turkki_alanya_bilelaivat

Matkojeni ääniraidat

Musiikki on aina näytellyt suurta roolia elämässäni. Lapsena lauloin koulun kuorossa ja soitin sähköurkuja. Opettelin itsekseni nuotit ja ”Oi muistatkos Emma sen kuutamoillan…”kappaletta esitin uruillani, kun meille tuli vieraita. Sittemmin laulu ja soittohommat ovat jääneet, mutta edelleen kuuntelen paljon musiikkia. Autossa on aina radio päällä ja olen ns. kanavasurffari eli kuuntelen sitä radioasemaa, joka soittaa sillä hetkellä parhaimpia biisejä. Lenkillä kulkee pikkuruinen iPod mukana ja milloin minkäkin rytkeen tahdissa juoksentelen lähikaduilla ja metsissä.

Tietyt kappaleet tuovat myös mieleen kaupunkeja tai maita, joissa olen ollut. Olen joko kuullut kyseisen biisin siellä tai mielenyhtymä tulee jotain muuta kautta. Joidenkin kappaleiden kohdalla silmissäni alkaa pyöriä filmi, joka ei ole kappaleen virallinen musiikkivideo, vaan oman mielikuvitukseni tuotosta. Mistähän sekin tulee? Olen pidemmän aikaa pohtinut kirjoittavani aiheesta, mutta aina se on jäänyt muiden ideoiden jalkoihin. Lähtöportin Mika kirjoitti äskettäin omista musiikkimuistoistaan ja päätin, että nyt täytyy reipastua ja tarttua aiheeseen. Mikan mainion postauksen pääset lukemaan tästä.

Samuli Edelmann – Enkelten tuli

Kun lapset olivat alakouluikäisiä, teimme kahtena kesänä roadtrippejä kotimaassa sekä Ruotsissa. Olimme ostaneet ison teltan, johon vaivatta olisi mahtunut neljä aikuista. Kahden lapsen kanssa teltassa oli siis tilaa yllinkyllin.  Ensimmäisenä kesänä satoi aika paljon, ja muistan varsinkin Tampereen leirintäalueen, kun värjöttelimme teltassa sateen ropistessa kattoon. Tämä Samulin kappale soi siihen aikaan paljon radiossa. Se tuo mieleeni sen sadepäivän kun ajoimme kohti Tamperetta ja tytöt lauloivat tätä antaumuksella takapenkillä.

Chisu – Tie

Kuten osa teistä tietääkin, vietimme aikoinaan kaikki talvilomat Lapissa. Mieheni isällä oli Raattaman kylässä, Pallastunturin kupeessa mökki. Nykyisin se ei ole enää suvun omistuksessa ja Lapin reissut ovat vähentyneet. Chisun Tie tuo aina mieleeni aurinkoisen talvipäivän, kun ajoimme mökiltä kohti Pallastunturia. Suksiboksi oli täynnä lasketteluvälineitä ja kohta viilettäisimme pitkin Pallastunturin rinteitä. Sen jälkeen kaakaot Pallashotellin ravintolassa ja ehkä vielä toiset mökillä.

Coldplay – Viva la Vida

Tämä on mielestäni maailmankaikkeuden yksi parhaimmista biiseistä. Vaikka olen kuullut sen tuhansia kertoja, en kyllästy siihen. Mikan postaukseen jo kommentoinkin, että Coldplayn Viva la Vida vie minut Nepaliin. Sinänsä hassua, etten ole sitä siellä koskaan kuunnellut. Silti se tuo mieleeni vaelluspolut ja lumihuippuiset vuoret. Mielenyhtymä tulee todennäköisesti siltä ajalta, kun kuljin työmatkat junalla. Luin silloin paljon ja varsinkin kaikki kirjastosta löytämäni Everestin tai K2:n huiputusta koskevat kirjat olivat mieluisia. iPodissa raikasi Coldplay ja melko usein juuri Viva la Vida.

Olen päättänyt, että kun seuraavan kerran menen Nepaliin, minun täytyy ottaa siellä oma Viva la Vida -hetki. Istua vaelluspolun reunaan ja katsella maisemia. Olen myös sitä mieltä, että Viva la Vidan musiikkivideo pitäisi tehdä uusiksi. Eihän se ollenkaan vastaa omia mielikuviani 🙂

Abba – Gimme! Gimme! Gimme!

Jos Viva la Vida tuo mieleen Nepalin, niin tämä Abban kappale puolestaan vie Skotlannin nummille. Syytän tuosta mielenyhtymästä Viisikkoa. Muistattehan sen kirjasarjan, jota jokainen nuori luki ainakin minun nuoruudessani. Skotlannissa en ole koskaan käynyt, mutta muistan pienenä tuumineeni, että sinne aion matkustaa kun minusta tulee iso. Viisikko-kirjat ja Abba olivat sen aikaisia lemppareita. Siitä huolimatta on mielenkiintoista, että miksi juuri Gimme! Gimme! Gimme! tuo niin vahvan tunnesiteen Skotlannin nummille eikä vaikkapa Mamma mia. Sitä olen varmasti yhtälailla kuunnellut kirjoja lukiessa. Nämä ovat ilmeisesti näitä henkimaailman juttuja, joita ei voi järjellä selittää.

Adele – Someone like you

Olen aina ollut huono nukkumaan yölennoilla. Niin myös silloin kun lensimme Perun Limasta kohti Madridia. Koska en jaksanut katsoa elokuvia, valitsin lentokoneen viihdearsenaalista musiikkia. Kuulin tämän Adelen kappaleen silloin ensimmäistä kertaa. Tunnistin Adelen äänen, mutta ihmettelin mikä biisi oli kyseessä. Myöhemmin siitä tuli iso hitti myös Suomessa ja se soi paljon radiossa. Vieläkin tämä kappale tuo mieleen hiljaisen ja hämärän lentokoneen. Vieressäni tuhisee joku tuntematon kanssamatkustaja. Adelen kaunis ääni rauhoittaa ja melkein vaivun uneen.

Don Omar ft. Lucenzo, Daddy Yankee, Akon & Pitbull- Danza Kuduro

Sitten vauhdikkaampiin muistoihin. Vietimme perhelomaa Turkin Alanyassa ja päätimme osallistua laivaretkelle. Ajelimme pitkin rannikkoa ja välillä pysähdyimme uimaan. Oli juuri sellainen lomapäivä, jonka haluaa talven pimeinä ja kylminä päivinä muistaa. Aurinko porotti siniseltä taivaalta, kädessä oli kylmä juoma ja kaikilla oli hauskaa. Tätä kappaletta luukutettiin aika lujaa laivan kaiuttimista.

Enrique Iglesias – Tired of being sorry

Mitäpä olisi musiikkimuistot ilman Enriquea? Olin pyytänyt kyseistä levyä joululahjaksi ja ilmeisesti olin ollut kiltti, koska se paketista löytyi. Olimme lähdössä sinä jouluna Thaimaahan ja kopioin lähtöhässäkässä uuden levyn iPodille. Yölennolla olisi aikaa kuunnella musiikkia. Tätä kappaletta tuli kuunneltua toistolla kymmeniä kertoja ja aina se tuo mieleen Thaimaan yölennon. Tämä on myös yksi niistä kappaleista, jolle olen kehittänyt ihan oman musiikkivideon.

Rita Ora – Anywhere

Tämä kappale ei periaatteessa voi tuoda vielä mitään matkamuistoja mieleen, koska se on melko uusi enkä ole sitä millään matkalla (työmatkoja lukuunottamatta) kuunnellut. Siitä huolimatta se vie ajatukseni samantien Kaliforniaan. Koska olen ensi kesänä sinne menossa, niin otetaan tämä jo etiäisenä mukaan. Ehkäpä luukutan tätä kun ajelemme pitkin Kalifornian rannikkoa.

Minkälaisia musiikkimuistoja sinulla on?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Brygge – Belgian keskiaikainen helmi

Kun juna kolkuttelee Brysselistä kohti Bryggeä, katselemme ystävieni kanssa uteliaina ohikiitäviä maisemia. Kaupunkilähiöiden roskaisten radanvarsien vaihduttua vihreisiin maalaismaisemiin, ei voi kuin ihmetellä onko nyt todella tammikuu. Ikkunasta näkyvät maisemat eivät kovin talvisilta näytä. Ikkunoiden toisella puolella kylmä tuuli tekee pari astetta plussanpuolella olevasta säästä kolean ja talvisen tuntuisen. Kyllä se talvi on täälläkin vihreistä nurmista huolimatta. Edellispäivän vietimme Brysselissä ja tänään on vuorossa noin 100 kilometrin päässä Brysselistä sijaitseva Brygge. Junamatka kestää noin tunnin ja 20 minuutia. Junaliput ovat edullisia – ainakin Suomen hintoihin verrattuna. Menopaluulippu maksaa 15,60 €/hlö.

brygge_junalippu

 

brygge

Kun kävelemme juna-asemalta kohti Bryggen keskiaikaista keskustaa, sama vihreys ympäröi meitä alkumatkasta jatkuen sitten kapeina mukulakivikatuina. Junasta purkautuneiden matkustajien lisäksi kaduilla ei näy muita ihmisiä. On ihmeen hiljaista ottaen huomioon, että Brygge on yksi Belgian suosituimmista matkailukohteista. Kun pääsemme pienen kävelymatkan jälkeen keskustaan, kapeat kadut täyttyvät turisteista. Emme olekaan siis ainoat ihmiset täällä tänään.

Brygge tarkoittaa flaaminkielellä siltaa ja niitä on kaupungissa vieläkin noin 80. Suurin osa silloista on vanhoja kivisiltoja. Päädymme Bryggen kuuluisimman kirkon The Church of Our Lady (Onze-Lieve-Vrouwekerk) luo ja kurkkaamme sisään. Kirkon torni näkyy kauas, onhan se 115 metriä pitkä ja maailman toiseksi korkein tiilimuurattu torni (korkein löytyy Saksasta). Kirkosta löytyy Michelangelon alkuperäinen Madonna ja lapsi –maalaus. Se jää meiltä kuitenkin näkemättä, koska maalauksen olemassa olo paljastui minulle vasta matkan jälkeen.

brygge

church_of_our_lady_brygge

Kävelemme kanaalin ylittävälle sillalle ja katsomme turistiveneissä hytiseviä ihmisiä. Kanaaliajelu olisi tosi kiva, mutta nyt ei tee mieli mennä palelemaan. Kun kävelemme sillan toiselle puolelle, huomaamme ison joukon ihmisiä toisella sillalla. He näyttävät odottavan jotain. Pikaisen googlettelun tuloksena selviää ihmisten odottavan Les Costumés de Venise -kulkuetta. Kyseessä on kansainvälinen ryhmä, johon kuuluu 100 barokkiaikaisiin pukuihin pukeutunutta naista ja miestä. Liitymme muiden seuraan odottamaan kulkueen saapumista sillalle.

brygge

brygge

brygge

 les_Costumés_de_Venise

 Les Costumés de Venise

 Les Costumés de Venise

Pukuloiston jälkeen pujahdamme lämmittelemään yhdestä Bryggen viidestäkymmenestä suklaapuodista. Kylmä tuuli puhaltaa luihin ja ytimiin, vaikka talvipoppanat on päällä. Emme pidä kiirettä, vaan ihailemme kaikessa rauhassa suklaapuodin kauniita esillepanoja. Kauppiaan tarjoamat maistiaiset katoavat nopeasti makeannälkäisiin suihin. Belgialainen suklaa on muuten hyvää. Kotiin tarttuu mukaan suklaatuliaisia.

bryssel_suklaata

bryssel_suklaata

Näihin rasioihin tulee pieni puuvasara mukaan, jolla saa levystä paloja

Markt-aukio Bryggen vanhankaupungin sydämessä tuo mieleen satukirjat. Kauniisti entisöidyt, piparkakkutalon näköiset rakennukset kiertävät aukion reunoja.  Täältä löytyy myös Belgian tunnetuin kellotorni, Belfort. Jos kiipeät 366 askelta kellotornin huipulle, sinut palkitaan upeilla näkymillä. Me emme aio sinne kiivetä, vaan ihailemme korkeaa tornia aukiolta käsin sekä hienonvärisiä taloja.

brygge

brygge_markt_square

brygge_markt_square

Nälkä alkaa kurnia jo siihen malliin, että päätämme pistäytyä ranskalaisilla belgialaisilla. Listalta valitsemme perunoiden joukkoon sopivan kastikkeen ja kyytipojaksi oluet. Mahat täynnä jatkamme Bryggen kapeiden kujien kiertelyä ja välillä pistäydymme jossain kivannäköisessä putiikissa. Ilta alkaa jo hämärtyä kun kävelemme takaisin rautatieasemalle.

belgialaiset

brygge

Brygge on juuri niin viehättävä kaupunki kun olin olettanutkin. Jos joskus palaan sinne, niin toivottavasti silloin on kesä. Sillä haluan ehdottomasti kanaaliristeilylle, haahuilemaan uudestaan kapeille mukulakivikaduille ja tietysti jollekin kivalle terassille viinilasilliselle ja katselemaan ohikulkijoita. Brygge – kohtaammehan vielä?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

 

 

Kilometre Zero

Instagram Travel Thursday: 10 luetuinta postausta

Seuraan säännöllisesti blogin statistiikkaa Google Analyticsin avulla. Koska hoidan vastaavanlaisia juttuja myös päivätyöni parissa, on kävijöiden analysointi siinä mielessä tuttua puuhaa. Kävijämäärien lisäksi seurailen muun muassa miten lukijat päätyvät sivuille ja mitä he siellä lukevat. Suosituimpien juttujen kärkeä hyödynnän uusia juttuja suunnitellessa.

Blogi täytti juuri 1,5 vuotta ja sen kunniaksi keräsin yhteen luetuimmat postaukset blogihistorian ajalta.

Vinkkejä Madridiin matkustaville

Madridin vinkit ovat keikkuneet luetuimpien juttujen listalla siitä lähtien, kun kirjoitin jutun syksyllä 2016. Madrid on noussut Barcelonan ohella kiinnostavaksi kaupunkilomakohteeksi ja siitä haetaan tietoa. Juttu löytyy hyvin hakukoneesta ja vaikuttaa myös siihen miksi postaus on kaikista suosituin. Hakusanalla ”Vinkkejä Madridiin” se nousee ensimmäiseksi.

