Kroatia 30.8. – 6.9.2017

Parin viimeisen vuoden aikana olen bongaillut monien tuttujen mielenkiintoisia Facebook päivityksiä Kroatiasta, joten sinne piti itsekin päästä, ja niinpä aloimme etsimään sopivia lentoja jonnekin päin Kroatiaa. Hakukoneesta pompsahtikin yllättäen Tjäreborgin suorat lomalennot Splitiin, ja saatiin napattua ne super-halvalla, 75 €/hlö. Tosi hyvä tuuri!

Podstrana

Lentomme Splitissä laskeutui joskus puolen päivän jälkeen, ja auton vuokraukseen kulutetun odottelun ja hässäkän (auto-wifi ei toiminut, joten laite piti käydä vaihtamassa) jälkeen pääsimme perille Podstranaan joskus iltapäivästä. Vuokrasimme auton koko viikoksi, vaikka jälkikäteen ajateltuna lyhyempikin aika olisi riittänyt. Podstranasta on hyvät bussiyhteydet (bussi nro 60) Splitin keskustaan, ja bussilipun hinta vaivaiset 13 kunaa /hlö/suunta. Parkkimaksut keskustan liepeillä oli paikasta riippuen 6 kunan paikkeilla /tunti, joten “kaupungille”  ei juurikaan autolla kannattanut lähteä.

Pidemmillä matkoilla auto oli kätevä ja moottoritiet erittäin hyvässä kunnossa. Rannan vierustaa kulkevalla tiellä sai myös kivasti nauttia maisemista ja omalla autolla kulkiessa oli mahdollisuus pysähdellä upeilla näköalapaikoilla.

Emme ottaneet autoon navigaattoria, vaan näppärän mobiili-wifin, joka toimi paitsi autossa, niin myös kaupungillakin. Eli nettiin pääsi vaivattomasti missä vain. (Laitteen virta kesti kaupungilla noin kolme tuntia). Tämä vaihtoehto valitaan jatkossakin, jos vaan on tarjolla.

Majapaikaksi valittiin Podstranasta (noin 8 km Splitistä) pieni Villa Stipe, joka osoittautui ihan ok paikaksi. Huone oli ehkä vähän aneemisesti kalustettu, mutta oma terassi oli iso ja ihana. Terassille paistoi aurinko lähes koko päivän ja merinäköala oli upea.

Villa Stipen omalla parvekkeella.

Podstrana on siis rantakaupunki, josta löytyy pienessä mittakaavassa kaikki tarpeellinen, ihana ranta, muutamia kivoja rantaravintoloita, kauppa lähellä ja leipomo houkuttelevine herkkuineen. Leipomon tuoretta, lämmintä leipää tulee kyllä ikävä, mutta pullat pääsääntöisesti näyttivät paljon paremmilta, kuin miltä maistuivat. Majoitukseemme ei kuulunut aamupalaa, joten aamupalaleivät sai haettua vaivattomasti läheisestä leipomosta. Vaikka valmis, runsas hotelliaamupala on ihanaa, niin nautin kyllä rauhallisesta aamukahvista omalla terassillakin kaunista maisemaa katsellen.

Täällä rannat ovat tyypillisesti pientä pyöreää kiveä, ja niin oli myös meidän lähiranta. Onneksi otin pienen tyynyn mukaan, toi vähän mukavuutta pyyhkeellä makoiluun. Ilma oli parina ensimmäisenä päivänä todella kuuma, joten tuntui ihanalta pulahtaa viileään turkoosiin veteen. Veden lämpötila vähän yllätti, koska kuvittelin veden huomattavasti lämpimämmäksi, kun ilmakin oli hiostavan kuuma.

Podstranan ranta-alueella.

Läheisessä rantaravintolassa oli kiva syödä illallista auringonlaskua ihaillen. Paikka oli ihanan idyllinen ja pimeän tullen pöydille sytytettiin kynttilät luomaan rauhallista tunnelmaa. Henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka maistuvaa.

Rantaa pitkin oli kiva tehdä kävelylenkkejä, ja useana iltana kävelimme läheiselle Casino-hotelli Meridienille. Hotelli oli iso ja hotellin edessä rantakadulla sijaitsi merkkiliikkeitä ja ehkä astetta hienompi ravintola. Tosin ei kyllä houkutellut meitä ollenkaan niin paljon kuin “oman rannan” pieni romanttinen ravintola.

Meredienin edustalla auringonlaskun aikaan.

Meredienin rantaa.

Meredienin rannan edustalla oli toinen toistaan upeampia veneitä. Tämä vielä vaatimattomammasta päästä.

Makarskan Riviera

Ensimmäinen varsinainen retkikohde meillä oli Makarska. Maisemat matkan varrella olivat kauniit ja pysähdyimme muutamaan otteeseen näköalapaikoille katselemaan henkeä salpaavan kaunista rannikkoa ja jylhää vuoristoa.

Vuokra-autolla kulkiessa hyviä puolia on se, että voi pysähdellä matkan varrella oman mielen mukaan.

Kaunis näköalapaikka jossakin Podstranan ja Makarskan välillä.

Isommat tiet olivat todella hyvässä kunnossa. Täällä ei nastarenkaat kuluta uria asfalttiin.

Jylhä maisema matkan varrella. Kuvasta ei ihan pääse aistimaan sitä jyrkkyyttä ja mahtavuutta mitä näillä rinteillä oli.

Kävimme pikaisesti myös Baska Vodan kaupungissa, jossa tutustuminen jäi rantapromenadilla kävelyyn ja satamassa käyntiin.

Tosin erehdyimme myös ajelemaan Baska Vodassa vähän ylemmäksi rannasta, kapeaa pikkutietä pitkin. Ei ehkä se paras vaihtoehto siinä vaiheessa, kun piti pujotella jotenkin oma auto tielle pysähtyneen pakun ohi. Osuakko peilillä pakuun, vai raapaistakko vuokra-auton kylkeä ihan vaan kevyesti kiviseinään? No onneksi ei tarvinnut tehdä kumpaakaan.

Baska Vodan satamassa.

Makarskan Rivieralla rannat olivat melko kapeat ja ihmisiä pullollaan, vaikka syyskuussa vilkkain turistikausi oli jo ohi. Rantaa vierusti houkuttelevat rantaravintolat, joista oli kiva näkymä rannalle. Kaunis turistikohde, vaikka omaan makuun vähän liikaa hälinää.

Makarskan Rivieran rantakatu oli pullollaan erilaisia kivan näköisiä ravintoloita.

Täälläkin olisi ollut mahdollista hypätä turisitijunan kyytiin. Ei tällä kertaa menty.

Ravintoloita oli paljon ja tilaa löytyi hyvin.

Rannalla oli paljon mahdollisuuksia harrastaa erilaisia aktiviteettejä, kuten vaikkapa pelata pingistä.

Rannan päästä löytyi turistikojuja vierivieressä valtavat määrät.

Makarsakan rannoilta piti oikein etsimällä etsiä tilaa, mihin saisi omat pyyhkeet levitettyä.

Tarjolla oli myös vesijumppaa iloisen musiikin tahdissa.

Krkan luonnonpuisto

Parin pilvettömän päivän jälkeen sääennuste näytti perjantaille puolipilvistä, ja iltapäivästä mahdollisia sadekuuroja, joten päätimme lähteä heti aamusta aikaisin Krkan luonnonpuistoon. Tarkistin etukäteen netistä, että puisto aukeaa klo 8:00.

Halusimme ehdottomasti nähdä Skradinski buk -vesiputoukset, joten valitsimme Krkan viidestä sisäänkäynnistä Skradinin. Ajomatkaan moottoritietä pitkin (tietullit maksoivat Split – Skradin välillä 36 kunaa) meni reilu tunnin verran, ja saavuimme parkkipaikka-alueelle hyvissä ajoin muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa. Verkkaisesti käveltiin rakennukselle, jossa sijaitsi lippujen myynti. Liput maksoivat 110 kunaa / hlö. Liput sisälsivät laivakuljetuksen puistoalueelle.

Seuraavaksi lähdimme tarkastamaan veneiden lähtöaikatauluja, ja kuinkas ollakkaan, ensimmäinen kuljetus lähti tasan klo 8:00 ja sen jälkeen aina tunnin välein. Siinä vaiheessa todettiin, että kello oli ehkä 10 yli kahdeksan, ja meillä olikin siis lähes tunti luppoaikaa ennen seuraavaa kuljetusta. Odotteluaika kului nopeasti, kun kiertelimme Skradinin kylän katuja ja kuuntelimme kirkkoaukiolla kirkosta kantautuvaa jumalanpalvelusta.

