Autoillen pitkin Mallorcaa

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että auton vuokrauksen suhteen olen aika noviisi. En muista, että olisimme koskaan aikaisemmin vuokranneet autoa matkoillamme. Yleensä olemme kulkeneet kohteessa ja lähiympäristössä kävellen, julkisilla tai retkibussilla. Jenkkimatkalla, joka tehtiin vuonna miekka ja kirves, meillä oli auto käytössä, mutta olimme vuokranneet sen ystäviltä, joiden talossa asuimme. Kyproksen matkalla vuokrasimme skootterin ja kai sekin vuokrausprosessi meni samoja latuja autonvuokrauksen kanssa, mutta silti voin sanoa, ettei meillä juuri kokemusta ollut.

Mallorcan matkan lähestyessä tuumailimme kuitenkin, että voisimme vuokrata auton ainakin päiväksi ja tutkia saarta omin päin. Moni oli kehunut autonvuokrauksen olevan helppoa ja Mallorcan teiden hyväkuntoisia. Kyllähän siinä myös näkisi enemmän ja pääsisimme niihin kohteisiin, jotka muuten olisivat tavoittelemattomissa.

Autonvuokraus Mallorcalla

Autonvuokraus on tehty helpoksi, koska vuokraamoja on lähes joka kadunkulmassa. Vuokraus olisi onnistunut myös matkatoimiston kautta, mutta päädyimme kuitenkin hotellin vieressä olevaan paikalliseen Salesca -vuokraamoon. Päivävuokra oli myös edullisempi kun vertasimme sitä matkatoimiston hintaan. Päätöksen kruunasi heidän pihassaan ollut Volkswagen New Beetle Cabriolet. Mikäs sopisikaan paremmin hellesäähän kuin avoauto.

Autoa ei välttämättä tarvitse varata etukäteen, jos vuokraat vain päiväksi etkä halua juuri jotain tiettyä automallia. Koska halusimme nimenomaan Beetlen Cabriolet version, varasimme sen paria päivää aikaisemmin. Päivävuokra oli 80 €, johon kuului kaikenkattava vakuutus ilman omavastuuta ja rajoittamattomat kilometrit. Auton tankkaamisesta sovimme, että laitamme tankkiin sen verran bensaa mitä käytämme. Koko vuokrausprosessi sujui todella mutkattomasti.

Cap de Formentor

Haimme auton heti kun vuokraamo avasi ovensa eli puoli yhdeksän maissa aamulla. Ensimmäinen etappi oli Mallorcan pohjoisin kolkka, Cap de Formentor. Olimme saaneet lukuisia vinkkejä, että sinne pitää mennä heti aamusta, jotta välttää pahimmat ruuhkat. Suuntasimme avoauton keulan kohti pohjoista ja lähdimme ajelemaan lämpimän tuulen pörröttäessä hiuksia. Olin pelännyt, ettei meidän lähtöaika ole riittävän aikainen, mutta kun serpentiinitiellä ei näkynyt muita kuin pyöräilijöitä ja muutama hassu auto, niin totesimme olevamme juuri oikeaan aikaan liikenteessä.

pohjois_mallorcan_kartta

mallorca

cap_de_formentor

Reitti oli todella kaunis. Meri ja jylhät kalliot tulivat mutkien takaa aina esiin. Kuski ei voinut kuitenkaan ajaessaan maisemia ihastella, koska tie oli mutkaista ja paikoin jyrkkää. Monet jäävät ihailemaan maisemia Mirador des Colomer -näköalapaikalle. Moni turistibussikaan ei aja sen pidemmälle, koska tie muuttuu entistä mutkaisemmaksi ja jyrkemmäksi kun niemen päätyä lähestytään. Me ajoimme näköalapaikan ohi ja päätimme pysähtyä siellä paluumatkalla.

cap_de_formentor

cap_de_formentor

cap_de_formentor

cap_de_formentor

Kun vihdoin pääsimme Cap de Formentorin niemen päädyssä olevalle majakalle, totesimme maisemien olevien ajomatkan arvoisia. Majakkakahvilasta olisi ollut kiva ostaa kahvit ja jäätelöt, mutta olimme sen verran aikaisin liikkeellä, ettei se vielä ollut auki. Pihassa oleva parkkipaikka oli pieni ja mietimme miten kaikki autot ruuhka-aikana sinne mahtuvat. Vai siitäkö se ruuhka syntyykin, kun ne eivät mahdu ja ihmiset joutuvat odottelemaan. Muutama pyöräilijä hieroi kipeitä jalkojaan majakan edustalla ja en voinut olla kysymättä, kuinka kauan heiltä oli mennyt pyörälenkkiin. Mies kertoi heidän lähteneen Alcudiasta 1,5 tuntia sitten. Hän vaikutti hyväkuntoiselta ja kertoikin käyvänsä Mallorcalla vuosittain pyöräilemässä.

volkswagen_beetle_cabriolet

Tällä söpöliinillä ajeltiin koko päivä

cap_de_formentor

cap_de_formentor

Paluumatkalla pysähdyimme Mirador des Colomer -näköalapaikalle ottamaan lisää kuvia ja sitten jatkoimme matkaa takaisin Alcudiaan. Autoja alkoi tulla vastaan sitä vauhtia, että tie varmaankin ruuhkautui lähituntien aikana. Alcudiasta ajoimme kohti koillisrannikkoa ja Cala Ratjadaa.

cap_de_formentor

cap_de_formentor

cap_de_formentor

mirador_des_colomer

mirador_des_colomer

mirador_des_colomer

Cala Ratjada ja Cala Millor

Cala Ratjada vaikutti pieneltä ja uneliaalta pikkukaupungilta. Paikka on saksalaisten turistien suosima lomakohde. Päätimme etsiä sieltä ruokapaikan ja pysähtyä lounaalle. Jännitimme hieman parkkipaikan löytymistä, mutta ilmainen kadunvarsipaikka löytyikin aika nopeasti ja siitä kävelimme läheiseen ravintolaan.

Matka jatkui lounaan jälken rantaa pitkin kohti Cala Milloria, joka on itärannikon suurin lomakohde. Ajatuksena oli löytää kiva ranta, jonne voisimme pysähtyä hetkeksi uimaan. Cala Millorista löytyikin upea ranta, mutta se oli siihen aikaan jo täynnä ihmisiä eikä vapaita aurinkotuoleja tai varjoja ollut enää tarjolla. Lämpötila oli kohonnut jo lähemmäs 40 asteeseen, joten ilman varjoa emme halunneet rannalle mennä. Tytöt kävivät nopeasti uimassa, meidän tyytyessä katselemaan rantaelämää.

cala_miller

cala_millor

Seuraavaksi laitoimme auton keulan kohti Portocristoa. Emme kuitenkaan tutustuneet siihen sen tarkemmin vaan suuntasimme kohti sisämaata. Lämpötila nousi nousemistaan ja parhaimmillaan lämmintä oli +42 astetta. Kukaan meistä ei oikein jaksanut enää innostua autoilusta tai uusista paikoista, joten suuntasimme Manacorin ja Petran kautta kohti Alcudiaa. Matkalla pysähdyimme vielä isossa marketissa ostamassa juomia sekä pientä purtavaa. Hotellilla ehdimme pulahtaa vielä altaaseen vilvoittelemaan ennen valmistautumista illalliselle.

mallorca_kartta

Tässä meidän päivän reitti

Yhteenveto Mallorcalla autoilusta

Mallorcan tiet ovat hyväkuntoisia ja niitä pitkin oli mukava ajella. Ajokulttuuri vastasi paljolti suomalaista. Ainoa ero, jonka huomasin oli jalankulkijoiden kunnioitus. Suojatien eteen pysähtyivät kaikki autoilijat sakkojen pelossa. Alcudiassa piti myös varoa hevoskärryjä, koska ne liikkuivat autojen seassa. Hevosparat!

