Suomalaisnainen lankesi törkeään turistihuijaukseen Dubaissa: ”En ole varmaan koskaan halunnut mistään yhtä kovasti pois”

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Laura, 31-vuotias bloggaaja matkablogi Laura’s Itineraryn takaa. Blogissa jaan kokemuksiani ruoan ja viinin perässä matkustamisesta, parhaista matkavinkeistäni sekä ulkosuomalaisen elämästä. Tähän ikään mennessä olen jo ehtinyt asua useammassa maassa, ja muutin vastikään Antwerpenistä takaisin Kööpenhaminaan, jossa asuin aiemmin. Ulkomaille olen ajautunut alun perin työn kautta.

Matkustan hyvin usein aviomieheni kanssa. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön, sillä viime vuonna tein yli kuukauden reissun yksin Oseaniaan. Belgiassa asuessamme matkustelimme Keski-Euroopan kohteisiin sujuvasti autolla, mutta nyt Kööpenhaminaan palatessa palaan taas lentomatkustuksen pariin – ja toivottavasti pian taas muuallekin kuin Keski-Eurooppaan.

Matkoille kuuluu aina joko hyviä ravintoloita tai viinitilavierailu. Tutkin myös aina paikan extreme-lajitarjonnan. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni hostelleissa majoittumista Oseanian reissullani, mutta pysyn jatkossa Airbnb:n ja hotellien uskollisena asiakkaana.

Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?

Erikoisin ja erityisin ruokakokemukseni on ehdottomasti ollut Kööpenhaminan maailmankuulussa Noma-ravintolassa illallistaminen. Ilmeeni oli näkemisen arvoinen, kun eteeni tuotiin kokonainen omena, lihalta maistuvia yrttejä ja muurahaisia. Ruoka oli taivaallista, sitä oli paljon, ja saamamme palvelu oli kuninkaallista!

Reilun neljän tunnin illallisen jälkeen meille näytettiin vielä ravintolan keittiö sekä laboratorio – tämä ei ollut mikä tahansa illallinen, vaan elämys niin monella eri ulottuvuudella!

Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi?

Olen yllytyshullu hurjapää ja rakastan extreme-lajien tuomaa jännitystä.

Olen tyydyttänyt extreme-lajien nälkääni kokeilemalla laskuvarjohyppyä, sukellusta ja köysiratalaskua. Ne jäävät kokemuksina kuitenkin kauas Uudessa-Seelannissa tekemäni hurjimman temppuni, benjihypyn, taa. Hyppyrin nokalta alas kurkistaessani meinasin perua koko hypyn, niin hullulta idea pää edellä korkeuksista hyppääminen tuntui. Henkilökunta tsemppasi minua hurjasti ja epäilen heidän kirjaimellisesti tukeneen minua hyppäämisessä – ja hyvä niin, sillä koskaan ei ole olo ollut yhtä voittamaton, kuin alhaalle päästyäni.

Mikä on erikoisin turistihuijaus, johon olet törmännyt matkoillasi?

Uskon olevani kokenut reissaaja ja pystyväni kiertämään perinteiset huijauspaikat kaukaa. Huijatuksi tuleminen ärsyttää suunnattomasti.

Pahin lankeamiseni kävi Dubaissa varatessani safariretkeä. Retken oli mainospuheiden mukaan tarkoitus olla intiimi reissu aavikolle, sisältäen mahdollisuuden kameliratsastukseen ja hiekkalautailuun. Paketin lupailtiin sisältävän myös upean illallisen aavikolla auringonlaskussa. Retki oli kuitenkin kaamea pettymys: mitään muuta intiimiä sillä reissulla ei ollut kuin henkilöautolla siirtyminen aavikolle. Sen jälkeen me kaikki 700 paikalle tuotua ihmistä saimme jonottaa kahden säälittävän kamelin ratsaille tai kokeilla hyvin omatoimisesti paikalle tuotua lumilautaa minimaalisella kukkulalla. Upea illallinen oli hot dogin tapainen ruoka pienine lisukkeineen – jonossa muiden kanssa seisten. En ole varmaan koskaan halunnut mistään yhtä kovasti pois kuin tältä retkeltä.

En enää varaa moisia aktiviteetteja ilman suoria suosituksia tai googlettamalla löytyviä lukuisia, positiivisia kokemuksia.

Laura's Itinerary

Mikä on erikoisin paikka, missä olet kohdannut jotain suomalaista?

Olen ylpeä suomalaisista juuristani, ja riemuitsen nähdessäni vaikkapa Iittalan astioita tai Marimekon kankaita maailmalla.

Monessa vierailemassani paikassa olen törmännyt suomalaiseen saunaan tarinoiden muodossa ja saanut kuulla, että paikallisen tutun kotoa löytyy aito suomalainen sauna. Näin on käynyt useassa eri paikassa, muun muuassa Yhdysvalloissa ja Belgiassa. Tuttavani kertoivat tarinoita saunoistaan, ja kertoivat käyttävänsä saunaa saunomisen sijaan lähinnä varastona.

Mikä on oudoin ennakkoluulo, mitä suomalaisista on ajateltu vierailemassasi kohteessa?

Olen pyrkinyt todistamaan väitteen hiljaisista suomalaisista omalla käytökselläni vääräksi. Olen jopa kuullut olevani epäsuomalainen, koska en oikein sovi tähän yleiseen stereotypiaan. Tiedostan kyllä, ettei small talk ole meidän suomalaisten suurimpia vahvuuksia, mutta huomaan ottavani aina hieman puolustelevan kannan aiheesta puhuttaessa. Uskon, että me suomalaiset opimme koko ajan parempaa small talkia. Niin monta ovea ja tilaisuutta voi avautua puhumalla niitä näitä kenen tahansa kanssa, Suomessakin. Ihmettelin kesälomallani Pohjois-Karjalassa kuinka puheliaita ihmiset ovat, ja sain harvoin edes suunvuoroa – onko kohtaamassani väittämässä siis kyse vain vieraankielisestä kommunikaatiosta?

Toisaalta suoraan puhumisesta olen stereotypian kanssa samaa mieltä, ja itse arvostan tätä ominaisuutta. Olen tietoisesti joutunut opettelemaan töksäyttelystä pois, enkä vieläkään oikein hallitse sulavaa asioiden kiertoilmaisua. Olen myös oppinut, että joissain paikoissa suoraa vastausta pitää osata hakea, sillä muutoin jää ilman rehellistä vastausta. Mutta on hyvä tiedostaa, että kaikki eivät ole tottuneet puhumaan asioista yhtä suoraan kuin me suomalaiset – se auttaa paljon kanssakäymisessä ulkomaalaisten kanssa.

>> Lue lisää Laura’s Itinerary -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Istockphoto ja Lauran kotialbumi