alanya_auringonlasku

Aurinkoista rantalomailua Turkin Alanyassa

Kirjoitin viime kesänä Turkin pienestä kaupungista, Sidesta, jossa vietimme ystävämme syntymäpäiviä muutama vuosi sitten. Side ei suinkaan ollut ensimmäinen rantalomakohde Turkissa, jossa olemme lomailleet. Vuonna 2011 meidät houkutteli Turkkiin aurinkoinen Alanya. Oikeastaan meidän ei pitänyt sinä vuonna lähteä reissuun ollenkaan.  Löysin itseni kuitenkin eräänä toukokuisena iltana netistä kurkkimassa Turkin matkojen hintoja.  Ystäväperhe oli menossa sinne heinäkuussa ja ihan vaan muina naisina ajattelin katsoa mitä olisi tarjolla. Yllätyin edullisista hinnoista ja kun mainitsin niistä miehelleni, hänkin innostui ja niinpä klikkasin Alanyan matkan ostoskoriin.

Turkin Antalyaan lentää vajaat neljä tuntia ja siitä oli vielä parin tunnin bussimatka Alanyaan. Majoituimme neljän tähden Flower Gardeniin, joka oli siisti ja kiva hotelli. Huoneiden sisustus oli värikästä ja parvekkeelta oli näköalat vuorille. Hotellin ainoa miinus oli hotelliin kokoon nähden liian pieni allasalue. Aurinkotuolit piti varata hyvissä ajoin aamulla, jos mieli saada paikat neljälle. Uima-altaaseen kiikutettiin uimapatjoja ja leluja siihen malliin, että niitä sai väistellä tosissaan. Niinpä vietimme rannalla enemmän aikaa, koska siellä oli väljempää.

alanya_flowergarden

Näköala hotellin parvekkeelta

alanya_flowergarden

alanya_flowergarden_pool

Jos emme olleet allasalueeseen tyytyväisiä, niin lähirantakaan ei saanut meiltä pisteitä. Veteen kahlatessa pohja muuttui hiekasta kivikoksi liian nopeasti ja sitten tuli äkkisyvä. Ensimmäisen päivän jälkeen suosimme  Kleopatra rannan toista puolta, jossa ei ollut kivikkoa. Toiselle puolelle oli sen verran matkaa, että kuljimme sinne taksilla. Taksilla ajaminen oli edullista, kyyti maksoi noin 5 €.

alanya_kleopatra_ranta

alanya_ranta

alanya_kleopatra_beach

alanya_parasailing

Parasailing, here we come

merja_parasailing

Kohta mennään!

alanya_parasailing

Ravintolaillalliset olivat varsinaista teatteria. Tarjoilijat kiersivät pöydissä hauskuuttamassa asiakkaita ja leikkivät milloin Timo Taikuria ja milloin taittelivat serveteistä ruusuja. Mietimme, että onkohan nuo taidot opetettu tarjoilijakoulussa vai miten jokaisessa ravintolassa oli samat temput. Ensimmäisinä iltoina ne jaksoivat naurattaa, mutta loppulomasta samat ohjelmanumerot alkoivat jo kyllästyttää. Kilpailu asiakkaista oli kova ja ravintoloiden sisäänheittäjien kanssa sai aika helposti puhuttua esimerkiksi lasten annokset puoleen hintaan tai ilmaiset jäätelöt kaupan päälle. Moni ravintola tarjosi myös aikuisille ilmaiset teet ja kahvit jälkiruoaksi. Siitäkin huolimatta matkalla kului kaikista eniten rahaa ruokaan ja juomiin. Vaikka lennot ja hotelli olivat edullisia, eläminen maksoi siellä kuin missä tahansa muualla. Tosin nyt Alanyan hintataso on varmaankin laskenut, kun turistien määrät ovat vähentyneet. Siskoni lomaili siellä viime vuonna ja kertoi, että ravintolat olivat olleet lähes tyhjiä ja hintataso oli ollut suorastaan naurettavan halpa.

alanya_efes

alanya_kippis

alanya_tanssi

Happy Daysin tarjoilijat sieppasivat mukaan tanssiesitykseen. Mites nämä askeleet mahtavat mennä? Kaikilla omat kuviot..

Ystäväperhe tuli Alanyaan pari päivää meidän jälkeen. Teimme yhdessä veneretken, jonka ostimme paikalliselta retkijärjestäjältä. Hinta oli silloin 100 liiraa / perhe (tämän päivän kurssilla n. 20 €), joka sisälsi lounaan ja virvokkeet. Veneretki oli aika perusmeininkiä. Aurinko paahtoi siniseltä taivaalta, poppi soi ja välillä pysähdyimme uimaan. Miehistöllä oli taas asiakkaiden viihdyttäminen hallussa. Yhtäkkiä huomasit jonkun kaatavan sankollisen vettä niskaasi tai kujeilevan muuten vaan selkäsi takana. Varsinkin meidän vaaleat neidit saivat paljon huomiota osakseen sekä vesisangollisia. Tytöt eivät jääneet tässä leikissä toiseksi, vaan miehistön jäsenten niskaan heitettiin myös muutama sangollinen.

alanya_veneretki

Veneretken teimme Meliss -nimisellä veneellä

alanya_satama

alanya_lippu

alanya_veneretki

Kivoja ruokapaikkoja löytyi joka illaksi ja harvoin ruoassa oli valittamista. Parina iltana kävimme Happy Days -ravintolassa hyvän palvelun takia. Satamassa kävimme muun muassa La Lunassa. Paikka oli tosi kiva ja yläterassilta hienot näkymät merelle. Auringonlaskun aikaan siellä oli varsin tunnelmallista.

alanya_satama

alanya_satama

Loman viimeisinä päivinä istuimme rannalla, kun luoksemme tuli nainen. Hän esittäytyi ja kertoi meille kuukausi sitten avatusta ravintolasta, joka sijaitsi muutaman kilometrin Alanyan ulkopuolella. Ravintola sijaitsi upealla paikalla meren rannalla ja hän kysyi kiinnostaisiko meitä mennä kokeilemaan sitä. Ravintola aterian hintaan sisältyisi kuljetus sekä käynti Alanyan linnakkeella eli Kalessa. Olimme suunnitelleen linnakkeella käyntiä, mutta ajatus noususta kukkulan huipulle helteisenä päivänä ei tuntunut houkuttelevalta ja mielummin suuntasimme aina askeleemme rannalle. Päätimme ottaa riskin ja tarttua naisen tarjoukseen. Meidän viimeisenä iltanamme auto tuli hakemaan hotellilta ja vei meidät ensin linnakkeelle. Matka sinne kesti noin 15 minuuttia ja ehdimme käydä myös moskeijassa ennen auringonlaskua. Kun auringonlaskut oli nähty, hyppäsimme takaisin auton kyytiin ja saimme kyydin ravintolaan. Turhaan nainen ei ollut sitä kehunut, koska puitteet olivat upeat ja ruoka hyvää. Palvelu oli vaan todella hidasta ja laskua saimme odottaa liian kauan. Ravintolasta ei tullut otettua yhtään kuvaa enkä ollut laittanut sen nimeä ylös. Olisi ollut nyt kiva googlata onko kyseinen paikka vielä olemassa.

alanya_linna

Auringonlaskun aikaan maisemat olivat upeat kukkulan päältä

alanya_kale

alanya_auringonlasku

Tällä reissulla tutustuimme myös toiseen lahtelaiseen pariskuntaan, joka asui samassa hotellissa ystäviemme kanssa. Kävi ilmi, että he asuvat Lahdessa aika lähellä meitä ja olemme jälkikäteen nauraneet monta kertaa, että piti sitten lähteä Turkkiin asti tutustumaan. Heidän kanssaan teimme myös Siden reissun ja toivottavasti matkoja tulee vielä ajan myötä lisääkin.

Alanya tarjosi vuonna 2011 perusvarmaa aurinkolomaa. Kaupunki oli siisti, ihmiset ystävällisiä ja meillä oli oikein hauska lomareissu. Maan turvallisuustilanne on sen jälkeen horjunut ja vaikka iskut eivät ole kohdistuneet rantalomakohteisiin,  moni jättää terrori-iskujen pelossa menemättä Turkkiin. Ulkoministeriön matkustustiedotteessa kerrotaan maan turvallisuustilanteen olevan edelleen epävakaa ja sinne matkustavia kehoitetaan noudattamaan erityistä varovaisuutta. Levottomuuksia saattaa esiintyä varsinkin Syyrian rajalla sekä isoissa kaupungeissa. Näistä varoituksista huolimatta en jättäisi Turkin matkaa väliin, jos sellainen olisi suunnitelmissa. Jokainen toki tekee omat valintansa, mutta 100 %:sti turvallista maata ei maailmassa enää olekaan. Valitettavasti.