Palacio Real #Spain #españa #Madrid #palacioreal #visitmadrid

A post shared by MERJA 🌍TRAVEL BLOGGER (@merjan_matkassa) on

Minkälainen lomakohde on Jordanian Aqaba

Jordaniasta olen kirjoittanut useammankin jutun, mutta tämä on saanut eniten lukijoita. Jordania on noussut varteenotettavaksi haastajaksi muiden lomakohteiden joukossa. Eikä vähiten siitä syystä, että sinne tehdään valmismatkoja ja aika edullisesti pääsee asumaan myös hyviin hotelleihin. Jordanian nähtävyydet ovat huippuluokkaa ja ketäpä ei kiinnostaisi nähdä ainakin kerran elämässä Petraa tai Wadi Rumin aavikkoa. Myös tämä postaus löytyy hyvin hakukoneesta sanalla ”Jordania”.

Illallinen entisessä kenkäkaupassa – Bistro Popot, Lahti

Kolmanneksi kiri juttu Lahden ravintomaailman uusimmasta tulokkaasta Bistro Popotista, joka sijaitsee entisen kenkäkaupan tiloissa. Tämä on huomioitu kivasti niin ravintolan nimessä kuin sisustuksessakin. Ruoka oli hyvää ja Popotissa on kiva pyörähtää vaikka viinilasillisella.

Purjeveneellä Tallinnaan

Neljänneksi luetuin juttu kertoo Tallinnan matkasta, jonka teimme vuosia sitten omalla purjeveneellä. Mies oli tehnyt näitä reissuja jo aikaisempina kesinä, mutta minä en ollut päässyt töiden vuoksi mukaan. Nyt sitten päätimme, että heti kun kesälomani alkaa lähdemme veneilemään. No, kuinkas sitten kävikään. Menomatka ei todellakaan ollut kovin auvoisa, vaan mietin ehkä miljoona kertaa yön aikana miten seuraavan Tallinnan matkan teen ihan millä muulla tahansa kuin purjeveneellä.

#summer #memories #knots #sailing #lake

A post shared by MERJA 🌍TRAVEL BLOGGER (@merjan_matkassa) on

Joulu ulkomailla – hitti vai huti?

Joulun viettäminen ulkomailla jakaa mielipiteitä. Päätin kantaa oman korteni kekoon tässä keskustelussa, koska olemme viettäneet useamman joulun muualla kuin Suomessa.  Jutun suosio oli itselleni yllätys, mutta kivaa tietysti että tätä on luettu ahkerasti.

#Krabi #Thailand #boat #beach #travel ☀️🌴

A post shared by MERJA 🌍TRAVEL BLOGGER (@merjan_matkassa) on

Viisi syytä matkustaa Berliiniin

Berliinin postaus edusti tuoreimpia kirjoituksia blogissani. Kirjoitin sen viime keväänä, vaikka itse reissu oli tehty jo paria vuotta aiemmin. Berliini on suomalaisten suosiossa, joten siinä mielessä en ihmettele jutun suosiota.

Talvinen viikonloppu Wienissä

Tässä voisi pikkuhiljaa tehdä päätelmän,  että Euroopan pääkaupungit kiinnostavat suomalaisia, koska moni niistä kirjoitettu postaus päätyi luetuimpien joukkoon. Wienin matkan tein vuosi sitten yhdessä tyttöporukalla. Se ei vaan vieläkään vakuuttanut minua täysin. Vika ei kylläkään ole kaupungissa vaan minussa. It´s me, not you! Wien tarjoaa arkkitehtuuriltaan kauniita rakennuksia, puistoja, kahviloita ja vaikka mitä. Jostain syystä se ei edes toisella käynnillä kolahtanut.

Matkamessut 2017 lähestyvät! Osallistu ja voita liput messuille!

Kahdeksanneksi suosituin oli Matkamessujen messulippuarvonta postaus. Se olikin ihka ensimmäinen arvonta blogissani.

Greece is always good idea #Matka2017 #matkamessut #visitgreece

A post shared by MERJA 🌍TRAVEL BLOGGER (@merjan_matkassa) on

Hiihtolomalla nostalgisen Pallastunturin maisemissa

Kun lapset olivat kouluikäisiä, vietimme lähes jokaisen hiihtoloman Pallastunturin lähellä Raattaman kylässä. Mieheni perheellä oli siellä mökki ja kerran vuodessa lastasimme auton täyteen vaatteita, ruokaa ja laskettelusuksia Sitten köröttelimme pimeässä yössä noin 1000 kilometriä pohjoiseen. Nykyisin mökki ei ole enää suvun omistuksessa, mutta muistoja siitä paikasta on niin paljon, että halusin kirjoittaa aiheesta oman postauksen. Ja vieläkin kun kuulen radiosta Chisun Tie -biisin, se tuo mieleen laskettelureissut Pallaksen rinteille ja after ski -rommikaakaot mökin terassilla.

Väärällä retkellä Thaimaassa

Viimeiselle sijalle nousi elämänmakuinen tarina ensimmäisestä Thaimaan matkasta ja retkestä, jonne vahingossa jouduimme. En kerro enempää, vaan käy lukemassa juttu, ellei se ole vielä tuttu.

Analysoinnin tuloksena voi tehdä johtopäätöksen, että Euroopan kohteet kiinnostavat, kuten jo tuolla edellä mainitsin. Vinkkipostaukset ovat myös suosittuja ja olipa kaksi kotimaan kohdettakin päässyt kympin joukkoon. Kotimaan paikoista olen kirjoittanut aika vähän, mutta ehkäpä voisin lisätä niitä aihealueksi. Vai mitä mieltä olette, mistä haluaisitte lukea?

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Vagabonda ja Travellover Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa

bar_bakkari

Teemabaarikierroksella Helsingissä

* Yhteistyössä Hop’n Shake Helsinki Tours *

Tiesitkö, että Helsingistä löytyy baari, jonka tiskin alla on aito torpedo? Tai ravintola, jonka drinkkilista on nimetty tunnettujen rock -tai heavybändien/laulajien mukaan? Minä en tiennyt. Viime perjantaina opin nämä ja paljon muuta Helsingin teemabaaritarjonnasta. Tule mukaan kierrokselle!

Bar Bhangra

Töölön sydämessä sijaitsevan Bar Bhangran sisustus on värikäs ja intialainen tunnelma kietoo sinut otteeseensa, kun astut baariin sisään. Kiehtovia yksityiskohtia löytyy ympäriinsä. Lumoudun niistä saman tien ja haluan vangita niistä jokaisen kamerallani, sillä aikaa kun muut jonottavat baaritiskille. Teemabaarikierroksen hintaan ei kuulu juomat, vaan jokainen ostaa ne itse. Baareissa on erikoistarjouksia, mutta ostopakkoa ei tietenkään ole. Bar Bhangrassa on kuulemma tapana ottaa baarin nimeä kantava shotti. Koska olen keskittynyt valokuvaamiseen enkä kuuntele oppaana toimivaa Aava Gröhniä, minulta menee täysin ohi shotin tulisuus. Kun jokainen on saanut juotavansa, valloitamme vanhojen ompelukonepöytien ympärillä olevat jakkarat ja skoolaamme tulevalle illalle. Shotti tuoksuu ihanan hedelmäiselle. Onhan sen toinen ainesosa mango. Kulautan sen ykkösellä, kuten kuuluu ja lähes samantien alan haukkomaan henkeä. Mitä hittoa tässä oli? Shotin toinen ainesosa habanerochili tekee siitä tulisen ja seuraavat minuutit taistelen vedet silmissä. Ehkä olisi kannattanut kuunnella opasta.

bar_bhangra

Bar Bhangran sisustuksesta ei värejä puutu.

bar_bhangra_shot

Evil Sunshine – mango-habanerochilishotti. Nauti tämä omalla vastuulla 🙂

bar_bhangra

Ompelukonepöytien laatikoista löytyy treffikutsuja ja muita hauskoja viestejä.

