Browsing Category

Ajatuksia

Ajankohtainen Ajatuksia Ravitsemus

Muuttuvat ruokatottumukset ja minun ruokafilosofiani

torstai, tammikuu 25, 2018

Eilen Valion Oddly Good -tuoteperheen lanseeraustilaisuudessa kuulimme mielenkiintoisen puheenvuoron Johanna Mäkelältä ruokatottumusten muuttumisesta. Puheenvuoro sai minut pohtimaan omaa ruokafilosofiaani. Olen aina ollut kiinnostunut ravinnosta ja innokas kokeilemaan erilaisia ruokavalioita. Olen ollut muun muassa täysin maidottomalla ruokavaliolla yhdeksän kuukautta, viljattomalla muutaman kuukauden, täydessä sokerilakossa tasaisin väliajoin, pitänyt useita detox-kuureja ja kokeillut FODMAPia. Enää en vanno minkään tietyn ruokavalion nimeen, mutta erilaisista ruokavaliosta puhuminen on todella lähellä sydäntäni ja voisin lätistä menemään tästä aiheesta useammankin postauksen verran.

Kestävyys edellä semikasvissyöjäksi

Alkaa olla jo peruskauraa, että ilmastonmuutoksen ja kasvavan väestön vuoksi ihmisten ruokailutottumusten on pakko muuttua. Maidon kulutuksen väheneminen, hyönteisravinto ja yleistyvä veganismi ovat kehityskulkuja, joita oli vaikea kuvitella osaksi omaa elämää vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt kasvisruokavalion noudattaminen on Suomessa suositumpaa kuin koskaan. Kasvavan kulutuksen myötä myös tuotanto kasvaa, tarjonta paranee ja hinnat laskevat.

Kasvisruokailua perustellaan eläinten kohtelun ja ekologisuuden lisäksi myös terveydellä. Kolme vuotta sitten pudotin maitotuotteet ruokavaliostani kokonaan vain ja ainoastaan positiivisten terveysvaikutusten toivossa. Tämä tutkimus herätti silloin paljon keskustelua maidon haitoista. Maito ei ole koskaan sopinut minulle. Tämän lisäksi ajatus siitä, että maito aiheuttaisi kehossani jatkuvaa tulehduskierrettä ja mahdollisesti lisäisi riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, sai minut testaamaan täysin maidotonta ruokavaliota. Ja ei käy kieltäminen, voin huomattavasti paremmin kuin maitotuotteita käyttäessäni! Myöhemmin olen kuitenkin ottanut juuston takaisin ruokavaliooni, enkä ravintoloissa syödessäni pyydä annoksia maidottomana.

Pari vuotta sitten tiputin ruokavaliostani pois punaisen lihan. Aina kun söin esimerkiksi pihvin, tuntui että parinsadan gramman möykky jäisi vatsalaukkuun ja olo oli raskas vielä pitkään ruokailun jälkeen. Cowspiracy -dokumentin mukainen ajatus hormoneja täyteen pumpatusta naudasta alkoi ällöttämään ja lihasta luopuminen oli helppoa. Punaisen lihan erottelu huonoksi ja hyväksi ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin monesti näissä propagandahtavissa dokumenteissa annetaan ymmärtää. Se, onko eläin tehotuotettu vai ei, vaikuttaa radikaalisti eläimen elinympäristöön, ruokavalion ja juomaveden laatuun sekä antibioottien käyttöön. Aika moni tutkimus puoltaa sitä, että laadukas luomuliha on yksi ravitsevimmista ruuista.Pikkuhiljaa Madridissa siirtyessäni pois eläinproteiineista (kalaa & äyriäisiä lukuunottamatta) aloin miettimään yhä enemmän myös eläimien hyvinvointia. Aiemmin olin sulkeutunut vaaleanpunaiseen kuplaani ja kieltäytynyt katsomasta kauheita videoita tehotuotannosta ja eläinten hirveistä olosuhteista.  Viimeistään nähdessäni What the Health -dokkarissa (informaatioarvoltaan samalla tavalla vääristynyt, vain yhden kannan kertova dokumentti kuin edeltäjänsä Cowspiracy, mutta suosittelen kuitenkin!) kuinka elävältä linnulta vedetään pää irti, tajusin, että myös eläinten oikeudenmukainen kohtelu on yksi painava syy kasvissyöntiin. Ekologisuuden, terveyden ja eläinten hyvinvoinnin nimissä riistan syönti on kuitenkin mielestäni enemmän kuin ok.

Uudet ruokavillitykset herättävät aina kiinnostukseni. Esimerkiksi Fazerin Sirkkaleipää oli pakko päästä maistamaan heti lanseerauspäivänä. On hienoa, että suomalaiset firmat ovat nähneet vaihtoehtoisen ruoan mahdollisuudet ja että uusia vegaaneillekin sopivia ruokia tulee koka ajan lisää. Vaikka liputan uusien kasviperäisten tuotteiden puolesta, aina välillä mietin, miten elimistömme reagoivat näihin uusiin aineisiin pitkällä aikavälillä. Useinhan sitä sanotaan, että älä laita suuhusi mitään, mitä et osaisi selittää viisikymmentä vuotta sitten eläneille (iso)isovanhemmillesi. Voivatko härkiksen ja nyhtökauran kaltaiset pitkälle prosessoidut tuotteet ja kaurasta tehty jugurtti vaikuttaa meihin negatiivisesti pitkässä juoksussa? Sitä taitaa olla mahdoton vielä sanoa.

Puhtaita raaka-aineita, superfoodeja ja tarpeeksi rasvoja

Vaikka käytän kasviproteiineina edellä mainittuja tuotteita, koitan muuten valita mahdollisimman puhtaita ja vähän prosessoituja raaka-aineita. Yksinkertaisten ruoka-annosten tekeminen, runsas hyvien rasvojen käyttö, vitamiinien saanti kotimaisista vihanneksista, marjoista ja hedelmistä sekä riittävä proteiinin saanti ovat ruokavalioni kulmakiviä. Sen lisäksi otan vitamiineja purkista ja käytän useita eri superfoodeja, joista tärkeimpänä mainittakoon MSM, Maca ja Chian siemenet.

Kuten kaikki terveellistä ruokavaliota seuraavat, myös minä välttelen lisättyä sokeria ja lisäaineita. Sen sijaan olen rasvan Puolestapuhuja isolla P:llä. Tuntuu, että monet eivät näe ongelmaa vähärasvaisissa tuotteissa, vaan itse rasvassa. Olen perehtynyt aiheeseen monen vuoden ajan ja uskallan nyt väittää että rasva on hyvästä. Vähärasvaisissa tuotteissa rasva on yleensä korvattu sokereilla. Ihmiskeho tarvitsee rasvaa toimiakseen oikein, sokeria sen sijaan ei ollenkaan. Moni tutkimus tukee tässä artikkelissa esitettyä  ideaa, että jos ihminen ei syö rasvaa, hän korvaa ne mitä luultavimmin prosessoiduilla hiilihydraateilla ja sokerilla, jotka ovat yhteydessä ylensyömiseen ja liikalihavuuteen. Ruokalusikallinen öljyä aamuisin, pehmeiden rasvojen nauttiminen säännöllisesti päivän aikana ja nälättäessä pähkinöiden popsiminen on pelkästään hyvästä. Myös maitotuotteissa ne rasvaisimmat tuotteet ovat elimistölle huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin pitkälle prosessoidut kevyttuotteet. Monet näkevät vielä tänäkin päivänä, että margariini peittoaisi voin terveellisyydessä. Tämä jakaa paljon mielipiteitä, mutta itse vannon voin nimeen.

Vaikka ruokavalio olisi muuten kunnossa, ei hyöty ole suuri jos ei pidä kiinni säännöllisyydestä. Yritän syödä viisi kertaa päivässä sisältäen perusateriat säännöllisin väliajoin (aamiainen, lounas, välipala, illallinen, iltapala). Itselläni nyt tammikuussa stressitasojen pikainen nousu aiheutti myös lipsumisen ateriaväleissä ja epäterveellisten snacksien napostelukierteen. Työpäivien venyessä illallinen saattaa jäädä kokonaan syömättä ja nälissään sitä sortuu napostelemaan kaikkea, mitä toimiston kaapeista milloinkin sattuu löytämään. Yleinen vireystaso ja vatsan hyvinvointi kärsivät tällaisesta samantien.

Ei mitään kiveen kirjoitettua

Yksi tärkeä, vasta viime aikoina oppimani kulmakivi ruokafilosofiassani on, että en ole ehdoton mistään enkä kiellä itseltäni mitään. Silloin tällöin on ihan ok syödä pizzaa ja herkutella leivoksilla. Viime syksynä pitämäni (luultavasti viimeiseksi jäänyt) sokerilakko todisti sen, että lakossa sitä himoitsee tavallisesti skippaamiaan herkkuja huomattavasti normaalia enemmän. Totaalikieltäytyminen voi toimia joillakin, mutta minulla pitkät herkkulakot johtavat lähinnä ahmimiseen ja ylilyönteihin lakon päätyttyä. Kun on vapaus valita, sitä yleensä valitsee elimistölleen parasta ruokaa.

Samasta syystä vegaaniksi ryhtyminen tuntuu ainakin toistaiseksi kaukaiselta ajatukselta. Vaikka liha ja maitotuotteet eivät kuulu ruokavaliooni, en näe niiden silloin tällöin syömisessä ongelmaa. Esimerkiksi reissussa säännöllisesti urheilevana kasvissyöjänä riittävä proteiinien saanti on aina välillä vaikeaa. Kaakkois-Aasiassa yllätyin, kuinka vähän kasvisvaihtoehtoja oli. Ajattelin, että siellä selviäisin helposti ilman kalaakin. Kun käden ulottuvilla ei ollut tuttuja proteiinin lähteitä ja ainoat vegeateriat tuntuivat koostuvan riisistä tai nuudelista ja keitetyistä kasviksista, sorruin matkalla syömään lihaa. Mikä on myös ihan ok, enhän syö kenenkään muun kuin itseni vuoksi.

Siinäpä ne, minun ajatukseni terveellisestä ravinnosta ja tasapainoisesta ruokailusta. Ravintoasiat jakavat aina mielipiteitä, joten haluan korostaa, että en pidä näitä yleisinä totuuksina vaan omaan kokemukseeni pohjaten parhaina ratkaisuina itselleni. Toivottavasti tekstistä irtosi inspiraatiota ruudun toisellekin puolelle! 🙂

********************************************************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

 

Ajatuksia IGTT Suomi

Satavuotias Suomi ja 10 asiaa, joista olen ylpeä

torstai, joulukuu 7, 2017

Eilen juhlistimme satavuotiasta Suomea meillä perin suomalaisen illallisen merkeissä. Linnanjuhlien pyöriessä taustalla tuli käytyä monta keskustelua Suomesta ja suomalaisuuden merkityksestä. En koe olevani mitenkään superisänmaallinen ihminen, mutta auta armias miten patrioottisissa tunnelmissa meni eilinen. Lauloimme Maamme-laulua ja nyyhkytimme Finlandian soidessa. Uskon, että siellä ruudun takana on monia muitakin, jotka herkistyivät eilen useaan otteeseen Finlandian kajahtaessa korville. Niin kaunis sävel ja niin kuvaava teksti!

Oli kiva huomata, kuinka ulkomaillakin huomioitiin Suomen syntymäpäivä niin laajasti. Niin The Times kuin BBC kirjoittivat Suomen satavuotisesta taipaleesta ja Ruotsin ja Viron sanomalehdet vaihtoivat nimensä suomenkielisiksi. Koko eilisen päivän tunsin ääretöntä ylpeyttä ja selittämätöntä haikeutta. Niin kliseistä kuin se onkin, kotikaupunkini oli käsittämättömän kaunis lumisateen peitettyä maan valkoiseksi ja auringon paistaessa. Ihmiset olivat niin hyväntuulisia ja iloisia. Eilinen päivä oli ihana.

Niinpä Itsenäisyyspäivän jälkeisenä torstaina tuntui hassulta kirjoittaa mistään muusta kuin Suomesta, joten ajattelin ottaa joulukuun Instagram Travel Thursdayn teemaksi sen, mitä itse kerron Suomesta ulkomaisille kavereilleni. Ja toisaalta myös sen, mistä he tuntevat Suomen. Olen asunut kaksi pientä pätkää ulkomailla ja siten päässyt kertomaan Suomesta kiinnostuneille ulkkarikavereilleni useaan otteeseen. Joka kerta minut valtaa ylpeys, mutta samalla myös osaan nauraa pienelle kansakunnallemme. Tässä kymmenen asiaa, jotka minä nostan ensimmäisenä framille Suomesta:

Koulutus

Happy times 💕 #tb #2011 #graduation #party #happygirls

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Vapuvapuvapu 🎉🎉🎉 #mediannaiset #vappu

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Tätä ei itseasiassa usein edes tarvitse nostaa esiin, vaan melkein aina kun olen kertonut olevani Suomesta, vastakeskustelija on kommentoinut että WAU, teillähän on maailman paras koulutusjärjestelmä! Olen siitä äärettömän ylpeä, että Suomessa lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä koulussa ja päästä yliopistoon opiskelemaan. Että meillä on valtio joka tukee opiskelijoita opintotuen muodossa ja myöntää korotonta lainaa. Että koulutus on maksutonta ja varsin laadukasta.

Elämä hyvinvointivaltiossa

Tasa-arvo, riippumaton oikeuslaitos, hyvä terveydenhuolto, valinnanvapaus, alhainen köyhyysaste, pienet tuloerot… And the list goes on. Erityisesti espanjalaisten ystävieni kanssa usein keskusteluun nousee palkkataso ja tuloerot. Madridin huippuyliopistosta maisteriksi valmistunut ystäväni pääsi juuri kuukausia kestäneen työpaikan metsästämisen jälkeen harjoitteluun, josta hänelle maksetaan 300 euroa kuussa. Usein harjoittelut ovat täysin palkattomia ja minimipalkatkin huitelevat älyttömän alhaisissa luvuissa. Onneksi meillä Suomessa tuloerot ovat todella pieniä ja palkat kohdallaan.

Suomalainen ruoka- ja ravintolakulttuuri

Springspringspring ☀️☀️ #ekaterassilounas

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Onhan se fakta, että Suomessa ulkona syöminen on pirun kallista. Se on arjen luksusta, jota harvoin tulee tehtyä spontaanisti ja monta kertaa viikossa. Ehkä juuri sen takia ainakin minä nautin ulkona syömisestä niin paljon. Oli kyseessä sitten brunssi tai illallinen pitkän kaavan kautta, se hyvin harvoin menee pieleen! Suomessa on niin paljon hyviä ravintoloita ja kehittynyt ruokakulttuuri, että uskallan nimetä sen yhdeksi suosikkiasiakseni Suomessa.

Yötön yö ja valoton talvi

Gorgeous sunrise at 4 am 🕓#Midsummer in #Finland 🌅🌅 #sunrise #summer #loveit

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Vaikka sitä tulee aina valitettua Suomen surkeista säistä, olen tyytyväinen siihen, että asun maassa jossa on neljä vuodenaikaa. Säätilojen vaihtelu mahdollistaa monet harrastukset ja pukeutumisen kauden mukaan. Samaan aikaan osaa olla innoisaan tulevasta vuodenajasta kun tietää ajan olevan rajallinen. Tässä kohtaa on pakko myöntää, että valitan Suomen säistä huomattavasti useammin kuin hehkutan. Muistan yhden kerran selittäneeni saksalaiselle ystävälleni hänen kysyessään Suomen talvesta, että vuonna 2015 helmi-maaliskuussa en nähnyt vilaustakaan auringosta 25 päivään. Olen saanut useasti sääliviä katseita kertoessani, että marras-joulukuussa mennessäni töihin on pimeää ja lähtiessäni töistä on pimeää. Pimeää vaan jatkuvasti. Meille suomalaisille tämä on ihan perusjuttu, mutta hän ei voinut uskoa korviaan. Onneksi monet ulkomaalaiset nostavat kaamosta useammin esiin yöttömän yön. Etenkin espanjalaisille tutuilleni se, että aurinko ei laske on monesti näyttäytynyt utopistisena ajatuksena, joka on pakko nähdä omin silmin.

Paljon matkusteleva kansa

#Paris is treating us well! 😎 #IReBieMi #interrail

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Kaamosajasta keskustelu jatkuu usein soljuvasti siihen, että suomalainen tarvitsee aurinkoa ja usein pakkaa kimpsut ja kampsut vähintään kerran vuodessa aurinkoon päästäkseen. Mutta toden totta, suomalaiset matkustavat paljon. On hienoa, että voi jakaa perheen, sukulaisten ja kaveripiirin kanssa innon matkusteluun sen sijaan, että kärsisi etuoikeutetun maineesta.

Matkustamisesta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Suomen passia, jolla pääsee 175 maahan ilman viisumia. Toinen asia, jonka usein matkustamisesta puhuttaessa nostan framille on Finnair. Olen ylpeä siitä, että näin pienellä maalla on niin suuri ja hyvämaineinen lentoyhtiö. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta Finnair on brändännyt itsensä maailmalla erittäin hyvin!

Mökkielämä

Much needed. #Finland

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Mutta osataan Suomessa arvostaa kotimaatakin. Jo se, että Suomen 5,5 miljoonasta asukkaasta löytyy 2,4 miljoonaa säännöllisesti mökkeilevää (Mökkibarometri 2016) kertoo jotain. Oma rauha ja luonto ovat suuresti arvostettuja. Kuulen korvissani saksalaisen kaverini kommentin siitä, että eikö se ole kamalan tylsää viettää mökillä pidempiä aikoja. Ei, se on ihanaa. En ole vielä koskaan päässyt tutustuttamaan ulkomaalaista mökkeilyn saloihin, mutta ainakin sitä on tullut mainostettua monelle! Jos jotain ulkomailla asuessani kaipasin, niin mökkeilyä. Sitä kun voi maata riippumatossa monta tuntia tiedostamatta ajan kulua, saunoa ja juosta järveen uimaan, pelata korttia vinkkua siemaillen, grillata avotulella lohta ja täytettyjä sieniä, poimia marjoja omasta metsästä, herätä auringonnousuun… AH! Mökkeily on ehdottomasti yksi lempiasioistani Suomessa.

Sateisen päivän aktiviteetti 😋 #lettukestit #mökkilife #relax #vacation ☺️☺️

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Luonto

Now after reaching the age of 25 it feels totally normal to spend the weekend picking mushrooms 😄 #todayscatch

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Suomen luonto ansaitsee ehdottomasti paikkansa tällä listalla. Nojoo, meillä ei ole vuoristoa eikä aavikkoa, mutta liki kaikkea muuta löytyy! Tunturit, tuhannet järvet ja metsien paljous nousevat usein keskusteluun Suomesta puhuttaessa. Ja tietenkin revontulet!

Kaikista tärkeimpänä luontoon liittyvänä seikkana nostaisin kuitenkin puhtauden. Pelkästään se, että Suomessa voi poimia marjoja ja sieniä metsästä, on tullut joillekin ulkkarikavereilleni yllätyksenä. ”Mutta eikö siellä ole saasteita?” ”Mistä tiedät etteivät ne ole myrkyllisiä?” Lapsesta asti on menty mustikkametsään, joskus äidin pakottamana, joskus omasta tahdosta. Vasta aikuisiällä olen oppinut arvostamaan sitä marjojen ja sienien runsautta! Mustikat ja puolukat ovat hyvän makunsa lisäksi todella terveellisiä ja monikäyttöisiä. Ja miten paljon rahaa siinä säästää kun täyttää pakkasen omin voimin kaupasta ostamisen sijaan.

Helsinki

Siivouspäivän shoppailut 👍#lastdaysofsummer

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

PÄÄPÄIVÄ!!! #flowfestival2016

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Helsingistä on kasvanut kiinnostava pääkaupunki, joka houkuttelee matkailijoita niin upealla arkkitehtuurillaan kuin kulttuuritarjonnallaan. Siivouspäivän ja ravintolapäivän kaltaiset koko kaupungin asukkaita liikuttavat tapahtumat ovat erinomaisia esimerkkejä edistyksellisestä kaupunkikulttuurista. Allas Sea Pool, Sompasauna ja Rivieran elokuvateatteri vain muutamia siistejä juttuja mainitakseni. Helsinki on älyttömän kaunis pääkaupunki ja poikkeuksellisen kompakti. Luontoon pääsee ydinkeskustasta vartissa ja Nuuksion kansallispuistoon alle tunnissa. Helsingistä puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Flown ja Slushin kaltaisia edistyksellisiä tapahtumia, jotka ovat kasvattaneet Suomen mainetta maailmalla valtavasti.

Helsinki on myös asukkailleen erinomainen kotikaupunki. Täällä on todella hyvä julkinen liikenne, asukkaat huomioon ottava kaavoitus, paljon yhteisiä julkisia tiloja ja puistoja. Ainut miinus tulee älyttömän korkeista asumiskustannuksista.

Turvallisuus

J. Karjalainen teki meidät valtavan onnelliseksi! #ilosaarirock2016 #happiness

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Myönnetään, sääntö-Suomea on joskus dissattu allekirjoittaneenkin toimesta, mutta ai että olen tyytyväinen siihen, miten turvallinen maa Suomi on. Festivaaleilla ei tarvitse pelätä tulevansa tallotuksi, baarijonossa ryöstetyksi tai puistossa pahoinpidellyksi. Luotto poliisiin on vahva eikä tarvitse pelätä korruptoitunutta oikeusjärjestelmää.

Pienen kansan yhteisöllisyys

Gotta love F I N L A N D 💙 #100thbirthday #ourfinland #suomi100

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Viimeisenä ja ehdottomasti tärkeimpänä ylpeyden aiheena haluan nostaa suomalaisten yhteisöllisyyden. Pelkästään se, että Linnajuhlia on parhaimmillaan seurannut 2,7 miljoonaa ihmistä 5,5 miljoonan kansasta kertoo jotain. Tai se, että kun voitetaan MM-lätkässä kultaa ja kokoonnutaan tuhansien ihmisten voimin torille.

Viime aikoina on puhuttu paljon yhteisöllisyyden vähenemisestä ja individualismin liiasta korostumisesta, mutta en itse nää sitä niin. Etenkin nyt Suomen juhlavuonna yhdessä tekeminen on korostunut valtavasti. Suomi 100-organisaation teemakin on Yhdessä. Itse ainakin koen suurempaa yhteisöllisyyttä kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti se on tullut jäädäkseen.

Mitkä asiat teidät tekee ylpeiksi?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Itse olen Instagramissa nimimerkillä @emiliajaa.

*************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia Italia Rooma

Havaintoja Roomasta

torstai, syyskuu 28, 2017

Toisella reissullani Roomaan huomasin, että

…Rooma on juuri niin kaunis kun muistinkin.

…Jo kerran koluttuihin nähtävyyksiin ei kyllästy, vaan ne säväyttävät jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

…Vaikka yrittäisi, Rooman keskustassa on mahdotonta paeta historian havinaa, sillä antiikin aikaisiin monumentteihin törmää siellä jatkuvasti ihan etsimättäkin.

…Rooma on täynnä ravintoloita, mutta oikeasti hyvän löytäminen on yllättävän hankalaa!

…Jälkiruoka ei aina mene nappiin, vaikka ravintola olisi muuten hyvä.

…Onneksi gelaterioita on joka nurkalla ja jäätelövalinta harvoin menee pieleen!

…Roomassa kävelee helposti 15 km päivässä.

…Metrolinjoja on vain kaksi!?

…Taksilla ajo on Etelä-Euroopan hintatasoon nähden oikeasti kallista.

…Tiber-joki ei ollutkaan ihan niin kaunis ja siisti kuin muistin.

…Missään vierailemassani kaupungissa ei ole ollut näin paljon mukulakivisiä katuja!

…Ainut paikka välttää mukulakivisiä katuja on puistot.

…Onneksi Roomassa on paljon ihania puistoja!

…Rooma on täynnä kirkkoja.

…Pietarin kirkon kupoli näkyy suurin piirtein jokaiselta näköalapaikalta.

…Kaupungin korkeuseroja ei huomaa kunnolla kuin vasta näköalapaikoille kavuttuaan.

…Rooma ei tunnu miljonakaupungilta, vaan paljon pienemmältä kuin Euroopaan muut suurkaupungit.

…Turistialueiden välttäminen on vielä syyskuussakin mahdotonta. Meitä on kaikkialla.

…Rooma on täydellinen kohde shoppailulomalle, hirveästi houkutuksia!

…Colosseum nenän edessä yllättää joka kerta.

…Antiikkinen kaupunki vaatii suojelua ja turistit paimennusta: poliiseja pyörii joka paikassa ja säännöt on tiukat esim. syömisen suhteen.

…Rooman auringonlaskut ovat poikkeuksellisen kauniita

…Ja niitä katsoessa saa aina seurakseen turisteja!

…Kolme päivää on liian lyhyt aika Roomassa.

Allekirjoitan myös nämä Hikipedian hauskat väittämät:

…Rooma tunnetaan ”ikuisena kaupunkina”. Tämä on viittaus siihen, että kaupungissa käyvä saa odottaa ikuisuuden lähes joka asiaa, mm. vapaata taksia ja pizzerian laskua

…Jokaisessa Rooman korttelissa on lain nojalla oltava vähintään yksi kirkko.

…Kaupunki on melko turvallinen, ellei aio matkansa aikana ylittää tietä jalankulkijan ominaisuudessa.

************************************************************************************************

Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia

Matkan varrella 1 v – ajatuksia bloggaamisesta

torstai, syyskuu 7, 2017

Tasan vuosi sitten tähän aikaan istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä pala kurkussa, mutta odottavin fiiliksin. Vaihto Madridissa oli alkamassa ja ensimmäinen blogipostaus oli julkaisua vaille valmis. Tekstin kanssa meinasi tulla kiire, ja vasta boordauksen alkaessa uskalsin painaa julkaise ja päästää ulkomaailmaan päässäni kauan hautuneen ajatuksen omasta blogista.

Alussa blogin pitäminen oli innostavaa ja helppoa. Oli yksi aihealue, kuulumisten kertominen perheelle ja ystäville. Helppo tapa jakaa uutisia vaihdon etenemisestä ja tarinoita Madridissa sattuneista, hauskoista kommelluksista. Kuvat sai läntättyä postauksiin ilman editoimista ja horisonttikin jäi usein vinoon. Jos joskus ei ehtinyt kirjoittaa, ei siitä koitunut sen suurempia omantunnon kolkutuksia.

Jossain vaiheessa aloin nauttimaan kirjoittamisesta niin paljon, että postauksien standarditkin nousivat pikkuisen ylemmäksi. Teksteihin alkoi kulumaan enemmän aikaa, eikä ne olleet enää muotoa ”Madridissa on satanut koko viikon, ollaan juotu vinkkua, opinnot on mielenkiintoisia, moikka”. Huomasin kirjoittavani kuulumisten sijaan yhä useammin hyödyllisempiä vinkkipostauksia, joista myös ihmiset jotka eivät minua tunteneet saattaisivat saada jotain irti. Ja se oli niiin antoisaa!

Maaliskuussa vaihto tuli päätökseensä ja punnitsin pitkään, mitä tälle blogille tapahtuisi. Kenelle minä tätä Suomesta kirjoittaisin? Lukisiko tätä kukaan? Voisinko olla uskottava matkabloggaaja, vaikkei käytyjen maiden listani ole kovin pitkä ja keskittyy pitkälti turistien suosimiin alueisiin. Jaksaisinko kirjoittaa postauksia joka viikko? Pysyisikö sisältö mielenkiintoisena? Uskaltaisinko antaa itsestänikin jotain.

Maaliskuu meni blogihiljaisuudessa, vaikka into kyti ja ideoita rupesi taas tulemaan. Niiden julkaisuun oli vaan perhanan iso kynnys. Enhän minä ole mikään bloggaaja. Haluanko edes olla?

Työskentelen viestinnän alalla ja teen satunnaisesti töitä erilaisten blogien ja bloggaajien kanssa. Punnitsin pitkään, voinko itse kirjoittaa pientä, ei-ammattimaista blogia ja samalla olla töissä ns. toisella puolella. Mitä kollegat ajattelisi? Entä viestinnän opiskelukaverit? Yritänkö nyt olla jotain mitä en ole. Ajoittain tunsin häpeää ja mietin blogin lopettamista monta kertaa viikossa. Jokaisesta postauksesta saamani into ja ilo kuitenkin pyörsivät pääni kerta toisensa jälkeen, ja päätin antaa itselleni mahdollisuuden. Lopettaa ajattelemasta mitä muut ajattelee ja kirjoittaa matkailusta oman itseni vuoksi. Matkailu on minulle intohimo ja harrastus, johon bloggaus tuo ihan uuden aspektin.

Meni kuitenkin monta kuukautta, ennen kuin sain ravistettua negatiiviset ajatukset ja lopulta lopetettua punnitsemisen kokonaan. Oli helppo turvautua siihen että ”no teen tätä vähän vasemmalla kädellä” jos homma ei ottaisikaan tuulta alleen. Kesällä tajusin, että kirjoittamalla blogia vähän vasemmalla kädellä karkoitan ne vähäisetkin lukijat, jotka olen (äidin lisäksi) tähän blogiin saanut sitoutettua. Päivittäistä sisällöntuotantoa en töiden ja opiskeluiden lomassa pystyisi tekemään, mutta pelkkä tavoite postata edes kerran viikossa ja siitä kiinni pitäminen on tuonut lisää lukijoita ja paljon lisää kommentteja.

Yksi iso tekijä siinä, että on lopulta uskaltautunut heittäytyä, on matkabloggaajien seurassa vallitseva ilmapiiri. Kanssabloggaajat vaikuttavat kannustavilta ja kynnys kommentoimiseen on pieni. Myös lähipiirin positiivinen palaute on saanut jatkamaan tätä touhua ja niin blogin kirjoittamisesta on tullut pienin askelin uusi harrastus.

Tämän yksivuotisen taipaleen kunniaksi perustin blogille vihdoin myös oman Facebook-sivun. Käykäähän tykkäämässä!<3