Aasia Kambodza Siem Reap

48 tuntia Siem Reapissa + video

torstai, helmikuu 22, 2018

Siem Reap on Kambodzan neljänneksi suurin kaupunki, jonka maailmankuulu Angkorin temppelialue vetää paikalle yli miljoona turistia vuosittain. Se on kuin kiiltokuva Kambodzasta, joka kuitenkin haalistuu heti kaupungin keskustasta poistuttaessa. Me olimme Siem Reapissa vain kaksi päivää ja valitsimme sen kohteeksemme puhtaasti Angkorin temppelialueen vuoksi. Mikäli mietityttää, kannattaako Siem Reapiin lähteä pariksi päiväksi, tässä tulee vastaus. KYLLÄ!

Ensimmäinen päivä omistettu temppelikierrokselle: Bayon, Ta Phrohm ja Angkor Wat

Angkorin temppelialueen lipuista on mahdollista valita neljän lipun välillä. Koska kahden päivän lippua ei ollut mahdollista ostaa, päätimme selvitä yhden päivän lipulla (37 $) ja sykkiä menemään koko temppelikierroksen yhdessä päivässä. Tässä olisi voinut valita, käykö kolmella vai viidellä temppelillä. Meidän rundimme keskittyi Bayoniin, Ta Phrohmiin ja Angkor Watiin.

Temppelialue on valtava ja kolmenkin kiertämiseen on hyvä varata ihan vähintään viisi tuntia. Temppelipäivälle en lähtisi tekemään muita suunnitelmia. Ravitseva aamiainen napaan ja menoksi!Varasimme tuktuk-kuskin etukäteen kuskaamaan meitä temppeliltä toiselle. Hän ei kiertänyt kanssamme ja tietämys (sekä kielitaito) rajoittui lähinnä kunkin temppelin nimeen. Se ei meitä haitannut, sillä olimme kaivaneet netistä tiedot kännykkäämme ja uuteen temppeliin saapuessamme luimme perustiedot screenshoteista. Mietimme hetken, pitäisikö palkata englanninkielinen opas, mutta 40 dollarin hinta ei tuntunut sen arvoiselta.

Alussa jokainen raunio herätti tuntemuksia, mutta yllättävän nopeasti toisiaan muistuttaviin maisemiin kuitenkin turtui. Suurin wow-elämys oli odotustenkin mukaisesti itse Angkor Wat. Se on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin muut temppelit. Maailman suurin uskonnollinen rakennus oli juuri sellainen kun olin odottanut. Angkorin alueen suurimpana ja parhaiten säilyneenä temppelinä se on ainoa, joka on pysynyt merkittävänä uskonnollisena keskuksena perustamisestaan lähtien. Temppelistä on tullut Kambodzan symboli, joka löytyy maan lipustakin. Kamerani rulla täyttyi kuvista temppeleistä, mutta kovin hyviä otoksia oli siinä ihmispaljoudessa liki mahdoton saada.   

Helppo ote kaupungista muutamassa tunnissa – toinen päivä Siem Reapin keskustassa palloillen

Matkustaessa yksi parhaista asioista on aamut ja se, kuinka kaupunki herää uuteen päivään. Siem Reapissa turistit valtaavat nopeasti kadut, mutta nähtävissä on myös koululaisia ja kauppiaita matkalla omiin toimiinsa. Kaupungissa on sen kokoon nähden paljon kauppoja ja toreja, joilla voi käydä tekemässä ostoksia. Keskustassa on myös vieri vieressä erilaisia kauneushoitoloita. Mikä olisikaan ihanampaa Angkorilla käveltyjen kilometrien jälkeen kuin jalkahieronta? Khmer Wellness Spa Rambutan-kadulla tarjosi todella onnistuneen kokemuksen. Manikyyri, pedikyyri ja jalkahieronta kustansivat yhteensä 15 euroa.

Siem Reapin keskusta oli huomattavasti pienempi kuin mitä etukäteen oletin. Ravintoloita kuitenkin löytyy paljon. Mieleenpainuvin ateria nautittiin Spoons-nimisessä ravintolassa, joka on EGBK:n pyörittämä paikka, joka tukee köyhiä nuoria, joilla ei olisi mahdollisuutta kouluttautua muuten. Kokki- ja tarjoilijaopiskelijat olivat supersympaattisia ja palvelu henkilökohtaista. Miljöö oli aivan ihana ja ruoka maukasta. Harmi ettei tästä paikasta tullut otettua yhtä ainutta kuvaa!

