Matkapäiväkirja: Ericeira päivä 3 / Matkalla surffiproksi

Kolmas päivä Ericeirassa alkoi pilvisenä ja sateisena.

Näkymät lähirannalle ja merelle olivat sumussa silti ihan hienot, enkä todellakaan antanut huonon sään pilata fiilistä. Suunnitelmissa oli ensin auringosta nauttiminen, mutta sitä suunnitelmaa piti vähän muuttaa. Pieni aamulenkki kaupungilla kehiin, maanantai aamupäivästä oli mukavan hiljaista hengailla rauhassa kaupungilla. Koska poikaystävä sai ylennyksen keskitason surffaajiin, vietin aamun siis ihan vaan nauttien omasta seurastani. 


Ranta ja rannan kalliot ovat ihania! Meri pauhaa vasten niitä, muutamat rohkeat kalastajat kalastamassa ja minä fiilistelemässä. Voisin istua tuolla katselemassa merelle tuntikausia.

Eilisen surffitunti oli vasta kello 17, joten iltapäivä meni syödessä ja rentoutumisessa, jonka jälkeen taas yrittämään. 

Chillinin oleskelutilatkin ovat ihanat, säkkituoliin vaan nauttimaan hetkittäin pilkahtelevasta auringonpaisteesta. Tykkään tämmöisestä yhteisöllisestä fiiliksestä, jossa on helppo vaan hengailla kenen kanssa tahansa. Ehkä altaan yöpymään hostelleissa ja hankitaan uusia ystäviä ympäri maailmaa. 

Surffipakulla rannalle ja veteen. Minä ylläolevassa kuvassa keskellä heittäytymässä tyylikkäästi veteen… 

Mutta kyllä se lähti sujumaan! Eilen pystyin surffaamaan jo paljon useammalla aallolla ja suurimman osan ajasta pystyin nousemaan ylös laudalla. Harjoitus tekee mestarin. En saanut vielä ylennystä, koska melominen ja aallon itse kiinniottaminen tuntuu ihan mahdottomalta. En kyllä ehkä kaipaakaan sitä ylennystä, koska kuulemma keskitason tunnin aallot olivat massiivisia ja piti tehdä jäätävä määrä duunia päästäkseen edes ottamaan niitä kiinni.

Surffirantamme. Ollaan pari päivää siis surffattu Ribeira rannalla, jonka epätasainen kivipohja tuo omat haasteensa +mustelmat, ja tänään jatketaan taas siellä. Eilen aurinkokin tuli ihanasti esiin tuntiamme varten.

Matkapäiväkirja: Ericeira päivät 1 ja 2

Pari päivää takana Ericeirassa ja tää on ihanaa! Saavuttiin tänne lauantai iltana puoli kahdeksan aikaan ja puol yheksältä lähettiin beach partyille, jossa koko Chill in Ericeiran väki jo oli. Ihanaa yhteistä fiilistä. 

Yövytään siis Chill in Ericeira nimisessä surffitalossa. Meillä on oma kahden hengen makuuhuone ilman omaa vessaa ja kylppäriä. Tarjolla on myös dormimajoitusta ja siellä on paljon yksin matkustavia yöpymässä. 

Beach partyt olivat hauskat. Drinkkien alkoholipitoisuus oli noin 100 % joten kaksi desiä about raakaa viinaa juotuani totesin että eiköhän kannata mennä syömään ja nukkumaan. Iltapalaksi 1,5 € maksava kasviskeitto ja nukkumaan.

Tältä näyttää meidän huone. Ehkä maailman söpöin, kaikissa huoneissa on jotain omia inspiroivia lauseita. Mä seurasin Portugaliin uniani ja unelmiani.

Meiän ikkunasta on ihan kelpaavat näkymät myös. 

Toinen päivä alkoi aamupalalla, jonka jälkeen lähdettiin kahdestaan tutustumaan Ericeiran kaupunkiin. Tosi söpö paikka ja ehdottomasti yllätti positiivisesti. Mulla ei oo koskaan ollut mitään suuria haluja matkustaa Portugaliin, joten siis odotukset on ylittynyt ihan täysillä. (Syy miksi en ole paikasta ennen kiinnostunut on niinkin naurettava kun jalkapallo, ja se etten tykkää portugalilaista pelaajista…) Ruoka on halpaa, ihmiset on supermukavia ja aurinko lämmittää.

Toisena päivänä otettiin myös ensimmäinen surffitunti! Täällä on tarjolla aloittelijoille ja keskitasolle tunteja, aloitettiin alusta, kuten ehkä edellisestä surffipostauksestani voi päätellä. Plot twist, mulla meni yllättävän hyvin! Pysyin siis aallon päällä pari kertaa pystyssä ja tuntui siltä että surffaan, joten mun tavoitteet on jo ylittynyt. Uus tavote on saada ylennys keskitasoon, koska poikaystävä ylennettiin jo.. 

Illalla halukkaat Chillinin porukat lähtee aina yhteiselle illalliselle. Lähdettiin eilen messiin ja siis niin hauska ilta. Siirrettiin ravintolan pöydät keskelle katua, ja käytännössä tukittiin koko tie. Livebändi alkoi soittaa kello 22 aikoihin ja koko katu tanssi, lauloi ja oli fiiliksissä. Ihan mahtavaa. 

Tämmöistä tänne tällä kertaa. Nyt ulkona on hirvee läjä pilviä, joten en oikein tiedä mitä puuhailun ennen surffituntia, mutta ehkä mä jotain keksin. Palataan! Yritän kirjoitella matkapäiväkirjaa paikan päältä, joten pysykää mukana. 

Surffielämä CHECK

Kerron teille hyvin lyhyen tarinan lyhyestä surffiurastani Los Angelesissa.


1. Vuokraa surffilauta yhden opetustunnin jälkeen.


2. Bongaa aalto. Räpiköi vauhtia. Yritä nousta ylös. Epäonnistu. Toista x 800.


3. Sanoinko jo epäonnistu? (Oikeestihan se mun surffaaminen näytti suurimman osan ajasta tältä.)


4. Jatka epäonnistumista. Yritä olla nielemättä litroittain merivettä.


5. Lopeta silti hymyillen kaikkensa antaneena ja surffikärpäsen puremana.

Losin parilta surffauskerralta jäi siis jäätävä halu oppia surffaamaan. Mitä sitä aikailemaan, ostettiin lennot Portugalin Ericeiraan, jossa vietetään viikko surf housessa ottaen just niin monta surffituntia, että pystyn sanomaan osaavani surffata edes vähän. Kaikki protipit surffaajilta tänne kiitos!

Tavotehan mulla on ens viikolle tämä:


Kuva: Bartolomeo Koczenasz, Creative commons, Flickr.

Antelope Canyon

Mitä: Kierros Antelope Canyonissa
Missä: Page, Arizona, USA 
Milloin: Kesäkuu 2015


30.6. 2015 soi herätyskello viiden jälkeen aamulla, koska Marikan matkaohjelman mukaan piti ehtiä Antelope Canyonille kierrokselle kello 13. Lähtö oli Salt Lake Citystä, joten edessä oli kevyet 400 mailia ajoa ennen lounasta. Kahvia ja redbullia naamaan, roadtrip playlistit soimaan ja menoksi.


Antelope Canyon on ollut bloggaajienkin suosiossa ja paikasta löytyy blogipostauksia esim. Kealta, HeidiltäInkalta ja Maaritilta. Tässä vuorossa oma kertomukseni ja kuvat tästä paikasta. Me vierailimme siis Upper Antelope Canyonilla.
Matkanjohtaja (minä) ei ollut ottanut huomioon, että aika on eri Utahissa ja Arizonassa, joten lopulta oltiin perillä puolitoistatuntia ennen kierroksemme alkua. Yritimme saada etukäteen varattua kierrosta aiemmaksi, mutta kello 12 kierros oli kuulemma loppuunmyyty. 12 aikaan on megavalokuvaajakierrokset, koska silloin valonsäteet tulevat kanjoniin parhaiten. Lannistuttiin kohtaloomme ja lähdettiin käymään Horseshoe Bendillä, josta kertomuksen voi käydä lukemassa täältä
Navajo Toursin kautta varasimme jo kotona retken, ja hinnaksi tuli 40 $ / naama. Sen vielä tästä maksaa, mutta valokuvauskierrokset järkkärin ja jalustan kanssa maksavat 80-120 $, siihen en ehkä lähtisi. Upper Canyonilla on pakko ottaa opastettu kierros, kanjoniin ei pääse mm. flashflood vaaran takia ilman oppaita. Oppaat ovat asiantuntevia ja auttavat sinua kuvaamaan ja bongailemaan muodostelmia. Ihmisiä on PALJON, eli siis jos vihaat muita ihmisiä tai ahtaat paikat ahdistaa niin suosittelen harkitsemaan, että kannattaako vierailu ainakaan suosituimpiin aikoihin. 
Me ehdimme paikalle juuri viimeisten auringonsäteiden aikaan (13-13.30) ja päästiin näkemään nämä hehkutetut valoilmiöt ja olin iloinen siitä. Mietin ennen reissua, että onkohan paikka näkemisen arvoinen ilman näitä ja vastauksena siihen kysymykseen: kyllä on. Jos et pääse siis puolenpäivän aikaan kierrokselle, niin muodostelmat ja värit on upeita muutenkin.
En tiedä kuinka paljon kanjoniin mahtuu kerrallaan porukkaa, mutta siis kuten jo mainitsin, siellä on PALJON ihmisiä. Kanjoni on aika kapea, ja kaksi henkilöä vierekkäin joissain kohdissa on melkein ahdasta. Oppaat pyrkivät pitämään jengin omilla puolillaan ja kehottavat kulkemaan eteenpäin, mutta tottakai jokaisesta muodostelmasta on kaikkien saatava kuva. Meidän ryhmässämme oli italialainen perhe, jonka äiti halusi ipadilla kuvan lapsistaan noin viiden metrin välein. Oppaan oli siis otettava heistä kuvia koko ajan. Toivottavasti sai hyvän tipin. 

Ei sillä etten itse olisi käyttänyt opasta hyödyksi jos puhelin ei tehnyt yhteistyötä ja halusi saada värit ja muodot vangituksi. Sinistä, punaista, ruskeaa, hiekkaa. Susia, karhuja, Abraham Lincolnia, Egyptiläinen silmä.


Tältä näytti Antelope Canyon mun kameran linssien läpi! Mun mielestä käymisen arvoinen paikka todellakin, mutta yhdellä kerralla kyllä nähty. Lower Canyon, josta Inkan ja Maaritin postaukset ovat, on vähän erinäköinen, joten jos joskus satun Pagen suuntaan vielä niin voisin toki vierailla sielläkin.

Miltä näyttää? Haluaisitteko käydä täällä?