singapore

Hei kulta, lähdetäänkö Singaporeen?

Matkakohteen valinta ei ole helppoa, koska hienoja, näkemisen arvoisia paikkoja on maapallo pullollaan. Joskus matkakohde valikoituu hetken mielijohteesta. Niin taisi käydä meillekin tulevan reissun kohdalla.

Oli huhtikuinen lauantai-ilta. Sää oli vielä keväisen kolea, mutta se ei haitannut, koska istuimme lämpimässä paljussa kesämökillä. Mökkikausi oli avattu paria viikkoa aikaisemmin ja päivä oli kulunut pihatöissä. Nyt kuitenkin rentouduttiin ja olin korkannut kuohuviinipullon ennen lämpimään veteen sukeltamista. Ajatukseni harhailivat kuitenkin jo syksyssä tai tarkemmin sanottuna syyslomassa. Miehellä olisi lokakuussa viikko lomaa ja minullakin oli mahdollisuus järjestellä omat lomani siten, että voisin olla vapaalla samaan aikaan. Päätös pitäisi kuitenkin tehdä nopeasti ja sen vuoksi en ihan täysillä osannut keskittyä ihailemaan järvimaisemaa.

Kysäisin kuohuviinilasia täyttäessä puolihuolimattomasti, halusiko mies viettää syyslomansa jossain muualla kuin kotona. Kysymys taisi yllättää vastapuolen, mutta melko pian keskustelimme jo siitä, että minne lähtisimme. Lokakuu oli mielestäni aika riskialtista aikaa lähteä Välimeren kohteisiin. Hyvällä tuurilla voisi sattua lämpimät ilmat, huonolla taas pitäisimme sadetta koko viikon hotellihuoneessa. Kanariansaaret nousivat seuraavaksi esiin. En ole siellä koskaan käynyt, joten ei sinänsä hullumpi ajatus, mutta silti nekään eivät tuntuneet nyt riittävän houkuttelevilta. Ehtisihän sitä Kanarialle joskus myöhemminkin. Kun mies alkoi sitten tivaamaan, että no minne me sitten mennään, nousi silmieni eteen kuva jostain aasialaisesta maasta, jossa olisi pilvenpiirtäjiä. Mietin mitä vastaisin ja heitin hetken mielijohteesta ”Mites Singapore?”. Yhtä hyvin olisin voinut ehdottaa Hong Kongia, Kuala Lumpuria tai mitä niitä nyt onkaan.

Singapore kuulosti riittävän eksoottiselta ja innostuimme siitä molemmat. Kylpyhetki sai ihan uuden käänteen ja aurinko ehti jo laskea taivaanrantaan, kun me suunnittelimme tulevaa matkaa vailla mitään Singapore faktoja. Kun vihdoin maltoimme kömpiä paljusta pois ja siirryimme mökin lämpöön, nappasin iPadin käteen. Aloin selailemaan lentojen ja hotellien hintoja, minkälainen sää Singaporessa olisi lokakuussa sekä miten lentoaikataulut sopisivat meidän suunnitelmiin.

Pikaisen selvittelyn tuloksena totesin, että Finnairin suorat lennot irtoaisivat noin 600 eurolla. Hinta ei ollut mielestäni ollenkaan paha. Hyviä hotellivaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon ja sieltä vaan valitsemaan parhaalta tuntuvaa. Singaporen sää näytti myös lokakuiseen Suomeen verrattuna aika mukavalta. Lämpötila noin 30 astetta, pieni sateen mahdollisuus toki ilmassa, mutta todennäköisesti ei yhtäjaksoista sadetta kuitenkaan. Mieleeni tuli joulumatka Thaimaahan muutamia vuosia sitten, kun iltaisin katsoin BBC:ltä maailman säätä ja Singaporessa satoi kaatamalla koko joulun. Mietin silloin, että onneksi emme ole tuolla.

Seuraavana arkipäivänä järjestelin lomani työn puolesta kuntoon ja sen jälkeen klikkailin lennot ja hotellin ostoskoriin. Klik, klik! Nyt olemme enää muutaman päivän päässä matkasta ja kohta näemme minkälaiseen kohteeseen paljuillan huuma meidät oikein vei.

Miten sinä päädyt valitsemaan matkakohteen? Ja jos olet käynyt Singaporessa, käy kirjoittamassa parhaimmat vinkkisi kommenttiboksiin!

Kuva: singapore-guide.com

peterskirche

Mitä muuta Munchenissa voi tehdä kun juoda olutta?

Kun nuorimmaiseni pääsi ripille muutama vuosi sitten, lupasin hänelle lahjaksi viikonloppumatkan Saksaan. Tytär oli vuoden verran opiskellut saksan kieltä koulussa ja oli opiskelun ohessa kiinnostunut maasta. Sovimme, että hän saa itse valita kohteen. Odotin valinnan osuvan Berliiniin, mutta tytär yllätti valitsemalla Munchenin. Siihen hänellä oli kyllä omat syynsä.

Minulle tämä Etelä-Saksassa, Baijerin osavaltiossa sijaitseva kaupunki ei ollut entuudestaan tuttu ja innoissani minäkin lähdin reissuun. Myönnän, etten tiennyt Munchenista muuta kuin että siellä juodaan paljon olutta, varsinkin Oktoberfest -olutjuhlien aikaan. Niin ja olin kuullut myös jostain jalkapallojoukkueesta. Teini-ikäisen kanssa ei kuitenkaan ollut suunnitelmissa mennä kiertelemään olutkellareita eikä jalkapallokaan niin kovasti kiinnostanut, joten muuta tekemistä pitäisi keksiä.

Mutta mitä?

finnair_munchen

Sinivalkoisin siivin Muncheniin

Bavaria Filmstadt

Tytär oli valinnut Munchenin sen vuoksi, että sieltä löytyy Bavaria Filmstadtin studiot. Kyseessä on Euroopan suurin filmistudio, jossa tehdään pääosin saksalaisia tv-sarjoja ja elokuvia, mutta myös kansainvälistä tuotantoa. Kiertelimme studiolla ensin omin päin, mutta osallistuimme myös opastetulle kierrokselle, joka kuului lipun hintaan. Siellä näimme erilaisia tekniikka- ja lavasteratkaisuja muun muassa elokuvista Big Game ja Neverending Story.  Lemmenviemää (Sturm und der Liebe) sarjan kulissit taisivat olla tyttärelle mieluisimmat. Näimme muun muassa sarjasta tutun hotellin vastaanoton. Opas kertoi hauskoja tarinoita ja sattumuksia, mitä oli tapahtunut kuvauksissa ja miten joihinkin tiettyihin lavasteisiin oli päädytty.

bavaria_filmstadt

bavaria_filmstadt

bavaria_filmstadt

bullyversum

bavaria_filmstadt

Elokuvissa käytettyjä lavasteseiniä

Filmistudion pihalla oli sukellusvene, jota oli käytetty saksalaisessa sotaelokuvassa nimeltä Das Boot. Sukellusvene oli pieni ja ahdas, mutta sen läpi pystyi kävelemään.

das_boot

bavaria_filmstadt

bavaria_filmstadt

neverending_story

Filmistudioiden yksi tunnetuimmista elokuvista on Neverending Story

sturm_und_der_liebe

Tämän tiskin taakse mekin päästiin seisomaan

Bavarian filmistudiot olivat mielestäni kuin köyhän miehen Universal Studio. Paljon pienempi kuin isot jenkkistudiot, mutta käymisen arvoinen paikka. Varsinkin jos on seurannut saksalaisia tv-sarjoja (esim. Kettu) niin löytää kierroksella tuttuja lavasteita.

Filmistudiot sijaitsevat kaupungin ulkopuolella, mutta sinne on hyvät julkiset yhteydet. Parhaiten pääset perille raitiovaunulla nro 25 (Grünwald), jää pois Bavariafilmplatz -pysäkillä ja siitä opastekylttejä seuraamalla olet noin 10 minuutin päästä perillä.

Bavaria Filmstadt, Bavariafilmpl. 7, 82031 Grünwald
Pääsylippu 27,50 € / aikuinen, 22 €/ lapsi (sis. opastetun kierroksen, Bullyversumin ja 4 D Motion Cineman)

Marienplatz

Marienplatz-aukio on kaupungin keskus ja sinne on helppo tulla julkisilla mistä päin Muncheniä tahansa. Aukiolla on aina vilinää ja vilskettä. Aukion laidalla sijaitsee tyyliltään uusgoottilainen uusi kaupungintalo (Neues Rathaus). Sen tornissa on Glockenspiel-kellopeli, joka soi päivittäin kello 11.00, 12.00 ja 17.00. Kaupungintalo oli silmiä hivelevän hieno ja sen sanotaankin olevan Keski-Euroopan upeimpia.

marienplatz

Uuden raatihuoneen kellotorni, jonka puolessa välissä näkyy kellopelihahmot

marienplatz

Marienplatzin ympärillä on ravintoloita ja kahviloita, mutta hintataso on huomattavasti korkeampi kuin vähän sivummalla. Söimme siellä ensimmäisenä aamuna aamiaista ja olin kirjoittanut reissuvihkoon ”törkeän hintainen paikka”. Harmi, etten ollut tarkentanut tai laittanut hintoja ylös.

Aamupalan jälkeen kävimme aukion vieressä olevassa Peterskirchessä kuuntelemassa hetken sunnuntaiaamun messua. Tämä roomalaiskatolinen kirkko on Munchenin keskustan vanhin kirkkorakennus ja tunnettu myös Munchenin maamerkkinä. Kiipesimme 306 hengästyttävää askelta kirkon torniin. Kirkon torni tunnetaan myös nimellä Alter Peter (Vanha Pietari). Sieltä avautui hienot näköalat ympäri Muncheniä. Alasmeno sujui huomattavasti nopeammin.

peterskirche

peterskirche

peterskirche

Karlsplatz (Stachus)

Karlsplatz on autoilta suljettu aukio Munchenin vanhassa kaupungissa. Aukio on  nimetty 1700-luvulla Baijeria hallinneen vaaliruhtinaan Karl Theodorin mukaan. Paikalliset tuntevat aukion kuitenkin Stachusina, mikä viittaa aukiolla aikanaan sijainneeseen historialliseen kapakkaan. Aukion keskellä komeilee iso suihkulähde, jonka vesisumu viilensi mukavasti hellepäivänä. Karlsplatzin alla on suuri maanalainen ostoskeskus ja aukion ympäriltä löytyy myös hyviä shoppailupaikkoja. Jos olet liikenteessä shoppailumielellä, niin suosittelen suuntaamaan Karlsplatzille.

karlsplatz

karlsplatz

karlsplatz

Englischer Garten

Jos pidät puistoista, mene ihmeessä Englischer Garteniin. Se on upea puisto lähellä keskustaa, jossa on kesällä kiva paistatella päivää, pystyttää picnic tai nauttia tuoppi olutta puiston suurella olutterassilla. Me kävimme puistossa kävelemässä ja nauttimassa heinäkuisesta hellesäästä. Oluttuoppi jäi kumoamatta, mutta jätskit ostettiin ja istuskeltiin puiston penkillä. Olutterassit näyttivät kieltämättä houkuttelevilta ja isolla kaveriporukalla sinne olisi kiva mennä ottamaan tuopponen, jos toinenkin.

englischer_garten

englischer_garten

englischer_garten

Munchen on kaunis kaupunki, jossa on upeita vanhoja rakennuksia ja bayerilaista henkeä. Munchenissa en edes kokenut olevani Saksassa vaan, vaan jossain muussa Euroopan suurkaupungissa. Kun menee Pohjois-Saksaan on fiilis siellä täysin erilainen. Voisikin sanoa, että jos Berliini on rosoinen ja rähjäinen, on Munchen sen suloinen pikkusisko.

Oletko sinä käynyt Munchenissa?

topkapin_palatsi

Topkapin palatsi – sulttaaniperheen valtakunta

Sulttaani Mehmet II rakennutti Topkapin palatsin asunnokseen 1400-luvun puolivälissä. Topkapin palatsi toimi sulttaanien yksityisasuntona sekä osmanien valtakunnan hallinnollisena keskuksena aina 1400-luvulta 1800-luvun puoliväliin saakka. Palatsia laajennettiin vuosien varrella, kunnes siitä tuli pienoiskaupunki. Kaupungin asukkaita palvelivat muun muassa moskeijat, koulut, virastot ja hevostallit. Huippuvuosina palatsin alueella asui noin 4000 ihmistä, joiden joukossa sulttaanien useat vaimot, jalkavaimot sekä palvelijat. Palatsi muutettiin museoksi vuonna 1924 ja se on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1985.

Topkapin palatsi on yksi Istanbulin huippunähtävyyksistä ja sinne kannattaa suunnata heti aamusta. Portit avautuvat klo 9 ja jos haluaa välttää jonottamisen, kannattaa olla odottamassa porttien avautumista. Me emme ihan yhdeksäksi ehtineet ja jonoa oli ehtinyt jo muodostua. Takanamme jonottanut mies näytti turkkilaista temperamenttia käymällä maamiehensä kimppuun, joka yritti etuilla jonossa. Miehet ajautuivat käsirysyyn, mutta heidät saatiin pian taltutettua muiden turistien toimesta. Portilla vartioivat miehet aseittensa kanssa seurasivat tilannetta, mutta eivät puuttuneet siihen. Ilmeisesti heillä ei ollut lupaa poistua vartiopaikalta.

topkapin_palatsi

topkapin_palatsi

topkapin_palatsi

Jono eteni onneksi aika nopeasti ja pääsimme pian portista sisään. Seuraavaksi menimme jonottamaan pääsylippuja. Ne maksoivat 40 liiraa / hlö (9,50 €). Haaremiin olisi pitänyt ostaa 25 liiran hintainen lisälippu, mutta päätimme jättää sen tällä kertaa väliin. Haaremin huoneita ja sokkeloisia käytäviä pääsee katsomaan vain oppaan johdolla.

topkapin_palatsi

onnellisuuden_portti

Onnellisuuden portti

topkapin_palatsi

Topkapin palatsin alue koostuu lukuisista sisäpihoista ja huvimajoista. Siellä saisi helposti kulumaan vaikka kokonaisen päivän. Palatsin alue on todella kaunis. Meillä kävi myös sään suhteen hyvä tuuri. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja hihattomassa mekossa tarkeni hyvin, vaikka syyskuun loppua jo elettiin. Upeita valokuvauskohteita ja hienoja yksityiskohtia palatsin alueella oli vaikka kuinka.

topkapin_palatsi

topkapin_palatsi

topkapin_palatsi

Hienoja yksityiskohtia

maisemia_topkapin_palatsilta

terassikioski

Terassikioski, jonne sulttaani tuli katsomaan puutarhassa pidettyjä tapahtumia

Palatsin alueelta löytyy ravintola Konyali, jonka terassilta avautuu upea näkymä Bosporin salmelle. Tarkoitus oli mennä vain kahville, mutta ne olisi pitänyt nauttia katetulla terassilla. Halusimme istumaan ulkoterassille, joten tilasimme meze-annokset. Viini olisi sopinut taas hyvin kuvaan, mutta ravintolassa ei myyty alkoholia. Mezet olivat kuitenkin maistuvia ja näköala ei olisi voinut hienompi olla.

Topkapi palatsin viralliset sivut

bosporinsalmi

Maisema olisi hienompi ilman rahtialuksia, joita oli sankoin joukoin liikkeellä

topkapin_palatsi

Illalla kävimme hotellimme Marmara Peran kattoterassilla juomassa kuohuviinit ennen illallista. Mikla-ravintolan baari on suosittu paikka, jossa on kiva nauttia aperitiivit ja ihailla samalla ympärillä avautuvia maisemia.

With white soft furnishings under chic minimalism, an outdoor pool, a cool DJ spinning mellow tunes, breathtaking views shimmering in the setting sun where old mosques glow like gold crowns, the bar promises to leave any new guest in awe. – Mikla restaurant

restaurant_mikla

istanbul_by_night

Istanbul by night

Illallista emme jääneet kuitenkaan Miklaan nauttimaan, vaikka se on yksi Istanbulin parhaimmista ravintoloista. Menimme sen sijaan Galatan sillan kupeessa olevaan kalaravintolaan syömään. Tarjoilija suositteli suolassa kypsytettya meriahventa. Se kuulosti niin eksoottiselle, että päätimme kokeilla sitä. Myöhemmin luin netistä, että sitä tarjoillaan myös Suomessa ja voi tehdä itse kotonakin. Se siitä eksoottisuudesta 🙂 Kalan päälle ripoteltiin reilu kerros suolaa ja sitä paistettiin uunissa noin 45 minuuttia. Paistamisen jälkeen pinnalle pirskoteltiin alkoholia ja sytytettiin tuleen. Sen jälkeen kala sai vetäytyä hetken, suolakerros otettiin pois ja kala nostettiin tarjoiluvadille. Oli hyvää, mutta kannattaa varata reilusti aikaa, koska valmistaminen kestää kaikkinensa lähes tunnin.

fish_restaurant_istanbul

fish_restaurant_istanbul

Lue lisää Istanbulista:
Ihmeellinen Istanbul
Vinkkejä Istanbuliin
Päiväretki Aasian puoleiseen Istanbuliin

Ota blogi seurantaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Päiväretki Aasian puoleiseen Istanbuliin

Istanbul on ainoa kaupunki maailmassa, jossa voit siirtyä maanosasta toiseen muutamassa minuutissa. Bosporinsalmi jakaa kaupungin osaksi Eurooppaa ja Aasiaa. Minulle Aasian puoleinen Istanbul oli vielä tuntematonta aluetta, vaikka Istanbulissa on tullut pari kertaa käytyä. Viime viikonlopun reissulla päätimme pyhittää yhden päivän Aasian puolen tutkimiseen.

Kaupungille lähtö viivästyi aamulla, kun onnistuimme saamaan huoneen tallelokeron jumiin. Olin laittanut sinne liikaa tavaraa, eikä lokeron ovi auennut ennenkuin soitimme paikalle vastaanotosta jonkun avaamaan sen. Haimme vastaanotosta kartan, kun meidät pysäytti venäläinen nainen, joka kysyi meiltä jotain saksaksi. Hetken aikaa meni ennenkuin ymmärsimme mitä hän halusi. Hän olisi vain varmistanut onko hänen iltalentonsa Venäjälle kunnossa, mutta henkilökunta ei pystynyt auttamaan, kun heillä ei ollut yhteistä kieltä. Siskoni saksan kielen avulla saimme iltalennon varmistettua ja annoimme vielä vinkkejä mitä hän voisi päivän aikana Istanbulissa tehdä.

hedelmäkoju_istanbul

kissa_istanbul

Tämä kisumirri nukkui tyytyväisenä kadulla.

this_is_my_world

Kun vihdoin pääsimme matkaan, otimme suunnan kohti Eminönün satamaa. Siellä ostimme viiden liiran (1,20 €) lauttaliput Aasian puolelle, Üsküdariin. Lauttamatka kesti noin 15 minuuttia. Aasian puolella sää tuntui huomattavasti lämpimämmältä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja kävellessä tuli lämmin. Suuntasimme askeleet kohti Neidontornia. Ennenkuin pääsimme sinne asti, alkoikin yhtäkkiä sataa kaatamalla. Tyypillistä aasialaista säätä. Rannassa oli vieri vieressä rinkelikojuja ja yhteen sellaiseen pujahdimme sadetta pitämään.

galatan_torni_istanbul

lauttamatka_Aasian_puolelle

Lauttamatkalla ihailimme moskeijoita ja korkeita minariitteja

istanbul_lauttamatka_aasian_puolelle

Kun sade alkoi hellittää, päätimme käydä lounaalla ennen Neidontornille menoa. Kadun toisella puolelle oli kivannäköinen ravintola ja kipaisimme tien yli tutkimaan ruokalistaa. Ravintolasta sai kaikkea mahdollista, paitsi ei alkoholia. Viinilasillinen olisi jo maistunut, mutta tyydyimme juomaan vettä. Saimme ikkunapöydän yläkerrasta ja avonaisesta ikkunasta oli hienot näkymät Neidontornin suuntaan. Tarjoilija kysyi mistä olemme ja hetken päästä hän kantoi pöytään Turkin ja Suomen lippuja. Ihmettelimme mistä hän ne liput siihen taikoi, mutta halusivat osoittaa vieraanvaraisuutta tällä tavoin. Jäimme pohtimaan minkälainen lippuvarasto ravintolassa mahtaakaan olla.

neidontorni

Ravintolan ikkunasta oli kivat näkymät Neidontornille. Sää näytti vain aika pilviseltä.

neidontorni_ja_rinkelimies

Lounaan jälkeen menimme takaisin rantaan. Ostimme 20 liiran liput (n. 5 €) yhteysveneeseen ja teimme muutaman minuutin matkan pienelle saarelle, jossa Neidontorni eli Kiz Kulesi sijaitsee.

Neidontorni

Neidontorni on monelle tuttu James Bondin elokuvasta Kun maailma ei riitä (vuodelta 1999). Paikka on saanut nimensä torniin vangitusta bysanttilaisesta prinsessasta, jonka oli ennustettu kuolevan käärmeenpuremaan. Isä sulki prinsessan torniin turvaan. Myrkkykäärme pääsi kuitenkin livahtamaan torniin viikunakorin mukana ja puri prinsessaa kuolettavasti.

Rakennusta kutsutaan myös Leandroksen torniksi. Kreikkalaisen tarun mukaan Leandros hukkui yrittäessään uida Aasian puolelta Sestokseen tapaamaan rakastajatartaan Heroa, Afroditen papitarta.

Alunperin paikalla oli 1100-luvun bysanttilainen linnoitus. Nykyinen torni on peräisin 1700-luvulta. Neidontorni on toiminut vuosien saatossa myös karanteenilaitoksena sekä tullikamarina. Nykyisin tornissa on ravintola, kahvila ja baari sekä näköalatasanne ja matkamuistomyymälä. Näköalatasanteen yhteydessä olevaan baariin mekin sitten päädyimme juomaan viinilasilliset.

neidontorni

neidontorni

bosporinsalmi

neidontorni

Neidontornin viinilasillisten jälkeen menimme yhteysveneellä takaisin maihin. Sieltä hyppäsimme taksiin ja hurautimme Kadıköyn kaupunginosaan, joka on tunnettu hyvistä ostosmahdollisuuksista. Taksi jätti meidät Bağdat Caddesin kulmille, jonka varrelta löytyvät niin Louis Vuittonin myymälä kuin edullisemmat turkkilaiset vaateliikkeet. Emme jaksaneet edes kävellä katua päästä päähän, mutta ei mikään ihme, kun kadulla on pituutta 14 kilometriä.

Kauppojen kiertelyn lomassa pysähdyimme syömään pientä suolaista sekä nauttimaan taas viinilasilliset. Oli ihanan rentouttavaa istua hetki ravintolassa ja katsella ihmisiä sekä nauttia hyvistä tarjoiluista. Ajattelimme ottaa taksin hotellille, mutta pysäyttämämme taksikuski ei suostunut ajamaan sinne. Taksim-aukion alue oli hänen mukaansa niin ruuhkainen perjantai-iltana, että hän suositteli meitä ottamaan lautan Euroopan puolelle ja yrittämään sieltä taksia. Näin teimmekin. Iltalautassa oli se hyvä puoli, että saimme samalla ihastella pimenevää Istanbulia ja sen valoja mereltä käsin.

nacholautanen_istanbul

Välillä pitää syödä, että jaksaa.

auringonlasku_bosporinsalmella

Taksin suhteen meillä ei ollut onnea myöskään Eminönün satamassa. Satama alue oli todella ruuhkainen ja kaikki halusivat taksin. Vaikka niitä Istanbulissa on paljon, niin emme onnistuneet nappaamaan lennosta vapaata taksia. Yksi kuski tarjosi meille kyytiä, mutta hän olisi ottanut kolminkertaisen hinnan, joten sanoimme ei kiitos. Lopulta kävelimme väsyneillä jaloilla hotellille keräämään energiaa seuraavaa päivää varten.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

petra_jordan

Mitä minulle kuuluu?

Usein kuulee sanottavan, että bloggaajan pitäisi tuoda persoonaansa enemmän esille blogissa. Se tekee blogista kiinnostavamman ja siihen on helpompi samaistua. Olen reilun vuoden mittaisella blogiurallani keskittynyt lähinnä matkatarinoiden ja -vinkkien kerrontaan ja persoona on jäänyt taka-alalle. Toki hassuista sattumuksista kirjoitettaessa, persoonaa on tullut hieman raotettua. Ainakin tiedätte, että eksyn helposti ja kadotan tavaroitani.

No, mitä minulle sitten kuuluu? Tällä hetkellä oikein hyvää. Vaikka eletään syyskuun puoliväliä ja koko ajan mennään kohti pimeimpää (ja samalla kylmintä) aikaa vuodesta, niin myönnän pitäväni myös syksystä. On ihanaa sytyttää kynttilöitä iltaisin, kääriytyä sohvalle viltin alle ja ottaa vaikka lasillinen punaviiniä. Samalla voi katsella telkkaria, lueskella tai kuunnella musiikkia tai vajota syvälle omiin ajatuksiin. Ja kenties haaveilla jostain kivasta matkasta. Ensi viikonloppuna en sytyttele kynttilöitä, vaan lähden katsomaan Turkin aurinkoa yhdessä siskoni kanssa. Upea Istanbul toimii viikonlopun ajan meidän päänäyttämönä.

Syksy tarkoittaa myös sitä, että mökkikausi on pian ohi. Blogiani pidempään seuranneet muistavat, että pidän mökkeilystä todella paljon. Tänä kesänä olemme viettäneet siellä lähes kaiken mahdollisen vapaa-ajan lukuunottamatta viikon reissua heinäkuussa Mallorcalle. Nyt syksylläkin pyrimme käymään siellä joka viikonloppu, koska kohta sinne ei enää pääse. Saarimökin huonoja puolia on se, ettei sinne voi talvella mennä. Palju lämpiää ainakin yhden kerran ja sen jälkeen se laitetaan pakettiin odottamaan ensi kevättä.

Kun mökkikausi päättyy, viikonloput täyttyvät muista askareista. Kalenterissa on jo muun muassa tupaantuliaiset, Juha Tapion konsertti ja ystävien tapaamista. Aika ei käy pitkäksi mökkikauden jälkeenkään. Haluan kuitenkin pitää joitakin viikonloppuja ja arki-iltoja täysin tyhjänä. Aina ei tarvitse tehdä mitään.

tipsutytöt

Meidän tipsutytöt, jotka vaativat päivittäin paljon huomiota ja rapsutuksia

Viime talvi opetti, ettei kalenteria kannata täyttää harrastuksilla ja muilla menoilla. Arkipäivät ovat muutenkin pitkiä, kun herätyskello soi viideltä ja kuudelta lähden ajamaan töihin. Työmatka kestää noin puolitoista tuntia ja illalla sama rumba toiseen suuntaan. 12 tunnin päivät työmatkoineen ovat arkipäivää ja kun siihen yhtälöön lisätään harrastukset; juoksutreeniä, crossfitiä, matkablogin kirjoittamista ja espanjan opiskelua, ei aikaa jää mihinkään muuhun. Viime talvena tajusin, ettei minulla ollut aikaa käydä edes vaatekaupassa, kun kaikki illat olivat varattuja. Tein silloin päätöksen, että syksyllä raivaan kalenteriin tilaa. Kaipasin vapaita iltoja, jolloin voin vaikka lojua sohvalla telkkarin äärellä, jos se tuntuu sillä hetkellä mukavalta. Harrastukset ovat kivoja, mutta jos niistä tulee stressi, ne eivät täytä enää alkuperäistä tarkoitusta.

kesämökin_terassi

Tietokone, kahvimuki ja kesämökin terassi on yhtäkuin matkabloggaajan toimisto kesälomalla

Seuran yhteisistä juoksutreeneistä jäin nyt syksyllä pois ja treenaan nykyisin itsekseni sen minkä huvittaa. Espanjan tunteja ei myöskään kalenterissa ole, mutta se johtuu siitä, ettei meidän pienelle yksityisryhmälle löytynyt opettajaa. Toinen opettajista viettää siestaa Espanjassa ja toinen on kiireinen pienen lapsen sekä päivätyön kanssa. Toivottavasti saamme viimeistään alkuvuodesta tuntitoiminnan taas käyntiin.

Istanbulin lisäksi tie vie tänä syksynä viikoksi Singaporeen. Näillä näkymin se jää tämän vuoden viimeiseksi matkaksi. Ihan mukava reissuvuosi tästäkin tuli. Alkuvuodesta näytti aika hiljaiselle, mutta kun vauhtiin pääsi, niin matkavarauksia alkoi tippumaan sähköpostiin.  Ensi vuoden matkoja jo kovasti suunnitellaan ja tarkoitus olisi mennä katsomaan ihan uusia kohteita. Mieli haikailee myös Pariisiin. Miltäköhän talvinen Pariisi mahtaa näyttää?

Haluatko jatkossakin lukea tällaisia postauksia vai mielummin pelkästään matkoihin liittyviä juttuja?

Ota blogi seurantaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

champs_elysee

Neljä päivää Pariisissa

Olen hehkuttanut Pariisin erinomaisuutta monta kertaa täällä blogissa. Romanttinen kaupunki vei teinitytön sydämen kielikurssimatkalla ja Lontoo jäi siinä huumassa toiseksi. En ole kuitenkaan tehnyt Pariisista omaa postausta, vaikka se yksi lempikaupungeistani onkin. Ja syynä siihen on ollut, että viimeisimmästä reissusta on vierähtänyt aivan liian pitkä aika.

Kun viimeksi kävin Pariisissa elettiin vuotta 2013. Meillä oli 20.hääpäivä lähestymässä. Minulle oli ollut päivänselvää jo monta vuotta, että sitä juhlitaan Pariisissa. Mies ei ollut siellä koskaan käynyt enkä antanut hänelle mahdollisuutta edes ehdottaa mitään muuta, niin Pariisiinhan me sitten mentiin.

Heinäkuisena maanantaiaamuna lensimme Finnairin aamukoneella kohti Charles de Gaullen lentokenttää. Sankan sumun takia lento oli noin tunnin myöhässä. Kentältä otimme RER-junan keskustaan ja siitä metrolla Eiffel-tornin lähellä sijaitsevalle hotellille. Huone ei ollut vielä valmis, joten kävimme sitä odotellessa lounaalla.

eiffel_saint_charles

Hotellimme Eiffel Saint Charles

eiffel_pariisi

seine_pariisi

Kun tavarat oli saatu huoneeseen ja matkavaatteet vaihdettu rennompiin asusteisiin, menimme kävelemään Seinen vartta pitkin. Joen varresta lähti tunnin mittaisia jokiristeilyjä ja sen enempiä ajattelematta ostimme liput yhteen laivoista. Risteily oli aivan ihana. Joimme muovimukeista viiniä ja nautimme aurinkoisesta säästä.

 

merja_seinella

Kippis!

seine_pariisi

seine_pariisi

notre_dame_pariisi

Notre Damen katedraali

seine_pariisi

Silloista löytyi hienoja yksityiskohtia

seine_pariisi

Seuraavana aamuna olimme aikaisin hereillä ja pirteinä lähdimme etsimään kivaa aamiaispaikkaa. Ranskalaiseen aamiaiseen kuuluu yleensä tuore leipä sekä iso maitokahvi, café au lait. Sellaiseen mekin päädyimme hotellin lähellä olevassa kulmakuppilassa. Päivä oli tarkoitus käyttää nähtävyyksien katseluun ja laitoimme tuumasta toimeen heti aamusta. Otimme metron Riemukaaren juurelle ja kävelimme sieltä rantaa pitkin Notre Damen suuntaan.

riemukaari_pariisi

champs_elysees

Avenue des Champs-Élysées

Grand Palaisin edessä oli iso joukko valokuvaajia ja menimme kurkkimaan mitä siellä tapahtuu. Pian muodikkaan näköistä väkeä alkoi virrata hienoista autoista ja jonkun kädestä bongasin kutsun Chanelin muotinäytökseen. Nappasin muutamat valokuvat siltä varalta, että joukossa on suuriakin tähtiä, mutta en ole tänäkään päivänä onnistunut tunnistamaan ketään kuvan naisista. Ilmeisesti he olivat jotain paikallisia julkkiksia.

grand_palais

Mitäs täällä tapahtuu?

grand_palais

Who is this lady?

Louvren ja Notre-Damen katedraalin kävimme katsomassa ulkoapäin. Ei jaksettu jonottaa sisälle. Lounaaksi haimme täytetyt patongit ja menimme Luxembourgin puiston penkille syömään niitä. Katselimme kun pikkulapset vanhempineen uittivat pieniä veneitä suihkulähteessä. Voi sitä iloa ja riemua!

luxembourgin_puisto

louvre

louvre

Louvren taidemuseo

seine_pariisi

Autonkin voi ottaa mukaan joelle

rakkauslukot_pariisi

luxembourgin_puisto

luxembourgin_puisto

Kun väsyneitä jalkoja oli lepuutettu riittävästi menimme miehen suureksi riemuksi Galleria Lafayette -tavarataloon. Emme siellä kauaa viipyneet, koska mies halusi palata hotellille. Minä en vielä ollut valmis sinne, vaan pyyhälsin metrolla Champs-Elysées´lle kauppoja kiertelemään. Koska oli heinäkuun alku, oli monessa kaupassa alennusmyynnit ja sieltähän löytyi vaikka mitä; paitoja, mekkoja ja koruja.

Illalla kävimme syömässä Galleria Lafayetten kulmilla. Sulattelimme ruokaa kävelemällä taas Seinen rantaa pitkin. Ajatuksissa oli katsoa ravintolalaivojen ruokalistat seuraavaa päivää varten. Hääpäivän iltana olisi kiva syödä hienommin ja ravintolalaiva oli yksi vaihtoehto. Ruokalistat eivät kuitenkaan vakuuttaneet meitä, joten ravintolan etsintä jäi seuraavalle päivälle.

Hääpäivän ohjelmassa oli 1,5 tunnin kiertoajelu, joka päättyi Eiffel-tornille. Ajelimme läpi lähes kaikki samat paikat, jotka olimme jo edellisenä päivänä nähneet. Eiffel-tornilla pääsimme lipuilla jonon ohi. Sää ei oikein suosinut, vaan oli pilvistä ja välillä tuli sadekuuroja niskaan. Meidän lipuilla pääsi vain toiselle tasanteelle 120 metrin korkeuteen. Hienot näkymät sieltäkin oli, mutta halusimme kuitenkin ylimmälle tasanteelle, joka sijaitsee 280 metrissä. Sinne piti ostaa erikseen oma lippu ja jostain kumman syystä lipunmyynti oli laitettu puoleksi tunniksi kiinni. Siinä alkoi harmittamaan jo kunnolla. Taisi päästä muutama ärräpää ja jonosta meidän takaa kuuluikin hetken päästä suomen kielellä ”Joo, kyllä meitäkin ketuttaa.” Takanamme seisoi kaksi noin 60-vuotiasta pariskuntaa. Heidän kanssaan jutusteltiin samalla kun odotettiin lipunmyynnin avautumista.

kiertoajelu_pariisi

pariisi

eiffel_torni

Huipulta oli upeat näkymät, joten kannatti odottaa lippuja, vaikka siinä tovi menikin. Palasimme hissillä toiselle tasanteelle ja koska hissiin oli pitkä jono, kävelimme sieltä portaat alas. Nappasimme kioskilta taas patongit mukaan ja menimme hotelliin tyhjentämään shampanjapullon hääpäivän kunniaksi. Illalla päädyimme Champs-Elysées´lle etsimään illallispaikkaa. Löysimme pienen ranskalaisen pihviravintolan. Tarjoilija ei montaa sanaa osannut englantia, mutta tilaukset menivät nappiin ja ruoka oli todella hyvää. Naapuripöydässä istui australialainen perhe, joka oli talvilomalla lähtenyt Euroopan kiertueelle. Ruokia odotellessa tuli juteltua ummet ja lammet sekä oiottua väärät käsitykset Helsingin jääkarhuista.

eiffel_torni

eiffel_torni

riemukaari

Viimeisen päivän ohjelmaa mietimme pitkään ja lopulta päädyimme Pariisin kuuluisimmalle hautausmaalle, Père-Lachaiselle. Matka kesti hotellin lähellä olevalta metroasemalta puolisen tuntia. Père-Lachaise on kuuluisa tunnettujen taiteilijoiden, muusikoiden ja valtionmiesten haudoista. Meitä kiinnosti eniten Jim Morrisonin hauta, joka onkin alueen suosituin nähtävyys. Père-Lachaiselta löytyy muun muassa Chopinin, Edith Piafin sekä Oscar Wilden haudat. Hautausmaan alue on laaja, joten kannattaa ostaa portilta kartta, johon on merkitty hautojen sijainnit. Meihin Père-Lachaise teki vaikutuksen. Ehdimme kierrellä alueella tunnin verran, mutta silti moni hauta jäi näkemättä.

 

jim_morrison_hauta

Jim Morrisonin viimeinen leposija

chopin_hauta

pere_lacraiseHautausmaalta palasimme hotelliin hakemaan laukut ja sieltä kipin kapin lentokentälle. Hääpäivämatka Pariisiin oli aivan ihana. Neljässä päivässä ehti nähdä ja tehdä paljon kaikenlaista. Paljon jäi myös näkemättä, mutta sehän on hyvä syy palata takaisin.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on Pariisista?

istanbul_turkki

Seuraava matkakohde: Istanbul – vinkkejä kaivataan

Heinäkuisen Mallorcan matkan jälkeen matkustusrintamalla on ollut hiljaista. Reissuja on tullut tehtyä vain kotimaassa ja niistäkin suurin osa on ollut työmatkoja. Parin viikon päästä hiljaisuus katkeaa, kun lähden siskoni kanssa pitkäksi viikonlopuksi Istanbuliin. Tätä voisi melkein kutsua jo perinteeksi, kun olimme siellä myös viime syksynä.

Olen käynyt Istanbulissa kaksi kertaa ja perinteiset turistinähtävyydet on jo osittain koluttu. Näkemistä siellä toki riittää eikä varmasti koskaan voi sanoa nähneensä kaikkea, kun Istanbulista on kysymys. Tulevalla reissulla olisi kiva kuitenkin tutustua uusiin paikkoihin ja olemme jo alustavasti pohtineet mitä ne voisivat olla. Prinssisaaria on kovasti kehuttu ja minulta on jäänyt myös hamam kokematta. Olin yhteydessä yhteen ”local guide” yrittäjään, mutta hän ei valitettavasti ole kaupungissa meidän vierailumme aikana. Hän juuri suositteli Prinssisaaria ja olisi vienyt meidät sinne.

Asumme The Marmara Pera -hotellissa, lähellä Taksim-aukiota. Hotellista löytyy muun muassa uima-allas sekä kattoterassilla on kuvista päätellen kivannäköinen drinkkibaari, josta näköalat Istanbulin ylle. Jos teistä joku on asunut kyseisessä hotellissa, niin mielelläni kuulen myös kokemuksia siitä.

Matkat taittuvat Turkish Airlinesin suorilla lennoilla. TA on tuttu edellisistä Istanbulin reissuista ja lentoyhtiöstä ei ole kuin hyvää sanottavaa. Aika harva lentoyhtiö enää tänä päivänä tarjoaa myös turistiluokassa lämpimän ruoan ja juomat ilmaiseksi. Tosin viime kerralla Istanbuliin lennettäessä koneesta oli loppunut viini ja jouduimme (!) juomaan ruoan kanssa gin tonicia. Kestimme sen kuin naiset 🙂

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on paljon Istanbulin kävijöitä, joten heitänkin kysymystä sinne suuntaan: Mitä Istanbulissa kannattaa tehdä, kun ns. pakolliset nähtävyydet on nähty?

Lue lisää Istanbulista:

Ihmeellinen Istanbul
Vinkkejä Istanbuliin

helsinki_ultra_run_mitali

Miten meni 12 tunnin juoksu

Kroppa tärisi ja vapisi kuin horkkatautisella. Nostin palautusjuomaa sisältävän pullon huulille, mutta kädet tärisivät niin paljon, että juomisesta ei meinannut tulla mitään. Istuin autossani ja digitaalinen kello näytti  21.36. Pitäisi lähteä ajamaan kotiin, mutta en tiennyt pystyisinkö siihen. Tunnin ajomatka tuntui ylivoimaiselta ja pelkäsin jalkojen alkavan kramppaamaan. Mutta mitä vaihtoehtoja minulla oli? Ei mitään. Starttasin auton ja jalat onneksi ottivat aivojen käskyn vastaan ja toimivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ensimmäisessä risteyksessä alkoi itkettää. Tämäkin vielä. Kyyneleet vierivät kuitenkin ilosta että kisa oli vihdoin ohi, väsymyksestä ja rasituksesta. Eihän tässä ollut kulunut kuin reilut puoli tuntia kun lopetusmerkki kajahti ilmoille 12 tunnin juoksussa. Ei siis ihme, että tunnemyrskyt eivät olleet vielä laantuneet.

Aamulla herätessä jännitti todella paljon. Edellisestä ultrakisasta oli ehtinyt vierähtää jo kaksi vuotta. Itseasiassa minun piti olla lähtöviivalla jo vuosi sitten, mutta nilkkavaivat pitivät kisoista poissa. Kilpailujännitys kuuluu asiaan, joten en antanut sen häiritä aamutoimia.  Olin hyvissä ajoin paikalla Ala-Malmin liikuntapuistossa, Helsingissä missä kisa käytiin. Järjestäjät laittoivat vielä paikkoja kuntoon eikä muita kisaajia näkynyt.  Vaihdoin pukuhuoneessa rauhassa vaatteet ja banaania mutustellen menin ulos katsomaan näkyisikö tuttuja kilpakumppaneita. Samalla vein reppuni penkille huoltopöydän viereen. Sieltä saisin helposti napattua esimerkiksi suolatabletteja kisan edetessä.

Sää oli viileä ja mietin pitkään pukeutumista. Laitoin lähtöön ohuen juoksutakin ja numerolapun kiinnitin hakaneuloilla juoksutrikoisiin. Jossain kohtaa tulisi kuitenkin lämmin ja heittäisin takin pois. Ei tarvitsisi sitten käyttää aikaa numerolapun kiinnityksiin.

helsinki_ultra_run

Kun lähtölaukaus pamahti klo 9, lähdin juoksemaan yhdessä seurakaverini kanssa. Jani oli ensimmäistä kertaa 12 tunnin kisassa mukana ja hänelle sopi alkuun rauhallinen vauhti. Kun reilut 10 kilometriä oli takanapäin, hän meni omia menojaan ja minä jatkoin omaa rauhallista tahtia. Oma juoksukuntoni ei ollut parhaimpien vuosien tasolla. Treenaaminen oli kesällä jäänyt vähälle ajanpuutteen takia ja suoraan sanottuna myös motivaatio oli hukassa. Joku minua viisaampi ei olisi edes mennyt lähtöviivalle, mutta koska jouduin perumaan kisan jo edellisenä vuonna, päätin nyt osallistua. Tuli mitä tuli.

Kilpailureitti

Kiersimme 1,9 kilometrin pituista reittiä. Siitä yli puolet oli asvalttia ja vajaa puolikas hiekkapintaista ulkoilutietä. Kova asvaltti tuntui pahalta muutenkin väsyneissä ja jäykissä jaloissa. Asvaltin reunassa olevalla pientareella tuli taivallettua niin paljon kuin mahdollista. Reitti oli mielestäni todella kaunis eikä siihen päivän aikana ehtinyt kyllästymään. Reittiä ei oltu suljettu juoksijoiden takia, vaan meidän seassa menivät iloisesti niin koiranulkoiluttajat, lenkkeilijät, pyöräilijät ja pari mopoakin päristeli ohi. Auringonkukkaniittyä oli myös mukava katsella sekä sorsalammikkoa, jonka edustalla moni lapsiperhe kävi päivän aikana syöttämässä sorsia. Satuinpa näkemään siellä myös rotan illan hämärtyessä.

Reitti oli melko tasainen ja siinä oli vain yksi loivempi nousu. Alussa se meni juosten, mutta lopulta armahdin itseäni ja kävelin sen. Pienen mäen päällä pakotin jalat taas juoksuun, koska siitä alkoi loiva alamäki ja sitä oli mukava juosta. Ilmassa oli pieniä ötököitä, jotka menivät silmiin ja suuhun. Niitä oli myös hikinen kaula täynnä. Malmin lentokenttä oli kilometrin päässä ja pienkoneet päristelivät taivaalla lähes koko päivän vieden laskuvarjohyppääjiä taivaalle. Niitä katsellessa tuli oma hyppykokemus mieleen, mutta yritin pitää silti katseen tien pinnassa. Nyt ei olisi varaa kaatua.

Hikeä ja kyyneliä

Ultrakisa on henkistä taistelua ja sitä helpottamaan pitää matka pilkkoa pieniin osiin. Kun matkaa oli taittunut maratonin verran ja jalkoja alkoi painaa, rytmitin menoa vuorotellen juoksemalla ja kävelemällä. Kuuntelin iPodista musiikkia ja yritin joka toisen kappaleen juosta ja joka toisen kävellä. Samalla mietin, mitä söisin ja joisin huoltopöydästä. Vaikka yritin pitää ajatukset kiinni hetkessä, matkan aikana tuli uupumuskohtauksia, jolloin piti oikeasti tsempata itseään jatkamaan. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan, välillä oli hyvä fiilis ja välillä itketti. Pahimmilla hetkillä tuntui siltä, että olisi halunnut irroittautua kropasta, joka tuntui niin epämukavalta. Silloin  auttoi, kun vaihtoi muutaman sanan kanssajuoksijoiden kanssa. Helpotti huomata, ettei ollut ainoa joka paini kipujen kanssa.

Kun kilpailua oli vielä noin kolme tuntia jäljellä, tunsin toisen jalan pikkuvarpaassa kovaa kipua. Tuntui siltä kun kynsi oli lähtemässä irti tai se olisi taittunut ikävästi. Kävelin vähän matkaa ja lähdin sitten varovasti juoksemaan. Kipua tuntui edelleen, mutta hammasta purren jatkoin matkaa. Puolen tunnin kuluttua varvas oli ilmeisesti niin turtunut, ettei kipua enää tuntunut. Kisan jälkeen kynsi oli tallella, mutta varpaan päähän oli tullut rakko, joka oli aiheuttanut kivun tunteen.

Viimeisellä täydellä kierroksella Jani sai minut kiinni noin kilometri ennen huoltoaluetta. Hölkkäsimme yhdessä huoltoalueelle ja sieltä meidät ohjattiin läheiselle jalkapallokentälle kiertämään lyhyttä kierrosta. Näin mentiin kisan viimeiset 20 minuuttia. Taivaanrannassa oli kaunis punainen auringonlasku. Siitä olisi saanut upeita kuvia, mutta nyt oli päällimmäisenä mielessä kisan viimeiset minuutit. Kohta tämä olisi ohi. Huoltojoukot sekä muu yleisö huusivat ja kannustivat meitä viimeisillä minuuteilla. Kentälle oli laitettu kynttilälyhtyjä valaisemaan pimeää iltaa. Vaikka olo oli ollut väsynyt kentälle tullessa, päätin laittaa viimeiset voimat likoon ja juosta viimeiset minuutit. Nyt ei enää kävellä. Kun lopetusmerkki kajahti ilmoille, otimme chipit pois jalasta ja jätimme ne pysähdyskohtaan. Niistä mitattiin viimeiset metrit lopputulokseen.

Juoksun loputtua onnittelimme ja halasimme toisiamme. Me teimme sen! Jalat jäykistyivät saman tien ja kun Janin kanssa oli otettu yhteiskuva seuran Facebook-sivulle, kävin hakemassa osallistumismitalin ja painelin suihkuun. Malmin uimahallissa olisi varmasti ollut viihtyisämmät tilat käydä pesulla kuin huoltorakennuksen tiloissa, mutta en jaksanut lähteä uimahallille. Taisin olla ainoa, joka jäi huoltorakennukseen suihkuun. Muita ei ainakaan naisten pukuhuoneessa näkynyt. Oli ihanaa saada hikiset vaatteet pois päältä. Pyyhe päällä hipsin suihkutiloihin ja peseydyin nopeasti. En jaksanut edes etsiä repusta suihkugeeliä ja shampoota. Pelkkä vesi saisi nyt kelvata. Joku oli kuitenkin jättänyt pienen pesuneste pullon suihkuun ja sieltä ravistelin viimeiset pisarat. Suihkun jälkeen ponnistelin vaatteet päälle ja hiukset märkänä lähdin laahustamaan parkkipaikalle. Mennessäni huikkasin vielä huoltoporukoille kiitokset hyvin järjestetystä kisasta. Olihan se urakka heilläkin järjestää meille syötävää ja juotavaa koko päiväksi sekä tsempata ja kannustaa.

helsinki_ultra_run_mitaliKun pääsin autolle, pelkäsin tosissani edessä olevaa ajomatkaa. Jalat olivat antaneet signaaleja krampeista monta kertaa päivän aikana, mutta olin selättänyt ne suolan, lihaliemen ja geelien avulla. Jos moottoritiellä iskisi suonenveto, siitä olisi leikki kaukana. Huonoksi onneksi auto piti myös tankata. En olisi millään jaksanut matkan varrella pysähtyä huoltoasemalle, mutta mielummin autoon dieseliä kuin yön viettäminen tien poskessa.

Kun vihdoin kaarsin turvallisesti kotipihaan, kyyneleet tulvahtivat taas silmiin. Joko taas. Taisivat tulla helpotuksesta, että selvisin matkasta.

Helsinki Ultra Run 2.9.2017
Ala-Malmin urheilupuisto, Helsinki
Oma tulos 87,925 km