Hei me lennetään – vapaalentotunneli Fööni Redissä!

Kävin kokeilemassa vähän toisenlaista lentämistä vapaalentotunnelissa Föönissä. Aivan hurjan jännää ja kivaa hommaa, menen varmasti toistekin! Ja hei, tämä on vähäpäästöistä verrattuna lentokoneella lentämiseen.

Meillä on mun sisarusten kanssa neljä kertaa vuodessa spesiaalipäivä, jolloin tehdään yhdessä jotakin kivaa. Tällä kertaa oli mun nuoremman sisko synttärit ja me muut järjestimme hänelle lennon tuulitunnelissa. Siinä sivussa päästiin itsekin lentämään.

Redi to fly? Yes we are!

 

Valmiina lentoon!

 

Uudessa kauppakeskus Redissä  Kalasatamassa on syyskuussa avattu Fööni vapaalentotunneli ja lippuja voi ostaa kätevästi netistä heidän nettisivuilta. Me varasimme Föönin Startti hintaan 69€/hlö (arkipäivisin pääsee halvemmalla). Starttiin kuuluu koulutus, varusteet ja 2 min lentoa ohjaajan kanssa.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin (tuntia ennen oman lennon alkua) ja pääsimme heti kirjautumaan lennolle. Ehdittiin käydä vielä ennen koulutuksen alkua hörppäämässä kahvit Föönin kahvilassa, jonne muuten kuka tahansa voi tulla kahville ja seuraamaan lentoja. Ohjaaja lensi pariin kertaan näytösluontoisesti tunnelissa ja se oli todella taidokasta!

 

Sitten jännityksen kasvaessa puettiin ylle lentohaalarit ja harjoiteltiin kypärän visiirin avaamista. Käytiin ohjaajan kanssa läpi käsimerkit, joilla hän ohjaa meitä tunnelissa sekä muita yleisiä ohjeita. Sitten vaan korvatulpat korviin (tunnelissa on kova meteli) ja kypärä päähän ja penkille odottamaan omaa vuoroa.

 

 

Oman vuoron koittaessa jännitti kyllä tosi paljon. Tunneliin mennessä astutaan oven keskelle, nostetaan kädet ja leuka ylös ja annetaan vartalon kaatua eteen, nyt mennään! Näin ekalla kerralla ohjaaja nappasi lentäjän kiinni heti ovella ja auttoi oikeaan asentoon. Minuutti lentoa ja mulla ainakin oli hymy korvissa koko ajan, oli niin siistiä! Lennon jälkeen sydän löi tuhatta ja sataa, ihan mieletön adrenaliinipiikki. Hetken aikaa sai hengähtää penkillä ja katsella muiden ryhmäläisten lentoja ja sitten oli taas oma vuoro. Toisella lentokerralla pääsi lentämään korkeammalle, ohjaaja nappasi toisesta jalasta ja hartiasta kiinni ja pyöräytti meidän yläilmoihin.

Tässä videota toisesta lennosta. Videolla näkyy hyvin myös koko Föönin tila. Oikein viihtyisä ja kivasti sisustettu paikka.

Molemmat lennot videoitiin sekä sivusta, että ylhäältä ja linkit videoihin saapui sähköpostiin heti lennon jälkeen. Tosi kiva muisto! Itsekin kuvattiin ja videoitiin, mutta nämä Föönin videot on toki paljon paremmat!

Föönissä on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja ja paketteja lentämiseen. Voi siis mennä yksin tai ryhmässä. Näin ekalla kerralla lennettiin koko ajan periaatteessa samassa asennossa ”vatsallaan”, mutta kokemuksen karttuessa voi oppia vaikka minkälaisia temppuja. Lentäminen sopii yli 5-vuotiaille ja meidänkin ryhmässä oli yksi lapsi.

Mulla oli tollanen spontaani leveä hymy koko lennon ajan 🙂

 

En osaa oikein verrata tätä kokemusta mihinkään muuhun, niin uniikki kokemus se oli! Kannattaa mennä kokeilemaan. Koko henkilökunta oli todella ystävällistä ja oli tuntui erittäin tervetulleelta. Erityiskiitos meidän taitavalle ohjaajalle Lassille! Jännityskin vähän helpotti rennossa ilmapiirissä.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Nahkahääpäivälahja

Tänään on isänpäivä ja myös meidän kolmas- eli nahkahääpäivä.

Käytiin jo aikaisemmin isolla porukalla syömässä Lohjalla Sushi Housessa, jossa on todella laadukas sushibuffa. Buffasta löytyy sushin lisäksi paljon muutakin, nuudeleita, kevätrullia, useita kastikkeita kanavartaita ja tietysti lasten suosikki suklaalähde.

 

Tytöt ovat jo kokeneita sushin syöjiä.

 

Vähän valikoivalle pikkuveljellekin löytyi syömistä.

