Italia Rooma

Viikon päästä Roomaan – jaa vinkkisi!

perjantai, syyskuu 15, 2017

Viikon päästä tähän aikaan käyskentelen jo Rooman kaduilla toivottavasti aurinkoisena iltana. Buukkasin monta kuukautta sitten Norwegianin kevät-alesta Ronnylle synttärilahjaksi meille viikonloppureissun Roomaan. Olemme molemmat olleet siellä ennenkin, joten tiedossa on syömistä ja rentoa yhdessäoloa sen koommin nähtävyyksistä stressaamatta. Nauratti itseäkin, että juuri kun olen saanut kaikki edellisen Italian reissun postaukset ulos, nyt mennään taas samoille suunnille. Noh, onneksi Rooma on täysin erilainen matkakohde kuin Sisilia.

Olin ensimmäisen kerran Roomassa kesällä 2015 ja rakastuin täysin. Roomalla on ihan oma fiiliksensä, jonkalaista en ole toistaiseksi kokenut missään muualla. Ehkä se on sitä historian havinaa, ehkä ihmisten iloisuutta tai kaupungin jatkuvaa sykettä. Tai sitten se on vaan se italialainen ruoka. Olen himoinnut Pizza Margheritaa, gelatoa ja pastaa siitä lähtien kun laskeuduimme takaisin Helsinki-Vantaalle elokuun lopussa.

Majoituksemme sijaitsee Montin alueella aivan keskustan kupeessa. Budjettimatkan parhaaksi majoitusvaihtoehdoksi valikoitui Bed & Breakfast Monticello. Majoituin viimeksikin Roomassa Bed & Breakfastissa ja tästä majoitusmuodosta ei ole kuin pelkkää positiivista sanottavaa. Bed & Breakfast on usein vähän huokeampi vaihtoehto ja tarjoaa lisäksi myös henkilökohtaisempaa palvelua ja mieleenpainuvamman kokemuksen. Ja koska kyseessä on tosiaan budjettireissu, hyvät hotellit haluamaltamme alueelta eivät tulleet kysymykseen.

Uskon, että matkasta tulee hauska, varsinkin kun kaverimme Essi ja Toni viilettävät kaupungissa samaan aikaan. Katselin, että Roomassa sää näyttäisi olevan kohdillaan vielä viikon päästä ja ihanan kesäiset ilmat hellivät meitä. Haaveilen kovana auringonpalvojana ehkä vähän myös rantapäivästä tai ainakin makoilusta jollain Rooman lukuisista puistoista. Ja tietysti romanttisista kävelyistä ja spontaaneista viinilasillisista ihanassa Trasteveressa!

Olen myös Chicagossa tehdyn ruokakierroksen jälkeen pohtinut saman setin toteuttamisesta Euroopassa. Italialainen ruokakulttuuri saattaisi sopia tähän kuin nenä päähän.

Nyt kaipaan teidän vinkkejänne! Minne kannattaa Roomassa suunnata kun ne perinteiset suihkulähteet, aukiot ja historialliset keskukset on jo nähty ja koettu? Mitkä ravintolat eivät jätä kylmäksi? Kannattaako Roomassa tehdä ohjattu ruokakierros? Kaikki vinkit otetaan ilomielin vastaan!

************************************************************************************************

Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Italia Luonto Sisilia

Ihanaa luontoa Cava Grande del Cassibilessa + biitsisuositus Sisilian kaakkoisrannikolle

tiistai, syyskuu 12, 2017

Olen viimeisen vuoden aikana innostunut luontokohteista ja aina mahdollisuuksien salliessa käynyt matkoilla tutustumassa niihin. Pakkohan se oli päästä Sisiliassakin, varsinkin kun olin etukäteen kuullut hehkutusta Cava Grande del Cassibilen luonnonsuojelualueesta. Kyseessä on yksi Euroopan suurimmista kanjoneista jylhine maisemineen. Sen läpi kulkee Cassibile-joki, joka on muodostanut kanjonin itäpuolelle pieniä lampia, jotka toimivat kävijöiden uima-altaina. 



Cava Granden luonnonsuojelualue aukeaa yleisölle joka aamu klo 7.30. Me olimme paikalla kymmeneltä monen muun ei-niin-aamuvirkun turistin kanssa. Onneksi tilaa autoille oli paljon ja sen sai näppärästi parkkiin 3 euron hintaan.

Nopean googlauksen perusteella kuvittelin, että kyseessä olisi perinteinen luonnonpuisto merkittyine polkuineen, mutta sen sijaan täällä mentiin yhtä reittiä alas ja tultiin samaa takaisin. Vielä alas mennessämme emme tienneet, että vastaava kapuaminen toiseen suuntaan olisi edessä. Maisemat olivat upeat, joskin pikkuisen yksitoikkoiset. Alhaalla näkyi koko ajan päämäärämme, eli Cassibile-joki ja sen muodostamat lammet, sivuilla puolestaan kanjonin kalliota. Luin jostain, että Cava Granden ympäristössä pyörisi myös villieläimiä, mutta meidän reitillemme ei osunut yhtäkään.


Matka ylhäältä alas kesti reilu puoli tuntia. Ruuhkaa oli melko paljon, ja huomasimmekin, että iso osa paikan kävijöistä tuli sinne vain uimaan ja ottamaan aurinkoa upeasta luonnosta nauttimisen sijaan. Itse en olisi flipflopeissa ja uimahousuissa tuonne lähtenyt, sillä maasto oli paikoittain oikeasti haastava ja lasku erityisen jyrkkä. Kaiken kaikkiaan tulimme 320 metriä alaspäin. Alhaalla meitä odotti joki, johon on aikojen saatossa muodostunut useampia lampia ja pieni vesiputous.


Kun uimiset luonnonaltaissa oli uitu, huomasimme, että porukka ei suinkaan jatkanut patikointia eteenpäin, vaan kääntyi takaisin samalle reitille. Ei voi olla totta, pitäisikö meidänkin harppoa takaisin reilu 300 metriä ylöspäin yli kolmenkymmenen asteen kuumuudessa? Alkushokin jälkeen ei auttanut muu kuin lähteä harppomaan. Enää ei nautittu jylhistä maisemista ja napsittu kuvia, vaan keskityttiin sataprosenttisesti ylös kapuamiseen. Siitä kehkeytyi ihan kunnon hikitreeni!

Fontane Bianche – vahingossa löydetty unelmaranta

 

Kavuttuamme 320 metriä takaisin autolle, iski niin nälkä, jano kuin väsymyskin. Ja armoton soija. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin että on pakko päästä taas uimaan. Ajoimme autot Cassibilen keskustaan, mutta kaikki ravintolat olivat kiinni. Kauempana siinsi meri, ja päätimme käydä vilkaisemassa, josko sen läheisyydestä löytyisi edes jokin kahvila, josta saisi ruokaa.

Sieltä löytyikin Fontana Bianche ja huoneistohotellien ja turistien kansoittama rantabulevardi. Ja upean näköinen ranta! Olimme kaikki niin nälkäisiä, että tietoisesti sorruimme ylihintaiseen turistiansaan. Sillä hetkellä millään muulla ei ollut merkitystä kuin että saisi siinä kuumudessa vettä ja energiaa. Niinpä söimme ensimmäisessä vastaan tulleessa ravintolassa ja siirryimme biitsille.

Sisilian rannat jäivät meiltä muuten pitkälti kokematta, sillä Cassibilen lisäksi pidimme biitsipäivän vain Palermossa ja pulahdimme Syrakusassa. Aiemmat rannat olivat tuottaneet hienoisen pettymyksen, sillä biitsit olivat pieniä, vesi likaista ja pohja ärsyttävän kivikkoista. Fontana Bianchen uimaranta oli juuri sellainen, minkälaiselle olin odottanut Välimerellä pääseväni. Pienijyväinen hiekka varpaiden alla, hitaasti loiveneva pohja ja lämmin turkoosi vesi, ihan kuin kylvyssä olisi ollut!

Mikäli suuntaa Cava Grandeen, on Fontana Bianchen ranta helppo yhdistää päiväretkelle. Kannattaa kuitenkin ottaa eväät mukaan, sillä ylihinnoitelluilta turistiravintoloilta täällä on vaikea säästyä.


************************************************************************************************

Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Italia Sisilia Vieraskynä Vinkki

Vieraskynä: Autoilu Sisiliassa

sunnuntai, syyskuu 10, 2017

Jottei Sisilia-postaukset menisi ihan pelkäksi hehkutukseksi, ajattelin, että olisi varmaan hyvä nostaa tänne asiaa murheenkryynistä, eli paikallisesta liikenteestä. Itse en rattiin tarttunut, joten luvassa on blogin ihka ensimmäinen vieraskynäkirjoitus. Katsotaanpa, mitä kuskillamme Ronnyllä on sanottavaa vuokra-autoilusta Italian suurimmalla saarella:

Catanian lentokenttä, 15.8.2017

Sisiliaan laskeuduttuamme ja laukut saatuamme suuntasimme Hertzin tiskille nappaamaan netistä etukäteen varaamamme autot. Totuus on kuitenkin (lähes jokaisen firman kohdalla) se, että kyseistä varattua automallia on turha odottaa, vaan tilalla on ”vastaava” malli. Tällä kertaa Ford Focusta vastaavat autot olivat saman merkin C-Max ja Renaultin Kadjar. Molemmat tuliteriä ja hyvin varusteltuja, paitsi sen tärkeimmän, eli konepellin alla sijaitsevan tekniikan osalta.

Tiskillä käytiin vielä kova kamppailu ja äänestys siitä, otetaanko autolle ylimääräinen vakuutus. Tämäkin kuuluu poikkeuksetta autonvuokrausfirmojen bisnekseen: liikennevakuutus ei kata mitään vahinkoja (edes vastapuolen törttöilyjä), ja omavastuu huitelee 2000 eurossa. Ylimääräinen vakuutus olisi maksanut noin 250€ per auto koko viikolle, mutta enemmistön päätöksellä päätimme jättää tämän ”turhakkeen” pois ja ottaa riskin siitä, ettei kukaan paikallinen Ramazzotti aja kylkeen.

Merkityksensä menettäneitä liikennemerkkejä, kapeita katuja ja käsiä heiluttelevia kanssaautoilijoita

Sisilian liikenteessä ei kannata hypätä ratin taakse, jos ajaminen stressaa jo Helsingin ratikkojen vieressä. Liikenne on konkreettisesti oman käden oikeudella toteutettua ajamista, jossa liikennemerkit ovat menettäneet merkityksensä. Stop-merkit toimivat maksimissaan kevyenä kolmiona, nopeusrajoitukset tuntuvat olevan miniminopeuksia, vilkku on täysin tuntematon käsite ja oma auto tungetaan joka väliin heiluttaen käsiä eri suuntiin.

Saarella ajaminen vaatii lehmän hermoja (jotka allekirjoittaneelta puuttuu) ja edes hieman navigointikykyä, mutta ennen kaikkea kykyä pysyä rauhallisena nopeasti muuttuvissa tilanteissa, joissa autoja tulee joka suunnasta ja on pakko tunkea myös itsensä johonkin väliin. Ennakointikyky ja riittävän turvavälin pitäminen ovat myös elintärkeitä, tai muuten peräpelti rytisee hyvinkin nopeasti.

Ajamista ei siis voinut Sisiliassa pitää mitenkään nautintona. Välillä 40 asteeseen kohonnut lämpötila ja suoraan sisälle porottava aurinko teki parkissa olevasta autosta rullaavan saunan, ja nahkapenkki poltti reiän suoraan sieluun. Ilmastoinnin säädin olikin kaakossa noin 90 prosenttia ajasta, iltaisin selvittiin kevyemmällä puhalluksella. Kun alkuhikoilusta oltiin selvitty ja auto saatu liikkeelle, piti alkaa keskittyä liikenteessä selviämiseen ja seuraavaan paikkaan pääsemiseen ilman kolhuja. Lisäksi autojemme moottorit olivat täysiä nuhapumppuja, joten kytkintä ja vaihdekeppiä sai veivata jatkuvalla syötöllä.

Myös kadut olivat Sisiliassa välillä erittäin kapeat ja ahtaat, ja mäkiä oli runsaasti. Tämä yhdistettynä vielä eteläeurooppalaiseen parkkeeraustyyliin ”sinne päin”, oli auton kanssa välillä mentävä etanavauhtia ja pyydettävä kavereita katsomaan toista puolta, ettei peili raavi muita autoja. Surkeat moottorit tekivät mäkilähdöistä vieläkin vaivalloisempia. Vinkki: ota diesel.

Hienoja maisemia ja parasta seuraa

 

Ei autoilu täysin pelkkää itsetuhoista rallia ollut. Kaveriporukalla ajelu, hienojen maisemien näkeminen ja kesämusiikin kuuntelu toivat rentoutta ajamiseen ja autossa istumiseen. 700 kilometriä viikon aikana olisi voinut olla huomattavasti ikävämpikin, jos matkaa olisi joutunut taittamaan yksin. Ikävimmät hetket kuskin näkökulmasta olivat kuitenkin ne, kun pitkän päivän päätteeksi muut kuorsaavat tai valittavat kusihätää, samalla kun itse yrität väistää kylkeen ajavia italiaanoja ja päästä perille auto ehjänä.

Kaiken kaikkiaan autoilu Sisiliassa kannattaa – jos omat kyvyt siihen riittävät. Surkean julkisen liikenteen johdosta paljon jää näkemättä, jos autoa ei vuokraa. Etenkin meidän tapauksessa (vuokrattu asunto keskellä pikkukylää) auto oli aivan ehdoton paikkojen näkemiseen. Pakettimatkoja tosin järjestetään ainakin tärkeimpiin turistikohteisiin, mutta rahansäästö on merkittävä, jos ajaa itse ja jakaa bensakulut. Autoilu ei ollut suurta herkkua Sisiliassa, mutta reissun jälkeen Suomen sujuvaa ja ennakoitavaa liikennettä ja mitättömiä ruuhkia osaa arvostaa aivan eri tavalla. Loppujen lopuksi saimme heittää myös yläfemmat lentokentällä, kun vakuutuksessa säästetyt rahat menivät suoraan pankkiin – kukaan ei naarmuttanut autoaan.

*******************************************************************************************************************
Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös Facebookista, Instagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia

Matkan varrella 1 v – ajatuksia bloggaamisesta

torstai, syyskuu 7, 2017

Tasan vuosi sitten tähän aikaan istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä pala kurkussa, mutta odottavin fiiliksin. Vaihto Madridissa oli alkamassa ja ensimmäinen blogipostaus oli julkaisua vaille valmis. Tekstin kanssa meinasi tulla kiire, ja vasta boordauksen alkaessa uskalsin painaa julkaise ja päästää ulkomaailmaan päässäni kauan hautuneen ajatuksen omasta blogista.

Alussa blogin pitäminen oli innostavaa ja helppoa. Oli yksi aihealue, kuulumisten kertominen perheelle ja ystäville. Helppo tapa jakaa uutisia vaihdon etenemisestä ja tarinoita Madridissa sattuneista, hauskoista kommelluksista. Kuvat sai läntättyä postauksiin ilman editoimista ja horisonttikin jäi usein vinoon. Jos joskus ei ehtinyt kirjoittaa, ei siitä koitunut sen suurempia omantunnon kolkutuksia.

Jossain vaiheessa aloin nauttimaan kirjoittamisesta niin paljon, että postauksien standarditkin nousivat pikkuisen ylemmäksi. Teksteihin alkoi kulumaan enemmän aikaa, eikä ne olleet enää muotoa ”Madridissa on satanut koko viikon, ollaan juotu vinkkua, opinnot on mielenkiintoisia, moikka”. Huomasin kirjoittavani kuulumisten sijaan yhä useammin hyödyllisempiä vinkkipostauksia, joista myös ihmiset jotka eivät minua tunteneet saattaisivat saada jotain irti. Ja se oli niiin antoisaa!

Maaliskuussa vaihto tuli päätökseensä ja punnitsin pitkään, mitä tälle blogille tapahtuisi. Kenelle minä tätä Suomesta kirjoittaisin? Lukisiko tätä kukaan? Voisinko olla uskottava matkabloggaaja, vaikkei käytyjen maiden listani ole kovin pitkä ja keskittyy pitkälti turistien suosimiin alueisiin. Jaksaisinko kirjoittaa postauksia joka viikko? Pysyisikö sisältö mielenkiintoisena? Uskaltaisinko antaa itsestänikin jotain.

Maaliskuu meni blogihiljaisuudessa, vaikka into kyti ja ideoita rupesi taas tulemaan. Niiden julkaisuun oli vaan perhanan iso kynnys. Enhän minä ole mikään bloggaaja. Haluanko edes olla?

Työskentelen viestinnän alalla ja teen satunnaisesti töitä erilaisten blogien ja bloggaajien kanssa. Punnitsin pitkään, voinko itse kirjoittaa pientä, ei-ammattimaista blogia ja samalla olla töissä ns. toisella puolella. Mitä kollegat ajattelisi? Entä viestinnän opiskelukaverit? Yritänkö nyt olla jotain mitä en ole. Ajoittain tunsin häpeää ja mietin blogin lopettamista monta kertaa viikossa. Jokaisesta postauksesta saamani into ja ilo kuitenkin pyörsivät pääni kerta toisensa jälkeen, ja päätin antaa itselleni mahdollisuuden. Lopettaa ajattelemasta mitä muut ajattelee ja kirjoittaa matkailusta oman itseni vuoksi. Matkailu on minulle intohimo ja harrastus, johon bloggaus tuo ihan uuden aspektin.

Meni kuitenkin monta kuukautta, ennen kuin sain ravistettua negatiiviset ajatukset ja lopulta lopetettua punnitsemisen kokonaan. Oli helppo turvautua siihen että ”no teen tätä vähän vasemmalla kädellä” jos homma ei ottaisikaan tuulta alleen. Kesällä tajusin, että kirjoittamalla blogia vähän vasemmalla kädellä karkoitan ne vähäisetkin lukijat, jotka olen (äidin lisäksi) tähän blogiin saanut sitoutettua. Päivittäistä sisällöntuotantoa en töiden ja opiskeluiden lomassa pystyisi tekemään, mutta pelkkä tavoite postata edes kerran viikossa ja siitä kiinni pitäminen on tuonut lisää lukijoita ja paljon lisää kommentteja.

Yksi iso tekijä siinä, että on lopulta uskaltautunut heittäytyä, on matkabloggaajien seurassa vallitseva ilmapiiri. Kanssabloggaajat vaikuttavat kannustavilta ja kynnys kommentoimiseen on pieni. Myös lähipiirin positiivinen palaute on saanut jatkamaan tätä touhua ja niin blogin kirjoittamisesta on tullut pienin askelin uusi harrastus.

Tämän yksivuotisen taipaleen kunniaksi perustin blogille vihdoin myös oman Facebook-sivun. Käykäähän tykkäämässä!<3