Siem Reap on vilkkaimmillaan auringon laskettua. Kulttuuriähkyn saaneet turistit rientävät illan bailuihin Pub Streetille tai tyytyvät rentoon istuskeluun kuten me. Night Marketin avautuessa joen ympäristö täyttyy niin kauppiaista, paikallisista kuin turisteista. Ruokaa on sillan toisella puolella ja tavaroita toisella. Luin jostain, että Siem Reapin erikoisuus on friteerattu tarantella. Sitä etsimme, mutta emme löytäneet mistään. Kysyimme paikalliselta, mistä näitä kuuluisia friteerattuja ötököitä voisi löytyä ja hän vastasi vain, että älkää syökö niitä, saatte myrkytyksen.Mielestäni rapiat 48 tuntia Siem Reapissa oli riittävä aika kaupunkiin tutustumiseen, sillä varsinaista nähtävää temppelialueen lisäksi on varsin vähän. Jos historia kiinnostaa enemmän, kannattaa ehdottomasti varata temppelikierrokselle useampi päivä. Lisäksi kivoja päiväretkiä olisi voinut tehdä Siem Reapista käsin, mutta ajan ollessa rajallinen meidän reissumme jatkui Siem Reapista suoraan Bangkokiin.

Löytyykö sieltä ruudun takaa Siem Reapin kävijöitä? Oletteko kenties maistaneet sitä kuuluisaa tarantellaa?

**************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Lentäminen Lentoyhtiökokemus

Aeroflot ja kahdeksan pinttynyttä stereotypiaa

sunnuntai, helmikuu 18, 2018

Todella harvoin sitä kuulee yhtä paljon mielipiteitä lentoyhtiöstä, kun kertoessaan, että lentää Aeroflotilla. 150 euroa halvemmat lennot ja hyvät lentoajat voittivat ennakkoluulomme kun varasimme Aeroflotin lennot Helsingistä Bangkokiin. Olimme lukeneet Aeroflotista paljon kauhutarinoita ja liki aina kertoessamme minkä lentoyhtiön siivin tulemme lentämään Aasiaan, tuli vastapuolelta kommentti jos toinenkin. Tästä inspiroituneena  murran nyt kaikki Aeroflotiin liitetyt stereotypiat yksi kerrallaan. Tämä ei ole Aeroflotin mainos, vaan aito suositus erityisesti budjettimatkaajalle kokeilla venäläisyhtiötä kehnosta maineesta huolimatta.

”Aeroflotin koneet ovat vanhoja ja rähjäisiä. Johtojen voi nähdä sojottavan siellä täällä ja matkustamo on kaikin puolin aikansa elänyt”

Ei. Tämä stereotypia murtui heti ensimmäisellä lennolla kun lensimme Tapaninpäivänä Helsingistä Moskovaan uudella Airbus A320:lla. Jalkatilaa oli miellyttävän paljon ja istuin oli mukava. Matkustamo oli freesi ja kaikin puolin siisti.  Matkat Moskovasta Bangkokiin ja Bangkokista Moskovaan taitettiin upouudella Boeing 777-300ER -koneella. Avara on ensimmäinen adjektiivi, joka tuli koneesta mieleen. Tuntui että jalkatilaa oli huomattavasti enemmän kuin yleensä ja sisustus oli tunkkaisen ja aikansa eläneen sijaan moderni. Myös vessat olivat poikkeuksellisen siistit!

”Aeroflotin koneet ei pysy ilmassa, se on vaarallisin lentoyhtiö”

Ei. Jos googlaa ”Aeroflot kokemuksia” törmää taatusti tarinoihin Aeroflotin menneisyydestä ja useista lentoturmista. Monet kuolonuhreja vaatineet turmat varjostavat Aeroflotin mainetta tiukasti edelleen. Fakta kuitenkin on, että Aeroflotin turvallisuus on parantunut Neuvostoliiton hajottua huimasti, ja yhtiö sijoittui esimerkiksi Skytraxin vuoden 2017 top-100 listauksessa sijalle 30. Taakse jäivät muun muassa British Airways, SAS ja American Airlines.

”Moskovassa ei kannata vaihtaa konetta, Sheremetyevon kenttä on hirveä! Kukaan ei puhu englantia, on kallista, vessat ovat täynnä verta ja p*skaa”

Kyllä ja ei. Noh. Ei Sheremetyevon lentokenttä tietenkään mitään länkkäritasoa ollut, mutta ei lähelläkään kehnointa lentokenttää jolla olen ollut. Kaikki fasiliteetit löytyi: paljon ruokapaikkoja, siistit vessat ja tarpeeksi penkkejä. Olin etukäteen lukenut myös huonosta ilmanvaihdosta, mutta itse en huomannut siinä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Taxfree-kauppoja oli muuhun palvelutarjontaan nähden liikaa, mutta se ei meitä haitannut.

Toki kentällä venäläinen palvelukulttuuri pääsi yllättämään. Kukaan ei hymyillyt ja suurin osa lauseista koostui sanasta njet. Myös turvatoimet olivat huomattavasti keskivertoa tiukemmat. Esimerkiksi terminaalia vaihtaessa piti mennä läpivalaisun läpi ja tsekata matkatavarat uudestaan, vaikka oli juuri noussut koneesta.

”Aeroflotilla lentäessä maksat vain siirtymästä paikasta A paikkaan B. Turha odottaa hyvää palvelua saati viihdykettä.”

Ei. Heti Moskovassa koneeseen noustuamme istuimillamme odotti Finnairin Economy Comfortista tuttu goodie bag, johon kuului tossut, korvatulpat, silmälaput, hammasharja ja huulirasva. Tämä oli varsin positiivinen yllätys, joita harvoin kokee turistiluokassa. IFE, eli viihdejärjestelmä, oli erinomainen. Näin isoa valikoimaa leffoja, sarjoja ja musiikkia en ole nähnyt missään muualla. Ronny katsoi tulomatkalla kolme ja minä kaksi elokuvaa. Myös palvelu oli ystävällistä kaikilla lennoilla.

”Vain venäläiset lentävät Aeroflotilla”

Ei. Lennolla Helsingistä Moskovaan suurin osa matkustajista oli suomalaisia matkalla Aasian eri kohteisiin. Moskovasta jatkaessamme Bangkokiin, oli matkustajajoukossa laaja diversiteetti eri kansallisuuksia. Venäläisiä ehkä noin puolet. Paluumatkalla Moskovaan venäläisiä oli huomattavasti enemmän, ehkä noin kolme neljäsosaa. Mitähän väliä sillä ylipäätään on?

”Aeroflotin henkilökunta ei osaa englantia”

Ei. Lentoemäntien kielitaito ei ollut parhaimmasta päästä, mutta ihan hyvin ymmärsimme kaiken olennaisen. Kaikki kuulutettiin venäjäksi ja englanniksi. Ainoastaan Bangkok-Moskova lennolla purserin puheesta ei saanut kerta kaikkiaan mitään selvää, vaikka kuinka yritti keskittyä.

”Vodka virtaa ja kaikki on kännissä”

Ei. Yksi iso stereotypia, mikä varmasti vallitsee ainakin osalla teistä siellä ruudun toisella puolella, oli minullakin: matkustajat varmaan vetävät vodkaa siellä ihan jurriin asti. Ei. Aeroflotin pitkillä lennoilla ei turistiluokassa ole mahdollista ostaa alkoholia ollenkaan. Kaikki lennot menivät siten varsin rauhallisissa merkeissä.

”Tarjoilut koostuvat vain venäläisen keittiön antimista”

Aeroflotin ruuat yllättivät minut todella positiivisesti! Heti ensimmäisellä vain puolentoista tunnin lennolla Helsingistä Moskovaan meille tarjottiin ilmaiseksi kuumaa juotavaa ja snackbox, jossa oli keksi, omena ja leipä. Myös pitkillä lennoilla ruoka oli keskivertoa huomattavasti parempaa. Valinnanvaraa löytyi paljon ja oli todellista luksusta turstiluokassa saada käteen menu, josta pystyi etukäteen päättämään, mitä syödä. Myös ravintoarvot oli esitetty läpyskässä!

Kasvisruokaa ei ollut menussa. Olin tilannut etukäteen vegeruuan, jonka lisäkustannus oli 5 euroa. Kasvisruoka on automaattisesti vegaanista. Tämä ei-vegaani kyllä kadehti hieman naapurin kala-annosta ja tarjottimella makaavaa tuorejuustopakettia. Ainut mainitsemisen arvoinen floppi Aeroflotin ruokatarjoilussa oli vegeaamiainen. Muiden maiskutellessa blinejä, minä yritin väkisin tunkea suuhuni pippurilla maustettua perunamuusia.

Puolessavälissä kaukolentoja saimme jäätelöä. Plussaa siitäkin. Lisäksi koneen takaosassa oli snacksejä tarjolla, joita sai vapaasti hakea nälän yllättäessä.

Yllättävää oli, että kun oli tottunut Aeroflotin erinomaiseen palveluun, Finnairin lento Moskovasta Helsinkiin tuntui poikkeuksellisen kehnolta. Se oli Norran operoima ja lennettiin Embraerilla. Odotin saavani samanlaisen snackboxin kuin Aeroflotin lennolla Helsingistä Moskovaan, mutta yllätyksekseni ainut asia mitä tarjottiin ilmaiseksi oli vesi ja mustikkamehu.

Minkälaisia kokemuksia teillä on Aeroflotista?

**************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Bangkok Hotelliarvostelu Thaimaa

Se kerta kun törsättiin – One night in Lebua at State Tower

keskiviikko, tammikuu 31, 2018

Kaikki lähti siitä, kun luin artikkelin halvoista kaupungeista majoittua viiden tähden hotellissa. Sitten Mirka kirjoitti Bangkokin kattoterasseista ja vinkkasi, että Lebua at State Towerista saa huoneita yllättävän halvalla. Menin tarkastamaan hinnat enkä voinut uskoa silmiäni. 119 euroa sviitistä. Olisihan meille tavallinenkin huone kelvannut, mutta niitä ei näyttänyt olevan myynnissä. Silloin vielä mietin, että tavalliset huoneet on varmaan loppuneet. Esittelin upean ideani Ronnylle kolmella perustelulla: tämä olisi meidän reissumme viimeinen hotelliyö, ei mistään saa näin halvalla sviittiä ja no, yolo. Emmimme pari päivää ja lopulta varausta tehdessämme huomasimme, että hinta oli noussut 133 euroon. Pakkohan tämä majoitus oli buukata ennen kuin hinta nousee pilviin!

Saapuminen Bangkokiin oli luksuksesta kaukana. Lähdimme Siem Reapista iltalennolla, joka oli reilun tunnin myöhässä. Tulimme Suwarnabhumille yhden pintaan ja jonotimme taksia liki tunnin. Olimme buukanneet ensimmäiselle yölle Lebuan lähellä sijaitsevan La Résidence Bangkok -hotellin, jota taksikuski ei meinannut millään löytää. Puoli kolmelta vihdoin nukkumaan ja herätys soimaan ajoissa – emmehän halunneet menettää yhtään hetkeä seuraavassa majoituksessamme.

Sviitti kuin 90-luvun amerikkalaiskoti

Sen sijaan saapuminen Lebua at State Toweriin meni juuri niinkuin olin etukäteen ajatellut. Aula oli upea ja samantien meitä tuli paapomaan ties kuinka monta hotellin työntekijää. En ollut etukäteen selvittänyt kovin tarkkoja speksejä hotellista, mutta pian selvisi, että kaikki hotellin huoneet olivat sviittejä. Omamme sijaitsi kerroksessa 24. Pettymykset alkoivat kun avasin sviittimme oven. Kolkko eteisaula, kulahtanut parketti ja yksi orkidea lipaston päällä. Kun matkaa jatkoi käytävää pitkin, oli edessä keittiö, parveke ja olohuone. Parveke, ilman yhtä ainutta kalustetta. Keittiö suoraan 90-luvun jenkkielokuvasta. Missä oli se upea sviitti, jonka olin kuvissa nähnyt?  Tiesimme, että meidän halpa sviittimme oli hotellin alinta kastia. Todellista luksusta olisi ollut Tower Club sviitti, jonka hintaan kuuluu myös lounge. En silti odottanut ihan näin kulahtanutta huonetta. Siellä me hekotimme, 64-neliöisessä sviitissämme, joka näytti amerikkalaiskodilta ilman yhtä ainutta wow-elementtiä. Mielessäni solvasin itseäni surkeasta ideasta ja rahojen tuhlaamisesta. Mitä kaikkea muuta tälläkin summalla olisi saanut?

Pieni ja tavallinen allasalue

Bangkokin siluettia omalta parvekkeeltamme tarpeeksi kauan ihailtuamme vedimme uimakamppeet niskaan ja lähdimme allasalueelle. Täysin varjossa oleva allasalue jatkoi hotellin vanhentunutta linjaa. Se oli hotellin kokoon nähden pieni ja tavallinen. Missä oli infinity pool? Entä hierovat suihkut? Ehkä niissä modernimmissa Bangkokin hotelleissa.

Ravintola Sirocco ja tarina siitä, kuinka naamakerroin ei riitä

I’m sorry Miss, the restaurant is full.

State Towerissa sijaitsee maailman parhaaksi kattoterassiksi useaan otteeseen valittu Sky Bar sekä tunnustuksia saanut Sirocco-ravintola. Olin etukäteen kaavaillut, että koska ruokamme olivat kolmen viikon ajan kustantaneet keskimäärin 2-4 euroa, olisi nyt aika vähän fancymman illallisen. Laitoimme ykköset niskaan ja marsimme hissille. Aulassa oli useampi työntekijä ohjaamassa hotellin asukkeja ja vieraita oikeisiin hisseihin. Tiedustellessamme, onko Sirocossa tilaa, nainen meni vaikeaksi ja alkoi esitellä meille toista, 52-kerroksessa sijaitsevaa ravintolaa. Katsoimme menun, mutta ruoka ei sytyttänyt ollenkaan. Kysyessäni uudelleen Siroccon tilanteesta, hän kysyi huoneen numeromme ja kertoi ravintolan olevan täynnä. Harmittelimme ja sanoimme lähtevämme metsästämään hyvää ravintolaa muualta. Sitten kääntyi ääni kellossa ja työntekijä lupasi selvittää, josko sittenkin mahtuisimme Siroccoon. Kului muutama minuutti ja saimme tiedon, että pääsisimme ylös sittenkin.

Tyrmistykseksemme huomasimme, että ravintolan paikoista juuri ja juuri puolet oli täytetty. Tyhjiä pöytiä oli vaikka muille jakaa. Törkeää ja älyttömän vanhanaikaista olettaa, että nuorella pariskunnalla ei olisi rahaa syödä juhlavammin. Satuimme kuulemaan, kun sama touhu jatkui toisen nuoren kundin yrittäessä varata pöytää Siroccoon seuraavalle illalle. Tämä meni lankaan ja varasi pöydän siitä 52-kerroksen Breeze-ravintolasta Siroccon sijaan. 
En lähde kieltämään, olihan Siroccossa upeat puitteet. En ole koskaan syönyt niin hienoissa maisemissa. Palvelu oli kohdallaan ja tarjoilijoita vilisi ympärillämme jatkuvasti. Livebändi soitti ylätasanteella ja loi romanttista tunnelmaa. Ruoka oli hyvää, muttei tajunnanräjäyttävää. Mitään erikoisia makuyhdistelmiä tai wau-efektiä ei ainakaan meidän annoksissamme ollut. Täällä maksat puitteista. Alkupalat maksoivat muistaakseni 30-40 euroa, pääruuat 50-70 euroa ja lasi (halvinta) viiniä reilu 20 euroa.

En menisi uudelleen

Käytän hotelleihin yleensä vain pienen osuuden matkabudjetista. Majoitus ei ole listalla ensimmäisenä varsinkaan eksoottisissa kohteissa, joissa tärkeämpää on tutustua kohteeseen ja käydä majoituksessa lähinnä nukkumassa. Tarkastin, että kolmen viikon reissumme keskiyön hinta vielä tämän Lebuan korotuksen jälkeenkin oli vain 33 euroa. Tämänkaltaisten, epäonnistuneiden hotellikokemusten jälkeen pienten boutique-hotellien ja halvempien majatalojen suosio vain nousi silmissäni. Palvelu on henkilökohtaisempaa ja jokainen asiakas on samanarvoinen.

Ei tule varmaan yllätyksenä, että minun kokemukseni Lebua at State Towerissa oli pettymys. Päällisin puolin kaikki on kunnossa ja vaikutelma etenkin aulassa ja kattobaarissa on upea. Vieraiden silmien kantamattomissa kuitenkin repsottaa ja pahasti. Hotelli on varmasti ollut loistossaan joskus, mutta kaipaisi nyt kipeästi päivitystä ja materiaalien uusimista. Sviitti oli kulahtanut ja jäänyt sisustukseltaan kauas 90-luvulle.

Ei kokemus täysi fiasko kuitenkaan ollut. Aamiainen oli todella hyvä, ehkä jopa yksi parhaista mitä olen syönyt. Monipuolinen hedelmävalikoima, valmiiksi tehdyt smoothiet, puuro- ja jugurtti-annokset sekä egg-station osaavine kokkeineen olivat mieleeni. Myös hotellin keskeinen sijainti ja mainio palvelu saavat minulta pisteitä. Haluamani ripauksen luksusta sain ruokaillessame Siroccossa. Toki olisimme voineet tehdä pöytävarauksen erikseen ja tutustua vain maailmankuuluun ravintolaan vierailijan näkökulmasta. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö olisi ollut ihanaa tassutella korkokengistä kipeytyneillä jaloilla suoraan omaan huoneeseen baarista ja kylvyn kautta nukkumaan.Löytyykö teiltä vastaavanlaisia kokemuksia? Onko joku kenties yöpynyt Lebua at State Towerissa?

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajankohtainen Ajatuksia Ravitsemus

Muuttuvat ruokatottumukset ja minun ruokafilosofiani

torstai, tammikuu 25, 2018

Eilen Valion Oddly Good -tuoteperheen lanseeraustilaisuudessa kuulimme mielenkiintoisen puheenvuoron Johanna Mäkelältä ruokatottumusten muuttumisesta. Puheenvuoro sai minut pohtimaan omaa ruokafilosofiaani. Olen aina ollut kiinnostunut ravinnosta ja innokas kokeilemaan erilaisia ruokavalioita. Olen ollut muun muassa täysin maidottomalla ruokavaliolla yhdeksän kuukautta, viljattomalla muutaman kuukauden, täydessä sokerilakossa tasaisin väliajoin, pitänyt useita detox-kuureja ja kokeillut FODMAPia. Enää en vanno minkään tietyn ruokavalion nimeen, mutta erilaisista ruokavaliosta puhuminen on todella lähellä sydäntäni ja voisin lätistä menemään tästä aiheesta useammankin postauksen verran.

Kestävyys edellä semikasvissyöjäksi

Alkaa olla jo peruskauraa, että ilmastonmuutoksen ja kasvavan väestön vuoksi ihmisten ruokailutottumusten on pakko muuttua. Maidon kulutuksen väheneminen, hyönteisravinto ja yleistyvä veganismi ovat kehityskulkuja, joita oli vaikea kuvitella osaksi omaa elämää vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt kasvisruokavalion noudattaminen on Suomessa suositumpaa kuin koskaan. Kasvavan kulutuksen myötä myös tuotanto kasvaa, tarjonta paranee ja hinnat laskevat.

Kasvisruokailua perustellaan eläinten kohtelun ja ekologisuuden lisäksi myös terveydellä. Kolme vuotta sitten pudotin maitotuotteet ruokavaliostani kokonaan vain ja ainoastaan positiivisten terveysvaikutusten toivossa. Tämä tutkimus herätti silloin paljon keskustelua maidon haitoista. Maito ei ole koskaan sopinut minulle. Tämän lisäksi ajatus siitä, että maito aiheuttaisi kehossani jatkuvaa tulehduskierrettä ja mahdollisesti lisäisi riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, sai minut testaamaan täysin maidotonta ruokavaliota. Ja ei käy kieltäminen, voin huomattavasti paremmin kuin maitotuotteita käyttäessäni! Myöhemmin olen kuitenkin ottanut juuston takaisin ruokavaliooni, enkä ravintoloissa syödessäni pyydä annoksia maidottomana.

Pari vuotta sitten tiputin ruokavaliostani pois punaisen lihan. Aina kun söin esimerkiksi pihvin, tuntui että parinsadan gramman möykky jäisi vatsalaukkuun ja olo oli raskas vielä pitkään ruokailun jälkeen. Cowspiracy -dokumentin mukainen ajatus hormoneja täyteen pumpatusta naudasta alkoi ällöttämään ja lihasta luopuminen oli helppoa. Punaisen lihan erottelu huonoksi ja hyväksi ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin monesti näissä propagandahtavissa dokumenteissa annetaan ymmärtää. Se, onko eläin tehotuotettu vai ei, vaikuttaa radikaalisti eläimen elinympäristöön, ruokavalion ja juomaveden laatuun sekä antibioottien käyttöön. Aika moni tutkimus puoltaa sitä, että laadukas luomuliha on yksi ravitsevimmista ruuista.Pikkuhiljaa Madridissa siirtyessäni pois eläinproteiineista (kalaa & äyriäisiä lukuunottamatta) aloin miettimään yhä enemmän myös eläimien hyvinvointia. Aiemmin olin sulkeutunut vaaleanpunaiseen kuplaani ja kieltäytynyt katsomasta kauheita videoita tehotuotannosta ja eläinten hirveistä olosuhteista.  Viimeistään nähdessäni What the Health -dokkarissa (informaatioarvoltaan samalla tavalla vääristynyt, vain yhden kannan kertova dokumentti kuin edeltäjänsä Cowspiracy, mutta suosittelen kuitenkin!) kuinka elävältä linnulta vedetään pää irti, tajusin, että myös eläinten oikeudenmukainen kohtelu on yksi painava syy kasvissyöntiin. Ekologisuuden, terveyden ja eläinten hyvinvoinnin nimissä riistan syönti on kuitenkin mielestäni enemmän kuin ok.

Uudet ruokavillitykset herättävät aina kiinnostukseni. Esimerkiksi Fazerin Sirkkaleipää oli pakko päästä maistamaan heti lanseerauspäivänä. On hienoa, että suomalaiset firmat ovat nähneet vaihtoehtoisen ruoan mahdollisuudet ja että uusia vegaaneillekin sopivia ruokia tulee koka ajan lisää. Vaikka liputan uusien kasviperäisten tuotteiden puolesta, aina välillä mietin, miten elimistömme reagoivat näihin uusiin aineisiin pitkällä aikavälillä. Useinhan sitä sanotaan, että älä laita suuhusi mitään, mitä et osaisi selittää viisikymmentä vuotta sitten eläneille (iso)isovanhemmillesi. Voivatko härkiksen ja nyhtökauran kaltaiset pitkälle prosessoidut tuotteet ja kaurasta tehty jugurtti vaikuttaa meihin negatiivisesti pitkässä juoksussa? Sitä taitaa olla mahdoton vielä sanoa.

Puhtaita raaka-aineita, superfoodeja ja tarpeeksi rasvoja

Vaikka käytän kasviproteiineina edellä mainittuja tuotteita, koitan muuten valita mahdollisimman puhtaita ja vähän prosessoituja raaka-aineita. Yksinkertaisten ruoka-annosten tekeminen, runsas hyvien rasvojen käyttö, vitamiinien saanti kotimaisista vihanneksista, marjoista ja hedelmistä sekä riittävä proteiinin saanti ovat ruokavalioni kulmakiviä. Sen lisäksi otan vitamiineja purkista ja käytän useita eri superfoodeja, joista tärkeimpänä mainittakoon MSM, Maca ja Chian siemenet.

Kuten kaikki terveellistä ruokavaliota seuraavat, myös minä välttelen lisättyä sokeria ja lisäaineita. Sen sijaan olen rasvan Puolestapuhuja isolla P:llä. Tuntuu, että monet eivät näe ongelmaa vähärasvaisissa tuotteissa, vaan itse rasvassa. Olen perehtynyt aiheeseen monen vuoden ajan ja uskallan nyt väittää että rasva on hyvästä. Vähärasvaisissa tuotteissa rasva on yleensä korvattu sokereilla. Ihmiskeho tarvitsee rasvaa toimiakseen oikein, sokeria sen sijaan ei ollenkaan. Moni tutkimus tukee tässä artikkelissa esitettyä  ideaa, että jos ihminen ei syö rasvaa, hän korvaa ne mitä luultavimmin prosessoiduilla hiilihydraateilla ja sokerilla, jotka ovat yhteydessä ylensyömiseen ja liikalihavuuteen. Ruokalusikallinen öljyä aamuisin, pehmeiden rasvojen nauttiminen säännöllisesti päivän aikana ja nälättäessä pähkinöiden popsiminen on pelkästään hyvästä. Myös maitotuotteissa ne rasvaisimmat tuotteet ovat elimistölle huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin pitkälle prosessoidut kevyttuotteet. Monet näkevät vielä tänäkin päivänä, että margariini peittoaisi voin terveellisyydessä. Tämä jakaa paljon mielipiteitä, mutta itse vannon voin nimeen.

Vaikka ruokavalio olisi muuten kunnossa, ei hyöty ole suuri jos ei pidä kiinni säännöllisyydestä. Yritän syödä viisi kertaa päivässä sisältäen perusateriat säännöllisin väliajoin (aamiainen, lounas, välipala, illallinen, iltapala). Itselläni nyt tammikuussa stressitasojen pikainen nousu aiheutti myös lipsumisen ateriaväleissä ja epäterveellisten snacksien napostelukierteen. Työpäivien venyessä illallinen saattaa jäädä kokonaan syömättä ja nälissään sitä sortuu napostelemaan kaikkea, mitä toimiston kaapeista milloinkin sattuu löytämään. Yleinen vireystaso ja vatsan hyvinvointi kärsivät tällaisesta samantien.

Ei mitään kiveen kirjoitettua

Yksi tärkeä, vasta viime aikoina oppimani kulmakivi ruokafilosofiassani on, että en ole ehdoton mistään enkä kiellä itseltäni mitään. Silloin tällöin on ihan ok syödä pizzaa ja herkutella leivoksilla. Viime syksynä pitämäni (luultavasti viimeiseksi jäänyt) sokerilakko todisti sen, että lakossa sitä himoitsee tavallisesti skippaamiaan herkkuja huomattavasti normaalia enemmän. Totaalikieltäytyminen voi toimia joillakin, mutta minulla pitkät herkkulakot johtavat lähinnä ahmimiseen ja ylilyönteihin lakon päätyttyä. Kun on vapaus valita, sitä yleensä valitsee elimistölleen parasta ruokaa.

Samasta syystä vegaaniksi ryhtyminen tuntuu ainakin toistaiseksi kaukaiselta ajatukselta. Vaikka liha ja maitotuotteet eivät kuulu ruokavaliooni, en näe niiden silloin tällöin syömisessä ongelmaa. Esimerkiksi reissussa säännöllisesti urheilevana kasvissyöjänä riittävä proteiinien saanti on aina välillä vaikeaa. Kaakkois-Aasiassa yllätyin, kuinka vähän kasvisvaihtoehtoja oli. Ajattelin, että siellä selviäisin helposti ilman kalaakin. Kun käden ulottuvilla ei ollut tuttuja proteiinin lähteitä ja ainoat vegeateriat tuntuivat koostuvan riisistä tai nuudelista ja keitetyistä kasviksista, sorruin matkalla syömään lihaa. Mikä on myös ihan ok, enhän syö kenenkään muun kuin itseni vuoksi.

Siinäpä ne, minun ajatukseni terveellisestä ravinnosta ja tasapainoisesta ruokailusta. Ravintoasiat jakavat aina mielipiteitä, joten haluan korostaa, että en pidä näitä yleisinä totuuksina vaan omaan kokemukseeni pohjaten parhaina ratkaisuina itselleni. Toivottavasti tekstistä irtosi inspiraatiota ruudun toisellekin puolelle! 🙂

********************************************************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!