Ajatuksia

Matkan varrella 1 v – ajatuksia bloggaamisesta

torstai, syyskuu 7, 2017

Tasan vuosi sitten tähän aikaan istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä pala kurkussa, mutta odottavin fiiliksin. Vaihto Madridissa oli alkamassa ja ensimmäinen blogipostaus oli julkaisua vaille valmis. Tekstin kanssa meinasi tulla kiire, ja vasta boordauksen alkaessa uskalsin painaa julkaise ja päästää ulkomaailmaan päässäni kauan hautuneen ajatuksen omasta blogista.

Alussa blogin pitäminen oli innostavaa ja helppoa. Oli yksi aihealue, kuulumisten kertominen perheelle ja ystäville. Helppo tapa jakaa uutisia vaihdon etenemisestä ja tarinoita Madridissa sattuneista, hauskoista kommelluksista. Kuvat sai läntättyä postauksiin ilman editoimista ja horisonttikin jäi usein vinoon. Jos joskus ei ehtinyt kirjoittaa, ei siitä koitunut sen suurempia omantunnon kolkutuksia.

Jossain vaiheessa aloin nauttimaan kirjoittamisesta niin paljon, että postauksien standarditkin nousivat pikkuisen ylemmäksi. Teksteihin alkoi kulumaan enemmän aikaa, eikä ne olleet enää muotoa ”Madridissa on satanut koko viikon, ollaan juotu vinkkua, opinnot on mielenkiintoisia, moikka”. Huomasin kirjoittavani kuulumisten sijaan yhä useammin hyödyllisempiä vinkkipostauksia, joista myös ihmiset jotka eivät minua tunteneet saattaisivat saada jotain irti. Ja se oli niiin antoisaa!

Maaliskuussa vaihto tuli päätökseensä ja punnitsin pitkään, mitä tälle blogille tapahtuisi. Kenelle minä tätä Suomesta kirjoittaisin? Lukisiko tätä kukaan? Voisinko olla uskottava matkabloggaaja, vaikkei käytyjen maiden listani ole kovin pitkä ja keskittyy pitkälti turistien suosimiin alueisiin. Jaksaisinko kirjoittaa postauksia joka viikko? Pysyisikö sisältö mielenkiintoisena? Uskaltaisinko antaa itsestänikin jotain.

Maaliskuu meni blogihiljaisuudessa, vaikka into kyti ja ideoita rupesi taas tulemaan. Niiden julkaisuun oli vaan perhanan iso kynnys. Enhän minä ole mikään bloggaaja. Haluanko edes olla?

Työskentelen viestinnän alalla ja teen satunnaisesti töitä erilaisten blogien ja bloggaajien kanssa. Punnitsin pitkään, voinko itse kirjoittaa pientä, ei-ammattimaista blogia ja samalla olla töissä ns. toisella puolella. Mitä kollegat ajattelisi? Entä viestinnän opiskelukaverit? Yritänkö nyt olla jotain mitä en ole. Ajoittain tunsin häpeää ja mietin blogin lopettamista monta kertaa viikossa. Jokaisesta postauksesta saamani into ja ilo kuitenkin pyörsivät pääni kerta toisensa jälkeen, ja päätin antaa itselleni mahdollisuuden. Lopettaa ajattelemasta mitä muut ajattelee ja kirjoittaa matkailusta oman itseni vuoksi. Matkailu on minulle intohimo ja harrastus, johon bloggaus tuo ihan uuden aspektin.

Meni kuitenkin monta kuukautta, ennen kuin sain ravistettua negatiiviset ajatukset ja lopulta lopetettua punnitsemisen kokonaan. Oli helppo turvautua siihen että ”no teen tätä vähän vasemmalla kädellä” jos homma ei ottaisikaan tuulta alleen. Kesällä tajusin, että kirjoittamalla blogia vähän vasemmalla kädellä karkoitan ne vähäisetkin lukijat, jotka olen (äidin lisäksi) tähän blogiin saanut sitoutettua. Päivittäistä sisällöntuotantoa en töiden ja opiskeluiden lomassa pystyisi tekemään, mutta pelkkä tavoite postata edes kerran viikossa ja siitä kiinni pitäminen on tuonut lisää lukijoita ja paljon lisää kommentteja.

Yksi iso tekijä siinä, että on lopulta uskaltautunut heittäytyä, on matkabloggaajien seurassa vallitseva ilmapiiri. Kanssabloggaajat vaikuttavat kannustavilta ja kynnys kommentoimiseen on pieni. Myös lähipiirin positiivinen palaute on saanut jatkamaan tätä touhua ja niin blogin kirjoittamisesta on tullut pienin askelin uusi harrastus.

Tämän yksivuotisen taipaleen kunniaksi perustin blogille vihdoin myös oman Facebook-sivun. Käykäähän tykkäämässä!<3

You Might Also Like

37 Comments

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana torstai, syyskuu 7, 2017 at 12:52

    Onnea yksivuotiaalle! Blogimme onkin samanikäisiä, mun blogini näki päivänvalon syyskuun lopussa. Siksikin oli niin hauska lukea omia ajatuksiasi blogista. Mun lähtökohdat oli vaan ihan toiset, sillä aloittamisen aikaan nuorempi lapsistani oli juuri täyttänyt vuoden ja olin aloittanut äitiysloman jälkeen töissä. Silloin ymmärsin a) mitä tarkoittaa ruuhkavuodet ja b) miten älyttömän työlästä blogin aloittaminen ja kirjoittaminen on! Mutta päivääkään en kadu, tää on kyllä aika ihana harrastus. 🙂

    • Reply Emilia torstai, syyskuu 7, 2017 at 13:53

      Kiitos! Se tosiaan vaatii paljon työtä, varsinkin jos haluaa, että lukijoitakin on enemmän kuin kourallinen. Mun kohdalla tie saattoi olla poikkeuksellisenkin kivinen identiteettikriiseineen, mutta alun kipuilun jälkeen tää tuntuu vihdoin just oikeelta :—)

  • Reply Elina Marjaana Travel Blog torstai, syyskuu 7, 2017 at 13:20

    Onnittelut myös täältä! Olen itse vasta aloittanut matkablogin, joten oli kiva lukea millaisia ajatuksia sulla oli blogin alkuvaiheessa. Täällä käydään ihan samoja tuntoja läpi. 🙂

    • Reply Emilia torstai, syyskuu 7, 2017 at 14:03

      Kiitos! No, eipä täälläkään mikään vanha konkari kirjoittele… 😀 Tsemppiä alun tunnevuoristorataan! 🙂

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas torstai, syyskuu 7, 2017 at 17:25

    Onnittelut! Täällä elokuussa kaksi vuotta täytettynä!

    • Reply Emilia torstai, syyskuu 7, 2017 at 22:55

      Kiitos ja onnittelut siis myös sinne :–)

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 11:12

    Onnea yksivuotiaalle! Mä aloitin oman ”blogiurani” vähän samaan malliin vuonna 2007, kun lähdin vaihtariksi Meksikoon. Kirjoittelin kuulumisia ajatuksenani, että niitä lukevat kaverit ja sukulaiset. Palattuani Suomeen kävi ilmi, että lukijoita olikin ollut aika paljon enemmän, ja siitä asti olen sitten jatkanut bloggaamista. 🙂 Onhan tämä nyt ihan paras harrastus!

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 11:33

      Kiitos! 🙂 Ohhoh, sähän oot ollut gameissa mukana ihan superpitkään! Varmasti aika paljon muuttunut blogiskenekin tässä kymmenen vuoden aikana!

  • Reply Martina sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 11:50

    Onnea yksivuotiaalle! Bloggaamisessa on hyvä toimia siten kun itsestä tuntuu hyvälle ja yrittää välttää turhia paineita. Minä ainakin luon itse itselleni bloggaajana suurimmat paineet, mutta toisaalta tietyt tavoitteet julkaisuväliin ja postausten laatuun liittyen auttavat pitämään blogin mielenkiintoisena ja myös oman mielenkiinnon bloggaamiseen yllä. Itse olen pitänyt blogia reilut 9 vuotta ja bloggaaminen on antanut niin paljon, että olen todella onnellinen siitä, että uskalsin painaa aikoinaan ensimmäisen kerran julkaise-nappia. 🙂

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 20:59

      Kiitos Martina! Näinhän se on, omantunnon tuskat tulee usein juuri siitä, kun postaustahti on hidas ja postaukset hutiloituja. Myös sen huomaa, jos kirjoittaa vailla motivaatiota, silloin pitäisi vaan antaa olla ja kirjoittaa taas kun se tuntuu hyvältä.

  • Reply Ansku BCN sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 16:05

    Onnea yksivuotiaalle! Mielenkiintoista lukea fiiliksiäsi vuoden bloggaamisen jälkeen ja samoin lukea konkareiden mietintöjä näissä kommenteissa. Itse aloitin bloggaamisen vuonna 2004 (apua 13 vuotta sitten, mihin aika menee!) ja olen aina pitänyt blogia eräänlaisena päiväkirjanani ja kirjoittanut itselleni, harrastuksena ja ylläpitääkseni suomenkieltä. Jos olisin tehnyt hommaa tarkoituksenani vaikka ansaita tällä jotakin, en olisi varmasti jaksanut blogata näin kauan. Nyt minulla on ollut koko ajan vapaus pitää taukoja, kirjoittaa mistä huvittaa, vaihtaa aihepiiriä… Nykyään mietin enemmän, mistä aiheista kirjoitan, yritän keksiä hakusanoja, seurailen kävijämääriä ja yritän pitää jonkinlaista tasoa yllä, ja täytyy sanoa, että tavallaan kaipaan sitä aikaa, kun en moisista välittänyt. Vaikka nyt bloggailu ja yhden postauksen teko vie aikaa todella paljon enemmän kuin ennen, niin en osaisi olla ilmankaan, tästä on tullut elämäntapa 🙂

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 21:05

      Kiitos Ansku! Kiva, että tämä postaus on herättänyt keskustelua ja kokemusten jakoa! Olen samoilla linjoilla, etenkin mitä tulee tuohon vapauteen. Toisaalta kun bloggaaminen on edes pikkuisen tavoitteellista, sitä kehittyy koko ajan. En alussa vaihtoblogia pitäessäni todellakaan tehnyt SEO:ta saati editoinut kuvia. Tässä on lyhyessä ajassa päässyt aika hyvin sisään blogimaailmaan… 🙂

      Huhhuh, 13 vuotta! Olet tainnut kuulua Suomen ensimmäisiin matkabloggaajiin!?

  • Reply Janni / Lentopelko sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 16:42

    Hyvää syntymäpäivää blogille! 🙂 perässä tullaan ja 1kk päästä vuosi täynnä. Aina sitä stressaa tekemisiään niin paljon, pitäis vaan antaa mennä!

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 21:06

      Kiitos Janni! No NIINPÄ! Täysin turhaa tuo stressaaminen…

  • Reply Kaisa sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 17:09

    Meidän blogi on 2-vuotias ja tunnistan samoja fiiliksiä. Hyvä että olet päässyt yli pahimmista häpeän tai allemmuuden tunteista. Viestinnän alalla työskentelevänä sinulle on paljon hyötyä bloggaamisesta. Bloggaajien kanssa työskennellessä ja heiltä juttuja tilatessa ymmärrät mistä on kyse, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ja mitä heiltä voi odottaa. Sehän on sinulle hieno väylä kehittyä ammatillisesti!

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 21:09

      Kiitos kommentista Kaisa! Se on toki totta, mutta samalla luo ihan erilaisia paineita näin blogin alkuvaiheessa. Onneksi nämä on pitkälti saatu dropattua ja bloggaus tuntuu hyvältä just näin. 🙂

  • Reply Jaakko / Lomalla Viimeinkin sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 17:34

    Onpa mukava lukea ajatuksiasi, samoja mietteitä osittain myös ollut itsellä. Varsinkin sen miettiminen että jos kirjoitan omaksi iloksi ja muille vinkkejä ja kokemuksia onko blogi tällöin vähemmän arvokas kuin ne blogit joita kirjoittavat ammattimaisesti bloggaavat ja ne jotka ovat ehkäpä muutenkin työn puolesta sisällöntuottamisen kanssa tekemisissä.

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 21:18

      Kiitos Jaakko, kiva kuulla! Uskallan väittää, että just ne pienemmät, omaan kokemukseen perustuvat blogit on huomattavasti aidompia kuin ammattibloggaajien pitämät, monesti pitkälti erilaisille yhteistöille omistetut blogit. Riippuu tietysti omasta tavoitteesta; toki se on brändille vähemmän arvokas mainoskanava jos blogia ei kirjoita ammattimaisesti, kohderyhmä on niche ja lukijoita vähemmän. Kuitenkin epäilen, että monesti lukijoille arvokkaampaa on nimenomaan se aitous ja siitä välittyvä fiilis. Parastahan olisi jos nämä kaksi saa yhdistettyä, kuten moni Rantapallonkin blogi on onnistunut tekemään 🙂

  • Reply Suunnaton sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 17:50

    Onnea yksivuotiaalle blogille! Työn ja harrastuksen välillä taiteileminen on varmasti ollut välillä haastavaa.
    Minunkin matkabloggausurani alkoi tavallaan vaihtoblogista. Vaihtovuoden ja ”oikean” matkablogin välillä oli kuitenkin useampi vuosi, joten bloggaustyylin vaihtaminen uutta blogia aloittaessa oli melko yksinkertaista.
    Allekirjoitan huomiosi matkabloggaajien hyvästä yhteishengestä. Bloggaajat ovat mahtavaa porukkaa, joiden mukaan pääsee helposti myös livenä tavattaessa.

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 21:22

      Kiitos! Varmasti tuo aikaväli vaikuttaa paljon myös motivaatioon, ns. uudelleen aloittaessa motivaatio on varmasti kohdillaan, ei kai sitä muuten aloittaisi. 😀 Kiva kuulla, livemiittejä odotellessa! ;–)

  • Reply Katariina sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 18:01

    Onnittelut yksivuotiaalle! Mielenkiintoista pohdintaa sinulla. Oma blogini on vieläkin tuoreempi, ja vuosi tulee täyteen ensi vuoden alkupuolella. Mä stressaan kanssa aika usein julkaisutahdista ja laadusta, sillä arkena vaan en millään ehdi bloggaamaan useammin kuin keskimäärin kerran viikossa, ja taidot ei riitä samanlaiseen laatuun kuin useassa muussa matkablogissa. Mutta sitten yritän muistaa, että tämä on todella vaan harrastus eikä edes kovin tavoitteellinen sellainen. Hyviä tulevia blogivuosia sinulle!

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 21:28

      Postaustahti on varmaan kaikilla työssäkäyvillä se pahin kompastuskivi, ideoita ja inspiraatiota riittäisi, mutta vuorokauden tunnit eivät vain riitä. Saa nähdä miten itse pysyn tässä 1-2 postausta/viikko-tahdissa kun edessä on gradun kirjoitus, viimeiset kurssit yliopistolla ja työ. Noh, toivotaan parasta! Kiitos Katariina ja hyviä blogivuosia myös sinne!

  • Reply Marja sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 18:20

    Onnittelut! Itse aloitin noin puolitoista vuotta sitten ja silti on ihan aloittelijaolo😊. Aluksi koko juttu oli vain omaksi ilokseni, mutta nälkä vähän kasvaa syödessä. Parasta tässä on se into kehittyä koko ajan mikä tulee sivutuotteena.
    En yksinkertaisesti pysty pitämään kovaa julkaisutahtia, mutta yritän olla stressaamatta ja tehdä sen verran kuin pystyn ja mikä tuntuu hyvältä. Tsemppiä jatkoon!

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 21:35

      Kiitos Marja! Nälkä todellakin kasvaa syödessä, jokainen kommentti ja kasvava viikkokävijämäärä todellakin vaikuttaa motivaatioon ja boostaa tekemistä. Juuri näinhän sen pitääkin mennä jos ei blogia työkseen kirjoita: stress-free harrastus, jota tekee kun hyvältä tuntuu!

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakastan maanantai, syyskuu 11, 2017 at 12:05

    Onnea täältäkin! Tuttuja tuntemuksia varmaan useimmille sieltä blogin alkutaipaleelta. Nälkä tosiaan kasvaa syödessä, ja aikaa tähän harrastukseen saa menemään todella paljon. Eikä kaikkien matkabloggaajien tarvitse matkustaa jossain extreme-kohteissa, vaan on nimenomaan hyvä, että aihealueet vaihtelevat. 🙂

    • Reply Emilia maanantai, syyskuu 11, 2017 at 17:30

      Kiitos Meri! Nojoo näinhän se on, onneksi homma on kuitenkin samalla tosi palkitsevaa 🙂

  • Reply Laura Laakso tiistai, syyskuu 12, 2017 at 09:25

    Onnea synttärisankarille! En oikein muista milloin aloin kirjoittamaan blogia, kun se oli monta vuotta vain perheelle tarkoitettu ”salainen” blogi, jota kautta tutut pääsivät mukaan meidän reissuille. Ehkä pari vuotta sitten päätin avata blogin yleisölle. Mietin silloin ja vielä tänäänkin, että miksi haluan kirjoittaa julkisesti ja mitä sellaista mulla on tarjota mikä kiinnostaa. Heh. Suomalaisen vahva itseluottamus! On kuitenkin mukava seurata omaa kehitystä ja huomata, kuinka haluaa oppia uutta kuvaamisen ja kirjoittamisen saralla. Ja komppaan! Blogityypit vaikuttaa tosi mukavilta 🙂

    • Reply Emilia tiistai, syyskuu 12, 2017 at 17:06

      Kiitos Laura! Heh, taitaa olla ihan yleinen ongelma tämä suomalaisen itseluottamus. 😀

  • Reply Terhi | VAGABONDA keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 11:02

    Onnea yksivuotiaalle! Bloggaamista ei kannata turhaan stressata ja miettiä, että onko mitään annettavaa. Paras on, kun tekee vaan omaa juttua ja nauttii siitä, mitä tekee! Mulla tulee loppuvuodesta kolme vuotta bloggaamista täyteen, ja on kyllä ollut antoisat vuodet. Ihan paras harrastus 🙂

    • Reply Emilia torstai, syyskuu 14, 2017 at 16:01

      Kiitos Terhi! Jep, tähän jää kyllä koukkuun! 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka lauantai, syyskuu 16, 2017 at 06:19

    Onnea yksivuotiaalle – ja mukavaa, jos olet kokenut yhteisömme kannustavaksi!

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 17, 2017 at 12:12

      Kiitos Pirkko! 🙂

  • Reply Rosita - Matkaopas Vapauteen lauantai, syyskuu 16, 2017 at 12:46

    Hei, yks vee on hyvä etappi ja hyvällä meiningillä vaan eteenpäin 🙂 Itsekriittisyys, perfektionismi, vertailu muihin .. jne. on kyllä juttuja, joihin ei tulis ainakaan jäädä kiinni, vaikka jotain sellaista itsessään ja tekemisissään joskus huomaisikin. Eikä se ole helppoa aina kirjoittaa puntaroiden ja pohtien, mitä itseltä odotetaan, miten voisi innostaa ja auttaa lukijoitaan, miten voisi samalla autenttisesti ja kiinnostavasti ilmaista itseään ja kokemuksiaan.. Uuh, ihan haastavaa hommaa tämä bloggaaminen, vaikka toki mukavaakin. Ja jo tuo kerta viikkoonkin tolkun artikkelin kokoon saaminen on mielestäni hyvä tahti. Jos montaa juttua viikossa, en tiedä kuka niitä enää ehtii lukemaan… Hyvää ja luottavaista fiilistä bloggaamiseen + vähemmän tarpeetonta itsekritiikkiä sulle ja meille muillekin (tarpeeseen tulee..) 🙂

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 17, 2017 at 12:13

      Kiitos Rosita ja sitä samaa sinne! 🙂

  • Reply Teija / Lähdetään Taas lauantai, syyskuu 16, 2017 at 14:25

    Minä olen ainakin kokenut siitä vain ja ainoastaan suurta hyötyä, että sekä kirjoitan blogia että töissä toimin kontaktina bloggaajien suuntaan. Kun tuntee molemmat puolet, osaa toimia kummassakin roolissa paljon ammattitaitoisemmin. Blogin pitäminen on opettanut hurjasti! Sen puolesta ei kannata murehtia, vaan hyödyntää vaan kaikkea osaamista molemmin puolin 🙂

    • Reply Emilia sunnuntai, syyskuu 17, 2017 at 12:15

      Kiitos kommentista Teija! Jep, olet ihan oikeassa, on siitä paljon hyötyäkin.

    Leave a Reply