Aasia Colombo Matkakertomus Sri Lanka

Työreissu Colomboon toi ensikosketuksen Sri Lankaan

lauantai, heinäkuu 7, 2018

Tämän vuoden matkamessuilla Sri Lankan pisteellä iski pieni matkakuume. Maan monipuoliset aktiviteettimahdollisuudet, upea luonto, ikoninen junamatka Ellasta Nuwara Eliyan kaupunkiin, pitkät ja kauniit hiekkarannat ja turkoosina hohtava vesi vetivät puoleensa. Toisin sanottuna kaikki muu houkutteli minua paitsi maan suurin kaupunki Colombo. Kuitenkin juuri sinne päädyin ensimmäiselle messumatkalle.

Lähdimme kohti Colomboa maanantaina yölennolla ja palasin jo eilen perjantaina. Työmatkoilla ei yleensä olekaan tarkoituksena pällistellä nähtävyyksiä ja nauttia kohteesta, vaan keskittyä täysillä edustamiseen. Kun kyseessä kuitenkin oli minulle täysin uusi maa, oli pakko päästä torstaina messujen päätyttyä lyhyelle nähtävyyskierrokselle hirvittävästä väsymyksestä huolimatta. Niinpä vain tunti ennen auringonlaskua lähdimme kiertämään Google Mapsiin tähdittämiäni kohteita. Onneksemme Colombossa ei ole hirveästi nähtävää. Kävely pitkin Galle Facen rantaviivaa, Seema Malakan buddhalainen temppeli ja Beira Laken puisto, Jami Ul-Afarin moskeija sekä Dutch Hospitalin alue ostos- ja ruokapaikkoineen tulivat kaikki nähtyä yhdessä illassa!

Seema Malakan buddhalainen temppeli oli mieleenpainuvin kokemus. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut kuin muutama muu kävijä, joten paikkaan sai tutustua ihanan rauhassa. Lammesta heijastuvat laskevan auringon säteet saivat temppelin hohtamaan kauniisti. Temppelissä oli myös meditointiin tarkoitettu sali, mutta sietämättömän kuumuuden vuoksi meditointi ei käynyt edes mielessä. Kolmenkymmenen asteen kuumuus yhdistettynä liki yhdeksäänkymmeneen nousseeseen koesteusprosenttiin tuntui poikkeuksellisen pahalta kun oli viettänyt pelkästään ilmastoidussa tilassa edelliset pari päivää. Jatkoimme matkaa Seema Malakalta keskustan toiselle puolelle kaupungin vanhaan osaan Fortiin tuktukilla. Liikenne oli aivan kuin muissa Kaakkois-Aasian kaupungeissa: tööttäykset raikuivat ja kukaan ei noudattanut liikennesääntöjä. Seitsemän jälkeen ruuhkat olivat onneksi hellittäneet iltapäivästä, ja matkantekoon meni vain noin vartti. Ehdimme juuri ja juuri valoisaan aikaan Jami Ul-Afarin moskeijalle, nappasimme kuvat ja jatkoimme matkaa kohti Dutch Hospitalia.

Colombon suurimmat länkkärivivahteet löytyvät Old Dutch Hospitalin ympäristöstä. Hollannin siirtomaavallan ajalta jäänyt vanha sairaala on kunnostettu ja muutettu ravintola- ja ostoskeskittymäksi. Kolonialismi näkyi Fortin arkkitehtuurissa muutenkin selvästi. Vanhoja, länsimaisia hallintorakennuksia ja palatseja on siellä täällä koristamassa muuten ajoittain karua kaupunkimaisemaa. Old Dutch Hospitalissa livebändi, paikallisten tanssiesitys ja terassit pitivät turistin tyytyväisenä. Dutch Hospitalissa sijaitsee myös kenties Colombon kuuluisin ravintola, Ministry of Crab, mutta syötyämme edellisellä viikolla Espanjassa liki pelkkää sea foodia joka päivä, ei suoranaisesti tehnyt rapuja mieli.

Trooppisesta illasta voi nauttia jollain Colombon kattoterasseista. Me valitsimme Mövenpick Hotel Colombon, josta on näkymä niin merelle kuin kaupunkiinkin. Halvat cocktailit ja 24 kerroksesta avautuva näkymä ei ollut hassumpi tapa päättää päivä.

En varmasti ehtinyt näkemään Colombosta kuin murto-osan, mutta tämän perusteella en erityisesti ihastunut kaupunkiin. Colombo vaikutti melko tylsältä paikalta, jonne en koe tarvetta palata. Sen sijaan Sri Lankan reppureissu, jolla pääsisi kiertämään luontokohteita ja nauttimaan ihanista rannoista kutkuttaa nyt entistä enemmän. Joku päivä palaan, aivan varmasti. 

Oletteko te käyneet Colombossa? Mitä fiiliksiä?

************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

 

Itävalta Slovakia Suunnittelu Unkari Yksinmatkailu

Ensimmäinen soolomatka – Yksin kohti Keski-Eurooppaa

keskiviikko, kesäkuu 6, 2018

Olen pitkään pyöritellyt mielessäni ajatusta reissusta, jonka tekisin ypöyksin. Vaikka olen matkustanut yksin, on määränpäässä aina odottanut joitain tuttuja ja jo lähtiessä on tietänyt, että yksin ei tarvitse olla jos ei halua. Nyt kuitenkin viime aikoina ajatus soolomatkasta on tuntunut entistä kiehtovammalta. Ei kompromisseja ruokapaikasta, ei nokan koputtamista aikaisista herätyksistä ja kohteena sekä matkustusvälineenä juuri se, mitä minä valitsen. 

Miettiessäni kohdetta ensimmäiselle soolomatkalle rajasin vaihtoehdot Eurooppaan. Ajatus junalla köröttämisestä vuoristomaisemissa innostutti minua eniten. Saisi olla halvempaa kuin Suomessa ja mahdollisimman turvallista. Pari uutta kohdetta ja suht lyhyen matkan päässä toisistaan. Nämä ehdot täyttivät parhaiten Alpit ja erityisesti Itävalta. Olen haaveillut Wienin visiitistä jo useamman vuoden ja googlatellessani sopivia kohteita sen seuraksi huomasin että sekä Salzburg että Innsbruck ovat molemmat näppärän mittaisen junamatkan päässä.

Lomapäiviä olisi vain kuusi, joten matka-aika oli tietysti fiksuinta saada alkamaan perjantaina ja päättymään maanantaihin. Yhtäkkiä minulla olikin viikon sijaan kymmenen päivää käytettävissä! Viikko riittäisi Itävallassa, mutta mihin sitä suuntaisi vielä loppupäiviksi? Maabongari sisälläni muistutti olemassaolostaan. Pohdin ensin visiittiä Innsbruckista Liechtensteiniin, mutta koska kulkuyhteydet ovat niin kehnot, käänsin katseeni sittenkin kohti itää. Keski-Euroopassa on ihanan monta kivaa kaupunkia lyhyen matkan päässä toisistaan. Bratislavaan pääsee Wienistä tunnissa ja bussilippu näyttäisi maksavan kokonaiset 5 euroa! Paljon alkoi kiinnostamaan myös kivenheiton päässä sijaitseva Budapest. Homman sinetöivät juuri oikeaan aikaan menevät suorat lennot Helsingistä Wieniin ja Budapestistä Helsinkiin. Tällä hetkellä heinäkuun reissun kohdelista näyttää seuraavalta:

Salzburg

Kuva täältä. © Max Dawncat.

Aloitan matkan vuorien keskeltä Salzburgista. En vielä tiedä Salzburgista muuta kuin nämä kolme perusfaktaa, jotka löytynee jokaisen kohdeoppaan ensimmäisestä kappaleesta: Salzburg on Mozartin synnyinkaupunki,  Sound of Musicin kuvauslokaatio ja Itävallan neljänneksi suurin kaupunki. Sen suuremmin en edes osaa perustella, miksi haluan Salzburgiin. Ehkä se vaan tuntui sopivan kompaktilta startilta soolomatkalle. Hienot maisemat ja historian havina vievät varmasti mukanaan. Voin jo kuvitella itseni istumaan kahvilan terassille kirja kädessä ja kahvikuppi toisessa. Ilman että on kiire yhtään mihinkään. Ah.

Innsbruck

Kuva täältä.© Philipp Medicus

Jos en vielä Salzburgista karkaa vuorille niin Innsbruckissa sitten viimeistään. Buukkasin jo hostellinkin, joka kantaa nimeä Doug’s Mountain Getaway. Mountain getaway? Kyllä kiitos! Hostelli järjestää erilaisia aktiviteetteja, kuten vuorikiipeilyä, vaelluksia ja koskenlaskua. Olisi ihana päästä myös uimaan turkoosiin veteen johonkin Innsbruckin ympäristössä sijaitsevista järvistä. Voin jo haistaa vuoristoilman sieraimissani ja tuntea sen tuoman rauhan. Kolmen päivän pako vuorille toivottavasti riittää!

Wien

Kuva täältä. © Mike Clegg

Wienistä ensimmäisenä mieleen tulee tuhdit leivonnaiset ja lukuisat linnat. Sacherkakkua palatsin portailla siis. Wienissä pääsen varmasti ihastelemaan upeaa arkkitehtuuria ja nauttimaan kaupungin monista puistoista.

Bratislava

Kuva täältä. © Miroslav Petrasko

Jos ihan rehellisiä ollaan, Bratislava ei hirveästi kiehdo minua. Mutta se osuu niin näppärästi reitille, että tuntuisi typerältä jättää visiitti tekemättä mitäänsanomattoman ensivaikutelman vuoksi. Monesti juuri nämä kaupungit ovat yllättäneet minut kaikkein positiivisimmin! Bratislavassa hintataso näyttäisi olevan halvempi, joten saatanpa suunnata hostellin sijaan ihan kunnon hotelliin, jonka valitsen puhtaasti sen mukaan, missä on kylpyamme. Vaahtokylpy ja lasi valkkaria – keski-ikäistä vai soolomatkailua parhaimmillaan?

Budapest

Kuva täältä.© Thomas D Mørkeberg.

Budapest menee samaan kategoriaan kuin Wien – ikoninen kaupunkikohde, joka on jo pitkään roikkunut listallani, mutta jonne ei kuitenkaan ole tullut lähdettyä. Budapestissä pitää tietenkin mennä johonkin kaupungin lukuisista kylpylöistä ja tuijotella kaupunkia halkovaa Tonavaa.

Siinäpä se, ensimmäisen sooloreissun alustava suunnitelma! Jos teiltä löytyy vinkkejä soolomatkailuun tai näihin kohteisiin, laittakaa toki jakoon kommenttiboksiin! 🙂

********************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Espanja Resepti Ruoka Vinkki

Espanjalainen illallinen

perjantai, toukokuu 25, 2018

Reilu vuosi sitten perustimme kaveriporukalla illallisringin, jossa kukin vuorollaan tekee valitsemansa teemamaan mukaisen illallisen. Saimme vihdoin Ronnyn kanssa järjestettyä oman illallisemme viime viikonloppuna. Tuttu ja turvallinen teemamaa meidän illalliselle oli tietysti Espanja. Teema kulki mukana aina koristeista musiikkiin ja juomavalintoihin. Ajattelin, että Espanjan makumaailma saattaisi kiinnostaa teitäkin, joten tässä tulisi nyt läjä hyväksi todettuja reseptejä.

Minulle espanjalaisesta keittiöstä tuli ensimmäisenä mieleen peruna ja kananmuna. Ja tietenkin punainen liha ja tuhti oliiviöljyn käyttö. Espanjalaiseen tyyliin halusimme tehdä jaettavia annoksia, mikä myös toi helpotusta haasteeseen pitää annokset lämpiminä. Tapasvalikoima oli helppo päättää, mutta alku- ja jälkiruokaa jouduimme miettimään pidempään. Emme olleet kumpikaan koskaan kokeilleet mitään näistä resepteistä aikaisemmin, joten aikamoisella riskillä mentiin.

Alkuruoaksi kylmä tomaattikeitto salmorejo

Raskasta pääruokaa keventämään tuotiin alkuruokana kylmä tomaattikeitto salmorejo, joka on tunnetumpaa keittokaveriaan gazpachoa täyteläisempi ja ainakin allekirjoittaneen mielestä myös herkullisempi.

Nappasin reseptin Eeva Kolulta ja muutin pelkästään annoskokoa:

1,7 kg tuoreita tomaatteja
1 dl mantelilastuja
5  palaa vaaleaa paahtoleipää
2 valkosipulinkynttä
2 tl etikkaa
2 dl vettä
1,5 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Lohko tomaatit ja poista kannat. Silppua valkosipuli.
2. Paahda mantelilastuja paistinpannulla muutama minuutti.
3. Paahda leivät ja revi palasiksi.
4. Laita blenderiin pari kourallista pilkottuja tomaatteja, silputtu valkosipuli, leivät, etikka ja vesi. Blendaa sileäksi. Lisää tomaatteja useassa erässä ja blendaa aina välissä.
5. Lisää lopuksi oliiviöljy muutamassa erässä samalla sekoittaen. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
6. Anna keiton jäähtyä vähintään pari tuntia jääkaapissa, jotta se on tarjoiltaessa viileää.

Suosittelen muuten tsekkaamaan etukäteen, riittääkö blenderissä tilavuus keiton tekemiseen yhdessä erässä. Meidän 2 litrainen kannumme oli ääriään myöten täynnä, ja juuri ja juuri saatiin blendattua keitto sileäksi.

Tapaksia moneen makuun

Tapaspöytämme koostui vihreistä pikkupaprikoista (Pimientos de Padrón), perunamunakkaasta (tortilla), jättikatkaravuista valkosipuliliemessä, Serranon kinkusta ja juustolautasesta, kroketeista (croquetas) ja erityisesti Aragoniassa varsin suositusta mättöannoksesta nimeltä Huevos rotos. Kroketeista ja huevos rotosista saimme tehtyä yllättävän helposti myös maukkaat vegeversiot meille kasvissyöjille.

Pimientos de Padrón

Galician reissullamme sain maistaa ensimmäistä kertaa näitä vihreitä pikkupaprikoita ja ihastuin täysin. Miten joku näin yksinkertainen voi olla niin hyvää? Kausi taitaa olla nyt, sillä useamman kaupan hyllyllä on notkunut vihreitä herkkupusseja jo jonkun aikaa. Joka kymmenes paprika on kuulemma tulinen, mutta omalle kohdalleni ei ole koskaan vielä sattunut tulista versiota.

Näitä herkkuja voisi valmistaa vaikka joka päivä, sen verran helpolla pääsee:

2 pussia Pimientos de Padrón pikkupaprikoita
Oliiviöljyä paistamiseen
Sormisuolaa

1. Paista paprikoita öljyssä muutama minuutti.
2. Asettele tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sormisuolaa.

Laitoin ensimmäiseen satsiin myös raastettua manchegoa, mutta täytyy sanoa, että maku oli parempi pelkällä sormisuolalla höystettynä piilottamatta paprikoiden omaa ominaismakua. Yum!

Croquetas de jamón

Jos jotain ruokaa erityisesti kaipaan Espanjasta, se on sienitäytteiset kroketit. Ochenta Gradosin tekemänä, kiitos. Kun mietimme tarjoiltavia tapaksia, kroketit olivat ainoa oikeasti hankala ja monimutkainen ruoka tehdä, jonka onnistumista epäilin suuresti. Paisto ehkä vähän epäonnistui liian vähäisen öljyn käytön vuoksi, mutta maku oli kohdallaan. Krokettien ohje varioitiin Andalusian auringossa -blogin reseptistä:

24 krokettia:

2 rkl öljyä
4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
3 3/4 dl maitoa, kuumennettuna
1 1/2 dl serranokinkkua hienonnettuna
1 dl Manchego-juustoa raastettuna
suolaa, pippuria

Leivittämiseen:
2 kananmunaa
korppujauhoja

1. Kuumenna kattilassa öljy ja voi. Kun seos on sulanut, lisää jauho ja sekoita kunnes jauho on sekoittunut rasvaan.
2. Lisää noin desi maitoa ja nosta lämpöä kunnes seos kuplii. Lisää sitten loput maidosta ja jatka reipasta sekoittamista kunnes seos alkaa paksuuntua, n. 5-7 minuuttia. Vähennä lämpöä ja jatka keittämistä, jotta kaikki jauhot kypsyvät. Sekoita koko ajan, jottei seoksesta tule paakkuista. (Meillä paksuuntui jostain syystä samantien, joten sekoitettiin vain noin minuutti)
3. Lisää seokseen raastettu juusto ja hienonnettu kinkku. Lisää hyppysellinen suolaa ja pippuria ja ota pois liedeltä.
4. Levitä seos öljyttyyn (n. 1tl riittää) astiaan tasaiseksi massaksi. Jos H-hetki on lähellä, tyrkkää massa pakastimeen puoleksi tunniksi. Jos olet ajoissa liikkeellä, anna jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä sitten kylmään odottamaan tarjoilua vähintään pariksi tunniksi.
5. Ota lusikalla massasta sopiva määrä taikinaa ja pyörittele palloiksi. Pyöritä pallot korppujauhoissa ja kasta sen jälkeen vatkattuun munaseokseen. Dippaa sen jälkeen vielä uudelleen pallot korppujauhoissa ja ala paistamaan. Tässä kohtaa olisi hyvä laittaa pallerot vielä tekeytymään jääkaappiin, mutta meillä ei semmoiseen ollut aikaa. Ihan onnistuneita olivat ilmankin!
6. Paista kuumassa öljyssä muutaman kroketin erissä. Meillä öljyä oli selvästikin ihan liian vähän, minkä vuoksi paistotulos oli epätasainen ja kuivahko, mutta maku oli kuitenkin kohdallaan.

Vegeversion saa tehtyä jättämällä kinkun pois. Sieniversioita ei siinä kiireessä lähdetty kokeilemaan, mutta niitä täytyy ehdottomasti tehdä vielä joku päivä!

Katkarapuja valkosipuliliemessä

Kävimme Hakaniemen kauppahallissa vielä illallispäivän aamuna hakemassa katkarapuja, espanjalaista juustoa ja chorizoa. Katkaravuista kokattiin todella yksinkertainen setti, jonka resepti kuuluu seuraavasti:

3 valkosipulinkynttä
300-400 grammaa valmiiksi keitettyjä jättikatkarapuja
oliiviöljyä
1/4 tl cayennepippuria
Paprikamaustetta
Lehtipersiljaa

1. Kaada kuumalle pannulle tuhdisti oliiviöljyä ja lisää joukkoon mausteet. Heitä joukkoon silputtu valkosipuli ja pyörittele mausteseoksessa.
2. Lisää katkaravut ja jätä lämpenemään jälkilämmölle. Ravut sitkostuvat superhelposti jos niitä kuumentaa liian pitkään.
3. Kaada koko setti paistonesteineen tarjoiluastiaan ja ripottele päälle lehtipersiljaa.

Huevos rotos aka aragonilainen mättö

Ei, tämä ei ole Korson nakkikioskin erikoinen vaan ihan oikea espanajalainen tapasannos, jota olen nauttinut monia kertoja eri puolilla Espanjaa. Siitä löytyy monia erilaisia versioita, joissa kaikissa peruna ja kananmuna on vakiona mukana. Perunoiden kanssa olisi voinut lähteä hifistelemään, mutta me päädyimme ihan rehellisesti ajan säästön vuoksi rakentamaan annoksen valmiiden pakasteranskisten päälle. Kuvan versiossa on vegechorizoa, joka oli yllättävän maukasta!

2 x mättölautanen:

1 kg pakasteraneja
300-500 g chorizoa/vegechorizoa
6 kananmunaa
suolaa

1. Mikäli ostit chorizon tuoreena, aloita sen valmistamisesta. Lihamestari neuvoi meitä ensin keittämään makkaroita 15 minuuttia, sitten leikkaamaan paloiksi ja paistamaan pannulla vielä toiset 15 minuuttia. En itse maistanut, mutta kuulemma lopputuloksesta tuli ihan hyvä!
2. Paista ranet uunissa ja mausta suolalla.
3. Paista kananmunat pannulla sunny side up -tyyliin. Tässä tärkeää on, että kananmunat jäävät kunnolla löysiksi!
4. Kokoa annos isolle lautaselle. Kananmunat tulevat päällimmäiseksi ja kuten annoksen nimikin kertoo, ne on tarkoitus rikkoa juuri ennen syömistä.

Perunamunakas

Madridin kämppikseni tekivät vähintään kerran viikossa perunamunakasta, mutta itse en ole oikein koskaan syttynyt tälle perinneruoalle, eikä itsetehty ollut poikkeus. Jos kuitenkin haluat ottaa riskin ja testata perunamunakasta, tässä tulee helppo resepti:

6‒7 keskikokoista perunaa
1  sipuli
5  kananmunaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa

1. Keitä perunat kypsiksi ja anna jäähtyä puolisen tuntia. Kuori ja paloittele melko pieniksi paloiksi.
2. Silppua sipuli ja yhdistä perunoiden kanssa ja mausta suolalla.
3. Riko kananmunien rakenne haarukalla ja lisää perunasipuliseokseen.
4. Kaada oliiviöljy paistipannulle, jossa on korkeahkot reunat. Anna lämmetä ja kaada kananmuna-peruna-sipuliseos tasaisesti pannulle. Älä säikähdä, paistoksesi hukkumista oliiviöljyyn, se kuuluu asiaan.
5. Anna kypsyä ja ruskistua pannulla 15‒20 minuutin ajan matalalla lämmöllä.
6. Käännä perunamunakas pannulla paiston loppupuolella ison lautasen avulla, ja anna kokonaisuuden kypsyä vielä muutama minuutti.
7. Kumoa tarjoiluastialle ja anna vetäytyä folion sisässä vähintään vartti.

Näiden lisäksi tarjosimme Serranon kinkkua, manchegoa ja savustettua lehmänmaitojuustoa.

Jälkiruoaksi jotain ihan muuta

Espanjalaiset jälkiruoat eivät ole mielestäni mitenkään erityisen hyviä. Kysyessäni vielä espanjalaisilta kavereiltani, mitä kannattaisi tehdä jälkiruoaksi minulle ehdotettiin niin Arroz con Lecheä kuin hunajamelonia serranon kinkulla. Raskaan pääruan jälkeen hedelmät tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta, ja päädyimme tekemään kaksi jaettavaa herkkulautasta, jotka koostuivat mansikoista, mustikoista, hunajamelonista, ananaksesta ja ananaskirsikoista. Päälle puristettiin passionhedelmää ja ripoteltiin marenkia. Iskimme pöytään kaksi suklaakippoa, jonne hedelmiä ja marjoja sai dipata. Tämä oli todella hyvä jälkiruoka, jota aion varmasti tehdä uudelleen. Ihanan freesi, mutta kuitenkin tarpeeksi makea.

Kaikista hankalinta ruokien teossa oli annoskokojen arvioiminen ja ruokien lämpimänä pitäminen. Niinhän siinä tietysti kävi, ettemme olleet lähellekään valmiita kun vieraat saapuivat, vaan avokeittiössä kärysi paisto vielä puoli tuntia vieraiden saapumisen jälkeen. Yhdelletoista ihmiselle sai kokata oikeasti aika paljon. Salmorejoa tuli pikkuisen liian vähän, mutta muuten määrät osuivat nappiin. Siihen nähden että menu suunniteltiin edellisenä iltana puoli tuntia ennen kauppareissua onnistuimme valinnoissamme yllättävän hyvin!

Tässä vielä España-soittolistani Spotifyssä, joka on vuosien varrella kasvanut melko mittavaksi.

¡Buen provecho!

*************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia Arki Elämä

Kevään kuulumisia

lauantai, toukokuu 12, 2018

MOI! Ootteko te vielä siellä? Historian pisin kirjoitustauko tuli ihan puskista ja varoittamatta, joten ajattelin, että nyt voisi olla kuulumisten paikka. Gradun kirjoitus imi kaikki mehut tästä naisesta, ja olin jo maaliskuussa niin stressaantunut, että edes ajatus blogin ylläpidosta, saati aktiivisesta sisällöntuotannosta tuntui mahdottomalta. Hiljentynyt some ja kuukauden vastausviive kommentteihinkin ehkä viesti jostain.

Graduprojektin myötä kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa täyspäiväisen opiskelijan elämää. Kuukauden opintovapaa tuntui rehellisesti sanottuna todella oudolta. Vaikka oli hirveästi hommaa, samaan aikaan kaipasin sitä, että pääsisin käyttämään aivojani johonkin tuottavampaan. Kaipasin tiimiä ympärilleni ja työn mukanaan tuomaa rutiinia. Yksin yhden ja saman projektin parissa jatkuvasti työskentely oli ajoittain todella puuduttavaa. Faktahan se on, että tuskin toiste tulee elämässä tehtyä näin iso projekti täysin yksin. 12-tuntiset päivät kirjastossa ja unettomat yöt tulivat molemmat varsin tutuiksi tänä keväänä. Viime viikonloppuna sain kuin sainkin gradun palautettua, vieläpä kaksi päivää ennen deadlinea! Puurtaminen ja ”sit kun”- elämä nyppi ajoittain todella paljon, mutta nyt fiilis on katossa. Parasta on, että sai palautettua työn, johon on oikeasti tyytyväinen.

Kevät on tuonut uusia tuulia myös työrintamalle kun vaihdoin toukokuussa työpaikkaa. Samalla paloi myös kuukauden palkallinen loma, joten kesän reissusuunnitelmat piti vetää täysin uusiksi. Sähköpostissa ei ole pitkästä aikaa yksiäkään lentolippuja ja kesän suunnitelmatkin on vielä poikkeuksellisen auki. Saan (onneksi) pitää yhden viikon lomaa, joten pitää miettiä todella tarkkaan minne sitä suuntaisi! Tällä hetkellä eniten kiinnostelee wellness/joogaretriitit Kreikassa, junailu Alpeilla tai saarihyppely jossain päin Välimerta. Erityisesti aktiivilomat luonnon helmassa on aiheuttaneet ylimääräisiä sydämentykytyksiä viime aikoina. Tämä reissun tulen näillä näkymin tekemään yksin, joten erityisesti sitä silmillä pitäen kaikki vinkit on tervetulleita!

Nyt kun ei ole samalla tavalla mahdollisuutta reissailla (eli törsätä palkkaa spontaaneihin lentolippuihin) aloin virallisesti säästämään pitkäaikaisimman haaveeni eteen. Säästötili maailmanympärimatkaan aukesi tässä pari kuukautta sitten. Bank Norwegianin ilmainen talletustili 1,75 % vuosikorolla oli niin hyvä diili, ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä minne pesämunan tallettaa. Tavoitteena olisi, että viiden vuoden sisään voisi ottaa ainakin puolen vuoden irtioton maailmanympärimatkan muodossa.

Saa nähdä, mitä tämä kesä tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin ihania viikonloppureissuja, kesäisen Helsingin fiilistelyä, lähimatkailua ja hyviä kelejä. Kiva kun on aikaa taas tällekin harrastukselle!<3

*************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!