Nahkahääpäivälahja

Tänään on isänpäivä ja myös meidän kolmas- eli nahkahääpäivä.

Käytiin jo aikaisemmin isolla porukalla syömässä Lohjalla Sushi Housessa, jossa on todella laadukas sushibuffa. Buffasta löytyy sushin lisäksi paljon muutakin, nuudeleita, kevätrullia, useita kastikkeita kanavartaita ja tietysti lasten suosikki suklaalähde.

 

Tytöt ovat jo kokeneita sushin syöjiä.

 

Vähän valikoivalle pikkuveljellekin löytyi syömistä.

Tänään sitten vietetään isänpäivää ja nahkahääpäivää ihan kotosalla. Lapset olivat tehneet koulussa ja dagiksessa hellyyttävät kortit papalle. Mulla oli hääpäivälahjan suhteen vähän oma lehmä ojassa. Ostin meille liput Bon Jovin konserttiin, koska olen jo pitkään halunnut nähdä bändin livenä. Vielä kun bändi saapuu ensi kesänä Tallinnaan tulee keikka ja matka samalla. Nuorempana kävin aika paljonkin keikoilla, nykyisin enää ehkä kerran vuodessa. Ulkomailla en ole käynyt keikkamatkalla vielä koskaan, joten nyt sekin tapahtuu.

 

Laululava, täältä tullaan!

 

Olisi kiva yhdistää Tallinnan keikkaan vaikkapa road trip Baltiaan. Haaveissa olisi lasketella rannikkoa myöten Liettuaan asti ja sitten sisämaata pitkin takaisin Tallinnaan.

Nyt ottaisinkin mielelläni vastaan vinkkejä Baltiassa autoiluun.

  • Kannattaisiko vuokrata asuntoauto? Ainakin joissakin vuokrauspaikoissa on maininta, että Venäjälle ja Baltian maihin ei saa matkustaa heidän vuokra-autolla.
  • Kumpi on kivempi Haapsalu vai Pärnu? Vai jokin ihan muu kohde Viron rannikolla? Itse olen käynyt vain Tallinnassa, joten sekä Haapsalu että Pärnu on näkemättä.
  • Latviassa luulen, että ainakin Jurmala on käyntikohde. Olen sillä käynyt Riian matkalla joskus 10 vuotta sitten ja tykkäsin paljon. Onko vinkkejä Ventspilsiin tai Liepājaan?
  • Liettuassa en ole koskaan käynyt. Mitä paikkoja siellä suosittelet?
  • Baltian kansallispuistot?
  • Kivat hotelli- tai leirintäaluevinkit?
  • Kirjasuositukset?
  • Paljonko aikaa pitäisi varata?

Kaikki muutkin vinkit otetaan ilolla vastaan!

 

Isä ja poika lukuhommissa <3

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matkamuisto – Islanti love island

Jännä miten vahvoja tunnemuistoja eri reissuista jää. Vaikka kaikilla reissuilla on ollut kivaa, joistakin paikoista jää ihan erityislaatuinen muisto. Olimme miehen kanssa nelisen vuotta sitten kahdestaan Islannissa ja Islannin yleisen upeuden lisäksi se on jäänyt mieleen oikeana rakkauden saarena. Oltiin vaan jotenkin rentoja ja onnellisia siellä.

Tässä tulee yhdestä mun vanhasta blogista poimittu matkakertomus Golden Circleltä.

Oltiin Reykjavik Excursionsin Golden Circle retkellä, joka on vähän sellainen must-juttu Islannissa. Saman retken aikana pääsee tutustumaan kolmeen isoon nähtävyyteen ja aikataulusta riippuen myös muutamiin muihin pikku kohteisiin matkan varrella.

 

Retkiä oli tarjolla eri kestoisina alkaen varhaisesta aamusta iltaan asti kestävään retkeen ja päättyen muutaman tunnin iltaretkeen. Me päädyttiin välivaihtoehtoon, eli lähtö aamupäivällä klo 11 ja paluu illalla noin klo 18.

Meillä oli kaiken maailman opaskirjat ja viihdykkeet mukana, kun ajateltiin että bussissa tulee tylsää, retkellä kuitenkin istuttiin bussissa yhteensä yli 300 km. Opas oli kuitenkin niin mukaansatempaava ja kertoi koko matkan tarinaa, että omia opaskirjoja ei tarvinnut.

 

Ensimmäinen retkikohde oli Thingvellirin kansallispuisto, jossa Islannin parlamentti on kokoontunut ammoisina aikoina. Paikka on myös Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen repeämiskohta, joten todella hienosta paikasta on kyse. Ennakkotietojen perusteella ajattelin että tämä olisi ollut retken tylsintä antia, mutta taisinkin (ainakin otettujen kuvien määrästä päätellen) pitää tästä eniten (tai tulivuoren kraaterin kanssa yhtä paljon. Siitä lisää tuonnempana).

Kultaa ja hopeaa melassa välkkyy. Toivomussillan satoa. Mekin heitettiin omat kolikkomme ja toivottiin.

 

Seuraava kohde oli Gullfossin vesiputous. Taas oli niin upean näköistä, että ei pysty sanoin kuvailemaan. Islannissa kyllä mietti, että miten voi pieneen saareen saada mahtumaan niin paljon kaikkia äärimmäisiä luontojuttuja. Suomen luonto on upea ja ihana, mutta kyllä Islanti oli jopa vähän käsittämätön tuon luonnon puolesta.

”What goes on Gullfoss stays in Gulfoss” sanoi opas ja kehoitti meitä olemaan tippumatta vesiputoukseen.

Gullfossin ravintolassa syötiin lounaaksi Islannin kansallisruokaa kasviskeittoa. Siitä erikoinen kasviskeitto, että siinä oli isoja lampaanliha-palasia. Hyvää oli kaiken tuon ulkoilun ja kävelemisen jälkeen.

Seuraava kohde oli geoterminen alue ja sen Geysirit. Kentällä on useita geysirejä joista yksi oli aktiivinen. Se purkautui noin 8 minuutin välein. Kuumat lähteet oli kyllä aika jännittäviä. Liian lähelle ei kannata mennä eikä kokeilla veden lämpötilaa. Uskottiin ihan suosiolla että tulikuumaa se on.

 

Lämmintä poreilua.

 

Kahdeksan minuutin odottelun jälkeen tuli pulpahdus…

 

Ja sieltä se tulee.

 

Vou!

Katseltiin monta purkausta. Viimeinen olikin oikea ketjupurkaus. Ehdittiin jo moneen kertaan kääntyä parkkipaikkaa kohti, kun lähde purkautui vielä kerran.

 

 

Kotimatkan varrella pysähdyttiin vielä Kerið nimisen tulivuoren kraaterilla. Huh, ihan mieletön paikka!

Pakollinen slaavikyykky, koska pelotti niin paljon. Toi reuna oli oikeesti tosi jyrkkä!

Vesi tuolla alhaalla oli käsittämättömän turkoosia.

Matkamuisto sarjassa muistellaan vanhoja reissuja. Tällä kertaa muistellaan osaa toukokuussa vuonna 2014 miehen kanssa tehdystä Islannin matkasta. Islannin maisemat mykistävät vieläkin rouhealla kauneudellaan.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Sirkkaa lautasella

Olin katsomassa Suomen Musiikkiteatterin Ganes-musikaalia Salossa Kulttuuritalo Kivassa. Oli muuten hyvä musikaali ja rokki raikasi! Ihanaa, kun oli todella mukaan lähtevä yleisö ja aploodit raikasi ja joitain tanssimuuvejakin nähtiin. Musikaali kiertää vielä kuudella paikkakunnalla, joten jos Hurriganes kiinnostaa, niin mene ihmeessä! Remuna loistaa Dimitri Keiski ja myös Cissen ja Albertin / Ilen esittäjät olivat taitavia. Ilmeet ja eleet olivat hyvinkin esikuviensa näköisiä. Jotkin musiikin kanssa päällekäin menneet repliikit eivät kuuluneet kunnolla, mutta muuta negatiivista ei voi sanoa.

 

Musikaalin jälkeen mentiin syömään joen toiselle puolelle Rikalaan. Olen pohtinut viime aikoina miten voisin omalta kohdalta osallistua ilmastotalkoisiin. Mielestäni pienetkin teot on parempi ja kuin ei mitään. Itsekkäästi ajattelin, että otan ensimmäiseksi askeleeksi jotain sellaista mikä on itselle mahdollisimman helppoa, joten päätin luopua punaisen lihan syönnistä. Yritän jatkossa syödä mahdollisimman kasvispitoista ruokaa, mutta ainakin tässä vaiheessa maitotuotteet, kananmunat ja kala kuuluvat ruokavaliooni. Toisaalta haluan, että koko perhe syö mahdollisuuksien mukaan samaa ruokaa, joten en ole tässä(kään) asiassa ihan ehdoton. Lihan tuottamisen ilmastovaikutukset ovat kasvispainotteista ruokaa huomattavasti suuremmat, joten kasvisruoka tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan nykyistäkin yleisempää.

 

 

Ruokalistalta valikoitui siis kasvis / kalaruokia. Rikalan listalla on ensimmäisenä Ripakset, eli Rikalan omat tapakset. Sieltä löytyi  Sirkkula eli sirkkapitsa. Pakkohan sitä oli maistaa! Pitsa oli tosi maukas ja iso annos alkuruuaksi. Sirkat itsessään ei juuri miltään maistuneet. Ihan kivaa oli se, että sirkat olivat pitsan päällä kokonaisina, eli niitä ei oltu jauhettu huomaamattomiksi. Minua ei sirkan syöminen (ainakaan tässä ruokalajissa tai leivässä) millään tavalla ällötä, joillekinhan hyönteisten syöminen on ihan ehdoton no no. Rikalan sirkat ovat kotimaisen Samufoodsin tuottamia.

Sirkkapitsa.

 

Siellä se sirkka pötköttää.

 

Mies otti alkuruuaksi etanoita.

 

Pääruuaksi valitsin Rapeaa ahventa ja annos oli todella iso ja hyvän makuinen. Vaikka ravintolaan mennessä olin nälkäinen en millään jaksanut syödä annosta loppuun. Mies valitsi pääruuaksi Palometsä-pitsan, jossa oli broileria, Chèvreä ja viikunaa. Sain maistaa palan ja Chèvreä ja viikunaa on todella onnistunut makuyhdistelmä.

 

Mun pääruokana ahventa.

 

Mies tsemppaa ihanasti ja on omalla tyylillään mukana lihan syönnin vähentämisessä. Hänen valinta oli broileripitsa.

Rikala bar&Grill on oikein viihtyisä ravintola ja palvelu oli todella ystävällistä. Jostain syystä en ole koskaan aikaisemmin käynyt Salossa, en edes iltatorilla. Varmasti tullaan toistekin! Salo vaikutti oikein kivalta kaupungilta.

 

Maltillista Halloween-teemaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Sokkomatkalla

Tykkään tosi paljon suunnitella matkoja ja päiväreissuja. Kerään muistiin ideoita tuleville reissuille vähän joka paikasta, lehdistä, Facesta, Instasta, tietysti blogeista ja mistä milloinkin. Mutta onpa kivaa lähteä myös jonkun muun suunnittelemalle reissulle! Mies vei kerran mut yllätysretkelle dragshowhun ja sisarukset järjestää minulle kerran vuodessa yllätysohjelmaa. Minä taas saan olla suunnittelemassa yllätysohjelmaa puolestani heille heidän synttäreiden aikaan ja toki mieskin on päässyt useamman kerran mun järjestämälle yllätysmatkalle.

Tällä kertaa olin kuitenkin ammattiosastoni jäjestämällä sokkomatkalla. Matkasta piti maksaa ennakkoon 20€ ja tiedettiin vain että lähtö on aamulla 8:30 ja paluu joskus illalla. Koko päivän ohjelma oli siis salaisuus ja vain bussikuski tiesi minne ollaan menossa. Aika hauskaa!

Aamulla siis hypättiin ystäväni kanssa bussiin ja matka alkoi. Kerrankin oli aikaa rupatella ja vaihtaa kuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan.

Reissun ensimmäinen etappi oli Karjalohjalla Kylpylähotelli Päiväkummussa. Siellä meille tarjoiltiin myöhäinen aamupala. Päiväkummun kylpyläosa on remontoitu muutama vuosi sitten ja koko ajan on ollut tarkoitus mennä tutustumaan sinne, mutta vielä ei olla edistytty niin pitkälle. Tälläkin kertaa matkamme jatkui heti aamupalan jälkeen.

Aamupalalla Päiväkummussa.

 

Aamiaisen jälkeen seuraava pysähdys oli Lumenen tehtaanmyymälässä Espoossa (os. Lasihytti 1 B). En ollut ennen käynyt tehtaanmyymälässä, joten erittäin mieluinen pysähdyspaikka. Kakkoslaatuiset tuotteet olivat tosi edullisia ja joitakin hankintojakin tuli tehtyä. Lumenella kakkoslaatuiset tuotteet ovat siis pakkausviallisia, eli itse sisältö on täysin priimaa.

Purkki poikineen!

Lumenen tehtaanmyymälässä.

Lumene-shoppailun jälkeen ajeltiin lentoasemalle päin ja seuraava stoppi oli Ilmailumuseo. Siellä meille pidettiin reilun tunnin mittainen opastettu kierros ja samalla saimme ihmetellä erilaisia lentokoneita. Mulle ehkä lyhyempikin kierros olisi riittänyt, vaikka paljon mielenkiintoista tietoa tulikin. Tiesitkö, että Finnair on maailman kuudenneksi vanhin yhtä jaksoisesti toiminnassa ollut lentoyhtiö? Tai tiedätkö mistä lentolippujen AY kirjaimet tulevat? No sehän tulee Finnairin alkuperäisestä nimestä Aero Yhtiö.

Museo voisi olla kiva kohde lasten kanssa ihan omatoimisesti kierrellen. Koneisiin ei saa koskea, mutta muutamassa paikassa on rappuset ylös, että pääsee kurkkaamaan koneen hyttiin ja yhden koneen läpi saa kulkea. Museossa on myös lentosimulaattori, joten varmasti olisi kiinnostavaa myös lapsille. Meidänkin vierailun aikana museossa kulki useita lapsiperheitä.

Kierroksen jälkeen nautimme museon ruokalassa oikein maistuvan lounaan.

Lounaan jälkeen taas bussiin ja matka jatkui. Seuraava pysäkki oli Fazerila tai Fazer Experience vierailukeskus. Pysähdyimme vaan pikaisesti tehtaanmyymälään, mutta olisi kyllä ollut kiva käydä tunnin mittaisella opastetulla kierroksella myös. Ensi kerralla sitten! Taas tuli tehtyä ostoksia 🙂

 

Fazerin tehtaanmyymälässä on panostettu esillepanoon.

 

Ihania joululahjaideoita!

Fazerin jälkeen uumoiltiin, että varmaan käydään vielä yhdessä kohteessa ennen kotimatkaa. Bussin keula osoitti kohti Helsingin keskustaa ja jännitys tiivistyi, kun bussi pysähtyi Allas Sea Poolin lähelle. Jatketaanko lentoteemalla ja mennään Helsinki Skywheelin kyytiin? Ei aivan.

Matkamme viimeinen etappi oli Flying Cinema. Tour of Helsinki oli tosiaankin sokerina pohjalla, aivan mahtava juttu. Flying Cinemassa pääsee 10 minuutin virtuaalikierrokselle Helsinkiin. 3D lasit päähän, penkin turvavyöt kiinni ja sitten mennään! Näytös on hienosti ja yllättävästi toteutettu ja pienet spontaanit kiljahduksetkin pääsi esityksen aikana. Tätä lähemmäs lentoelämystä teatterin penkissä ei voi päästä. Kierros koetaan useilla aisteille, joten en tiedä onko se sitten 6D vai mikä. Suosittelen kaikille, mutta erityisesti Helsinki-turisteille tai kauempaa tuleville vieraille.

 

Flying Cinema.

 

Tour of Helsinki.

 

Voin vaan kuvitella kuinka hankalaa tällaisen sokko-retken järjestäminen on, jotta sisältö kiinnostaisi kaikkia matkalaisia. Tällä reissulla järjestäjät onnistuivat tosi hyvin. Mukavaa ohjelmaa ja varmasti jokaiselle jotakin.

Mun reissukaverin kanssa toivottiin ennen reissua, että mukana olisi kohteita missä ei oltaisi vielä käyty ja saatiin kyllä koko rahalla. Retkikohteista olin käynyt vain Päiväkummussa aikaisemmin!

Superhauskaa! Oletko sinä ollut yllätysreissulla? Ja jos niin mitä pidit? Tykkäätkö enemmän olla suunnittelija vai yllätettävä?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather