Pahamaineinen malaria

Malaria on yksi pahamaineisimmista matkailijoita uhkaavista sairauksista. Vaikka malaria hävitettiin Euroopasta jo 70-luvun puolivälissä, sitä kulkeutuu Eurooppaan edelleenkin matkailijoiden ja maahanmuuttajien mukana.

Vaikka Maailman terveysjärjestö on vuosikymmeniä ponnistellut taudin hävittämiseksi, se alkaa nyt päinvastoin levitä uudelleen alueille, joilta se on jo kerran saatu hävitetyksi. Ilmastonmuutos ja ihmisten halu matkustaa yhä eksoottisimpiin kohteisiin lisäävät malarian riskiä.

Suomessa tartunta todetaan vuosittain 20–30 henkilöllä ja valtaosa tartunnoista on saatu Afrikasta. Malariaa esiintyy myös Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Taudin aiheuttaa alkueläin, joka tarttuu malariaa kantavasta ihmisestä toiseen hyttysen piston välityksellä. Taudin aiheuttavia lajeja on neljä, joista kaksi saattavat piillä ihmisen maksasoluissa useita kuukausia ja jopa vuosia.

Malaria on erityisen vaarallinen tauti raskaana oleville ja lapsille. Infektion oireiden vakavuus riippuu malariaparasiitin lajista: vaarallisimmillaan malaria voi johtaa hengenvaaran, varsinkin jos diagnoosi ja hoidon aloittaminen viivästyvät.

Malarian oireet

Malarian tyypillisimpiä oireita ovat toistuvat, vilunväreillä alkavat kuumekohtaukset ja runsas hikoilu kuumeen laskiessa. Varsinkin taudin alkuvaiheessa kuume voi olla myös jatkuvaa.

Kuumeeseen voi liittyä vatsaoireita sekä hengitystie- ja keskushermosto-oireita, kuten sekavuutta ja tajunnan tason heikkenemistä. Jokaisella kuumeilevalla potilaalla, joka on ollut malaria-alueella, täytyy lähtökohtaisesti epäillä malariatartuntaa.

Malaria voidaan periaatteessa todeta missä tahansa päivystyspisteessä, jossa on laboratorio. Vastaus saadaan muutamassa tunnissa.

Malarian estolääkitys pienentää merkitsevästi malarian vaaraa, mutta mikään malarian estolääkitys ei anna täydellistä suojaa.

Estolääkityksen tavoitteena on estää henkeä uhkaavat komplikaatiot. Estolääkitys ei eliminoi malarian kaikkia muotoja.

Malarian estolääkitys

Ennen matkaa kannattaa ottaa selvää malarian esiintyvyydestä matkustuskohteessa, erilaisista tartuntavaaroista kaupungeissa ja maaseudulla, sekä malarialoisen lääkeherkkyystilanne.

Omalta kohdaltaan kannatta ennen estolääkityksen aloittamista pohtia lääkärin kanssa myös malaria-alueella oleskelun pituutta, malariahyttysille altistumisen riskiä esimerkiksi retkikohteissa ja yöpymispaikoissa, sekä matkailijan omaa tilannetta, kuten ikää, mahdollista raskautta ja kroonisia sairauksia.

Malarian estolääkitystä otetaan säännöllisesti ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen. Muutoin se menettää tehonsa.

Vaikka matkan aikana kuulisi minkälaisia huhuja tahansa, ei estolääkkeen annostuksia kannata muuttaa lääkärin määräyksiä suuremmaksi. Lääkeannosten suurentaminen yli suositusten ei lisää suojaa.

Matkailijan paras tapa pienentää tartuntariskiä on hyttysen pistojen estäminen ja hyttysten välttämien.

Matkalle kannattaa hankkia katosta laskettavia ja reilusti vuoteen yli levitettäviä hyttysverkkoja. Hyvän suojan antaa permetriinillä käsitelty hyttysverkko, joita myydään vain ulkomailla.

Matkan aikana kannattaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ja hyttyskarkotteita, sekä sulkea tiiviisti yöpaikan ovet ja ikkunat.