Krkan luonnonpuiston laivakuljetusta odotellessa kävelimme rannalla, johon uiskenteli heti lauma joutsenia. Tulivat varmaan katsastamaan olisiko meillä ollut jotakin ruokaa tarjolla.

Myös Skradinista löytyi kapeita kujia ja vanhoja rakennuksia.

Laivakuljetus puistoon kesti noin puolisen tuntia.

Venematka Krkan luonnonpuistoon.

Lähtö Krkaan.

Paluumatkalla piti jo vähän lepuutella jalkoja kävelyn päätteeksi.

Maisemaa venematkalla. Vene kulki hiljakseen, joten maisemia oli hyvää aikaa katsella ja kuvailla.

Vesiputouksille oli lyhyt matka, eli ei tarvinnut montaa minuuttia kävellä, kun alkoi jo kuulua veden pauhu. Putoukset olivat lumoava näky! Todella upean näköinen paikka. Puistossa oli kävelyreitti merkitty kyltein, samoin näköalapaikoille oli selkeät opasteet. Suurimmaksi osaksi kuljettiin laudoista tehdyillä poluilla, jonkin verran joutui myös portaita kapuamaan.

Skradinski buk vesiputoukset

Näköalapaikalta oli upeat näkymät vesiputouksille

Välillä kiivettiin rappusia. Vesipullo oli hyvä olla mukana, sen verran lämmin tuli.

Reittiä kuljettiin lautapäällysteisiä polkuja pitkin, joten kävely puistossa oli helppoa.

Aamusta puistossa oli mukavan väljää ja näköalapaikoille ei juuri tungosta ollut. Parissa tunnissa ihmismassa kuitenkin lisääntyi valtavasti ja kulkeminen ison turistilauman perässä oli välillä rasittavaa. Samoin näköalapaikat täyttyivät, ja ihmiset jonottivat päästäkseen jokainen vuorollaan nappaamaan kuvan sopivasta kuvakulmasta. Onneksi me olimme siinä vaiheessa jo puiston kiertäneet ja valmiit suuntaamaan takaisin lähtöportille.

Hyttysallergiasta kärsivänä olin pakannut kassiin vesipullon, eväiden ja pyyhkeiden lisäksi myös hyttyskarkoitetta, mutta yhtään hyttysiä ei näkynyt, eikä tuntunut. Illalla sitten totesin, että ehkä olisi pitänyt suihkia ihan vaan varmuuden vuoksi, kun sääret olivat taas punaisilla paukamilla.

Splitin kaupunki

Split on eläväinen kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja matkailijoita kameroineen ja kännyköineen kuvailemassa historiallisia kohteita. Kiertelimme useampana päivänä kaupungilla, ja yhtenä iltana tutustuttiin myös Splitin yöelämään.

Lähdimme iltaa viettämään rantakadun terassilta, jonka jälkeen päädyimme lopulta Diocletianuksen palatsin sisäpihalla (Peristil aukio) sijaitsevaan bar Lvxoriin, jossa oli live-musiikkia ja mukava meno. https://www.facebook.com/Lvxor1700/?ref=br_rs

“Valomerkki” tuli puolilta öin, joten päästiin suht ajoissa nukkumaan.

Lvxor ravintolan iltatunnelmaa. Meidän illan paras paikka 🙂

Rantakatu Rivalla tuntui olevan elämää aikaisesta aamusta yömyöhään. Kiva paikka ihan vain istuskella kahvilla tai viinilasillisella ja katsella kaupungin vilinää.

Menossa Diocletianuksen palatsiin

Marko Marulic oli kroatialainen runoilija ja kristillinen humanisti. Patsas Diolectianuksen palatsin aukiolla.

Päivällä tässä ravintolassa oli vähän hiljaisempaa, illalla soi poppi ja olut oli kallista. 🙂

Kellotorniin olisi ollut mahdollisuus myös kiivetä, mutta jätetiin tällä kertaa väliin ja ihailtiin tornia vain maantasolta.

Riva rantakatu

Meriretki

Riva rantakadulla oli useita meriretkien myyjiä ja sen enempää kohteisiin tutustumatta valitsimme 42 € maksavan kolmen saaren retken, johon sisältyi lounas.