Kun vihdoin tokenen mango-habaneroshotista, jota kutsutaan myös nimellä Evil Sunshine, tutkimme ompelukonepöytien pieniä laatikoita. Niistä löytyy asiakkaiden jättämiä viestejä. Siellä on muun muassa treffipyyntöjä ja runoja. Hetken mietin, että jätän blogini käyntikortin laatikkoon merkiksi käynnistä, mutta en sitten rohkenekaan.

Teemabaarien vessoissa kannattaa kuulemma myös käydä, vaikka ei olisi tarvettakaan. Ne on sisustettu aina teeman mukaisesti. Bar Bhangran vessassa voit lueskella vaikka Kamasutraa. Kun kysyimme, miksi baarissa ei soiteta intialaista musiikkia, syynä oli, ettei asiakkaat jaksaneet kuunnella sitä. Ymmärrän. Kun lähdemme jatkamaan matkaa, pala Intiaa tarttuu meidän mukaan.

Navy Jerry´s

Seuraava kohteemme on rommibaari Navy Jerry´s. Täältä löytyy kaupungin suurin rommivalikoima. Baari on rakennettu 50-luvun laivastoteeman mukaisesti. Listalta löytyy paljon cocktaileja rommien lisäksi. Niitä voi nautiskella lentotukialusbaaritiskin äärellä. Tiskin alla on oikea torpedo, joka on onneksi deaktivoitu.

navy_jerrys

navy_jerrys

navy_jerrys

Baarin rommivalikoima on varsin kattava. Mitä täältä ei saa, sitä ei tarvita.

navy_jerrys

Naisten vessan ovesta saa valistusta entisten aikojen malliin.

Meille on varattu kapteenin nurkkaus ja Aava houkuttelee meitä tarttumaan seuraavaan haasteeseen. Olin jo päättänyt Bar Bhangrassa, että shotteja en tänä iltana enää juo, mutta hyvä päätökseni kumoutuu samantien, kun kuulen mistä on kyse. Se ei itseasiassa ole ollenkaan paha; kypärät päähän, valokuva ja kuva someen. Kuvaa näyttämällä saa baaritiskiltä ilmaisen rommishotin. Rommeja siemaillessa kuulemme, että teemabaareilla on erikoisten vessojen lisäksi yhteistä myös se, että ne ovat huomaamattomia. Niitä ei markkinoida lainkaan. Kun työkseni hoidan markkinointia, tämä on mielestäni aika kiinnostava pointti. Joillakin teemabaareilla asiakkaita kuulemma riittää mukavasti, mutta mukaan mahtuu myös niitä, joiden asiakaskunta ei ole riittävän iso. Epäselväksi jää, mikseivät he sitten tee markkinointitoimenpiteitä. Ehkä kysymys on rahasta. Kolmas yhdistävä tekijä on, ettei baarissa kuultava musiikki välttämättä sovi teemaan. Tämäkin on mielenkiintoista. Teemabaarien maailma on näköjään ihan toiselta planeetalta kuin ns. tavallisten baarien.

Bar Bäkkäri

Seuraavaksi astumme sisään sivistyneeseen hevibaariin, kuten oppaamme Aava kuvailee Bar Bäkkäriä. Siellä onkin sopivasti happy hour ja lasillisen viiniä saa 3,5 eurolla. Vuonna 2009 perustetussa baarissa kuulee hevin lisäksi myös rockia ja punkkia. Viiniä siemaillessa kuulemme, että baari on suosittu Helsingissä keikkailevien bändien jatkopaikkana. Vaikka paikka on varmasti enemmän hevibändien suosiossa, on kuulemma myös Haddaway viettänyt siellä iltaa.

bar_bakkari

bar_bakkari

lemmy_kilmister

Lemmylle on pyhitetty oma muistopöytä Bar Bäkkarista

Sisustus on taattua teemabaaritasoa. Yhdelle seinälle on kerätty vanhoja C-kasetteja ja niiden käsinkirjoitettuja biisilistoja on hauska lueskella. Naisten vessasta ei voi erehtyä, vaikka ottaisi useammankin happy hour -juoman. Sen ovea koristaa nimittäin iso kuva Joan Jettistä.

100 dogs

Kierros on puolessa välissä ja nälkä alkaa jo kurnia vatsan pohjalla. Onneksi seuraavassa paikassa, aasialaishenkisessä 100 dogs -baarissa, saa vitosella hodareita. Sen kyytipojaksi voi tilata vaikka japanilaista olutta. Kun odottelemme hodareita, Aava kertoo paikan taustoja. 100 dogs syntyi vuonna 2012 pop-up ravintolaksi. Ajatuksena oli myydä 100 hot dogia per päivä. Hodarit olivat niin suosittuja, että kaverukset päättivät avata samanhenkisen ravintolan. Vaikutteita haettiin Japanista, Golden Gai alueelta Shinjukusta. Baari on tunnettu hyvästä palvelusta ja drinkeistä. Kun hodarit vihdoin tulevat, ne hotkitaan nopeasti nälkäisiin suihin. Viimeiset oluen rippeet kohotetaan skoolaukseen. Kampai! (PS. Älä koskaan sano Japanissa skoolatessa chin chin, koska se tarkoittaa siellä jotain aivan muuta kuin kippis.)

100_dogs

100_dogs

Milli Miglia

Aasialaistunnelmista siirrymme italialaisen autourheilun maailmaan. Milli Miglia on saanut nimensä samannimisestä autokilpailusta, joka ajettiin Italiassa 1930-luvulla. Baari on tupaten täynnä, mutta Aava saa hienosti järjestettyä meille pöydän. Pieni olut maksaa muutaman euron eikä se edes ole oikeasti pieni. Lasit on otettu suoraan pakkasesta ja juoma on taatusti kylmää. Baari on sisustettu autourheilun henkeen ja katossa roikkuu samanlainen kilpa-auto, millä kisoja ajettiin aikoinaan Italiassa. Sisustuksesta löytyy yllättäen myös alusvaatteita.

milli_miglia

milli_miglia

Milli Miglia on pieni ja rento korttelibaari, joka oli näistä kaikista ehkä se tunnelmallisin paikka. Tähän on hyvä lopettaa teemabaarikierros. Muu porukka jatkaa vielä viimeiseen kohteeseen, Steam Helsinkiin. Minun täytyy kiirehtiä junalle, koska seuraavana päivänä on kummipojan häät. Eihän siellä passaa ihan väsyksissä olla.

Mikä teemabaarikierros?

Hop’n Shake Helsinki Tours järjestää Strange World of Theme Bars -kävelykierroksia, joissa tutustutaan helsinkiläisiin teemabaareihin. Kierroksia järjestetään sekä suomeksi että englanniksi, joten ne sopivat mainiosti vaikkapa ulkomaalaisille vieraille iltaohjelmaksi. Ikäraja kierroksille on 18 vuotta. Muista ottaa kuvallinen henkilöllisyystodistus mukaan, koska henkilöllisyys tarkistetaan ihan kaikilta. Kierroksen aikana käydään 5-6 teemabaarissa ja yhteensä kävelyreitille tulee matkaa noin kolme kilometriä. Baarien järjestys ja määrä kierroksella voi vaihdella esimerkiksi yksityistilaisuuksien takia.

Kävelykierroksen hinta on 22 € /hlö. Juomat eivät sisälly hintaan. Lisätietoja ja varaukset täältä.

Oma mielipide kierroksesta

Teemabaarikierros oli mielestäni tosi hauska. Kaikki baarit olivat minulle entuudestaan tuntemattomia enkä usko, että ilman tätä kierrosta olisin niihin koskaan eksynyt.  Yleensähän sitä mennään viinille tai drinkille siihen tuttuun kantapaikkaan. Baarit erosivat hyvin toisistaan ja erilaisuus toi iltaan mielenkiintoa. Aava oli asiantunteva opas, joka tunsi baarit kuin omat taskunsa. Bonuksena tuli vielä hulvaton ryhmä, jonka kanssa saatiin monet makeat naurut.

* Yhteistyössä Hop’n Shake Helsinki Tours *

matkamessut_2018

Matkamessut 2018 kokemuksia

Kaikkien matkailusta kiinnostuneiden vuosittainen päätapahtuma on Matkamessut Helsingin Messukeskuksessa. Viime viikonloppu keräsi tänäkin vuonna Messukeskukseen lähes 64 000 kävijää. Matkustaminen ja eri matkakohteet kiinnostavat. Uusina maina tänä vuonna olivat mukana Ruanda, Ghana ja Ras al Khaimah.

Minä olin mukana nyt toisen kerran matkabloggaajan roolissa. Jo ennen blogin perustamista matkamessuilin innokkaasti ja kotiintuomisina oli aina vinot pinot esitteitä. Niitä aloin plärätä jo kotimatkalla junassa niin antaumuksella, että hyvä kun huomasin jäädä oikealla asemalla pois. Kotona esitteiden lukeminen jatkui sohvan nurkassa ja parhaimmat (ja paksuimmat) saivat kunnian jäädä muiden lehtien sekaan pölyttymään. Sieltä ne sitten aikanaan siirtyivät paperinkeräyslaatikkoon. Vieläkin paksujen matkaesitteiden selaaminen on ihan parasta.

Tänä vuonna Matkamessut olivat kohdallani erilaiset aikaisempiin vuosiin verrattuna, kun en ollut siellä töissä. Muutamana edellisenä vuotena olen päivätöiden merkeissä seisonut messuilla koko viikonlopun. Sunnuntai-iltana olen huokaissut helpotuksesta jalat väsyneinä, kun urakka on ohi. Mutta silti en olisi hetkeäkään vaihtanut pois. Tänä vuonna emme olleet mukana, joten vierailin messuilla vain torstaina ja perjantaina.

matkamessut_bangkok

matkamessut_pinkisland

Torstai-iltana menin messuille sen verran myöhään, etten ehtinyt juuri muuta kun seurustella messuseuralaisteni kanssa kuohuviinilasillinen nenän edessä. Perjantaina oli tarkoitus kierrellä osastoja enemmänkin ja menin paikalle jo iltapäivästä. Osallistuin aluksi Rantapallon lavalla Satumilla -blogin Sadun ja Lähtöportti -blogin Mikan kanssa paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli upea luonto ja vaeltaminen. Paneelikeskustelu oli mielestäni tosi kiva idea Rantapallon väeltä. Puoli tuntia hurahti nopeasti ja aiheesta olisi riittänyt juttua pidempäänkin. Meidän kohteet myös erosivat toisistaan, joten uskon kuulijoiden saaneen tästä hyviä vinkkejä omiin tuleviin vaellusreissuihin. Sadulla ja Mikalla on myös kokemusta lasten kanssa patikoinnista, joten vinkkivitosia irtosi pienten lasten vanhemmille. Paneeleja sekä muita haastatteluja oli tarjolla Rantapallon lavalla koko viikonlopun ajan. Osa niistä esitettiin Facebook Livenä ja ne ovat vieläkin katsottavissa FB-Rantapallon sivulla.

Oman esiintymisen jälkeen jäin juttelemaan muiden bloggaajien ja tuttujen kanssa. Loppuillan kiertelin ständejä ystäväni kanssa. Jumituimme moneen otteeseen juuri vaellusmatkoja myyvien osastojen tiskeille juttelemaan. Paljon olisi hienoja kohteita tarjolla. Erityisesti innostuimme Marokon Atlas-vuoristoon suuntautuvasta vaellusmatkasta. Marokkoon on nykyisin suora lentoyhteys Suomesta ja hienoihin maisemiin pääsee nopeasti ja vieläpä suht edullisesti. Tämä täytyy laittaa korvan taakse.

matkamessut_rantapallo_drinkki

Isokyrö Distilleryn myyntipisteessä oli tarjolla uniikkeja Rantapallo drinkkeja. Näitä et saa muualta.

matkamessut_ruanda

Matkamessujen ensikertalainen Ruanda ihastutti värikkäällä osastolla

matkamessut_merja

Matkamessut ovat valopilkku tammikuun pimeydessä. Kun räntää vihmoo taivaalta, niin mikäpä sen mukavampaa kuin suunnitella tulevia matkoja. Eksoottisten maiden parhaat palat ja ruoka tuntuvat kiinnostavan kaikkia. Ruokakojujen määrä oli muuten noussut messuilla. Siltä ainakin tuntui, mutta mikäpäs siinä. Messuilla iskee nälkä  ja kojut tarjosivat herkullista syötävää. Suomalaiset kunnat ja kaupungit olivat myös hienosti satsanneet messuihin. Onhan tämä ainutlaatuinen tilaisuus heille esitellä oman paikkakunnan ylpeyden aiheita.

Kävitkö sinä Matkamessuilla? Mikä siellä oli parasta?

bryssel

Viisi vinkkiä Brysseliin

Vietin viime viikonlopun Brysselissä tyttöporukalla. Menimme ystäväni kanssa tapaamaan siellä harjoittelussa olevaa yhteistä ystävää. Tarkalleen vuosi sitten vietimme samalla kokoonpanolla viikonloppua Wienissä. Minneköhän tie vie vuoden päästä?

Bryssel tunnetaan EU:n hallintokeskuksena ja monikulttuurisena sulatusuunina. Joidenkin mielestä kaupunki on tylsä eikä siellä ole mitään nähtävää. Se onkin totta, ettei Brysselissä saa nähtävyysähkyä, mutta tarvitseeko sitä aina saadakaan. Meidän viikonloppumme tärkeintä antia oli viettää aikaa yhdessä ja tutustua lähistöllä oleviin pikkukaupunkeihin. Ei tarvinnut pakonomaisesti juosta patsaalta tai museolta toiselle.