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Ngorongoro

Viisi safaria, kolme maata

Seepralaumoja, lempiviä leijonia, norsunpoikasia emon hellässä huomassa ja vedessä köllötteleviä virtahepoja. Kaikkea tätä ja paljon muuta voit nähdä safarimatkoilla. Minulla oli pitkään haaveena päästä Itä-Afrikan savanneille katsomaan eläimiä. Unelmat kävivät toteen ja loppujen lopuksi olen päässyt näkemään safarielämää kolmessa eri maassa; Intiassa, Tansaniassa sekä Senegalissa.

Miten safarit eroavat toisistaan vai eroavatko? Mistä pidin, mistä en? Minne menisin uudestaan? Nämä kaikki selviävät tästä jutusta.

Ranthamboren  kansallispuisto – Intia

Rajasthanin osavaltiossa sijaitseva Ranthamboren kansallispuisto toimi ensimmäisen safarimatkani näyttämönä vuonna 2010. Matkalle en tosin lähtenyt siitä syystä, että pääsen safarille, vaan suurimpana syynä olivat vaellus Nepalissa ja Taj Mahal Intiassa. Matkaohjelmaan kuului myös safari ja pidin sitä lähinnä mukavana lisänä matkaohjelmaan. Kun kerroin käyväni Intian matkalla myös safarilla, oli moni tuttavani ihmeissään onko siellä muka safareitakin. Myönnän, että minäkään en sitä aikaisemmin tiennyt.

Meidän safarimatka alkoi epäonnisesti, kun suurin osa seurueesta jäi junaan (lue lisää tästä) ja tämän sähläyksen seurauksena saavuimme hotelliin useita tunteja myöhässä ja menetimme aamuisen puistoajelun. Ryhmästämme vain kolme ennätti ulos junasta ennenkuin se lähti uudestaan liikkeelle. Näistä kolmesta yksi oli bongannut aamusafarin aikana tiikerin. Ranthamboren kansallispuisto onkin paras paikka Pohjois-Intiassa nähdä tämä maan kansalliseläin. Eikä tarvitse välttämättä odottaa aamu- tai iltasafareita, niitä voi nähdä myös päiväsaikaan.

Intialainen safarikulttuuri oli mielestäni aika äänekästä ja ihmettelin että ylipäänsä näimme mitään eläimiä safariautojen torvien soidessa ja oppaiden puhuessa kovaäänisesti. Maasto oli paikoitellen metsämäistä, jolloin puiden oksistojen läpi oli vaikea erottaa mitään. Siitä huolimatta bongasimme paljon eläimiä: riikinkukkoja, apinoita, erilaisia lintuja ja sambarhirviä. Isot kissaeläimet – tiikerit ja leopardit – meiltä harmikseni jäivät näkemättä.

ranthambore

monkeys_ranthambore

ranthambore

Jos liikut Pohjois-Intiassa, niin Ranthamboressa kannattaa käydä. Puistossa on myös kauniita vanhoja suojeluksessa olevia raunioita. Pelkästään Ranthamboren takia en itse lähtisi Intiaan, mutta nämä ovat makukysymyksiä.

Ranthamboren viralliset sivut

Lue lisää: Safarilla Ranthamboren kansallispuistossa Intiassa

Tarangiren kansallispuisto, Tansania

Vuonna 2013 lähdin Kilimanjarolle ja samalla reissulla pääsin myös haaveilemalleni safarimatkalle. Olin ystävältäni kuullut ja nähnyt valokuvia Ngorongorosta ja se näytti juuri unelmieni safarilta. Kävimme kolmessa eri kansallispuistossa ja niistä ensimmäinen oli Tarangire. Se on perustettu vuonna 1970 ja on Tansanian kuudenneksi suurin kansallispuisto. Puiston keskellä virtaavan Tarangire joen ansiosta maisema on vehreää ja eläimistö on runsasta ympäri vuoden. Puisto tunnetaan erityisesti norsulaumoista ja niitä näimmekin useaan otteeseen ajelun aikana. Reissun ensimmäiset leijonatkin bongattiin kiikarilla tihrustaen. Sen verran kaukana ne olivat.

seeproja_tarangire

norsu_tarangire

tansania_maramboi

Kun auringon laskiessa sanoimme heipat puistolle, maisema värjäytyi kauniin keltaoranssiksi. Sitä näkymää olisi voinut tuijotella vaikka kuinka kauan. Yöksi meidän porukka jakaantui kahteen eri majapaikkaan, joista minulle valikoitui Maramboi. Sain ison safarilodgen kokonaan itselleni ja ennen nukkumaan menoa kuuntelin ulkoa kuuluvia eläinten ääniä.

Lue lisää: Tarangiren kansallispuistossa

Lake Manyaran kansallispuisto, Tansania

Lake Manyaran kansallispuisto on perustettu vuonna 1960. Se sijaitsee Serengetin kansallispuistoon johtavan tien varrella ja rajoittuu länsireunalta Manyara järveen. Jos Tarangire on tunnettu suurista norsulaumoista, niin Lake Manyara on tunnettu puuhun kiipeilevistä leijonista. Me emme silti onnistuneet leijonia näkemään, vaikka kuinka tähyilimme puiden latvoihin.  Apinoita ja norsuja sen sijaan oli paljon liikkeellä. Manyarassa on myös mielenkiintoisia puita kuten makkarapuu ja sateenvarjopuu. Puisto on pieni ja ajelimme siellä vain 1,5 tuntia. Sieltä matka jatkui kohti Ngorongoron suojelualuetta.

lake_manyara_norsut

lake_manyara

lake_manyara_apina

Ngorongoron suojelualue, Tansania

Ngorongoron suojelualue sijaitsee Serengetin kansallispuiston vieressa. Ngorongoron suojelualue eroaa muista puistosta siten, että siellä paikalliset masai-heimolaiset saavat asua, jos noudattavat heimoon kuuluvia elämäntapoja. Niihin kuuluu esimerkiksi karjan laiduntaminen. Kraatterin eläimistö on valtava. Siellä asuu noin 30 000 eläintä, joista suurin osa on seeproja ja erilaisia antilooppeja. Paikan kuninkaisiin kuuluu kuitenkin leijonat. Ne eivät turistien tiirailuista piittaa, vaan saattavat innostua vaikka lemmenleikkeihin, jos siltä tuntuu. Kirahveja ja norsuja siellä ei sen sijaan näe, koska ne eivät laskeudu kraatterin pohjalle. Ngorongoron suojelualue kuuluu Unescon perintökohteisiin.

Ngorongoro

Ngorongoro

ngorongoro_leijonat

ngorongoro_merja

Opas jakoi meille ennen safariajelua eläinten bongauslistan. Laitoimme rastin ruutuun aina kun näköpiiriin tuli uusi eläin. Tietysti piti ottaa toisen safariauton kanssa pikku kisa, kummat näkevät enemmän. Ensivaikutelma kraatterin reunalta Ngorongoroon oli huikea. Tuntui kun olisimme tulleet toiselle planeetalle. Kaksi miljoonaa vuotta sitten romahtaneet tulivuoren kraatterista oli tullu aikojen saatossa tuhansien eläinten koti ja niitä me olimme tulleet nyt ihmettelemään. Ajelimme kraatterin pohjalla ristiin rastiin ja näimme valtavasti eläimiä; seeproja, antilooppeja, hyeenoja, leijonia, erilaisia lintuja ja virtahepoja. Ngorongoro tarjosi parastaan ja oli näistä kolmesta safarista minun mielestäni paras. Sinne voisin mennä uudestaan.

Lue lisää: Vehreä Lake Manyara ja Ngorongoron parittelevat leijonat

Fathalan luonnonpuisto, Senegal

Viime talvena vietimme talvilomaa Gambiassa ja kun ennen matkaa selvittelin mitä kaikkea siellä voisi tehdä, huomasin että naapurimaa Senegaliin on mahdollista päästä tutustumaan paikalliseen luonnonpuistoon. Se kuulosti retkeltä, jota ei voi jättää väliin ja niinpä varasimme retkipaketin jo Suomesta käsin.

Retki alkoi lauttamatkalla Gambian pääkaupungista Banjulista Barraan ja sieltä siirryimme autolla rajan yli Senegaliin. Fathalan luonnonpuistoon ei ollut onneksi pitkä matka, joten melko pian pääsimme siirtymään safariautojen kyytiin. Luonnonpuiston ovat perustaneet eteläafrikkalaiset liikemiehet. Länsi-Afrikan villieläinkanta on metsästetty olemattomiin ja luonnonpuiston tarkoituksena on palauttaa eläinkantaa takaisin.

Safarikierros kesti 1,5 tuntia. Maasto oli kuivan ja paikoitellen karun näköistä. Minulle tuli maisemista mieleen Intian Ranthamboren kansallispuisto. Jotain samaa niissä oli. Eläimiä näimme mukavasti muun muassa seeproja, antilooppeja, apinoita, kirahveja sekä sarvikuonon. Luonnonpuistossa oli aiemmin ollut myös toinen sarvikuono, mutta se oli menehtynyt muutamia vuosia sitten.

fathala_nature

fathala_kirahvi

fathala_animals

fathala_sarvikuono

Fathalan luonnonpuistosta voin sanoa samaa kuin Ranthamboresta. Jos liikut sielläpäin – esimerkiksi olet Gambiassa lomalla – kannattaa sinne päiväretki tehdä. Mutta niin upea kokemus se ei ollut, että Fathalan takia matkustaisin Senegaliin.

Lue lisää: Senegal – Päiväretki Fathalan luonnonpuistoon

Monta safaria on tullut nähtyä, mutta safarinälkä ei vieläkään ole kaikonnut. Serengeti Tansanian ja Kenian rajalla olisi upea kokemus ja Etelä-Afrikan safarit kiinnostaisivat myös. Jos haaveilet safarimatkasta, suosittelen Itä-Afrikkaa oman kokemuksen perusteella. Ngorongoro oli upea ja Serengetista olen kuullut myös paljon hyvää.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on safarimatkoista? Jaa omat vinkkisi tai blogilinkkisi kommenttiosioon.

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

venice_beach_pixabay

Kalifornian Road Trip lähenee

Kun viimeksi kirjoittelin kesän matkasuunnitelmista, oli lähtöpäivään aikaa melkein kolme kuukautta. Kevät on mennyt vauhdilla ja matkaan on enää alle kuukausi aikaa. Jee!

Talvella ja alkukeväästä oli vauhti päällä matkasuunnitelmien kanssa ja varailimme hotelleja sekä muita aktiviteetteja. Los Angelesin hotellin varaus jäi kuitenkin siinä puuskassa hoitamatta. Taisi iskeä myös varausväsymys, kun en saanut aikaiseksi tarttua Losin hotellitarjontaan. En myöskään tiennyt mistä päin kaupunkia hotelli pitäisi varata. Kyselin vinkkejä siellä käyneiltä kavereilta sekä matkabloggaajilta. Lähes kaikki kehottivat varaamaan hotellin sieltä missä aikoo viettää aikaa. Losin ruuhkat ovat legendaariset ja näin aikaa ei mene autossa istumiseen. Moni kehui Santa Monican ja Venice Beachin aluetta. Niinpä aloitin viime viikonloppuna hotellin metsästyksen sieltä. Hotellien hinnat olivat pilvissä ja niinpä siirryin tutkimaan muita alueita. Hollywoodista ja lentokentän läheltä olisi saanut hotellin huokeammalla ja pyörittelin näitä vaihtoehtoja mielessäni. Hollywoodin alueella tulemme jonkun verran pyörimään, joten siinä mielessä sieltä olisi ehkä ollut viisasta varata hotelli. Mutta täytyy myöntää, että ranta houkutteli enemmän. Niinpä korkeista hinnoista huolimatta päädyin Venice Beachilta löytyneeseen hotelliin. Alue vaikutti kivalle ja ruokaravintolat löytyvät kävelymatkan päästä. Ei tarvitse enää illalla lähteä autolla suhaamaan minnekään, ellei välttämättä halua. Hyviä Losin vinkkejä löytyy muuten Seven Seas -blogin Sannan tekemästä Los Angeles -matkaoppaasta. Sinne pääset tästä  sekä Kaliforniassa asuvan Paulan blogista Viinilaakson viemää Paulan blogista löytyy kohdetietojen lisäksi myös hyvää tietoja tippaamisesta sekä road tripin suunnittelusta ylipäänsä.

Nyt on siis kaikki hotellivaraukset tehty, jotka etukäteen aioin tehdä. Loput majoitukset varaamme tien päältä. Seuraavaksi pitäisi tehdä lista asioista, mitkä pitää tehdä tai ostaa ennen matkaa. Kaapin päälle ei kuitenkaan kannata tehdä pinoa mukaan otettavista tavaroista, koska ne saattavat jäädä sinne. Näin kävi, kun lähdin taannoin Peruun. Keräsin matka-apteekki tuotteet hyvissä ajoin makuuhuoneen kaapin päälle odottamaan pakkaamista sillä seurauksella, että sinne ne sitten jäivät. En tiedä miten näin pääsi käymään. Vasta perillä mietin, minne olen mahtanut vatsalääkkeet pakata, kun ei ollut muistikuvaa, että olisin ne laukkuun laittanut.

Grand Canyonin helikopterilennosta näin unta viime viikolla. Siinä helikopteri muuttui yhtäkkiä isoksi ilmalaivaksi ja joku työnsi minulle käteen pinon valkoisia posliinilautasia ja pyysi viemään ne pöytään. Ihmettelin, että täällä kopterissako me syödään. Matkalla ”ruokasaliin” kuljin avoinna olevan sivuoven ohi ja mietin miten se voi olla auki. Sen edessä ei ollut edes turvaköysiä. Kuka tahansa voisi tippua avoimesta ovesta ja joutua voimakkaan ilmavirran viemäksi. Outo uni. Toivottavasti meidän helikopterilennolla ovet pysyvät kiinni.

Edellisen road trip postauksen kommentteihin sain todella hyviä vinkkejä sekä tien päälle että kohdekaupunkeihin. ISO kiitos niistä! Jos et silloin jättänyt omaa vinkkiäsi, niin heitäpä ne nyt kommentteihin. Kaikki neuvot ovat tervetulleita!

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Artikkelikuva: Pixabay

kirja_mallorca

Matkabloggaajan lukuvinkit kesäksi

Olen pikkutytöstä asti pitänyt lukemisesta. Ala-asteikäisenä saatoin lukea aamulla ennen kouluun lähtöä ja iltapäivällä läksyjen jälkeen tartuin taas kirjaan. Rakkaudesta kirjoihin kertoo tämä tarina, joka tapahtui kun olin noin 10-vuotias. Oli talvinen lauantaiaamu ja huomasin, että kaikki lainaamani kirjaston kirjat oli luettu. Eipä siinä auttanut muu, kun ottaa polkupyörä esiin ja lähteä sotkemaan kohti kirjastoa, jonne oli matkaa noin viisi kilometriä. Märkä nuoskalumi pakkautui renkaan ja lokasuojan väliin niin, että matkanteko muuttui pyörän taluttamiseksi.  Kävin matkan varrella olevasta talosta pyytämässä apua lumenpoistoon. Talon emäntä toi kuumaa vettä ja se sulatti lumen niin, että pääsin jatkamaan matkaa. Kun olin kirjaston pihassa, oli lumi tukkinut taas renkaan niin ettei se pyörinyt kunnolla. Palautin kassillisen kirjoja tiskille ja kysyin tiskin takana istuvalta naiselta, voisiko joku viedä minut kotiin, koska pyörällä ajo ei onnistunut enkä jaksaisi sitä taluttaa lumisateessa kotiin. Nainen kertoi, ettei hänellä ollut autoa, mutta ehkä hänen isänsä voisi auttaa. Isä oli tulossa kauppareissulle kirkonkylään ja jos hänet saisi vielä kotipuhelimesta kiinni, niin nainen lupasi selvittää onnistuisiko kyyti. Tuolloin ei kännyköitä vielä ollut, joten nyt kaikki oli ajoituksesta kiinni. Kirjastovirkailijan isä saatiin puhelimella kiinni ja hän lupautui auttamaan minua. Häntä odotellessa lainasin uuden satsin kirjoja ja olin todella iloinen, kun  pääsin lumisen pyöräni kanssa hänen kyydissään kotiin. Voitte vaan kuvitella äitini ilmeen, kun nousen vieraan miehen kyydistä kotipihassa pois. Kun kerroin äidille mitä oli tapahtunut, hän kummasteli mistä olin saanut rohkeutta ja ylipäänsä ajatuksen pyytää ventovieraalta ihmiseltä apua. 10-vuotiaan mielestä se oli täysin luonnollista. Muuten olisi mennyt kävelyhommiksi ja oli jo kiire lukemaan.

Tämän pitkän johdannon jälkeen, mennään vihdoin niihin kirjavinkkeihin.

Carina Räihä: Huipulta huipulle

Matkabloggaaja nostaa tietysti ensimmäiseksi matkakirjat ja niistä oma ykkössuosikkini on kirja Carina Räihän matkasta Mount Everestin huipulle. Sain kirjan joululahjaksi sen ilmestyttyä ja samaisena jouluna matkustimme Thaimaahan. Olen yleensä nopea lukija, mutta nyt hidastelin lentokoneessa lukemisen kanssa tahallisesti, koska en olisi halunnut kirjan loppuvan. Jos tykkäät vuorista ja kiipeilytarinoista, suosittelen tätä lämpimästi.

huipulta_huipulle

Jon Krakauer: Jäätäviin korkeuksiin

Kun nyt päästiin vuorille, niin tässä toinen kirja, joka piti otteessaan alusta loppuun. Kirja perustuu tositapahtumiin ja kertoo murhenäytelmästä, joka tapahtui vuonna 1996 Mount Everestillä. Kahdeksan ihmistä sai surmansa maailman korkeimman vuoren rinteillä. Syitä oli monia, mutta odottelu vuorenrinteella liiallisen ihmismäärän ja kokemattomien kiipeilijöiden vuoksi sekä sääolosuhteiden äkillinen muutos johtivat näihin traagisiin tapahtumiin. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva.

Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois

Vaikka kirjoista paljon tykkäänkin, en välttämättä halua niitä kaikkia kirjahyllyä täyttämään. Tämä Merja Mähkän kirja sen sijaan on sellainen, jonka olisin halunnut saada omaksi, mutta sitä ei kaupoista löytynyt enää siinä vaiheessa kun lahjaksi sitä pyysin. Lainasin sen kirjastosta ja olen lukenut sen pariin kertaan. Kirja kertoo Mähkän 543 päivää kestäneestä reppureissusta. Se kertoo elämänmakuisesti matkustamisen hyvistä ja huonoista puolista. Matkalla sattui ja tapahtui kaikenlaista, mutta kaikesta selviää. Tämän lukuelämyksen jälkeen teki mieli mennä puhaltamaan pölyt pois rinkasta ja aloittaa oma suuri seikkailu. Todella inspiroiva kirja.

kirja_mallorca

Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina

Tässä toinen kirja, jota luin niin hitaasti kuin mahdollista. En olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan. Satu osaa kirjoittaa mukaansatempaavasti ja hauskasti Islantiin kotiutumisesta sekä islantilaisten tavoista. En tiennyt Islannista juuri mitään ennen tätä kirjaa, mutta sen jälkeen paljon pieniä, hauskoja yksityiskohtia.

Cheryl Strayed: Villi vaellus

Tämäkin tarina on tosi. 22-vuotias Cheryl näkee mainoksen Pacific Crest Trailin vaellusreitistä, joka ulottuu Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Hän päättää kävellä reitin jättimäisen rinkkansa kanssa. Tästäkin kirjasta on tehty elokuva ja muistan nauraneeni ääneen, kun Cheryl yritti päästä liikkeelle liian painavan rinkan kanssa. Jos Merja Mähkän kirja sai liikehdintää rinkan suuntaan, niin sai kyllä tämäkin.

Khaled Hosseini: Leijapoika

Leijapoika on tarina kahden afganistanilaisen pojan ystävyydestä. Ikävän tapahtuman johdosta ystävykset ajautuvat erilleen. Myöhemmin aikuisiällä avautuu mahdollisuus sovittaa menneisyyden virheet. Kertomus kulkee kahdessa tasossa; nykyhetken Kaliforniassa ja lapsuuden Afganistanissa. Olen lukenut paljon Afganistaniin liittyviä kirjoja, eikä yksikään niistä ole ollut kevyttä luettavaa. Kun kirjan takakannen laittaa kiinni, tulee surullinen olo siitä, että maailmassa on vielä niin paljon pahuutta ja raakuutta. Vaikka nämä kirjat ovat fiktiota, uskon että kirjan raakuudet eivät ole pelkästään kirjailijan mielikuvituksen tuotosta. Suosituksiin voisi nostaa Hosseinilta myös Tuhat loistavaa aurinkoa ja Ja vuoret kaikuivat. Hosseinilta on tulossa monen vuoden jälkeen myös uutta tuotantoa; Meren rukous. Kirja ei ole vielä ilmestynyt, mutta tulee ilmeisesti pian, koska löytyy jo kirjakauppojen sivuilta.

kirjat

Camilla Läckberg: Enkelintekijä

Ruotsalaiset osaavat kirjoittaa rikosromaaneja. Camilla Läckbergin koko tuotantoa voin suositella lämpimästi kaikille dekkarifaneille. Olen lukenut kaikki Läckbergin kirjat lukuunottamatta uusinta, viime vuonna ilmestynyttä Noitaa.  Fjällbackaan sijoittuvissa romaaneissa seikkailevat kirjailija Erica Falck ja hänen miehensä Patrik Hedström. Rikosjuttujen lisäksi kirjoissa seurataan myös Erican ja Patrikin perhe-elämää ja kirjoissa sivurooliin pääsevät myös Erican sisko Anna sekä muut ystävät. Enkelintekijä kertoo sukupolvia kestäneestä pahuudesta ja traagisesta murhamysteeristä, joka ravisutti Fjällbackaa aikoinaan. Erica alkaa selvittämään mitä aikoinaan tapahtui Valön saaressa ja miten se liittyy tuhopolttoon, jolla yritetään savustaa saarella asuva perheen tytär ja hänen miehensä ulos. Läckbergin kirjoissa lukijaa kuljetetaan menneisyydessä ja nykyajassa. Tapahtumat menevät jouhevasti eteenpäin ja tarinat tempaavat mukaansa niin, ettei kirjaa malttaisi laskea käsistään.

camilla_lackberg_enkelintekija

Maeve Binchy: Italian illat

Palataan synkistä vesistä kepeämpään kerrontaan ja humoristiseen kertomukseen italian kielen iltaryhmästä. Iltakouluun ilmoittautuu joukko ihmisiä, joista jokaiselle on pyhitetty kirjassa oma luku. Kielitaitoa lähdetään vuoden opiskelun jälkeen  testaamaan Roomaan ja mitä sitten tapahtuukaan.. Myönnän, ettei Maeve Binchy ole lempikirjailijoitani, mutta tämä oli hauskasti kirjoitettu ja riittävän kevyttä lomalukemista. Tarttumapintaa tarjoili kieliopinnot, kun itsekin olen jo vuosia lukenut iltaisin espanjaa.

Tämän kirjakatsauksen myötä nousi innostus rynnätä heti kirjastoon tutkimaan mitä mielenkiintoisia uutuuksia sieltä löytyy. Viime aikoina lukeminen on jäänyt vähäiseksi ajan puutteen vuoksi. Loma kuitenkin kolkuttelee kohta ovelle ja sitten on aikaa lojua riippumatossa ja antautua kirjojen vietäväksi.

Pidätkö sinä lukemisesta? Ilmianna omat lempikirjasi.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

peterskirche

Kaupunkilomalle Saksaan; Munchen vai Berliini

Ensimmäinen kosketukseni Saksaan syntyi teini-iässä, kun lähdin Englantiin kielikurssille. Matka oli siitä ainutlaatuinen, että emme menneet sinne lentäen vaan bussilla. Tällä tavoin näimme matkan varrella muitakin Euroopan maita. Saksassa pysähdyimme Kölnissa. Muistan sieltä Kölnin mahtavan tuomiokirkon, jota niskat kenossa ihailtiin.

Seuraavat kosketukset Saksaan olivat lyhyitä pyrähdyksiä Frankfurtin kentälle välilaskujen muodossa. Saksa ei oikein tuntunut houkuttelevalta kohteelta. Kun mietimme minne matkustetaan seuraavaksi, ei Saksa ollut kärkikahinoissa mukana. Vaikka olin opiskellut koulussa saksaa useamman vuoden, en ollut päässyt kieleen koskaan kunnolla kiinni. Kielioppi tuntui vaikealta ja kun kieltä ei päässyt samalla tavalla hyödyntämään kuin englantia, innostus lopahti koulun jälkeen. Toki täytyy tässä kohtaa mainita, että eräässä työpaikassa koulun jälkeen pääsin ontuvaa saksaani käyttämään. Saksankielinen työkaverini innostui kuullessaan kielitaidostani ja antoi minulla käännöstöitä. Ammattikieli osoittautui kuitenkin niin haastavaksi, että siirsin käännöstyöt toiselle kollegalle ja sain pyyhkiä hikikarpalot otsalta helpotukseksi.

Nuorimmaiseni innostui myös koulussa saksan kielestä ja sen myötä syntyi ajatus lähteä Saksaan ja testata kielitaitoa käytännössä. Lupasin rippilahjaksi Saksan matkan hänen itse valitsemaansa kohteeseen. Tyttären innostus saksalaisia tv-sarjoja kohtaan saivat hänet valitsemaan kohteeksi Baijerin sydämessä sijaitsevan Munchenin. Sieltä kun löytyy Bavaria Filmstadt studiot, joilla kyseisiä sarjoja ja elokuvia tehdään. Täytyy myöntää, että aurinkoisen Munchenin katuja tallatessa olin tyytyväinen tyttären kieliopintoihin. Ilman niitä olisin tuskin koskaan tullut matkustaneeksi sinne.

Kaupunkilomalle Saksaan – Munchen

Minulle Munchen toi ensin mieleen oluen, nahkahousuiset miehet ja jalkapalloseuran. Munchen on kuitenkin paljon muutakin. Kaupungista löytyy taidegallerioita, museoita (mm. BMW-museo), kirkkoja, hyviä ravintoloita, olutterasseja sekä yksi omista suosikeistani Englischer Garten, joka on Euroopan suurin kaupunkipuisto.

Ydinkeskusta on helppo ottaa haltuun kävellen, mutta jos haluat käydä tutustumassa esimerkiksi Olympiaparkiin tai Nymphenburgin linnaan, pitää turvautua julkisiin. Myös edellä mainitsemani Bavaria Filmstadt on sen verran kaukana, että sinne pitää mennä bussilla ja raitiovaunulla keskustasta.

marienplatz

peterskirche

Nähtävyyksien katselu kannattaa aloittaa Marienplatzilta, joka on kaupungin sydän. Aukion laidalla sijaitsevat Altes Rathaus (Vanha raatihuone) sekä Neues Rathaus (Uusi raatihuone). Jos haluaa ihailla komeita kaupunkinäkymiä, kiipeä Uuden raatihuoneen torniin. Hienot näkymät avautuvat myös viereisen Peterskirchen tornista. Sen 306 porrasta saavat sykkeen nousemaan. Neues Rathausin tornin etuseinämässä on kuuluisa kellopeli, Glockenspiel. Sen alla kannattaa olla kuuntelemassa melodioita sekä katsomassa hahmojen paraatia päivittäin kello 11.00, 12.00 ja 17.00 (maaliskuusta lokakuuhun). Esitys kestää noin 15 minuuttia.

Jos olet kiinnostunut shoppailusta, hyviä ostospaikkoja löytyy Marienplatzin lähikaduilta sekä Karlsplatzin alla olevasta maanalaisesta ostoskeskuksesta. Myös Karlsplatzin aukion ympärillä on hyvä valikoima erilaisia kauppoja.

Aikaisemmin mainitsinkin jo Englischer Gartenin. Se toimii kaupunkilaisten virkistyskeitaana. Siellä voi pyöräillä, lenkkeillä tai nauttia kesäpäivästä picnicillä. Puistosta löytyy olutterasseja sekä jäätelokioskeja, joista voi napata virkistystä ja viilennystä. Yksi puiston vetonauloista ovat surffarit. Heitä voi nähdä puistossa virtaavan joen aalloilla. Me emme surffareita nähneet. Kuulin heistä vasta matkan jälkeen, mutta jos menisin Muncheniin uudestaan, niin ehdottomasti etsisin paikan, jossa näitä hurjapäitä voi nähdä.

munchen_heppa

munchen_englischer_garten

Lue lisää Munchenin matkasta: Mitä muuta Munchenissa voi tehdä kuin juoda olutta?

Kaupunkilomalle Saksaan – Berliini

Jos Munchenissa nautimme helteisestä heinäkuun säästä, oli syksyisessä Berliinissä meitä vastassa sateisen harmaa kaupunki. Toisena päivänä aurinko hieman pilkahteli. Harva kaupunki on houkutteleva syksyn sateissa tai talven tuiskuissa. Mietin reissun aikana, että Berliini pitäisi kokea myös kesällä. Varsinkin jokiristeily kaupungin halki virtaavalla Spree-joella houkuttelisi tällaista jokiristeilyfania. Ja siihen paras aika olisi ehdottomasti kesä.

Berliinin nähtävyyksistä oli moni tuttu lehtien sivuilta tai televisiosta. Kukapa ei olisi kuullut Brandenburgin portista tai Berliinin muurista. Berliini on myös monelle suomalaiselle tuttu. Siellä käy arviolta 70 000 suomalaista vuosittain. Eikä mikään ihme, kun Berliiniin saa edullisia lentoja ja lentoaika on lyhyt. Siellä on helppo piipahtaa viikonloppureissulla, kuten me teimme.

Jos Munchenissä pärjäsi pitkälti kävellen, Berliinissä tuli käytettyä enemmän julkisia. Julkinen liikenne toimii hyvin ja seitsemän euron hintaisella päivälipulla kuljet niin bussilla, metrolla kuin raitiovaunulla. Bussilinjat 100 ja 200 vievät päänähtävyyksien luo ja Berliinissä jätimme turistibussien kiertoajelut väliin, joita yleensä aina suosimme.

berliini_das_auto

berliini_alexanderplatz

Berliinin paikallisliikenteen risteysasema ja kaupungin vilkas keskus sijaitsevat Alexanderplatzilla. Sieltä pääsee myös 368-metrisen televisiotorniin (Ferhsehturm). Sen sisäänkäynti löytyy Alexanderplatzin asemaa vastapäätä. Kannattaa olla aamulla hyvissä ajoin liikkeellä, niin säästyy jonottamiselta. Hissi kiidättää matkustajat hurjaa vauhtia näköalatasanteelle, josta avautuu 360 asteen näkymät ympäri kaupunkia. Meidän harmiksi sää oli sen verran utuinen, ettei näköalat olleet parhaat mahdolliset. Pilviverho alkoi meidän ylhäällä olleessa onneksi vähän rakoilemaan, niin pääsi paremmin ihailemaan maisemia.

Synkkä historia on kaupungissa läsnä ja esimerkiksi juutalaisten kansanmurhalle omistettu Holokaustin muistomerkki vetää hiljaiseksi. Sitä julmuutta ja raakuutta ei voi vain ymmärtää. Checkpoint Charlie vie kylmän sodan aikaan  ja rajanylityspaikan vieressä olevasta museosta voi ostaa tuliaisiksi palan Berliinin muurista. Muurin kappaleita löytyy vielä East Side Gallerysta. Suurin osa muurista on maan tasalla, koska siitä haluttiin päästä nopeasti eroon.

holokaustin_muistomerkki_berliini

berliinin_muuri

Tiergarten on Berliinin keskustan suurin puisto. Tämä 200 hehtaarin laajuinen puisto kätkee sisäänsä puutarhoja, metsiköitä ja järviä. Tiergartenin kiemurtelevilla poluilla on kävelyreittejä moneksi tunniksi. Päiväkävelyllä voi piipahtaa vaikka puiston laitamilla olevassa kuuluisassa eläintarhassa, joka on varsinkin lapsiperheiden suosikkikohde. Eläintarhan lemmikkejä ovat pandaneiti Meng Meng ja panda­herra Jiao Quing.

berliner_dom

Lue lisää Berliinin matkasta: Viisi syytä matkustaa Berliiniin

Berliini ja Munchen ovat molemmat kivoja ja hintatasoltaan edullisia kaupunkeja. Hyviä hotelleja voi löytää halvalla ja ruoan hinnassa huomaa eron kun vertaa Suomen hintoihin. Jos minun pitäisi päättää kumpaan kaupunkiin matkustaisin toisen kerran, olisi valinta melko vaikea. Munchenin vehreys ja baijerilaisten iloinen elämänmeno houkuttelevat, mutta toisaalta Berliiniin jäi paljon sellaista mitä emme viikonlopun aikana ehtineet nähdä. Saako valita molemmat?

Kummasta sinä pidät enemmän; Berliinistä vai Munchenista?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

 

 

 

paris_newhotelroblin

Hotellivinkki Pariisiin: Newhotel Roblin Paris

Parin viikon takaisella Pariisin matkalla majoituimme Newhotel-ketjun Roblin hotelliin. Kun siskoni on matkalla mukana, hän valitsee meille hotellit. Eikä ole kertaakaan pieleen mennyt. Tämä viehättävä neljän tähden hotelli valikoitui hyvän sijaintinsa vuoksi. Koska kyseessä oli vain viikonlopun mittainen reissu Pariisiin, emme halunneet hukata ylimääräistä aikaa siirtymisiin, vaan hotellin tulisi olla kävelymatkan päässä nähtävyyksistä. Newhotel Roblinin sijainti oli täydellinen. Se sijaitsee lähellä Madeleinen aukiota, josta on vain kävelymatka Operalle sekä Champs Elyséelle. Lähin metropysäkki on Madeleinella ja lentokenttäbussi Charles de Gaullen kentältä tuo Operan nurkille.

Newhotel-ketju ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Ketjulla on 10 hotellia ja niitä löytyy Pariisin lisäksi myös Marseillesta sekä Brysselistä. Hotellia oli lähiaikoina remontoitu ja vastaanotto oli sisustettu kauniisti. Siellä oli kukkia, kattokruunuja ja pieniä viehättäviä yksityiskohtia ripoteltuna pitkin aulaa.

Huoneet olivat pariisilaiseen tyyliin pieniä ja ikkunat sisäpihalle päin. Kylpyhuoneesta löytyi kylpytakkien ja tohveleiden lisäksi myös kylpytuotteita ja plussaa siitä, että suihkun luona oli erillinen suihkugeeli ja lavuaarin vieressä omansa. Yleensä, jos kylpytuotteita edes on tarjolla, pesutuotteita on vain yksi ja kun sitä käyttää sekä suihkussa että käsien pesemiseen, ei pieni pullo kauaa kestä. Huoneessa odotti väsyneitä ja janoisia matkalaisia pari pulloa Evian-vettä. Minibaari ja tallelokero kuuluivat myös varusteluun. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tallelokero hotellin respassa ja että siitä joutuu vielä erikseen maksamaan. Ehkä nämä ovat yleisempiä rantalomakohteiden hotelleissa kuin isoissa kaupungeissa.

new_hotel_roblin_paris

paris_newhotelroblin

paris_newhotelroblin

Tällaisen pienen maapallon voisin ottaa omallekin yöpöydälle

paris_newhotelroblin_nuxe

paris_newhotelroblin

paris_newroblinhotel_papers

Newhotel Roblin – hintataso

Kesäkuukausien aikana Newhotel Roblin on suosittu ja hinnat ovat korkeat. Kesäkuussa viikonloppuhinnat (pe-su 2 hh) ovat noin 600 €, kun syyskuussa huone kahdeksi yöksi irtoaa 330 €:lla (ei sisällä aamiaista). Meillä aamupala kuului huoneen hintaan ja maksoimme huoneesta 380 €.  Aaminen oli hyvä, ei mikään spessu, mutta kaikkea mahdollista löytyi. Kahvi sen sijaan ei ollut kovin erikoista ja yritimme toisena aamuna tilata erikoiskahvia, mutta tarjoilija ei ymmärtänyt mitä tarkoitimme. Hän toi kahvin lisäksi pienen kannun kuumaa maitoa, joten se taisi olla hänen vastineensa erikoiskahville. Tämä miestarjoilija ei tuntunut muutenkaan olevan ihan kartalla. Kaipasin pientä lusikkaa jugurttia varten ja kun pyysin sitä häneltä, hän lähti touhukkaasti keittiötä kohti, mutta eipä häntä sitten pitkään aikaan näkynyt. Pyysin lusikkaa toiselta tarjoilijalta, joka toi sen samantien.

Henkilökunta oli todella ystävällistä, joka ei välttämättä Pariisissa ole niin yleistä. Tosin täytyy tähän väliin sanoa, ettei tällä reissulla huonoa palvelua saatu missään. Pariisilaiset ovat myös oppineet puhumaan englantia, koska kukaan ei nyrpistellyt nenää, kun joutui puhumaan vieraita kieliä. Vielä viisi vuotta sitten törmäsimme ilmiöön, jossa englantia ei mielellään puhuttu. Henkilökunnalta pyysimme ravintolavinkkejä sekä kysyimme myös muita käytännön asioita ja saimme aina hyvää palvelua. Kun pyysimme respasta lainaksi viinipullon avaajaa, meitä pyydettiin ensin tuomaan pullo alakertaan avattavaksi. Koska respan vieressä olevassa aulabaarissa ei näyttänyt olevan kiirettä, lähti tarjoilija lopulta meidän mukaan huoneeseen avaamaan pulloa ja toi vielä myöhemmin jäitä.

paris_newhotelroblin

paris_newhotelroblin

paris_newroblinhotel_lobby

Jos huoneet olivat pieniä, niin sitä olivat myös hissit. Neljä ihmistä mahtui juuri ja juuri hissiin, mutta yhtäaikaa matkalaukkujen kanssa emme olisi sinne mahtuneet. Poislähtiessä siivooja opasti meitä käyttämään isompaa, ilmeisesti tavara-/huoltohissiä. Harmittelimme, ettei aikaisemmin tiedetty, että sitä sai myös asiakkaat käyttää.

Matkan jälkeen kerroin hotellista työkaverílleni ja kävi ilmi, että hän oli asunut samassa hotellissa aikoinaan työreissulla. Pariisissa on sellainen määrä hotelleja, että todettiin yhteen ääneen”Mikä sattuma!”

paris_map

Newhotel Roblin punaisen sijaintimerkin kohdalla. Lähde: Google Maps

Newhotel Roblin
6, rue Chauveau-Lagarde
Paris

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

mokki_suomi

Faktoja minusta

Muistatko vielä ystäväkirjat, joita koulussa vaihdeltiin kavereiden kesken ja paljastettiin muun muassa omat lempiaineet, inhokit sekä tulevaisuuden suunnitelmat? Minulla on vieläkin ne tallessa ja niitä on hauska lueskella ja muistella kouluvuosia. Monessa blogissa on näkynyt moderneja versioita ystäväkirjoista ja hiljattain löysin yhden version Karoliinan blogista. Se vaikutti niin kivalta, että päätin tehdä sen itsekin. Tässä oma muokattu versioni.

Hyvä päivä alkaa kahvilla ja parilla ruisleivällä.

Viimeisin biisi, jota kuuntelin toistolla oli Rita Oran ”Anywhere”. Siitä on aikaa jo puoli vuotta, mutta biisi teki heti vaikutuksen ja luukutin sitä jatkuvasti. Kappale vie minut Kalifornian auringon alle, vaikken ole sitä (vielä) siellä kuunnellutkaan. Selkeä etiäinen tulevasta kesästä.

Kotini on Lahdessa ja olen asunut siellä kahdeksan vuotta. Elämäni aikana olen ehtinyt asua viidellä eri paikkakunnalla. Viihdyn Lahdessa ja jos sieltä pitäisi muuttaa jonnekin, en osaa sanoa mikä se paikka olisi.

Toinen nimeni on Elisa. Pienenä sanoin toisen nimeni olevan Elisabeth Englannin kuningattaren mukaan. Kuulostihan se hienommalta kuin Elisa.

Lempinimi, jota vain perheeni käyttää, on Mellu. Myös siskoni hyvä ystävä käyttää sitä nimeä, koska on tuntenut minut pikkutytöstä lähtien. Lempinimiä ovat olleet myös Mercedes, Meiccu ja Mertsi.

Minusta piti tulla sairaanhoitaja tai matematiikan opettaja. Sairaanhoitaja taisi olla jokaisen pikku tytön unelma silloin kun olin pieni. Kouluikäisenä keksin, että matematiikan opettaja voisi myös olla kiva ammatti. Tykkäsin matikasta ja kun huomasin, että opettajilla oli vastauskirjat, josta sai tarkistaa oikeat vastaukset, oli ammatinvalinta selvä. Noh, minusta ei tullut kumpaakaan. Monenlaisia hommia olen vuosien varrella tehnyt ja nykyisin teen töitä digitaalisen markkinoinnin sekä sosiaalisen median parissa.

kesamokki_suomi

Pakkomielteeni on tarkistaa joka ilta ennen nukkumaan menoa, että kaikki ulko-ovet ovat lukossa. Jos lähdemme matkalle, tarkistan moneen kertaan ennen lähtöä, ettei hella, silitysrauta tai kahvinkeitin ole päällä. Matkalla lentokentälle mietin vielä ulko-ovea ja menikö se varmasti lukkoon..

Arvokkain aarteeni on merkkikäsilaukku, jonka ostin itselleni lahjaksi, kun täytin vuosia. Aarteita ovat myös vanhat valokuvat sekä kirjeet edesmenneeltä ystävältäni <3

3 ominaisuutta joita vaalin ystävyydessä ovat luottamus, huumorintaju ja rehellisyys.

Hauskimmat ystäväni ovat naiskolmikko, joihin tutustuin hiekkalaatikolla. Meitä oli alussa isompi porukka, mutta lopulta huomasimme, että yhteisiin illanistujaisiin lähtijöiden joukko vain pieneni ja me kolme olimme yleensä aina mukana. Tapaamme tällä porukalla muutaman kerran vuodessa. Juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Vaikka olemme ihmisinä erilaisia, meitä yhdistää samanlainen huumorintaju ja tiedämme, että voimme puhua toisillemme mistä vaan.

sorsa

Ärsyynnyn liikenteessä. Ajan vuodessa noin 50 000 kilometriä ja arkipäivisin olen auton ratissa yhteensä kolme tuntia. Liikenneruuhkat ja muiden autoilijoiden välinpitämättömyys ja hölmöily saavat tunteet kuumenemaan ratin takana.

Tulen vihaiseksi kun eläimiä kohdellaan julmasti, luontoon heitetään roskia ja vesiä saastutetaan. Myös ylimieliset, itsetuntoaan pönkittävät tyypit saavat minut näkemään punaista.

Stressin lievittämiseksi menen lenkille tai Crossfit-tunnille. Liikunta on minulle lääke stressin hallintaan.

Onnea on viikonloput mökillä, kun aamupalan voi nauttia terassilla linnunlaulua kuunnellen ja järvimaisemasta nauttien.

Suosikkiaikani on aamu. Silloin saan eniten aikaiseksi. Näin ei ole aina ollut, mutta nykyisen elämänrytmini myötä olen oppinut nauttimaan aikaisista aamuhetkistä.

aamu_mokilla

Jos voisin päättää yhden asian mistä minut muistetaan, haluaisin sen olevan että olin hyvä äiti, aviopuoliso sekä ystävä.

Olen ylpeä tyttäristäni. He ovat ihania ja valloittavia nuoria naisia. Haluan olla heille äiti, jolta he saavat aina tukea ja turvaa, kun sitä tarvitsevat. Toivon, että he ovat onnellisia ja löytävät oman polun, jota kulkemalla tekevät elämästään parhaan mahdollisen.

Mieluisin muistoni tältä vuodelta on mieheni kanssa tehty matka Gambiaan. Mieluisia muistoja on toki muitakin kuten esimerkiksi kummipoikani häät, tyttöjen reissut niin Belgiaan, Leville kuin Pariisiin.

Seuraava paikka, johon haluaisin matkustaa on Kalifornia. Sinne olemme menossa kesällä kahdeksi viikoksi road tripille ja siitä reissusta tulee varmasti ikimuistoinen.

Viikonloput ovat rentoutumista varten. Silloin teen niitä asioita, joihin ei arkisin ole aikaa.

aamu_mokilla

Nykyiset lempiravintolani ovat Mamma Maria Lahdessa ja Via Tribunali Helsingissä. Tykkään myös käydä uusissa ravintoloissa.

Kesäcocktailini on Gin Tonic. Se on lempicocktailini vuoden läpi. Kuohuviini kuuluu myös lemppareihin.

mokki_suomi

Tykkään valokuvata maisemia, yksityiskohtia, koiria ja ihmisiä. Valokuvaamista olisi kiva oppia lisää. Hankin hiljaittain uuden kameran ja sen toiminnoissa on vielä opettelemista. Jos löydän jostain aikaa, haluaisin mennä valokuvauskurssille.

kesamokki_suomi

Kuvat on otettu huhtikuisena aamuna kesämökillämme. Mies herätti kertoen, että nyt saisi hienoja kuvia kun järven pinta peittyy usvaan ja aurinko paistaa. Kurkkasin makuuhuoneen verhon raosta enkä ehtinyt edes pukea päälleni, vaan nappasin kameran käteen ja hiippailin pihalle yöpaidassa. Onneksi mökkisaaressa ei tarvitse miettiä naapureita. 

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

paris

Vinkkejä Pariisiin

Viime viikonlopun vietin keväisessä Pariisissa. Kaupunki on yksi lemppareistani, mutta silti edellisestä reissusta oli ennättänyt vierähtää jo viisi vuotta. Silloin juhlimme tässä romantiikan kehdossa miehen kanssa hääpäivää. Nyt olimme liikenteessä siskoni ja tyttäriemme kanssa. Vaikka netti on pullollaan Pariisi-vinkkejä, ajattelin kuitenkin laittaa myös oman lusikkani tähän soppaan ja tehdä teille oman vinkkipostauksen. Jokainen kirjoittaa kuitenkin aina omasta näkökulmasta ja suurkaupunkiin – kuten Pariisiin – ei voi antaa liikaa vinkkejä.

pariisi

Miten mennä?

Suoria lentoja Pariisiin löytyy sekä Finnairilta että Norwegianilta. Finnair lentää Pariisiin Charles de Gaullen kentälle joka päivä ja Norwegian liikennöi Orlyn kentälle kolme kertaa viikossa. Lentoaika on kolme tuntia.

finnair_pariisi

Miten Charles de Gaullen lentokentältä Pariisin keskustaan?

Charles de Gaullen kentältä pääsee keskustaan joko RoissyBussilla, RER-junalla tai taksilla. RER on kaikista nopein ja hieman edullisempi kuin bussi.  Juna-asemilta on jatkoyhteydet metroon. Me käytimme viikonloppuna bussia, koska hotellimme oli kävelyetäisyydellä Opérasta, joka on RoissyBussin päätepysäkki. Bussipysäkit löytyvät kentältä seuraamalla ”Bus” ja ”RoissyBus” merkkejä. Täytyy myöntää, että me kadotimme merkit jossain vaiheessa. Piti turvautua infopisteen ohjeisiin ja niiden avulla löysimme 2D-terminaalista ”Exit 11” -oven, jonka luona olevasta lippuautomaatista saimme myös ostettua liput. RoissyBussin pysäkki löytyy heti ”Exit 11” ulko-ovien vierestä. Bussilippu keskustaan maksaa 12 €/hlö. Muistathan myös leimata lipun bussissa.

Helpoin, mutta ei välttämättä edullisin, tapa kulkea lentokentän ja keskustan väli on taksi. Selvittelin ennen matkaa myös taksien hintoja. Se olisi maksanut noin 50 €. Lopulliseen hintaan vaikuttaa myös matkatavaroiden määrä. Yksi tapa on myös tilata kuljetus joko hotellin tai Airport Shuttle Servicen kautta. Hinnat vaihtelevat henkilömäärän mukaan. Tarkempia hintatietoja löytyy täältä

Missä asua?

Pariisin kaltaisesta suurkaupungista löytyy majoitusvaihtoehtoja jokaiseen makuun. Pariisi on kallis kaupunki ja varsinkin keväällä tai kesällä joudut pulittamaan majoituksesta enemmän kuin matalan sesongin aikaan. Edullisiakin majoitusvaihtoehtoja löytyy, jos valitsee sijainnin kauempaa turistikeskittymistä. Oma suositukseni on majoittua keskustaan, jolloin ei tarvitse käyttää aikaa siirtymisiin. Varsinkin lyhyellä matkalla tässä säästää aikaa. Edellisellä Pariisin matkalla majoituimme Eiffel-tornin lähelle Eiffel Saint Charles -hotelliin. Se oli kiva ja siisti hotelli eikä edes sieltä kalleimmasta päästä. Tällä kertaa hotelliksi valikoitui Newhotel Roblin Hotelli sijaitsee lähellä Madeleinen aukiota ja Champs Elyséelle kävelee noin 15 minuutissa. Tämäkin hotelli on suosittelun arvoinen. Hyvän sijainnin lisäksi hotellista löytyy ystävällistä henkilökuntaa. Huoneet ovat pariisilaiseen tapaan pieniä, mutta plussaa kylpytakeista, tohveleista sekä kylpyhuoneen Nuxe-merkin tuotteista.

new_hotel_roblin_paris

Mitä Pariisissa kannattaa nähdä?

Pariisi on niitä kaupunkeja, joissa nähtävyyksiin tutustumiseen voisi kuluttaa vaikka useita viikkoja. Viikonloppureissulle kannattaa valita pari täsmäkohdetta tarkempaa tutustumista varten. Näin välttää nähtävyysähkyn ja aikaa jää myös muun muassa kahviloissa istumiseen, Seinen rannalla kävelyyn tai ostoksien tekoon.

Eiffel-torni on Pariisin nähtävyyksista tunnetuin eikä juuri esittelyjä kaipaa.  Tällä kertaa emme nousseet 300 metrin korkeuteen näköaloja ihailemaan, vaan kävimme alueella kävelemässä sekä ihailimme tornia Trocaderon suunnasta. Eiffel-tornin alue on aidattu ja sinne on turvatarkastus. Jonotukseen kannattaa varautua. Aidat ovat tulleet viime vuosien aikana, koska viisi vuotta sitten niitä ei vielä ollut. Harmillista, että maailma on mennyt tähän suuntaan. Jos haluat käydä Eiffel-tornissa, suosittelen ostamaan lipun etukäteen. Paikan päällä lippuja joutuu jonottamaan pahimmassa tapauksessa tuntikausia.

eiffel_pariisi

paris

Riemukaari sijaitsee Place Charles de Gaullen aukiolla keskellä liikenneympyrää, josta lähtee 12 katua eri suuntiin. Tunnetuin niistä on Champs-Elysée. Se on Pariisin tunnetuin ostoskatu, jonka varrelta löytyy kalliiden huippumerkkien kuten Louis Vuittonin liikkeet mutta väliin on ripoteltu myös edullisempia ketjuliikkeitä. Riemukaaren katolle on mahdollisuus nousta katselemaan maisemia.

riemukaari

Louvren taidemuseo  on yksi maailman suurimmista ja voin kertoa, että sen tutustumiseen ei muutama tunti riitä. Olin aikaisemmilla Pariisin reissuilla käynyt vain Louvren ulkopuolella kuvaamassa lasista pyramidia, mutta nyt päätimme käydä tutustumassa museoon paremmin. Liput ostimme etukäteen netistä Louvren omilta sivuilta. Ne maksoivat 17 eur/hlö. Alle 18-vuotiaat sekä alle 26-vuotiaat EU-maiden kansalaiset pääsevät ilmaiseksi. Jos olet oikeutettu ilmaiseen sisäänpääsyyn, muista ottaa passi tai muu kuvallinen henkilöllisyystodistus mukaan. Etukäteen ostetulla lipulla pääsee jonon ohi ja mekin kävelimme lähes suoraan sisään. Turvatarkastuksessa jouduimme hetken jonottamaan.

Louvren tunnetuimpia teoksia ovat Leonardo da Vincin Mona Lisa, Paolo Véronèsen Kaanaan häät ja Milon Venus -veistos. Päätimme etsiä ensimmäiseksi museon syövereistä Mona Lisan. Sen edessä todennäköisesti olisi jo jonoa, mutta ehkä vähemmän kun myöhemmin päivällä. Museossa on hyvät opasteet tunnetuimpien teosten äärelle. Siitäkin huolimatta porhalsimme Mona Lisan ohi. Teos löytyy museon toisesta kerroksesta Denon-siivestä. Pienen jonottamisen jälkeen pääsimme ottamaan kuvat luodinkestävän lasin takana olevasta Mona Lisasta. Milon Venus puolestaan löytyi saman kerroksen Sully-siivestä. Siellä oli runsaasti myös muita hienoja veistoksia, joita jäimme toviksi ihailemaan.

Museoista kiinnostuneille voi suositella Louvren lisäksi myös Musée d’Orsay´ta, Musée de l’Orangerieta (tämä varsinkin Monet´n teoksista kiinnostuneille)  ja Pompidou-keskusta. Näiden lisäksi löytyy vielä monta muutakin käymisen arvoista museota. Pariisi on museofanien paratiisi.

louvre

monalisa_louvre

milon_venus

Kreikan saarelta löydetty veistos Milon Venus, jonka uskotaan esittävän Afroditea

Notre Dame liittyy kiinteästi Pariisin historiaan. Siellä on pidetty kuninkaiden häitä, Napoleon kruunasi siellä itsensä Ranskan keisariksi vuonna 1804 ja kenraali de Gaulle saatettiin haudan lepoon 1970. Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1163 ja työt kestivät 170 vuotta. Notre Damen sisätiloissa olen käynyt teinityttönä, mutta enpä sieltä juuri mitään muista. Tällä reissulla emme Notre Dameen ehtineet, mutta haluaisin käydä sen sisätiloissa joskus uudestaan.

notre_dame_pariisi

Notre Damen katedraali Seinelta päin kuvattuna

Sacre Cour on Kristuksen pyhälle sydämelle omistettu kirkko, joka hallitsee Pariisin korkeinta kukkulaa Montmartressa. Kirkko on upea valkoisine kupolitorneineen. Jos ei ole aikaa tutustua kirkon sisätiloihin, kannattaa käydä katsomassa sitä edes ulkoapäin. Montmartre on muutenkin viehättävää seutua ja sieltä löytyy ihania putiikkeja, suklaakauppoja sekä matkamuistomyymälöitä.

sacre_coeur

Helpoin tapa ottaa Pariisin nähtävyydet haltuun on osallistua Hop on Hop off -bussikierrokselle. Halutessaan lipun hintaan voi ostaa lisäksi esimerkiksi pääsylipun Eiffel-torniin tai Seinen jokiristeilylle. Reitit ja hintatiedot löytyvät täältä

republique_paris

Minne ostoksille?

Pariisin tunnetuin ostoskatu on Champs-Élysées, jolla on pituutta kaksi kilometriä. Sen varrelta löytyy niin kalliita luksusmerkkiliikkeitä kuin edullisia ketjuliikkeitäkin. Jos olet Pariisissa tammi- tai heinäkuussa, silloin on monissa liikkeissä alennusmyynnit ja voit tehdä edullisia löytöjä. Kaupat ovat yleensä auki klo 20 asti. Osa liikkeistä on suljettu sunnuntaisin. Kannattaa tarkistaa aukioloajat etukäteen, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Galeries Lafaytte on Pariisin suurin tavaratalo ja siellä kannattaa käydä, vaikkei olisi mitään ostamassa. Varsinkin ruokaosasto on mainitsemisen arvoinen. Vieressä sijaitseva Printemps ei naapurille paljon kalpene. Kauneudenhoito-osaston hajuvesivalikoima on maailman suurimpia. Nämä tavaratalot löytyvät Boulevard Haussmannilta. Le Bon Marché on Pariisin vanhin tavaratalo. Sieltä löytyy myös näkemisen arvoinen elintarvikeosasto. Nimestään huolimatta tavaratalo ei ole halvimmasta päästä, vaan päinvastoin.  Le Bon Marché löytyy osoitteesta 24 Rue de Sévres.

Montmartren alueella löytyy edullisia liikkeitä ja niissä voi piipahtaa samalla reissulla kun käy ihailemassa Sacre Coeuria.

pariisi_keksejä

Tämä viehättävä keksikauppa sijaitsee lähellä Sacre Coeuria ja kauppias tarjosi herkullisia keksimaistiaisia

maxim_s

miumiu_paris

Tämä kirjanen löytyi MiuMiun liikkeestä

Minne syömään?

Jos olet hyvän ruoan ystävä (kukapa ei olisi), on Pariisi sinulle oikea paikka. Hyvä ruoka on ranskalaisille intohimo. Pariisin lukuisista ravintoloista ja kahviloista jokainen löytää mieleisensä. Ranskalaisen ruoan lisäksi tarjolla on paljon etnisiä vaihtoehtoja. Pariisin lähes kaikista kaupunginosista löytyy hyvää ruokaa. Jos asiakkaat ovat etupäässä ranskalaisia, niin voit turvallisin mielin liittyä joukkoon. Siinä ravintolassa ei taatusti ole huonoa ruokaa.

Pariisin hintataso on korkea, mutta edullisia ruokapaikkoja on myös tarjolla. Tunnetusti suosittujen nähtävyyksien lähellä olevat ravintolat ja kahvilat ovat ylihinnoiteltuja eikä tarjonta parasta mahdollista. Edullisen ruoan perässä kannattaa mennä pieniin bistroihin tai brasserie-paikkoihin sekä kauemmaksi nähtävyyksistä.

visconte

Hotellimme lähellä oleva italialainen Visconte tarjosi maukasta pastaa väsyneille matkustajille

paris_lasagne

cafe_kleber_paris

Cafe Kleberin crepit ja maitokahvi maistuivat

Lisää vinkkejä: Neljä päivää Pariisissa

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.