Suomalainen luksusmatkailija kertoo: “Tärkeintä matkailussa on laatu, ei määrä” – näin hän matkustaa
Kuka olet ja miten matkustat?
Nimeni on Jerry Savolainen ja kirjoitan Pako Arjesta -luksusmatkailublogia. Arkeni on melko hektistä ja teen pitkiä työpäiviä, joten pyrin saamaan kaiken irti vapaa-ajastani matkustamalla mahdollisimman ylellisesti vaimoni kanssa. Tärkeintä matkailussa on laatu, ei määrä. Tästä syystä lennän useimmiten business-luokassa ja yövyn viiden tähden luksushotelleissa, joiden arvostelemiseen blogini onkin erikoistunut.
Kiinnitän yleensä eniten huomiota asiakaspalveluun, jonka pohjalta valitsen hotellit ja yritykset, joilta ostan palveluita. Rakastan erityisesti Japania, jonne pyrin pääsemään vähintään kerran vuodessa. Yleensäkin tykkään eniten suurkaupungeista rantalomien ja luontokohteiden sijaan.
Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkalla?
Yövyimme vuosi sitten häämatkallamme Okinawan Ritz-Carltonissa Japanissa. Teimme yhteistyötä hotellin kanssa, joten he kertoivat haluavansa tarjota meille illallisen vierailumme loppupuolella. Emme kuitenkaan tienneet ennakkoon, millainen tuo illallinen tulisi olemaan.
Yllätyimme huomatessamme, että illallinen oli katettu ulkoterassille jossa ei ollut ketään muita. Meillä oli omat tarjoilijamme ja kokki toi kaikki yllätysannokset suoraan pöytäämme. Valaistuksena toimi ainoastaan meitä ympäröivä kynttilämeri ja yläpuolellamme avautuva kirkas tähtitaivas. Illallinen oli valtavan romanttinen kokemus, joka kruunasi häämatkamme rennon Okinawa-osuuden.
Kuka on ollut jännittävin matkoillasi tapaama henkilö?
Ehdottomasti idolini, 4 Hour Work Week -kirjan kirjoittaja Timothy Ferriss. Matkustin hänen vuokseen Tukholmaan.
Matka tapahtui pari vuotta sitten. Olin juuri lähdössä matkabloggaajien pikkujouluihin, kun huomasin Facebookissa surffaillessani Ferrissin järjestävän yllättäen fanitapaamisen Tukholmassa seuraavana päivänä. Ostin siltä istumalta liput tapahtumaan, lähdin pikkujouluihin ja yöllä kotiin tullessani ostin netistä itselleni Finnairin lennot aamulle.
Ferrissin tapaaminen oli ollut unelmani jonka en uskonut toteutuvan vielä vuosikausiin, mutta yhtäkkiä olinkin kasvotusten hänen kanssaan. Tuo oli yksi tärkeimmistä kohtaamisista elämäni aikana, sillä olen tehnyt elämäni suurimpia päätöksiä Ferrissin oppien pohjalta. Unelmia kannattaa siis tavoitella.
Mikä on erikoisin paikka, jossa olet kohdannut jotain suomalaista?
Japanilaiset ovat tunnettuja hengenheimolaisuudestaan suomalaisten kanssa. Tästä syystä ei ole kovinkaan outoa törmätä suomalaisiin alkoholijuomiin tai Fazerin suklaisiin ruokakaupoissa, etenkään Tokiossa.
Eräs asia Japanissa onnistui kuitenkin yllättämään minut. Eräänä päivänä Tokiota tutkiessamme löysimme nimittäin ihka oikean Arnoldsin eräästä kaupungin lähiöstä: siellä oli samat tuotteet kuin kotona Suomessakin, ja kaiken lisäksi suomalaisia mainoksiakin.
Mikä on ollut pahin pakkausmokasi?
Olen melko hyvä pakkaamaan tavaroita, vaikken osaakaan pakata kevyesti, joten nykyään mokia ei enää oikeastaan satu. Lapsena vanhempieni kanssa matkustaessa menin kuitenkin tekemään jotain joka on nykyään huvittavaa, mutta silloin se ei naurattanut.
Sain pakata oman reppuni Espanjan matkaamme varten, mikä ei ollut ehkä paras idea kahdeksanvuotiaan kohdalla. Pakkasin repun täyteen leluja, muun muassa useita leikkiaseita, jotka näyttivät yllättävän aidoilta. Oli siinä turvatarkastuksessa ihmettelemistä, kun reppu läpivalaistiin ja seurueemme joutui jäämään vähän tarkempaan tarkastukseen pikkupojan leluarsenaalin vuoksi.
Mikä on ollut erikoisin lentomatkasi?
Vaikka business-luokassa matkustaminen on minulle nykyään jo tutumpaa, se ei ole silti menettänyt viehätystään. Kuitenkin vuonna 2013 ensimmäinen business-luokassa tekemäni lento Tokiosta Helsinkiin oli äärimmäisen mieleenpainuva henkilölle, joka oli aiemmin tottunut matkustamaan pelkässä economy-luokassa.
Aiemmin lentomatka oli ollut enemmänkin pakollinen paha, mutta tuolloin muistan odottaneeni tulevaa lentoa innoissani. Koneeseennousuvaihe oli ohi yllättävän nopeasti, ja kädessä oli lasi samppanjaa sekä ympärillä soi rauhoittava musiikki sen sijaan, että ihmiset yrittäisivät hektisesti löytää omaa paikkaansa ahtaissa tiloissa. Leveä penkkini laskeutui makuuasentoon ja ruoka tarjoiltiin oikeilta lautasilta. Mikäs siinä oli elokuvia katsellessa.
Tuntui kuin olisin matkustanut ravintolan ja olohuoneen yhdistelmässä. Meille sattui vielä äärimmäisen mukavat lentohenkilökunnan jäsenet, joten tuo lentomatka jäi mieleen yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Kymmenen tuntia hujahti hetkessä, ja lento oli ohi aivan liian nopeasti.
>> Lue lisää Pako Arjesta -blogista!
Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Jerry Savolaisen kotialbumi