• Matkatarjoukset:
Valikko

Yks teologian maisteri tässä moi

Jes.

Vihdoin olen virallisesti maisteri. Aika vaikea tajuta, että tänään minun statukseni ei ole enää opiskelija. Niinhän se on, että vanhan täytyy kadota, jotta uutta voi syntyä tilalle. Minä ottaisin mielelläni nyt aluksi vastaan pitkän kuuman kesän. Mistään muusta minulla ei tällä hetkellä oikein ole tietoa. Huikeeta <3.

The best (summer) is yet to come

Kesä!

Vielä ihan muutama päivä taaksepäin (eli hetkellä jolloin nämä kuvat otettiin) oli ihan jäätävän kylmä. Nyt alan uskoa siihen, että tähän maahan on saapumassa ihan oikea kesä. Ennen kesää minulla on tapana tehdä suunnitelmia, jotka eivät juuri koskaan toteudu :D. Olen esimerkiksi vannonut viimeiset viisi vuotta, että menen Särkänniemeen kesällä. Tuloksetta. Nyt aion tilata itselleni aurinkoisen ja rennon kesän, ja toivon, että se myös toteutuu. Minun kesäni alkaa maanantaina omilla valmistujaisjuhlilla. “Mä en uskonu että sä koskaan valmistuisit” sain kuulla viimeksi muutama päivä sitten. En minäkään uskonut. Mutta elämässä tapahtuu ihmeitä. Sellaisia, jotka eivät unohdu koskaan.

Maanantain jälkeen minä voisin vihdoin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Olen päättänyt, että en aio tehdä sitä. Päätin vuosia sitten, että minä en valmistu työttömäksi. Tämä on hyppy kohti tuntematonta. Aion luottaa siihen, että pystyn toistaiseksi elättämään itseni freelancerina.  And I love it <3.

Matkalla maisteriksi

Puren hammasta Sörnäisten aseman aamuruuhkassa, etten alkaisi itkeä pelkästä väsymyksestä. Takana on uneton yö, ja edessä toivonmukaan maisterintukintoni viimeinen tentti. Mietin, miten olen joutunut tähän tilanteeseen. Tein ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana jotakuinkin kolmasosan koko maisterintutkinnon opintopisteistä, ja nyt on tulossa seitsemän vuotta täyteen opintojen aloittamisesta..aina kaikki ei mene niinkuin elokuvissa..

Tiedostan hieman liian hyvin, että en valmistu toukokuussa maisteriksi, mikäli tämä tentti ei mene läpi. Katselen tenttisalissa ympärilleni, ja tunnistan ainoastaan yhden henkilön omalta vuosikurssiltani. Tajuan, että olisi todellakin aika saada opinnot päätökseen. Avaan tenttikuoren ja tuijotan kysymyksiä. Jotain tässä mättää. Tunnistan jotakuinkin asiat, joita kysmyksissä mainitaan, mutta silti vaikuttaa siltä, että kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Mietin, olenko seonnut lopullisesti. Pyydän tentin valvojia tarkastamaan onko minulle tehty väärä tentti. Käy ilmi, että kysymykset todellakin ovat väärät. Kukaan muu ei ole tenttimässä samaa tenttiä, joten en voi saada oikeita tenttikysymyksiä mistään. Mutisen, että minun on pakko saada tehdä tämä nyt, tai en valmistu keväällä. Valvojat lähtevät selvittämään asiaa, ja minä jään pyörittelemään peukaloitani tenttisaliin. Kaikeksi onneksi tentaattori saadaan tavoitettua ja pääsen lopulta tekemään tenttiä.

Edessäni on kolme kysymystä. Tiedän, että hallitsen niistä kaksi kiitettävän arvoisesti, mutta kolmatta en lainkaan. Kirjoitan 12 sivua ja poistun tenttisalista vihaisena tiedostaen, että en pääse tentistä välttämättä läpi. Aiemmin minulle on käynyt samalla tavalla..Kirjotin ties miten paljon, mutta tentti meni uusintaan, koska en hallinnut yhtä kysymystä. Nyt tilanne on vaan se, että uusintatentti on liian myöhään.. Tentaattori on aiemmin sanonut, että hän ei aio tulla vastaan siinä, että tarkistaisi tentin ennen tiedekunnan aikarajaa, joka on kaksi viikkoa. Tiedän, että siinä vaiheessa en enää voi reagoida mitenkään, mikäli käy ilmi, että tentti ei mene läpi.

Suututtaa. Lähetän samantien lähes aggressiivisen sävyisen viestin tentaattorille ja vetoan vielä kerran siihen, että minun-ihan-totta-on-pakko-saada opinnot rekisteriin tässä kuussa, koska opinto-oikeuteni loppuu ja minun on valmistuttava. Muistutan vielä hänen sekaannuksestaan tenttien kanssa. Tällä kertaa saankin ystävällisen vastauksen, ja lupauksen siitä, että tenttini tarkastetaan jo maanantaina. Huokaisen helpotuksesta, ja sterssitilani tippuu sadasta lähes nollaan. Nyt ainakin on vielä mahdollista reagoida, mikäli tentti ei mene läpi..

***

Toiset matkat ovat pidempiä kuin toiset. Aina ei ole kysymys siitä, miten nopeasti ollaan perillä. Minä olen kärsinyt viimeisen vuoden aikana opintojeni vuoksi niin paljon, että mikäli oikeasti valmistun, niin arvostan sitä todennäköisesti paljon paljon enemmän kuin moni, joka on valmistunut neljässä vuodessa maisteriksi. Minulle valmistuminen on ihme. Olen taistellut sen puolesta. Silloinkin, kun voimia ei ole ollut.

Tsemppiä kaikille, jotka takkuilevat opintojen kanssa! I feel you.

Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Tämä on ollut erityisen hieno päivä. Ai miksikö? Ei ainakaan siksi, että ulkona on tuhat astetta pakkasta ja siellä jäätyy sekä keho että mieli. Olen tänään saavuttanut yhden pitkäaikaisista tavoitteistani, jonka toteutumista olen epäillyt useaan otteeseen. Vielä yöllä tirautin viimeisen kyyneleen ja mietin tapahtuuko tämä sittenkään.. Sain nimittäin aamulla tietää, että minun graduni on hyväksytty :)!  Vieläpä ihan ok:lla arvosanalla. Voisiko olla parempaa alkua helmikuulle ja parempaa fiilistä lähteä kohta reissuun? Aloitin graduni tekemisen kolme vuotta sitten, joten lyhyelläkin matikalla voi laskea, että tämä ei ollut minulle mikään heittämällä läpi viety projekti. Nyt tuntuu siltä, että mikä tahansa on mahdollista. Minä olen itkenyt turhautumistani lukemattomia kertoja tämän tuskaisen lopputyöni äärellä. Olen myös itkenyt monen monta kertaa miettiessäni miltä mahtaa tuntua sitten kun se vihdoin on ohi. Nyt se on.

Tuntuu siltä, että minut on vihdoin irrotettu kahleista ja olen vapaa. Vapaa. Miten ihanaa <3.