Liikenneympyrät ovat vallanneet myös Mallorcan. Niitä oli jokaisessa mahdollisessa kolkassa. Päivä oli oikein mukava ja tuli käytyä sellaisissa paikoissa, jonne emme olisi muuten päässeet. Auton vuokraamista harkitsemme varmasti tulevillakin reissuilla.

Seuraathan blogiani myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

manibaari

Jos haluat pizzaa, sano Mani-Baari

Meidän kesäperinteisiin kuuluu herkuttelu Mani-Baarin maanmainioilla pizzoilla ainakin kerran kesässä. Tässä Kalkkisten kylässä sijaitsevassa kyläbaarissa poiketaan yleensä veneellä, kun ollaan menossa Heinolasta Päijänteen puolelle tai kun tullaan sieltä takaisin. Mani-Baari sijaitsee kätevästi reitin varrella lähellä Kalkkisten kanavaa.

Tänä kesänä jäi purjehdusreissu omalla veneellä Päijänteen puolelle tekemättä. Päätimme kuitenkin, että Mani-Baarissa käydään. Onhan siitä tullut jo perinne. Kun kesälomalla eräänä lauantaina emme jaksaneet tehdä mökillä ruokaa, päätimme että tänään tehdään retki Mani-Baariin lounaalle. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten jätimme purjeveneen satamaan ja lähdimme moottoriveneellä matkaan.

manibaari

matkalla_manibaariin

suomenneito

Suomenneito matkalla Heinolaan

Kesämökiltä hurauttaa noin 20 minuutissa moottoriveneellä Kalkkisiin. Reitti on kaunista suomalaista järvimaisemaa. Sen huomaa miten suomalaiset ovat mökkikansaa, kun mökkejä näkyy olevan joka niemessä ja notkossa. Sää oli pilvinen, mutta silti lämmin. Pohdimme olisiko Kalkkisten vierasvenelaituri täynnä veneitä, mutta eipä siellä ollut kuin yksi vene. Kun vene oli tukevasti laiturissa, kävelimme noin kilometrin Kalkkisten kylän keskustaan. Matka oli lähes kokonaan ylämäkeä, mutta kun ympärillä oli vehreää peltomaisemaa, niin mikäs siinä oli kävellessä.

kalkkinen

Laiturissa on vielä tilaa

kalkkinen

kalkkinen

kalkkinen

kalkkinen

Mani-Baarin pizzat ovat kuuluisia runsaista täytteistä. Niissä ei tosiaan säästellä. Pohjakin on omaan makuuni sopivan ohut ja rapsakka. Pizzavalikoimaa löytyy ja ellei ole iso nälkä, niin tarjolla on myös pientä suolaista tai vaikkapa perinteiset pullakahvit. Mani-Baari onkin monen kesäasukkaan suosikkipaikka ja paikallisten oma olohuone.

Valitsimme listalta Saari-pizzat, johon tulee juustoa, kinkkua, ananasta, aurajuustoa ja tonnikalaa. Minä otin omani ilman aurajuustoa. Menimme terassille odottelemaan ruokaa ja nauttimaan kesäsäästä. Viereisissä pöydissä oli kyläbaariin piipahtaneita kesälomalaisia. Sisällä istui myös muutamia ihmisiä, mutta ruuhkaa ei ollut. Saimme pizzat melko nopeasti. Runsaiden täytteiden vuoksi emme jaksaneet pizzoista syödä kuin puolet. Loput pakkasimme mukaan. Ne menisivät mökillä iltapalana.

manibaari

manibaari_ruokalista

manibaari_saari

kalkkinenMani-Baarin lisäksi kylän raitilta löytyy myös kauppa ja pieni bensa-asema. Piipahdimme hakemassa kaupasta vielä jäätelöt jälkiruoaksi ja kävelimme takaisin veneelle. Paluumatka menikin helpommin, kun se oli pelkkää alamäkeä.

Mani-Baariin pääsee myös autolla. Joskus olemmekin tavanneet siellä ystäviä siten, että osa tulee autolla ja osa meidän kyydissä veneellä.

Mani-Baari, Nuoramoistentie 2, Asikkala
Avoinna joka päivä, tarkemmat aukioloajat tästä

mallorcan_viinitilat

Viinitilaretki Mallorcalla

Mallorcalta löytyy noin 70 viinitilaa, joista suurin osa on perheiden omistuksessa olevia pieniä tiloja.  Viinintuotanto kukoistaa taas 1800-luvun loppupuolen katastrofin jälkeen, jolloin viinitäi tuhosi saaren köynnökset.  Mekin päätimme käydä katsomassa mallorcalaisia viinitiloja ja osallistuimme matkatoimisto TUIn järjestämälle kokopäiväretkelle.

Retkibussi tuli aamulla hakemaan meitä hotellin läheltä olevalta bussipysäkiltä ja oli 20 minuuttia myöhässä. Opas oli meitä valistanut, että bussi saattaa myöhästyä liikenteen vuoksi, mutta aloin jo näppäilemään matkatoimiston numeroa, kun bussia ei kuulunut. Tuli liian elävästi mieleen taannoinen Thaimaan matka, jossa meitä tultiin hakemaan myöhässä ja lopulta kävi ilmi, että olimme väärällä retkellä.

Bodega Ramanyà

Retki oli kansainvälinen ja oppaana meillä oli espanjalainen vanhempi mies. Olimme porukan ainoat suomalaiset. Ensimmäinen kohde missä vierailimme oli Bodega Ramanyà. Viinitila on pieni perheen omistama paikka, joka sijaitsee Santa Maria del Camí -kylän lähellä. Kierros alkoi tutustumisella tiloihin ja kuulimme viininvalmistuksen prosesseista. Opimme muun muassa, että viinin käymislämpötilan hallinta on tarkkaa eikä se saisi olla enempää kuin 30 astetta. Viinitynnyreitä ei tehdä ihan mistä tahansa materiaalista, vaan nykyisin tammesta. Aikaisemmin oli käytetty oliivipuuta. Viinin kypsyttäminen tammitynnyrissä tuo viiniin makua ja maku vaihtelee sen mukaan mistä maasta tammi on peräisin. Amerikkalainen maistuu vahvemmalta ja ranskalainen elegantilta.

bodegaramanya

bodegaramanya

Tässä valmistuu kuohuviini. Pulloa käännetään joka päivä 1/8 osaa. Mitä pidempään viini saa levätä, sen parempi.

bodegaramanya

Viinintuotantoon liittyviä vanhoja esineitä

bodegaramanya

anopintuoli

Näitä kaktuksia kutsutaan anopin tuoleiksi

bodegaramanya

bodegaramanya

Tähän vanhaan viinitynnyriin mahtuu vaikka ihminen seisomaan sisälle

bodegaramanya

Tilalla tuotetaan valko-, puna- ja roséviinejä sekä kuohuviiniä. Rypäleitä emme päässeet näpräämään eikä meitä viety kävelemään viiniköynnösten keskelle. Suurin osa tilan viiniköynnöksistä olikin kuulemma kahden kilometrin päässä. Viininvalmistuksesta siirryimme tutustumaan vanhoihin maaseudun elämään liittyviin esineisiin. Suurin osa niistä ei liittynyt viininviljelyyn millään lailla, vaan perheen intohimoisena harrastuksena on vanhojen esineiden keräily.

bodegaramanya

bodegaramanya

Vanhoja laskuja

bodegaramanya

Tätä laitetta käytettiin kullan hiomiseen, jotta siitä saatiin riittävän ohutta esimerkiksi sormusta varten.

bodegaramanya

Viininkuljetuskärryt 1600-luvulta. Nämä ovat vanhimmat Mallorcalta löytyneet.