Tänään sitten vietetään isänpäivää ja nahkahääpäivää ihan kotosalla. Lapset olivat tehneet koulussa ja dagiksessa hellyyttävät kortit papalle. Mulla oli hääpäivälahjan suhteen vähän oma lehmä ojassa. Ostin meille liput Bon Jovin konserttiin, koska olen jo pitkään halunnut nähdä bändin livenä. Vielä kun bändi saapuu ensi kesänä Tallinnaan tulee keikka ja matka samalla. Nuorempana kävin aika paljonkin keikoilla, nykyisin enää ehkä kerran vuodessa. Ulkomailla en ole käynyt keikkamatkalla vielä koskaan, joten nyt sekin tapahtuu.

 

Laululava, täältä tullaan!

 

Olisi kiva yhdistää Tallinnan keikkaan vaikkapa road trip Baltiaan. Haaveissa olisi lasketella rannikkoa myöten Liettuaan asti ja sitten sisämaata pitkin takaisin Tallinnaan.

Nyt ottaisinkin mielelläni vastaan vinkkejä Baltiassa autoiluun.

  • Kannattaisiko vuokrata asuntoauto? Ainakin joissakin vuokrauspaikoissa on maininta, että Venäjälle ja Baltian maihin ei saa matkustaa heidän vuokra-autolla.
  • Kumpi on kivempi Haapsalu vai Pärnu? Vai jokin ihan muu kohde Viron rannikolla? Itse olen käynyt vain Tallinnassa, joten sekä Haapsalu että Pärnu on näkemättä.
  • Latviassa luulen, että ainakin Jurmala on käyntikohde. Olen sillä käynyt Riian matkalla joskus 10 vuotta sitten ja tykkäsin paljon. Onko vinkkejä Ventspilsiin tai Liepājaan?
  • Liettuassa en ole koskaan käynyt. Mitä paikkoja siellä suosittelet?
  • Baltian kansallispuistot?
  • Kivat hotelli- tai leirintäaluevinkit?
  • Kirjasuositukset?
  • Paljonko aikaa pitäisi varata?

Kaikki muutkin vinkit otetaan ilolla vastaan!

 

Isä ja poika lukuhommissa <3

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matkamuisto – Islanti love island

Jännä miten vahvoja tunnemuistoja eri reissuista jää. Vaikka kaikilla reissuilla on ollut kivaa, joistakin paikoista jää ihan erityislaatuinen muisto. Olimme miehen kanssa nelisen vuotta sitten kahdestaan Islannissa ja Islannin yleisen upeuden lisäksi se on jäänyt mieleen oikeana rakkauden saarena. Oltiin vaan jotenkin rentoja ja onnellisia siellä.

Tässä tulee yhdestä mun vanhasta blogista poimittu matkakertomus Golden Circleltä.

Oltiin Reykjavik Excursionsin Golden Circle retkellä, joka on vähän sellainen must-juttu Islannissa. Saman retken aikana pääsee tutustumaan kolmeen isoon nähtävyyteen ja aikataulusta riippuen myös muutamiin muihin pikku kohteisiin matkan varrella.

 

Retkiä oli tarjolla eri kestoisina alkaen varhaisesta aamusta iltaan asti kestävään retkeen ja päättyen muutaman tunnin iltaretkeen. Me päädyttiin välivaihtoehtoon, eli lähtö aamupäivällä klo 11 ja paluu illalla noin klo 18.

Meillä oli kaiken maailman opaskirjat ja viihdykkeet mukana, kun ajateltiin että bussissa tulee tylsää, retkellä kuitenkin istuttiin bussissa yhteensä yli 300 km. Opas oli kuitenkin niin mukaansatempaava ja kertoi koko matkan tarinaa, että omia opaskirjoja ei tarvinnut.

 

Ensimmäinen retkikohde oli Thingvellirin kansallispuisto, jossa Islannin parlamentti on kokoontunut ammoisina aikoina. Paikka on myös Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen repeämiskohta, joten todella hienosta paikasta on kyse. Ennakkotietojen perusteella ajattelin että tämä olisi ollut retken tylsintä antia, mutta taisinkin (ainakin otettujen kuvien määrästä päätellen) pitää tästä eniten (tai tulivuoren kraaterin kanssa yhtä paljon. Siitä lisää tuonnempana).

Kultaa ja hopeaa melassa välkkyy. Toivomussillan satoa. Mekin heitettiin omat kolikkomme ja toivottiin.

 

Seuraava kohde oli Gullfossin vesiputous. Taas oli niin upean näköistä, että ei pysty sanoin kuvailemaan. Islannissa kyllä mietti, että miten voi pieneen saareen saada mahtumaan niin paljon kaikkia äärimmäisiä luontojuttuja. Suomen luonto on upea ja ihana, mutta kyllä Islanti oli jopa vähän käsittämätön tuon luonnon puolesta.

”What goes on Gullfoss stays in Gulfoss” sanoi opas ja kehoitti meitä olemaan tippumatta vesiputoukseen.

Gullfossin ravintolassa syötiin lounaaksi Islannin kansallisruokaa kasviskeittoa. Siitä erikoinen kasviskeitto, että siinä oli isoja lampaanliha-palasia. Hyvää oli kaiken tuon ulkoilun ja kävelemisen jälkeen.

Seuraava kohde oli geoterminen alue ja sen Geysirit. Kentällä on useita geysirejä joista yksi oli aktiivinen. Se purkautui noin 8 minuutin välein. Kuumat lähteet oli kyllä aika jännittäviä. Liian lähelle ei kannata mennä eikä kokeilla veden lämpötilaa. Uskottiin ihan suosiolla että tulikuumaa se on.

 

Lämmintä poreilua.

 

Kahdeksan minuutin odottelun jälkeen tuli pulpahdus…

 

Ja sieltä se tulee.

 

Vou!

Katseltiin monta purkausta. Viimeinen olikin oikea ketjupurkaus. Ehdittiin jo moneen kertaan kääntyä parkkipaikkaa kohti, kun lähde purkautui vielä kerran.

 

 

Kotimatkan varrella pysähdyttiin vielä Kerið nimisen tulivuoren kraaterilla. Huh, ihan mieletön paikka!

Pakollinen slaavikyykky, koska pelotti niin paljon. Toi reuna oli oikeesti tosi jyrkkä!

Vesi tuolla alhaalla oli käsittämättömän turkoosia.

Matkamuisto sarjassa muistellaan vanhoja reissuja. Tällä kertaa muistellaan osaa toukokuussa vuonna 2014 miehen kanssa tehdystä Islannin matkasta. Islannin maisemat mykistävät vieläkin rouhealla kauneudellaan.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Sirkkaa lautasella

Olin katsomassa Suomen Musiikkiteatterin Ganes-musikaalia Salossa Kulttuuritalo Kivassa. Oli muuten hyvä musikaali ja rokki raikasi! Ihanaa, kun oli todella mukaan lähtevä yleisö ja aploodit raikasi ja joitain tanssimuuvejakin nähtiin. Musikaali kiertää vielä kuudella paikkakunnalla, joten jos Hurriganes kiinnostaa, niin mene ihmeessä! Remuna loistaa Dimitri Keiski ja myös Cissen ja Albertin / Ilen esittäjät olivat taitavia. Ilmeet ja eleet olivat hyvinkin esikuviensa näköisiä. Jotkin musiikin kanssa päällekäin menneet repliikit eivät kuuluneet kunnolla, mutta muuta negatiivista ei voi sanoa.

 

Musikaalin jälkeen mentiin syömään joen toiselle puolelle Rikalaan. Olen pohtinut viime aikoina miten voisin omalta kohdalta osallistua ilmastotalkoisiin. Mielestäni pienetkin teot on parempi ja kuin ei mitään. Itsekkäästi ajattelin, että otan ensimmäiseksi askeleeksi jotain sellaista mikä on itselle mahdollisimman helppoa, joten päätin luopua punaisen lihan syönnistä. Yritän jatkossa syödä mahdollisimman kasvispitoista ruokaa, mutta ainakin tässä vaiheessa maitotuotteet, kananmunat ja kala kuuluvat ruokavaliooni. Toisaalta haluan, että koko perhe syö mahdollisuuksien mukaan samaa ruokaa, joten en ole tässä(kään) asiassa ihan ehdoton. Lihan tuottamisen ilmastovaikutukset ovat kasvispainotteista ruokaa huomattavasti suuremmat, joten kasvisruoka tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan nykyistäkin yleisempää.

 

 

Ruokalistalta valikoitui siis kasvis / kalaruokia. Rikalan listalla on ensimmäisenä Ripakset, eli Rikalan omat tapakset. Sieltä löytyi  Sirkkula eli sirkkapitsa. Pakkohan sitä oli maistaa! Pitsa oli tosi maukas ja iso annos alkuruuaksi. Sirkat itsessään ei juuri miltään maistuneet. Ihan kivaa oli se, että sirkat olivat pitsan päällä kokonaisina, eli niitä ei oltu jauhettu huomaamattomiksi. Minua ei sirkan syöminen (ainakaan tässä ruokalajissa tai leivässä) millään tavalla ällötä, joillekinhan hyönteisten syöminen on ihan ehdoton no no. Rikalan sirkat ovat kotimaisen Samufoodsin tuottamia.

Sirkkapitsa.

 

Siellä se sirkka pötköttää.

 

Mies otti alkuruuaksi etanoita.

 

Pääruuaksi valitsin Rapeaa ahventa ja annos oli todella iso ja hyvän makuinen. Vaikka ravintolaan mennessä olin nälkäinen en millään jaksanut syödä annosta loppuun. Mies valitsi pääruuaksi Palometsä-pitsan, jossa oli broileria, Chèvreä ja viikunaa. Sain maistaa palan ja Chèvreä ja viikunaa on todella onnistunut makuyhdistelmä.

 

Mun pääruokana ahventa.

 

Mies tsemppaa ihanasti ja on omalla tyylillään mukana lihan syönnin vähentämisessä. Hänen valinta oli broileripitsa.

Rikala bar&Grill on oikein viihtyisä ravintola ja palvelu oli todella ystävällistä. Jostain syystä en ole koskaan aikaisemmin käynyt Salossa, en edes iltatorilla. Varmasti tullaan toistekin! Salo vaikutti oikein kivalta kaupungilta.

 

Maltillista Halloween-teemaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather