 huonetta. Sisustuksessa on käytetty inspiraation lähteenä ranskalaista charmia. Yleisistä tiloista löytyy kauniita sisustusesineitä, jotka edustavat 1800- ja 1900-lukua. Upeita kukka-asetelmia on pöydillä ja ne ovat niin kauniita, että voisin napata yhden niistä mukaani. Värimaailmassa on huomioitu myös Mustameri. Meidän huone oli 0-kerroksessa ja ensimmäinen ajatus oli ”voi ei”. Ajatus jostain kellarihuoneesta ei innostanut, mutta onneksi se oli ihan jotain muuta. Huone oli iso, siis oikeasti todella iso. Pöydällä odotti vesipullot ja pienen pieni suklaarasia.

Kylpyhuone ei myöskään ollut pienimmästä päästä. Sen takaseinää koristi iso kuva, joka lähinnä muistutti maalausta. Kuvasta ei ihan ottanut selvää mitä se esitti, mutta ehkä sen tarkoitus olikin jäädä mysteeriksi. Huoneeseen kuului pieni terassi, joka oli kalustettu pöydällä ja kahdella tuolilla. Pehmeät tuolinpäällysteet houkuttelivat aamuisin paikalle kissan, joka käpertyi tuolille nukkumaan.  Terassilta oli muutama askelma kadulle ja siitä sen erotti rautaportti. Kadunpätkä oli yhteydessä vastapäätä olevan rakennuksen sisäpihaan. Siellä solisi suihkulähde ja ensimmäisenä aamuna luulin, että ulkona sataa vettä kun kuulin veden lorinaa. Vilkaisu ikkunasta korjasi tämän mielikuvan. Vastapäisessä rakennuksessa tehtiin remonttia. Onneksi sieltä ei poraamista tai muutakaan kuulunut, mutta joku remppakaveri siellä heilui aamusta iltaan.

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

Näiden kehyksien takana oli televisio. Siitä näkyi hyvin, vaikka lasin pinta oli tumma. Kiva idea piilottaa telkkari ”peilin” taakse.

hotel_de_paris_odessa

Kylppärin ”maalaus”

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

Ruokaa ja juomaa

Hotellin edessä oleva ulkoterassi oli muutaman askeleen alempana katutasosta. Päätimme illastaa siellä ensimmäisenä iltana, koska emme jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkaa muualta. Muutamassa pöydässä oli ihmisiä, mutta terassilla oli myös joitakin vapaita pöytiä. Ruokalista oli suppea, mutta pientä suolaista sieltä löytyi ja palan painikkeeksi otimme valkoviiniä. Odessan pehmeän tumma yö tuntui mukavan lämpimältä, vaikka kello olikin jo paljon. Kun saimme viinilasit pöytään, ne olivat niin isot, että niihin olisi voinut kaataa puolikkaan viinipullon. Siltä ainakin tuntui. Tarjoilija pysytteli pienen matkan päässä ja oli valmiina toteuttamaan toiveen jos toisenkin pyynnöstämme. Kuvittelin myöhäisen illallisen olevan samaa hintatasoa kuin Suomessa, mutta se oli huomattavasti edullisempi.

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

Aamiainen ei kuulunut automaattisesti huoneen hintaan, mutta ostimme sen huonevarausta tehdessä. Tarjolla oli kaikkea mahdollista mitä nyt aamupalalla yleensäkin on. Pientä lisämaksua vastaan olisi voinut tilata myös esimerkiksi munakasta tai hedelmäbowlin. Kuohuviinit odottivat coolereissa ja useammalla hotellin asukkaalla näytti oleva lasi kuplivaa pöydässä. Putiikkihotelleille on mielestäni tyypillistä, että aamiaistarpeita ei laiteta tarjoilupöytään isoja määriä, vaan tarjolla on maltillisesti esimerkiksi leikkeleitä ja pöytää täydennetään tarpeen mukaan. Tarjoilut oli laitettu kauniisti esille ja kukkakoristeet viehättivät silmää. Ensimmäisenä aamuna meille sattui tarjoilija, joka vaihtoi kankaisia lautasliinoja heti kun nousimme pöydästä hakemaan jotain lisää. Lopulta meidän piti pitää liinasta kiinni, koska aivan turhaa vaihtaa sitä jatkuvasti. Eiköhän yksi lautasliina aamupalaa kohden riitä.

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

Jälkiruokapöydästä löytyi marjoja, hedelmiä sekä pientä makeaa

Hotel de Paris Odessasta löytyy myös kuntosali sekä spa-osasto saunoineen ja poreammeineen. Olen yleensä aika huono hyödyntämään hotelleiden spa-osastoja. Niiden hoidot ovat kalliita ja lomalla ahdistaa ajatus aikatauluista. Siskoni innostui kuitenkin edullisista hieronnoista ja niinpä menimme kysymään löytyisikö vapaita aikoja. Vastaanotossa oli nainen, joka osasi vain venäjää, mutta hän soitti paikalle respasta englantia puhuvan tytön. Hotellissa oli vain yksi hieroja, mutta meidän toivomuksesta he yrittivät saada paikalle myös toisen, jotta olisimme olleet hierottavina yhtä aikaa. Toista hierojaa ei sitten lopulta löytynyt, joten kävimme siellä vuorotellen. Kokovartalohieronta maksoi 800 uah eli alle 30 euroa, ei todellakaan paha hinta. Hieronta teki kieltämättä hyvää ja sen jälkeen oli ihana mennä saunaan. Siellä oli lämmintä 80 astetta, joka tuntui minusta liian kuumalta. Kävin porealtaassa vilvoittelemassa ja sieltä ei puuttunut muuta kuin lasi kuohuvaa.

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

hotel_de_paris_odessa

Sunnuntaiaamuna huomasin ennen aamiaiselle lähtöä, että terassin edessä olevalla pikku pöydällä vilisi paljon pieniä muurahaisia. Ihmettelin mistä ne olivat siihen tulleet ja epäilimme aluksi luumurasiaa, jonka olimme ostaneet edellisenä päivänä kaupasta. Koska rasiassa ei näkynyt murkun murkkua, tutkin tarkemmin mistä ne pikku pirulaiset oikein tulivat. Jäljet johdattelivat lattialle terassin oven eteen. Siinä niitä vilisi sellainen määrä, ettei niitä hengiltä saanut kuin kunnon myrkyillä. Kun aamupalan jälkeen menimme takaisin huoneeseen, oli siivooja siellä työn touhussa. Näytin hänelle murkkupaikan ja hän kaivoi siivouskärrystä pullon tuholaismyrkkyä. Sinne menivät murkkutaivaaseen. En tiedä mistä tämä muurahaisten invaasio oikein johtui, koska ei niitä muina päivinä näkynyt.

Lähtöpäivän aamuksi olimme tilanneet aamiaisen huoneeseen, koska lento Kiovaan lähti klo 7 ja kentällä piti olla vähintään tuntia aikaisemmin. Aamiainen tuotiin sovitusti klo 4.30 tarjoiluvaunulla huoneeseen. Otimme myös lentokenttäkuljetukset molempiin suuntiin hotellilta. Hinta oli 35 €/suunta. Halvemmaksi olisi tullut ottaa tavallinen taksi, mutta respan mukaan taksin saaminen varsinkin aikaisin aamulla oli epävarmaa. Meillä oli tästä jo kokemusta, kun meillä oli vaikeuksia saada illalla taksia ravintolaan, kun olimme sieltä poistumassa. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, että taksi tulisi myöhässä emmekä ehtisi lennolle.

Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä Hotel de Paris Odessaan.  Jos tiesi vie Odessaan ja haluat yöpyä hyvässä hotellissa, paina Hotel de Paris Odessa mieleen.

Seuraathan blogia jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

 

pacific_coast_highway

Autoilua Kaliforniassa

Kalifornian road tripissä minua jännitti eniten autoiluosuus tai tarkemmin sanottuna autonvuokraus. Tämä voi kokeneista vuokraajista kuulostaa hassulta, mutta niin siinä vaan kävi.  Kokemattomana untuvikkona luin silmät suurina erilaisia kauhutarinoita keskustelupalstoilta pieleen menneistä vuokrauskokemuksista. Totta kai siinä vaiheessa olin varma, että ne kaikki tapahtuisivat myös meille. Stressi ja jännitys oli kuitenkin turhaa, koska kaikki meni hyvin eikä yksinään niistä varoittavista esimerkeistä käynyt toteen.

Auton vuokraus Kaliforniassa

Vuokrasimme auton hyvissä ajoin ennen matkaa Rentalscar.comin kautta. Käytimme vertailuun aikaa muutaman illan ja lopulta teimme päätöksen vuokra-autosta. Päädyimme keskikokoiseen henkilöautoon, jonka takaluukkuun mahtuu kaksi matkalaukkua. Tarvitsimme autoa vain viikoksi, koska reissun ensimmäiset päivät vietimme San Franciscossa ja siellä autolle ei ollut tarvetta. Vuokrahinnaksi tuli 245 €. Auton haimme vasta kun lähdimme kohti Las Vegasia.

Auton nouto tapahtui Dollarin toimipisteestä, joka sijaitsi hotelli Sheratonissa. Olin henkisesti varautunut siihen, että kun pääsemme tiskille, meille pakkomyydään heti kaikki mahdolliset lisävakuutukset mitä maa päällään kantaa. Niinpä hämmästykseni oli suuri, kun tiskin takana oleva poika ei yrittänyt myydä meille mitään. Hintaan kuului jo muun muassa kolariturva (LDW), kolmannen osapuolen vastuuturva sekä ylimääräinen vastuuvakuutus. Siihen ei sen sijaan olisi kuulunut korjauskustannuksia, jos auton tuulilasi, renkaat tai auton pohja olisivat vaurioituneet. Tämän takia odotin lisävakuutuksen myymistä ja kieltämättä ihmettelin kun sitä ei tarjottu.  Kun 400 dollarin turvatakuusummasta oli tehty katevaraus luottokortille, saimme avaimet käteen ja ohjeet mennä hotellin parkkihalliin hakemaan autoa.

bay_bridge_autolla

ford_fusion

Dollarin halpojen vuokrahintojen kerrottiin keskusteluspalstoilla johtuvan siitä, että heillä on kaikista vanhin autokanta. Niinpä odotimme jotain lommoilla olevaa 300 000 km mittarissa olevaa rotiskoa, joka jättäisi meidät tielle kymmeniä kertoja. Pieleen meni tämäkin arvaus, kun Sheratonin parkkihallissa meitä odotti uutuuttaan kiiltelevä Ford Fusion Hybrid. Jännitystä elämään tuli kyllä siitä, kun mietimme miten pääsemme hallista ulos. Vuokraamon kaveri ei ollut antanut meille parkkilipuketta, joten ei auttanut muu kuin kipittää takaisin vuokraamoon pyytämään sitä. Kun Ford vihdoin kaarsi San Franciscon kaduille, olimme molemmat kuin kaksi Naantalin aurinkoa. So far so good – tästä seikkailu alkaa!

Diiliin kuului kaksi kuskia, mutta mies tykkää ajamisesta enemmän kuin minä, niin lopulta hän ajoi koko reitin. Minä joudun arjessa ajamaan paljon, joten mielelläni istuin apukuskin paikalla. Vuokrahintaan kuului myös navigaattori. Se tuli tosi tarpeeseen, koska ilman sitä olisimme olleet hukassa monta kertaa. Navi toimi kohtuullisen hyvin. Los Angelesissa se tökki jonkun verran, kun etsimme tietä Hollywood kyltille. Koska navista kuului naisen ääni, kutsuimme sitä ”tytöksi”, sen mielikuvituksellisempaa nimeä emme sille keksineet.

autoilu_hollywood

Ajaminen Kaliforniassa

Ajaminen oli muuten samanlaista kuin Suomessakin paria liikennesääntöä lukuunottamatta. Kaliforniassa punaisilla liikennevaloilla saa kääntyä oikealle, ellei sitä ole eriksen kielletty. Tämän säännön voisi kopioida muuten myös Suomeen. Toinen erikoisuus oli All-way stop, jossa kaikilla risteykseen tulevilla oli stop-merkki ja liikkeelle lähdettiin siinä järjestyksessä kun siihen oli tultu. Tämän toimivuutta epäilin, mutta se toimi käytännössä loistavasti. Kukaan ei yrittänyt lähteä toisen vuorolla, vaan jokainen meni omallaan.

Vaikka liikennettä oli paljon ja kaistoja oli parhaimmillaan kuusi rinnakkain yhteen suuntaan, kaikki toimi melko jouhevasti. Jopa Los Angelesissa, jonka ruuhkista varoiteltiin kovasti, liikenne soljui mukavasti (paitsi pahimpaan ruuhka-aikaan). Vetoketjusysteemi toimi ja kun laitoit vilkun päälle ja halusit vaihtaa kaistaa, siihen annettiin tilaa. Toki yksittäisiä ass holeja oli liikenteessä, mutta niitä nyt vaan riittää.

Carpooleja hyödynsimme missä niitä vain oli. Ne ovat kaistoja, joilla saa ajaa jos autossa on vähintään kaksi henkilöä. Niillä pyritään suosimaan kimppakyytejä, jotka vähentäisivät ruuhkia. Los Angelesin ruuhkat jo mainitsin, mutta me emme niistä pahimpiin joutuneet. Pyrimme välttelemään ajamista ruuhkahuippuina.

carpool

on_the_road_usa

Mistä löytyy parkkipaikka?

Parkkiongelmiin emme onneksi kovin montaa kertaa törmänneet. Parkkipaikan etsimiseen meillä meni eniten aikaa Hollywoodissa. Halusimme mennä kävelemään Walk of Famelle ja ajelimme ympäriinsä vapaata parkkipaikkaa etsien. Vihdoin sellainen löytyi sivukadulta. Pysäköinnistä kertovat liikennemerkit eivät olleet ihan yksiselitteisiä ja mietimme saako auton tosiaan jättää siihen maksutta vai ei. Lopulta otimme riskin ja onneksi ei tullut sakkoja. Hotelleissa parkkipaikat kuuluivat huoneen hintaan. Las Vegasin hotellissa oli tavallisen parkkihallin lisäksi myös valet-parkkihalli, jossa auto jätetään henkilökunnan parkkeerattavaksi.

Kun jätimme auton kahvilan tai ravintolan parkkipaikalle ruokailun ajaksi, otin joka kerta navigaattorin alustan pois ikkunalta ja huolehdimme ettei muutakaan varkaita kiinnostavaa jäänyt auton sisälle näkyville. Matkalaukut kulkivat aina takakontissa. Meille ei sattunut mitään, mutta San Franciscossa näimme auton, jonka takalasista oli menty sisään. Autovarkauksia sattuu paljon, joten kannattaa miettiä mitä jättää kojelaudalle tai penkille. Parempi jos ei jätä mitään.

Auton tankkaus

Tankata kannattaa aina kun siihen on mahdollisuus. Me tankkasimme viimeistään silloin, kun tankissa oli vielä 1/4 bensaa jäljellä. Pacific Coast Highwaylla kannattaa varsinkin huomioida, että polttoainetta on riittävästi. Big Surin tienoilla ei kannata lähteä puolityhjällä tankilla, koska sieltä ei löydy huoltoasemia tai muitakaan palveluja.

Maksamisen kanssa tuli ongelmia, jos automaatti ei hyväksynyt debit/credit korttia. Silloin kävin maksamassa huoltoaseman sisällä etukäteen. Jos maksoimme liikaa, saimme kuittia vastaan rahaa takaisin.

Las Vegasissa ei erään ketjun automaatti huolinut luottokorttia ja kun menin sisälle maksamaan olisi pitänyt olla debit kortti. Kun sellaista ei ollut,  hän ohjasi meidät saman ketjun toiselle asemalle, jossa pitäisi luottokortin käydä. Löysimme sitä ennen toisen huoltoaseman, joka hyväksyi luottokortin. Tämä oli siis täysin arpapeliä, mikä toimi ja mikä ei. Jos automaatti kysyi zip-koodia, siihen kelpasi välillä Suomen postinumero ja välillä ei. Muuten tankkaaminen oli samanlaista kuin Suomessakin, kunhan sai ensin jonkun maksuvälineen toimimaan.

Vuokra-auton palautus lentokentälle

Me olimme sopineet auton palautuksesta San Franciscon lentokentälle klo 12. Koska edellisyö oli vietetty Half Moon Bay´ssa ja sieltä ei ollut pitkä matka kentälle, palautimme auton yli tunnin etukäteen. Mielummin näin kuin myöhässä. Mitään hyvitystähän siitä ei saanut, vaikka auton palautti etuajassa. Ennen sitä auto piti tankata ja siinä meni hetki aikaa, kun vahingossa ajoimme rampin ohi, josta olisimme päässeet huoltoasemalle. Niitä ei nimittäin lentokentän lähellä kovin montaa ollut. Kun auto oli tankattu ja suuntasimme uudestaan lentokentälle, piti vain seurata ”Rental car return” kylttejä. Parkkihallissa luoksemme tuli samantien nainen, joka tarkasti auton kunnon ja kun kaikki oli ok, otimme matkatavarat ja siirryimme junalla toiseen terminaaliin odottamaan seuraavaa lentoa. Palautus hoitui todella nopeasti ja kätevästi.

Auton vuokraamisesta jäi hyvät fiilikset. Kaikki sujui hyvin ja road tripille voisimme lähteä joskus uudestaankin. Ehkäpä se Route 66 vielä joskus kutsuu..

autoilu_san_francisco

rental_car_park

Minkälaisia kokemuksia sinulla on auton vuokraamisesta ulkomailla?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

inn_at_venice_beach

Majoitusvinkkejä Kalifornian road tripille

Kesälomamatkalla Kaliforniassa majoituimme hyvin erilaisissa hotelleissa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti yöpyä edullisissa motelleissa useampikin yö, mutta yksi huono kokemus sai meidät nopeasti muuttamaan mieltä. Isoihin kaupunkeihin varasimme majoitukset jo Suomessa. Kolmen yön majoitukset reitin varrella jätimme paikan päälle varattaviksi. Tämä hieman jännitti etukäteen, lähinnä siitä syystä miten täysiä hotellit olisivat. Matkailusesonki oli kuumimmillaan ja parhaat paikat olisivat jo varmasti täynnä. Huomasimme kuitenkin melko pian, että majoitusvaihtoehtoja reittimme varrella oli niin paljon, ettei ollut pelkoa huoneiden saatavuudesta. Hintataso oli joka kaupungissa korkea. Huokeita majoituksia olisi toki löytynyt, mutta usein niiden sijainnit olivat kaukana kaikesta. Lisäksi netissä varoiteltiin luteista tai hotellin sijainnista epämääräisellä alueella, jossa ei uskalla illalla pimeän tultua liikkua. Kokosin tähän postaukseen kaikki majoitukset meidän reissulta teille vinkiksi ja varoitukseksi.

San Francisco: Hotel Bohème

Tämä pieni ja boheemi hotelli sijaitsee North Beachin alueella. Hotellissa on vain 15 huonetta. Sen julkisivu oli niin huomaamaton, että olisimme menneet ohi ellemme olisi tulleet lentokentältä airport shuttlen kyydissä. Kun ovikoodin näppäilyn jälkeen ulko-ovi avautui ja edessä oli jyrkät portaat yläkertaan, pääsi huuliltani sadatusta. En olisi millään jaksanut raahata matkalaukkua enää metriäkään, saatikka portaita. Pienessä respassa oli ystävällinen vastaanotto. Siellä ei kyselty luottokortteja eikä muutakaan ylimääräistä. Huone oli maksettu etukäteen, mutta siitä huolimatta moni hotelli haluaa nähdä luottokortin ennenkuin luovuttaa avaimen. Ei täällä.

hotel_boheme_san_francisco

boheme_stairs

Jyrkät ja narisevat portaat ylös aulaan

North Beach on San Franciscon eurooppalaisin kaupunginosa ja hotellin lähellä on useita italialaisia ravintoloita ja kahviloita. Sijainti on minulle tärkeä hotellia valitessa ja se oli myös yksi syy, miksi päädyimme Bohèmeen. Sieltä oli kävelymatka muun muassa Fisherman´s Wharfiin. Hotellihuoneet on sisustettu voimakkailla väreillä ja tyyli on otettu 1950-luvun loppupuolelta.

Hotellin erikoisuutena oli joka ilta tarjottavat sherryt. Aulan pöydällä oli sherrypullo ja laseja, joista sai ottaa lasillisen vaikka huoneeseen. Ainoa miinus hotellissa oli, ettei siellä ollut hissiä. Muuten en sitä kaipaa, mutta matkatavaroiden kanssa se helpottaa elämää. Jos siis kaipaat pientä ja intiimiä hotellia, Bohème on varma valinta.

Hotel Bohéme huonevaraukset ja lisätiedot

Bakersfield: Best Economy Inn and Suites

Tässä tulee nyt se varoituksen sana. Tätä motellia en suosittele. Paitsi, jos etsit halvinta mahdollista yösijaa eikä ole niin väliä onko huoneessa poltettu tupakkaa tai toimiiko siellä oikeastaan yhtään mikään.

Matkalla San Franciscosta Las Vegasiin yövyimme yhden yön Bakersfieldissä, joka sijaitsi juuri sopivasti puolessa välissä. Näin jälkiviisaana totean, että tuon välin olisi voinut paahtaa myös yhtäsoittoa ja saada näin yhden ylimääräisen yön Las Vegasiin.

Motellin valintaan emme paljoa aikaa käyttäneet, vaan valitsimme tien varressa olevista kolmesta vaihtoehdosta sen, joka näytti parhaimmalta. Huomasin takapihan uima-altaan ja mielessä kävi, ettei se voi olla huono paikka, kun sieltä allaskin löytyy. Kun motellista löytyi tilaa ja hinta oli todella edullinen; 55 dollaria / yö (sis. aamupalan) emme sitä sen enempää miettineet. Huone oli aika nuhruinen ja kukallisessa päiväpeitossa tupakalla poltettu reikä, mutta yritin ummistaa silmäni moiselta epäkohdalta ja miettiä, että yksi yö me vain täällä ollaan.

bakersfield_majoitus

Kun myöhemmin kävi ilmi, ettei huoneessa toiminut langaton verkko kuin minuutin kerrallaan, televisiosta näkyi vain Disney Channel ja voimakkaan pesuaineen tuoksun häivyttyä puski tupakanhaju esiin, alkoi ajatukset kääntyä siihen suuntaan, että halvalla ei saa hyvää.

Las Vegas: Treasure Island

Treasure Island on yksi monista casinohotelleista legendaarisen pääkadun, The Stripin, varrella. Hotellin sijainti on loistava, koska heti kun astut kadulle pääset Las Vegasin hulinaan. Pääkadun toisessa päässä olevat hotellit (esim. Four Seasonsin Mandala Bay) jäävät hieman sivuun. Mutta jos suosii rauhallisempaa ympäristöä, niin sitten ne ovat hyviä valintoja.

Treasure Islandista löytyy kaikki, mitä lomallasi tarvitset. Hotellin alakerrassa on casino, jossa on satoja eri pelikoneita ja pelipöydät, joissa voit kokeilla onneasi. Rentoutua voi uima-altaalla tai spa hoidoissa. 10 ravintolaa ja 8 baaria pitävät huolen, ettei nälkä tai jano pääse iskemään. Hotellin omassa teatterissa pääsee ihastelemaan Cirque du Soleilin taidokkaita näytöksiä. Sinne saa usein edullisia lippuja vielä saman illan näytöksiin.

Vietimme Vegasissa pari yötä ja auto oli sen aikaa hotellin parkkihallissa. Se kuului onneksi hintaan. Auton olisi voinut itse ajaa parkkihalliin tai käyttää valet-parkingia (pysäköintipalvelu). Me valitsimme jälkimmäisen, koska se oli todella kätevä.

treasure_island

treasure_island

treasure_island

Jalkapallon MM-kisoja pääsi seuraamaan isolta screenilta

treasure_island_casino

Treasue Islandin casino

treasure_island_motorbike

treasure_island_pool

Hotellin uima-allas alue

Las Vegasin casinohotellit ovat kuin pieniä kyliä, joista ei välttämättä tarvitse poistua minnekään. Harva kuitenkaan koko Vegasin lomaansa hotellissa viettää, joten muutakin tekemistä löytyy.  The Stripin varrella on vieri vieressä casinohotelleja, joita kannattaa käydä katsomassa. Ne ovat kaikki erilaisia ja eri teemojen mukaan sisutettuja.

Las Vegasin hotellien hinnat tuntuivat aluksi huomattavasti edullisimmilta kuin muiden reissumme hotellien. Hintaan lisättiin kuitenkin verojen lisäksi resort fee joka nosti hinnat lähes samalle tasolle muiden kanssa. Las Vegasin ulkopuolella moottoritien varressa oli myös joitakin hotelleja, jotka mainostivat, että heillä ei tarvitse maksaa resort fee´ta. Niiden hotellien ympäristössä ei kuitenkaan ollut mitään, joten jos haluaa nähdä Vegasin hulinat, kannattaa hotelli varata kaupungista.

Treasure Island huonevaraukset ja lisätiedot

Los Angeles: Inn at Venice Beach

Los Angelesin hotellin varaaminen tuotti eniten päänvaivaa. Kaupunki on levittäytynyt niin isolle alueelle, että hotelli kannattaisi varata sieltä,  jossa eniten viettää aikaa. Näin meille suositeltiin, kun tämän asian kanssa pähkäilin. Ranta houkutteli eniten, mutta se tuntui olevan kallista seutua. Hollywoodista ja lentokentän läheltä olisi löytynyt edullisempia majoituksia, mutta alueina ne eivät meitä kiinnostaneet. Päädyimme lopulta Inn at Venice Beach -hotelliin, joka oli matkamme kallein majoitus, mutta sijainti meren läheisyydessä veti meitä kuin magneetin tavoin sinne.

inn_at_venice_beach

inn_at_venice_beach

inn_at_venice_beach_kylppari

inn_at_venice_beach

inn_at_venice_beach

Näköalat parvekkeelta

Inn_at_venice_beach

Hotellin söpö sisäpiha

Hotellin sisustus oli raikas ja se muistutti beach housea. Värimaailmaan kuului valkoista ja oranssia. Myönnän, etten ole oranssin ystävä, mutta tehovärinä se toimi sisustuksessa hyvin. Huoneeseen kuului pieni parveke, josta oli näkymät kadulle ja sen päässä siintävälle merelle. Hintaan kuului myös aamiainen, joka tarjoiltiin sisäpihan yhteydessä olevassa aamiaishuoneessa. Aamiainen sinällään ei ollut kovin kummoinen, mutta sisäpiha oli todella viehättävä. Pienen suihkulähteen solistessa vieressä oli mukava mutustella leipää ja tankata kahvia tulevaa päivää varten.

Hotellin lähellä on Venicen kanaalit, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Kanaalialue asuintaloineen on kaunista seutua ja jos haluaa hetkeksi pujahtaa rauhaan rantakadun vilinästä, this is the place.

Inn at Venice Beach huonevaraukset ja lisätiedot

San Simeon: Cavalier Oceanfront Resort

Los Angelesista matka jatkui legendaarista Pacific Coast Highway´ta pitkin ylös takaisin San Franciscoon. Rantareitille olimme varanneet aikaa siten, että viettäisimme kaksi yötä jossain mukavassa rantakaupungissa. Ensimmäiseksi yöpaikaksi valikoitui San Simeonissa oleva Cavalier Oceanfront Resort. Aprikoimme pitkään mihin jäisimme yöksi. Pienet kaupungit vaihtuivat tiuhaan tien varrella ja oikeastaan mihin tahansa olisi voinut jäädä yöksi. Bakersfieldin motellikokemuksen jälkeen halusimme pelata varman päälle ja pyysimme nähdä huoneen etukäteen. Se onnistui ja kun totesimme sen ihan viihtyisäksi, teimme päätöksen jäädä sinne.

Hotelli sijaitsi kauniilla paikalla meren rannalla. Merinäköalahuoneesta olisi joutunut maksamaan ekstraa, mutta meille kelpasi ihan tavallinen huone. Emme pitäneet merinäköalaa tässä kohtaa niin tärkeänä, kun viivyimme siellä vain yhden yön.

Hotellista löytyi kaksi lämmitettyä uima-allasta sekä palju. Näitä emme käyttäneet, mutta sen sijaan viihdyimme rannalla. Siellä oli kiva kävellä, varsinkin kun aurinko näyttäytyi iltapäivästä ja tuuli puhalteli leppeästi. Meressä näkyi myös delfiinejä ja niitä oli hauska katsella. Meren rannassa oli myös pari nuotiopaikkaa, joihin sytytettiin tulet illan hämärtyessä. Siellä olisi voinut halutessaan paistaa makkaraa tai istuskella vain tulta tuijotellen.

cavalier_oceanfront_resort

cavalier_oceanfront_resort

cavalier_oceanfront_resort

cavalier_oceanfront_resort

cavalier_oceanfront_resort_piha

cavalier_ocean_resort

Hotellin rannasta löytyi kolme tulisijaa, joihin sytytettiin illalla tulet.

san_simeon

Emme jaksaneet lähteä illalla enää ajelemaan autolla ympäriinsä ruokapaikkaa etsien, joten söimme hotellin ravintolassa. Siellä olisi ollut mahdollisuus päästä ikkunapöytään ihailemaan merinäköaloja, mutta meidän tullessa oli ikkunapaikat tietysti jo varattu. Koska ruoka oli hyvää, päätimme myös aamulla syödä siellä aamiaista ennenkuin maantie taas kutsui.

Cavalier Oceanfront Resort huonevaraukset ja lisätiedot

Half Moon Bay: Coastside Inn

Seuraava yöpymispaikkamme oli Half Moon Bay´ssa. Sieltä ei ollut seuraavana aamuna enää pitkä matka San Franciscon lentokentälle, jonne meidän piti palauttaa auto puoleen päivään mennessä. Meillä ei ollut tämän pikkukaupungin majoituksista sen tarkempaa tietoa, valitsimme umpimähkään vaan jonkun tien varressa olevan ja päätimme mennä katsomaan olisiko se sopiva. Coastside Inn´ssä emme saaneet nähdä huonetta etukäteen, koska respan tyttö ei saanut meitä sinne keskenään päästää eikä hän voinut poistua vastaanotosta. Hän näytti meille esitteestä kuvia ja vannotti, että huoneet ovat siistejä eikä siellä ole tupakoitu. Päätimme sitten ottaa riskillä huoneen. Jos se olisikin ihan kamala, olisimme menneet vaihtamaan sen. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, koska huone oli siisti ja viihtyisä.

coastside_inn

coastside_inn

half_moon_bay

Huoneen hintaan sisältyi myös aamiainen, joka oli iso plussa. Vaikka Jenkeissä kahviloita on lähes joka nurkan takana, oli välillä ihan mukavaa kun ei tarvinnut heti aamusta lähteä etsimään aamupalapaikkaa. Hotellista oli lyhyt kävelymatka rantaan. Kävimme siellä illalla katsomassa itsenäisyyspäivän juhlintaa (4th of July)

Coastside Inn huonevaraukset ja lisätiedot

Havaiji, Oahu: Hilton Waikiki Beach

Road tripin jälkeen lensimme muutamaksi päiväksi Havaijille. Siellä oli huonevaraus odottamassa Hilton Waikiki Beach -hotelliin. Hotelli sijaitsi korttelin päässä Waikiki Beachilta ja lähellä oli kaikki muutkin tarvittavat palvelut.  Huoneessa oli parveke, josta tykkäsin tosi paljon. Meidän huoneesta oli näköala vuorten suuntaan. Koska huoneemme oli 23.kerroksessa, parvekkeella oli todella tuulista. Haaveeni aamupalan nauttimisesta siellä toteutui vain yhtenä aamuna. Silloinkin sai pitää serveteistä kiinni, etteivät ne lähteneet tuulen mukana lentoon.

Vaikka hotelli oli kaikinpuolin ihana ja viihdyimme siellä todella hyvin, oli pari asiaa joita ihmettelin. Huoneeseen ei kuulunut maksutonta wifia. Asia kuitenkin ratkesi sillä, että liityin Hilton Honors -jäseneksi ja sen ansiosta saimme langattoman yhteyden maksutta. Tämä on tietysti hyvä tapa saada ihmisiä liittymään kanta-asiakkaiksi. Toinen oli aulabaarin jäätävän kalliit drinkit. Jäimme yhtenä iltana kuuntelemaan sinne livemusiikkia (siitä muuten iso plussa, oli tasokkaita esiintyjiä) ja päätimme ottaa drinkit. Ne maksoivat 13 eur/kpl (sis.verot). Arvaattekin, että tuolla hintatasolla juomat jäivät yhteen. Eipä Havaiji muutenkaan edullinen kohde ollut. Hinnat olivat samaa luokkaa kuin Suomessa.

hilton_waikiki_beach

hilton_waikiki_beach_aula

hawaiji_hilton_waikiki_beach

hilton_waikiki_beach

hilton_waikiki_beach

Hilton Waikiki Beachissa on 37 kerrosta ja ylimmän kerroksen aulasta oli komeat näkymät ympäristöön. Hotellista löytyi kaikki mahdolliset mukavuudet, joita neljän tähden hotellissa voi olla. Uima-allas alueen kävimme katsomassa heti ensimmäisenä päivänä. Se oli ok, mutta ei mitenkään erikoinen. Hotellin henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Pari kertaa kävimme kyselemässä concierge-tiskiltä aikatauluihin ja pääsylippuihin liittyviä asioita.

Hilton Waikiki Beach huonevaraukset ja lisätiedot

San Francisco: Park Pointe Hotel

Havaijilta lensimme takaisin San Franciscoon ja yövyimme siellä lentokenttähotellissa. Lento takaisin Suomeen lähti seuraavana iltana. Park Pointe Hotel oli aika perus. Siisti hotelli, jossa sai yhden yön vietettyä vaivattomasti.  Plussaa oli ilmaiset kuljetukset lentokentältä hotelliin. Hotellin edestä pääsi bussilla San Franciscon keskustaan. Vietimme päivän siellä katsellen niitä nähtävyyksiä, jotka jäivät väliin alkulomasta.

parkpointe_hotel

Park Pointe Hotel huonevaraukset ja lisätiedot

Kaikki hotellit, joissa matkan aikana yövyimme, olivat todella kivoja ja niitä voin suositella. Ainoa poikkeus oli Bakersfieldin motelli. Kehotan muutenkin painamaan kaasua Bakersfieldin kohdalla, jos satut niille suunnille. Huteja olisi voinut tulla usempikin varsinkin niiden majoitusten osalta, jotka varasimme tien päällä. Näin ei onneksi käynyt.

Voisit olla kiinnostunut myös:

San Francisco kahdessa päivässä
Kalifornia road trip: Matka alkaa kohti Bakersfieldia
Kalifornia road trip: Las Vegas ja Grand Canyon
Kalifornia road trip: Los Angeles ja Venice Beach
Kalifornia road trip: Pacific Coast Highway
Havaiji – ensitunnelmista Pearl Harboriin
Oahu, toivottavasti kohtaamme vielä

waikiki_beach

Oahu, toivottavasti kohtaamme vielä

Kun ensimmäisenä päivänä Havaijilla kiertelimme Pearl Harborissa, maistui toisena päivänä jo rantaelämä. Suuntasimme heti aamusta hotellilta kohti kuuluisaa Waikiki Beachin rantaa. Matkaa oli onneksi vain muutama sata metriä. Rannalla oli jo heti aamusta väkeä kuin pipoa ja saimme hetken odotella, että reippaanoloinen surffarinainen ennätti antamaan meille aurinkovarjon ja tuolit. Ilmaisia ne eivät tietenkään olleet (se mihin en ihastunut Havaijilla oli hintataso) vaan neljän tunnin vuokrasta piti pulittaa 35 dollaria (noin 30 €). Aurinko lymyili pilvien takana, mutta siitäkin huolimatta ilma tuntui tukahduttavan kuumalta. Kun aurinko vihdoin astui kunnolla esiin, oli pakko syöksyä Tyynenmeren aaltoihin vilvoittelemaan.

havaiji_palmut

duke_kahanamoku

Duke Kahanamokun patsas. Häntä kutsutaan lainelautailun isäksi.

makua_kila

Rannasta löytyi useita patsaita. Tässä ovat Makua ja Kila; surffaripoika ja hylje

waikiki_beach_surffikuja

Waikiki Beach on surffareiden paratiisi. Aallot ovat pitkiä ja matalia ja siellä on helppo opetella surffauksen saloja. Surffilautoja on vuokrattavana monessa eri pisteessä. Hinta oli 20 dollaria ensimmäiseltä tunnilta ja 10 dollaria sitä seuraavilta. Päivävuokra laudalle oli 70 dollaria. Ellet olet vielä konkari surffaaja, ei hätää, opetusta on saatavilla joko ryhmässä tai yksityisesti. Lähes joka toinen käveli rannalla surffilautaa kantaen. Näkyipä joukossa niitäkin, jotka halusivat vain poseerata kameralle laudan kanssa ja sen jälkeen marssivat takaisin aurinkovarjon alle. Surffareita oli hauska katsella. Osa ratsasti hienosti aaltojen päällä ja osa vasta testaili aaltojen nappaamista. Katse kiinnittyi melko pian pariskuntaan, jotka menivät samalla laudalla. Mies nosti naisen olkapäilleen aallon harjalla ja sitten menoksi. Se oli hieno näky.

waikiki_surffari

waikiki_surffitytto

waikiki_surffipariskunta

waikikibeach_surffilaudat

waikiki_beach

waikiki_beach

waikiki_beach_oahu

Hotellimme ylimmäisen kerroksen (37) ikkunasta sai hyvät maisemakuvat

Rantapäivän jälkeen maistuivat Hula Dogit. Ne olivat niin hyviä, että kävimme reissun aikana toisenkin kerran syömässä samalla kioskilla. Hula Dogit ovat havaijilainen versio hot dogeista. Hula dogiin saa itse valita mieleisensä kastikkeen tulisuuden mukaan sekä troppisen relishin. Makuvaihtoehdot olivat ananas, papaija tai mango. Omaani valitsin ananaksen. Anthony Bourdain oli myös käynyt ohjelmassaan hula dogit nauttimassa tällä samaisella kioskilla ja sitä mainostettiin erilaisilla kylteillä.

oahu_hula_dog

hula_dog

Snorklausta Hanauma Bay´lla

Yksi asia mitä halusin Havaijilla tehdä oli snorklaus. Oahun saarelta löytyy hienoja snorklaus- ja sukelluspaikkoja, joten niihin pitäisi päästä.  Kaupungilla kävellessä nappasin kadulla olevasta telineestä mukaan pienen kirjasen, joka oli täynnä mainoksia ja alennuskuponkeja. Sieltä löysin Seabirdtoursin mainoksen snorklausretkestä Hanauma Bay´lle. Koska hinta ei päätä huimannut (n. 15 €/hlö) soitin mainoksessa olevaan numeroon ja varasin meille retken seuraavaksi päiväksi. Hintaan kuului kuljetukset sekä snorklausvälineet.

Hanauma Bay on syntynyt tulivuoren kraaterin luhistumisesta kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Ranta on luonnonsuojelualuetta ja siitä maksetaan vielä erillinen sisäänpääsymaksu 7,50 dollaria (n. 6,50 €). Ennenkuin pääsimme kävelemään alas rantaan piti katsoa noin 10 minuuttia kestävä video. Mukana oli historiaa, joka oli mielenkiintoista mutta suurimmaksi osaksi ohjeita mitä saa tehdä ja mitä ei. Videon jälkeen pääsimme vihdoin kävelemään kohti rantaa. Vaikka olimme hyvissä ajoin paikalla, emme suinkaan olleet ainoat. Ihmisiä oli jo paljon liikkeellä ja vedessä näkyi myös snorklaajien ”meri”. Hanauma Bay´lla vierailee päivittäin 3000 ihmistä ja se on yksi Oahun suosituimmista nähtävyyksistä. Sen kyllä huomasi turistivirrasta.

hanauma_bay

hanauma_bay

hanauma_bay

hanauma_bay

Rannalla ei myydä mitään, joten sinne pitää ottaa omat eväät mukaan. Vierailukeskuksessa on kioski, josta voi ostaa juotavaa sekä pientä syötävää,  mutta me ohitimme sen nopeasti tullessamme emmekä jaksaneet lähteä enää kiipeämään takaisin ylös. Rannalta vierailukeskukseen piti kiivetä jyrkkä mäki eikä sitä viitsinyt huvikseen kävellä edestakaisin lähes +30 asteen helteessä. Me olimme siis aika huonosti varustautuneet eikä meillä ollut mukana kuin vettä. Snorklauksien välissä olisi maistunut pieni suolainen purtava, mutta sinnittelimme veden voimalla.

Ensimmäisellä snorklausretkellä emme nähneet kuin muutaman kalan ja olin jo todella pettynyt, että tässäkö tämä oli. Huilasimme välillä rannalla ja menimme uudestaan mutta tällä kertaa vähän sivummalle. Sieltähän niitä kaloja alkoi löytymään. Parhaimmillaan tuntui kun olisi kalasopassa uinut. Näimme kaikenkokoisia kaloja, ja myös todella isoja. Hanauma Bayn vesissä asustelee yli 400 eri kalalajia, joten kokoa ja näköä niissä riittää. Hyvällä tuurilla siellä voi nähdä myös merikilpikonnia. Meillä ei niin hyvää tuuria ollut, mutta jälkimmäinen snorklausreissu oli ehdottomasti paras.

hanauma_bay

hanauma_bay

hanauma_bay

hanauma_bay

Loikoiltiin auringon alla snorklausreissujen jälkeen ja puolen päivän jälkeen kerättiin tavarat kassiin ja lähdettiin etsimään kuljetusta takaisin hotellille. Emme jaksaneet kävellä ylös vierailukeskukseen vaan maksoimme kyydistä reilun dollarin. Jos suunnittelet retkeä Hanauma Bay´lle, se on auki muina päivinä paitsi tiistaisin. Silloin annetaan kalojen ja korallien levätä turistisuman jäljiltä.

Haluatko lisätietoja Hanauma Bay´sta? Klikkaa tästä.

Auringonlaskupurjehdus

Kun päivän vietimme snorklaamassa, lähdimme illalla vielä auringonlaskupurjehdukselle. Olimme varanneet sen edellisenä päivänä rannalta suoraan laivan kipparilta. Tarjontaa riittää ja erilaisia purjehduksia tehdään päivän mittaan useita. Pakettien sisällöt vaihtelevat. Parhaimmillaan pääset nauttimaan hienosta buffetpöydästä auringonlaskua ihaillen. Hinta kipuaa silloin lähemmäksi 100 dollaria. Meidän purjehdus maksoi 30 dollaria ja siihen sisältyi kolme drinkkikuponkia.

Menimme hyvissä ajoin rantaan ja ehdimme läheiseen rantabaariin oluelle ennen veneeseen nousua. Rantabaarissa oli bileet käynnissä. Siellä oli livemusiikkia, ihmiset tanssivat ja jokaikinen pöytä oli täynnä. Ängimme itsemme kuitenkin hetkeksi yhteen pöytään ja siinä istuva mies kertoi meille illan miesesiintyjästä, joka heitti keikkaa kuulemma todella harvoin. Mies oli ilmeisesti joku menneen ajan kuuluisuus. Me emme häntä tunnistaneet, mutta osa porukasta oli todella fiiliksissä.

manu_kai

Katamariini valmiina lähtöön

waikiki_beach

Mutta käydääs rantabaarin bileissä ennen lähtöä

dukes_waikiki

Jos joku tietää kyseisen herran, niin kertokaa mullekin kuka hän on 🙂

Viiden maissa pääsimme katamariiniin ja jokainen sai drinkkilippunsa. Veneeseen mahtui noin 40 ihmistä ja se oli tietysti myyty ihan täyteen. Auringonlaskupurjehdukset olivat kaikista suosituimpia. Päiväpurjehduksille olisi mahtunut mukaan ilman varaustakin. Meidän viereemme tuli istumaan iloinen kaveriseurue noin 25-vuotiaita nuoria. He olivat kotoisin Washingtonista ja olivat tulleet Oahulle kesätöihin. He kehuivat kovasti Dolen ananasplantaasia, joka sijaitsee aikalailla Oahun saaren keskikohdassa. Meiltä jäi se väliin, koska emme sitä pitäneet niin kiinnostavana. Nuorten antamien kehujen jälkeen alkoi hieman harmittaa, ettemme sinne menneet. Me sen sijaan suosittelimme heille Hanauma Bay´ta. Nuorilla oli töitä vielä joitakin viikkoja jäljellä ja Hanauma olikin heillä listalla.

waikiki_beach

Sinne jää Waikiki Beach taakse, kun suuntaamme merelle

sunsetsailing

sunsetsailing_hawaii

sunsetsailing

Kun lähdimme satamasta meille tarjoiltiin tervetulodrinkki, vodka passionmehulla. Drinkkiaineksia oli veneessä sen verran riittävästi, että sitä tarjoiltiin myöhemmin lisää. Juomaa tuntui riittävän kaikille, vaikka olisi omat kupongit ehtinyt jo tuhlata.  Mikä parasta, me oikeasti purjehdimme emmekä vaan ajelleet koneella. Aikamoista vauhtia mentiinkin aallokossa. Purjehdus kesti 1,5 tuntia. Menimme rannikkoa pitkin Diamond Hillille ja siitä vielä vähän matkaa eteenpäin ennenkuin käännyimme takaisin. Loppumatkan lilluimme hitaasti kohti satamaa, jotta ehdimme nähdä auringonlaskun mereltä käsin.

diamond_hill

Diamond Hill tulivuori näyttää hienolta myös mereltä käsin

sunset_sailing

hawaii_sunsetsailing

hawaii_sunsetsailing

sunsetsailing

Auringonlaskupurjehdus sinetöi viimeisen iltamme Oahun saarella. Seuraavana aamuna ehdimme vielä kävellä rannalla ja nauttia aamupalaa jo tutuksi käyneessä aamiaisravintolassa ennen koneen lähtöä kohti San Franciscoa. Oahun saarelle jäi vielä näkemistä. Vaikka se kaukana onkin, en pidä mahdottomana, etteikö sinne voisi vielä joskus palata.

Seuraathan blogia jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.