Suomalaiset paljastavat: tällaista on arki Espanjan Aurinkorannikolla

Pala Suomea Espanjassa

Espanjan Aurinkorannikkoon mieltyneen Anu Valveen teos Pakkasen pakolaiset vie lukijan suomalaisten suosikkikohteeseen. Materiaalia riittää: Aurinkorannikolla arvellaan asuvan osa- tai kokoaikaisesti jopa 30 000 suomalaista. Määrä vastaa keskikokoisen suomalaiskaupungin asukaslukua.

Kirja keskittyy Aurinkorannikon suomalaisimpaan osaan Fuengirolaan, joka on pullapuoteineen ja Suomi-keskuksineen varsinainen maanmiesten kokoontumispaikka. Fuge, Funkku, Aurinkokaupunki – tämä voisi Valveen mukaan olla vaikka Suomen eteläisin kunta.

Suomalaisravintoloiden ja -baarien lisäksi palveluja saa omalla kielellä muun muassa kampaajalta, kiinteistönvälittäjältä, sosiaalityöntekijältä, lääkäriltä ja eläinlääkäriltä.

Aurinkorannikolla toimii myös paljon kehuttu – ja parjattu – suomalainen koulu, jossa voi opiskella aina ylioppilaaksi asti. Aktiivista toimintaa on niin evankelis-luterilaisella seurakunnalla kuin Kokoomus-puolueen paikallisyhdistykselläkin.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin

Kirjaan haastateltujen suomalaisten syyt muuttaa Espanjaan ovat yllättävän samankaltaisia. Pitkä talvi ahdisti, takana oli kenties avioero tai muu elämänmuutos. Monilla päätös syntyi terveyssyistä: astma parani auringossa tai Suomessa vaikeaksi muuttunut liikkuminen helpottui.

Osa talvipakolaisista kertoo yrittäneensä palata Suomeen, mutta veri on vetänyt takaisin Espanjaan. Aurinkorannikolla kiitellään ilmaston lisäksi yhteisöllisyyttä, harrastuksia ja sosiaalisuutta. Suomen-vierailuilla hymyttömyys ja jäykkyys pistävät silmään Espanjan-vuosien jälkeen.

Kirja ei kuitenkaan peittele talvipakolaisuuden negatiivisiakaan puolia: Espanjan byrokratia käy hermoille, kouluasiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan, eikä ikääntyminen vieraskielisessä maassa välttämättä ole helppoa. Euron myötä hintataso on noussut.

Espanjalaisten kanssa suomalaisasukkaiden välit ovat haastateltujen mukaan hyvät – pohjoismaalaiset ovat alkuperäisasukkaille mielekkäämpiä naapureita kuin esimerkiksi britit. Tiettyjä ennakkoluuloja on kuitenkin vaikea murtaa. Tämän sai huomata suomalaisnainen, joka kysyi lääkäriltä suoraan pidetäänkö suomalaisia juoppoina.

– Lääkäri vastasi, että niinhän se on, kun me näemme suomalaisen, se on juoppo. Ja kun ulkomaalainen näkee espanjalaisen, se sanoo, että laiska, mañana.

Lue tämä ennen kuin lähdet

Pakkasen pakolaiset sopii tietopaketiksi Aurinkorannikolle muuttoa suunnitteleville tai mukavaksi nojatuolimatkailuksi kaukokaipuisille. Eri ammattialojen haastateltavien realistiset tarinat antavat ikuisen auringon rannikosta elämänmakuisen kuvan.

Omilla nimillään ja kasvoillaan esiintyvien Aurinkorannikon asukkaiden haastattelut on jaettu lyhyisiin lukuihin, joita voi lukea järjestyksessä tai poimia itselleen kiinnostavia aiheita. Erityisen koskettava on tarina Perhekoti Helenalle omistautuneen Helena Tanskasen elämäntyöstä.

Kirjassa käydään läpi myös Aurinkorannikon historiaa ja turismin alkua Keihäsmatkoista lähtien. Golfausjuttujakaan ei voi sivuuttaa, kun kyse on Espanjan suosituimmasta golf-keskittymästä. Ida Stenrosin ottamat valokuvat tuovat paikallisten arjen lähemmäs koulupäivineen ja aamulenkkeineen.

Yksi on opuksen perusteella varma: Aurinkorannikolle suuntaavia suomalaisia viehättää uuden maan erilaisuuden lisäksi myös kaiken tuttuus. Maanmiehiä ei karteta, vaan yhdessä zumbataan, lauletaan karaokea ja katsotaan SM-liigan lätkämatseja.

– Los Bolichesin Mercadonassa kuulee enemmän suomea kuin Itäkeskuksen Citymarketissa, kirjaan haastateltu suomalaismies toteaa.

Anu Valve
Pakkasen pakolaiset – Tarinoita Aurinkorannikolta
Tammi 2012
ISBN 978-951-31-6782-0

Teksti: Maria Hietala
Kuvat: iStockphoto ja Flickr / Gert Mewes