Browsing Tag

Interrail

Interrail Vinkki

Länsi-Euroopan interrail

sunnuntai, toukokuu 7, 2017

Tein elämäni ensimmäisen interrailin heinäkuussa 2015. Reilaus oli haaveena yli viiden vuoden ajan, ja olin niin onnellinen kun sain sen toteutettua. Kiersimme pitkin Länsi-Eurooppaa reilun kolmen viikon ajan. Valtavan määrän ensikertalaisen mokia sisältäneestä reilistä jäi kuitenkin paljon myös hyvää tietoa, jonka haluan laittaa jakoon. 

Alkujärjestelyt

Löimme lukkoon päätöksen reilille lähdöstä huhtikuussa ja ostimme menolennot saman tien. Aloituspisteen valinta perustui ihan suoraan siihen, minne sai halvimmat lentoliput. Päädyimme ostamaan Norwegianin halpalennot Pariisiin. Emme ostaneet meno-paluu -lippuja, vaan paluupäivä ja kulkuväline selvisi vasta matkan varrella. Reililiput sai näppärästi ostettua VR:ltä ja vielä suht huokeaan hintaan näin alle 27-vuotiaana. Valitsimme Global pass -lipun, jolla sai matkustaa vapaasti 22 päivän ajan.

Ennen reiliä hankimme kaikki puuttuvat varusteet, joista tärkeimpänä mainittakoon silkkimakuupussi, rahavyö ja varavirtalähde kännyköille. Rinkkaa en raaskinut ostaa vaan lainasin kaverilta. Jälkeenpäin mietittynä olisi kannattanut ehkä ostaa samantien oma rinkka, sillä tarvetta on tullut nyt jälkikäteenkin.

Latasimme Rail planner -sovelluksen, jonka avulla pystyi kätevästi suunnittelemaan reitin etukäteen ja katsomaan junien aikatauluja myös ilman nettiä. Latasimme myös kaupunkien offline-karttoja valmiiksi kännykkään, joka osoittautui todella hyödylliseksi netin ollessa saavuttamattomissa.

Reitti

Olimme etukäteen tehneet listan haluamistamme kohteista, mutta yllätys yllätys, sekin muuttui jonkin verran reilin edetessä. Päätimme, että haluamme pysyä Länsi-Euroopassa ja must-see -kohteiksi valikoituivat Barcelona, Rooma ja Amsterdam. Ahmimme ensikertalaisiksi kohteita ehkä pikkuisen liikaa, ja etenkin reilin loppua kohden meidät alkoi valtaamaan reissu-uupumus. Moneen paikkaan olisi halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta erityisesti reilin loppupuolella jouduimme tyytymään yhden vuorokauden visiittiin ja jatkamaan matkaa kohti pohjoista.

Lopulliseksi reitiksi muodostui Pariisi (2vrk) – Biarritz (2 vrk) – Barcelona (3vrk) – Nizza (1vrk) – Milano (1 vrk) – Rooma (2 vrk) – Firenze (2vrk) – Venetsia (1 vrk) – Interlaken (1vrk) – Freiburg (1vrk) – Amsterdam (2vrk) – Hampuri (1vrk) – Kööpenhamina (2vrk). Kööpenhaminasta menimme junalla suoraan Tukholman Arlandalle ja sieltä lentäen kotiin, koska se oli yllättäen kaikista halvin ratkaisu.

Kohdelistamme oli monipuolinen, mutta seuraavalla kerralla ottaisin mukaan pienempiä kaupunkeja enemmän. Reilaus tarjoaa otollisen tilaisuuden pienempiin paikkoihin tutustumiseen kustannustehokkaasti. Pariisiin, Barcelonaan, Nizzaan ja Roomaan pääsee helposti viikonloppureissulle suorin lennoin ympäri vuoden. Pitkin Eurooppaa junaillessa voi tutustua paikkoihin, joihin ei välttämättä muuten tulisi lähdettyä huonojen kulkuyhteyksien vuoksi. Lisäksi suurkaupungeissa hintataso on luonnollisesti korkeammalla ja turisteja on enemmän.

Majoitus

Vähän erilaisempi majoituskokemus Sveitsin Interlakenissa – yö riippumatossa.

Majoituimme todella vaihtelevasti välillä kolmen tähden hotelleissa ja välillä kymmenen hengen dormeissa. Teimme heti alussa tietoisen päätöksen, että emme varaisi majoituksia Suomesta käsin etukäteen, sillä reittisuunnitelmamme oli väljä. Aina junaliput seuraavaan kohteeseen saatuamme siirryimme varaamaan majoituksia. Hostelworld.com ja Booking.com olivat eniten käytössä hyvin toimivien mobiilisivustojensa vuoksi.

Pyrimme aina varauksia tehdessämme vertailemaan hintoja, tarkastamaan sijainnin ja lukemaan arvosteluja, mutta pari kertaa huonojen nettiyhteyksien vuoksi kävi niin, että hintoja ei ehtinyt vertailemaan, vaan buukattiin vain ensimmäinen eteen tullut halpa majoitus. Sesonki luonnollisesti vaikutti myös majoitustarjontaan. Esimerkiksi Biarritzissa jouduimme varaamaan kolmen tähden hotellin kolmen kilometrin päästä keskustasta, koska ei vaan ollut muita vaihtoehtoja.

Tein reilin ystäväni Niken kanssa, joten hostelleissa yövyimme sekadormeissa. Usein naiset menevät omiin dormeihinsa sekadormien sijaan. Ensimmäisissä kolmessa hostellissa olinkin aina huoneen ainut nainen. Pariisissa se vähän hirvitti, mutta totuin nopeasti. Mieleenpainuvin kokemus oli ehdottomasti Sveitsin Alpeilla Interlakenissa sijaitseva hostelli Balmers Herberge, jossa punkkasimme riippumatossa viiden euron hintaan. Nauratti, että miten Sveitsistä saattoikaan löytyä koko reilin halvin majoitus. Olisimme halunneet jäädä toiseksi yöksi, mutta hostellissa ei ollut tilaa. Surkein majoitus löytyi puolestaan Milanosta. Vielä yöaikaan +37 astetta, ei ilmastointia ja huoneena likainen läävä. Pääsääntöisesti majoitusten kanssa kaikki meni kuitenkin oikein hyvin ja vältyttiin surkeilta kokemuksilta.

Yllättävät käänteet

Meidän reilimme ajoittui pahimpaan ruuhka-aikaan heinäkuulle, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Junat olivat usein täynnä ja majoitusten hinnat huomattavasti korkeammalla kuin off-seasonina. Tämä iski vasten kasvoja heti ensimmäistä junamatkaa varatessa. Pariisista meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa Barcelonaan, mutta emme osanneet odottaa, että kaikki Barcelonan junat olisivat täynnä. Muistan sen tuskan Pariisin rautatieasemalla kuin eilisen päivän. Ei lippuja mihinkään etukäteen katsomistamme junista. Päädyimme kysymään, että mistä löytyy vapaita paikkoja ja lopulta varasimme liput Biarritzin junaan. Onneksi Biarritz osoittautui täydelliseksi matkakohteeksi, ja vietimme siellä koko viikonlopun. Biarritzista löytyi myös lippuja Barcelonaan huomattavasti helpommin. Tämän olisi voinut välttää tekemällä paikkavaraukset etukäteen kaikille matkoille, mutta me halusimme pitää reitin avoimena.

Vaikka teimme kattavan taustatyön, junien paikkavarausten hinnat tulivat yllätyksenä ja veivät ison osan budjetista. Etenkin Etelä-Euroopassa maksu tuli maksaa lähes jokaisesta junamatkasta. Kerran onnistuimme varaamaan vahingossa lasten liput, ja emme meinanneet päästä junaan ollenkaan. Ärtynyt espanjalainen lipuntarkastaja vei meidän molempien reilipassit tarkistukseen ja käski mennä istumaan junaan. Juna lähti ja miestä lippujemme kanssa ei näkynyt missään. Piina päättyi noin vartin matkan taittamisen jälkeen konduktöörin kävellessä luoksemme suurien pahoittelujen kera. Olimme maksaneet 30 euroa extraa, jota emme koskaan saaneet takaisin.

Säiden puolestakin saimme yllättäviä käänteitä matkallemme. Osuimme Italiaan kesän kuumimpaan aikaan. Hiki virtasi ja nähtävyyksien katselusta ei tullut oikein mitään kun Roomassa oli +44 astetta. Amsterdamissa puolestaan oli ihan järjetön myrsky ja keskustaa evakuoituna kaatuvien rakennusten varalta. Julkiset kulkivat niin huonosti, että iso osa nähtävyyksistä jäi katsomatta ja yöelämään tutustumatta. Näistä molemmista uutisoitiin suomalaisessakin mediassa, eli mistään pienistä sääilmiöistä ei ollut kysymys.

Reiliä ei voi suunnitella täysin, sillä aina tulee odottamattomia käänteitä. Parasta onkin mennä rennolla asenteella turhia paineita nähtävyyksistä ottamatta. Minulle reilin paras anti oli ehdottomasti reissun tuoma vapauden tunne. Hyvin harvoin sitä tulee lähdettyä matkalle tietämättä milloin ja miten saapuu takaisin ja mitä tulee matkan varrella näkemään.

Reili numeroina

Interrail

Reilivideo ja pohdintaa videon merkityksestä matkakertomuksessa

sunnuntai, huhtikuu 23, 2017

Huomasin tuossa muutama viikko sitten, että VR:llä oli reililiput -15 % alennuksessa. Sormet rupesi syyhyämään kun aloin miettimään mahdollista Balkanin reiliä. Missä kävisin, mitä pakkaisin ja milloin lähtisin. Jossain vaiheessa suunnitelmaa lyhyt kesäloma ja budjetti tulivat kuitenkin vastaan. Niin ihanaa kuin se olisikin, ei interrail taida tänä vuonna olla mahdollinen. Reilikuumeeseen katselin kuvia ja toistin useaan otteeseen viime reilin fiilistelyvideota. Tähän vuoden 2015 Eurotripiin on aina ihana palata kun iskee reissukuume. Itse en ota kunniaa videon tekemisestä, vaan se menee täysin reissukaverilleni Nikelle.

Tämän reilin yksityiskohdat ovat tiukasti mielessäni edelleen, ja epäilen, että suurin syy siihen on reissun kattava dokumentointi. Nikeltä löytyy lähes 10 tuntia materiaalia meidän kolmen viikon matkalta. 64 gigaa tavaraa, joka pitää ensin käydä läpi, jakaa kategorioihin, valita parhaat palat ja sitten editoida yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Video kestää vain 2 minuuttia ja siihen on valikoitu parhaat palat. Videon tekemiseen meni itse maestron mukaan yli 100 tuntia, eli mistään ihan pienestä projektista ei ollut kysymys.

Olen useaan otteeseen suunnitellut matkavideoiden tekoa, ja parilta reissulta videomateriaalia löytyykin suht paljon. Materiaalin editointi se vaan kuitenkin tuntuu aivan liian raskaalta työltä tälle kimulille. Etenkin alussa, kun minkäänlaista rutiinia hommaan ei ole. Matkojen dokumentointi videon muodossa on kuitenkin erinomainen tapa pitää muistot elävinä ja matkakertomus kiintoisana. Tykkään itse katsoa myös vlogeja matkoilta, mutta erityisiä suosikkeja on huolella editoidut videot, jotka onnistuvat inspiroimaan katsojaa. Toivottavasti tämä aikaansaannos inspiroi teitä! <3

Onko teillä tapana tehdä matkavideoita? Maksaako vaivan?