Vihdoin siirryimme pihalla olevalle patiolle, jonne oli järjestetty viininmaistajaiset. Viinitilan touhukkaat naiset kantoivat meille tarjottimilla mallorcalaisia vehnäkeksejä, joiden päällä oli pientä suolaista tai makeaa hilloa. Maistelimme valkoviiniä sekä kahta punaviiniä. Ihastuin erityisesti valkoviiniin. Viininmaistelun lomassa meille näytettiin vanhaa puista työkalua ja kysyttiin mitä sillä on aikoinaan paloiteltu. Arvauksia sateli ilmassa aina viinirypäleistä pähkinöihin. Kun arvaukset alkoivat ehtymään, saimme lisävinkin, että sitä käytetään jälkiruoissa ja kaikki pitävät siitä.

Mieleeni tuli suklaa ja hihkaisin arvaukseni ilmoille. Ja se oli oikein!

Lähes samaan aikaan viereisestä pöydästä arvattiin myös oikea vastaus. Me molemmat saimme pullot Ramanyàn valkoviiniä.

winetasting_bodegaramanya

ramanya_vino_negro

bodegaramanya

Jee, mä voitin!

Viininmaistelun jälkeen oli mahdollisuus tehdä ostoksia myymälässä. Sitten lähdimmekin kohti seuraavaa viinitilaa. Bussi jäi sen pihalle parkkiin ja meillä oli tunti aikaa käydä lähistöllä kahvilla tai syömässä. Vatsa kurni  siihen malliin, että päädyimme tilaamaan tapaksia. Tarjoilu oli sen verran hidasta, että lopulta meille tuli todella kiire syödä. Juoksujalkaa kiirehdimme viinitilaa kohti.

Bodegas Macià Batle

Seuraava kohde oli yksi Mallorcan suurimmista viinintuottajista, Bodegas Macià Batle. Se oli paljon isompi ja teollisempi paikka kuin Bodega Ramanyà. Viiniä siellä on tuotettu vuodesta 1856 asti. Tilan viineistä menee 20 % vientiin ja koko vuoden tuotanto on noin 1,2 miljoonaa litraa. Bodegas Macià Batlen viinejä viedään muun muassa Saksaan ja Tanskaan.

macia_batle

macia_batle

macia_batle

macia_batle

Bodegas Macià Batlen viinit ovat saaneet vuosien varrella lukuisia palkintoja. Joka vuosi tilalta tulee myös ”Special Edition” viini, johon etiketin suunnittelee joku kuuluisa taiteilija. Viinin valmistus on taidetta siinä kuin etiketitkin.

macia_batle

macia_batle

Kierroksen jälkeen pääsimme maistelemaan viinejä. Makunautintoja lisäsi tilalla tehtyyn oliiviöljyyn kastetut leipäpalat sekä keksit. Maistelimme neljää erilaista viiniä; valkoviiniä, punaviiniä, roséeta sekä makeaa jälkiruokaviiniä. Maistiaisten jälkeen siirryimme myymälän puolelle, jossa oli mahdollisuus ostaa viinejä, oliiviöljyjä ja tahnoja.

macia_batle

Viininmaistelu voi alkaa

macia_batle

Jälkiruokaviini, joka oli liian makea minun makuuni.

Yhteenveto retkestä

Valmis retkipaketti oli helppo tapa tutustua kahteen mallorcalaiseen viinitilaan. Jos ei halua vuokrata autoa ja kierrellä tiloja itsenäisesti, niin tätä retkeä voi suositella. Se mikä näissä valmiissa retkissä useasti ärsyttää on se, kun kierretään kymmeniä hotelleja poimimassa matkustajia kyytiin. Tällä kertaa kaikki olivat kiltisti hotellien edessä odottamassa (luultavasti sen takia kun bussi oli myöhässä), mutta myöhästelijöitä en jaksa yhtään. On todella itsekästä antaa bussilastillisen ihmisiä odottaa. Onneksi tällä kertaa niin ei tapahtunut.

Mallorcan viinitiloihin voi tutustua myös omatoimisesti. Ainakin nämä kaksi, joissa kävimme, järjestävät kierroksia useamman kerran päivässä. Kannattaa kuitenkin ennen matkaa tutustua viinitilan nettisivuihin ja tarkistaa aukioloajat sekä pitääkö tehdä varaus etukäteen.

Bodega Ramanyà, Cami des coscois 16, Santa Maria del Camí

Bodegues Macia Batle, Camí Coanegram s/n, Santa Maria del Camí
Viinitilakierros (neljä viiniä ja pientä syötävää) 10 euroa, auki läpi vuoden

Blogilla on 1-vuotissynttärit!

Tasan vuosi sitten sain Rantapallon ylläpidolta sähköpostiviestin ”Onneksi olkoon! Uusi blogisi on onnistuneesti asennettu.” Ennenkuin viesti kolahti postiin, oli tapahtunut paljon mietintää ja pohdintaa. Blogin aloittamista mietin nimittäin lähes vuoden päivät. Vaikka yleensä olen päätöksissäni ripeä, tämä ajatus muhi päässäni aika kauan. Välillä se tuntui todella hyvältä ajatukselta, seuraavana päivänä taas maailman huonoimmalta. Kun ajatus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan ja kesälomalla ajatukseni harhautuivat tuon tuosta blogin kirjoittamiseen, päätin että nyt tai ei koskaan. Kun palasimme kesämökiltä sunnuntaina kotiin, hautauduin tietokoneen ääreen blogiohjeistuksen kanssa loppupäiväksi. Seuraavana päivänä alkavat työt eivät edes harmittaneet, kun olin niin innoissani blogista. Ensimmäinen postaus näki päivänvalonsa seuraavana päivänä 1.8.2016.

Miten minusta tuli matkabloggaaja?

Ajatuksen kulku on minulla usein seuraavanlainen; ihailen muiden tekemisiä (tässä kohtaa esimerkiksi matkablogeja tai urheilusuorituksia) mutta en alkuun edes haaveile, että kokeilisin niitä itse. Jos sellainen ajatus edes tulee mieleen, pudistan heti päätäni ja totean, että ei minusta ole tuohon. Kun aikaa kuluu, huomaan pienen ajatuksen pirulaisen pesiytyneen päähäni eikä se jätä rauhaan ennenkuin nostan kädet pystyyn ja totean ”OK, yritetään!” Näin bloginikin oikeastaan sai alkunsa.

Ensimmäinen matkablogi, jota muistan lukeneeni oli Sarin La vida loca. Elettiin vuotta 2011 ja olin lähdössä ystäväni kanssa Peruun kahdeksi viikoksi. Ennen matkaa googlailin kaikkea mahdollista Peruun liittyvää ja törmäsin Sarin blogiin. Hänen kirjoitustyylinsä sekä upeat kuvat koukuttivat minut täysin ja löysin itseni blogin parista vielä matkan jälkeenkin.

Vuodet vierivät ja lueskelin satunnaisesti erilaisia blogeja niin matka-aiheisia kuin lifestylea ja muotiakin. Kuljin niihin aikoihin junalla töihin. Junamatkalla oli aikaa lueskella kaikenlaista, kun töitäkään ei pystynyt aina täydessä paikallisjunassa tekemään. Leenan London and Beyond -matkablogiin törmäsin siihen aikaan, kun Leena oli Taiwanissa. En tuntenut ketään, kuka olisi asunut Taiwanissa ja jäin seuraamaan Leenan elämää siellä. Siinä sivussa luin kaikki vanhatkin postaukset. Innostuin silloin myös kommentoimaan jotain juttuja.

Pikkuhiljaa alkoi se ajatuksen pirulainen pyörimään päässä, että miksen itsekin alottaisi blogia. Olin kuitenkin matkustellut paljon ja niistä reissuista riittäisi juttua. Kun Twitteriin perustettiin maanantai-iltojen iloksi #matkachat, minua harmitti ensin suunnattomasti etten voinut osallistua, kun minulla ei ollut blogia. Sittemmin hoksasin, että siihen pystyi osallistumaan kuka vaan, jolla olisi Twitter-tili. Chatin aiheet olivat kivoja ja kun jälkikäteen luin niistä koosteita, mietin miten itse olisin kysymyksiin vastannut. Minulla ei ollut Twitteria, mutta perustin sen #matkachat :in takia. Aloin selvästi solmia itseäni tiukemmin matkajuttuihin ja siinä puristuksessa se matkablogikin sitten syntyi.

matkablogi_tayttaa_vuoden

Matkabloggaajan toimisto näytti kesällä tältä.

Miten löydän aikaa matkablogille?

Jos nyt joku ihmettelee, miksi pohdin asiaa niin kauan ja hartaasti, johtui epäröintini yksinomaan ajankäytöstä. Vapaa-aikani oli todella kortilla, koska pelkästään työmatkoihin kului (ja kuluu edelleen) kolme tuntia päivässä. Iltaan ei siis montaa tuntia jää ja kun ne tunnit täytetään urheiluharrastuksilla sekä espanjan opiskelulla ja perhettäkin on, niin en tiennyt miten tuon yhtälön ratkaisisin. Lopulta se meni niin, että pyrin hoitamaan urheilut heti kun pääsin töistä kotiin ja loppuillan istuin koneen ääressä kirjoittamassa tai muokkaamassa / valitsemassa kuvia. Toki ihan jokainen ilta ei ole näin mennyt, mutta kun varsinkin alkuun yritin saada viikossa kaksi postausta maailmalle, niin se vaati kirjoitustyötä yömyöhään. Mutta en valita, olen nauttinut kirjoittamisesta todella paljon. Olen elänyt matkojani uudelleen, kun olen työstänyt tekstejä blogiin tai valinnut sopivia kuvia. Olen muistanut sellaisia asioita matkoilta, jotka ovat arkielämän myllerryksessä jo unohtuneet. Jokainen hetki on ollut tärkeä ja toivottavasti se on välittynyt myös sinne ruudun toiselle puolelle.

Se mitä en nykyisin ehdi enää tekemään on television katselu ja lehtien lukeminen. Telkkaria en aikaisemminkaan paljoa katsellut, mutta nykyisin entistä vähemmän. Aikaa blogin kirjoittamiseen saisi käytettyä paljon enemmänkin. Mutta olen miettinyt sitäkin, että jos kirjoittaisin joka päivä, niin kyllästyisikö siihen. Aiheet ainakin loppuisivat aika nopeasti.

Suosituimmat postaukset

Blogin analytiikkaa on hauska tutkia. Varsinkin ensimmäisinä päivinä kävin aktiivisesti katsomassa onko kukaan käynyt blogissani ja oli jännittävää seurata kävijämäärien kasvua. Ensimmäiset kommentit oli myös kiva saada.

Lukijoita on selkeästi kiinnostanut Madrid, koska viime syksynä kirjoittamani Vinkkejä Madridiin matkustaville on ollut ensimmäisen vuoden luetuin artikkeli. Toiseksi nousi Illallinen entisessä kenkäkaupassa – Bistro Popot Lahti. Siellä kävin joulukuussa ja juttu tuo edelleen liikennettä blogiin. Kolmannella sijalla on Purjeveneellä Tallinnaan. Myös Matkamessut sekä Berliinin vinkit kiinnostivat.

Sen sijaan ”Andienkondorien lentonäytös Colca kanjonilla”, ”Mustekaloja, ostereita ja meritähtiä – Isla Margaritan retkisatoa” sekä ”Joulutunnelmaa etsimässä Lahden joulukylässä” eivät niinkään ole lukijoita kiinnostaneet. Kaukomatkojen vähäisen kiinnostuksen ymmärrän, jos sinne ei ole matkaa suunnitteilla. Näköjään Lahden joulukyläkään ei lukijoita vetänyt puoleensa. Toki juttu voi tulevan joulun myötä sieltä vielä nousta. Nämä tilastothan elävät koko ajan.

Mitä bloggaaminen on antanut?

Kliseisesti voisi sanoa, että uusia ystäviä. Olen vuoden aikana saanut tutustua muutamiin matkabloggaajiin erilaisissa tapahtumissa ja vaikka emme ole aiemmin tavanneet, on juttu luistanut heti mutkattomasti. Great minds think alike! Lisäksi olen päässyt tilaisuuksiin ja paikkoihin, joihin ei olisi tullut muuten mentyä tai ei olisi ollut edes pääsyä.

Lukijoiden kommentit myös aina ilahduttavat. Se, että joku käyttää omaa aikaansa kommentin kirjoittamiseen, merkitsee todella paljon. Innolla odotan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Pysythän matkassa mukana!

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

mallorca_satama

Päiväretki Palma de Mallorcaan

Vaelluksen ohella toinen must-see kohde Mallorcan lomalla oli saaren pääkaupunki Palma de Mallorca. Olin kuullut siitä paljon positiivista hehkutusta ja olipa sitä jopa ehdotettu viikonloppukohteeksi pikavisiitille aurinkoon. Palma tarjoaa myös koko saaren parhaimmat ostosmahdollisuudet. Tämä paikka piti nähdä omin silmin.

Alunperin meidän piti tehdä Palman retki koko perheen voimin, mutta lopulta lähdin sinne nuorimmaisen kanssa kahdestaan muiden jäädessä mielummin vilvoittavan meren äärelle. Hotellimme (Las Gaviotas) edessä oli bussipysäkki, josta pääsimme paikallisbussilla suoraan Palman kaupunkiin. Lippu maksoi 5,90 €/hlö. Kilometreissä matka ei ollut pitkä, mutta aikaa siihen meni silti 1,5 tuntia. Bussi kierteli Alcudian pysäkkejä aika pitkään ennenkuin pääsi moottoritielle. Matka meni kuitenkin mukavasti maisemia katsellessa.

Palmassa on yli 400 000 asukasta ja kesäsesonkina luku kasvaa turistien vallatessa kaupungin. Ison kaupungin merkki oli myös se, ettei bussi jättänyt meitä turistipysäkille vaan ajoi maan alle bussiterminaaliin – paikalliseen Kamppiin siis. Samalta asemalta olisi päässyt hyppäämään myös junan kyytiin. Niin ja tiesittekö, että Palmasta löytyy myös metro? Minun piti hieraista silmiäni pari kertaa, ennenkuin uskoin että kaupungista löytyy oikeasti metro. Myöhemmin luin, että se on avattu 10 vuotta sitten ja koostuu kahdesta eri linjasta. Tällä reissulla ei ollut tarvetta ajella metrolla, mutta jos olisin ollut Palmassa pidempään, niin ehdottomasti olisi käynyt ajamassa linjat päästä päähän.

jaime_I_patsas

Konkistadori Jaime I patsas

plaza_de_espana

Plaza de España on yksi Palman kauneimmista aukioista

palma_de_mallorca

Meillä oli Palman retkelle kolme tavoitetta: nähdä kuuluisa Palman katedraali, käydä ostoksilla sekä istuskella jossain kivassa kahvilassa katselemassa ihmisiä. Jälkimmäistä varsinkin odotin, koska hotellimme kahvitarjonta ei ollut kehuttavaa ja kunnon kahvia teki mieli. Kurkkasin asemalle päästyämme Palman karttaa, joka löytyi matkaoppaan takasivulta. Lopulta karttaa ei tarvittu, koska kaupungista löytyi pieniä viittoja tärkeimmille nähtävyyksille ja niiden avulla suunnistimme Palman katedraalille La Seu´lle. Matkalla pysähdyimme viehättävässä pikku putiikissa, jossa oli myynnissä muun muassa ihania kesämekkoja. Sieltä tarttui mekot mukaan molemmille ja kun tytär löysi vielä toisesta liikkeestä itselleen käsilaukun, niin shoppailuhimot oli tyydytetty.

Palman katedraali La Seu

Palman jylhä katedraali La Seu on kaupungin tunnuskuva ja saaren tunnetuin nähtävyys. Goottilaista tyylisuuntaa edustava katedraali on 121 metriä pitkä ja 55 metriä leveä. Katedraali on kuulemma näkemisen arvoinen myös sisältäpäin. Me tyydyimme ihailemaan sitä tällä kertaa vain ulkoapäin.

Katedraalin synnystä kerrotaan, että kuningas Jaime I oli ristiretkellä Espanjan mantereelta Salousta Mallorcalle, kun puhkesi kova myrsky. Sotajoukot joutui merihätään ja kuningas oli kovin peloissaan. Hän rukoili Jumalaa ja lupasi rakentaa Neitsyt Marian nimeen pyhitetyn kirkon, jos he selviävät myrskystä. Myrsky laantui ja he pääsivät turvallisesti Mallorcalle. Kuningas piti lupauksensa ja aloitti kirkon rakennuttamisen. Rakennustyöt kestivät lähes 400 vuotta ja katedraali valmistui vuonna 1601. Katedraalissa on kuningas Jaime I:n hautakammio. Sieltä löytyy myös hänen poikansa Jaime II:n muumio. Hautakammioihin ei ole kuitenkaan turisteilla pääsyä.

costa_de_la_seu

mallorca_katedraali

mallorca_katedraali

Päätimme kiertää katedraalin ja tutkia sitä joka puolelta, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Katedraalia ei päässytkään kiertämään, vaan huomasimme olevamme pienellä kujalla. Jatkoimme sitä eteenpäin, kunnes se haarautui useampaan suuntaan. Meillä ei ollut mitään käsitystä mihin suuntaan pitäisi mennä, joten valitsimme naiselliseen tapaan sen kujan, joka näytti kivemmalta kuin muut. Se oli hyvä valinta, koska sen varrelta löytyi sisäpiha ja sieltä pieni puutarha. Napsimme parit valokuvat ja jatkoimme matkaa. Vihdoin päädyimme takaisin katedraalin luo.

mallorca_katedraali

mallorca_katedraali

mallorca_harbour

mallorca_harbour

Hop on – Hop off  bussilla ympäri Palmaa

Katedraalikierroksen jälkeen menimme kahville ja mietimme miten jatkaisimme päivää. Yksi vaihtoehto oli kävellä takaisin bussiterminaaliin ja siitä takaisin Alcudiaan rantapäivää viettämään tai sitten jatkaisimme nähtävyyksien katselua Palmassa. Kahvilan vieressä oli Hop on – Hop off pysäkki ja yhdessä tuumin päätimme tehdä turistibussilla kaupunkikierroksen. Osa nähtävyyksistä esimerkiksi Bellverin linna oli sen verran kaukana, ettei sinne jaksanut paahtavassa helteessä kävellä.

Kun olin ostamassa meille lippuja bussiin espanjaksi, oli hämmästykseni suuri kun myyjä alkoi puhua minulle suomea. Hän oli kuulemma ääntämisestä tunnistanut meidät suomalaisiksi. Niinpä niin! Ehdimme vaihtaa siinä muutaman sanasen ja hänen äitinsä oli suomalainen, joten sillä hän osasi suomea. Liput turistibussiin maksoivat 18 €/hlö, joten ne olivat hieman edullisemmat kuin esimerkiksi Madridissa tai Barcelonassa.

cafe_moby_dyk

Kahvia ja suklaakakkua

mallorca

mallorca_katedraali

Bussi lähti Avenida de Antoni Mauralta katedraalin läheltä ja matkan varrella oli 18 pysäkkiä. Kierros kesti noin 1,5 tuntia. Me istuimme kuin tatit reitin alusta loppuun, mutta kiinnostavia pysähdyspaikkoja olisivat olleet muun muassa yli 700 vuotta vanha Bellverin linna, Joan Mirón museo tai shoppailijoiden paratiisikatu Avenida Jaime III. Aurinko porotti todella kuumasti ja vesipullot hupenivat kovaa vauhtia. Kun edessämme istuva perhe jäi pois kyydistä, rynnistimme heidän paikoilleen eturiviin. Siinä pääsimme osittain varjoon.

palmtrees_mallorca

mallorca_tuulimyllyja

matkalla_bellverin_linnaan

Matkalla Bellverin linnaan

bellverin_linna

Bellverin linna

Bellverin linnan näköalapaikalta oli hienot näkymät Palmanlahdelle. Vaikka emme siellä sen pidempään pysähtyneet, saimme bussista ihasteltua näköaloja. Bussikierroksen jälkeen haimme jäätelöt ja vesipullot läheiseltä kioskilta ja kävelimme bussiterminaaliin odottamaan kolmelta lähtevää bussia.

palma_de_mallorca

palma_de_mallorca

Näkymät Bellverin linnalta Palman lahdelle olivat upeat

mallorca_harbour

mallorca_satama

avenida_jaime_iii

Palma de Mallorcan kaupunki oli kaikkien niiden kehujen arvoinen, joita olin saanut kuulla ennen matkaamme. Siellä kannattaa ehdottomasti vierailla Mallorcan matkan aikana. Kaupungista löytyy paljon nähtävää ja siellä on hyvät ostosmahdollisuudet, jos shoppailu kiinnostaa. Voisin hyvin kuvitella piipahtavani kaupungissa uudestaan vaikka pitkän viikonlopun verran.

Jatkoon!

Ota blogi seurantaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

tallships_races_turku

Purjelaivoja ja viininvalmistuksen saloja Turussa

Osallistuin viime perjantaina Pernod Ricard Finlandin järjestämään The Tall Ships Races – kesäpäivään Turussa. Matka- ja ruokabloggaajille järjestetty tapahtuma alkoi Pernod Ricard Finlandin tehdasvierailulla Pansiossa. Tehtaalla oli hiljaista, koska henkilökunta vietti vapaapäivää. Vaikka emme nähneet laitteita käynnissä tai trukkeja käytävillä, kierros antoi kuitenkin hyvän kuvan yrityksen toiminnasta.

Mikä on Pernod Ricard Finland?

Pernod Ricard Finland ei ehkä nimenä sano monellekaan mitään, mutta tuotemerkit varmasti kuulostavat tutummilta. Olette todennäköisesti kuulleet Santa Helena -viineistä tai Helmeilevästä Omenaviinistä – kenties jopa maistaneet niitä. Santa Helena Varietal -viinit ovat olleet viime aikoina hyvin esillä, koska ne ovat The Talls Ships Races -tapahtuman viralliset viinit. Mekin pääsimme niitä päivän aikana maistelemaan ja varsinkin Cabernet Sauvignonin pehmeys miellytti ainakin minua suuresti.

Pernod Ricard Finland on toki paljon muutakin. Se on Suomen toiseksi suurin alkoholiyhtiö ja osa ranskalaista Pernod Ricard -emoyhtiötä. Yritys valmistaa Pansion tehtaalla muun muassa marjaisia viinejä sekä vahvaa Minttu-viinaa. Lisäksi se maahantuo viinejä sekä vahvempia alkoholeja hoitaen niiden markkinoinnin ja jakelun. Valikoima kattaa yhteensä noin 400 kotimaista ja kansainvälistä alkoholituotetta.

pernod_ricard_finland

pernod_ricard_finland

pernod_ricard_finland

Pansion tehtaalla on pitkät perinteet juomanvalmistuksessa. Vuonna 1867 Anders Bernhard Nordfors sai Venäjän tsaarilta luvan valmistaa juomia suomalaisesta alkoholista ja sokerista. Nykyisin Pernod Ricard Finlandin lisäksi samassa kiinteistössä toimii myös mehutalo Eckes-Granini Finland Oy Ab. Yritykset ovat alueella merkittäviä työllistäjiä.

Tehdaskierroksen jälkeen maistelimme kotimaista Valkia -kuohuviiniä, joka on satavuotiaan Suomen maljajuoma. Kauniin sinivalkoisessa pullossa oleva juoma on valmistettu kotimaisista valkoherukoista ja mustikoista. Juoma oli todella raikas ja juhlien lisäksi voisin kuvitella nauttivani sitä vaikka kesämökin terassilla kauniina kesäpäivänä.

pernod_ricard_finland_vanha_resepti

pernod_ricard_finland

Näissä säiliöissä Minttua. Suurimmat säiliöt vetävät 60 000 litraa.

pernod_ricard_finland

valkia

Forum Marinum – merellisen tiedon kehto

Tehtaalta siirryimme Turun sataman kupeeseen Forum Marinumiin, jossa nautimme lounaan. Ravintola Göranissa voi lounaan lomassa ihastella Göran Schildtin Daphne- purjevenettä. Schildt toimi aluksen kapteenina lähes 40 vuotta. Lounaan jälkeen tutustuimme Forum Marinum -näyttelyyn oppaan johdolla.

Ravintola Göran oli entuudestaan tuttu paikka, mutta näyttelyissä en ollut aikaisemmin käynyt. Tarjolla on sekä pysyviä että vaihtuvia näyttelyitä ja niihin voi tutustua omin päin tai opastetulla kierroksella. Jälkimmäisesta saa toki enemmän irti, kun kuulee historiaa sekä tarinoita vanhoista aluksista. Kuulimme hauskan tarinan muun muassa kieltolain aikaan käytetystä pirtutorpedosta. Torpedo oli valmistettu raudasta ja sitä hinattiin veneen perässä. Jos merivartiosto pääsi yllättämään, hinausköysi irrotettiin ja torpedo meni pohjaan. Ennen köyden katkaisemista torpedoon oli kiinnitetty liimakorkki. Kun se oli ollut vedessä muutaman tunnin, se irtautui liimauksesta ja nousi pintaan narun kanssa. Sen avulla salakuljettajat löysivät kanisterit. Ihmiset ovat aina olleet kekseliäitä, ei voi muuta sanoa.

forum_marinum

ravintola_göran_daphne

forum_marinum

thalatta

Thalatta moottorivene vuodelta 1937

taisto_forum_marinum

Moottoritorpedovene Taisto 3, joka on yksi harvoja jäljellä olevia Suomen sodanaikaisia aluksia.

forum_marinum

Oppaamme kertomassa pirtutorpedosta, joka on kuvan oikeassa alareunassa.

Näyttelystä siirryimme viinitastingiin, jonka meille piti Janne Laiho. Maistelimme Santa Helena -viinejä, Castillo de Molinaa sekä 1865 Single Vineyard Cabernet Sauvignonia. Kuulimme tastingissa, ettei chileläisissä viineissä juurikaan ole vuosikertavaihteluita, vaan ne ovat melko tasalaatuisia. Hinta-laatusuhde on myös hyvä. Esimerkiksi Santa Helena Varietal viinit maksavat Alkossa alle 10 euroa ja kuten jo edellä kehuin ihastuin varsinkin punaviinin pehmeyteen. Tiedättekö muuten mistä Santa Helena on saanut nimensä? Vanhalla viinitarhalla meni huonosti eikä satoa tullut, kun kaikki viiniköynnökset olivat kuivuneet. Kun viinitarhurin tytär Helena meni ja kosketti niitä, ne puhkesivat jälleen viheriöimään ja satoa tuottamaan. Tästä nimi Santa Helena.

santa_helena_varietal

The Tall Ships Racesiin valitut Santa Helena Varietal viinit

santa_helena

Viininmaistelun jälkeen piipahdimme Suomen Joutsenella ja sieltä siirryimme Aurajoen toiselle puolelle kuuntelemaan Chisua sekä syömään illallista. Aurajoen varressa pääsimme vihdoin ihailemaan myös upeita purjelaivoja.

suomen_joutsen

The Tall Ships Races Turussa viidettä kertaa

Turulla oli ilo ja kunnia toimia tapahtuman isäntäsatamana jo viidettä kertaa. Mikään muu kaupunki ei aikaisemmin ole yltänyt tähän. Turkuun odotettiin tapahtuman aikana 500 000 kävijää ja eilen kun kuuntelin radiosta tapahtumanjärjestäjän haastattelua, hän oli toiveikas että tuohon päästään. Tapahtuma oli maksuton ja useisiin laivoihin pääsi vierailemaan maksutta. Me emme valitettavasti ehtineet aluksiin, mutta ihastelimme ja kuvailimme niitä Aurajoen molemmilta puolilta.

Aluksia oli mukana 21 eri maasta ja yhteensä niitä oli 96. Suurin aluksista oli 122,3 metriä pitkä venäläinen Sedov. Sedovin lisäksi parhaiten jäi mieleen Brasilian laivaston täystakiloit Cisne Branco (88 m) sekä portugalilainen kahvelikuunari Santa Maria Manuela (68 m).

sedov_tallships_races

Venäläinen Sedov, joka oli suurin mukana olleista aluksista

sedov_tallships_races

santa_maria_manuela

cisne_branco

Brasilian Cisne Branco

tallships_races_turku

Tänään alukset lähtivät Turusta ja laivojen paraati eli Parade of Sails on nähtävissä Airistolla aina kuuteen saakka. Sieltä alukset suuntaavat kohti Utötä ja huomenna puolenpäivän aikaan alkaa kilpailu kohti Liettuan Klaipedaa.

Minulle tämä oli ensimmäinen kerta The Tall Ships Races´ssa, mutta ei varmasti viimeinen. Tapahtumassa oli oma kiva tunnelmansa ja se oli saanut sankoin joukoin turkulaisia sekä kaupunkiin tulleita turisteja liikkeelle. Viikonlopun sää oli viileä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi poutainen/puolipilvinen.

Matkan Turkuun tarjosi Pernod Ricard Finland.

Seuraathan blogiani myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

parc_natural_s_albufera

Patikointia S’Albufera Park -kansallispuistossa Mallorcalla

Ennen Mallorcan matkaa olin selvitellyt vaellusreittejä, joihin pääsisi helposti Alcudiasta. Sain hyviä vinkkejä sekä nettiosoitteita, joista pääsi itsekin tutkimaan tarjontaa. Harmikseni mielenkiintoisimmat reitit olivat aika pitkiä tai siirtymiin olisi tarvittu auto. Matkaoppalta sain vinkin, että hotellimme lähellä on S’Albufera Park -kansallispuisto, josta löytyy muutama eri reittivaihtoehto. Päätin tutkia tätä mahdollisuutta lisää, kun pääsemme perille.

Kansallispuisto oli noin 20 minuutin kävelymatkan päässä Los Gaviotas -hotellista, joten se sopi meille mainiosti. Nuorempi tyttäreni oli lähdössä seuraksi muun perheen suunnatessa rannalle. Olin etukäteen katsonut, että reittivaihtoehdot olivat aika suppeat. Tarjolla oli neljä erilaista reittiä, joista lyhimmät olivat muutamasta sadasta metristä reiluun kilometriin ja pisin 11,5 kilometriä. Minua kiinnosti tietysti tuo pisin reitti, mutta päätettiin jättää päätös reitin pituudesta paikan päälle.

parc_natural_s_albufera

s_albufera_mallorca

Matkalla infoon sai jo ihastella tällaisia näköaloja

s_albufera_kansallispuisto_kartta

Lähdimme aamulla ennen yhdeksää matkaan, koska päivästä oli tulossa kuuma. Matkalla haimme isot pullot vettä evääksi ja suuntasimme päättäväisesti askeleet kohti kansallispuistoa. Sinne oli helppo löytää hyvien opasteiden avulla.  Perillä kävimme ilmoittautumassa infoon ja saimme esitteen. Menimme sen jälkeen katsomaan isoa opastaulua ja tekemään päätöstä reitin pituudesta. Päädyimme pisimpään reittiin, kun muut kuulostivat niin lyhyiltä. Ei muuta kuin matkaan.

S’Albufera Park -kansallispuisto

S’Albufera Park -kansallispuisto on Baleaarien suurin ja tärkein kosteikkoalue. Kansallispuisto siitä tuli vuonna 1988. Kansallispuistossa on erilaisia elinympäristöjä (kuten kosteita ruohikkoalueita sekä suomaata), joissa monet kasvit ja eläimet viihtyvät. S’Albufera Park -kansallispuisto on suojeltu ja se on erityisesti lintubongareiden suosiossa. Erilaisia lintulajeja puistossa on 303, joista 64 on siellä vain kesäaikaan. Yli 10 000 lintua talvehtii puistossa. Alueella on nähty myös harvinaisia lintuja.

Lintujen lisäksi S’Albufera Park -kansallispuistossa voi nähdä myös Iberian vihersammakon, Euroopansuokilpikonnan tai kyyrantakäärmeen. Näistä oli myös varoittavia kylttejä reitin varrella, mutta emme nähneet niitä (onneksi). Puistossa on lisäksi paljon perhosia ja siellä voi nähdä myös Mallorcan karjaa laiduntamassa sekä Camarguen hevosia.

Patikointi alkaa

Otimme kulaukset vesipullosta ja lähdimme etenemään reittiä numero 3. Opasteet matkan varrella olivat todella hyvät, joten eksymistä ei tarvinnut pelätä. Tosin oikean suunnan olisi pystynyt helposti päättelemään, koska reitti oli neliönmallinen. Kun pääsimme pidemmälle tuli eteemme tauluja, joista näimme missä olemme sillä hetkellä ja paljonko matkaa on vielä jäljellä.

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

Lintutornin maisemia

Reitti oli helppokulkuista, leveää polkua. Muita ihmisiä ei näkynyt. Pari moottoripyörää ohitti meidät, mutta muuten saimme kuunnella lintujen laulua. Polun molemmin puolin oli korkeaa kasvillisuutta, joten näkemistä alkureitillä ei sen vuoksi juuri ollut. Ympärillämme lenteli kuitenkin erilaisia lintuja ja perhosia. Lintujen lauluäänistä päättelimme, että eri lajeja oli paljon, mutta emme tunnistaneet niitä. Polun vieressä olevasta ruohikosta kuului välillä ääniä, joiden arvelimme kuuluvan isommalle eläimelle kuin linnulle, mutta onneksemme emme nähneet äänen aiheuttajaa.

Reitin varrelta löytyi lintutorneja, joihin kiipeämällä sai paremman kuvan alueesta. Jos meillä olisi ollut kiikarit, olisimme päässeet bongailemaan lintuja kunnolla, mutta tyydyimme nyt katselemaan pelkästään maisemia. Kauniita nekin olivat. Aluksi jaksoimme innostua torneista, mutta reitin loppupuolella emme jaksaneet niihin enää kiivetä.

Kun reitistä oli noin neljännes taivallettu ja siirryimme autotien kautta seuraavalle etapille, alkoi maisemat muuttua mielenkiintoisimmiksi. Polun toisella puolella näkyi peltoaukeamaa eikä tarvinnut enää kasvillisuuden keskellä kävellä. Tosin se huono puoli siinä oli, että nyt ei ollut enää yhtää varjopaikkaa. Vaikka oli vielä aamupäivä, aurinko porotti jo aika lämpimästi.

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

Varokaa lehmiä

Polun muuttuessa näimme lehmistä varoittavan merkin. Ihmettelimme sitä tyttäreni kanssa. Muistin nähneeni lehmän kuvan esitteessä, jonka saimme kansallispuiston infosta. Mietin jo silloin, että miksi tänne on kuvituskuvaksi laitettu tällainen kuva, mutta nyt selvisi sekin. En tiennyt etukäteen, että reitin varrella laiduntaisi Mallorcan karjaa. Hämmästyksemme olikin suuri, kun ensin polulle ilmestyi lehmän läjiä ja seuraavaksi edessämme näkyi karjaa syömässä heinää polun varrelta. Pälyilin ympärilleni ja mietin, että jos joku noista haluaa ajaa meitä takaa sarvet ojossa, niin mihin me pakenemme. Ympärillä kun ei näkynyt mitään minne kiivetä. Järkeilin sitten, että tuskin ne meille mitään tekevät. Tuskin turisteja päästettäisiin kävelemään eläinten laidunmaille, jos yhteenottoja olisi luvassa. Silti olo ei ollut kovin varman oloinen, kun lähestyimme ensimmäistä ruohonsyöjää. Se kohotti katseensa ja tuijotti meitä hetken. Sitten ruoho vei voiton. Kaverit suhtautuivat meihin samalla tavalla ja rauhassa saimme kävellä niiden ohi. Huh!

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

s_albufera_naturalpark_cow

Kun reitistä oli yli puolet taivallettu polku, muuttui asvalttiseksi kävelytieksi. Toisella puolella tietä oli pieniä taloja ja niiden takana näkyi viljelyksiä, toisella puolella tietä oli peltoa. Aurinko porotti siinä vaiheessa jo täydellä teholla ja oli tuskaisen kuumaa. Kävely alkoi myös tuntua jaloissa. Onneksi vettä oli vielä jäljellä, vaikka se olikin lämmennyt jo melkein juomakelvottomaksi.

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

Tällaisia tomaattirivistöjä oli kymmenittäin. Meidän pienessä kasvihuoneessa vain muutama..

camargue_horse_mallorca

Ympärillä näkyi erilaisia viljelyksiä. Tomaattiviljelmiä kadehdimme ihan vähän. Näky oli erilainen kuin meidän kesämökillä kasvihuoneessa. Täällä riitti aurinkoa ja lämpöä kasvattamaan vaikka mitä. Toki varjopuolena kuivuus. Asvalttiosuus onneksi päättyi aika pian ja polku muuttui samanlaiseksi kuin reitin alussa. Nyt tie muistutti kärrypolkua, mutta rehevää ja korkeaa kasvillisuutta oli jälleen ympärillä. Lehmistä varoittavia kylttejäkin ilmaantui taas näkyville, mutta ruohonpurijoita ei kuitenkaan näkynyt. Luultavasti niiden laidunpaikkoja vaihdellaan ja toisena päivänä olisimme saattaneet nähdä niitä täällä reitin loppupäässä.

s_albufera_mallorca

s_albufera_mallorca

Vihdoin kilometrit olivat täynnä ja saavuimme kansallispuiston infoon vievän tien varrelle. En ollut varma pitikö siellä käydä ilmoittamassa, että olemme palanneet reitiltä. Menimme kuitenkin ja paikan päällä selvisi, ettei heille olisi tarvinnut ilmoittaa paluusta. Infon mies vaan totesi meille hymyssä suin You are free to go.

Kallista jäätelöä

Vesipullot oli juotu viimeiseen pisaraan ja kun ensimmäinen kauppa tuli vastaan matkalla hotelliin, kävimme ostamassa jäätelöt. Kassahenkilö löi jäätelöiden hinnaksi koneeseen 19,90 €. Hän jäi itsekin katsomaan sitä hämmästyneenä ja niin jäin minäkin. Muy caro. Olipas jäätelön hinta noussut poissaollessamme. Kassahenkilöä alkoi naurattamaan, niin minuakin ja oikea hinta ilmestyi koneeseen 1,90 €. Nyt kuulosti paremmalta.

Hotellilla vaihdoimme uikkarit päälle ja menimme rannalle etsimään muita. Oli taivaallista päästä uittamaan varpaita meriveteen. Loppupäivä kuluikin hyvällä omallatunnolla rannalla lojuen.

Kansallispuiston plussat ja miinukset

+ hyvä sijainti lähellä hotelleja sekä Playa Muron rantaa
+ ilmainen sisäänpääsy
+ hyvät opasteet reiteillä
+ paljon eri lintulajeja, lintubongareiden paratiisi, sopii myös muille luonnosta pitäville

– suppea reittivalikoima
– pitkä reitti tasaisen tylsä, olisin kaivannut enemmän maastonvaihtelua

Lue lisää: S’Albufera Park -kansallispuisto

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

mallorca_palmut

Monipuolista lomailua Mallorcan Alcudiassa

Tiesin jo ennen Mallorcalle lähtöä, että nyt olisi kyseessä kohde, josta löytyisi jokaiselle jotain. Varsinkin kun ennen matkaa oli suurimmalle osalle päivistä suunniteltu jo kaikenlaista kivaa tekemistä. Siellä ei tarvitse lojua rannalla tai altaalla koko lomaa, ellei halua. Erilaisia aktiviteetteja löytyy jokaiseen makuun. Kun mietin muita Välimeren saaria, niissä ei yleensä kovin paljon tekemistä tai nähtävää ole. Lähes joka paikasta löytyy jotain raunioita, jotka on nopeasti katsottu. Veneretket ovat kivoja, mutta nekin toistavat itseään kohteessa kuin kohteessa.

Mallorca on todella monipuolinen lomakohde. Meidän viikon mittaiseen reissuun mahtui niin vaellusta, viinitilareissua, autolla seikkailua että päiväretkeä Palman kaupunkiin. Tekemistä olisi keksinyt toisellekin viikolle helposti.

tui_mallorca

Mikä sai meidät lähtemään Mallorcalle?

Muistan vielä ajan, kun Mallorca lomakohteena aiheutti enemmän inhon väristyksiä kuin ihastunutta huokailua. Silloin elettiin aikaa, jolloin saari oli turvoksissa turisteista, jotka majoitettiin halpoihin betonihotelleihin. Onneksi viranomaiset tajusivat virheensä ja laittoivat saaren rannat kuntoon ja purkivat pois rumat kerrostalohotellit. Viimeisten vuosien aikana Mallorca on kirjaimellisesti pessyt kasvonsa ja se on tänä päivänä houkutteleva lomakohde.

Tämä oli suurin syy siihen, miksi mekin siitä innostuimme. Olin lisäksi kuullut todella paljon hyvää saaresta, en juuri lainkaan mitään moitittavaa. Eikä sekään haitannut, että kuulisin viikon verran yhtä lempikielistäni; espanjaa. Pitihän se itse lähteä katsomaan minkälainen paikka Mallorca oikein on.

mallorca_palmut

Los Gaviotas -hotelli Alcudiassa

Asuimme saaren pohjoisosassa Alcudiassa neljän tähden Los Gaviotas -hotellissa. Sen sijainti lähellä Playa Muron rantaa oli loistava. Läheltä löytyi myös lukuisia kauppoja ja ravintoloita. Hotellin edestä kulki bussi Alcudian vanhaan kaupunkiin sekä Palmaan. Hotelli oli moderni ja siisti. Asuimme tilavassa sviitissä. Kyllä, luitte ihan oikein. Käytännössä tämä tarkoitti tilavaa kaksiota, jossa oli erikseen olo- ja makuuhuone sekä kylppäri.

los_gaviotas

los_gaviotas_bedroom

los_gaviotas_patio

Maaterassi, jossa tuli  iltaisin istuskeltua

Hotellissa oli huomioitu ympäristöystävällisyys muun muassa siten, että samoja allaspyyhkeitä toivottiin käytettävän koko viikko. Tarvittaessa ne sai vaihtaa altaalla, mutta me itseasiassa pärjäsimme samoilla koko viikon. Kun muistelen keväistä Jordanian matkaa, niin olihan tässä huikea ero. Siellä joka päivä rantatuoliin tuotiin kaksi pyyhettä, joista toinen rullattiin tueksi pään alle. Pyykin määrä kyseisessä hotellissa oli varmasti suuri. Los Gaviotas otti allaspyyhkeistä kymmenen euron pantin, jonka sai takaisin kun pyyhkeet palautettiin.

Hotellissa oli kaksi allas-aluetta. Toinen oli tarkoitettu vain aikuisille ja siinä oli 25 metrin mittainen rata-allas, jossa sai uida rauhassa pitkää matkaa. Toisesta altaasta oli pienemmille lapsille erotettu oma pääty. Kun altaalle meni aikaisin aamulla, siellä sai olla aika rauhassa. Päivemmällä allas täyttyi lapsista sekä heidän uimaleluistaan. Myös jotkut aikuiset lekottelivat uimapatjan kanssa altaassa. Iltapäivällä ei enää tehnyt mieli uimaan, ellei halunnut väistellä uimapatjoja – ja renkaita tai ilmassa suihkivia palloja. Allasalueelta löytyi myös allasbaari, mutta sen palveluja emme käyttäneet kertaakaan.

los_gaviotas_rataallas

Huoneen hintaan kuului aamiainen ja se yllätti positiivisesti. Tarjolla oli kaikkea mahdollista, mitä nyt aamiaispöytään voi kuvitella. Plussaa erityisesti tuoreesta, lämpimästä leivästä sekä kuohuviinistä. Miinusta sen sijaan kahvista. Sitä sai vain kahvikoneesta ja se oli aikamoista kuraa. Kokeilin joka aamu erilaisia kahvilaatuja, mutta mieleistä ei löytynyt. No, tämä meni taas osastolle ”first world problems” mutta olisin voinut jättää vaikka juustovalikoimasta jonkun sortin väliin, jotta olisin saanut kunnon kahvia.

los_gaviotas_hedelmia_aamiaisella

los_gaviotas_aamiainen

los_gaviotas_aamiainen

los_gaviotas_leche

Playa Muron ranta

Hotellin vieressä noin 100 metrin päässä on Playa Muro tai Platja Muro kuten rannan nimi katalaaniksi taipuu. Yli 10 kilometrin pituinen matala ranta on todella suosittu. Rannalla oli vuokrattavana aurinkotuoleja – ja varjoja seitsemän euron hintaan. Jos rannalta mieli saada paikan, sinne piti mennä heti aamusta. Ranta täyttyi nopeasti ja päivällä sieltä ei löytynyt enää yhtään vapaata tuolia. Osa auringonpalvojista oli rannalla pyyhkeen päällä ja pieni mukana kulkeva aurinkovarjo antoi suojaisan paikan paahtavassa helteessä. Rannalla oli myös jonkin verran kaupustelijoita. Siellä myytiin niin ananaksia, drinkkejä kuin kelloja ja huivejakin. Myyjiä ei kuitenkaan ollut häiriöksi asti kuten esimerkiksi Turkin rannoilla.

playa_muro_alcudia

Kokemuksia Alcudian ravintoloista

Hotellin läheltä löytyi ravintoloita moneen makuun ja meidän suosikiksi nousi S´Albufera, joka sijaitsi hotellin lähellä. Siellä tarjottiin esimerkiksi todella hyvää kanaa ja sitä käytiin parina iltana syömässä.  Alcudian satamassa oli myös lukuisia kivoja ravintoloita meren äärellä. Sinne oli noin kymmenen minuutin taksimatka liikenteestä riippuen. Tietyt sataman ravintolat hyvittivät taksikyydin kuittia vastaan 10 euroon saakka. Käytännössä kyyti hyvitettiin kokonaan, koska taksi maksoi 7-8 euroa. Piti muistaa pyytää kuitti, koska kuskit eivät sitä muuten antaneet.

Alcudian vanhassa kaupungissa kävimme myös syömässä. Siellä oli hintoihin laitettu ”vanhan kaupungin lisä” eikä ainakaan Sa Taverna ravintolan ruoka kovin erikoista ollut.

Mallorca postauksia on siis luvassa lähiviikkojen aikana ja palaan näihin ravintoloihin sitten vielä uudestaan.

Oletko sinä käynyt Mallorcalla?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.