Nautimme aina merellä olosta, ja niin myös tälläkin kertaa, vaikka retki ei ihan sellainen ollutkaan, kuin mitä etukäteen ajattelimme. Valitsimme retkipäivän sääennustuksen mukaan, ja ilma oli luvatun kaltainen, eli aurinkoa täydeltä terältä. Veneessä sai valita jääkö alakannelle vai kapuaako yläkannelle, jonne aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Me tietenkin kiivettiin yläkannelle nauttimaan auringosta.

Matka ensimmäiselle saarelle kesti puolitoista tuntia. Heti lähdön jälkeen kerrottiin päivän ohjelma ja tarjottiin joku paikallinen snapsi. Maistui ihan hirveältä. Riku sai juoda siis kaksi snapsia. 🙂 Laivalla oli tarjolla myös vettä tai mehua alakannella, jos jaksoi käydä hakemassa.

Ensimmäinen saari oli Solta, johon pysähdyttiin tunniksi. Siellä ei juuri mitään nähtävää ollut, joten jäimme makoilemaan pienelle rannalle.

Soltalta matka jatkui Blue Lagooniin (Drvenik), jossa pääsi uimaan. Tästä meillä oli mielikuva, että voisi olla kiva snorklailupaikka, mutta todellisuudessa siellä ei juuri mitään nähtävää ollut ja oli siis enemmänkin vain pulahdus viileään veteen.

Viimeisenä oli Solta Maslinica (vaikka matkaesitteen mukaan saaren piti oli Brac?), no mutta anyway, viimeisellä pysähdyspaikalla saimme lounaan, joka meille nälkäisille maistuikin hyvin. Luvatun mukaisesti lounaalla oli tarjolla myös viiniä. Kyllä, olihan sitä…sellainen pieni lasikannullinen (samanlainen, jossa meillä kotona on tarjolla kahvimaito) valkoviiniä ja siitä riitti lasillinen meille kummallekin. Tai lasillinen oli väärä ilmaisu… muovimukillinen! Vaikka olimme oikeassa ravintolassa, oli meidän veneryhmälle tarjolla muovimukit… sellaiset pienet ja ohuet, jotka lentäisivät heti ensimmäisessä tuulenpuuskassa. Onneksi miljöö oli todella viihtyisä, ympäristö kaunis ja ruoka hyvää.

Paluumatka laivan kannella sujui leppoisasti ja saatiin aurinkoa yllin kyllin.

Meriretken lähtötunnelmia. Splitin kaupunkia oli kiva katsoa mereltä päin.

Tässä saavumme ensimmäiseen meriretken kohteeseen.

Blue Lagoonilla oli ankkurissa muutama muukin paatti meidän lisäksi.

Viimeiseen kohteeseen maihin meno tapahtui viiden veneen kautta. Eli varsin mielenkiitoinen tapa. Ennen saapumista korostettiin, että saarelta on palattava ajoissa veneelle, koska vene ei voi odottaa, sen vuoksi, että se on rivissä muiden veneiden kanassa ja jokaisella on oma lähtöjärjestys ja lähtöaikataulu. Meidän jälkeen ”parkkiin” tuli vielä yksi vene, joka siis lähti ensimmäisenä, me toisena jne.

Viimeisenä olevalle veneelle kuljettiin kaikkien edellä olevien veneiden läpi.

Trogir

Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä tutustuimme pieneen Trogirin kaupunkiin. Trogir sijaitsee vain 28 km päässä Splitistä, joten matkaan ei juuri aikaa kulunut. Matkaohjelmassa oli aluksi löytää ranta, ja löysimmekin oikein kivan rannan noin 6 km päässä Trogirin keskustasta. Samalla alueella oli iso Camping-alue, joten rannalta löytyi hyvin myös palveluita, mutta tilaa oli huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Makarskan alueella.

Kävimme myös Trogirin kaupungissa, joka sijaitsee itse asiassa saaressa. Kaupungin kapeat mukulakiviset kujat huokuivat historiaa ja muistuttivat yllättävän paljon Splitin vanhan kaupungin kujia. Yhtenä nähtävyytenä tässä Unescon maailmanperintökohde -kaupungissa on vanha komea Kamerlengon linnoitus.

Trogirin vanhaa kaupunkia.

Trogirin vanhaan kaupunkiin pääse helposti siltaa pitkin. Sillan vieressä oli isot parkkipaikat, johon sai hyvin jätettyä auton parkkiin.

Kamerlengon linnoitus

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply