Browsing Tag

Turkki

Alkuvuoden Top 10

Vuoden 2017 ensimmäinen puolikas on ohi. Välillä näiden kuukausien aikana tuntui siltä, että elämä ei etene mihinkään suuntaan. Vuoden vaihtuessa olin juuri palannut parin kuukauden mittaiselta reissulta Thaimaasta, ja Suomen synkkä talvi iski vasten kasvoja tavallistakin kovemmin. Energiani olivat totaalisen kadoksissa ja mieli maassa. Näin jälkikäteen ajateltuna alkuvuoteen on kuitenkin mahtunut paljon hyviä hetkiä ja reissuja, joista aion tässä postauksessa nostaa esiin kymmenen. Tätä tekstiä kirjoitan Helsingissä, ja viime päivinä olen käynyt myös Kankaanpäässä, Tampereella sekä Lauhavuoressa, eli kesällä on tullut tuttuun tapaan liikuttua kotimaassa, eikä juuri sen pidemmälle ole suunnitelmissa lähteä. Seuraava isompi matkahaaveeni (en tiedä tohdinko kutsua tätä vielä suunnitelmaksi) on Australia tämän vuoden marraskuussa, mutta siihen palaan tarkemmin myöhemmin. Nyt pysähdyn hetkiseksi fiilistelemään vuoden ensimmäisen puolikkaan parhaita reissuja.

Tukholma Tukholma

Tukholma tammikuussa

Tammikuinen Tukholman reissu on jäänyt mieleen ehdottomasti yhtenä vuoden parhaimmista. Tämä talvi tuntui erityisen pitkältä ja synkältä, mutta neljän yön mittainen reissu kauniissa ja aurinkoisessa Tukholmassa sai hymyn huulille. En oikeastaan kerännyt matkavinkkejä blogiin, sen sijaan kirjoittelin reissusta  ystävyyden näkökulmasta. Iloitsin auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta sekä erityisesti syvällisistä keskusteluista ystävien kanssa. Tukholma on loistava kombinaatio mm. kaunista arkkitehtuuria, kulttuuria, eläväistä kaupunkia, kaunista rantaa sekä saaristoa. Nautin erityisesti päämäärättömistä kävelyistä ja hyvästä ruoasta paljon. Loistavia ravintoloita ja kahviloita tulee kaupunkialueella vastaan lähes missä tahansa, ja kauniita kaupunginosia on Tukholmassa niin monta, että niitä ei yhdellä päiväreissulla oteta haltuun. Suosittelenkin Tukholman visiitille vähintään pidennettyä viikonloppua.

Tallinna Tallinna

Tallinna helmikuussa

Helmikuun alussa lähdin Noran kanssa viettämään viikonloppua Tallinnaan. Auringonpaisteesta emme päässeet nauttimaan, mutta se ei oikeastaan haitannut, sillä keskityimme tällä kertaa rentoutumiseen Hiltonin kylpyläosastolla. Voin suositella Hiltonia Tallinnaan matkustaville, sillä tästä kaupungista tuskin löytyy montaa parempaa hotellia. Toinen suositus on satamaan saapuminen ajoissa. Myöhästyimme nimittäin paluulauttalta, mutta onneksi se ei sentään ollut päivän viimeinen. Saimme lisäaikamme helposti kulutettua Telliskivessä ja sen ihanissa putiikeissa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lontoo Sky GardenLontoo Shard

Lontoo helmikuussa

Muutama päivä Tallinnan jälkeen oli vuorossa viikon mittainen Lontoon matka. Olin ostanut lennot loppuvuodesta, jolloin Norwegian myi Cyber Mondayn tarjouksenaan lähes kaikkiin Euroopan kohteisiinsa 39 euron hintaisia meno-paluulippuja. Tällä reissulla en ollut säiden suhteen onnekas, koko viikon ajan oli varsin kylmä. Kevät alkoi heti matkani jälkeen, eli säiden puolesta reissu olisi kannattanut tehdä viikkoa myöhemmin. Yksi Lontoon parhaista puolista mielestäni on se, että kevät alkaa paljon aiemmin kuin meillä Suomessa. Lyhyt talvi kelpaisi kyllä itsellenikin. Tämänkertainen reissu meni enimmäkseen ystävien kanssa rennosti aikaa viettäessä, ilman kiirettä tai pakollisia nähtävyyksiä. Blogiin kirjoittelin yksinäisyydestä, joka puhutteli tällä reissulla erityisellä tavalla. Tämän reissun pohjalta yksi matkavinkki Lontooseen voisi olla ylemmässä kuvassa näkyvä Sky Garden, jonne sisäänpääsy on ilmainen. Paikka on mainio maisemien ihailuun sekä hengähtämiseen hektisen kaupunkielämän keskellä. Pakko todeta, että nyt on vähän ikävä Lontooseen ja hieman harmittaa, että ei ole uutta reissua tiedossa.

Lahden SeurahuoneLahden Seurahuone

Lahti Huhtikuussa

Tänä keväänä olin yksi Sokos Hotels -ketjun brändibloggaajista, minkä johdosta kävimme Noran kanssa huhtikuussa Lahdessa viettämässä tämän vuoden toista tyttöjen viikonloppuamme. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten kiva hotelli Lahden Seurahuone on. En ole oikein koskaan ajatellut Lahtea matkailun näkökulmasta ja luulen, että en ole tämän asian kanssa yksin. Tämä hotellivisiitti todisti, että laadukkaita hotelleja löytyy Suomessa pienemmistäkin kaupungeista. Erityisesti lämmin palvelu sekä poikkeuksellisen hyvä aamiainen tekivät vaikutuksen. Olen alkanut viimeisen viiden vuoden aikana arvostamaan hotelliyöpymisiä todella paljon. Osittain tämä varmasti johtuu siitä, että olen asunut samassa asunnossa jo lähes 12 vuotta, ja yksiön seinät ovat tulleet siinä ajassa melkoisen tutuiksi. On mahtavaa saada arkeen vaihtelua, vaikka se sitten olisikin vain yhden yön verran lähikohteessa.

