Keski-ikäinen Anne lähti kiertämään Espanjaa yksin kahdeksi kuukaudeksi: “Suosittelen kokemusta kaikille!”

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Anne Nykänen, matkailuun hullaantunut täti-ihminen, joka kirjoittaa Samppanjaa muovimukista -matkablogia.

Olen luonteeltani armoton kulinaristi ja elämän nautiskelija. Rakastan Espanjaa, lumoudun Lapista ja inspiroidun kaikesta kauniista. Matkustan usein yksin, toisinaan puolisoni kanssa tai yhdessä ystäväpariskuntamme kanssa.

Tässä iässä tietää hyvän majoituksen merkityksen. Siksi pyrin matkoilla useimmiten etsimään persoonallisia majoituspaikkoja.

Mikä on hurjinta, mitä olet tehnyt matkoillasi?

En ole huoleton reppureissaaja vaan pikemminkin turvallisuushakuinen ja etukäteen kaiken suunnitteleva matkaaja. Siksi voin sanoa, että ylitin itseni lähtiessäni kahdeksi kuukaudeksi kiertämään yksin Manner-Espanjaa.

Olin juuri lopettanut pitkän yrittäjätaipaleen ja päätin tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Lensin Barcelonaan ja lähdin kiertämään Espanjaa bussilla ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Jollekin tämä olisi täysin normaali tapa matkustaa, muttei minulle.

Olin varannut vain parin ensimmäisen yön majoituksen ja sen jälkeen vaihdoin paikkakuntaa aina, kun siltä tuntui. Vaikka minua alkuun pelottikin lähteä pidemmäksi aikaa matkalle yksin, kaikki meni hienosti ja nautin ainutlaatuisesta huolettomuuden ja kiireettömyyden tunteesta.

Cadaques, Girona, Granada, Sevilla ja Valencia olivat paikkakuntia, joihin rakastuin kaikkein eniten. Suunnitelmissa olisi lähitulevaisuudessa samanlaisen matkan teko jossain toisessa maassa.

Samppanjaa muovimukista

Mikä on erikoisin paikka, missä olet yöpynyt?

Teimme mieheni kanssa häämatkan Keniaan safarille. Yksi majapaikoistamme sijaitsi Masai Maran kansallispuistossa, pienessä lodge-tyyppisessä talossa savannin reunalla. Jossain vaiheessa yötä heräsimme ulkoa kuuluvaan eläimelliseen karjuntaan. Ulkona oli pilkkopimeää emmekä pystyneet näkemään, mitä talomme edessä oikein tapahtui.

Istuskelimme terassillamme odottaen aamun sarastusta ja vihdoin ensimmäisten valonsäteiden saavuttua saatoimme nähdä äänien alkuperät. Noin sadan metrin päässä oli lauma leijonia, joilla oli jonkinmoiset pariutumisrituaalit käynnissä ja mekastus oli sen mukaista. Seurasimme tilannetta, kunnes lauma vetäytyi syvemmälle savannille.

Tuon aamuyön muistan ikuisesti.

Mikä on erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?

Kiinankieliset ruokalistat aiheuttivat harmaita hiuksia Kiinan Guangzhoussa. Onneksi annosten hinnat olivat usein halpoja, joten paras taktiikka oli tilata useampi annos.

Eräänä iltana illastin ystäväni kanssa siistin näköisessä ravintolassa. Kun listalta tilatut annokset alkoivat tulla pöytään, joukossa ei ollutkaan mitään tuttua. Ei nuudeleita, ei wokkivihanneksia tai ylipäätään mitään tunnistettavaa lihaa. Annokset näyttivät, tuoksuivat ja maistuivat hieman erikoisilta.

Tarjoilijamme ihmetteli kovasti, kun ruuat pöydässämme jäivät suurimmalta osin syömättä. Jostain hän onnistui hakemaan hieman englantia taitavan paikallisen luoksemme. Paljastui, että olimme kiinalaisessa terveysvaikutteisten ruokien ravintolassa, jonka ruuilla oli tarkoitus parantaa erilaisia terveysongelmia.

Jos vähänkään tietää, miten kiinalaiset uskovat eri asioiden terveysvaikutuksiin, saattoi olettaa, että lautasillamme oli kaikkea skorpionin sapesta sian kiveksiin.

Milloin sinua on pelottanut matkustaessasi?

Tulee mieleen muuan Tallinnan risteily kauan aikaa sitten, kun lähdimme ystäväni kanssa pienellä laivalla Kotkasta Tallinnaan. Laiva oli todella pieni, sellainen joilla tehdään sisävesiristeilyjä, ja hinta oli halpa. Menomatka sujui hyvin, ja saavuimme aamulla Tallinnaan aikataulussa.

Vietimme päivän kaupungilla ja saavuimme laivalle hyvissä ajoin. Laivalla vastassa oli henkilökuntaa jakamassa lääkkeitä matkapahoinvointiin. Saimme kuulla, että kotimatkasta oli tulossa myrskyisä. Heti lähdön jälkeen laiva alkoi keinua järkyttävässä aallokossa siihen malliin, että hirvitti.

Estonian tapahtumat olivat tuolloin vielä tuoreessa muistissa. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että oksensin itseni kuiviin hyttimme lavuaariin. Myrskyä kesti lähes koko paluumatkan. En pystynyt nukkumaan, vaan makasin sängyssä peläten henkeni edestä.

Jossain vaiheessa laiva saapui rannikon suojaan ja keinunta alkoi helpottaa. En astunut hetkeen laivaan tuon kokemuksen jälkeen.

Samppanjaa muovimukista

Mikä on oudoin paikka, missä olet vieraillut?

Matkailimme viime kesänä Varangerin niemimaalla Pohjois-Norjassa. Automme hajosi ja jäimme jumiin Vardø-nimiseen kaupunkiin. Koska meillä ei ollut mitään ihmeempää tekemistä tässä piskuisessa ja ehkä jopa hieman oudossa kaupungissa, maksoimme venekuljetuksesta läheiselle Hornøyan lintusaarelle.

Saarella meidät vastaanotti noin 150 000 pesivää asukkia. Arktisten lintujen määrä oli niin valtava, etten ikinä osannut kuvitellakaan kuinka paljon niitä voi yhdellä neliömetrillä oikeasti olla. Jokainen kallion kieleke, halkeama, uloke ja kolonen oli jonkun asuttama.

Ilmassa viuhahti katkeamattomana ketjuna ravinnonhakuun suuntaavia ja mereltä palaavia emoja poikasten pitäessä desibeleistä huolta. Sen lisäksi, että meteli oli korvia vihlovaa, hajumaailma oli myös hyvin omintakeinen. Kiitin itseäni, että olin osannut sonnustautua hupullisella takilla. Täällä näin myös elämäni ensimmäisen kerran lunneja, noita poikkeuksellisen värikkäitä ja jollain tapaa humoristisia lintuja.

Jos jossain paikassa oli säpinää ja elämää, tällä saarella sitä oli potenssiin sata.

>> Lue lisää Samppanjaa muovimukista -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Anne Nykäsen kotialbumi

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää