Browsing Tag

roadtrip

Matkalla Pohjois-Norjan taivaan alla

Auton lastauksen ja kotiväelle sanottujen heippojen jälkeen suuntasimme tielle kohti pohjoista. Se hetki oli rentouttava ja helpottava. Ensimmäistä kertaa lähdimme yhdessä reissuun, ja vielä sellaiselle matkalle, ettei meillä kummallakaan ollut tietoa siitä, mitä tuli tapahtumaan.

Matkamme alkoi kotoani Rouravaarasta. Olimme etua ostaneet kaiken kuivamuonan Kittilästä, mutta täydensimme varastoa niin Inarissa kuin Nuorgamissakin. Hoksasin esimerkiksi alkaessani kokata ensimmäisenä päivänä lounasta, että kuorimaveitsi oli jäänyt kotiin. Ostimme uuden. Samana iltana aioimme syödä porkkanoita, mutten löytänyt uutta veistä mistään. Häslätessäni kaupan pihalla olin kadottanut veitsen. En enää ostanut uutta. Voi ne porkkanat kuorineenkin syödä, kun ei sole niin nöpönuukaan mettässä.

Norjan vuoret näkyivät maisemassa heti, kun saavuimme Tenolle, mikä sai meidät kiiruhtamaan niitä kohti. Ennen rajan ylitystä täytimme vielä auton tankin, koska kumma kyllä bensa on Norjassa myös kalliimpaa kuin kotimaassa. Norjan puolelle saapuessamme maisema oli meille molemmille uusi ja tuntematon.

Näkymä Suomen puolelta Norjaan

Pieni talo Norjan vuorien juurella

Vuoria ei uskoisi näkevän näin lähellä kotia. Ennen kuin saavuimme Jäämeren rantaan, tie kulki suuren vuoriston läpi. Vettä satoi, tuuli pohjoisesta, tunturijärvet näyttivät hyisiltä ja lumi oli kasaantunut kasoiksi vuorten rinteille. Pieniä taloja oli ripoteltu sinne tänne maisemaan ja porot vaelsivat ympäri erämaata. Maastosta huokui voima – ihminen ei ollut koskaan kyennyt tähän luontoon kajota.

Kun saavuimme merelle, leiriytyminen ei enää tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Puuton vuoristo oli jäänyt taaksemme ja rannat sekä vaivaiskoivumetsät täyttivät maiseman. Golf-virran pehmentämässä ilmastossa meitä ei hetkeäkään palellut teltassa. Olin varannut mukaan villahousut, kaulahuivit ja karvalakit, mutta ne pysyivät reppujen pohjalla koko reissun ajan. Teltassa tarkeni puolialastomana makuupussin lämmössä paremmin kuin hyvin.

Jäämeri

Majapaikka Jäämeren rannalla

Vuoristopuro, josta täytimme vesivarastomme

Päämäärämme oli Nordkapp eli Manner-Euroopan pohjoisin kohta, mistä sitten lähtisimme laskeutumaan takaisin kotia. Kahdeksan kilometrin mittaisen meren alittavan tunnelin läpi ajettuamme pääsimme Magerøyan saarelle. Tundraa, rantakalliota, jyrkänteitä ja pieniä kalastajakyliä. Pohjoisuus huokui saaresta, mutta niin myös turismi. Saksalaisia asuntoautoja oli edessä, takana ja teiden sivuilla parkissa.

Sinnikkäästi ajoimme Nordkappille saakka, mutta tietenkään emme olleet ajatelleet mahdollista pääsymaksua saaren pohjoisimpaan pisteeseen. Kahdelta ihmiseltä Nordkapp maksaa noin 55 euroa, jonka itse laskin päässäni heti yhdeksi tankilliseksi. Käännyimme takaisin ja annoimme muiden jäädä jonottamaan pääsyä tuohon nähtävyyteen.

Meitä ei jäänyt kaduttamaan se, ettemme raaskineet Nordkappiin mennä, koska saari itsessään oli upea nähtävyys. Eksyimme pienemmille sivukylille ja tyhjille teille. Turistisin nähtävyys on harvoin se hienoin reissukokemus.

Honninsvågin vuoristotalot

Kalastajakylä

Magerøyan saari on täynnä jyrkänteitä ja vuoria

Vuoret Magerøyan saarella

Jatkoimme sitten matkaa etelään. Ajoimme Suomea kohti Hammerfestin, Altan ja Kautokeinon kautta. Maisemat koko Pohjois-Norjassa olivat niin vaihtelevat, etten osaa sanoa mikä kohde oli kaikkein kaunein, mutta jokainen paikka sai meidät onnelliseksi.

Matkatessa autolla voi tapahtua kalliiksi tulevia vahinkoja, ja erämaassa apu on monen tunnin päässä. Automme oli vasta huollettu, mikä vaikutti sen kuntoon. Ajokistamme emme maksaneet polttoainetta enempää, koska se on äitini auto. Suosittelen hyväkuntoisella autolla matkustusta Norjassa, koska teiden kunnot vaihtelevat yhtä paljoin kuin niiden mutkikkuus ja mäkisyys eli paljon.

Autolla emme hurjastelleet juuri teiden vaihtelun vuoksi, mutta myös maisemien tähden. Aika vain hurahti niitä suu auki toljotellessa. Jokaisen kulman takaa aukesi uusi näkymä ihmeineen. Vuoret, vesiputoukset, pienet kalastajakylät, tasangot ja tunturikoivikot luovat pohjoisimman Norjan taian. Karu koskematon luonto voittaa niin pyramidit, temppelit kuin moderneimmat bulevardit hetkessä aitoudellaan. Ihmisen ihmeet eivät ikinä pääse niihin korkeuksiin, joihin jääkauden muokkaama ympäristö yltää majesteettisuudellaan.

Joki

Silfar kanjoni

Kanjonin rinteellä

Tunturikukka

 

Reissu oli ohi. Google mapsin mielestä ajoimme yhteensä 1 535 kilometriä, mutta totuus oli lähempänä 1 600 kilometriä. Hortoilimme usein pikkuteillä maisemia katselemassa ja etsiessämme yöpaikkoja. Ajoaika oli suunnilleen neljä tuntia päivässä tai enemmän. Yhteensä vuorokauden verran ajaminen kuudessa päivässä ei siis pakaralihaksia pahemmin puuduttanut.

Ja vaikka olisikin puuduttanut, mieleni lepäsi. En ole koskaan ollut niin rentoutunut viikon mittaisella lomalla kuin reissullamme Pohjois-Norjaan. En ajatellut kertaakaan velvollisuuksiani enkä huolestunut tyhjästä. Ressikin pysyi loitolla. Olen ottanut kesäkursseja täksi kesäksi, joten en ole ollut tauolla koulusta niin kuin jotkut muut opiskelijat. Mutta Norjassa olin tauolla. Olin tauolla kaikesta arjesta, mutten onneksi arkeni tärkeimmästä palasesta eli Otosta. Häntä tarvitsen vierelläni. 

Reissu kesti kuusi yötä  (13.6 – 19.6)
Ajoimme suunnilleen 1 535km (Google maps)
Ajoaika noin 24h
Aika kului siivillä kuunnellessamme radiota, kirjastosta lainaamia albumeita ja Tuomas Kyrön Mielensä Pahoittaja äänikirjaa.

Yöpaikat:

Konesjärven ranta, Inari

Pulmankijärven ranta, Nuorgam

Jäämeren ranta, Repvåg

Jäämeren ranta, Kvalsund

Alattionjoen ranta, Alta

Kaunis järvi jänkällä n. 30km päässä Kautokeinosta Suomeen päin

Meän ajoreitti

Budjetti:

150€ bensa

140€ ulkonasyömiset (Pizzat Inarissa ja pizzat sekä kinkkiruuat Norjassa)

70€ Suomesta ostetuista ruuista ja viinipullosta

30€ Norjassa ostetuista välipaloista ja kaljasta

14€ Utsjoen ja Hammerfestin uimahallit yhteensä kahdelta

0€ yöpyminen.

404€ yhteensä kahden hengen lomasta Norjassa.
Suosittelen tämän tyylistä reissua kaikille, jotka tahtovat seikkailla halvalla budjetilla ja niille, jotka eivät ole pohjoisessa koskaan käyneet.