Rovaniemi ArktikumRovaniemi silhuetti

Rovaniemi toukokuussa

Toukokuun alussa suuntasin kulkuni Rovaniemelle. Edellisen kerran olin käynyt kaupungissa jouluna, ja toukokuun valoisuudella oli huikea kontrasti joulukuun pimeyteen. Lumet eivät olleet vielä sulaneet ja enimmäkseen säät olivat todella kylmät, mutta valoa riitti jo pitkälle yöhön. Olin Rovaniemelläkin tekemässä blogijuttua Sokoksen brändibloggaajan ominaisuudessa, minkä lisäksi kävin mm. kuvailemassa auringonlaskua Beyond Arcticin tyyppien kanssa. Tällä reissulla tuli myös tutustuttua itselleni uusiin paikkoihin, kuten Hostel Cafe Kotiin, Your Piece of Finlandiin, Kauppayhtiöön sekä Aitta Deliin. Rovaniemi on viime vuosina kehittynyt etenkin ravintolatarjonnan osalta paljon. Jopa Amarillo on vastikään saanut uuden, modernin ilmeen. Tälläkin viikolla äksöniä Rovaniemellä riittää, sillä Hostel Cafe Kodissa juhlitaan kattoterassin avajaisia perjantaina 14.7.

Turkki AfyonTurkki Afyon

Afyon Toukokuussa

Alkuvuoden tunteita herättänein matka oli toukokuinen pressimatka Afyoniin. Viikkoa ennen lähtöä en ollut kuullut tästä Turkissa sijaitsevasta kaupungista koskaan. Reissussa asiat eivät sujuneet niin kuin elokuvissa – tästä voit halutessasi lukea lisää blogistani. Oli henkisesti vaikeaa kirjoittaa näin negatiivinen teksti pressimatkasta, mutta tällä kertaa olisi tuntunut väärältä alkaa kaunistelemaan ahdistavaa kokemusta. Se täytyy kuitenkin todeta, että Afyon on kaunis kaupunki, josta löytyy upeita maisemia sekä leppoisan rauhallista elämänmenoa. Sydän särkyy, kun ajattelen kaikkea sitä, mitä Turkissa on viime vuosien aikana tapahtunut. Levottoman ilmapiirin seurauksena myös turismi Turkissa on romahtanut. Toivon, että asiat muuttuvat parempaan, vaikka en tiedä, miten se konkreettisesti voisi tapahtua. Jonain päivänä tahdon vielä palata Turkkiin, mutta luulen, että se ei tule tapahtumaan lähiaikoina.

TallinnaTallinna

Tallinna Toukokuussa

Turkin matkan jälkeen lähdin ystäväni Johannan kanssa päiväreissulle Tallinnaan. Oli virkistävää tehdä vähän erilainen reissu kuin yleensä (monesti tulee suunnattua Telliskiven suuntaan), sillä tällä kertaa kävelimme satamasta tuulista rantareittiä pitkin Pirittan rannalle. Sää oli auringonpaisteesta huolimatta viileä, mutta se ei tuntunut estävän ihmisiä, sillä monet ottivat uimapuvuissaan aurinkoa. Suosittelen Tallinnan matkaajille, että kannattaa lähteä eri suuntaan kuin edellisellä kerralla, sillä kaupungissa on monia, mielenkiintoisia kohteita. Historian pystyy aistimaan kaduilla vanhoista, Neuvostoliiton aikaisista rakennuksista, mutta toisaalta uutta ja modernia rakennetaan kaiken aikaa. Nämä kontrastit muodostavat kiehtovan kokonaisuuden, ja tahdonkin lähteä tutkimaan kaupunkia mahdollisimman pian uudelleen. Haaveenani olisi joskus päästä kiertämään Viroa enemmänkin, sillä en ole koskaan käynyt Tallinnan ulkopuolella. Matkustaminen ei ainakaan lompakkoon isoa lovea tekisi, sillä bussimatkoja saa Viron sisällä muutamalla eurolla.

Hanko merenrantaHanko merenranta

Läntinen Uusimaa toukokuussa

Toukokuussa tulikin selvästi tehtyä useampia mielenkiintoisia reissuja ja retkiä. Yksi näistä oli päiväreissu, joka suuntautui Siuntioon, Hankoon ja Tammisaareen. Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy järjesti bloggaajille retkipäivän, jonka kohteista parhaiten mieleen jäi Siuntiossa sijaitseva tilausravintola Artalli. Tuosta paikasta voi lukea lisää esimerkiksi Marjon Matkassa -blogista. Yllä olevissa kuvissa näkyy Hangon rantoja, sillä meri on minulle yksi rakkaimmista asioista maailmassa, niin kotimaassa kuin kauempanakin. Mukana reissussamme oli bloggaajien lisäksi myös vloggaajakaksikko, Lotta ja Antti. He ovat julkaisseet päivästä videoblogin Lanttimatkat-vlogissaan. Olen itsekin pitkään haaveillut omasta vlogista (joka luultavasti ei kuitenkaan liittyisi matkailuun) ja siksi on aina hauskaa päästä seuraamaan vloggaajia työn touhussa.

Tukholma Urban DeliTukholma Urban Deli

Tukholma kesäkuussa

Tukholmaa ehti tulla jo ikävä viiden kuukauden aikana. Tämän vuoden Tukholman reissu numero kaksi ajoittui kesäkuun puoliväliin, ja pääsin vihdoin nauttimaan kunnon kesäsäistä! Tähän mennessä en ollut vielä kokenut lämpimiä kesäpäiviä, joten hymy oli herkässä, kun vihdoin ulkona tarkeni. Matkassa mukana olivat Veera, Hanna, Ulla ja Mirkka. Tukikohtanamme pidimme yhteistyökumppanimme Forenomin Botell Voltaa, joka sijaitsee Brommassa, eli hieman kauempana keskustasta. En ole aiemmin majoittunut Tukholmassa näin kaukana, mutta hyvin reissu sujui näinkin, ja asuntomme olivat todella viihtyisiä. Tukholma tarjoili jälleen kerran inspiraatiota monessa muodossa, mainittakoon tämänkertaiset kahvilaihastukseni Sthlm Brunch Club sekä Hälsocafet Mahalo. Viimeksi tänään olen katsellut Norwegian lentotarjouksia Tukholmaan, sillä jotenkin kummasti veri vetää aina takaisin.

Rovaniemi Juhannus Rovaniemi Juhannus

Rovaniemi Kesäkuussa

Jo pitkään haaveenani on ollut viettää keskikesää pohjoisessa. Yötön yö ja keskiyön aurinko – näitä halusin päästä fiilistelemään, joten lähdin Rovaniemelle juhannuksen viettoon. Sää ei ollut kovinkaan suosiollinen, mikä taitaa olla jonkinlainen keskikesän traditio Suomessa. Vaikka välillä aurinko jostain pilkahteli, oli jokainen yö niin pilvinen, että en päässyt kokemaan yöllä paistavaa aurinkoa kertaakaan. Sen sijaan vietin aikaa perheeni kanssa ja otin rennosti. Sekin on välillä ihan paikallaan.

Vaikka mieli oli vuoden ensimmäisen puolikkaan kuluessa monesti maassa, niin tuli sitä sentään vietettyä monia hienoja hetkiä sekä lähellä, että vähän kauempana. Olen kiitollinen näistä muistoista ja uskon, että vuoden jälkimmäisellä puoliskolla on tiedossa vielä monia seikkailuja, joista en osaa edes haaveilla.

Mikä oli sinun suosikkireissusi alkuvuodesta?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kun pressimatka menee pieleen

 

Istanbul Turkish Airlines

Olen yrittänyt olla blogissani, kuten elämässäni muutenkin, mahdollisimman avoin ja rehellinen. Haluan puhua asioista suoraan ja mieluiten niiden oikeilla nimillä. Rehellisyydellä en tarkoita samaa kuin negatiivisuus ja olenkin erityisesti matkakohteista kirjoittaessani valinnut sellaisia aiheita, että blogini pysyy pääosin positiivisena. Silloin, kun olen hehkuttanut jotain asiaa tai matkakohdetta, olen tehnyt sen sydämestäni. Rakastan maailmaa ja matkustamista ja haluan keskittyä kirjoittamaan sellaisista kohteista, joista ihan vilpittömästi pidän ja joille toivon kaikkea hyvää.

Vastapainoksi kirjoitan syvällisistä ja vaikeistakin teemoista, sillä epäkohtia tässä kauniissa maailmassa valitettavasti riittää. En halua kirjoittaa blogia, jossa elämä/maailma näyttää liian kiiltokuvamaiselta, sillä elämä on useimmille ihmisille kaikkea muuta. Haluan pitää vastuullisuuden ja muista välittämisen mukana blogin teemoissa. Oikeastaan jokaiseen aiheeseen on kuitenkin ollut helpompi tarttua kuin siihen, josta nyt kirjoitan. Olen itkenyt tätä tekstiä kirjoittaessani. Olen joutunut monta kertaa lopettamaan kirjoittamisen ja palaamaan myöhemmin takaisin. Olen jopa kyseenalaistanut tämän prosessin aikana koko bloggaamisen, koska pää on mennyt sekaisin etenkin yön pimeinä tunteina, kun olen yrittänyt saada ajatuksiani jonkinlaiseen järjestykseen. Kaipuuni oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen on kuitenkin suurempi kuin muiden miellyttämisen tarve. Siksi olen päättänyt julkaista tämän tekstin, vaikka tiedän, että se ei saa pelkästään positiivista vastaanottoa.

Minulta on kysytty, että enkö pelkää menettäväni mahdollisia blogini yhteistyökumppaneita, jos olen liian rehellinen. Enkö pelkää, että minua ei jatkossa enää kutsuta pressimatkoille? Mikäli rehellisyys karkottaa ihmisiä ympäriltäni, hidastaa ”etenemistäni” bloggaamisen tai muiden töideni suhteen, niin en sittenkään valitse pysyä hiljaa tai olla epärehellinen. En kaipaa yhteistyökumppaneita, joilla ei ole pyrkimystä rehellisyyteen, vastuullisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Postauksessani on kyse siitä, että useiden viime aikoina tapahtuneiden asioiden summana mittani on tullut täyteen hyväksikäyttöä (tai sen yrityksiä) ja eri tavoin ilmenevää epäeettistä kohtelua bloggaajia/freelancereita/ylipäätään ihmisiä kohtaan. Olen myös väsynyt huonosti järjestettyihin blogimatkoihin. Tämä kaikki kärjistyi toukokuisella pressimatkallamme Turkin Afyonkarahisarissa. Tuo matka ylitti hyvän maun rajat niin reippaasti, että paha olo reissun jäljiltä jatkuu osittain edelleen, vaikka kotiin palasin jo 11 päivää sitten. Palaan tuohon reissuun myöhemmin tässä postauksessa.

Afyon maisema

MITEN SYNTYY LAADUKASTA SISÄLTÖÄ

Kuten monet bloggaajat tietävät, järjestetyt pressimatkat on toteutettu usein valitettavan huonosti. Tästä olen kollegojeni kanssa keskustellut monesti. Toisin kuin ihmiset keskustelupalstoilla näyttävät kuvittelevan, noilla matkoilla ei ole lomailun kanssa mitään tekemistä. Lähes poikkeuksetta aikataulusta tehdään liian tiukka ja sovitut kohteet kierretään vaikka väkisin, pahimmillaan (rehellisesti sanoen lähes aina) armottomassa kiireessä, turhautumisessa ja väsymyksessä. Vapaa-ajasta ja nukkumisesta tingitään, vaikka hieman löysäämällä ja bloggaajien toiveita kuuntelemalla ja kunnioittamalla saataisiin aikaan – yllätys yllätys – hyviä kokemuksia ja sitä kautta laadukasta kuvamateriaalia/videota/tekstisisältöä, mikä hyödyttäisi niin matkan järjestäjää kuin bloggaajaakin.

Jos reissusta jää päällimmäiseksi fiilikseksi negatiivisuus, bloggaaja vie siitä myös viestiä eteenpäin, jos ei suoraan blogissaan, niin vähintään suullisesti ihmisiä tavatessaan ja yleensä myös kirjallisesti suljetuilla foorumeilla. Tällaisen viestinnän merkitystä ei kannata vähätellä. Brändi rakentuu blogien, sosiaalisen median, nettisivujen ja mainosten lisäksi myös privaatimmissa keskusteluissa. Tässä maailmassa puhutaan paljon asioita selän takana, ja silloin kun yritys hoitaa asiansa niin, että selän takana halutaan puhua hyvää, sillä on luonnollisesti positiivisia seurauksia. Tämä kannattaa pitää mielessä ihan kaikessa yritystoiminnassa, ei ainoastaan vaikuttajamarkkinointia suunniteltaessa.

Ellei bloggaajalle makseta erillistä etukäteen sovittua korvausta hänen työstään, niin velvollisuutta kirjoittamiseen ei pressimatkan pohjalta ole, vaikka paine siihen onkin olemassa. Maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että jokaisen matkanjärjestäjän intresseissä olisi järjestää matkalle sellaista ohjelmaa, josta sisältöä tulee tuotettua luontevasti. Kun bloggaajat vilpittömästi innostuvat jostain, he tuottavat sisältöä ihan varmasti. Siitähän koko matkabloggaamisessa on kyse: omien kokemusten ja havaintojen jakamisesta. Jos joku paikka, ilmiö tai asia voittaa minut puolelleen, niin totta kai kerron siitä muillekin – niin blogissa kuin monilla muillakin foorumeilla. Yksinkertaista, mutta hyvin loogista.

Hyvän pressimatkan järjestämisessä auttaa se, että järjestävä taho tutustuu etukäteen siihen, millaisia bloggaajia matkalle on lähdössä – tai on jopa niin fiksu, että kutsuu mukaan bloggaajia, joiden blogin teemaan kyseinen kohde ja matkaohjelma erityisesti sopii. Useimmiten bloggaaja toki itse kieltäytyy matkoista, jotka eivät kuulosta omalta, mutta välillä ollaan harmaalla alueella, jos matkaohjelmasta ei tiedetä etukäteen tarpeeksi. Näin kävi itselleni tämän Turkin matkan kanssa. Toki hyviäkin hetkiä matkalle mahtui ja minulla oli mukavaa aikaa muiden bloggaajien kanssa, mutta nämä seikat eivät vielä riitä siihen, että voisin kokea pressimatkan onnistuneeksi.

Afyon vuoristo

ONKO BLOGIMATKOILLA TULEVAISUUTTA

Vaikka elämme vuotta 2017 ja matkablogien ammattimaisuus on jo arkipäivää ympäri maailman, liian harvat yritykset edelleenkään ymmärtävät, miten blogimatka kannattaisi järjestää, jotta siitä jäisi jälkikäteen positiivinen fiilis niin järjestäjälle kuin bloggaajillekin. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että blogimatkasta ei kannata tehdä rasti ruutuun -tyyppistä uuvuttavaa suoritusta (jossa liian monet rastit ovat bloggaajien työn kannalta epärelevantteja kohteita), jos siitä halutaan saada jotain irti ja jos halutaan saada matkaan sijoitetuille rahoille vastinetta. Matkakuume.net-blogissa on kirjoitettu aiheesta hyvä teksti otsikolla ”Näin saat ilmaisia matkoja – matkabloggaajan unelmaelämä!” Samoin Tämä matka -blogin teksti ”Blogimatka – tätä et tiennyt” kommenttikentän keskusteluineen on mielenkiintoista luettavaa.

Onneksi koko totuus ei sentään ole näin synkkä. Olen vuosien varrella saanut kuulla myös todella hyvistä blogimatkoista. Mieleen on jäänyt esimerkiksi Live Now Dream Later -blogin fiilistely Ruotsin Lapista. Tässä on esimerkki siitä, miten matkasta on tehty aidosti bloggaajan näköinen ja intresseihin sopiva. Salainen erittäin julkinen haaveeni onkin, että bloggaajamatkat kehittyisivät tähän suuntaan. Tiedän, että tällä hetkellä monen bloggaajan kiinnostus pressimatkoja kohtaan on yleisesti ottaen lähes nollassa, joten toivoisin, että jatkossa esiin nousisi tahoja, jotka vielä pystyisivät pelastamaan tämän konseptin maineen bloggaajien silmissä. Muuten blogimatkoilla ei ole edessään kovin hohdokasta tulevaisuutta.

Positiivisella tavalla kotimaan blogimatkoista on mieleen jäänyt viime vuonna toteutettu Lapin matka, josta kirjoittivat Matkakuume.netWatia.fi sekä Live Now Dream Later. Näissä blogiartikkeleissa puhutaan muun muassa luksustelttailusta, ja tässä tullaankin asian ytimeen: Bloggaajat tahtovat kirjoittaa elämyksistä ja kokemuksista, eivät vierailla viidessä museossa/kirkossa/hotellissa/missä lie historiallisesti merkittävässä kohteessa kiireisellä aikataululla yhden aamupäivän aikana. Jos ei ehdi aidosti kokemaan mitään ja ennen kaikkea nauttia kokemastaan, on vaikea kirjoittaa mitään, mikä ei kuulostaisi todella falskilta.

En halua vähätellä ihmisiä, jotka rakastavat esimerkiksi juuri museoita (maailmassa ON oikeasti hyviä museoita!), mutta suurimmalla osalla maailman kaupungeista on tarjottavanaan niin paljon enemmän ja monesti ne helmet tiputetaan pois ohjelmasta. Etenkin eksoottisimmissa kohteissa parhaat jutut saattavat syntyä ihan vain siitä, että olisi edes hetki aikaa rauhassa seurata ihan normaalia paikallista arkea. Aina ei siis tarvitse keksimällä keksi mitään sen erikoisempaa, sillä siitä matkustamisessa on pohjimmiltaan kyse – että pääsee kokemaan sitä aitoa paikallista tunnelmaa uudessa kohteessa. Blogimatkan ohjelmaa ei kannata järjestää samalla tavalla kuin toimittajien matkaa eikä varsinkaan ikinä samalla tavalla kuin matkatoimiston edustajille tarkoitettua matkaa.

Tässä vielä tiivistetysti muutama vinkki blogimatkojen järjestäjille:
1. Tunne bloggaaja, jonka kutsut matkalle. Lue hänen blogistaan, millaisista aiheista hän kirjoittaa. Perehdy myös  siihen, millaista materiaalia hän tuottaa someen.
2. Älä tee liian tiivistä aikataulua matkalle. Harva ihminen nauttii jatkuvasta kiireen tunteesta.
3. Jos matkalle on palkattu opas, jätä hänelle tilaa olla välillä spontaani. Oppaalla on aikamoiset paineet miellyttää sekä matkan järjestäjää että matkalle osallistuvia.
4. Muista, että bloggaajan työhön kuuluu mm. valokuvaaminen sosiaalinen media. Järjestä näille aikaa.
5. Jos matka suuntautuu ulkomaille, pidä huolta, että osallistujille järjestetään paikallinen prepaid-liittymä tai että wifi-yhteydet ovat vähintään hotellilla toimivat.
6. Pyydä matkan jälkeen rehellistä palautetta ja tarvittaessa palkkaa bloggaaja suunnittelemaan matkaa.

Afyon näköala

ENNAKKO-ODOTUKSET AFYONISTA

Lähtiessäni toukokuun lopulla blogimatkalle Turkin Afyonkarahisariin minulla oli aavistus siitä, että tästäKIN reissusta on tulossa tiivistahtinen. Olin nähnyt alustavan, tosin vielä keskeneräisen ohjelman, johon oli merkitty niin paljon käyntikohteita, ettei niitä olisi ollut edes mahdollista käydä läpi neljän päivän aikana. Meille kuitenkin kerrottiin, että ohjelma ei ole lopullinen ja että saisimme myös esittää reissun aikana toiveita omista intresseistämme. Huokaisin helpotuksesta – tällä kertaa bloggaajia on luvattu kuunnella. Olin myös kuullut, että Turkkiin oli vastikään järjestetty onnistunut pressimatka. Tästä tiedosta tuli huojentunut olo. Minut pyydettiin Afyonin matkalle mukaan samalla viikolla, kun lähtö tapahtui, joten ajattelin ottaa tämän reissun täysin seikkailun kannalta, vailla sen kummempaa valmistautumista.

Ajattelin myös, että Turkki ei varmasti tahdo mokailla pressimatkojensa kanssa, sillä heidän turisminsa on melkoisen epätoivoisessa jamassa ja matkailijoita tarvitaan kipeästi lisää. Vuonna 2016 Turkissa kävi miljoonia ja taas miljoonia matkailijoita vähemmän kuin edellisenä vuonna ja esimerkiksi valtava osa hotellien työntekijöistä on irtisanottu vuoden sisällä. Tuon kauniin maan surkea tilanne suretti minua. Ajattelin, että on mielenkiintoista päästä kirjoittamaan siitä, mitä tuolla tuntemattomalla, mutta kauniilla kaupungilla, Afyonkarahisarilla, olisi matkailijalle tarjottavanaan.

Afyon auringonlasku

POIKKEUSTILA TURKISSA JATKUU EDELLEEN

Turkissa on viime heinäkuun verisestä vallankaappausyrityksestä lähtien vallinnut poikkeustila. Maassa tapahtuneet terrori-iskut, joita tehtiin erityisesti vuonna 2016 poikkeuksellisen suuri määrä, ovat saaneet monet harkitsemaan maahan matkustamista uudemman kerran. Matkailuluvut ovat suorastaan romahtaneet lyhyen ajan sisällä. Suomen ulkoasiainministeriön matkustustiedote kehottaa tällä hetkellä noudattamaan Turkissa erityisestä varovaisuutta. ”Turvallisuustilanne on edelleen epävakaa ja mielenosoitukset tai levottomuudet ovat mahdollisia. Niitä ja väkijoukkoja tulee välttää.” Luonnollisesti Kaakkois-Turkkiin ja Syyrian ja Irakin rajalle matkustamista tulee välttää kokonaan.

Vaikka en voi tällä hetkellä täysin varauksetta suositella matkustamista Turkkiin, en henkilökohtaisesti suostu elämään pelossa terrorismin vuoksi, sillä pelon lietsominen on juuri se, mihin terroristit tähtäävät. Riski ilmailualaa kohtaan tehtäville iskuille on Turkissa korkealla, mutta olen silti reilun vuoden aikana ollut kahdeksan kertaa lentokentällä Istanbulissa. En siis todellakaan aio lopettaa matkustamista, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että jos minulla olisi omia lapsia ja matkustaisin heidän kanssaan, miettisin kohdevalintoja tarkemmin. Suosittelen katsomaan Tuntemattomaan ja takaisin -blogista vuoden 2016 huhtikuussa tehdyn videon liittyen turvallisuusasioihin Turkissa. Laura oli vaihdossa Istanbulissa ja teki videon osana Madventuresin ja ulkoministeriön turvallisuuskampanjaa. Samalla videolla on myös tärkeä muistutus siitä, että matkustusilmoitus kannattaa tehdä aina, kun lähtee ulkomaille, jotta viranomaisilla on käsitys siitä, keitä suomalaisia on kohteessa. Jos tapahtuu luonnonkatastrofi tai kriisitilanne, kuten suuronnettomuus tai terrori-isku, saavat matkususilmoituksen tehneet siitä tiedon ensitilassa.

Tilanne Turkissa on muuttunut tuon videon tekemisen jälkeen, sillä vallankaappausyritys tapahtui vasta myöhemmin kesällä. Viime kesästä lähtien Presidentti Erdoğanin hallinto on toteuttanut Turkissa laajamittaisia puhdistuksia, jotka ovat koskettaneet monia ammattiryhmiä. Yli 100 000 julkisen sektorin työntekijää on erotettu virastaan/pidätetty/asetettu tutkittavaksi (osa heistä on edelleen vankilassa), joukossa muun muassa opettajia, lääkäreitä, poliiseja ja sotilaita ja toimittajia. Tiedotusvälineitä on lakkautettu, yhdistyksiä ja yhteisöjä lopetettu. Puhdistukset koskettavat heitä, joiden epäillään millään tavoin olleen myötävaikuttamassa vallankaappausyritystä tai kannattaneen sitä. Vaikka olen lukenut Turkin tilanteesta paljon, on hankalaa saada kunnollista kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea maassa tapahtuu. Sen pystyn kuitenkin sanomaan, että olen huolissani.

Afyon vuoristo

MISSÄ TAHANSA MILLOIN TAHANSA

Päässäni pyörii kysymyksiä siitä, nähdäänkö Turkissa lähiaikoina uusi kansannousu, tai vielä pahempaa – onko maassa potentiaalisesti tapahtumassa jotain vielä rajumpaa? Ainoastaan aika näyttää. Pääsimme pressimatkallamme näkemään hyvin läheltä, miten virkamiehet aidosti pelkäävät asemansa puolesta. Oli pysäyttävää nähdä, miten todellinen pelko omasta asemasta ja tulevaisuudesta monilla oikeasti on. Juuri reissumme aikana paikallinen media uutisoi, että Afyonissa on pidätetty kymmeniä ihmisiä, joten puhdistukset ovat käynnissä edelleen ja ihmiset ovat varpaillaan.

Vaikka tiedän, että Turkin tilanne on räjähdysaltis, ei matkan aikana tuntunut siltä, että olisin fyysisesti vaarassa. Ymmärrän kyllä, että missä tahansa voi nykypäivänä tapahtua mitä vain ja itsekin koin reissuviikon vaarallisimman hetken vasta palattuani kotiin, kun joku heitti rakennuksesta ison lasipullon katuun suoraan silmieni eteen niin, että oli parista sekunnista kiinni, etteivät kasvoni olleet täynnä sirpaleita. Pari päivää sitten tapahtui vakava terrori-isku minulle rakkaassa Lontoon kaupungissa, ja seuraavaksi sama voi tapahtua missä tahansa. Todennäköisyyslaskelmien perusteella ei voi nykyään päätellä, missä päin maailmaa räjähtää seuraavaksi. Pelolle ei pidä antaa valtaa. Tästä ovatkin Lontoon iskujen jälkeen kirjoittaneet ainakin Ottoizakaya ja Archie Gone Lebanon.

Silti Turkin tilanne mietityttää ja olen siihen yrittänyt perehtyä parhaani mukaan matkamme jälkeen. En ole oikeastaan ollenkaan politiikasta kiinnostunut, mutta tiettyjen maiden kohdalla politiikka näyttelee tällä hetkellä niin suurta roolia ihmisten päivittäisessä elämässä, että aiheen sivuuttaminen kokonaan tuntuisi vähän samalta kuin pään laittaminen pensaaseen. Olen kiinnostunut maailmasta ja erilaisista ilmiöistä, enkä osaa sulkea silmiäni siltä, mitä ympärilläni tapahtuu. Siksi olen perehtynyt Turkin tilanteeseen myös poliittisesta näkökulmasta.

Afyon lehmä

MAAILMAN SUURIN TOIMITTAJIEN VANKILA

Poikkeustila on antanut mahdollisuuden kriittisen lehdistön hiljentämiseen Turkissa. Yle kirjoitti aiheesta viime vuoden heinäkuussa, jolloin toimitusten puhdistukset olivat parhaillaan käynnissä. Lukuisia medioita suljettiin ja toimittajia pidätettiin. Toimittajia on laitettu vankiloihin Turkissa aiemminkin, joten se ei ole uusi ilmiö. Turkissa kerrotaan olevan toimittajia vangittuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tämän vuoden lehdistönvapaus-rankingissa (jossa Suomi on sijalla 3) Turkki on sijalla 155, yhteensä 180 maan joukossa. Tämä listaus kertoo karua kieltä Turkin tilanteesta. Olen kuullut myös joiltain bloggaajilta, että he eivät uskalla kirjoittaa Turkista avoimesti tällä hetkellä maahantulokiellon pelossa. Tämä kaikki vetää minut hiljaiseksi.

Lehtien sivuille mekin päädyimme. Emme vain yhteen lehteen, vaan useisiin lehtiin ja nettiartikkeleihin. Potentiaalisia lukijoita näille artikkeleille on ollut miljoonia. Tähän kulminoituu se, mikä matkallamme meni mielestäni eniten pieleen. Meille ei kukaan kertonut, että meistä aiotaan kirjoittaa artikkeleita. Kukaan ei kysynyt matkan aikana, mitä blogia pidän (eipä sillä, että turkkilaiset suomalaista blogia voisivatkaan lukea) ja minun nimenikin on lehtiartikkeleissa Erja, koska lähdin tälle matkalle toisen bloggaajan tilalle. Faktat eivät näiden lehtijuttujen kirjoittajia millään tasolla kiinnostaneet, ja jutuissa tietenkin liioiteltiin meriittejämme. Väliäkö sillä, onko kyseessä maailmankuulu bloggaaja vai suomalainen matkabloggaaja muutaman tuhannen henkilön yleisöllä. Kuulostaahan se hyvältä,  kun voi kertoa kestinneensä kotikaupungissaan vähän isompaakin staraa. Olen nyt siis kansainvälinen bloggaajatähti Turkissa. Totuus se on vaihtoehtoinenkin totuus.

Aluksi ajattelin hieman sinisilmäisesti, että ehkä he ovat Afyonissa vain innoissaan ulkomaisista vieraista ja ehkä he eivät yksinkertaisesti tiedä mitään sosiaalisesta mediasta ja kirjoittavat sen vuoksi lehtiin mitä sattuu. Suhtauduin koko asiaan huumorilla ja varmaan samalla tavalla olisi parasta suhtautua edelleen. Todellisuus kuitenkin hahmottui vähitellen ja minua suututtaa ja surettaa, että koko matkamme tärkein pointti tuntui olevan päästä näyttämään mediassa, miten Afyonissa on isännöity suomalaisia, maailmankuuluja ”tähtibloggaajia”. Tämä liittyi siis siihen, että kaikilla virkamiehillä on pakonomainen tarve saada itsensä näyttämään hyvältä median ja sitä kautta tietenkin myös hallinnon silmissä. Puhdistuksia pelätään edelleen, se on selvää. Meidän henkilöllisyydellämme, blogeillamme tai intresseillämme ei lopulta tuntunut olevan tässä yhtälössä minkäänlaista merkitystä. Hämäräksi tämän matkan tiimoilta jäi myös se, miten paljon Afyonissa oikeasti aiotaan panostaa kansainväliseen matkailuun, vai onko se edes todellisuudessa kaupungin to do -listalla.

Afyon patsas

MIKSI LÄHDIN MATKAAN

Matkan jälkeen olen pohtinut, miksi ylipäätään halusin lähteä pressimatkalle maahan, jossa on poikkeustila ja jonka turvallisuustaso on hyvinkin epämääräinen. Minut pyydettiin matkalle mukaan samalla viikolla, kun lähdimme Turkkiin. Myönnän, että halusin olla spontaani, enkä harkinnut päätöstäni kauaa, enkä varsinkaan useammalta kantilta. Olin kaivannut seikkailua ja kun kuulin tästä matkasta, ajattelin tilaisuuteni koittaneen. Turkin matka sattui juuri sellaiseen ajankohtaan, johon en ollut sopinut muita pakollisia menoja. Seikkailuhan matkasta tulikin, omalla tavallaan.

Matkakohteemme Afyon kuulosti sopivasti eksoottiselta, ja on kiehtovaa päästä näkemään paikkoja, joista ei ole koskaan aiemmin edes kuullutkaan. Afyon on paikallisten keskuudessa tunnettu kylpyläkaupunki ja thermal spa -teemainen matkamme kuulosti taivaan lahjalta, sillä omat endometrioosikipuni ovat olleet kuin suoraan helvetistä tämän kevään aikana. Olin syönyt pitkän aikaa niin suuria määriä lääkkeitä, että vähemmästäkin elimistö vaurioituu. Erilaiset lämpöhoidot ja hieronnat ovat tehonneet kipuihini aiemminkin, joten lähdin matkalle toiveikkaana. En ainakaan menettäisi mitään, jos kokeilisin kipuihin jotain muuta kuin niitä ainaisia särkylääkkeitä. Ehkä thermal spa olisi minun juttuni. Jos en saisikaan apua kipuihin, niin pidän kovasti kylpylöistä ihan rentoutumismielessäkin.

Hyvinvointi on muutenkin ollut lähellä sydäntäni viime aikoina, joten ajattelin voivani jakaa blogissani tämän tuntemattoman kylpyläkaupungin tarinaa. Olen myös pitkään haaveillut Kappadokian kuumailmapallolennoista, joista on blogissaan kirjoittanut esimerkiksi Travellover. Haluaisin myös nähdä ne upeat Pamukkalen valkoiset (niin valkoiset kuin ne turismin jäljiltä enää ovat) kalkkikivikerrokset ja luonnonlähteet. Reissupalaverissamme Turkin toimistolla väläyteltiin jopa sellaista ajatusta, että ehkäpä tämän Afyonin reissun aikana olisi mahdollisuus toteuttaa päiväretki Pamukkaleen. Jos tuo ajatus tuntui jo silloin hieman absurdilta, niin viimeistään matkan alkaessa tajusin, että meillä ei olisi tällä matkalla niin sanotusti omaa ääntä, ja lyhyemmätkin vaihtoehtoiset retket voisi samantien unohtaa.

Afyon näköala

SUOMI OTSIKOISSA

Lähtiessämme Turkkiin ajattelin, että sinne halutaan lähettää matkabloggaajia, koska Turkin matkailu on kriisissä. Tämä kuulostaa ihan loogiselta ja varmasti tämä ajatus etenkin Turkin Suomen toimistolla olikin mielessä. Matkan edetessä todellisuus alkoi kuitenkin asteittain valkenemaan. Paikallisia isoja herroja ei tuntunut kiinnostavan sittenkään niin paljoa se, välittyykö viesti Afyonista maailmalle, sillä he olivat tajunneet, että he voivat meidän avullamme sen sijaan välittää omaa viestiään eteenpäin mediassa. Jos nyt haetaan positiivista näkökulmaa tähän, niin Suomi mainittiin niin monissa medioissa, että voimme sanoa tehneemme (tietämättämme) jotain sen eteen, että viesti kotimaastamme on kulkenut maailmalle. Motiivit näiden juttujen tekemiseen ovat kuitenkin minun silmissäni erittäin kyseenalaiset. Lisäksi yhden bloggaajan kuvia käytettiin juttuihin lupia kyselemättä.

Ymmärrän, että bloggaaminen/sosiaalinen media saattaa olla vieras maailma turkkilaisessa kaupungissa, jossa ei ole edes englanninkielen taitoa nimeksikään, mutta kulttuurierot tai tietämättömyys eivät riitä selittämään sitä, että matkamme fokus tuntui lipuvan yhä enemmän reissun edetessä matkailun edistämisestä paikallisten isojen herrojen egon ja aseman pönkittämiseen. Matkaohjelmaamme ilmestyi yllättäviä virastovierailuita ja kuvissa poseeraamisia – joiden seurauksena kirjoiteltiin näitä lehtijuttuja, mikä tosiaan selvisi vasta, kun jutut oli julkaistu.

Uskon, että Afyonissa on myös tahoja, joita matkailun edistäminen vilpittömästi kiinnostaa, liittyyhän matkailu tiiviisti sielläkin monien elinkeinoon. Puitteet ovat kauniit, mutta kielitaidottomassa kaupungissa on vielä paljon työtä tehtävänä ennen kuin kansainvälinen matkailijakunta voi ottaa paikkan omakseen. Ja mitä meidän matkaamme tulee – meille oltaisiin voitu järjestää todella mielenkiintoinen matkaohjelma, jos näin oltaisiin haluttu. Jos olisimme saaneet enemmän aikaa tutustua niihin kylpylöihin, joihin reissumme alunperin piti keskittyä, jos olisimme saaneet edes hieman vapaa-aikaa ja olisimme voineet vapaasti tutustua paikalliseen elämänmenoon, olisi fiilis matkasta ollut todennäköisesti hyvinkin erilainen.

Sen sijaan meille ei kerrottu ohjelmaa yhtenäkään päivänä etukäteen, vaikka sitä jatkuvasti toivoimme. ”This is your day”, kuulimme aamuisin, mutta meidän päivästä tuli kerta toisensa jälkeen jotain muuta kuin ”meidän päivä”. Meille valehdeltiin siitä, mihin seuraavaksi menisimme ja siitä, mitä seuraavana päivänä tulisi tapahtumaan. Lopulta ymmärsin, ettei kenenkään sanaan voi luottaa. Kun sitten olimme suorittaneet pitkän päiväohjelmamme, meille jäi pieni hetki aikaa perehtyä siihen hotellin spa-osastoon. Itse ehdin kahdesti piipahtamaan kylpylässä ja siellä thermal-altaassa, perinteinen turkkilainen hamam sen sijaan jäi valitettavasti väliin aikataulusyistä kokonaan. On kuitenkin todettava, että kipuihini thermal spalla oli positiivinen vaikutus, vaikka ehdin altaaseen vain pikaisesti. Jos minulle tulee mahdollisuus joskus päästä vastaavanlaiseen paikkaan uudelleen, niin teen sen ilomielin. En tiedä, mikä taika tuossa mineraalipitoisessa vedessä on, mutta ei sillä väliä, jos saan siitä edes hetkeksi apua kipuihini. Jatkuvien kipujen kanssa eläminen kun ei ole mitenkään hauskaa. On todella sääli, että tämän reissun puitteissa tuo wellness-osio jäi niin paljon suunniteltua vähäisemmäksi.

Afyon luolat

KIITOLLISUUS KANTAA

Nettiyhteyksien toimimattomuuden vuoksi yhteydenpito ulkomaailmaan oli matkan edetessä heikohkoa. Toisinaan Turkki on rajoittanut kansalaistensa pääsyä some-kanaviin, mutta tällä hetkellä tietääkseni mitään tällaista ei ollut ilmoilla. Hotellissamme oli muuten vain ongelmia yhteyksien suhteen eikä paikallisissa kahviloissa tarvinnut haaveilla wifi-yhteyksistä. Tekeehän se ihmiselle ihan hyvää välillä olla tavoittamattomissa, mutta töiden hoitaminen sekä sosiaalisen median päivittäminen (melko olennainen osa blogimatkaa) vaikeutui huomattavasti. Tämäkin aiheutti oman stressinsä, kun tärkeitä asioita jäi yksinkertaisesti yhteyksien puutteen vuoksi hoitamatta.

Mutta se Afyon, onhan se kaunis kaupunki! Ihmisten elämää oli kiinnostavaa seurata ja pääsin minä lopulta ihailemaan maisemiakin, viimeisenä päivänä, kun virallinen ohjelmamme oli vihdoin suoritettu. Tämän visiitin järjesti hotellimme johto, kun kerroin, että tahtoisin päästä valokuvaamaan. On myös sanottava, että meillä kaikilla oli sellainen olo, että Afyonissa on turvallista. Edes miesten yli-innokkuutta ja liian läpitunkevia katseita ei ollut ilmoilla. Huomisesta ei kukaan tiedä, mutta toivon sydämestäni, että Afyonissa säilyy rauhallinen tunnelma. Pidin myös kovasti kaupungin markkinoiden fiiliksestä ja raikkaasta ilmasta vuorilla.

Vaikka minä olen tykästynyt kaupunkiin, en pysty siitä juurikaan matkailukohteena blogiini kirjoittamaan (ainakaan ihan lähiaikana), sillä sydämeni särkyi siitä, miten meitä kohdeltiin blogimatkan aikana. En osaa kaikkea tapahtunutta tässä edes avata, mutta se päänsisäinen kaaos, joka syntyi siitä, ettei meille oltu matkan ja sen tavoitteiden suhteen avoimia, siitä, että meille jatkuvalla syötöllä luvattiin yhtä ja seuraavassa hetkessä tapahtui toista, siitä, että olin koko matkan ajan fyysisesti ja henkisesti väsynyt.. Se kaikki oli vain yksinkertaisesti liikaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että matka kävi mielenterveyden päälle. Saavuimme Afyoniin yöllä, joten väsymys starttasi jo ekana päivänä. Kun stressi jatkui matkan aikana tarpeeksi pitkään, huomasin, että en jaksanut enää itsekään olla ystävällinen ristiriitatilanteissa. En ollut oma itseni ja hymyni hyytyi monta kertaa. Ehkä jopa eniten koko matkalla minua ahdisti se, millaiseksi itse muutuin. Olisin myös alusta loppuun saakka kaivannut reissullemme matkanjohtajaa, jolle olisi matkan edetessä voinut kertoa huolensa, mutta Turkki ei kuulemma anna nykyään lupaa matkanjohtajan mukaan ottamiseen.

Olen alkanut taas arvostamaan omaa kotimaatani ja sen kulttuuria uudella tavalla. Sanotaan, että matkailu avartaa ja tämän reissun kohdalla se totisesti piti paikkansa. Matkasta ei tullut sellainen kuin olin etukäteen kuvitellut ja toivonut, mutta moniko voi kertoa päässeensä näkemään aitiopaikalta, miten blogimatka saa näin odottamattomia, jopa polittiisia käänteitä? Luulin, että pahinta tällä matkalla olisi aikataulujen tiukkuus, mutta yllätyin siitä, miten kokonaisvaltaisesti matka pystyi nujertamaan henkisesti. Tästä on kuitenkin seurannut hyvääkin. En ole pitkään aikaan osannut arvostaa sananvapauttamme sen ansaitsemalla tavalla. Nyt minusta tuntuu, että on ollut enemmän kuin lottovoitto syntyä Suomeen! Jatkossa aion miettiä tarkemmin, millaisille matkoille lähden mukaan ja millaisia teemoja haluan blogissani käsitellä. Journalisti minussa on nostanut päätään. Kiinnostus tutkivaan journalismiin on herännyt henkiin monien hiljaisempien vuosien jälkeen.

Enää en aio antaa ihmisten käyttää hyväksi kiltteyttäni tai ammattitaitoani. Vielä vähemmän annan kasvojani käytettäväksi poliittisiin tarkoituksiin maassa, joka lipuu yhä kauemmas demokratiasta ja Eurooppalaisista arvoista. Sen sijaan haluan edelleen etsiä niitä vähän tuntemattomampia helmiä niin kotimaasta kuin maailman toiselta laidaltakin. Haluan kohdata ihmisiä ja olla taas oma itseni – ystävällinen ja auttavainen muita kohtaan. Haluan painottaa entistä enemmän teksteissänikin vastuuta muista ihmisistä ja maailmasta. Pääsin näkemään, miten asioita hoidetaan maassa, jossa ei ole sananvapautta. Siellä minun ääneeni hukkui ja toiveeni ehkä sivuutettiin, mutta täällä saan olla vapaa jakaa ajatukseni muillekin. Kiitollisuus omasta elämästä on tänään aivan valtava ja kantaa tästä pitkälle eteenpäinkin.

Kiitän kollegojani, jotka pitivät minut järjissäni matkalla sekä koko matkabloggaajien yhteisöä, jonka kanssa olen saanut vuosien ajan jakaa niin bloggaamisen ilon hetket kuin aallonpohjatkin.

Minun tulevia seikkailuitani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa sekä Twitterissä.

Afyon vuoristo

Matkan järjesti Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimisto. Postauksen kuvat on otettu matkan aikana. 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather