Metsästysmatkat Afrikkaan miljoonien bisnes

Mitä kauniimpi turkki, sitä kalliimpaa eläin on ampua

Trofee-metsästyksessä eläin ammutaan metsästysmuiston eli trofeen vuoksi, joka voi olla vaikkapa eläimen talja, kallo, hampaat tai sarvet.

Afrikkalaiset suurpedot, kuten esimerkiksi leijonat, ovat erityisen suosittuja trofee-metsästyksen kohteita. Trofee-metsästyksen ympärille onkin kasvanut miljoonien arvoinen bisnes, jossa villieläimiä kasvatetaan vain metsästettäviksi.

99 prosenttia Afrikan metsästysturisteista tulee muualta kuin Afrikasta, esimerkiksi Yhdysvalloista, Euroopasta, Venäjältä ja Lähi-idästä. Vuosittain Etelä-Afrikassa käy ainakin 9 000 turistia trofee-metsästysmatkalla.

Metsästysmatkailun suosion myötä erityisesti Etelä-Afrikkaan on syntynyt tarhametsästystiloja, joissa villieläimiä kasvatetaan metsästettäviksi. Metsästäjälle lähetetään etukäteen katsottavaksi kuvia erinäköisistä leijonista, joilla on erilainen hintalappu. Mitä suurempi erikoisuus eläin on, sitä enemmän sen ampuminen maksaa.

– Leijonien tarhakasvatusta perustellaan eläinten suojelulla, mutta sillä ei ole enää mitään tekemistä suojelun kanssa. Tarhaeläimet ovat sisäsiittoisia, ja eri lajeja risteytetään keskenään. Erilaisia ominaisuuksia, kuten poikkeavaa väriä tai harjan väriä kasvatetaan siittämällä sukulaisia keskenään sukupolvesta toiseen, sanoo Suomessa vieraillut eteläafrikkalainen toimittaja ja ympäristöasiantuntija Ian Michler.

Eläimet elävät järkyttävissä oloissa ennen ampumista

Michlerin mukaan leijonat elävät tarhoilla pienissä häkeissä. Niille annetaan mahdollisimman vähän ruokaa, sillä vasta vähän ennen metsästystä eläimet lihotetaan. Varsinainen metsästys tapahtuu isolla aidatulla alueella.

– Koska ylivoimainen enemmistö metsästäjistä tulee Afrikan ulkopuolelta, on ongelmaa vaikea ratkaista Afrikasta käsin. Maat, joista metsästäjät tulevat, voivat estää trofee-metsästyksen kieltämällä metsästysmuistojen maahantuonnin kokonaan. Jos trofeen mukaan ottaminen estetään, ei metsästysturisteilla ole enää kiinnostusta toimintaa kohtaan.

Metsästystarhojen pitäjät ottavat eläimistä kaiken hyödyn irti, ja esimerkiksi leijonanpennut erotetaan emostaan pari viikkoa syntymän jälkeen, jotta emo tulisi nopeasti uudestaan kiimaan ja tiineeksi. Pennut elävät keskenään isossa ryhmässä ja pääsevät välillä turistien siliteltäväksi.

– Lapset saavat silittää leijonanpentuja maksua vastaan. Heille valehdellaan, että kyse on leijonien suojelusta, Michler kritisoi.

4-15 kuukauden ikäisten pentujen kanssa voi myös ostaa leijonakävelyn. Kun leijonat ovat liian isoja seurustelemaan turistien kanssa, ne siirretään jatkokasvatukseen tai myydään metsästettäviksi.

Lähde: Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto
Kuva: Ian Michler