Browsing Category

Ajatuksia

Ajatuksia Italia Rooma

Havaintoja Roomasta

torstai, syyskuu 28, 2017

Toisella reissullani Roomaan huomasin, että

…Rooma on juuri niin kaunis kun muistinkin.

…Jo kerran koluttuihin nähtävyyksiin ei kyllästy, vaan ne säväyttävät jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

…Vaikka yrittäisi, Rooman keskustassa on mahdotonta paeta historian havinaa, sillä antiikin aikaisiin monumentteihin törmää siellä jatkuvasti ihan etsimättäkin.

…Rooma on täynnä ravintoloita, mutta oikeasti hyvän löytäminen on yllättävän hankalaa!

…Jälkiruoka ei aina mene nappiin, vaikka ravintola olisi muuten hyvä.

…Onneksi gelaterioita on joka nurkalla ja jäätelövalinta harvoin menee pieleen!

…Roomassa kävelee helposti 15 km päivässä.

…Metrolinjoja on vain kaksi!?

…Taksilla ajo on Etelä-Euroopan hintatasoon nähden oikeasti kallista.

…Tiber-joki ei ollutkaan ihan niin kaunis ja siisti kuin muistin.

…Missään vierailemassani kaupungissa ei ole ollut näin paljon mukulakivisiä katuja!

…Ainut paikka välttää mukulakivisiä katuja on puistot.

…Onneksi Roomassa on paljon ihania puistoja!

…Rooma on täynnä kirkkoja.

…Pietarin kirkon kupoli näkyy suurin piirtein jokaiselta näköalapaikalta.

…Kaupungin korkeuseroja ei huomaa kunnolla kuin vasta näköalapaikoille kavuttuaan.

…Rooma ei tunnu miljonakaupungilta, vaan paljon pienemmältä kuin Euroopaan muut suurkaupungit.

…Turistialueiden välttäminen on vielä syyskuussakin mahdotonta. Meitä on kaikkialla.

…Rooma on täydellinen kohde shoppailulomalle, hirveästi houkutuksia!

…Colosseum nenän edessä yllättää joka kerta.

…Antiikkinen kaupunki vaatii suojelua ja turistit paimennusta: poliiseja pyörii joka paikassa ja säännöt on tiukat esim. syömisen suhteen.

…Rooman auringonlaskut ovat poikkeuksellisen kauniita

…Ja niitä katsoessa saa aina seurakseen turisteja!

…Kolme päivää on liian lyhyt aika Roomassa.

Allekirjoitan myös nämä Hikipedian hauskat väittämät:

…Rooma tunnetaan ”ikuisena kaupunkina”. Tämä on viittaus siihen, että kaupungissa käyvä saa odottaa ikuisuuden lähes joka asiaa, mm. vapaata taksia ja pizzerian laskua

…Jokaisessa Rooman korttelissa on lain nojalla oltava vähintään yksi kirkko.

…Kaupunki on melko turvallinen, ellei aio matkansa aikana ylittää tietä jalankulkijan ominaisuudessa.

************************************************************************************************

Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia

Matkan varrella 1 v – ajatuksia bloggaamisesta

torstai, syyskuu 7, 2017

Tasan vuosi sitten tähän aikaan istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä pala kurkussa, mutta odottavin fiiliksin. Vaihto Madridissa oli alkamassa ja ensimmäinen blogipostaus oli julkaisua vaille valmis. Tekstin kanssa meinasi tulla kiire, ja vasta boordauksen alkaessa uskalsin painaa julkaise ja päästää ulkomaailmaan päässäni kauan hautuneen ajatuksen omasta blogista.

Alussa blogin pitäminen oli innostavaa ja helppoa. Oli yksi aihealue, kuulumisten kertominen perheelle ja ystäville. Helppo tapa jakaa uutisia vaihdon etenemisestä ja tarinoita Madridissa sattuneista, hauskoista kommelluksista. Kuvat sai läntättyä postauksiin ilman editoimista ja horisonttikin jäi usein vinoon. Jos joskus ei ehtinyt kirjoittaa, ei siitä koitunut sen suurempia omantunnon kolkutuksia.

Jossain vaiheessa aloin nauttimaan kirjoittamisesta niin paljon, että postauksien standarditkin nousivat pikkuisen ylemmäksi. Teksteihin alkoi kulumaan enemmän aikaa, eikä ne olleet enää muotoa ”Madridissa on satanut koko viikon, ollaan juotu vinkkua, opinnot on mielenkiintoisia, moikka”. Huomasin kirjoittavani kuulumisten sijaan yhä useammin hyödyllisempiä vinkkipostauksia, joista myös ihmiset jotka eivät minua tunteneet saattaisivat saada jotain irti. Ja se oli niiin antoisaa!

Maaliskuussa vaihto tuli päätökseensä ja punnitsin pitkään, mitä tälle blogille tapahtuisi. Kenelle minä tätä Suomesta kirjoittaisin? Lukisiko tätä kukaan? Voisinko olla uskottava matkabloggaaja, vaikkei käytyjen maiden listani ole kovin pitkä ja keskittyy pitkälti turistien suosimiin alueisiin. Jaksaisinko kirjoittaa postauksia joka viikko? Pysyisikö sisältö mielenkiintoisena? Uskaltaisinko antaa itsestänikin jotain.

Maaliskuu meni blogihiljaisuudessa, vaikka into kyti ja ideoita rupesi taas tulemaan. Niiden julkaisuun oli vaan perhanan iso kynnys. Enhän minä ole mikään bloggaaja. Haluanko edes olla?

Työskentelen viestinnän alalla ja teen satunnaisesti töitä erilaisten blogien ja bloggaajien kanssa. Punnitsin pitkään, voinko itse kirjoittaa pientä, ei-ammattimaista blogia ja samalla olla töissä ns. toisella puolella. Mitä kollegat ajattelisi? Entä viestinnän opiskelukaverit? Yritänkö nyt olla jotain mitä en ole. Ajoittain tunsin häpeää ja mietin blogin lopettamista monta kertaa viikossa. Jokaisesta postauksesta saamani into ja ilo kuitenkin pyörsivät pääni kerta toisensa jälkeen, ja päätin antaa itselleni mahdollisuuden. Lopettaa ajattelemasta mitä muut ajattelee ja kirjoittaa matkailusta oman itseni vuoksi. Matkailu on minulle intohimo ja harrastus, johon bloggaus tuo ihan uuden aspektin.

Meni kuitenkin monta kuukautta, ennen kuin sain ravistettua negatiiviset ajatukset ja lopulta lopetettua punnitsemisen kokonaan. Oli helppo turvautua siihen että ”no teen tätä vähän vasemmalla kädellä” jos homma ei ottaisikaan tuulta alleen. Kesällä tajusin, että kirjoittamalla blogia vähän vasemmalla kädellä karkoitan ne vähäisetkin lukijat, jotka olen (äidin lisäksi) tähän blogiin saanut sitoutettua. Päivittäistä sisällöntuotantoa en töiden ja opiskeluiden lomassa pystyisi tekemään, mutta pelkkä tavoite postata edes kerran viikossa ja siitä kiinni pitäminen on tuonut lisää lukijoita ja paljon lisää kommentteja.

Yksi iso tekijä siinä, että on lopulta uskaltautunut heittäytyä, on matkabloggaajien seurassa vallitseva ilmapiiri. Kanssabloggaajat vaikuttavat kannustavilta ja kynnys kommentoimiseen on pieni. Myös lähipiirin positiivinen palaute on saanut jatkamaan tätä touhua ja niin blogin kirjoittamisesta on tullut pienin askelin uusi harrastus.

Tämän yksivuotisen taipaleen kunniaksi perustin blogille vihdoin myös oman Facebook-sivun. Käykäähän tykkäämässä!<3

Ajatuksia Kotimaanmatkailu

Yksi ihana ilta Yyterissä

tiistai, heinäkuu 18, 2017

Huhhei ja terveiset LOMALTA. Vihdoin ja viimein meikäläinenkin pääsi viettämään ensimmäistä lomapäivää pienen venymisen jälkeen. Viime viikko vierähti Porissa SuomiAreenassa ja alkuviikko on mennyt siitä palautuessa. En ole poikkeuksellisesti juuri suunnitellut tätä lomaa, vaan jättänyt aukkoja ihan vaan kotona olemiseen, mahdolliseen kotimaan matkailuun ja rentoon mökkeilyyn. Ei ulkomaan reissua tällä pätkällä, ehkä päivän visiitti Tallinnaan jos siltä tuntuu.

Tämä on poikkeuksellista, sillä pidän suunnittelusta. Oli kyseessä sitten ulkomaanmatka, remontti, juhlat tai viikon kulku, usein on listat tehty ja asioista otettu selvää etukäteen. Kuitenkin vasta viime vuosina olen tajunnut, miten suuret paineet esimerkiksi kesäloman suunnittelu luo itse loma-ajalle. Ensin sitä odottaa lomaa kuin kuuta nousevaa koko kesäkuun (ja samalla ehkä unohtaa elää hetkessä ja nauttia alkukesän spontaaneista terassi-illoista ja kivoista päiväreissuista) ja sitten loman koittaessa ahdistuu siitä, että loma on niin lyhyt ja kuitenkin loppuu kohta.

Hetkessä eläminen on ollut minulle kovin vaikeaa ja sitä on täytynyt toden teolla opetella. Viime vuonna otin tavoitteeksi alkaa päästämään irti jatkuvasta suunnittelusta ja ennen kaikkea tulevan odottamisesta. Hetkessä elämisen harjoitteluun auttoi jooga ja meditointi, joskin nämä tuppaavat välillä unohtumaan. Samalla oman itsen muistuttaminen siitä, että vain tämä hetki on pysyvää, auttaa innostumaan joka päivästä. Ei tarvitse ladata koko viikon odotusta tuleviin kesäjuhliin tai kesän ainoaan ulkomaan matkaan. Samalla panostaa arkeen pikkuisen enemmän.
En voi kieltää, etteikö takaraivossani olisi kuitenkin ajatus, että jos en suunnittele lomaa, tuleeko sillä sitten edes tehtyä mitään?  Täten tällekin kesälle on jotkut raamit piirretty etukäteen. Elokuun Sisilian reissu buukattiin jo alkuvuodesta, liput Ruisrockiin ostettiin ajoissa, perinteinen juhannus sovittiin kaveriporukan kanssa maaliskuussa ja synttärijuhlille tehtiin kalenterivaraus. Ero on ehkä siinä, että olen pystynyt muuttamaan ajattelutyyliäni. Ennen tein kesän bucket-listan monta kuukautta etukäteen, ja elokuussa ahdisti kun kesä oli ohi ja kaiken perään ei taaskaan tullut ruksia. Aikaa spontaaneille mökkireissuille ja illanvietoille ei aina ole ollut, kun kaikki lomapäivät ja koko kesän viikonloput on aikataulutettu tarkasti. Mitä lomaa se sellainen on, jota suoritetaan sata lasissa? Ei ole pakko käydä Hangossa, ei täydy tehdä Suomen roadtrippiä eikä valvoa koko yötä auringon nousua katsellen. Tuntuu vähän typerältä, että olen joskus oikeasti kirjannut nämä kesän ”must do” -asiat tarkasti ylös. Sitä on luonut itselleen hirvittävän stressin asioiden suorittamisesta, jotka eivät loppuen lopuksi mitenkään määritä onnellisuutta saati kesän onnistumista.  
Jatkuvalla suunnittelulla myös melko tehokkaasti rajaa itseltään spontaanit reissut pois. Näiden reissujen hauskuudesta muistutti taas yksi ilta Porissa, kun päätettiin lähteä Yyteriin illaksi ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Ihana kesäilta, pari kylmää bisseä ja Yyterin dyynit tekivät illasta täydellisen. Lämpimän merituulen puhaltaessa ja varpaiden upotessa hiekkaan, tuntui kuin olisi ollut ulkomailla. SuomiAreenan kiireet ja työstressi unohtuivat nopeasti kun istui rannassa ja vain kuunteli aaltojen liplatusta. Ja matkaa Porista oli autolla alle puoli tuntia! Tänne pitää ehdottomasti tulla ajan kanssa uudelleen.

Suomen kesä on niin lyhyt, että tavoitteenani on ottaa kaikki ilo irti kotimaanmatkailusta. Kohteita en ole vielä (heh, teeman mukaisesti) suunnittelut, joten ajattelin mennä vähän sään mukaan. Kotimaanmatkailu ei ole ihan niin hohdokasta jos kaatosade piiskaa ikkunoita ja tuulee samaan tyyliin kuin Helsingissä tänään. Nyt siis vaan peukut pystyyn, että heinä- ja elokuun ilmat on kohdillaan ja me lomalaiset pääsemme nauttimaan Suomen kesästä täysin rinnoin!

Ajankohtainen Ajatuksia Lentäminen

Ristiriitaisia ajatuksia lentoyhtiöiden ylibuukkauksista

keskiviikko, huhtikuu 12, 2017

Kuva täältä. Flickr – Tomás del Coro

United Airlinesin julkisuuskriisi on nostanut oman kokemuksen lentojen ylibuukkauksista niin pintaan, että tästä aiheesta tuntui hyvältä kirjoittaa ihan oma postauksensa. Jos joku on missannut, tässä lyhyt kertaus: United Airlines, matkustajamäärissä maailman suurimpiin kuuluva lentoyhtiö on joutunut valtavan somekriisin pyörteeseen ylibuukattuaan USA:n sisäisen lennon, ja tämän tajutessaan heitettyään neljä matkustajaa lennolta ulos. Yksi matkustajista ei halunnut lähteä, ja lentoyhtiö tilasi viranomaiset raahaamaan hänet väkivalloin ulos koneesta. Tämä kamppailu tietysti kuvattiin usealla älypuhelimella ja video meni viraaliksi vain muutamassa tunnissa. Nyt yhtiö on saanut valtavan kasan kritiikkiä niskaansa. Tilannetta ei paranna yhtiön surkea viestiminen ja ylimielinen asenne. Jos et ole nähnyt videota vielä katso se täältä.

Tämän tapauksen johdosta moni varmasti miettii ylibuukkauksien tarpeellisuutta. Varausten muutoksiin ja peruutuksiin varaudutaan myymällä enemmän lippuja kuin koneessa on tilaa, mikä on toisaalta täysin ymmärrettävää. Lentoyhtiöiden ylibuukkaus tuntuu olevan arkipäiväistä touhua ja hyvää liiketoimintaa lentoyhtiöille. Usein löytyy vapaaehtoisia lennolta pois jääjiä hyviä korvauksia vastaan. Aina ei näin kuitenkaan ole ja siihen minulta löytyy omakohtainen kokemus.

Pennin venytyksen johdosta otimme pari vuotta sitten kolmen lennon haasteen vastaan matkalle Helsingistä West Palm Beachille Floridaan. Ensimmäinen vaihto Manchesterissa oli alle tunnin mittainen. Matka alkoi hyvin Finnarin lennon ollessa tunnin myöhässä. Onneksi Manchesterissa meitä odotettiin, ja ehdimme kuin ehdimmekin Philadelphiaan menevälle American Airlinesin lennolle. Philadelphiassa odotusaika oli viisi tuntia. Saimme liput ilman paikkanumeroa, mutta alussa se ei kummastuttanut. Sanottiin vain, että saatte sitten portilta paikan. Boordaus alkoi ja tiedustelimme paikkojamme, mutta saimme vain tekopirteitä hymyjä ja vastauksen, että selvitetään, istukaa rauhallisina.

Jo kuullessani ensimmäisen kerran kuulutuksen ylibuukatusta lennosta, ajattelin että tämä oli tässä, meidät jätetään ulos. Vapaaehtoisia ei ilmoittautunut tarpeeksi ja jono koneeseen eteni vauhdilla. Emme saaneet mitään informaatiota mistään porttien sulkeutumiseen asti. Sitten se tuli: I’m sorry my friends, you won’t fit to this flight. Tarkennettakoon tässä vaiheessa tarinaa, että minä olin ollut valveilla noin vuorokauden ja matkustustunteja oli alla 18h. Kuin silmänräpäyksessä aloin vollottamaan ja poikaystäväni raivoamaan virkailijalle. Paikalle ilmestyi vartija, joka oli valmis viemään R:n takahuoneen puolelle rauhoittumaan. Selvittiin tilanteesta ulos puhumalla ja jossain vaiheessa herui pientä myötätuntoakin.

Toisin kuin Unitedin tapauksessa, me emme sentään ehtineet istua jo koneessa eikä samanlaista nöyryytystä tapahtunut. Samaan tapaan vastustelimme, mutta ei se mihinkään johtanut. Tilanteessa oli vaikea ajatella järkevästi ja lennolta pois jääminen tuntui äärettömän pahalta. Millä perusteella juuri meidät jätettiin lennolta pois? Johtuuko se siitä että olemme lennon ainoat ulkomaalaiset? Mitä kävisi Floridassa odottavalle autolle? Entä jos ei päästä lennolle huomennakaan?

Me saimme American Airlinesilta hyvitykseksi muistaakseni 270 dollarin shekin, 380 dollarin arvoisen lentolahjakortin sekä tietenkin ilmaisen yön hotellissa ja 30 dollarin arvosta vouchereita ruokaan. Sekään ei tuntunut aluksi miltään, mutta seuraavana aamuna ilmaisen hotelliyön vietettyämme oli mieliala jo huomattavasti parempi ja edellisillan draama tuntui pikkuisen turhalta.

Ylibuukkaus, erityisesti näin tietämättä lennolta pois jäädessään on todella huono kokemus. Uskon, että vastaavia kokemuksia kuin omani löytyy tuhansia. United Airlinesin tapaus toi aiheen vain pinnalle valtavalla volyymillä. Ymmärrän tätä huutavaa miestä, mutta jollain tasolla myös lentoyhtiötä. Sinä hetkenä on vaikea ajatela selvästi, kun epäreilusti juuri sinut valitaan lennolta pois jääväksi. Sillä hetkellä ei tule ajatelleeksi suuria korvauksia ja mahdollisesti jopa samana päivänä lähtevää korvauslentoa. Kuitenkin tiedostan faktan, että ylibuukkauksella pystytään parhaassa tapauksessa vähentämään tyhjien paikkojen lentoja ja tarjoamaan paikkoja esimerkiksi jatkolennoltansa myöhästyneille joustavan matkustajan ilmoittautuessa vapaaehtoiseksi. United Airlinesin tarjoilema esimerkki oli huonoin mahdollinen ylibuukkauksen aiheuttama skenaario, jollaista ei pitäisi joutua kokemaan kenenkään.

Minkälaisia kokemuksia teillä on ylibuukkauksista? Mitä ajatuksia United Airlinesin mokailu herättää?