Päätöksiä

Nyt se on virallista. Palaan keväällä Suomeen. Täällä nyt vaan niin moni asia tökkii, ei jaksa. Tunnen oloni täällä koko ajan todella ulkopuoliseksi. En vain koe kuuluvani joukkoon. Nyt kun on saanut asian itsestään ulos, tehtyä päätöksen, tuntuu että on heti paljon helpompi hengittää. Nyt tuntuu, että nyt voin alkaa nauttimaan Berliinistä. Vielä nämä viimeiset kuukaudet.

Mä otan todella raskaasti sen, etten puhu saksaa. Asia, joka hankaloittaa täällä elämistä todella paljon. Enkä koe, että minulla olisi aikaa ja resursseja nyt lähteä kieltä opiskelemaankaan. Tuli itsellenikin aika yllätyksenä toi, että ilman saksaa asioiminen on täällä todella vaikeeta, Berliini kun yleisesti ottaen on niin kansainvälinen kaupunki. Kuulin jopa että muualla Saksassa englannilla pärjää paljon paremmin. Veikkaan, että Berliinissä ollaan vain niin kyllästyneitä meihin maahanmuuttajiin, että heti jos et saksaa puhu, et saa palvelua ollenkaan, tai jos saat, palvelun taso laskee kuin lehmän häntä.

Juttelin yksi päivä erään suomalaisen kanssa, joka on asunut useammassa eri maassa. Hän sanoi, että Saksa on ollut ehdottomasti vaikein maa näistä kaikista. Nyt ekaa kertaa hänelläkin on olo, että haluaisi muuttaa takaisin Suomeen. Muissa maissa asuessa on tottakai ollut koti-ikävä, mutta ei olisi kuitenkaan halunnut palata Suomeen takaisin, joutunut paluun tekemään aina milloin minkäkin pakon edestä (viisumi loppunut tms.). Mietittiin, että ehkä täällä olisi eri asua, jos olisi vaikka kymmenen vuotta nuorempi. Nyt kun elämässä kaipaa enemmän sitä rauhaa ja hiljaisuutta, sitä on aika hankala täältä löytää.

Omat ammattini, molemmat, ovat erittäin hektisiä, intensiivisesti ihmisten kanssa kanssakäymistä, tarvitsen vastapainoksi välillä jopa ihan täysinäistä hiljaisuutta, muuten en saa levättyä kunnolla. Berliini nyt ei tähän ehkä ole se maailman paras paikka. Berliini on aivan ihana kaupunki käydä, mutta koen että ei tämä ole minun paikkani elää ja asua. Haluankin lähteä, ennen kuin rupean saamaan liikaa pahoja viboja kaupungista, haluan että tämä on jatkossakin kiva paikka käydä.

Vaikka aiemmin kovasti olinkin sitä mieltä, että kun Suomeen palaudun, muutan Tampereelle. Nyt kuitenkin asiaa punnittuani, kyllä se Helsinki vetää enemmän. Paremmat työmahdollisuudet, enemmän kavereita, meri, kaikki ihanat ravintolat. Helsinki on minulle juuri sopivan kokoinen paikka asua. Tarpeeksi kaupunkia, tarpeeksi lähellä luontoa.

Olen tulevasta muutosta nyt todella innoissani! En ollut näin innoissani edes tänne muutosta, ehkä sekin kertonee jotain… Ja niinhän se on, että välillä pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle! Tämä retkeni on taas opettanut minulle hyvin paljon, onneksi sen tein. Ja onneksi oma elämntilanteeni on sellainen, että pystyn tällaisia asioita tehdä. Ei tarvitse jäädä miettimään, että ”mitä jos”.

 

Kuvat otettu jouluaattona Tampereelta.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Krista 16.1.2018 at 12:56

    Tervetuloa takaisin! 🙂

    • Reply mari 17.1.2018 at 10:54

      Kiitos ❤️ ihana tulla!

    Leave a Reply