Toki löytyy heitäkin, joiden mielestä Bryssel on ihana ja sinne täytyy päästä ehdottomasti uudestaan. Usein nämä henkilöt ovat lähteneet matkaan ilman ennakko-odotuksia ja ovat yllättyneet miten kiva paikka se itseasiassa on. Bryssel on mielestäni mainettaan parempi ja itseasiassa ihan viihtyisä paikka. Omat mielikuvat kaupungista olivat jotain tylsän ja kivan väliltä. Olin aikaisemmin käynyt vain lentokentällä enkä tiennyt oikein mitä odottaa. Bryssel yllätti minut täysin. Hieman nuhruinen kaupunki piti sisällään kuitenkin kauniita vanhoja rakennuksia ja Grand Place oli suorastaan upea. Retket pieniin lähikaupunkeihin myös vahvistivat mielikuvaa, että Belgialla on matkailijoille paljon annettavaa. Sille täytyy vaan antaa mahdollisuus.

1. Tutustu Euroopan parlamenttiin

Bryssel on Euroopan unionin pääkaupunki ja siellä pääsee tutustumaan parlamentin toimintaan. Huikeaa ajatella, että siellä päätetään asioista, jotka koskettavat yhteensä viittämiljoonaa EU-kansalaista. Me aloitimme tutustumisen istuntosalikäynnillä. Vierailuja oli tasatunnein ja tähtäsimme klo 11  kierrokselle. Saimme passintarkastuksen jälkeen multimediaoppaan, joita oli tarjolla kaikilla EU-maihin kuuluvilla kielillä. Sitä kuuntelemalla menimme istuntosaliin ja istuskelimme hetken lehterillä kuunnelleen opastusta.

Vierailua ei tarvitse varata etukäteen, kunhan tähtää johonkin tasatunnein alkavista vierailuajoista. Ryhmille on tarjolla opastusta myös henkilökunnan avustuksella, mutta se täytyy varata etukäteen.

Istuntosalin vierailuajat:
Ma-to klo 9.00-11.00 ja 14.00-16.00 (tasatunnein)
Pe 9.00-11.00 (tasatunnein)
Viikonloppuisin suljettu

bryssel

euroopan_parlamentti_bryssel

bryssel_euroopan_parlamentti

bryssel_berliinin_muuri

Pala Berliinin muuria löytyy lähellä olevalta viheralueelta

Istuntosalikäynnin lisäksi kannattaa tutustua Parlamentariumiin, joka löytyy Willy Brandt -rakennuksesta. Se on vierailukeskus, jossa multimedialaitteen avustuksella tutustutaan Euroopan parlamentin historiaan ja toimintaan. Interaktiivisten multimedianäyttöjen avulla tarinat on hienosti toteutettu. Vierailuun kannattaa varata aikaa 1,5 tuntia. Tarjolla on myös lyhyempi tunnin mittainen kierros. Parlamentium sopii myös lapsille.

Parlamentarium aukioloajat:
Ma 13.00-18.00
Ti-pe 09.00-18.00
La-su 10.00-18.00

parlamentarium

bryssel_parlamentarium

Euroopan parlamenttiin pääsee helposti julkisilla tai kävellen. Lähimmät metroasemat ovat Maelbeek ja Trône. Parlamentin luona pysähtyy myös useita busseja ja jos tulet junalla, jää pois Luxembourg-asemalla. Keskustasta on noin 20 minuutin kävelymatka.

2. Maistele Brysselin herkkuja

Bryssel on kuin mikä tahansa eurooppalainen pääkaupunki, jossa ravintoloita ja kahviloita riittää moneen makuun. Ennen matkaa listallani oli kaksi asiaa, joita piti ainakin syödä ja ne olivat ranskalaiset (tai oikeastaan pitäisi kutsua niitä belgialaisiksi frittiperunoiksi, koska Belgiassa ei syödä ”ranskalaisia”) sekä vohvelit. Niitä oli kehuttu niin vuolaasti, että pakko oli päästä maistamaan. Belgialaiset olivat herkullisia. Niitä myydään esimerkiksi hampurilaispaikkojen yhteydessä ja voit valita pitkältä listalta sinulle maistuvan kastikkeen perunoiden kaveriksi.

Vohveli oli sen sijaan pieni pettymys. Niitä voi ostaa kadulta vohvelikojuista halvimmillaan kahden euron hintaan. Me etsimme Gentissä vohvelipaikkaa ja päädyimme moderniin kahvilaan, jossa hinta oli moninkertainen katukioskeihin verrattuna. Maku ei ollut kovin ihmeellinen ja totesin tekeväni itse parempia vohveleita ja halvemmalla. Ehkä vohvelikojusta ostettuna se olisi ollut parempaa.

belgialaiset

bryssel_vohvelit

cappuccino_vohveliBelgialaiset oluet ovat myös hyviä ja valinnan varaa riittää. Ne ovat myös vahvoja. Sääntö-Suomessa menisi palikat sekaisin, jos meidän ruokakaupoissa myytäisiin 11 % vahvuista olutta. Brysselissä siinä ei ole mitään ihmeellistä, tosin siellä on myös viinit ja muutkin alkoholijuomat kaupan hyllyllä sulassa sovussa muiden tuotteiden kanssa.

belgialainen_olut

Vinkki: jos pidät tapaksista, varaa pöytä Como Como Tapas -ravintolasta. Tapakset pyörivät liukuhihnalla ja sieltä valitset mieleisesi. Maksat joko lautasten mukaan tai otat paketin, jossa saat syödä niin paljon tapaksia kuin jaksat. Jos pääset valitsemaan pöytää, ota paikka keittiön edestä. Saat parhaimmat palat ja näet miten tapaksia valmistetaan.

bryssel_comocomotapas

comocomotapas

Siinä niitä tapaksia pyörii. Eri vaihtoehdot (kalat, lihat, kasvis, makea jne.) tunnistat lautasten väristä

como_como_tapas

3. Tutustu lähikyliin

Brysselistä pääsee näppärästi junalla lähellä sijaitseviin ihaniin pikkukyliin. Me kävimme viikonlopun aikana sekä Bryggessä että Gentissä. Kirjoitan niistä kokonaan oman postauksen. Molemmat olivat kauniita ja ehdottomasti vierailun arvoisia kohteita. Antwerpen on myös tunnin junamatkan päässä. Belgia on pieni maa, joten kaikki on lähellä.

brygge

Matkalla Bryggen keskustaan

4. Ostoksia ja tuliaisia moneen makuun

Bryssel on loistava shoppailukaupunki, josta löytyy jokaiselle jotakin. Pyörähdimme muutamissa vaatekaupoissa, mutta paremmin viihdyimme ihanissa suklaapuodeissa. Sieltä löytyi helposti myös tuliaiset kotiin. Suklaakaupoissa pääset myös maistelemaan suklaita, joten varmat suklaaähkyt saa kun kiertää puodista toiseen.

bryssel_suklaata

Suklaat on pakattu kauniisiin rasioihin. Arvatkaa olisiko tehnyt mieli ostaa talorasioita pienen kylän verran?

bryssel_suklaata

Näihin rasioihin tulee pieni puuvasara mukaan, jolla saa levystä paloja

bryssel_suklaaJos kotona on oluen ystäviä, niin Brysselistä löytyy helposti viemisiä. Belgiassa on noin 800 omaa olutmerkkiä ja niistä suosituimpia myydään ruokakaupoissa. Oluenystävien taivas on De Biertempel -kauppa, josta löytyy useita satoja eri olutmerkkejä.

Keskustan Rue Neuvelta löydät kaikki mahdolliset ketjuliikkeet ja luksusliikkeet Avenue Louiselta. Kirpputori tarjontaa on myös runsaasti ja sunnuntaisin useimissa kaupunginosissa on omat markkinat.

5. Mene Brysseliin

Yksinkertainen toteamus. Bryssel ei ole toki niin houkutteleva kohde kuin vaikka Lontoo, Pariisi tai Rooma, mutta anna kaupungille tilaisuus. Yllätyin kauniista keskustasta, jossa oli hienoja vanhoja rakennuksia ja kapeita mukulakivikatuja. Iltavalaistuksessa moni vanha rakennus näytti upealta. Päivänvalossa huomasi rakennusten olevan paikoitellen rappeutuneita ja rähjäisen näköisiä.

bryssel_by_night

bryssel_by_night

Jos Bryssel ei maineensa puolesta houkuttele, ei se sitä tee myöskään lentohintojen kanssa. Olin yllättynyt miten kalliit lennot sinne on, vaikka lentoaika on alle kolme tuntia. Me saimme lennot alle 300 €/hlö, kun ostimme ne pari kuukautta ennen matkaa. Brysselin hintataso hipoo Suomen hintoja, joten sekään ei tee kaupungistä houkuttelevaa.

bryssel_manneken_pis

Pikkuruinen Manneken Pis

bryssel_jeanneken_pis

Manneke Pisin tyttöystävä; Jeanneke Pis

Nähtävyyksiä Brysselissä ei juuri ole. Kun Grand Place aukion hienot rakennukset on ihasteltu ja Manneken Pis -patsas on löytynyt, voit rauhassa keskittyä shoppailuun, ravintoloihin tai kävellä ympäriinsä ja eksyä pienille kujille. Manneken Pis on muuten oikeasti niin pieni, että sen ohi voi kävellä onnellisen tietämättömänä. Tiesittekö muuten, että Manneken Pisillä on tyttöystävä Jeanneke Pis? Se löytyy sivummalta osoitteesta Impasse de la Fidélité 10-12.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

rayong

Rauhallinen Rayong ja viidakkoretki Kwai-joelle

Rayong. Tämä Thaimaan kohde aiheuttaa vieläkin meidän perheessä kulmakarvojen kohottelua. Sehän oli se äidin valitsema paikka rauhan tyyssijaan, keskelle ei-mitään. Lapsilta kuulin vielä pitkään matkan jälkeen, että ”viimeinen kerta kun annetaan äidin valita lomakohde”. Rauhallista siellä toki oli, mutta meidän lomapäiviin tuli vipinää, kun tutustuimme hotellin altaalla ikäiseemme pariskuntaan.  Vietimme aikaa yhdessä altaalla ja rannalla, teimme saariretkiä ja tutustuimme lähiseudun ravintoloihin.

Miten me sitten Rayongiin jouduttiin, muuta kuin minun päähänpistostani? Krabi ja Phuket oli jo nähty ja etsimme jotain erilaista. No, Rayong oli todellakin sitä. Rauhallisuuden ja hienojen rantojen lisäksi paikka mainostettiin aitona ja alkuperäisenä. Turisteja siellä oli silloin vähän eikä se taida vieläkään mikä turistirysä olla. Rayongin plussapuolia oli myös sen edullinen hintataso esimerkiksi Phuketiin nähden.

Lennot meillä oli Bangkokiin ja sieltä kesti vielä kolme tuntia autolla Rayongiin, joka sijaitsee Thaimaan itäosassa. Tuntuihan se pitkältä, kun lentokoneessa oli jo istuttu 10 tuntia. Asuimme Siri Home On Sea -hotellissa (nykyisin tunnetaan nimellä Bandara On Sea). Huoneet olivat pienissä taloissa ja ne olivat aika perustasoa. Hotellin  edustalla oli pitkä hiekkaranta ja puutarhasta löytyi allasosasto.

rayong

rayong_bandara_on_sea

rayong

Rayongin ostosmahdollisuudet

Hotellialuetta lähinnä oleva pieni kalastajakylä on nimeltään Ban Phe. Se sijaitsee reilun 10 kilometrin päässä ja sinne pääsee esimerkiksi lavataksilla. Hotellin portinvartija pysäytti meille kyydin ja silmä tarkkana katsoimme missä kohtaa painoimme soittokelloa poisjäännin merkiksi. Ensimmäisellä kerralla ei tietenkään mennyt nappiin, mutta seuraavalla kerralla jo tiesimme oikean paikan. Ban Phesta löytyy muutamia kauppoja ja ravintoloita.  Jos kaipaa kunnon ostoksille, niin silloin tulee suunnata Rayongin kaupunkiin, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Ban Phesta.

rayong_ban_phe

Ban Phe -kalastajakylän satamasta lähtee lauttoja muun muassa Koh Sametille.

Kävimme uudenvuoden aattona Rayongin kaupungissa ja suuntasimme ensin Tesco Lotus -tavarataloon. Se muistutti etäisesti meidän Citymarkettia. Emme kuitenkaan löytäneet sieltä mitään ostettavaa. Kävelimme pieniä katuja ristiin rastiin ja ajauduimme lopulta pieneen baariin virvokkeille. Siellä ei ollut muita asiakkaita meidän lisäksi eikä turistit tainneet sinne usein eksyä. Tilasimme oluet ja lapsille limpparit. Tarjoilija toi lisäksi vettä ja hedelmiä, eikä suostunut ottamaan niistä mitään maksua. Henkilökunta oli todella vieraanvaraista eikä poislähtiessä olisi halunnut edes tippiä. Tarjoilija kiikutti tytöille pienet shipsipussit matkaevääksi, kun teimme lähtöä ja toinen tarjoilija kysyi, osaammeko takaisin hotellille. Hän olisi ollut valmis viemään meidät, mutta olimme tilanneet paluumatkalle jo taksin.  Vaikka thaimaalaiset ovat ystävällisiä, niin tämä palvelu sai meidät ihan hämillemme.

Rayongin ravintolat

Hotellin lähellä ravintolatarjonta rajoittui pariin rantabaariin. Lähiympäristöstä löytyi muutama kiva ravintola, joissa kävimme kun halusimme vaihtelua. Hotellista muutaman kilometrin päässä oli Chomtalaya, joka järjesti ilmaisen kuljetuksen ravintolaan ja takaisin. Kyydin sai soittamalla ja kun halusimme takaisin hotelliin, sanoimme siitä tarjoilijalle. Ravintola oli aika vaatimaton muovituoleineen, mutta hyvää ruokaa sieltä sai ja se oli pääasia. Kävimme Chomtalayssa muutaman kerran loman aikana.

Toisesta suunnasta taksimatkan päästä löytyi Buffalo Bill Steak House. Kävimme siellä yhden kerran syömässä pihvit ja samalla juhlimassa matkakaverimme syntymäpäiviä. Ravintolassa oli livemusiikkia ja kun istuimme lähellä lavaa pääsimme esittämään laulutoiveita. Ravintolassa oli kiva tunnelma ja siellä olisi viihtynyt vaikka koko illan.

Classic Forest -ravintolassa kävimme vain kerran, koska se oli suhteellisen kaukana noin 20 kilometrin päässä. Paikka oli tosin niin upea, että mielellään siellä olisi käynyt useamminkin. Ravintola oli viidakkomaiseen tyyliin rakennettu ja sieltä löytyi pieniä vesiputouksia, lintuja ja kalalammikoita. Palvelu oli erinomaista ja ruoka taivaallista.

Koh Samet

Ban Phen kylästä pääsi läheiselle Koh Sametin saarelle lautalla. Me kävimme siellä veneretken yhteydessä, jossa kiersimme myös muita lähialueen pikkusaaria välillä uiden ja snorklaillen. Koh Sametilla kävimme ensin syöttämässä kala-altaissa olevia kaloja. Altaiden välissä oli pari lankkua vierekkäin ja niitä pitkin siirryttiin altaalta toiselle. Hieman hirvitti kävellä kapeita lankkuja pitkin, kun alapuolella uiskenteli muun muassa pieniä haikaloja, barrakudia ja monneja. Onneksi kukaan ei tippunut, mutta jäin miettimään onko siellä joskus tapahtunut vahinkoja. Kala-altailta siirryimme saaren toiselle puolelle, jota kutsutaan ”timanttirannikoksi”. Siellä oli ihanaa valkoista puuterihiekkaa ja vastapainoksi ihan jumalattomasti väkeä.

rayong_boat_ride

rayong_snorkling

Retki Kwai-joelle

Matkan hienoin retki tehtiin Kwai-joelle. Kaksipäiväinen retki alkoi aamulla kukonlaulun aikaan puoli viideltä. Bussimatka kesti ikuisuuden halki Pattayan ja Bangkokin. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kanchanaburi, jossa vierailimme ensin Kuoleman rautatie -museossa. 1940-luvun alussa rakennettiin 400 kilometriä pitkä junarata Thaimaasta Burmaan (nyk. Myanmar). Työvoimana käytettiin sotavankeja ja pakkotyöläisiä, joita oli yhteensä noin 180 000. Huonojen olosuhteiden vuoksi suurin osa heistä kuoli nälkään, sairauksiin tai rakennusonnettomuuksiin. Tämän vuoksi junarataa kutsutaan kuoleman rautatieksi. Radan rakentamisesta on tehty myös elokuva ”Kwaijoen silta”, joka on varmasti monelle tuttu. Radan rakentamista käsittelevän museon lisäksi kävimme sen vieressä olevalla Don Rakin hautausmaalla. Sinne on haudattu noin 7000 radan rakenustöissä menehtynyttä vankia.

kanchanaburi

kwaijoki_dak_nou_cemetery

Hautausmaalta jatkoimme matkaa rautatieasemalle, jossa nousimme junaan. Se vei meidät kuoleman rautatietä pitkin Wang Phon kylään lähelle Myanmarin rajaa. Junamatka kesti puolitoista tuntia ja voin kertoa, ettei se kauniista maisemista huolimatta ollut täyttä nautintoa. Juna oli hyvin alkeellinen kovine puupenkkeineen eikä ilmastoinnista ollut tietoakaan. Junamatkan jälkeen nautimme maukkaan thaimaalaisen aterian Sommai-ravintolassa. Kun mahat olivat täynnä,  siirryimme pitkähäntäveneisiin ja 45 minuutin matka kohti Pikku-Kwain yläjuoksua alkoi.

kwaijoki_juna

river_kwai

Matka kohti viidakkoa oli kuin matka toiseen maailmaan. Pitkähäntäveneen pärinän lisäksi kuulimme lintujen ääniä ja joku tunnisti myös apinoiden kiljaisuja. Matkan varrella näimme erilaisia lauttahotelleja ja mietimme oltaisiinko jo kohta perillä. Yövyimme Jungle Rafts -lauttahotellissa, joka oli rakennettu kokonaan bambusta ja se ui joessa ponttoonien päällä.

kwaijoki_karjaa

kwaijoki_lauttahotellit

kwaijoki_hotelli

Huoneissa oli parisängyn lisäksi yksi lisävuode. Jokaiseen huoneeseen kuului myös pieni terassi ja riippumatto. Siihen oli ihana heittäytyä selälleen kuuntelemaan luonnon ääniä. Lautalla ei ollut sähköjä, mutta tasku- ja öljylampun turvin siellä pärjäsi myös pimeän tullen.

Lauttahotellin vieressä oli Mon-heimon kylä. Tämä pieni vähemmistökansa asustelee lähellä Myanmarin rajaa ja he olivat ensimmäiset alueella asuneet ihmiset 500-800 -luvulla. Myanmarissa heitä asuu edelleen noin kahdeksan miljoonaa. Mon-heimo harjoittaa pääasiassa maataloutta. Tutustuimme heidän kouluunsa, tapasimme pieniä oppilaita ja ostimme matkamuistoja tuliaisiksi.

Illallisen päätteeksi ohjelmassa oli vielä Mon-heimon tanssiesitys. Tanssijoilla oli hienot asut ja puitteet olivat myös upeat. Istuimme aika edessä kaiuttimien lähellä. Paikkavalinta oli huono, koska musiikki soi niin kovaa, että korvia särki.

kwaijoki_monheimo

Seuraavana päivänä tutustuimme norsuleiriin. Hyppäsimme aamulla pitkähäntäveneisiin, jotka veivät meidät bussille. Lyhyen bussimatkan jälkeen siirryimme bambulautoille ja noin puolen tunnin kuluttua olimme elefanttikylässä. Siellä kipusimme norsujen selkään ja teimme lyhyen kierroksen metsässä. Kylässä oli useita pikku norsuja, jotka seurasivat letkaamme emojensa vierellä. Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa elefanttishow. Norsukylistä ollaan montaa mieltä enkä itsekään tänä päivänä menisi enää ratsastamaan, mutta kahdeksan vuotta sitten asioista ei puhuttu vielä niin paljon kuin tänä päivänä. Elefanttikylästä menimme bussilla takaisin Kwaijoen sillalle ja söimme siellä lounaan kivassa näköalaravintolassa. Sitten alkoi puuduttava viiden tunnin bussimatka kohti Rayongia.

kwaijoki_aamu

matkamessut

Matka 2018 -lippuarvonnan voittaja

Matka 2018 -messut pyörähtävät käyntiin kahden viikon päästä Helsingin Messukeskuksessa. Täällä jo innokkaasti odotellaan tätä suosittua matkailualan tapahtumaa, varsinkin kun pääsen Rantapallon lavalle kertomaan vaelluksista sekä upeista maisemakohteista yhdessä Satumilla -blogin Sadun ja Lähtöportti-blogin Mikan kanssa.

Blogissani oli arvottavana kaksi lippua messuille ja arpaonni suosi tällä kertaa Susannaa. Iloiseen voittajaan olen ollut jo yhteydessä sähköpostitse.

Omia messutärppejäni voi käydä lukemassa täältä

Messujen ohjelma ja näytteilleasettajat löytyvät Messukeskuksen sivuilta.

Nähdään messuilla!